Kvaak.fi - keskustelu

Sarjakuvantekijöiden keskustelut => Piirtäminen, tekstaus, väritys ja skannaus => Aiheen aloitti: tertsi - 24.02.2013, klo 21:33:51



Otsikko: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: tertsi - 24.02.2013, klo 21:33:51
Keskustelu lähti rönsyilemään "Mistä referensskuvia" -ketjussa.
Siksi aloitin tämän uuden ketjun.

Mainitsin, että kovin usein amerikkalainen tapa kertoa tarinaa tuntuu minusta kovin vieraalta.
Alla esimerkki minun mielestäni toimivasta sarjakuvasivusta. Sveitsiläisen Deribin piirtämä (ja kirjoittama) Buddy Longway.

Mitä mieltä muut ovat? Sekavaa, hyvää, tylsää, kollaasimaista, dynaamista, luettavaa, huonoa vai mitä? Myös tässä sivutaitossa on käytetty parjaamiani ruutuja ruudussa. Toimiiko vaiko eikö? Onko suojaviivaa kunnioitettu, pitääkö sitä kunnioittaa? Ovatko käytetyt kerrontatekniset ratkaisut silkkaa timangia? Kerro mielipiteesi. Tekisitkö jotain toisin?

Muillakin saatta olla halu postailla tähän ketjuun omia esimerkkejään.

Huom!!!
Voisko sopia, että yrittäisimme antaa kullekin sivulle aikaa vaikkapa neljä päivää olla kommentoitavana, ennen kuin lisäämme uuden sivun, jotta tästä ei tulisi ihan sillisalaattia.

Ja olisihan se hienoa, että kaikki halukkaat pääsisivät kommentoimaan. Se olisi kaikille antoisaa ja kenties opettavaistakin.

(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=15377.0;attach=24814)

Yritin valita semmoisen melko tavallisen tason Buddy-sivun (jossa olisi kuitenkin jotain jännittävää/jännitettä), en mitään itsestäänselvää Deribin bravuuria.

edit:
Harmittaa, kun otin tämmöisen lumikuvan. Olisi ollut kiintoisampaa jos olisi ollut backgroundissa enemmän tavaraa, jota olisi voinut ruotia. No, tällä mennään.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat
Kirjoitti: Reima Mäkinen - 24.02.2013, klo 22:00:34
Voisko sopia, että yrittäisimme antaa kullekin sivulle aikaa vaikkapa neljä päivää olla kommentoitavana, ennen kuin lisäämme uuden sivun, jotta tästä ei tulisi ihan sillisalaattia.
Kokonaisuutena melkein ne Hämis sivut oli must laadukkaampia. Jotenkin niissä näkyy se taustalla oleva koneisto ja traditio, siinä missä tämä on lähempänä auteur-, taide- tai jopa omakustannesarjiksen estetiikkaa. Siis sillä tavalla persoonallisempaa että jakaa mielipiteitä.

Ylempi kuvat kuvassa toimii. Alempi ei. Tarkoitan että alhaalla olisin laittanut ihan normaalit välipalkit. Ja lumen vuoksi värikontrasti on aika kova. Tämä saattaa olla tarkoituksellinen tyylikeino, mutta mutta...

Se mikä siinä referenssiketjun esimerkissä mua hämäs oli puhekuplien puute ja aukeamakokonaisuuden "puute". Kiven tapaan en suurin surminkaan voi lähteäkommentoimaan sitä toimiiko aukeamasommittelu ellen näe niitä sivuja... Eli vaikka sit pienempänä kuvana olis tärkeää saada myös se toinen sivu, koska tää ei kuitenkaan ole aloitus/lopetus/orposivu...  :)


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat
Kirjoitti: Curtvile - 24.02.2013, klo 22:03:43
erinomainen idea ketjuksi.
Itselle tämä ei ole Deribin huippuhetki vaan pikemminkin tarpeettoman sekava, tarinankulku toki välittyy mutta missään määrin tehokkain ja toimivin tapa tuo ei ole.
Derib on laaduntae mutta draama ja tunne uupuu ko.sivusta. Hämmentävää, minä kun pidän Buddy Longwaysta.
Ei selkein tai vetävin esitys Deribilta arvioituna itsellään.
Reiman pointti on osuva. Mielestäni kirjojen ja elokuvienkin arvionti sivun 128 tai keskeltä leikatun minuutin pätkän perusteella ei anna oikeaa kuvaa.

itse en allekirjoita alueellisia kerrontatapoja, sarjakuvan muotokielestä löytyy kyllä murteita ja koulukuntia, joista useimmilla on sekä hyvät että huonot puolensa.
Itselle  se  tarina on aina pääasia ja sommittelu on osa sitä.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat
Kirjoitti: tertsi - 24.02.2013, klo 22:09:04
On tosiaan harmi, että tähän ei voi liittää kaikkia albumin sivuja. Saattaisi tulla asiaa raastupaan.

Voihan tätä aihetta lähestyä vaikkapa niin, että kun näkee tällaisen yksittäisen näytesivun, niin mitä fiiliksiä se herättää. "Ei, en halua lukea mitään tällaista!" "Hmm, kiinnostavaa, haluan nähdä lisää! Google!!!"  = Miksi näin, perustele. Ja keskittyen enemmän kerronnallisiin keinoihin kuin onko hyvin vai huonosti piirretty. Toki sekin on tärkeä juttu.  ;)

Ei tässä mitään tohtorin väitöskirjaa tarvitse ruveta sepittelemään. Harrastelijat me vaan täällä puuhastellaan.



Otsikko: Vs: Sivusommitelmat
Kirjoitti: Curtvile - 24.02.2013, klo 22:20:21
On Tosiaan harmi, että tähän ei voi liittää kaikkia albumin sivuja. Saattaisi tulla asiaa raastupaan.

Voihan tätä aihetta lähestyä vaikkapa niin, että kun näkee tällaisen yksittäisen näytesivun, niin mitä fiiliksiä se herättää. "Ei, en halua lukea mitään tällaista!" "Hmm, kiinnostavaa, haluan nähdä lisää! Google!!!"  = Miksi näin, perustele.

joo, ei raastupaan kiitos.
Tämän yksittäisen näytesivun perusteella tauaisin että piirroksessa on kaikki teknisesti kunnossa mutta tuon yhden sivun perusteella pistäisin kurssille aiheesta sommittelu.
Yksittäiset ruudut ovat toimivia mutta syövät tuossa toistensa tehoja.
Tämä kokonaisuus olisi toiminut paremmin kahtena sivuna, paitsi ilmavampana kokonaisuutena niin myös jännitteen Buddyn ja ilveksen kohtaamiseen olisi saanut rakennettua paremmin


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat
Kirjoitti: Orjan May - 24.02.2013, klo 22:39:48
Hei,

Täähän on aivan mahtava avaus Tertsiltä. Tässä oppii itsekkin juuri tota vaikeaa sivu sommittelua.

Pyytäisin teitä hyvät kvaakkilaiset sanomaan oman mielipiteenni tästä Deribin näytesivusta, kuinka ruudut asettelisitte paremmin?
Ihan voisitte laittaa  pienen omatekoisen näytteen tänne, kuinka tämän sivun tekisit, jos se olisi sinun oma tekemäsi. Vaikka valmiilla ruuduilla, joita netissä on esimerkiksi Paint ohjelmassa.
Kiinnostaa valtavasti tää aihe.

Curtvile olisi voinut tehdä ihan pienen näytteen pelkillä ruuduilla, millaisen kahden sivun jutun olisit tästä rakentanut.
 Opimme kaikki tässä sivusommittelua ja sen saloja.

ps. Mä toivoisin ihan malliesimerkkiä kvaakkilaisilta ei riitä, että sen kertoo sanoilla et joo. Tuo noin ja tuon ruudun voisi laitta tuonne. Kuva kértoisi paljon enemmän tässä tapauksessa kuin kirjoitettu teksti, sillä kaikki eivät osaa kirjoittaa niin, että sen ymmärtäisi. Luen itseni tohon porukkaan. ;)


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat
Kirjoitti: tertsi - 24.02.2013, klo 22:41:39
Ajattelin antaa omat (ylistävät) kommenttini huomenna. Nyt on väsy olo.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat
Kirjoitti: tertsi - 24.02.2013, klo 22:53:32

Laita esimerkki, kuinka jakaisit tuon sivun kahteen sivuun.
Aika kova homma tuommoisessa. Sä et ole itse sanonut sivusta vielä mitään.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat
Kirjoitti: Orjan May - 24.02.2013, klo 23:21:19
Sanoisin näin. Minä taas pidän sivun sommitteluissa noista pikku ruuduista. Mutta tässä nimenomaisessa sivussa niitä olisi voinut supistaa vähempään.
Alimmaisen ruudun kuva, jossa on tuo puuman pää, niin samassa ruudussa oleva pään pieni ruutu on aivan turha. Sitä ei olisi tarvittu.
Alimmaiset kaksi ruutua olisin tehnyt seuraavasti
Yksi ruutu pelkkä puuman pää.
 ja sitten toinen ruutu tuo, missä puuma syö jotakin ja hahmo on tuolla sivussa. Se olisi minusta riittänyt hyvin ketomaan missä mennään. Tuo pieni ruutu, jossa kaveri hiihtää on minusta myös turha.
En olisi käyttänyt tässä sivussa noin montaa yleiskuvaa siis suurta ruutua, vaan olisin jakanut ne pienemmiksi ruuduiksi.
Minusta 2 isoa dramatiikaa täynnä olevaa kuvaa on liikaa yhdelle sivulle. Yksi isompi kuva, jossa olisi ollut miljöö ja tapahtuma olisi riittänyt. Sivun tekee hiukka tukkoiseksi nuo monet maisemaa luotaavaa kuvat, jotka olisivat tulleet esille yhdessä isossa ruudussa.
Sitten ruutuihin olisi tietenkin jotakin pientä miljöötä taustaan voinut laittaa, mutta ei missään nimessä noin montaa isoa ruutua, joka on kerronnallisesti turhaa toistavaa.
Ruutuja en nyt tehnyt vaikka niistä puhuin esimerkkeinä.
Olen aika huono näissä selitysasioissa.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat
Kirjoitti: tertsi - 24.02.2013, klo 23:23:14
Sainkin jonkinlaisen tekstin tehtyä jo nyt.

Minusta tässä on aikalailla sopivasti tapahtumaa yhdelle sivulle. Kahdelle sivulle venyttäminen olisi nimenomaan sitä itseään eli venyttämistä.

Minusta hyvin toimivia elementtejä ovat:
- Buddy ensin pienenä ja nimenomaan yksivärisenä kaukaisuudessa.
- Kahdessa seuraavassa ruudussa hän lähestyy kohti lukijaa ja ruhoa. Rauhallisesti. Tai ehkä kahden viimeisen ruudun välissä kamera lähestyy Buddyä. Pieni tunnelman tiivistäminen. Kolmessa ekassa ruudussa Buddyn katse koko ajan kohti ensimmäisessä ruudussa olevaa eläintä.
- Vaakaruudussa kooltaan lähes samanlainen rajaus kasvoista kuin edellisessä ruudussa. Katseen suunta ja kuvakulma eri.  Mielenkiintoinen yksityiskohta: Kasvojen tummennettu värisävy. Koska vaakakuvan Buddy on ruudun vasemmassa reunassa lukijan katse siirtyy luonnollisesti alas pystykuvan muodon mukaan.
- Verivana jatkuu yhtenäisesti sivun yläreunasta alareunaan. Laaja kuva silmäistään nopeasti. Buddy pienessä koossa.
- Leikkaus lähikuvaan = yllätys! Silmästä silmään!
- Jumalaiset värit ilveksen silmissä! Tämä kuva on melko raskas, mutta menköön. Tämän on tarkoitus olla sivun tehokkain kuva. !!!
- Viimeisen ruudun diagonaalisommitelma (ilves, saalis, kivääri, kinokset, YLEMMÄN ruudun kinos, Buddyn lähisruudun alareuna alempana kuin ilveksen silmät sisältävän ruudun alareuna) johtaa katseen Buddyyn. Yksityiskohta: Buddyn lumikengän kulma on täsmälleen sama kuin viereisen ruudun verivanan kulma. Onko tämä tarkoituksellista, onko tärkeää, en oo varma. Hyvältä se näyttää enivei.     Mitä Buddy tekee seuraavaksi? Ilves ei ole vaarallinen, vaikka onkin ruudussa isompi ja ylempänä...

En ole lukenut kyseistä albbua. Selaillessa olin panevinani merkille, että nuo lähikuvat eläimen silmistä suoraan edestä toistuvat usealla sivulla. Se ei näin etukäteen tunnu aivan mahtavalta idealta. Liian kikkailevaa ja teatraalista. Tosin Kubert käytti sitä kerran Tarzanissa aika tyylikkäästi ( mustat pantterit vaanii balua)

edit:
Mielenkiintoinen yksityiskohta.
Buddyn ja ilveksen lähikuvaruutujen välissä on pystymuoto, tumma puunrunko. Itse en moista olisi uskaltanut tuohon asettaa, mutta ei se minua lukijana haittaa mitenkään.

edit2
.. onkohan toi sittenkin puuma? edit3: on se ilves.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat
Kirjoitti: tertsi - 25.02.2013, klo 00:04:36
Buddy on ilmeisesti seurannut haavoittamansa sorkkaeläimen verisiä jälkiä, eläimestä Buddy löytääkin yllätyksekseen vain etuosan. Jatkaessaan verivanan seuraamista Buddy löytää vihdoin myös takaosan. Ja ilveksen.

Tapahtumat kävisivät selväksi käyttämällä vain ensimmäistä kuvaa, vaakakuvaa, pystykuvaa ja viimeistä kuvaa. Muut ovat etupäässä tehostekuvia.

Buddy katsoo koko ajan alas päin siihen asti kun hän havaitsee ilveksen, sitten katseen suunta on ylös päin ja viimeisessä ruudussa katseet ovat samalla tasolla (paperin kaksiulotteisen pinnan mittojen mukaan). Jos Derib olisi piirtänyt vaakakuvassa katseen suunnan verivanan suuntaisesti ylös päin, pieni hänmästyskuva ei olisi noin tehokas. Nuo kaksi kuvaa ovat kuin animaation kaksi framea, vaikka sarjakuvassa niiden väliin on pystytty panemaan yksi ruutu.

Tuo aikaisemminmmainitsemani abuddyn kasvojen tummentaminen on tehty ilmeisesti sen takia, että hämmästyskuvan vaaleammat kasvot tehoaisivat paremmin.

Hienosti rakennettu sivun isot linjat. Ekassa ruudussa diagonaali vesemmalta ylhäältä alas oikealle. Viimeisessä ruudussa päinvastoin: oikealta ylhäältä vasemmalle alas. Sitten tuo tsiegura verivana. Muut pikku mausteet sekaan ja se on siinä! Voila.

Nyt kun olen tutkaillut sivua ja yrittänyt ymmärtää, miksi mikin kuva on sellainen kuin on, olen hämmästynyt! Mestarin työtä.

Onko kaikki tehty ajatuksella vai vaistolla, olisipa kiva tietää!


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat
Kirjoitti: Jiksi - 25.02.2013, klo 05:15:07
Minulle tuosta yksittäisestä sivusta tulee mieleen, että siinä on ikään kuin kahden Tex Willer -sivun verran sisältöä.

Lännensarjakuvissa tietty verkkaisuus luonnon ja maisemakuvauksen yhteydessä ikään kuin kuuluu asiaan.

Minusta tuo katseiden kohtaaminen on ylimääräinen lisä, jota tähän jäljityssivuun ei enää olisi pitänyt ottaa mukaan.

Tämä näin oppimattoman lukijan, ei tekijän, näkökulmasta lausuttuna.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat
Kirjoitti: tertsi - 25.02.2013, klo 08:35:13
Lukijoillehan näitä tehdään, ei tekijöille.
Tämä sivu on myös noin kaksi kertaa isompi ulkomitoiltaan kuin Tex Willer -sivu, A4.




Otsikko: Vs: Sivusommitelmat
Kirjoitti: Curtvile - 25.02.2013, klo 08:45:04
Sivusta näkyy kuinka Derib tuntee sarjakuvan muotokielen.
Ensimmäinen suuri ruutu on ns establishing shot: paikka ja tila, luminen preeria ja myös paitsi ajankulkua myös maaston haastavuutta korostava.
Pikkuruudut on upotettu samaan korkeuteen kuin Buddy lukusuunnan mukaan luettavaksi yhtaikaa ison ruudun kanssa ei ennen antaen graafisen vastapainon peuranraadolle.
seuraava pitkänomainen ahdas ruutu kuljettaa silmää ja kasaa odotuksia tulevasta.
Pystyruutu on vaakaruudun vastapari noudattaen 180 asteen sääntöä. pitäen Buddyn koko ajan aktiivisena toimijana, kiinnepisteenä josta seurataan samaa polkua.
Jos Derib olisi piirtänyt Buddyn alalaidasta tulevana hahmona olisi kuvan sisältö muuttunut tunnelmaltaan, nyt kyseesssä on  metsästäjä selvittämässä mysteeriä.
Suuri alaruutu on  koossa saman suhteinen kuin sivun yläruutu, ei tiukka ja ahdistava kuten vaaka ja pystyruudut vaan yhtäläinen, se "avaa" yllätysmomentin kummallakin kertaa. Ensimmäisessä saaliista uupuu puolet, toisessa selviää syy miksi.

Viimeisen ruudun upotuskuvat ovat muodoiltaan katsetta kuljettavia pystympi on paitsi yllätyksen mukainen myös stoppaa ennen vaakakuvaa jotta se hämeen hitainkin lukee oikeassa järjestyksessä.
Derib on puolittain lainannut Leonen lähikuvakatseesta tuijotusta mutta sarjakuvan keinoin.
Paitsi kultaista leikkausta Derib hyödyntää tässä kuvan massaa, paino on suurissa kuvissa alaoikealla, kapeissa ruuduissa ylävasemmalla.
Mutta niiden keskinäinen suhde on tasapainotettu kokonaisuuteen nähden.
Sivu kokonaisuutena on  harmoninen

Deribin ansiot ovat merkittävät ja niitä en ole kiistämässä, nyt ollaan makuasioissa. Tässä Derib on kynällinen vastinen kitarasankarille ja sivu näyttää ei yhtä vaan useamman progehtavan soolon.
Omaan makuuni siinä on nyt liikaa tilutusta sivu on ammattitaitoinen ja sitä ei kiistä käsittääkseni kukaan täysipäinen, mutta nyt se on liian ahdettu.
Tämä on toisaalta osa ennemmin mainittuja sarjakuvan aksentteja ja murteita, BDn kaavassa tiivistetään sivuja on 48, Tex Willerien fumettimuoto on tuplat tuohon, USAn malli 22 sivua ja mangassa tankobonit on 200-liki 1000 sivua mittaisia(tosin Usan albumimuotohan on ~96-240sivua) joka osaltaan sanelee miten tiukkaan tai väljään tarina on kerrottava.
Siksi Texit ja Buddy eivät teemastaan huolimatta suoraan vertaudu keskenään vaikkä lännensarjakuvaa molemmat ovatkin.

 
Kahdelle sivulle jaettuna olisi voinut käyttää peilimekaniikkaa, avara tilantuntua ja luontoa enemmän näyttäva iso ruutu ylös ensimmäiselle ja upottamattomat normiruudut jälkien seuraamisesta väliin, alimmas toki ajantuntua kasvattava pitkä vaakaruutu
toisen sivun olisi voinut aloittaa samanlaisella ja käyttää vastaavat normiruudut erikoislähikuviin kasvoista ja käyttää alaruudun isona saalistajat ja saalis ruutuna.
Jossitellahan voi.

Deribiltä tuokin olisi onnistunut hänellä kun taitoa piisaa, sommittelu kun on vain yksi osa-alue sarjakuvan tekemisessä, hyväkään sommittelu ei pelasta jos tarina on ihan susi tai piirtäjä lukee suuvasti "Buddy on yllättynyt" tai "Buddy on surullinen" tai "Buddy on ihastunut" jos Buddy sitten joka kuvassa näyttäisi samalla tavoin ummettuneelta
Näitäkin on tullut muilta eteen.

edit. lisäilty mm. uupuvia j-kirjaimia kun käyttöläppikseni näppäimistöineen on kiltisti sanottuna hiukka ***** rousku.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat
Kirjoitti: [kivi] - 25.02.2013, klo 10:31:14
Erinomainen aihe. Todella moni olennainen asia on jo sanottukin, mutta syy siihen miksi Derib käyttää tuossa päällekkäisiä ruutuja on ehkä vielä sanomatta: koska sivun valkoinen pohja sisältää myös aikaa, ja aikaa ruutujen välillä on sitä enemmän, mitä enemmän valkoista niiden välissä on, jää samanaikaiselle nopealle toiminnalle vain kaksi mahdollista kuvaustapaa: joko kapeat pystyruudut joiden välissä on aina samankokoinen "oja" (gutter, ruutujen väli) luomassa "kerronnan standardia", tai sitten tuo ruutujen erottaminen pelkällä reunaviivalla jotta kerrottaisiin että ne muodostaan riippumatta ovat ikäänkuin osasuurennoksia taustalla olevasta tilanteesta.

Dramatiikka on tietysti sitä tehokkaampaa, mitä harvemmin sitä käytetään, mutta Derib oli tuohon aikaan muutenkin kovin innostunut kaikista uusista oivalluksistaan sarjakuvakerronnassa, pistettäköön taiteilijan kokeilemisen riemun piikkiin, kun kokonaisuus kerran toimii :-D

Edit: muistin väärin sen, mistä albumista tää oli. Mun piti oikein hakea Deribit hyllystä ja katsoa. :-)


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat
Kirjoitti: tertsi - 25.02.2013, klo 10:37:26
ne muodostaan riippumatta ovat ikäänkuin osasuurennoksia taustalla olevasta tilanteesta.
Aivan.
Kuvanäyte on Buddy Longway -albumista numero yhdeksän.  ;)

edit:
Kovin nuoreltahan sankarimme tuossa näyttää. Ilmeisesti on kyseessä Buddyn nuoruusmuisteloista kertova albumi.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat
Kirjoitti: Reima Mäkinen - 25.02.2013, klo 22:49:07
Minusta 2 isoa dramatiikaa täynnä olevaa kuvaa on liikaa yhdelle sivulle.
Vähän makuasia. Käsittääkseni jotkut pyrkii siihen että joka ruudussa olisi mahdollisimman paljon dramatiikkaa.

Yksi isompi kuva, jossa olisi ollut miljöö ja tapahtuma olisi riittänyt. Sivun tekee hiukka tukkoiseksi nuo monet maisemaa luotaavaa kuvat, jotka olisivat tulleet esille yhdessä isossa ruudussa.
Paitsi jos kertojana haluaa korostaa kylmää maisemaa. Luulen kuitenkin että tuossa on ideana kuvata pitkää matkaa ja etsimistä visuaalisesti.

Kommentteihinne olisi enemmänkin kommentoitavaa. Taidan silti vain todea että mielenkiintoisia ja sattuvia analyyseja.

Mutta eikö ketään muuta häiritse vaikka se että ukko ei ole luminen vaikka tarpoo/hiihtää pyryssä? Sommittelussa menee mielestäni pieleen eli jää hyvinkin latteaksi viimeinen Buddyn kasvokuva, jossa on ikään kuin sijoitettu pysty suorakulmio toisen sisään. Puuma taas on sivun lopussa leikattu sommittelun kannalta ikävästi kahtia. Tämän täytyy olla aukeaman vasemmanpuoleinen sivu kun cliffhangerikin puuttuu...

Tein nyt piruuttaan tuollaisen version. Ehän se kauhean hyvin toimi, mutta idea on että jos kerran haluaa käyttää upotettuja ruutuja ne voisi saman tien upottaa yhteen koko sivun ruutuun. Tulisi se mainittu establsihin shottikin vähän paremmin hoidettua...


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat
Kirjoitti: Orjan May - 25.02.2013, klo 23:14:32
Kiitti Reima paljon,  kun näit vaivaa ja teit uuden ruutu sommitelman. Minunkaan rakentama sommittelu ei ilmeisesti ollut sitten niin toimiva...hmmmm. Nyt sen huomaan. Tai osittain toimii ja osittain ei.

Kuten todettu, sivusommittelu ei ole aina kovin helppoa saada tarina etenemään virtaviivaisesti seuraavaan tapahtumaan.
Eräs henkilö, joka tekee kanssani yhteistyötä on erinomaisen hyvä tuossa ruutusommittelussa ja hänen piirroksissaan on dynamiikkaa ja tarina kulkee hyvin kohtauksesta kohtaukseen.

Mutta Reima teki hienon työn kun laittoi ruudun uuteen uskoon. Tuosta näkee hyvin mikä tökkii ja mikä taas voisi toimia. Pitkästä aikaa mielenkiintoinen osio. Kiitos Tertsin hyvien oivallusten.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat
Kirjoitti: tertsi - 25.02.2013, klo 23:21:08
Mutta eikö ketään muuta häiritse vaikka se että ukko ei ole luminen vaikka tarpoo/hiihtää pyryssä?
Ei häiritse.
Buddyn takinlieve on luminen viimeisessä kuvassa. Jo tuo pyry on enempi semmoista tihkuista räntää, melkein vettä.

Kyllä tuo on vasemmanpuoleinen sivu. Tosin oikeanpuoleisessa sivussa ei ole pienen pienintäkään cliffhangeria.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat
Kirjoitti: JJalonen - 26.02.2013, klo 00:08:22
Reimalla ihan mainio ratkaisu. Frank Millerhän käytti tätä kerrontaa Elekra Lives Again -alpparissa.

Itse päädyin ilmeiseen konservatiiviseen ja kosmeettiseen versioon. Olen konservaattori. ;D


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat
Kirjoitti: tertsi - 26.02.2013, klo 00:29:47
Jalosen esimerkki muuten aika hyvä, mutta tässä ei ole ideana tehdä ilveksestä uhkaavaa, vaan pikemminkin päin vastoin.
Lunttasin juuri äsken kohtauksen jatkon albumista. Ja kun katsoo noita ilveksen silmiä, niin nehän ovat aika ystävälliset.
Jalosen versiossa Buddyn hämmästyskuva ei toimi, hän on hämmästynyt jo edellisessä ruudussa. Mutta muuten ei ollenkaan hassumpi ehdotus/vaihtoehto.

Buddy ei ammu ilvestä, vaan tämän humaanin sarjakuvan pehmeän arvomaailman mukaisesti ottaa itselleen vain ruhon etupään. Siinä toverukset sitten syövät omaa puolikastaan samassa laajassa ruudussa, ilves pusikossa, Buddy nuotiolla.

Deribin versiossa Buddy ensin hämmästyy ilvestä, sitten näkee sen vetoavat silmät, viimeisessä ruudussa metsämies epäröi, mitä tehdä. Seuraavalla sivulla järki voittaa ja ruhosta riittää ruokaa molemmille.

edit
Ja vielä tuosta alkuperäisestä sivusta:
Viimeisessä ruudussa metsästäjä on koko sivun mittaisen verivanan päässä. Jalosen uudessa ehdotuksessa tämä idea ei toteudu.



Otsikko: Vs: Sivusommitelmat
Kirjoitti: JJalonen - 26.02.2013, klo 00:37:15
Jalosen esimerkki muuten aika hyvä, mutta tässä ei ole ideana tehdä ilveksestä uhkaavaa, vaan pikemminkin päin vastoin.

Tuota, en itse näe uhkaavuutta ilveksen silmissä (siis puuman! Keskittyy analyysiin, eikä kissoihin). Pikemminkin jotain Narnian leijonan "viisautta".

Melkein laitoin puhekuplan: "No, kuinkas herralla kulkee?" :laugh:


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat
Kirjoitti: Curtvile - 26.02.2013, klo 00:38:40
JJalosen versio kylläkin toimii paremmin kuin alkuperäinen.
Briljeerausta on vähemmän, kerrontaa enemmän.
Hämmästysruutu kun vaan ei yksinkertaisesti toimi, alkuperäisessäkään.
Tietenkin valmiissa pöydässä on jokaisen helppo olla besserwisser mutta minäkään en uhkaavuutta löydä silmistä itsestään.
Se viitekehys vaatisi asiayhteyden, ne muut sivut, kontekstin.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat
Kirjoitti: JJalonen - 26.02.2013, klo 00:43:01
Samaa mieltä, että tuo hämmästysruutu on jotenkin liioiteltu. Siksi ajattelinkin, että ilveksen puuman pitäisi tehdä jotakin poikkeuksellista.

Edit.
Lisäsin kuvan. :P


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat
Kirjoitti: tertsi - 26.02.2013, klo 01:31:09
Edit.
Lisäsin kuvan. :P
Tai siis tekstin.  ;)


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat
Kirjoitti: Jiksi - 26.02.2013, klo 05:24:44
Jenkkisarjakuva on aikanaan muokannut omaa käsitystäni hyvästä sarjakuvakerronnasta, jota Bonelli-talli ja manga-kerronta on aikanaan vinksauttanut, mutta kyllä Reiman ja Jalosen versiot ovat alkuperäistä roimasti luontevampia.

Alkuperäisessä sivussa sahataan vasemmasta yläkulmasta oikeaan alakulmaan, mutta silmälle ystävällisempää on "yksisuuntainen" liike.

Eurooppalaisilla on monesti sellaisia ajalla ja muodolla leikitteleviä koko sivun kollaaseja, mutta joku Joe Kubert ratkaisi vastaavat tilanteet leikkaamalla toiminnan erillisiin ruutuihin. Olisiko ollut miehen Tex Willer -opus tai Vihollisässä, jossa samankokoisiin kapeisiin pystyruutuihin leikatussa kohtauksessa hahmo putoaa jyrkänteeltä kuolemaansa.

Ja tähän sopii vanha tokaisu: "muut saa selittää..."


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat
Kirjoitti: Timo Ronkainen - 26.02.2013, klo 10:10:09
En ajatellut ehtiä puuttumaan tähän, koska näitä viestejä näyttää pukkaavan vauhdilla. Alkuperäinen toimii mun mielestä paremmin, koska kuvaleikkaukset Buddyn kasvoista yleiskuvaan ja puuman silmiin ovat näin samaan ruutuun upotettuina nopeampia, tehokkaampia ja dramaattisempia.

Tulee mieleen nopeat leikkaukset ja käsivaralta kuvaaminen, jos elokuvaan voi verrata. Konservatiivinen versio on hitaampi ja kuvat luetaan vähän väärässä järjestyksessä, jolloin impakti ei ole niin tehokas. Enkä minä koe Puuman silmiä sen enempää uhkaavina kuin ystävällisinäkään, vaan pelokkaina ja yllättyneinä, "älä vie mun saalista".

Aika hauskaa muuten, että sekä Buddy Longway ja Ken Parker ovat ottaneet innoituksensa samasta Sidney Pollackin leffasta Jeremiah Johnson. Visuaalisesti Derib on leffaa lähempänä. Mutta molemmissa sankareissa on samaa näköä.

Liitekuva: näin minä sen luen.

Tekisinkö sivun itse toisin? Vaikea sanoa sen jälkeen, kun on nähnyt ton alkuperäisen.

Timo


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat
Kirjoitti: Reima Mäkinen - 26.02.2013, klo 10:14:44
Jalosen esimerkki muuten aika hyvä, mutta tässä ei ole ideana tehdä ilveksestä uhkaavaa, vaan pikemminkin päin vastoin.
Ai että Buddy hämmästyy (alkuperäisessä) sitä miten ystävällinen puuma on?  ;D

Deribin versiossa Buddy ensin hämmästyy ilvestä, sitten näkee sen vetoavat silmät, viimeisessä ruudussa metsämies epäröi, mitä tehdä. Seuraavalla sivulla järki voittaa ja ruhosta riittää ruokaa molemmille.
Tästä nähdään että jos mietitään kuvakerrontaa/kuvasommittelua pitäisi sen viereisen sivun lisäksi käsillä olla myös kässäri. Sarjakuvan yksi ominaispiirrehän on se että sivut ja ruudut viittaavat toisiinsa. Jopa monen sivun taakse eteen tai taaksepäin. Ruudut toimivat siis vuorovaikutuksessa saman aukeman ruutujen ja lopulta koko tarinan ruutujen kanssa. Kokonaisuus ja sen toimivuus nousee kaiken yläpuolelle. Kääntäen tämä merkitsee sitä että sivusommittelu on enemmän hifistelyä tai briljeerausta, joskus jopa efekti ja aina dramatisoinnin väline.

Eipä kyllä tekovuoden ilmoittamisestakaan ainakaan haittaa sen tulkitsemiselle olisi.

Ja vielä tuosta alkuperäisestä sivusta:
Viimeisessä ruudussa metsästäjä on koko sivun mittaisen verivanan päässä.
Alkuperäisessä on vikana nykylukijan näkökulmasta se että teksti selittää aivan turhaan kuvia. Ranskani ei ole kovin fluenttia mutta sen verran minäkin tuosta ymmärrän. Selittely syö tehoa hienolta ja mietityltä kuvitukselta.

Kokeillessani tuota uutta sommittelua sivusta, mietin juuri sitä miten eri alueilla (USA, BD, manga) ja eri aikoina kerronnassa ja sivusommittelussa on käytetty erilaisia keinoja.
Kerronnan täytyi tai täytyy avautua helposti lukijalle sekä resonoida kohdealueen ja genren perinteiden kanssa, jos mielii saada tunnustusta tekijänä. Sitten kun on tultu tähän päivään kaikki nämä sarjakuvan innovaatiot ovat meille enemmän tai vähemmän tuttuja ja voimme siitä suuresta korista ikään kuin valita sellaisen kerrontatyylin mikä itseä tekijänä ja lukijana miellyttää.  

Saman asian voi lisäksi eri perinteiden sisällä kertoa joko tehokkaan tailoudellisesti, dramaattisesti, hiljaisesti ja neutraalisti myötäillen jne.

Deribin ratkaisu ei tässä KOHDASSA minusta parhaalla mahdollisella tavalla tue sellaista humaania, luonnonläheistä ja filosofista tarinaa, johon Tertsi kuvailussa viittaa. Paitsi, jos kyseessä on tarinan dramaattisin kohtaus, johon on sivusommittelukikkailulla nimen omaan haettu vaikuttavuutta ja nostettu se näin jonkinlaiseksi kliimaksiksi, käännekohdaksi.
Verta, ruumiinpaloja, metsästäjä kohtaa lopulta metsästäjän silmästä silmään... Konflikti laukeaa.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat
Kirjoitti: tertsi - 26.02.2013, klo 10:18:44

Liitekuva: näin minä sen luen.

Omat silmäni toimivat samaan tapaan kuin Timolla, paitsi, että luen alemmat pikkukuvat ennen metsästäjä-ilves-kuvaa, josta katse osuu ensin ilvekseen ja sitten Buddyyn.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat
Kirjoitti: Timo Ronkainen - 26.02.2013, klo 10:22:44
Ai että Buddy hämmästyy (alkuperäisessä) sitä miten ystävällinen puuma on?  ;D

Siis miten siä sen noin päin luet? Buddy pelästyy puumaa vasta  sen jälkeen näytetään puuma isossa kuvassa ja vasta sitten silmät lähikuvassa.

Ohessa tuo konseervatiivinen ja miksi se mielestäni menee väärässä järjestyksessä.

Timo


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat
Kirjoitti: Orjan May - 26.02.2013, klo 10:24:16
Tertsi....nyt hieman kiusaan sinua. Älä suutu. ::) Toi iso kissimirri on Puuma eikä Ilves. :P   Puuma( Mountain lion) on vaarallinen eläin, mutta käy harvoin ihmisen kimppuun. Ilveksen ihminen saattaa voittaa, mutta Puuman kanssa kamppailu on toinen juttu.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat
Kirjoitti: tertsi - 26.02.2013, klo 10:28:14
Puuma se on, totta!
Se on paremmin piirretty seuraavalla sivulla.

Olis pitänyt aikoinaan koulussa seurata bilsan opetusta tarkemmin eikä piirrellä vaan pikku-ukkoja kirjojen marginaaleihin.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat
Kirjoitti: tertsi - 26.02.2013, klo 10:44:46
Ennen käytettiin sarjakuvissa enemmän selittävää tekstiä. Buddyssahan taitaa olla läpi sarjan jopa minä-muotoinen kertojanäänikin.

Joskus liika teksti latistaa, joskus taas tekstittömyys tekee teoksesta kovin nopeasti luettavan ja mitättömän tuntuisen.

Olen kuullut moitittavan Blueberry-sarjakuvan tekstimäärää liialliseksi ja rasittavaksi. Minä pidän siitä. Itseäni taas raivostuttaa vaikkapa Prattin mykkinä tuijottelevat henkilöt.

Minusta tämän sivun tekstimäärä on aika pieni:
- Revitty kahtia
- En ymmärrä tätä ollenkaan
- Veristä jälkeä oli helppo seurata


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat
Kirjoitti: Kuikka - 26.02.2013, klo 10:45:04
No mutta miten kukaan ei maininnut kuvapareja ( tai en ainakaan äkillisellä selaamisella kenekään niitä mainitsevan).

Eli viimeinen kuva on ensimmäisen toisinto, upotettuine pikkukuvineen kaikkineen. Ensimmäisen kuvan tilanteeseen (ken söi kesävoin?) on vastattu, pikkukuvien aiheet säilyvät mutta kehittyvät. Buddy miettii-Buddy hätkähtää, Buddyn silmät ovat kiinni- puuman silmät auki jne.

Minusta tämä toimii todella hienosti, puuman suuret silmät "aukaisevat" mysteerin. Ainut vika sivussa on että se on vähän ahdas. Olisko albumikokoisena tässä ollut varaa piirtää vähän ilmavammin.

Mutta kateellisena katselen kyllä  Deribin viivaa.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat
Kirjoitti: JJalonen - 26.02.2013, klo 10:52:49
Tulee mieleen nopeat leikkaukset ja käsivaralta kuvaaminen, jos elokuvaan voi verrata. Konservatiivinen versio on hitaampi ja kuvat luetaan vähän väärässä järjestyksessä, jolloin impakti ei ole niin tehokas.

Ja minä pääsääntöisesti vihaan käsivaralla kuvaamista ja nopeita leikkauksia. Syy? Näissä elokuvissa formaatti ja kerrontatapa näyttelevät tärkeämpää roolia, kuin kerrottava tarina. Poikkeuksellisen erinomaiset kuvaajat ja leikkaajat pelastavat tämän kerrontatavan elokuvat, mutta useimmiten minä jätän kesken.

Tuo verijana-ajatus ei auennut minulle ennen huomautusta. Minun lukusuuntani alkoi pyöriä ympyrää pystyruudun jälkeen. Viimeinen ruutu kahdella insertillä katkaisi lukukokemuksen, kun ruutujen asettelusta saa eri tulkintoja. Onko viimeinen kuva sivulla ruokailuaan jatkava puuma vai hypnoottiset silmät?

Kakkossivu saattaisi auttaa tämänkin sivun tulkintaa!


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat
Kirjoitti: Curtvile - 26.02.2013, klo 11:06:39
Alkuperäisessä on vikana nykylukijan näkökulmasta se että teksti selittää aivan turhaan kuvia. Ranskani ei ole kovin fluenttia mutta sen verran minäkin tuosta ymmärrän. Selittely syö tehoa hienolta ja mietityltä kuvitukselta.

tämä itselläkin kävi mielessä ja muistelin että ossain Tex Willer púolella oli pitkä otos josta oli karsittu tekstit pois monisivuisesta taloon ratsastuksesta ja tunnelman määrä kasvoi mittavasti.
Tämä on toki aikansa lapsi eikä muutenkaan pahinta kuvassa mies metsässä, kuvateksti mies metsässä ja miehen repliikki "olen metsässä" -osastoa.

Se että Derib on halunnut lisätä tekstit on valinta se että Buddy yllättyy on valinta, vaikka sille ei ole syytä sivun sisällä eikä sarjakuvankaan.
Kun löytää vain puolet saaliista se kummastuttaa tietenkin ja hämmästys olisi looginen jos viimeisessä ruudussa olisikin helikopteri ja Iiro Viinanen upottamassa hampaansa peuranruhoon tai jos potkan puolikas kävelisi yhä omin avuin.
Sitten mikäli kokonaisuudessa tarinassa Buddy on kohdannut aiemmin" raivokkaan " kissapedon tai kuullut muilta (metsästäjät/intiaanit jne) tällaisesta juttua, tai jos Buddy olettaa sen olevan susilauma olisi reaktio looginen mutta nyt hämmästysruutu ja ilveksen katse ovat turhia.
Järjettömän hienoja ja osoitus kyvyistä toki mutta ruåtsalaisia lainaten torta på torta.


Siis miten siä sen noin päin luet? Buddy pelästyy puumaa vasta  sen jälkeen näytetään puuma isossa kuvassa ja vasta sitten silmät lähikuvassa.

Ohessa tuo konseervatiivinen ja miksi se mielestäni menee väärässä järjestyksessä.



eikä mene, järjestys on tapahtumasarjaltaan loogisempi, seurattavampi. Upotettavat kuvat ovat joskus hyvä kerronnallinen ratkaisu, mutta eivät aina.
Vähän kuin se käsivarakin.
Se miksi minä jankutan kontekstista on se että vaikka meillä nimi on sarjakuva niin se tarina on minkä minusta pitäisi olla pääasia.
Kuvapankista etsityistä clipartpiirroksista VOI saada  kasaan sarjakuvan, mutta liimaamalla siistejä clipartkuvia peräjälkeen ei saada automaattisesti sarjakuvaa.

Sommittelu on osa-alue ja voi joko auttaa tai haitata tarinankerrontaa jos sen ei lainalaisuuksia tunne.
Derib tuntee ja tekee omasta tekstistään mutta yksittäisenä sivuna tämän upotuselementit eivät toimi.(paitsi tietenkin graafisina vastapareina/painoina tässä sivussa)
Deribin kaksi ylempää pikkuruutua antavat Buddyn kummastelun ja pohdinnan ja pieninä erillisiä ruutuina ison ruudun alla olisivat varmasti rikkoneet sivun mittaisen verivanan, nyt vain tarpeetta rikkovat kerronnan.
Sommittelu on toki graafisesti tasapainossa ja yksittäiset ruudut malliesimekkejä itsessään, mutta syy siihen miksi aiemmin vertasin kitarasankareihin oli se että tämä sivu on Santanan kappaleen vastine: melodinen rullaava ja sujuva ja siihen on laitettu lisäksi puolentoista minuutin soolo.
Okei, olet taitava ja pätevä, tuli selväksi, mennäänkö eteenpäin?

Jos siinä seuraavalla sivulla on jokin looginen syy miksi verivanan pitää olla sivun pituinen, ok, itsepä kuuntelin 20 sekunnin otteen santanan soolosta, mutta nyt se on todella se että hyvän näköinen äärettömän taitavan tekijän sivu joka on halunnut tehdä siitä tarpeetta sekavamman kuin pakko olisi.
Itse en tästä tehoja löytänyt lainkaan, hienoa piirrosta kyllä.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat
Kirjoitti: tertsi - 26.02.2013, klo 11:14:08
Onko viimeinen kuva sivulla ruokailuaan jatkava puuma vai hypnoottiset silmät?

Kakkossivu saattaisi auttaa tämänkin sivun tulkintaa!

Minulle viimeinen tärkeä kuva on metsästäjä pyssyineen. Ensin näen silmät-pikkukuvat. Sitten pikaisesti puuman kautta metsästäjään. Mitä hän tekee seuraavaksi?

no, okei, saattaapa katse ennen sivunkääntöä käväistä pikapikaa vielä puumassakin.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat
Kirjoitti: Reima Mäkinen - 26.02.2013, klo 11:14:16
Ennen käytettiin sarjakuvissa enemmän selittävää tekstiä.
Tuo on totta. Siksi kirjoitinkin että nykylukija ihmettelee tätä. Onhan sille naurettu monet kerrat miten vanhemmissa sarjakuvissa asiat väännetään rautalangasta. Ja tämä koskee niin eurooppaa kuin jenkkilääkin.

Joskus liika teksti latistaa, joskus taas tekstittömyys tekee teoksesta kovin nopeasti luettavan ja mitättömän tuntuisen.

Minusta tämän sivun tekstimäärä on aika pieni:
- Revitty kahtia
- En ymmärrä tätä ollenkaan
- Veristä jälkeä oli helppo seurata
Esimerkiksi tässä 2. ruudun teksti selittää 1. ruudun kuvaa ja 3. ruudun teksti selittää 2. ruudun kuvaa. Kun sen tekee noin niin se on jotenkin vielä pöllömpää. Noissa olisi voinut hyvin käyttää vaikka jotain tyyliin: 2 ruutu: Mitä ihmettä? 3. Ruutu: Kaikkea minäkin olen nähnyt mutta en mitään tällaista. Tai jotakin muuta vielä paremmin tarinaa laajentavaa. Siis jos haluaa saada enemmän lihaa siihen rungon ympärille. Tuo tekstilaatikko on sitten vielä sommittelun kannaltakin paska, ks. kuva.

Olen tähän merkannut punaisella sommittelulinjonen ongelmia. On aika hauskaa miten näitä pystyy reustellusti piirtelemään kuviin melkein millä lailla vaan. Tämä nyt siis vain osoituksena siitä että Derib ei hallinnut kaikkea sivulla. Tietyt linjat hajoittavat sivua pahasti ja johtavat lukijan katsetta harhaan. Enkä usko että tämä oli tekijän tarkoituksella käyttämää dramatisointia.

Vihreällä merkkasin nuo mielestäni onnistuneet linjat joista ei ole paljon vielä mainittu. Eli puumansilmäruudun pysäyttävyys sommittelun keinoin sekä viimeisen ruudun katseiden kautta syntyvä tasa-arvo.

No mutta miten kukaan ei maininnut kuvapareja
Erittäin hyvä huomio. Se on kyllä vähän kintaalla että onko tämä ratkaisu pakotettua kikkailua, joka on sotkenut muuten hyvän sivun ideaa muuttaen sivun vaikeammaksi ymmärtää. Tuo puumansilmäruutu on tällä sivulla hyvin dominoiva. Mikä tekee siitä (ihan oikein!) tavallaan sivun avainruudun. Ehkä se kuitenkin olisi toiminut paremmin vähän pienempänä.

Siis miten siä sen noin päin luet? Buddy pelästyy puumaa vasta  sen jälkeen näytetään puuma isossa kuvassa ja vasta sitten silmät lähikuvassa.
Tuossa kommentoitiin Jalosen versiota. Perinteeksi on kai muodostunut näyttää ENSIN reaktio ja vasta sitten se mikä reaktion aiheutti. (tämäkin aihe jota voisi miettiä lisää) PAITSI silloin kun on yllätysruutu joka tulee sivun kääntämisen jälkeen. Siinä pyritään usein saamaan sama reaktio tai tunne lukijalle, kuin mikä hahmoja koskee.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat
Kirjoitti: tertsi - 26.02.2013, klo 11:22:44

Esimerkiksi tässä 2. ruudun teksti selittää 1. ruudun kuvaa ja 3. ruudun teksti selittää 2. ruudun kuvaa. Kun sen tekee noin niin se on jotenkin vielä pöllömpää. Noissa olisi voinut hyvin käyttää vaikka jotain tyyliin: 2 ruutu: Mitä ihmettä? 3. Ruutu: Kaikkea minäkin olen nähnyt mutta en mitään tällaista.
Totta.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat
Kirjoitti: Jukka Koivusaari - 26.02.2013, klo 11:24:00
Näin minä tämän ymmärsin
- tai siis olisin tehnyt
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=15377.0;attach=24836;image)


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat
Kirjoitti: JJalonen - 26.02.2013, klo 11:36:29
Minulle viimeinen tärkeä kuva on metsästäjä pyssyineen. Ensin näen silmät-pikkukuvat. Sitten pikaisesti puuman kautta metsästäjään. Mitä hän tekee seuraavaksi?

Tertsin ja Ronkaisen lukujärjestykset kummastuttavat.

Tuon pystyruudun jälkeenhän tarina etenee:

a.) Buddy hätkähtää - puuma luo lapitunkevan rauhallisen katseen - metsästäjä seisahtuu ja puuma jatkaa ateriaansa.

b.) Metsästäjä seisahtaa, puuma aterio - Buddy huomaa puuman - puuma luo metsästäjään läpitunkevan rauhallisen katseen.

Minä luin sen ensin b:nä, mutta sitten palasin takaisin alareunaan... ja sitten silmiin... ja sitten...

...ja sitten olisi mukavaa nähdä seuraava sivu. ??? :o :laugh:


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat
Kirjoitti: Reima Mäkinen - 26.02.2013, klo 11:52:02
Näin minä tämän ymmärsin
- tai siis olisin tehnyt
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=15377.0;attach=24836;image)
Tuossa tippuu kyllä tehot, mitä tulee varsinkin maiseman eli luonnon kuvaukseen. Myöskään taivaltaminen tai matka ei toteudu samaan tapaan. Pahin puute on kuitenkin turhan tiukkaan pakattu alarivi. Siis ei painotuksia vaan tasaista pötköä.

Mutta kuten todettu, se on vähän että millaista tarinaa ja vaikutusta sen tarinan sisällä hakee.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat
Kirjoitti: Timo Ronkainen - 26.02.2013, klo 12:22:53
Minusta upotetut ruudut 6-7-8 ovat about samanaikaisia tapahtumia, salamannopeita leikkauksia. Se miksi minun mielestäni on loogisinta näyttää/lukea Buddyn hämmästynyt naama ensin ja vasta sitten kokokuva, on siinä että yleiskuva (pystypaneeli)- erikoislähikuva (buddyn naama) - yleiskuva (tai plk buddy + puuma) - erikoislähikuva (puuman silmät)toimii - lie tosin ehkä turhan klassinen. Ensin näytetään hämmennys (elk) ja sitten seuraa selvennys sille miksi hämmästyi (yk).

Timo


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat
Kirjoitti: Reima Mäkinen - 26.02.2013, klo 12:30:32
Minusta upotetut ruudut 6-7-8 ovat about samanaikaisia tapahtumia, salamannopeita leikkauksia.
Kuvaparin valinta esitystavaksi ei tue tätä tulkinta. Buddyn kasvokuvissa ylhäällä on lisäksi nimen omaan venytetty aikaa puhekuplilla vaikka ruudut ovat kiinni toisissaan.  ???


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat
Kirjoitti: Kuikka - 26.02.2013, klo 12:32:16
Minusta upotetut ruudut 6-7-8 ovat about samanaikaisia tapahtumia, salamannopeita leikkauksia.

Täysin samaa mieltä. Saman aikainen tapahtuma, jaettuna huomiopisteisiin. Näin useasti on muidenkin "kuva kuvassa" -juttujen kanssa.

Lähis puuman silmistä toimii minusta taas hienosti. Vain silmät ovat kuvassa, sen jälkeen nähdään minkä eläimen silmät ne ovat.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat
Kirjoitti: Kuikka - 26.02.2013, klo 12:35:53
Kuvaparin valinta esitystavaksi ei tue tätä tulkinta. Buddyn kasvokuvissa ylhäällä on lisäksi nimen omaan venytetty aikaa puhekuplilla vaikka ruudut ovat kiinni toisissaan.  ???

No eihän aika toimikaan samalla lailla ensimmäisessä ja viimeisessä kuvassa, ja juuri siitä tuleekin dynamiikkaa kuvaparien välille.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat
Kirjoitti: Timo Ronkainen - 26.02.2013, klo 12:40:21
Kuvaparin valinta esitystavaksi ei tue tätä tulkinta. Buddyn kasvokuvissa ylhäällä on lisäksi nimen omaan venytetty aikaa puhekuplilla vaikka ruudut ovat kiinni toisissaan.  ???

Tuo tosiaan on vastaan esittämääni näkemystä. Koko sivu toimisi hyvin tai ihan parhaiten ilman yhtäkään tekstiä. Minä taisin lukea tuota ilman kuplia.
Tosin tuo on tavallaan kuitenkin tuolla ylempänä ihan oikeastikin verkkaisempi tapahtuma (jälkien seuraaminen) kuin yllättävä säikähdys sivun alareunassa. Miksi sitten ne yläkuvan ruudut tiukasti toisissaan kiinni? Joku selitys sillekin aina löytyy.
Missään nimessä minä en pidä tätä ylettömän kömpelönä sivuna.

Edit: alemman kuvaparin välissä on puu. Ei liene pelkkä sommittelujuttu. Ihmisen ja eläimen välissä on kommunikaatiovaikeuksia... Luonto välissä?  :D Ylemmässä ihminen ihmettelee asiaa yksin itsensä kanssa, kuvat voivat olla tiukasti toisissaan kiinni(?).

Timo


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat
Kirjoitti: Kuikka - 26.02.2013, klo 12:54:58
Ja Buddy hämmästynyt perääntyminen irroittaa ruudut toisistaan? Tarkoitan Buddyn pään liikkumista taaksepäin.

Onko kaukaa haettua?


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat
Kirjoitti: Curtvile - 26.02.2013, klo 13:10:25
Niissä on ajallinen sekvenssi, alemmissa ei. Derib osaa!

Osaa Santanakin, mutta turha tillutus on turha tilutus.
Mikäli sommitteluun on graafinen syy, aukeama tai se että taitossa seuraavalle sivulle kasataan cliffhangeria niin sitten kai, mutta nyt asia tehdään vaikeimman kautta ihan suotta.

Monelle Deribin sivu on orgaaninen, luonteva jne.
minulle ei.
Olen lukenut sen verran monta tuhatta sivua euro-, jenkki- ja aasiasarjakuvaa että niiden  muotokieli ei ole varsinaisesti vieras.
Jos haluat pysäyttää lukijan anna siihen tarinallinen syy: tunne, paljastus, oivallus, käännekohta.
Pakollista se ei ole. Totta kai voi kokeilla sommittelulla ja graafisilla elementein ihan missä vaan.

Nyt tässä ei ollut suurta draamaa tai jännitettä. Perushyvää deribiä mutta ei nousuja tai laskuja joilla perustella sekava tarinankuljetus.
Derib on niitä kansainvälisen luokan tekijöitä jonka harjoitustyömokatkin menevät enimmästä osasta tekijöitä ja heidän varsinaista tuotantoaan yli ja ohi, mutta tämän yhden sivun perusteella ei ole mitään mikä perustelee kikkailun yli normaalin nelirivisen kerronnan.
Piirtäjänlahjojaan en kiistä mutta minä en lue piirtäjävetoisesti vaan tarinoiden Olenperusteella.
Meillä kotona on vieläkin yksi albumi maalattua graafisesti upeaa sarjakuvaa neljän vuoden takaa, naisen oli pakko ostaa moinen kun taide on silmiä hivelevän jumalaista, viiva eli , valot, varjot ja värit leikkivät mestarillisesti.
Molemmat yritti, pariin kertaan. Ei sitä lukea viitsi, on tyhmempi kuin vasemman jalan saapas mutta kaunis kyllä.

Sommittelullisesti yhtenä sivuna Deribin työ on tasapainoinen, mutta luettavuudessa JJalosen malli on superlatiivi.
Se kertoo tarinan ja jättää kunkin ruudun kertomaan sisällön, sanoman aatemaailman ja tunnelman.
Se luottaa viivaan enemmän kuin alkuperäinen progeversio.
Sama asia mutta paremmin.

Totta kai sivun kova työ, piirtäminen ja tarina, on jo tehty eikä siitä muutu, mutta vertailussa photarifiksattu pesee nyt alkuperäisen, ei väreissä eikä viivassa vaan kerronnassa.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat
Kirjoitti: Curtvile - 26.02.2013, klo 13:38:14
voidaan väitellä vaikka loppuvuosi.
Nyt puhutaan yhdestä sivusta, hiukan epäloogisesti siinä mielessä mikä muoto on kyseessä.

Sinällään aihe on mainio. Sivusommittelu on olennaista ja kuten Lurkerkin huomasi en lytännyt Deribiä tekijänä.
Mutta sivusommittelun osalta ketjussa on paremmin tarinana solvuva versio jota Derib ei sommitellut.

Itsekin ihailen suuresti mm. J.H.Williamsin sarakuvataidetta mutta vaikka hänen upeat art deco-kokeilut sivusommittelussa ovatkin henkeä salpaavia ne  hidastavat ja haittaavat pääasiaa, tarinan lukemista.
Kuten tässä sivussa.
Kummankaan kykyjä muuten en kiistä ja monelle riittää komea piirrosjälki ylipäätään, mutta siinä vaiheessa kun graafinen kokeilevuus haittaa sivun lukemista se on turhaa tilutusta.

Silloin kun se ei tuo merkittävästi lisää tai ole tarinalle olennainen on syynsä miksi pitäydytään toimivassa "tavanomaisessa" käytännössä.
Verivana ja katseiden kohtaaminen eivät kasvattaneet intensiteettiä tai tuoneet tämän sivun sisällä mitään syytä upottaa ruutuja suurempiin ruutuihin.
Ei edes ajallinen sekvenssi vaikuta siinä määrin. sen kohdalla kapea vaakaruutu ja kapea pystyruutu kontra isot ruudut ovat merkittävämpiä.

Mutta jatketaan toki, varmasti Claude de Ribaupierrekin kohta liittyy keskusteluun.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat
Kirjoitti: Curtvile - 26.02.2013, klo 14:03:22
Sarjakuva ei ole vain kirjallisuuden laji, se on myös oma kielensä. Derib ymmärtää ja osaa tuon kielen, kuten myös Comès.

Paitsi ettei sarjakuva ole kirjallisuuden laji. Tarinankerronnan laji kyllä, kirjallisuuden ei.
Kirjallisuus ja sarjakuva ovat tarinankerronnan muotoja, kieliä, kuten elokuvat ja musiikkikin.

Valintasi on oiva, koska siinä Comés näyttää miksi normirivikerronta toimii. Vaikka ylimmät 4 ruutua ovat saman kokoisia niiden massa vaihtelee, mutta kerronnan ehdoilla. SIlmä seuraa vaivatta.
Lumisade on yhdistävä tekijä ja näyttää 180 asteen säännön hyvin. Tila on sama mutta saman sateen tullessa eri kulmasta ja suunnasta tekee tästä "kohtaamisen". Dialogia ei tarvita.
Ratkaisu pitää massa  oikeassa alakulmassa on jännä ja vaikuttaa sivun dynamiikkaan siinä missä kuvakoon muutoskin.
Comés hyödyntää lukusuuntaa ja juurikin perinteistä kerrontaa.
Se että molemmissa on rajattu kissapedon katse on yhdistävä tekijä, erikoislähikuvia kun pyritään säästelemään jotta niiden draamaattisuus säilyisi.

Sarjakuva on eri mutta tässä perinteisemmässä kerronnassa grafiikka pääsee paremmin oikeuksiinsa.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat
Kirjoitti: Reima Mäkinen - 26.02.2013, klo 14:19:02
No eihän aika toimikaan samalla lailla ensimmäisessä ja viimeisessä kuvassa, ja juuri siitä tuleekin dynamiikkaa kuvaparien välille.

Tosin tuo on tavallaan kuitenkin tuolla ylempänä ihan oikeastikin verkkaisempi tapahtuma (jälkien seuraaminen) kuin yllättävä säikähdys sivun alareunassa. Miksi sitten ne yläkuvan ruudut tiukasti toisissaan kiinni? Joku selitys sillekin aina löytyy.

Niissä on ajallinen sekvenssi, alemmissa ei. Derib osaa!
Muutamankin sarjakuvan lukeneena Deribin käyttämä "aikasysteemi" ei minulle kyllä auennut. Voisi kuvitella että kyse on joko juuri tästä tai sitten on vain kiireessä väsätty jotain.

Viimeisen ruudun (jossa ne kaksi "kelluvaa" ruutua) päätähuimaava teho on mielestäni kerronnallinen, lähes vertauskuvallinen, eikä sekvenssiin sidottu.
Paras selitys on minusta juuri tämä. Eli sarjakuvan montaasi, jossa peräkkäisistä, ei vaan samanaikaisista kuvista syntyy tietty vaikutelma. Alalaidassa tämä toimii, ylälaidassa on kyse jostain muusta. Pieni ongelma tässä on myös se että sivulla tapahtuu niin paljon kaikkea.

On kuitenkin selvää että kun noin monimutkaisesti lähdetään aikaa ja tilaa kuvaamaan, nimen omaan se on ollut tärkeätä kertojalle ja siten hänen mielestään myös tarinan kannalta.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat
Kirjoitti: Jukka Koivusaari - 26.02.2013, klo 14:43:48
Tuossa tippuu kyllä tehot, mitä tulee varsinkin maiseman eli luonnon kuvaukseen.


  Siis häh ?
Mitä Reima siellä taas sekoilee?
Minähän nimenomaan siivoaisin isoista kuvista upotusruudut pois, jotta taustamaisemat saa kunnolla näkyviin.

 Lisäisin eräkuvaukseen myös erävaruste-porno-lähikuvaa.


Myöskään taivaltaminen tai matka ei toteudu samaan tapaan.

  Kuinka monta poronkusemaa peuranpuolikkaassa riittää hyytymättä verivanaa.
Ja  kuinka pitkälle itse taivaltaisit pidellen 3 kiloista rautakankea ojennetussa kädessä tasapainopisteen ulkopuolelta.  Takki levällään lumipyryssä. Pyryssä, joka ei ehdi peittää jälkiä.  Eihän tässä kierretä kuin mutkan taakse.


Pahin puute on kuitenkin turhan tiukkaan pakattu alarivi. Siis ei painotuksia vaan tasaista pötköä.

- Jatkuu seuraavalla sivulla. Eihän tämä nyt tähän lopu.

Mutta kuten todettu, se on vähän että millaista tarinaa ja vaikutusta sen tarinan sisällä hakee.
  Eli nillität , Reima , taas turhaan makuasioista.

Tekisitkö jotain toisin?

 
 Peuranpuolikkaat kunnolla pääosaan. Niitä kait tässä jälitettiin. Ranskaa en ymmärrä, kuvia luin.  Lukusuunta  turvasta persukseen.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat
Kirjoitti: JanneT - 26.02.2013, klo 15:02:20
Ensilukukokemukseni Deribin sarjakuvan yläreunasta oli kyllä aika pomppiva . ensin katse osui vasemman yläreunan hahmoon, sen jälkeen ruutuun 2, sitten vasta peuran raatoon, joka nyt jää vähän pienten ruutujen varjoon ja takaisin ruutuun 2, sitten 3 ja sieltä pomppu ruutuun 4.  Tuntui että jotain jäi tunnelmasta uupumaan silmän pomppimisen ja vähän hakevien syy-seurausten takia. Päällekkäiset ruudut voivat sinällään tietysti toimia hyvin, esimerkiksi Wattersonilla katseen kuljetuksessa ei ollut mielestäni koskaan mitään ongelmia. Yksittäistä sivua tarkastellessa ns. ongelmat kyllä varmaan korostuvat, kokonaisuuden lukeminen voisi olla hyvinkin sujuva kokonaisuus.

Comèsin jäljessä on aina jotain maagista. Miksiköhän kolmanteen ruutuun on valittu 180 asteen hyppy eikä perinteiseen tapaan naisen nassu toisin päin ja tyhjä tila siellä missä nyt tiikerin pää... Tietysti sivun tarkastelu irrallaan isommasta kokonaisuudesta on aina hankalaa.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat
Kirjoitti: Timo Ronkainen - 26.02.2013, klo 16:28:03
Comèsin jäljessä on aina jotain maagista. Miksiköhän kolmanteen ruutuun on valittu 180 asteen hyppy eikä perinteiseen tapaan naisen nassu toisin päin ja tyhjä tila siellä missä nyt tiikerin pää...

niin siis tällä tapaa, on perinteisempi (lumen suunta pitää sit kans muistaa vaihtaa):


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat
Kirjoitti: tertsi - 26.02.2013, klo 16:34:44
Jatkan aiheesta keskustelua, en väittelyä, Comèsin sarjakuvasivulla albumista "Les Larmes du Tigre" (2000).

Tässä on tosiaan hyvin samanlainen tapahtuma kuin Derib-sivussani. Kohtaaminen ja rauhanomainen pistuminen takavasemmalle. Derib näyttää tilanteen raukeamisen vasta seuraavalla sivulla, Comes jo samalla sivulla.

Tämä on tehokkaampi sivu kuin Deribillä, mutta samalla myös kovin "näytellyn" oloinen. Taiteilijan pitää olla tarkkana että ei mene naurettavuuden puolelle tämmöinen jokaisen asian ylenpalttinen hidastaminen ja korostaminen. Tarinaa paremmin tuntematta, nyt pysytään kuitenkin vielä reippaasti hyvän maun puolella. Kiinnostuin kyseisestä sarjakuvasta.

Kaunista jälkeä.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat
Kirjoitti: tertsi - 26.02.2013, klo 16:42:48
Lainaus käyttäjältä: JanneT link=topic=15377.msg393792#msg393792 date
Miksiköhän kolmanteen ruutuun on valittu 180 asteen hyppy eikä perinteiseen tapaan naisen nassu toisin päin ja tyhjä tila siellä missä nyt tiikerin pää..
Minusta sen takia, koska pintasommitelma on tuolla tavoin mielenkiintoisempi. Nyt kolmannen ja neljännen ruudun välisessä leikkauksessa on potkua. Neljännessä ruudussa mä melkein näen tiikerin ihan oikeasti ottavan pikkuisen askeleen taakse päin. Huima efekti.

Tuunatussa versiossa vain tuijotellaan. So boring.

Ollaan tästä kanssas puhuttu ennenkin, mutta minusta elokuvan ja sarjakuvan suojaviivat ovat eri juttu. Elokuvassa suojaviiva pitää ottaa huomioon lähes aina, sarjakuvassa ei juuri koskaan. Sarjakuvan kuvakerronta tapahtuu paperin pinnassa, kaksiulotteisessa avaruudessa, vaikka yksittäisissä ruuduissa toki on kolmaskin ulottuvuus, eli syvyys.


"Kaikki mikä näyttää hyvältä, on oikein."

Aika alas on nuo tiikerin tuijottavat silmät sommiteltu tuohon ruutuun. Mutta: toimii.

 Voisko joku linkata tuon alkuperäisen sivun tänne myöhemmäksikin, ettei vaan vahingossa ruveta puhumaan tuosta tuunatusta sivusta. Mulla on ipad, en osaa kopsata kuvia tällä.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat
Kirjoitti: Kuikka - 26.02.2013, klo 17:10:50
Minusta sen takia, koska pintasommitelma on tuolla tavoin mielenkiintoisempi. Nyt kolmannen ja neljännen ruudun välisessä leikkauksessa on potkua. Neljännessä ruudussa mä melkein näen tiikerin ihan oikeasti ottavan pikkuisen askeleen taakse päin. Huima efekti.
Alkuperäisessä ei ole samanlaista vastakkain asettelua, kuin muokatussa versiossa. Tämä ei ole niinkään yllättävä kohtaaminen ihmiselle, vaan tiikerille.

Mutta on maagista jälkeä, olin jo melkein unohtanut kuinka paljon Comesista tykkään, ja kuinka mystistä jälkeä hän tekee.

Verrattuna Deribiin, tässä on vain suurinpiirtein Buddyn viimeinen ruutu. Aikaa tässä kuluu tosin kauemmin.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat
Kirjoitti: tertsi - 26.02.2013, klo 17:31:18
Jos olisi vastakkainasettelu, ratkaisu voisi olla, että mieskin tuijottaisi suoraan kohti lukijaa. Tiukasti lähikuvassa tai vaikkapa kokovartalokuvassa piirtäjän mielenliikkeistä riippuen.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat
Kirjoitti: JJalonen - 26.02.2013, klo 18:43:12
Näissähän tulee koko ajan mieleen, että millainen on sivupari ja kummalla puolella. Jotkut tekijäthän erityisesti painottavat aukeaman sommitelmaa.

Pitaisiköhän jatkossa ottaa pohdittavaksi aukeama?

Dramatiikan kannaltahan aukeaman eka ruutu ja aukeaman viimeinen ruutu ovat "tärkeimmät". Hugo Pratt painottaa myös siirtymää aukeaman toiselle sivulle.

Siksi, jos tätä ajattelee "irrallisena" sivuna, niin -

Tässä sommitelmaan saadaan myös neljän ruudun ristikkäinasetelma. Suoraan katsovat tiikerit eivät ole päällekkäin.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat
Kirjoitti: [kivi] - 26.02.2013, klo 18:49:57
Näissähän tulee koko ajan mieleen, että millainen on sivupari ja kummalla puolella. Jotkut tekijäthän erityisesti painottavat aukeaman sommitelmaa.

Tai sanotaanko että kaikkien tekijöiden pitäisi sitä ajatella. Aukeaman kokonaisliikesuunnan pitää pääsääntöisesti aina olla ulkoa sisäänpäin, mutta lukusuuntaa vastaan (meillä siis vasemmalle) katsovilla kuvilla on suurempi huomioarvo kuin lukusuuntaisilla.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat
Kirjoitti: JJalonen - 26.02.2013, klo 19:13:32
Kirjoitinkin erityisesti. Tarkoitin sillä tekijöitä jotka sommittelevat niin, että tarinan lukeminen muuttuu vaikeaksi tai mahdottomaksi, jos aukeaman parit muutetaan.

Tämän suhteen onkin mielenkiintoista, kun Corto Maltese Samarkandissa-albumin uuteen painokseen on lisätty puoli sivua. Sivusommitelmat hyppäävät näin kahdeksi erilaiseksi versioksi. Niitä on hienoa katsella vierekkäin ja pähkäillä kumpi on mestarillisempaa. ;D


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat
Kirjoitti: tertsi - 26.02.2013, klo 20:01:06
Onko kellään käsitystä siitä, muodostaako sama sivupari aukeaman, jos sarjakuva on julkaistu ensin lehdessä ja vasta myöhemmin albumina? Comesin varhaiset työt ilmestyivät ensin A Suivre -lehdessä.

Muusta en nyt tiedä, mutta Franquinin keskeisissä Pikoissa ja Fantasioissa sivutaittokin meni albumiin uusiksi, koska lehdessä ilmestyi aina kaksi sivua sarjakuvaa kerrallaan ja toinen oli nelirivinen ja toinen ainoastaan kolmirivinen. Piko ja Fantasio -albumit olivat nelirivisiä. Saksille tuli käyttöä.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat
Kirjoitti: JJalonen - 26.02.2013, klo 20:31:19
Katsastin pikaisesti Buddhan vanki -albumin. Non stop julkaisi aukeamat eri pareilla.

Ei se lukemista haitannut, mutta albumin sivujako oli minulle mieleisempi.

Huomasin myös, että Non stopissa sarjat aloitettiin aukeamalla, joten ilmeisesti kaikki tarinat juoksevat eri rytmillä, kun albumit alkavat sivulla yksi oikealla puolella.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat
Kirjoitti: tertsi - 26.02.2013, klo 20:49:29
Jos joku ihmettelee Franquinin piirtämän Pikon ja Fantasion outoja sivunumerointeja (siis Franquinin ruutuihin merkkaamia) ne juontuvat juuri siitä, että Spiroussa kaksi sivua muodostui seitsemästä ruuturivistä. Albumissa nuo numeroinnit eivät tarkoita siis yhtään mitään. Tätä mä ihmettelin vuosikymmenet, kunnes asia vihdoin selvisi.

Jotta emme rönsyilisi: Takaisin Comesiin, olkaa hyvä.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat
Kirjoitti: tertsi - 26.02.2013, klo 20:50:42
Kannattaako noita sivuja lisäillä ihan näin tiiviiseen tahtiin?


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat
Kirjoitti: JJalonen - 26.02.2013, klo 21:19:01
Ketjun tarkoitus ei ole "näytä hieno sivu"!

Tässä vielä kaikki kolme pötköön ihmeteltäviksi.

Miksi ihmeessä? ???


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat
Kirjoitti: Lurker - 26.02.2013, klo 21:44:34
Ketjun tarkoitus ei ole "näytä hieno sivu"!

Miksi ihmeessä? ???

Ei lisätä sitten. Poistin kaikki lisäämäni kuvat ja viestini tästä ketjusta niinku tosi tylyn viestisi takia. (Herkkä luonteeni sai kolhun.)


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat
Kirjoitti: Reima Mäkinen - 26.02.2013, klo 22:09:05
Yllättävän paljon tunteita näinkin neutraalin oloinen aihe onnistuu herättämään.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat
Kirjoitti: tertsi - 26.02.2013, klo 22:11:28
Kopsataanpa tähän ketjun aloitusviestistäni oleellisin.

Tämän ketjun ideana on kommentoida kunkin esimerkkisivun (kuva)kerronnallisia ratkaisuja. Tekijän tai lukijan näkökulmasta. Hyvin tai huonosti piirretty -kommentit jääkööt huomattavaan vähemmistöön tai mieluummin puuttumaan kokonaan.


Huom!!!
Voisko sopia, että yrittäisimme antaa kullekin sivulle aikaa vaikkapa neljä päivää olla kommentoitavana, ennen kuin lisäämme uuden sivun, jotta tästä ketjusta ei tulisi ihan sillisalaattia. Olisi myös varmaankin hyödyllistä ja opettavaistakin saada mahdollisimman monen henkilön kommentit aina kustakin sivusommitelmasta ennen uuden sivun lisäämistä.


Tätä viestiä voisi kopsailla jatkossakin, jos tää ketju pysyy aktiivisena,  jotta ei tulisi enempää väärinkäsityksiä.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: tertsi - 26.02.2013, klo 22:39:27
Eiköhän tuo Deribin sivu ole kaluttu jo puhki. Joku teistä voinee lisätä seuraavan sivun, varsinkin, kun tuo Lurkerin lisäämä Comes-sivu (jota ehdittiin kommentoidakin) otti ja lähti.

Ideahan ei ole siis varsinaisesti "Näytä upea sivu", vaan keskustelu kerrontateknisistä ratkaisuista. Sivu voi olla huonokin, minulla on ainakin yksi semmoinen jo takataskussa odottamassa.

Sivun olisi syytä sisältää joku tolkullinen kokonaisuus, jotta siitä voisi keskustella.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat
Kirjoitti: JJalonen - 26.02.2013, klo 23:34:12
Ei lisätä sitten. Poistin kaikki lisäämäni kuvat ja viestini tästä ketjusta niinku tosi tylyn viestisi takia. (Herkkä luonteeni sai kolhun.)

 ???
Lyhyt ja ytimekäs, korkeintaan.


Aika säädöt tylyysmittarissa. Omassani ei viisari värähtänytkään. Onko se rikki? :angel:

Cheers anyways!


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat
Kirjoitti: Curtvile - 27.02.2013, klo 01:07:45
???
Lyhyt ja ytimekäs, korkeintaan.


Aika säädöt tylyysmittarissa. Omassani ei viisari värähtänytkään. Onko se rikki? :angel:

Cheers anyways!

Jalonen, sinäkin olet turkulainen, se selittää paljon. Täkäläinen suudelmakin muistuttaa Glasgow'n vastaavaa.

Opintojen äidin vuoksi, ketjun idea on laittaa esimerkkejä sivusommittelusta ja käydä läpi sitä toimiiko se vai ei.
 Ei  runtata piirtäjiä tai ylistää piirrosjäljen viivaa vaan käydä läpi miten näyte toimii tai mikä siinä ei toimi, perustellusti.
Koetan etsiä joskus syksymmällä J.H.Williams IIIlta tyylinäytettä sivusommittelusta, luovasta ja poikkeuksellisesta sellaisesta joka edesauttaa tarinankerrontaa ja siitä joka saa lukemaan saman sivun/aukeaman viisi kertaa "ööömm...missä järjestyksessä tämä sivulle räjähtänyt kaleidoskooppiprisma pitäisi lukea?"




Otsikko: Vs: Sivusommitelmat
Kirjoitti: Reima Mäkinen - 27.02.2013, klo 12:47:26
Eli nillität , Reima , taas turhaan makuasioista.
Tässä kun tätä metakeskustelua näkyy olevan niin sanokaapas nyt muutkin että oliko kommenttini Jukan luonnoksesta liian tyly? Mitä muuta nämä ovat kuin makuasioita?  ???

Deribin sivusta vielä sellainen huomio, että eikös siinä liikuta pikemminkin vuoristossa kuin...
Ensimmäinen suuri ruutu on ns establishing shot: paikka ja tila, luminen preeria
Ja silloin kun yrittää kuvata mahdollisimman hyvin ns. vertikaalia maisemaa (vrt. supersankarikaupunki) joutuu väkisinkin rikkomaan sitä perinteistä kolme tai neljä riviä per sivu.

Mulle tuli näistä petojen kohtaamisista mieleenTimpan Mannerheim ja ihmissyöjätiikeri. Siinä metsästyskohtaus päättyy hieman toisella lailla kuin näissä nähdyissä esimerkeissä. Mitä sitä nyt kattelin, niin kyllä on poikkeuksellisen hienosti kuvilla kerrottu sitä...

Sivusommittelusta olen itse pitkään käyttänyt joitakin vakiesimerkkejä. Kupla-akatemiaan niistä on päätynyt näköjään muutamia näytteitä. ...Koskien vapaata sivusommittelua  (Gary Leachin  Judge Dredd) ja lukusuuntaa (Busceman Hulk-sivu).
P. Craig Russellilta voisi varmaan ottaa melkein minkä tahansa sivun tarkempaan katseluun...


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: Miha - 27.02.2013, klo 13:21:14
En nyt ehdi ottaa kantaa näihin syvälle meneviin akateemiseen keskusteluihin, mutta jos siitä on muuten tähän ketjuun mitään iloa tai hyötyä niin voisin vapaamuotoisesti siteerata Eisnerin päivitettyä "Graphic storytelling and visual narrative"-kirjaa.

Siinä oli mielenkiintoinen maininta jossa todettiin että sarjakuvissa näytetään elokuvamaisia leikkauksia nykyään useammin, koska ihmiset ovat niin tottuneita elokuvan muotokieleen että se tuntuu helpommin luonnolliselta.

Ongelmana tässä esitystavassa on kuitenkin sarjakuvan formaatin tuoma rajoitus; elokuvissa liike on luonnollisesti jatkuva, 24 kuvaa sekunnissa, mutta paneelissa aika on "pysähtynyt", siirtymän tapahtuessa lukijan mielikuvituksen voimalla. Näin ollen elokuvamainen sarjakuvakerronta vahvoine lähikuvineen (jotka saattavat hyppiä hahmosta ja paikasta toiseen) saattavat helposti vaikeuttaa lukukokemusta, koska liikkumattomassa kuvasarjassa lukija ei voi yhtä helposti hahmottaa minne kulloinkin katsotaan ja missä suhteessa paneelin esittämä kuva on edelliseen paneelin tapahtumaan, koska kuva ei "liiku", eikä näin mahdollista helppoa ajan ja paikan ymmärrystä vähällä vaivalla kuten filmissä. Siksi elokuvamaisen kerronnan kanssa pitää sarjakuvissa olla varovainen.

Alkuperäisen viestin sivussa tätä mitä ilmeisemmin yritettiin ratkoa upottamalla lähikuvat isompaan paneeliin joka selitti missä ja minkä ajan sisällä lähikuvat tapahtuivat, ja vaikka se tuntui minusta toimivan kohtuu hyvin, oli kommenttien perusteella selvä että väärinymmärryksen riski on silti ilmeinen.

Perinteisin tapa, eli se että hahmot näkyvät lähes aina kokonaan ja taustaa on vain sen verran kuin tarinankuljetus vaatii, ja että tapahtumat menevät loogisesti, kaiken tarpeellisen näyttäen paneelista toiseen, on tietenkin kaikille helpoin tapa seurata sarjakuvan kerrontaa, vaikka se ei mahdollistakaan yhtä suurta visuaalista impaktia. Mutta se mahdollistaa myös sen että saattaa selvitä vähemmällä sivumäärällä, ja sivumäärä voi joskus olla hyvinkin kriittinen tekijä.

PS. luin aloitusviestin ja sitä seuraavat pari sivua mutten jaksanut lukea koko ketjua. Jos joku teistä esitti jo saman asian niin pahoittelen.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: [kivi] - 27.02.2013, klo 13:50:31
Ongelmana tässä esitystavassa on kuitenkin sarjakuvan formaatin tuoma rajoitus; elokuvissa liike on luonnollisesti jatkuva, 24 kuvaa sekunnissa, mutta paneelissa aika on "pysähtynyt", siirtymän tapahtuessa lukijan mielikuvituksen voimalla. Näin ollen elokuvamainen sarjakuvakerronta vahvoine lähikuvineen (jotka saattavat hyppiä hahmosta ja paikasta toiseen) saattavat helposti vaikeuttaa lukukokemusta, koska liikkumattomassa kuvasarjassa lukija ei voi yhtä helposti hahmottaa minne kulloinkin katsotaan ja missä suhteessa paneelin esittämä kuva on edelliseen paneelin tapahtumaan, koska kuva ei "liiku", eikä näin mahdollista helppoa ajan ja paikan ymmärrystä vähällä vaivalla kuten filmissä. Siksi elokuvamaisen kerronnan kanssa pitää sarjakuvissa olla varovainen.

Elokuvan uusimpien trendien kanssa pitää olla varovainen myös elokuvassa.

Tällä hetkellä eletään leffapuolella käsivarakuvauksen huumaa. Siinä moni tekijä unohtaa, että heiluva kamera tuo kuvaan mukaan näkymättömän henkilön: kamera muuttuu tarkkailijasta toimijaksi. Mä olen aloittanut katsoa tänä vuonna jo kuutta ihan kohtuullisen ison budjetin elokuvaa, jotka jäivät katsomatta loppuun kun en kestänyt perustelematonta kuvanrakennusta ja heiluvaa käsivaraa (silloin kun sillä ei ollut mitään erityistä annettavaa).

Lukunopeuden muutokset (salamannopeat leikkaukset, erillisistä lähikuvista koostuvat montaasit) ymmärrän, ja ne kuuluvat osana medialukutaidon luonnolliseen kehitykseen. Mutta entistä enemmän ja useammin törmää siihen, että on nähty ja otettu käyttöön jokin kikka miettimättä mitä sillä halutaan sanoa, miten se muuttaa katsojan asemaa paikassa ja tilassa, ajassa ja kerronnan syvyydessä. Nää on tärkeitä asioita jotka olisi hyvä miettiä läpi ennen kuin niistä alkaa tehdä efektejä, saatika sitten maneereja.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: Curtvile - 27.02.2013, klo 13:57:54
Mihalla on paljon asiaa viestissään (edit. ja väliin ehtineellä Kivellä entisestään, just noin) ja vaikka usein painotankin elokuvamaisen ilmaisun etuja sarjakuvassa (eli käänteisesti se mitä joskus herran vuonna 1988 tjs luin Tähtivaeltajan artikkelista pienelokuvien teosta jossa suositeltiin sarjakuvien lukemista kuvakulmien ja kuvakerronnan oppaana! aivan parhautta ja pätee yhä) niin sarjakuvalla ON eri "kieli" kuin elokuvalla.

Tähän mennessä sivusommittelua käsitelleissä viesteissä on kuitenkin pysytty vain visuaalisessa erossa, ruutu kontra 24 ruutua sekunnissa, mutta jätetty toinen merkittävä ero: ääni.
Elokuvissa äänen ja mussikin avulla voidaan ladata jännitettä melko tyhjänpäiväisiin visuaalisiin kohtauksiin.
Esimerkkien ollessa BDtä(monessa vierastetaan anglismia ja epärealismia ääniefekteihin luullen että kaikki on 60-luvun Adam West ZIP!BANG!POW!ta) äänen graafinen esittäminen visuaalisesti, osana sommittelua, on ollut tähän asti pientä mutta oli studion 70-luvulla jakaneista herroista Frank Miller, Walt Simonson ja prinssi Howard Chaykin muuten mitä mieltä tahansa heidän tavaramerkkimäinen äänen typografian käyttö osana ruutu ja sivusommittelua on jotain mikä on juurikin sarjakuvalle luonteenomaista, ainutlaatuista.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: Reima Mäkinen - 28.02.2013, klo 11:18:36
...ihmiset ovat niin tottuneita elokuvan muotokieleen että se tuntuu helpommin luonnolliselta.

...elokuvissa liike on luonnollisesti jatkuva, 24 kuvaa sekunnissa, mutta paneelissa aika on "pysähtynyt", siirtymän tapahtuessa lukijan mielikuvituksen voimalla. Näin ollen elokuvamainen sarjakuvakerronta vahvoine lähikuvineen (jotka saattavat hyppiä hahmosta ja paikasta toiseen) saattavat helposti vaikeuttaa lukukokemusta,
...
katsotaan ja missä suhteessa paneelin esittämä kuva on edelliseen paneelin tapahtumaan, koska kuva ei "liiku", eikä näin mahdollista helppoa ajan ja paikan ymmärrystä vähällä vaivalla kuten filmissä.
Kuten vähän aiemmin totesin:
Sarjakuvan yksi ominaispiirrehän on se että sivut ja ruudut viittaavat toisiinsa. Jopa monen sivun taakse eteen tai taaksepäin. Ruudut toimivat siis vuorovaikutuksessa saman aukeman ruutujen ja lopulta koko tarinan ruutujen kanssa.
Niinpä on hieman harhaanjohtavaa keskittyä pohtimaan liikaa juxtapositiota, eli sitä miten vierekkäiset ruudut toimivat yhteen. Siirtymätyypillä (ks. Mc Cloud) on toki väliä, mutta lukija myös siirtyy hyvin joustavasti eteen tai taaksepäin vaikka jokin ruutupari ei heti aukeaisi. Elokuvaan vertaaminen on sikälikin pöljää että elokuva on kytketty katsomisaikaan, se etenee ajassa jopa silloin kun siinä sotketaan kertomuksen aikatasoja. Sarjakuvassa ainoa tähän suuntaan viittaava elementti on teksti, mutta senkään lukemisnopeutta tai järjestystä tekijä ei voi kontrolloida. Mutta joka tapauksessa teksti ikäänkuin sarjakuvan ääniraitana on kuitenkin sen kronologisimmin ja suoraviivaisimmin "etenevä" elementti. 

Perinteisin tapa, eli se että hahmot näkyvät lähes aina kokonaan ja taustaa on vain sen verran kuin tarinankuljetus vaatii, ja että tapahtumat menevät loogisesti, kaiken tarpeellisen näyttäen paneelista toiseen, on tietenkin kaikille helpoin tapa seurata sarjakuvan kerrontaa, vaikka se ei mahdollistakaan yhtä suurta visuaalista impaktia.
Tuohon liittyen. On helppo sortua ajatukseen jonka mukaan "visuaalinen impakti" = kerronnallinen impakti. Siis että mitä näyttävämpää kerronta on sen vaikuttavampaa se muka olisi.

Myös Curt otti äsken mukaan äänen.
Frank Miller, Walt Simonson ja prinssi Howard Chaykin muuten mitä mieltä tahansa heidän tavaramerkkimäinen äänen typografian käyttö osana ruutu ja sivusommittelua on jotain mikä on juurikin sarjakuvalle luonteenomaista, ainutlaatuista.
Näissä sarjakuvan äänissä minua on jo (kymmeniä?) vuosia häirinnyt aivan suunnattomasti (ks. esim keskustelu Valkoisen tiikerin 1. osasta (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,3391.msg233871.html#msg233871)) se että ne ovat ns. pisteääniä. Lyhytkestoisia lukuunottamatta jotain poikkeusta kuten musiikin merkitsemistä nuoteilla. Kun mukaan liitetään vielä se että tekijä korostaa näitä pisteääniä valintansa mukaan, lopputuloksena on aika kirjava ja sellaisena tolkuton "sarjakuvien äänimaailma". Tästä aiheesta pitäisi olla kyllä ihan oma keskustelunsa... 


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: tertsi - 28.02.2013, klo 12:45:40
Tekijä panee sarjakuvan ääniraidalle vain ne äänet, joilla on merkitystä, tarinan, fiiliksen ym. kannalta.

edit.
Tuli vaan mieleen, että jos ruutuun jossa rannalla kuljeskelee vaikkapa pariskunta, lisää meren pauhun kirjoitettuna ääniefektinä, on vaarana, että sen pauhu-efektin alta ei näy enää meren häivääkään.   ;D


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: tertsi - 28.02.2013, klo 13:09:16
Jotta ei menisi keskustelu ihan sivuraiteille, lisään uuden sivun ihan itse.
Kyseessä Lucky Luke -albumin, "Aavekaupunki", aloitussivu. Albumi lienee tehty joskus 1960-luvulla?
Syntyykö tästä taidonnäytteestä keskustelua?

(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=15377.0;attach=24860)


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: JanneT - 28.02.2013, klo 13:58:48
No ainakin tätä on helppo käyttää suojaviivan puolustuspuheena :P

(http://img94.imageshack.us/img94/4641/luckyluckecrosstheline.jpg)

Vaikka olenkin kyllä Tertsin kanssa samaa mieltä siinä että suojaviivasääntöä on huomattavasti helpompi rikkoa onnistuneesti sarjakuvassa kuin liikkuvassa kuvassa.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: Lurker - 28.02.2013, klo 14:24:52
Mikä on suojaviiva?


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: Timo Ronkainen - 28.02.2013, klo 14:40:36
Mikä on suojaviiva?

Elokuvaopas (http://www.elokuvaopas.com/sanasto/suojaviiva/):

Lainaus
Suojaviiva on kuvaustilanteessa kuviteltu linja, jonka avulla pidetään huoli siitä, että kuvan suunta pysyy oikeana. Viiva on usein kuviteltu kahden ihmisen välille tai liikkuvan kohteen kulkureitille. Suojaviivaa ei saa ylittää, koska silloin kuvan suunta vaihtuu häiritsevästi, mutta kamera-ajon aikana suojaviivan voi ylittää.

Yksinkertaisimmillaan vie siihen että hahmot vaikkapa vaikuttavat puhuvan poispäin toisistaan.

Edit: mut eikös nyt juurikin Jannen versiossa se suojaviiva mene katkirikkipoikki? Siinä Luke kiertää höyhennettyjen tyyppien selkäpuolelle.

Timo


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: tertsi - 28.02.2013, klo 14:49:59
Minusta tuo Jannen versio ei toimi. Morriksen versiossa lukija tietää tarkalleen, missä kukin puhuja on.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: tertsi - 28.02.2013, klo 14:55:24
Esimerkiksi jääkiekko-ottelua kuvatessa kamerat sijoitellaan kentän tietylle laidalle. Jos kameroita olisi molemmilla laidoilla, liikesuunta vaihtuisi vaikkapa kesken hyökkäyksen. Yksi Izvetsija-turnaus oli kuvattu näin.

Ei pystynyt katsomaan.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: tertsi - 28.02.2013, klo 15:01:24
Minusta Morris on saanut mukavaa jännitettä piirtämällä ekan ja vikan ruudun silhuetiksi. Jos nuo silhuettiruudut tai vaikkapa vain toinen niistä ei olisi silhuetti, sivu voisi jäädä paljon tylsemmäksi.

Tuo silhuettimaisuus antaa jotenkin semmoisen hitaan, tapahtumaköyhän ja pitkäkestoisen taivalluksen vaikutelman. Luken ja pelureiden kohtaaminen on ikään kuin lyhyt hetki, vaikka siihen kuluu monta ruutua. Sitten sama taivallus taas jatkuu, nyt vain kolmistaan.

Silhuettimaisuuden lisäksi olennainen asia tuossa taivalluksen jatkumis -fiiliksessä on, että eka ja vika ruutu ovat keskenään identtiset.

Morris on yksinkertaistamisen mestari.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: JanneT - 28.02.2013, klo 15:02:26
Edit: mut eikös nyt juurikin Jannen versiossa se suojaviiva mene katkirikkipoikki? Siinä Luke kiertää höyhennettyjen tyyppien selkäpuolelle.

Minusta tuo Jannen versio ei toimi. Morriksen versiossa lukija tietää tarkalleen, missä kukin puhuja on.

Joo siis tätä oli juuri tarkoituskin havainnollistaa - Morriksella toimii kun pysytään suojaviivan oikealla puolella. Vähän huonosti pohjustettu edellinen viestini, kirjoittelen tässä asuntokaupan yhteydessä. sori.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: Lurker - 28.02.2013, klo 15:21:40
Morris on yksinkertaistamisen mestari.

Ja John Fordin elokuvien ystävä.

Ford käytti lännenleffoissaan silhuettikuvia mestarin lailla hänkin...


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: Kuikka - 28.02.2013, klo 15:23:06
Onpa jännästi saman tyylinen sivu kuin Deribillä, alkukuva ja viimeinen kuva ovat pareja, niistä näkee sivunlopputuleman, ensi Lucky yksin ja sitten luottamusta herättävä pari liityneenä Luken seuraan. Onkohan tämän tyyppinen sivujako ollut enemmän käytössä niissä sarjakuvissa, joita ei ole ensisijaisesti piirretty albumiksi.

Samaa mieltä olen Tertsin kanssa noiden siluettiruutujen aikavaikutelmasta. Seesteinen rauhallinen iltahämärä, rauhallinen ajankulku. Taasen jännästi alun iltahämysiluetin jälkeen on taas sinitaivas, ja jännästi se ei käy silmään.

On se jännää.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: Secos-Bill - 28.02.2013, klo 16:19:24
Minusta tämä sivu on kuvallisesti hiukan tylsä, mutta se on käsikirjoituksen syytä. Liikaa tekstiä, joka ei anna tilaa kuin puhuville päille. Viimeinen kuva on pikkuisen ahdas, osittain ison puhekuplan takia - ehkä se olisi pitänyt leventää ja tehdä kaksiriviseksi. Tai jos kuvan hahmoja olisi pienentänyt - mutta ehkä matkan jatkuvuus vaatii, että ne ovat samankokoisia kuin ensimmäisessä kuvassa.
Siluettien lisäksi kolmannen kuvan etualan hahmojen yksivärisyys toimii, kun kuvan ydin on taka-alalla ( vaikka en ole varma, oliko ruskea oikea valinta - en kyllä parempaakaan keksi ).
Yksi juttu tosin tuijottaessa häiritsee: linja, joka muodostuu ruutujen 3-4 sekä 6-7 katuojista ja ensimmäisen kuvan Jolly Jumperin hännän pystysuorasta reunasta ja pisteestä, jossa puhekupla koskee yläreunaan. Myös männynoksat pahentavat vaikutelmaa, että yläkuva hajoaa kahtia. Onko ensimmäisen kuvan tyhjässä tilassa alunperin ollut otsikko, se saattaisi lieventää asiaa.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: Jiksi - 28.02.2013, klo 17:20:36
Minusta tuo olisi hyvin toiminut siten, ettei neljättä ruutua olisi lainkaan, vaan sen puhekupla olisi yhdistetty kolmanteen ruutuun. Siten kolmas olisi saanut lisätilaa kuvaa varten jatkuessaan oikeaan laitaan saakka.

Samoin tietenkin olisi voitu tehdä jättämällä toinen ruutu pois ja yhdistämällä sen puheet kolmanteen ruutuun.

Hyvin tämä näinkin toimii; Luke havaitsee oudot veikot, saapuu heidän luokseen ja nämä tervehdittyään aloittavat puhetulvan. Ensimmäinen ja viimeinen ruutu on ikään kuin korostamassa, että kaikki jatkuu entiseen malliin tuon kohtaamisen jälkeen.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: tertsi - 28.02.2013, klo 18:44:10
Minusta tämä sivu on kuvallisesti hiukan tylsä, mutta se on käsikirjoituksen syytä. Liikaa tekstiä, joka ei anna tilaa kuin puhuville päille.
Tuo teksti on kylläkin aika hauskaa.
Se antaa täydellisen kuvan konnakaksikon luonteista ja keskinäisestä suhteesta.
Tosiasia on kuitenkin, että tekstiä on pikkuisen liikaa. Mutta joskus on tehtävä uhrauksia.

Koska kuvakulma pysyy koko ajan samana, tuo toistuva päähän hakkaaminen näyttää koomiselta.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: tertsi - 28.02.2013, klo 18:56:13
Ja John Fordin elokuvien ystävä.

Ford käytti lännenleffoissaan silhuettikuvia mestarin lailla hänkin...
Morris nappasi lännenelokuvista ideoita sarjakuviinsa, mutta ei suoraan, vaan soveltaen.
Tosin mehän emme tiedä, oliko tuo graafinen silhuetilla kikkailu ohjeistettu jo Goscinnyn käsiksessä. Hän teki erittäin tarkat käsikirjoitukset, ruutu ruudulta.

Morriksella oli veto-oikeus käsikirjoitukseen, koska Luke oli hänen luomansa hahmo. Ainakin Goscinnyn paljon harrastamia sanaleikkejä hän karsi pois armotta.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: tertsi - 28.02.2013, klo 19:01:13
Kuudennen ruudun iso puhekupla on hiukan ruma, kun se ei sovi kunnolla ruutuunsa.
Morris ei selvästikään anna pikkuasioiden häiritä tekemistään. Ja tuollaiset pikku virheet menevät minusta hyvin läpi, koska Morrisin piirrostyylikään ei ole päällisin puolin kovin "kunnianhimoista".


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: tertsi - 28.02.2013, klo 19:02:35
Suojaviivasta: Kohtaus ja vailtty kerrontatyyli on niin staattinen, että piirtäjän on pakko ottaa suojaviiva huomioon.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: tertsi - 28.02.2013, klo 19:16:17
Ja vielä:
Luke ja korttihuijarit on kuvattu ikään kuin samasta pisteestä, vain hieman "kameraa" kääntämällä. Luke profiilista, konnat etuoikealta.

Toinen ratkaisu olisi ollut kuvata heidät kahdella eri kameralla. Huijarit etuoikealta, Luke etuvasemmalta, niin että kummatkin olisivat puoliprofiilissa, mutta katsesuunnat vastakkaiset. (vai meneekö se just päin vastoin. Nää etuoikeat ja etuvasemmat on mulle vaikeita, katsotaanko kohteesta vai kohteeseen. Ymmärtänette kuitenkin pointin.)

Puhutaan siis tästä sivusta.

(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=15377.0;attach=24860)

Ugh. Nyt en enää kommentoi.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: J Lehto - 01.03.2013, klo 14:24:00
Laadin tuosta sivusta kaavion.
Sivun viimeinen kuva vastaa täysin ensimmäistä, se siis kiertyy takaisin alkuun (kuvatyyppi A). Tämä on huomattavin seikka kuvarytmissä. Toinen tärkeä rakenteellinen tekijä on kolmen samantyyppisen kuvan (B) muodostama diagonaali, joka alkaa sivun oikeasta laidasta, ja päättyy vasemmalle. Näistä kuvista kaksi on lähes identtistä (pitkä kaveri pamauttaa lyhyempää päälaelle.)
Kuvat C ovat lähikuvia Lukesta ja hänen mielentiloistaan, ja kuvatyyppi D:ssä näkyvät kummatkin Luken tapaamat hahmot "tasa-arvoisina" (kun taas B-kuvissa painottuu pienemmän kaverin asema alakynnessä olevana). Viimeinen kuva ikään kuin summaa kaiken edellä olevan.

Kuvarytmi tukee täydellisesti dialogia. Onko mahdollista että Goscinny itse oli laatimassa ruutuja?   


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: Curtvile - 01.03.2013, klo 14:45:25
Tekijä panee sarjakuvan ääniraidalle vain ne äänet, joilla on merkitystä, tarinan, fiiliksen ym. kannalta.

edit.
Tuli vaan mieleen, että jos ruutuun jossa rannalla kuljeskelee vaikkapa pariskunta, lisää meren pauhun kirjoitettuna ääniefektinä, on vaarana, että sen pauhu-efektin alta ei näy enää meren häivääkään.   ;D

ja jos sen tekee riittävän hyvin typografisesti, käyttää kaiken nielevää ääniefektiä tarinaan sopivana elementtinä oli se sitten vaikka pariskunnan ongelmat samanlaisena kaikentäyttävänä ja syrjäyttävänä elementtinä, se toimii.
Muussa tapauksessa se on vain kikkailua.

Äänen sovittaminen äänettömään mediaan on osa sivusommittelua ja siten aiheesta. Osahan ei käytä niitä lainkaan koska ääniefektien käyttö "viihteellistäisi" ja rikkoisi todellisuuden simulaation "sarjakuvamaisuudellaan".

Ääni ei vain jää yksin ääniefekteihin:onko sarjakuvassa ajatuskuplat, käydäänkö ajatusprosesseja ja motiiveja myös tekstilaatikoissa vai onko käykö se kaikki ilmi vain puhutusta kielestä ilmeiden ja eleiden lisäksi?

Viimeisimmässä esimerkissä on juurikin äänen käyttö isossa roolissa:yksin sillä miten puhekuplat on asemoitu pakotetaan lukemaan paitsi oikeassa lukujärjestyksessä myös vahvistetaan muun kuvakerronnan teemoja.
kolmosrivillä AIJAI rikkoo katuojan ja normin, korostaen  samalla kuvan ja tekstin myötä tehtyä asetelmaa keitä miehet oikein ovat(muutenkin kuin ratkaisumalleiltaan) ja tässä ihan konkreettisesti muokataan aikaa. Niin nopea ja äkillinen tapahtuma että rikkoo seinämän ruutujen välillä.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: tertsi - 01.03.2013, klo 20:15:48
Vielä nyt kuitenkin kommentoin:
Joku jo mainitsikin värityksen. Vaikka taivas muuttuu selittämättömästi oranssista siniseksi, minua lukijana se ei haittaa pätkääkään. Päinvastoin se tekee sivusta mielenkiintoisemman näköisen ja jäsentää kerrontaa: taivallus, kohtaaminen, taivallus.

Enpä tiedä olisinko itse tohtinut tehdä tällaista väritysratkaisua


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: Kuikka - 01.03.2013, klo 20:24:08
Sitäpä juuri tarkoitinkin, väritys on epälooginen, mutta toimii oikein hyvin. Ja en olis minäkään tohtinut tuommosia värejä laittaa, varsinkin kun tuosta siluetista tulee iltahämärä mieleen.

Eli en olis osannut. Tätäkään.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: tertsi - 01.03.2013, klo 21:00:19
Värityksen voi ajatella myös loogisesti ja kronologisesti:
- Ensimmäisessä ruudussa aurinko nousee
- Sinisissä ruuduissa on päivä
- Viimeisessä ruudussa on ilta (tai vaikkapa seuraava aamu)

Mutta jotenkin kivemmalta tuntuu, jos tuon ajattelee ihan vaan visuaalisena kikkailuna. Loogisuus on tylsää.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: JJalonen - 01.03.2013, klo 23:39:05
Sivun ensimmäisen ja viimeisen ruudun värityshän tavoittelee vanhojen valokuvien seepia sävytystä. Toisaalta kirkkaassa auringon vastavalossa värit vääristyvät. 

Ensimmäinen sivuhan on käytännössä johdanto, jossa esitellään albumin vastavoimat. Erittäin osuvasti vielä; hahmojen luonteet suorastaan kristalloituvat tässä yhdessä sivussa.

Ajallisestihan kyse on samasta aurinkoisesta päivästä. Seuraavalla sivulla pelurit peseytyvät. Sitten vaelletaan vielä tunteja, ja saavutaan illaksi albumin aavekaupunkiin.

Aloitussivua on taatusti hiottu aika hartaasti. Siinä esitellään hahmojen lisäksi myös koomiset elementit, jotka jalostuvat albumin edetessä. Tuo JLehdon kaavakuvan B-ruutujen linja on briljantti.

Itse en ole koskaan ymmärtänyt koulukuntaa, joka ajattelee, että sarjakuvan tulisi olla puhtaasti ymmärrettävissä myös ilman tekstiään. Mielestäni kuva elävöittää tekstiä, teksti kuvaa.

Tottakai on olemassa erinomaista puhtaasti mimiikkaan perustuvaa sarjakuvaa, ja yhtä lailla on olemassa sarjakuvaa jossa on liikaa tekstiä. Goscinnyä lukiessani en ole koskaan ajatellut tekstiä olleen liian paljon.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: tertsi - 02.03.2013, klo 00:01:36
Ajallisestihan kyse on samasta aurinkoisesta päivästä. Seuraavalla sivulla pelurit peseytyvät. Sitten vaelletaan vielä tunteja, ja saavutaan illaksi albumin aavekaupunkiin.
Näinhän tuo varmaan menee.

MUTTA mehän emme tiedä varmasti kuinka pian seurue saapuu joelle, jossa voi peseytyä. Hetikohta, illalla vaiko vasta viikon päästä? Toki pelureilla on varmaan kiire päästä eroon tervasta ja höyhenistä heti ensimmäisen tilaisuuden tullen.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: JJalonen - 02.03.2013, klo 00:31:34
Näinhän tuo varmaan menee.

MUTTA mehän emme tiedä varmasti kuinka pian seurue saapuu joelle, jossa voi peseytyä. Hetikohta, illalla vaiko vasta viikon päästä? Toki pelureilla on varmaan kiire päästä eroon tervasta ja höyhenistä heti ensimmäisen tilaisuuden tullen.

Pesukohtauksen jälkeen tekstilaatikossa kuitenkin lukee: "Kun on kuljettu useita tunteja."

Olisi aika omituista kerrontaa, jos sivua kääntäessä ennen pesukohtausta olisi vierähtänyt viikko (ja se sitten jätettäisiin lukijalle kertomatta). ;)

Elikkä ajattelisin peseytymisen tapahtuvan tunnin parin sisällä ensimmäisen sivun ensimmäisestä ruudusta.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: Reima Mäkinen - 02.03.2013, klo 10:44:59
Itse en ole koskaan ymmärtänyt koulukuntaa, joka ajattelee, että sarjakuvan tulisi olla puhtaasti ymmärrettävissä myös ilman tekstiään.
Eikös tuo ole Marvel-ajattelua. Ja niissä sarjakuvissahan ei mitään merkittävää tarinaa ole takavuosina ollut. Kun juttu muodostuu sopuilusta ja konflikteista se kyllä aukeaa kuvistakin.

Tässä Lukessa mun huomio kiinnittyy tekstimassojen ohella sivun kuvien kaksiulotteisuuteen. Eihän siellä ole ns. hyvin piirrettyjä, tyylikkäitä ruutuja kuin 3kpl. Ensimmäinen kolmas ja viimeinen. Litteys kuitenkin korostaa tässä komiikkaa, joten ratkaisu on huumorisarjassa perusteltu. Jopa tuota ainoaa ruutua jossa on syvyyttä, on tarkoituksellisesti latistettu värityksellä!
Kuten todettu, valaistuskin on tässä täysin alistettu kerronnalle, ei tuolla realismin kanssa ole mitään tekemistä.

Ne, jotka tuntevat tarinaa, voisivat kenties löytää perustelun sillekin miksi tässä on joka kuvassa ylämäki? Ja mennäänkö seuraavilla sivuilla sitten tasaista vai alamäkeä?


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: J Lehto - 02.03.2013, klo 13:48:45
En malta olla laittamatta toista esimerkkisivua Lucky Lukesta, joka tuli vastaan satunnaisella google-kuvahaulla. Se on Suuriruhtinaan alusta:

(http://forbiddenplanet.co.uk/blog/wp-content/uploads/2011/05/Lucky-luke-The-Grand-Duke1.jpg)

Juonen kannalta sivun tarkoitus on selvittää lukijalle tarinan alkuasetelmaa. Samalla siinä on minidraama; Lukelle tarjotaan sikaria, josta hän kieltäytyy, mutta jonka hän lopussa ottaa vastaan. Koko sivu rakentuu Luken tupakkatouhujen varaan.

Siinä on myös toisto: Luke järkyttyy niin, että tiputtaa vehkeensä, mutta malttaa
sitten mielensä ja aloittaa sätkänteon uudelleen. Mutta hyvin pian hän joutuu taas tiputtamaan välineensä aivan samalla tavalla. Tämän koomisen toiston jälkeen Luke ei enää toivukaan niin pian, vaan pitää kiukkuisen puheenvuoron ruudussa, jonka oranssi taustaväri on otettu edellisestä tupakanpudotuskuvasta. Väritys korostaa sitä, että ruutu on suoraa jatketta edelliselle, eli kiukkuinen puhe seuraa välittömästi järkyttymistä. Huomattavaa myös, miten taustaväri muuttuu rauhallisen vaaleasta (joka alleviivaa toiminnan ympäristön arvovaltaista tunnelmaa) suorastaan räikeän oranssiksi kun tullaan asian ytimeen ja Luke menettää malttinsa.

Viimeistä edellisessä kuvassa tupakkatouhu, joka sitä ennen on ollut ainoastaan visuaalisella tasolla, löytää viimein tiensä puhekuplaan: "Kuulkaas, nyt se sikari kelpaisi...". Eli kaiken tämän on täytynyt tulla Goscinnylta.Tämä päättää tupakkadraaman: Luke ja kuvernööri  astuvat ulos siluetteina, Jolly Jumper hoitaa sivun loppukevennyksen.Viimeinen ruutu on kuin hengähdysväli ennen tarinan jatkumista seuraavalla sivulla.

Goscinny on mestari tekemään tällaisia toistoon perustuvia rytmityksiä, ja Lucky Lukessa ne tulevat erittäin hyvin näkyviin Morrisin piirrostyylin ja värityksen johdosta. Juuri tämä dialogin ja kuvien välinen leikki yhden sivun puitteissa tekee Goscinnyn töistä niin nautinnollisia. Hän, samoin kuin Barks ymmärsi ettei sarjakuvatarinan pienin yksikkö ole ruutu, vaan kokonainen sivu.

Lisäyksenä vielä eräs huomio: Viimeisessä kuvassa Luken ja kuvernöörin kulkusuunta on vastakkainen kuin sitä edellisessä. Tämä ei kuitenkaan särähdä millään tavoin silmään, sillä suunnanmuutosta tasapainottavat kuvaa hallitsevat vankkurit, joiden suunta on oikealta vasemmalle kuten kaikissa edeltävissä ruuduissa. Sen sijaan Luken ja kuvernöörin suunnanmuutos korostaa sitä seikkaa että heidän asiansa on nyt käsitelty loppuun ja jokin päätös on tehty ja on aika siirtyä eteenpäin (sarjakuvan lukusuunnassa, vasemmalta oikealle)


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: tertsi - 02.03.2013, klo 14:12:09
... ja Morris piirtää taloudellisesti kuten aina. Vain kahdessa ruudussa on piirretty taustalle jotain rekvisiittaa, mutta eipä runsaampi lavastus toisikaan mitään sen kummempaa lisäarvoa tapahtumille, se saattaisi vain haitata luettavuutta.

Homma toimii näinkin ja jopa erinomaisesti.

Ensimmäisen rivin toinen ruutu on mielenkiintoinen. Siinä taustan väri muuttuu ilman mitään selvää syytä.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: J Lehto - 02.03.2013, klo 14:17:45
Ensimmäisen rivin toinen ruutu on mielenkiintoinen. Siinä taustan väri muuttuu ilman mitään selvää syytä.

Hienoinen värimuutos korostaa siinä olevaa tapahtumaa, eli sikarin tarjoamista, joka antaa sysäyksen sivun sisäiselle draamalle. Jos sen taustana olisi sama sävy kuin sen kummallakin puolella olevissa kuvissa, se jäisi vaisuksi eleeksi eikä erottuisi aloitusrivistä mitenkään.  

Sen voi myös ajatella korostavan tilanteen arvovaltaista, hienostunutta luonnetta, kohteliaita tapoja, joka tekee Luken myöhemmästä hermostumisesta vaikuttavamman.

Kolmanneksi, kuvakulman muutos laajempaan, tuollainen sinertävä antaa ruudulle jonkin verran enemmän syvyyttä.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: tertsi - 05.03.2013, klo 22:47:38
Rohkenen herätellä keskustelua tästä nuoren sarjakuvapiirtäjän sivusommitelmasta.
Charlier-Gir: Väijytys Punaisessa laaksossa (1965)
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=15377.0;attach=24919)


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: tertsi - 05.03.2013, klo 23:38:47
Minusta tässä sivussa on kiinnostavinta kaksi viimeistä ruutua. Aikamoista akrobatiaa harrastaa Blueberry lattialla pyöriessään ja vetäessään aseen kotelosta. Sirkuksessakaan ei näe tuollaista.

Mutta sarjakuvana se toimii oikein hyvin. Nuo kaksi kuvaa muodostavat katsojan päässä epätodellisen ( siis aukuisten oikeasti: mahdottoman), mutta hienon liikkeen.

Ja onhan tässä vasen-oikea mokakin: Korsto heristää asetta vasemmassa kädessään. Kun Craig mottaa häntä, ase onkin oikeassa kädessä.

Eikös tässä nyt rikota suojaviivaakin, seitsemännen ja kahdeksannen ruudun välissä?


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: JanneT - 06.03.2013, klo 09:36:17
Eikös tässä nyt rikota suojaviivaakin, seitsemännen ja kahdeksannen ruudun välissä?

Ainakin rajoilla mennään alkuperäisen suojaviivan kanssa, mutta ei välttämättä yli. Alkuperäisen suojaviivan ylityksellä ei kuitenkaan olisi edes väliä, sillä Blueberry on koko ajan liikkeessä, eikä linja taistelijoiden välillä ole seuraavassa ruudussa enää samassa paikassa. Eli riippumatta siitä ylittyykö alkuperäinen suojaviiva vai ei asetelma on molemmissa ruuduissa sama - Blueberry vasemmalla, toinen mies oikealla, sillä uusi suojaviiva ei ylity. Blueberryn liikkeen suunta vaihtuu myös esimerkissä vaikka suojaviivaa ei ylitettäisi, sillä liike on suojaviivaa vasten, samoin pöytä vaihtaa puolta.  Alla havaintoesimerkki.

(http://img708.imageshack.us/img708/8280/blueberryvsstrawberry.gif)

Toisaalta liikkeen kuvauksessa on tavallista vaihtaa myös hahmojen puolta ja rikkoa suojaviiva. Oleellisinta tietenkin on säilyttää lukijan paikan ja tilanteen taju. Jos se hämmentyy ollaan tehty jotain väärin:

(http://img689.imageshack.us/img689/9779/sarjakuvansuunnat.gif)

Eikä toisaalta kannata aina luottaa pelkkään suojaviivaan:

(http://img16.imageshack.us/img16/3933/sarjakuvansuunnat2.gif)

Giraudin sivu on mielestäni varsin helppolukuinen. Sarjakuva, jossa muistaisin olleeni vaikeuksissa kuvakerronnan kanssa vastaavissa toimintakohtauksissa oli Road to Perdition. Valitettavasti en nyt tähän hätään löytänyt kuvaesimerkkejä, kuinka suuri merkitys suojaviivalla oli tässä.

Edit: Sellainen kritiikki nyt kuitenkin täytyy antaa että Giraudin sommittelu on mielestäni tällä sivulla melko ahdasta.

Edit 2: Jos olisi tahdottu säilyttää suojaviivan lisäksi liikkeen suunta, ei liikkeestä syntyvää linjaa saisi ylittää eli käytännössä kuva 8 ei voisi olla Blueberryn takaa harmaalta alueelta vaan esimerkiksi näin:

(http://img543.imageshack.us/img543/4729/blueberryvsstrawberry2.gif)


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: tertsi - 06.03.2013, klo 22:15:16
Minustakin sivu on helppolukuinen. Nuori sarjakuvapiirtäjä on pannut parastaan.

Savuisen kapakan tunnelma välittyy hienosti. Ensimmäisen ruudun vihreä pöytäliina on vangitseva. Muissa ruuduissa se ei olekaan enää yhtä kirkas.

Kaksi keskimmäistä riviä on lähes kokonaan ilman taustaa. Blueberryn ryhtyessä tositoimiin tausta räjähtää punaiseksi.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: Curtvile - 14.03.2013, klo 10:20:28
koska olen luonnoton ja rietas mies, teen jotain epäpyhää: tuon ketjuun ei-eurooppalaista sarjakuvaa.

Mike Mignola. Hellboy -Hellboy in hell:

(http://25.media.tumblr.com/687655d9f0353de6c9d26ff139a02d9d/tumblr_mj4brbLN8T1s5ys7lo1_500.jpg)

Mignolan graafinen tyyli ei nojaa yksin sivusommitteluun mutta hän käyttää sitä niin ammattimaisen upeasti tunnelman ja tauotuksen luontiin sarjakuvaruutujen avulla.

Jälki on periaatteessa hyvin yksinkertaisen näköistä mutta se on vain hämäystä.  Pelkistäminen vaatii taitoa.
Näennäisen staattisilla ruuduilla kerätään tarinallista jännitettä.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: J Lehto - 14.03.2013, klo 12:04:47
Sivulla on yksinkertainen kolmiosainen dramaturgia. 1. Pimeätä. 2. Missä ollaan? 3. Ahaa.

Vaiheet 1, 2 käydään läpi kahdessa ensimmäisessä ruudussa. Sivun alaosan neljä ruutua on yksi ainoa tapahtuma, jossa hahmo silmäilee ympärilleen (ja samalla häneen uppoaa se seikka että nyt ollaan "kotona"). Se miten tuo toteutaan graafisesti mahdollisimman sujuvasti on kiintoisa probleema, eli tässä voidaan pohtia sommitelmaa puhtaasti kuvalliselta kannalta: kuinka staattista ja dynaamista yhdistetään ja voidaan jopa ottaa kultainen leikkaus esille jne.

Mutta koko sivuhan onkin yhtä katsetta, näkemistä ja katsomista, ja oikeastaan hieman kliseenomainen, joskin hemmetin ammattimaisesti toteutettu.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: Kuikka - 14.03.2013, klo 12:58:48
Mutta koko sivuhan onkin yhtä katsetta, näkemistä ja katsomista, ja oikeastaan hieman kliseenomainen, joskin hemmetin ammattimaisesti toteutettu.

Juuri näin, ja koko sivu keskittyy keskellä sivua olevaan keltaiseen silmään. Silmä oikein imee lukijan katseen itseensä.

Muuten mielenkiintoisen tasapainoinen sivusommittelu, katseen suunta siirtää lukijan seuraavalle sivulle.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: JanneT - 14.03.2013, klo 13:36:39
Tämähän on oikeastaan varsin klassista kuvankuljetusta, jossa sommittelulla siirretään katsetta seuraavalle riville ja siitä heti seuraavaan ruutuun - ja lopussa pysäytetään sommittelulla, jonka suunta on päinvastainen. Tätä näki paljon mm. Mämmilässä sekä Asterixissa:

(http://img339.imageshack.us/img339/1939/hellboyvsasterix.jpg)


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: J Lehto - 14.03.2013, klo 14:51:24
JanneT teki erittäin hyvän huomion. On usein hauskaa ja opettavaista leikkiä vähän saksilla ja liimalla ja miettiä miten sivun voisi tehdä toisin. Esimerkiksi tällä tavoin:
(http://i50.tinypic.com/2my6zpg.jpg)

Tuossa neljän kuvan silmäilysekvenssissä ei oikeastaan löydy mitään parantamisen varaa. Siinä on hieno jämähtänyt symmetria, kun on nuo kaksi samankaltaista figuuria kummallakin puolen, mutta toisaalta ruutujako luo liikkeen tuntua - siinä katsotaan oikealle ja vasemmalle ja ylös kattoon.

Kun tuo kellertävä silmä on syrjäytetty mahtiasemastaan, kerronta painottuu henkilön sisäiseen tuntemukseen. Nyt tässä sommitelmassa katossa olevat koukut pääsevät keskeiseen asemaan, joka näyttää ihan mielenkiintoiselta. Se panee kaksi viimeistä isoa kuvaa myös ikään kuin "roikkumaan" alaspäin.

En tiedä, minusta jotenkin tästä tuli tyyliltään vähän 80-lukulaisempi, joka voi yllättäen tuntua tuoreeltakin. Se miten tämä toimisi käytännössä, riippuu tietenkin siitä, mitä tätä sivua ennen on ollut ja mitä sen jälkeen tulee tapahtumaan.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: Kuikka - 14.03.2013, klo 15:28:45
J Lehdon saksimassa versiossa sivun massa on ylhäällä, ja alhaalla on ilmavuutta. Tuohon sopisi jatkoksi sivu isolla kuvalla. Sitä ikäänkuin pedataan tässä. Huomio ei ole tässä siinä, mitä Hellboy ajattelee, vaan siinä, mitä tuleman pitää.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: tertsi - 14.03.2013, klo 15:32:07
Huomio ei ole tässä siinä, mitä Hellboy ajattelee, vaan siinä, mitä tuleman pitää.
Olipas nappiin analysoitu.
Ei olis tullut mieleeni. No, lukemalla oppii.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: J Lehto - 14.03.2013, klo 15:59:57
Huomio ei ole tässä siinä, mitä Hellboy ajattelee, vaan siinä, mitä tuleman pitää.

Tuleman pitää koko sivun kuva, jossa Hellboy puristaa ohimoitaan ja karjuu "NOOOOO..."
 ;D

Ainahan sarjakuvassa joka kuva petaa seuraavaa, sivut myös.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: Curtvile - 14.03.2013, klo 17:13:59
Tuleman pitää koko sivun kuva, jossa Hellboy puristaa ohimoitaan ja karjuu "NOOOOO..."
 ;D


siis näin oikeasti jatkuu(ja ei, en tasan laita kaikkia sivuja tänne):
(http://25.media.tumblr.com/7d0b031934c9f2c7b3f80396cb477565/tumblr_mj4brbLN8T1s5ys7lo2_500.jpg)



Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: tertsi - 23.03.2013, klo 15:20:07
Hienosti on Mignola sivun rakentanut. Käsien kautta kulkeva diagonaalilinja johtaa tokan ruudun henkilöön, ajatuskuplien ja alareunan hahmon viitoittamana kohti kolmatta, pysäyttävää ruutua. Sitten välähdyksenomaiset ruudut siitä, mitä henkilö näkee. Ylärivissä katse liukuu ruudusta toiseen, alaosan ruudut ovat enemmän nopeita välähdyksiä.

Olen lukenut paljon eurooppalaisia sarjakuvia, niissä (ainakaan mitä minä olen lukenut) ei tuollaista "tämän päähenkilö näkee" -tyyppisiä ratkaisuja ole paljonkaan harrastettu. Niissä ruutuihin olisi piirretty päähenkilö mukaan, takaa päin ja kenties kaikki nuo tavarat yhteen isoon ruutuun. Mignolan ratkaisu tuntuu dynaamisemmalta vaihtoehdolta. Hellboyn keltainen silmä korostaa, että ympäröivissä ruuduuissa on esitettynä hänen tilanteessa ja tilassa  näkemiään asioita.

Hiukan minua häiritsee nuo leijuvat ajatuskuplat. Jotenkin ne luovat usein jotenkin  turhan mahtipontisen tunnelman. Ruudun reunaan sijoittuvat kuplat tuntuvat arkisemmilta.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: Curtvile - 23.03.2013, klo 15:25:13

Hiukan minua häiritsee nuo leijuvat ajatuskuplat. Jotenkin ne luovat usein jotenkin  turhan mahtipontisen tunnelman. Ruudun reunaan sijoittuvat kuplat tuntuvat arkisemmilta.

eivät ole ajatuskuplia, puhekuplia, puhuja vaan ei ole Hellboy.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: Curtvile - 23.03.2013, klo 17:34:33
jatkan kauhistuttavalla americanalla(vaikka tekijät Kieron Gillen ja Jamie McKelvie brittejä ovatkin), nyt jopa rikotaan 4:ttä seinää:
(http://img339.imageshack.us/img339/3487/youngavengers2.jpg)


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: tertsi - 23.03.2013, klo 17:43:14
Alarivi ilmeisesti luetaan lukusuuntaa vastaan. Tarinaa sen enempää tuntematta: kikkailua.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: Secos-Bill - 23.03.2013, klo 18:04:15
kikkailua.

Pahinta laatua. Tällaisen kanssa ei voi koskaan todella uppoutua tarinan vietäväksi, vaan tiedostaa koko ajan lukevansa.
Tällainen toimisi korkeintaan, jos hahmot olisivat 'pottunokkia' ja lajityyppinä huumori.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: Reima Mäkinen - 27.03.2013, klo 12:17:06
jatkan kauhistuttavalla americanalla(vaikka tekijät Kieron Gillen ja Jamie McKelvie brittejä ovatkin), nyt jopa rikotaan 4:ttä seinää:
Millähän perusteella tekijä olettaa että lukija kuvittelisi nuo neliöt ruuduiksi? Sivun vaakamuodosta tulee mieleen että onko tämä nyt kuitenkin vain osa sivusta vaiko nettisarjakuvaa?


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: Curtvile - 07.09.2013, klo 18:26:53
On se, Young Avengers vaan rikkoo neljättäkin seinää aina välillä.

Koska kaikki sarjakuvia piirtävät ovat festareilla jatkan kaappausta ja laitan esiin J H Williams IIIn jälkeä  Batwomanista:
(http://31.media.tumblr.com/tumblr_lvymliC7sv1r4srryo3_250.jpg)

Onko tässäkin tuomiona kikkailu vai art decon liikakäyttö(itse en moista mahdollisena pidä, mutta mielipiteitähän maailmaan mahtuu)?

edit. laitetaan vielä selkeämpi esimerkki miten käyttää toistuvasti ei-tyypillisiä ruutusommitteluja (joskin tässä on "helpote")
(http://24.media.tumblr.com/65edf673da2cbfa63944b3a9c4c28ca2/tumblr_misorruHVG1r6u65zo3_1280.jpg)


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: Timo Ronkainen - 10.09.2013, klo 12:46:39

edit. laitetaan vielä selkeämpi esimerkki miten käyttää toistuvasti ei-tyypillisiä ruutusommitteluja (joskin tässä on "helpote")

Jahas, nuo nuolet siis kuuluvat siihen? Laitettu varmaankin jonkun kustannustoimittajan vaatimuksesta. Mieleen tulevat vanhat kreikkalaiset ruukkumaalaukset, eikä pelkästään meanderi-kuvion vuoksi.
Ei mitenkään liian kikkaileva. Ylemmästä kuvasta en saa selvää, kun on niin pieni.

Timo


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: Curtvile - 10.09.2013, klo 13:43:40
jaahas katsotaan saisiko tässä koossa paremmin selvää:
(http://comicbooknerdsarehot.com/page51/files/6142789608_7edc64f72b_z.jpg)

tästä uupuu värit ja tekstaus mutta noin muuten.

J H Williams III on niin Batwomaneissa kuin Prometheassa vienyt sivusommittelun ihan uusiin sfääreihin paljastuen siinä sivussa oivaksi käsikirjoittajaksikin.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: tertsi - 17.11.2013, klo 14:00:27
Mitäs mieltä ollaan tästä Natasha-sivusta?

Yksi ruutu on piirretty uudelleen albumia varten. Tämä albumiversio ilmestyi aikanaan Non Stopissa. Tässä tarinassa on tehty muitakin muutoksia albumia varten, niistä ehkä joskus myöhemmin.

(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=15377.0;attach=26872)

Mitä mieltä sivusta yleensä? Kannattiko muutos?

Ylempänä sarjakuvalehtiversio (1), alempana albumiversio (2).

edit:
Panin tuonne kolmanneksi edeltävän sivun, jotta tapahtumasta saa enemmän tolkkua: Natasha ja valkopukuinen mies ovat amerikanraudassa. Walter ja poliisit keltaisessa pikkuautossa.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: Reima Mäkinen - 17.11.2013, klo 16:20:15
Et maininnut aukeamista...
Eni vei. Mulle ei tuo muutos tee sitä eikä tätä. Kasasin kuitenki myös oman version, jossa olisi mielestäni enemmän vauhtia ja draamaa.  :)


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: tertsi - 17.11.2013, klo 18:26:12
Minusta tuo muutos parantaa kokonaisuutta huomattavasti. Se tuo syvyyttä sivuun. Se erottuu Natashan kierimisruuduista paremmin. Se tuo vauhtia lisää.

Minusta Reiman versiossa hyppäys kuuseen kapsahtavasta Natashasta on liian pitkä kivikossa makaavaan Natashaan. Pikkuauton näyttäminen kahteen kertaan on turhaa. Toimisi tuo noinkin, mutta Waltheryn versio on parempi, mun mielestä.



En usko että Walthery on ajatellut aukeamakokonaisuuksia juuri ollenkaan. Spiroussa ja albumeissa saattoi olla eri aukeamat. Esim. Franquin piirsi Pikoa ja Fantasiota kolmi- ja neljäriviset sivut lehteen, joista kasattiin saksimalla albumin "sivukokonaisuudet". Joskus oli pakko piirtää jopa muutama ylimääräinen ruutu sekaan, jotta palapeli olisi mennyt tasan.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: J Lehto - 17.11.2013, klo 19:18:09
Tuo muutettu kuva on selvä parannus. Siinä syntyy vähän vaihtelua, kun kurvataan vastakkaiseen suuntaan kun muiden ruutujen liikesuunnat kulkevat samansuuntaisesti oikealle.

Mutta se varsinainen merkittävä tekijä minusta tuossa kuvassa on ääniefekti, kumin vinkaisu katukiveystä vasten, jonka auraalisen kokemisen syntymää lukijan korvien välissä edesauttaa sammakkoperspektiivi (näkyy paljon katua). Se luo kuvan rankasta toiminnasta ja kiireestä, ja ilman sitä kuva olisi totaalisen kökkö.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: tertsi - 18.11.2013, klo 10:03:06
Tuo ääniefekti oli hyvä huomio.
Ylin ruutu on sitä vastoin kuin äänettömästä hidastetusta elokuvasta.

Tämä Kuninkaallinen kosija -tarina on kokonaisuudessaan kuin kuvakerronnan oppitunti. Harmi, että sen saa suomeksi luettavakseen vain Non Stop -jatkiksena.

edit
Tuossa ensimmäisessä versiossa tuo auto on liian iso, se latistaa itse päätapahtumaa.

Toisessa versiossa tapahtumien välillä on selkeä kontrasti.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: J Lehto - 18.11.2013, klo 21:43:53
Walthery on aina ollut ihan ässä näissä takaa-ajo-thrilleri-kohtauksissa. Vertailun vuoksi pätkä Metallimuistia Kraivuudin blogista (http://kraivudkomiks.blogspot.fi/).
(http://2.bp.blogspot.com/-kOOlP3fQxvc/T2Z5xH1KlfI/AAAAAAAAHUw/cdSoNohh1wM/s1600/Natacha13.jpg)


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: Sika - 20.11.2013, klo 21:05:14
http://moonheadpress.blogspot.co.uk/2013/11/the-deal.html?spref=fb (http://moonheadpress.blogspot.co.uk/2013/11/the-deal.html?spref=fb)

Ei ehkä kuulu tänne, mutta tämmönen tuli vastaan netin syövereistä. Mukavaa kuvakerrontaa ja sommittelua. Tarinakin loistava.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: tertsi - 20.11.2013, klo 21:59:28
Komeata kerrontaa. Tehokasta, vaikka ruutujako on noin kaavamainen. Kuvakulmilla ja rajauksilla pelataan taitavasti.

Hiukan teatraalista, mutta moinen barokki sopinee trikoosankareiden käänteisiin.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: tertsi - 18.10.2015, klo 14:24:44
Katselin Egmontin sivuilla näytesivua (sivun puolikasta) , jossa Luke hyppää (http://blogi.egmontkustannus.fi/wp-content/uploads/2015/10/LL22.png) ikkunasta alapuolella olevalle kadulle. Hyppy ei toimi mielestäni kuvallisesti ollenkaan, mutta en osaa sanoa miksi ri. Mutta siitä olen varma, että Morris olisi piirtänyt noissa kolmessa ruudussa monta asiaa aivan tosin.

Vähän samanlainen kohtaus on sattumalta tuossa ylläolevassa Natasha-sivussa ja siinä ei mielestäni ole mitään vikaa.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: Timo Ronkainen - 18.10.2015, klo 17:46:24
Kieltämättä joku tossa tökkii. Onko se nyt Luken asento maahantullessa vai mikä, mutta ei toimi.

Timo


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: tertsi - 18.10.2015, klo 17:58:36
Kolmannen ruudun vauhtiviivat on väärin päin. Ikään kuin Luke putoaisi kuvaan oikealta. Ja onko toisen kuvan koko oikea, vai toimisiko laajempi rajaus paremmin?
Jotenkin pitäisi saada alaspäin menevä silmänliike tuohon kolmanteen kuvaan. Asia on hoidettu hienosti Natashan ekassa ja tokassa ruudussa.

edit
Itse asiassa Lukessakin on periaatteessaasia ihan oikein. Luke on ylempänä tokassa kuin kolmannessa ruudussa, mutta ei toimi silti.   ???


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: Reima Mäkinen - 19.10.2015, klo 12:29:46
Mun mielestä siinä esimerkikss ei ehkä syvyysvaikutelma toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Ylärivillähän sitä syvyyttä on luotu ihan oikeaoppisesti varjolla. Sen sijaan sama valo viimeisessä ruudussa, on melko outoa käytettynä nukkekotiefektin kanssa.

Varjosta päätellen ilta on tosi pitkällä, mitä muu väritys ei sitten tue.
Eikä muutenkaan ylipitkiin varjoihin ole missään sarjakuvissa, ehkä Batmania lukuunottamatta totuttu. Mutta joo, tuo toisen ruudun varjo on siinä mielessä hassu että jos taustalla ei olisi talon seinä hahmo voisi hyvin olla myös päivällä kuvattu ylhäältä päin. Lisäksi katsojaa päin kohdistuva liike (2. ruutu) on aina aika haastava. En ole tutkinut Morrista, mutta kävely, juoksu ja ratsastus ovat siitä tutumpia esimerkkejä. Hyppy katsojaa kohti ei.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: JanneT - 19.10.2015, klo 13:48:42
Joo samoilla linjoilla Reiman kanssa tuossa kohti tulevassa liikkeessä.  Kohti suuntautuvassa liikkeessä klassikkoja on että esim. auto on ilmassa selvästi irti maasta, kuvakulma vähän alempana jne. ja yleensä suunta kuitenkin edes vähän kohti seuraavaa ruutua. Tässä kohde silmän korkeudella tulossa suoraan kohti, liike ei oikein eroa taustasta. Hypyn suunta edes vähän oikealle toisi liikkeettä. Morris olisi tehnyt ehkä tämänkin neutraalisti silmän korkeudelta, joku dynaamisempi nykytekijä matalammasta kuvakulmasta.

Edit: Kyllä tässä nyky-Lucky Luksessa häiritsee omaan silmääni myös tuo yksinään orpona törröttävä alahuuli.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: Veli Loponen - 19.10.2015, klo 20:13:26
Mun mielestä ongelma on toi kakkosruutu, jossa Luke roikkuu ilmassa. Jos vertaa tosiaan tuohon Natasha-sivuun, niin siitähän tällainen ilmassaroikkumiskuva puuttuu. On vain lähtöasetelma ja maahantulo. Toimis paremmin, jos Luke ois tokassa ruudussa vasta hyppäämässä ikkunan puitteen yli ja ottamalla vaikka samalla tukea siitä toisella kädellä. Vielä parempi ois, jos tää tapahtuis jo ekassa ruudussa ja kakkosruutua ei edes olisi (esimerkiksi jo nyt, jos poistaa välistä kakkosruudun, niin liike on paljon luontevampaa).


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: JanneT - 19.10.2015, klo 20:27:59
Mun mielestä ongelma on toi kakkosruutu, jossa Luke roikkuu ilmassa. Jos vertaa tosiaan tuohon Natasha-sivuun, niin siitähän tällainen ilmassaroikkumiskuva puuttuu. On vain lähtöasetelma ja maahantulo. Toimis paremmin, jos Luke ois tokassa ruudussa vasta hyppäämässä ikkunan puitteen yli ja ottamalla vaikka samalla tukea siitä toisella kädellä. Vielä parempi ois, jos tää tapahtuis jo ekassa ruudussa ja kakkosruutua ei edes olisi (esimerkiksi jo nyt, jos poistaa välistä kakkosruudun, niin liike on paljon luontevampaa).

Joo ihan tarpeeton väliruutu kerronnan kannalta. Mutta jos liikkeellä olisi suunta niin se välittyisi kuitenkin tuossa toisessa ruudussa.

Tässäkin Blainin jutussa hyppyruudut 6 ja 10 ovat hitaampia kuin niitä seuraavat ruudut 7 ja 10, mutta liike ei katoa kun sillä on suunta kohti seuraavaa ruutua. Tulee vain rytmiä.

Edit: siis ne tuntuvat kuvaavan vain vähän pidempää aikaa kuin seuraavat ruudut. Vauhdikasta liikettä minusta niissäkin.

(https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/736x/3e/d9/fb/3ed9fb3e12acaf79fda07abbfde912b5.jpg)


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: tertsi - 19.10.2015, klo 20:52:01
Blainilla kerronta toimii komeasti. Kumpikin hyppykohtaus muodostaa kaaren alhaalta ylös ja taas alas.

Natashassa on minusta ekassa ruudussa ovelasti johdateltu lukijan katse Natashasta ylös konniin. Kun lukija sitten siirtyy seuraavaan ruutuun, jossa Natasha on alareunassa, niin silmän liike on alas päin, aivan kuten aidan yli hyppäävän Natashankin.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: Timo Ronkainen - 19.10.2015, klo 23:44:40
Lucky Lukessa varmaan mättää just se, ettei siinä ole ennen (Morrisin kaudella) ollut tuommoista dynaamista meininkiä. Se ei tunnu istuvan tyyliin. Joku yksinkertaisempi toteutus olis toiminut. Varmasti vanhoista Lukeista löytyis joku vastaava kohtaus, jos jaksais vähän kaivella, et miten Morris sen teki.

Jep, Blainin sivu on hieno!

Timo


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: tertsi - 19.10.2015, klo 23:51:32
Lukehan hyppi yhteen aikaan alvariinsa ikkunan läpi hevosen selkään.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: Timo Ronkainen - 19.10.2015, klo 23:55:26
Lukehan hyppi yhteen aikaan alvariinsa ikkunan läpi hevosen selkään.

Tottapa totta! Olikohan peräti niin, että näytettiin usein ihan jopa yhdellä ruudulla. Vauhtiviivat vaan ikkunasta, kalliolta yms. ja ollaan jo yllättyneen Jumperin selässä.

Timo


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: JanneT - 20.10.2015, klo 00:45:08
Täytyypä vilkaista pitkästä aikaa Lucky Lukeja huomenna kun ei enää sängynpohjalta jaksa nousta, mutta mielikuva on sellainen että noissa Morrisin kauden Lucky Lukeissakin katsomistaso olisi ollut aika neutraali. Ei juuri Blainin tapaisia sammakkoperspektiivejä. Liikkeen kuvaus oli kuitenkin selkeää toisin kuin tässä uudessa sivussa. Toivon mukaan muuten etenee sujuvammin.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: Reima Mäkinen - 20.10.2015, klo 12:42:10
Tottapa totta! Olikohan peräti niin, että näytettiin usein ihan jopa yhdellä ruudulla. Vauhtiviivat vaan ikkunasta, kalliolta yms. ja ollaan jo yllättyneen Jumperin selässä.
Kyllähän Morriksella oli kausia eli kehitystä. Kannattaisi ehkä tutkia sitä. Mieleen tulee vain Arizona (oma kappale on hukkunut jonnekin vuosien varrella), jossa miehen tausta animaattorina näkyi nimen omaan siinä että liikkeiden "turhia välivaiheitakin" kuvitettiin.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: STD - 28.04.2017, klo 19:26:31
Saiskohan tästä sivusta aikaiseksi keskustelua Vapun ratoksi? Mikä sivutaitossa, sarjakuvallisissa keinoissa, hyvää, mikä huonoa? Tai muuten vain merkillepantavaa.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=15377.0;attach=35211)


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: J Lehto - 29.04.2017, klo 02:36:43
Otetaan ennemmin vapun syvällisten pohdintojen
kohteeksi tämä

(https://scontent.fqlf1-1.fna.fbcdn.net/v/t1.0-9/16832311_10210821863016994_3695023823095906395_n.jpg?oh=d7ec31ebd819799a1532df6167966327&oe=597FD9CC)


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: JanneT - 30.04.2017, klo 01:46:41
Saiskohan tästä sivusta aikaiseksi keskustelua Vapun ratoksi? Mikä sivutaitossa, sarjakuvallisissa keinoissa, hyvää, mikä huonoa? Tai muuten vain merkillepantavaa.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=15377.0;attach=35211)
Miksi tämä sivu? Ei tuossa ainakaan itselleni mitään erityisen mieleenpainuvaa ole, mutta perinteistä sisäänpäin kääntyvää sommitteluahan tuossa noudatetaan, vieläpä joka rivillä. Vasemmassa reunassa Obelix on kumartunut oikealle, oikeassa reunassa kyläläiset ovat kääntyneet vasemmalle, sitten kertojateksti kohti oikeaa, oikealla Asterix ja Obelix kohti vasenta, seuraavalla rivillä sama Trubadurixilla ja oven koputuksella ja viimeisessä sama kyläläisillä ja muukalaisella. Oikean reunan sommittelut Asterixille tyypilliseen tapaan myös vähän kohti katsojaa, mikä luo linjaa seuraavalle riville. Ja toisen sekä neljännen rivin päättäminen samalla, muusta värityksestä poikkeavalla dramatiikaalla. Asterixeissa rytmiä ylipäätään pysäytetään kuvakerronnassa aika paljon puolen sivun erissä.

Jännää että tämä perinteinen katseen kuljetus on ollut Asterixeissa aina aika hiottua, kun taas ruutusommittelussa löytyy paljon korkea kaksirivinen ruutu oikeassa reunassa -tyyppisiä ratkaisuja, jolloin on kuitenkin jouduttu turvautumaan nuoliin lukujärjestyksen opastamiseksi.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: Lurker - 30.04.2017, klo 08:58:17
Asterix-sivu on näyttävä myös värityksensä takia, yläreunan lämpimistä väreistä päästää Shokki-sarjakuvan mustavalkoiseen "kauhuun", ääniefektien saattelemana.

Hih! Hauskaa miten naiset hyppäävät säikkyinä miestensä syliin - mutta kalakauppias vaimonsa. Senelixiäkin suojellaan.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: STD - 30.04.2017, klo 09:39:06
Siksi tämä sivu koska minusta kiinnostavimpia oman itsen krhittämisen kannalta ovat "tavalliset" sivut, joissa tarinan kuljetus ja draaman kaari ja lukijan pitäminen koukussa pitää hoitaa pienin ja huomaamattomin keinoin.



Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: STD - 30.04.2017, klo 09:54:18
Mä joudun tänään tekrmään duunia jonnekin kahdeksaan asti, mutta esittäisin kernaasti omat kiinnostukseni kohteet tästä sivusta sen jälkeen. Sitten joku voi esitellä jonkun paremman keskustelunaiheen.

A propos
Tuo Niilo-postaus: Onko tuo koko sivu vai vain puolikas sivusta? Minulla ei ole just nyt käsillä albumia josta tarkistaa asia. Jos on vain puolikas aivu, niin sen vois poistaa tästä välistä häiritsemästä.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: Lurker - 30.04.2017, klo 10:19:04
Otetaan ennemmin vapun syvällisten pohdintojen
kohteeksi tämä

(https://scontent.fqlf1-1.fna.fbcdn.net/v/t1.0-9/16832311_10210821863016994_3695023823095906395_n.jpg?oh=d7ec31ebd819799a1532df6167966327&oe=597FD9CC)

Ensimmäisessä ruudussa vallitsee rauha, viimeisessä taistelun jälkeinen tappio - upeaa, lähes animaatiomaista räjähtelyä eri suuntiin siinä välissä olevissa ruuduissa. Ja tantereen ylle nousee musta pilvi, puhekuplan eteen. Franquinilla on usein samaa teemaa kuin ranskalaisella elokuvantekijällä Jacques Tatilla: häviöön päätyvää taistelua modernin maailman esineitä vastaan.



Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: Veli Loponen - 30.04.2017, klo 11:04:23
Mulla pisti silmään tossa Asterix-sivussa toi, miten värienkäytöllä tehostetaan viimeistä ruutua. Koko sivuhan on jaettu kahteen kolmioon väreillä oikeasta ylänurkasta vasempaan alanurkkaan. Synkkyys ja uhka ikäänkuin huokuu viimeisestä ruudusta ympärille ja vaikuttaa jo ennen toteutumistaan.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: J Lehto - 30.04.2017, klo 11:09:13
Asterix ja ennustaja - sivu jakautuu kolmeen osaan.

Ensimmäiset kaksi ruutua, yleiskuva tilanteesta, ja tekstilaatikko. Tilannetta kuvataan lempeän humoristisesti, ja Goscinny käyttää samaa keinoa kuin Lukessa ja Ahmedissakin, esiintyy "historiallista taustatietoa" antavana kertojana, tavallaan etäännyttää itse sarjakuvan tilanteesta, ja muistuttaa että hassutteluahän tämä on. Niinpä kyläläisten pelokkuus (samoin kuin muissa albumeissa heidän aggressionsa, ahneutensa ja kateutensa) on yksinomaan hilpeyttä aiheuttavaa.

Toinen osio; Asterixin rauhoittelut. Koska me katsomme ylhäisestä perspektiivistämme tietämättömiä kyläläisiä, samaistumme tietenkin Asterixiin, ja hänen kylmäpäisyyteensä. Tämä jakso päättyy Trubadurixin esiinastumiseen, ja hänen soittoehdotustaan seuraava ukkosenjyrähdys (joka alkaa viimeisen jakson) on itsessään hauska gag. Muistaakseni jossain toisessa albumissa Trubadurixin soitto yhdistettiin sateeseen.

Ennustajan saapuminen näyttämölle. Tunnelma muuttuu täysin, ja nyt lukijakin jo kohottaa kulmakarvojaan. Lukijan edustaja sarjassa, siis Asterix niinikään hätkähtää että mikäs piru sieltä nyt saapuu.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: J Lehto - 30.04.2017, klo 11:29:37
Tuo Niilo-postaus: Onko tuo koko sivu vai vain puolikas sivusta? Minulla ei ole just nyt käsillä albumia josta tarkistaa asia. Jos on vain puolikas aivu, niin sen vois poistaa tästä välistä häiritsemästä.

Tietysti puolikas, mutta sisältää kokonaisen tapahtumaketjun,
jolla on alku, loppu ja keskiväli.

En poista, vaikka aika tuiterissa sen postasin. Kai me nyt jaksetaan
kahdestakin sommitelmasta puhua


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: Veli Loponen - 30.04.2017, klo 18:14:00
Kai me nyt jaksetaan kahdestakin sommitelmasta puhua
Ehdottomasti.
Mun mielestä toi on erinomaisesti rakennettu "that escalated quickly" -kuvaus.
Liike on mahtavasti tuotu esiin ja äänitehosteet ja siihen liittyvät symbolit lisäävät kaoottisuutta, jota tuollaisessa tilanteessa odottaisikin.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: STD - 30.04.2017, klo 22:55:27
sivun huipennus on tietysti viimeisessä ruudussa ilmestyvä ennustajan hahmo eli mikään muu ruutu ei saa olla sitä "tehokkaampi". Oletan, että siksi Uderzo on jättänyt neljännen ruudun tussaamatta mustaksi, vaikka A ja O näkyvät siinä silhuetteina ja tuohon ruutuun olisi voinut upottaa aikamosen määrän mustaa tussia. Koska ruutu on väritetty vaaleansiniseksi, se on nyt tosi keveä, eikä se kilpaile viimeisen ruudun kanssa. Salamaniskukin on kuvattu aika maltillisesti.

- pohdiskelin, että miksihän kahta viimeistä ruutua ei ole rajattu täysin identtisesti keskenään. Onkohan se sattumaa vai tietoinen ratkaisu? Mä olisin piirtänyt valopöydällä suoraan läpi tai kopikoneella kopsannut.

- itse en olisi jättänyt kahta päällekkäistä ruutua ilman rajausviivoja (ruudut 2 ja 5), mutta se toimii minusta tosi hyvin. Kyseisen ratkaisun myötä sarjakuvasivuun tulee mukavasti ilmavuutta.

- ruutuihin kolme ja neljä Uderzo on sommitellut puolikaaren, jota puhekuplan "nuoli" vielä tehostaa. Lienee ihan tarkoituksellista.

- Viimeinen ruutu on tietysti sikahieno, mutta "Braoom"-tekstin voisi ehkä tajuta myös niin, että ääni tulee sisältä huoneesta vaikka se on ennustajan takana välähtävän salaman ääni. Mutta jos salama välähtää samaan aikaan kuin kuuluu jyrinä, niin kyllä se kuuluu paljon kovempaa kuin tuo pikkuinrn Braoom. Tässä on ehkä klaffivirhe.   :)  Jyrinähän voi toisaalta olla  jonkin muunkin kuin kuvassa näkyvän salaman ääni.

- Jannelta minusta hyvä huomio oikeanpuolimmaisten ruutujen roolista katseen suunnan ohjaajina. Tosiaan, sitä katsetta voi ohjata ilman näkyviä linjoja!



(eipä ollut aikaa itsellänikään nyt oikein panostaa tähän juttuun. Liikaa töitä. No, se asia helpottanee vuoden lopussa)


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: J Lehto - 01.05.2017, klo 00:05:01
Tosiaan, tuo sivun yläosan viimeinen ruutu ("Obelix a raison...")
pyöreine muotoineen ja "harmautumisineen" ei ehkä suoranaisesti
kilpaile varsinaisen huipennuksen kanssa, mutta se kyllä petaa
sille tietä ja antaa kontrastin, joka saa oviaukkoon ilmestymisen
tuntumaan rosoisemman realistiselta


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: JV - 01.05.2017, klo 08:49:20
Minua jäi tuossa Asterix-sivussa mietityttämään, että kun ennustaja-hahmo esitellään dramaattisen mystisenä, ja värityksellisesti poikkeavalla tavalla, että miten seuraavilla sivuilla - latistuuko mysteeri ja tuleeko ennustaja osaksi kirkkaiden värien turvallista maailmaa vai ylläpidetäänkö onnistuneesti ennustaja-hahmo sarjakuvan muusta maailmasta poikkeavana värityksen ja muiden ilmaisukeinojen avulla?

(Ei siis suoranaisesti liity sivusommitelmaan, mutta kerrontaan ja sen johdonmukaisuuteen.)


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: STD - 25.05.2018, klo 19:42:02
Monissa sarjakuvanteko-oppaissa neuvotaan vaihtelevien kuvakulmien käyttöön, jotta sivujen seuraaminen olIsi lukijasta mielenkiintoista. Ja näin asia epäilemättä onkin.

Mutta joskus voi onnistua tekemään luettavan ja viihdyttävän sivun vaikka kamerakulma on oikeastaan koko ajan sama. Ja tylsin mahdollinen, suoraan sivulta nukkekotimaisesti (ilman merkittävää sysyysvaikutelmaa). Mielestäni.

(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=15377.0;attach=37384;image)

Ja on muistettava että tämä sivu on 1950-luvulta. Olisiko tällainen kuvakerronnallisten keinojen niukka käyttö mahdollista nykyään laajalevikkisessä mainstream-sarjakuvassa?


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: Timo Ronkainen - 25.05.2018, klo 22:12:21
"laajalevikkisessä mainstream-sarjakuvassa". Eihän semmoista ole enää.  :'(
No, mutta nykykatsannossa tuossa on kuitenkin liikaa tekstiä. Ja sivutaitto olisi aivan toisenlainen nykyään. Ja silleen.

Timo


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: STD - 25.05.2018, klo 22:42:38
Tekstin paljous kiinnitti minunkin huomioni. Ja teksti on aika isokokoista.

Saattaa johtua iästäni ja vanhoista lukutottumuksista, mutta vaikka kuvakulmien vaihdokset ovat aika minimaalisia, ovat nämä vanhat Franquinin Pikot ja Fantasiot omasta mielestäni sitä kaikkein parhainta sarjakuvaa.

Ruudut ja ruutujako on suunniteltu viimeisen päälle huolella. Niissä on juuri tarpeelliset asiat, jotta lukeminen on mitä miellyttävintä. Nykynuori voi olla eri mieltä...

Sieninevan keltainen paita (ja muut keltaiset) piristää  ja rytmttää sivun ilmettä kivasti.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: STD - 25.05.2018, klo 22:58:14
Vaikka sivutaitto on "tylsä", niin tapahtimien leikkaus on napakkaa ja ripeää. Kerronnassa ei ole yhtään löysää.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: J Lehto - 25.05.2018, klo 23:03:04
Eihän tuo mitään niukkaa kuvakerrontaa olekaan, vaan siinä on tavoitettu hyvin liikkeen tuntu, joka menee ruuduissa oikealta vasemmalle. Fantasio individualistisena vastarinnan kiiskenä sotii virtausta vastaan, loppukuvassa jäykästi kaatuen vastakkaiseen suuntaan.  

Marcinelle-traditiolle on tyypillinen kuvakulma tuo lattiatason perspektiivi, kokokuvat jossa hahmot astelevat ruudun alareunaa pitkin, tällä sivulla ruuduissa 3, 5, 6, 7, 8 (tavallaan myös 2). Se on perustavanlaatuinen ja hallitseva, ja siksi lähi- ja puolikuvat ym toimivat paljon tehokkaammin, koska niitä aina tiedostamattaankin vertaa oletusperspektiiviä vasten.

Kokonaan oma aiheensa on kuplien ja fonttikoon muutosten ym. sijoittelu ja dynamiikka...

En ole juurkaan nähnyt näitä asioita syvällisemmin pohdittavan, enkä huomioitavan sarjakuvaopetuksessa, vaikka ehkä syytä olisi.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: Reima Mäkinen - 26.05.2018, klo 18:09:43
En ole juurkaan nähnyt näitä asioita syvällisemmin pohdittavan, enkä huomioitavan sarjakuvaopetuksessa, vaikka ehkä syytä olisi.
Kuvien purkaminen sanoiksi, tai siis se miten se ainoalla oikealla tavalla pitäisi tehdä, ei liene aivan yksiselitteinen juttu. McCloudhan sitä on hieman yrittänyt ja muutama muu. Sarjakuvaopetus keskittyy usein aivan muihin asioihin ja persoonallisia tapoja kertoa kuvilla on loputon määrä. Samoin erilaisia lähestymistapoja sarjakuvan tekemiseen ylipäätään. Miten syvälle siis edes olisi järkevä pohdiskelussa mennä.
Kivaahan se on ja opettavaista, mutta niin on moni muukin asia. (Ja perusasiat ensin.  :) )


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: Curtvile - 26.05.2018, klo 19:07:41
tämä lienee siis hyvä hetki jakaa Strip Panel Nakedin suurelle yleisölle selkeyttämä esitys Hergen Tintistä ja kuvakerronnasta sivusommitelmalla (https://www.youtube.com/watch?v=Hr_3MAfeGrU)

linkki vie youtuben ihmeelliseen maailmaan ja syö lähes seitsemän minuuttia elämääsi tuolla englannin möngertävällä kielellä.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: J Lehto - 26.05.2018, klo 21:17:26
Kuvien purkaminen sanoiksi, tai siis se miten se ainoalla oikealla tavalla pitäisi tehdä, ei liene aivan yksiselitteinen juttu.

Hyvä alku olisi käsittää että sarjakuvan peruselementti
ei ole kuva. Se on joko sivu tai strippi, ja kumpikin sisältää
aina kertomuksen.


Otsikko: Vs: Sivusommitelmat. (HUOM! Lue aloitusviesti.)
Kirjoitti: STD - 26.05.2018, klo 21:42:16
ei ole kuva. Se on joko sivu tai strippi, ja kumpikin sisältää
aina kertomuksen.
Hyvin sanottu.