Kvaak.fi - keskustelu

Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Muut sarjakuva-aiheet => Aiheen aloitti: tolppis - 02.08.2004, klo 11:46:15



Otsikko: Luettua
Kirjoitti: tolppis - 02.08.2004, klo 11:46:15
Eli päätin laittaa tuommoisen otsakkeen kun tähän voisi sitten kerätä sellaisia arvostelmia juuri lukemistaan sarjakuvista sen kummemmin erittelemättä.

Kirjoittelen lisää tähän kunhan saan hieman käytyä läpi niitä triljoonaa lehteä jotka luin viikonloppuna.

Ainoastaan yksi jäi niin selkeästi mieleen että osaan kertoa siitä ilman muistiinpanoja eli argentiinalaisten F. Solanon Lopez (tai jotain sinnepäin) ja Sampayon (eli Alack Sinnerin käsikirjoittaja) tekemä albumi Deep City.

Alppari tapahtuu vaihteeksi jossain muualla kuin siinä iänikuisessa Nykissä eli Buenos Airesissa. Ja ajankohtakin on mielenkiintoinen 1950-1960 luku.

Päählö on Komisario Evaristo, entinen huippunyrkkeilijä, joka kohtaa alpparin novellimaisissa pikkustooreissa mm. vanhan gangsterisoituneen otteluvastustajansa, hampaattoman ja kesyn leijonan, japanilaisia salamurhaajia, huijarisaarnaajia ja tietysti kun Argentiinassa ollaan heti sodan jälkeen, piileskelevän natsirikollisen.

Mielenkiintoisen lisän juttuihin tuo taustalla vaikuttava "kenraali" josta näytetään vain käsi ja sormus. Vallankaappauskin tapahtuu (kuulostan ihan HS:n Fräntiltä, huokaus). Pikaisesti eräässä tarinassa piipahdetaan myös Havannassa jossa viranomaiset pelkäävät Chen & co. iskuja.

Evaristo on aika ristiriitainen poliisi, joku voisi sanoa hänen toimiaan "oikeuden hyväksi" jopa rikollisiksi.

Piirtäjän mv-kuvitus sopii hienosti tarinan ei-niin-mustavalkoiseen tarinaniskentään ja auttaa samantapaisen tunnelman luomisessa kuin vanhoissa rikoselokuvissa (kuten eilen tv:stä esitetty Deasperate Measures Bogart-pätkä). Vaikka tarinoissa on selvästi jo kuluneita juoniaineksia (eli kliseitä) alppari jättää jollain lailla tyytyväisen mielen.

Ilmeisesti näitä Evaristoja on lisääkin. Täytyypä penkoa Fennican ja GF:n hyllyjä.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Veli Loponen - 02.08.2004, klo 16:01:24
Luin kirjastosta lainaamani the Last Avengers story-albumin.
Peter Davidin tarina oli aika onneton. Ihan liikaa yritettiin hakea Millerin DK:n ja Kingdom Come -tarinoiden tunnelmaa ja epäonnistuttiin. Mukaan saatiin vielä imutettua Terminator 2 elokuvasta tuttu nestemäinen robotti.
Ja jotta tarinankierrätys maksimoituisi, loppuratkaisu oli yksi perinteisimmistä: Se kaikkien ihannoima ja kuolleeksi luultu sankari elää sittenkin! Albumin paras sitaatti (ja samalla parhaiten albumin kliseisyyttä edustava) on Ultron 59:n tokaisu Kangille: "Fool! I placed "the Last Avengers story" in the time capsule myself, two years ago, so you'd find it in the future!"
Tarinan kuvittaja on minulle aiemmin tuntematon (onneksi) Ariel Olivetti, joka koitti seurata mm. Alex Rossin jalanjälkiä maalaustaiteen ja sarjakuvan yhdistämisessä. Ja huonosti onnistui. Suurin osa kuvista on taustattomia ja epämääräisen sumun valloissa. Sama sumu tunkeutuu liki jokaiseen kuvaan, niin että selkeitä kuvia ei ole koko albumissa oikeastaan yhtäkään. Ja ihan liian usein kuvakerronta on olematonta ja joutuu miettimään, että mitä tässä nyt tapahtuikaan.
En suosittele tätä kenellekään.

The Last Avengers storyn jälkeen aloitin Wonder Woman: the Contest -kokooman. Olen sitä kirjastossa usein katsellut, mutta en ole lainannut, koska Deodato juniorin kuvitus on aika luotaan työntävää. Nyt kuitenkin rohkaistuin ja päätin lukea sen. Raportoin siitä sitten myöhemmin. Mutta on uskomatonta, että tämä on Ihmenaisen ensimmäinen kokoelma!


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: tolppis - 02.08.2004, klo 16:04:01
Mistäpä kirjastosta moisia löysit?


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Veli Loponen - 02.08.2004, klo 21:48:16
Tampereelta Metsosta. Löytyy noita muutama. Hankittu lähinnä Kukunorista.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: tolppis - 12.08.2004, klo 12:23:26
Deadenders by Brubaker & Pleece parin vuoden takaa

En tiedä mihin tämä tarina edelleen kehittyy mutta ainakin alku on ihan mielenkiintoinen vaikkakin tuo hieman "näkylapsineen" mieleen muutamankin tieteiselokuvan ja -tarinan.

Skootterilla päristelevät nuoret ovat aika piristäviä kaikkine pireineenkin päähenkilöinä.

Brubakerilta, suosikkikäsikirjoittajaltani, aika erikoinen aluevaltaus tämä stoori kun yleensä olen tottunut näkemään melkein puhdasta dekkarikamaa kaverilta.

Pleecen kuvitus oli ihan mukavaa, etenkin naisten kuvaus, mutta jotenkin särmättömämpää kuin Hellblazer: Bad Blood "Constantine as Old Fart"-stoorissa jokunen vuosi sitten. Kansipiirtäjä on pahuksen mainio.

Eka osa viidestä vasta luettu mutta näyttää lupaavalta. Palailen asiaan kun kokonaisuus pulkassa.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Veli Loponen - 13.08.2004, klo 13:09:02
Ihan pakko hehkuttaa. Luin eilen Smithin ja Vessin Rosen. Oli aivan huippu. Harmi, että kirjastosta ei löytynyt Luupäiden osaa 7. Olisin lainannut ne kaikki (1-8) ja lukenut taas kerran putkeen.
Mutta Luupäät on siis harvinaisen onnistunut fantasiasarjakuva. Ja yleensäkin fantasiatarinana erittäin hyvä (en yleensä sellaisista tykkää).


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: tolppis - 13.08.2004, klo 13:14:00
Ah, kuinka pökiö olenkaan:

Pleece EI piirtänyt Bad Bloodia vaan se oli juuri tuo nimenomainen kehumani Deadendersin kansipiirtäjä (Bond?)...eli vertailuni oli aiheetonta ja epäreilua.

Huomio: Ostin Fennicasta 5 lehden pakkauksena tämän Deadendersin ja kas mitä huomaankaan! Lehden stoori oikeastaan loppuu viidenteen lehteen ja oikeastaan ei. Eli montakos nroa tätä oikein aikoinaan tuli? Osaako kukaan auttaa?


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Wiljami - 13.08.2004, klo 13:21:13
Itse tuli luettua Mail Order Pride, joka kertoo kanadalaisesta lelupuodin pitäjästä, joka tilaa korealaisen vaimon itselleen. Vaimo ei aivan täytä miekkosen seksifantasioita, joten suhde ajautuu kriisiin.

Kokonaisuutena teos oli todella hyvin ja kauniisti piirretty sekä tarina rytmitetty hyvin. Loppujen lopuksi aika surullinen draama.

Eilen iltalukemisena aloittelin mukavan simppelisti kerrottua ja piirrettyä kirjaa Paul Has A Summer Job. Pääsin ehkä puoleen väliin ja ainakin siihen asti vaikutti hyvältä. Tarina kertoo koulunsa lopettaneesta tyypistä, joka ajautuu pitämään huonoista oloista tulevien lasten kesäleiriä toiselle puolelle maata. Teos on osoitus siitä, että hyvä tarina ei tarvitse täydellistä viimeiseen asti hiottua piirrosjälkeä – siisti ja elävä ulkoasu riittää.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Rami Rautkorpi - 13.08.2004, klo 13:22:19
http://www.comicscontinuum.com/stories/0101/23/dcindex.htm
Lainaus
DEADENDERS #16

Final Issue.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: tolppis - 13.08.2004, klo 13:38:25
Hui. 16 nroa. Eikun metsästämään.

Kiitos tiedosta, RR.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 13.08.2004, klo 14:19:37
Onhan minullakin tuo Deadenders kun ostan kaikki Vertigo-koosteet.

Sitten tänä vuonna innostuin Brubakerista Catwomanin ja Gotham Centralin myötä ja kun hain netistä tietoja niin huomasin että tuokin hyllyntäyte oli Edin työtä.

Ai joo, Petteriä kopioiden vaihdoin nimimerkkiä. Minulla on syyni, Petteristä en tiedä.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Antti Peltola - 13.08.2004, klo 16:24:05
Luin eilen Smithin ja Vessin Rosen.

Toivokaamme, että Like rykäisee tämän ja Stupid, Stupid Rat-tailsin suomeksi perussagan jälkeen.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: tolppis - 13.08.2004, klo 16:42:28
Ai Deadendersiä on kokoomanakin? Ahaaaa...

En kyllä ymmärrä miksi aikoinaan jäi nuo hankkimati.

Olen sen Stupid Rat talesin kirjastosta lukenut ja olisi kyllä mielenkiintoista saada noita (myös Rosea) suomeksi.

Täytynee sitä tiiliskivi-Bone-kokoomaakin harkita...


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Markku Myllymäki - 13.08.2004, klo 16:43:52
Luin Reima Mäkisen ja Kari Sihvosen albumit Ruuhkalukemisto ja Kivisyli.

Kevyt yllätys oli, kun totesin, että Kivisyli sisältää miedosti sensuroituna Ruuhkalukemiston. (Siis en tiennyt näistä yhtään mitään, sattuivat käsiinkin vielä eri kaupoissa.)

Kun asiaa tutkin, löysin tällaisen nissenin kommentin Kvaakista:

"Mäkisen tuotannosta kiinnostuneille suosittelen Ruuhkalukemisto-lehteä jonka tuskallinen teinitarina on täysin torpedoitu myöhemmässä kivisyli-albumissa. "

Nyt sanoisin, että nissenin kommetissa on perää. Kivisyli poistaa jotain Ruuhkalukemistosta, ja lisää loppuun aika surullisen jatkon.

Kaiken kaikkiaan piirrosjälki toimii, tarinakin on ihan hyvä. Itse asiassa pelkkä Ruuhkalukemisto jätti jopa ihan kivan fiiliksen.  

Mutta kumpi tahansa versio on kyllä kaikesta huolimatta ihan ykkösrivin suomalaista sarjakuvaa. Suosittelen.

 


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 13.08.2004, klo 17:22:34
Ai Deadendersiä on kokoomanakin? Ahaaaa...



Nrot 1-4 plus Winter's Edgen lyhyt pätkä siinä on eikä lähde ainakaan tuossa nousuun. Minusta tuntui 100 Bulletsin kopiolta ja tuokin on lässähtänyt hienon alun jälkeen.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Petteri Oja - 14.08.2004, klo 13:25:31
Ai joo, Petteriä kopioiden vaihdoin nimimerkkiä. Minulla on syyni, Petteristä en tiedä.

Menkööt vaikka kansainvälistymisen piikkiin, John Wave.  8)

Luin semmoisen sarjakuvakirjan, josta joku teistä on voinut joskus kuullakin, kuin Maus.  ;)  En juurikaan harrasta sarjakuvien lainaamista kirjastosta, joten tämänkin klassikon lukeminen viivästyi niin kauan että sain sen vihdoin hankittua Alfasta omaan hyllyyni. Ja eipä tarvinnut teokseen pettyä, Maus on kaikkien ylisanojen arvoinen.

Kirjakaupasta ostin uuden Pauli Kallio -albumin Onnen lahjat, jonka on kuvittanut Kati Kovács. Pidän molempien taiteilijoiden aiemmista teoksista, joten odotin tältäkin jotain, mutta petyin. Mielestäni Kovácsin piirrostyyli (vaikkei ollutkaan mahdottoman räväkkää) ei sopinut Kallion arkisien oivalluksien kuvittamiseen ollenkaan niin hyvin kuin naisen omien tarinoiden, eivätkä Kallion jututkaan tuntuneet niin oivaltavilta kuin joskus ennen. Mukaan Onnen lahjojen hahmogalleriaan oli otettu vanhat tutut Kramppi & Nyrjähdys -hahmot, joille oli annettu nimet. Tämäkään ei jaksanut ilahduttaa, tuli lähinnä vain ikävä Christer Nuutisen ja Sami Toivosen aikaista Kramppi-sarjakuvaa.

Laimea maku siis jäi, mutta johtuiko se vain omasta kyllästymisestäni Paulin juttuihin ja ahdasmielisyydestäni hyväksyä Katin piirrostyyliä näihin tarinoihin? Kertokaa muutkin mielipiteitänne jos olette albumin lukeneet.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 14.08.2004, klo 15:07:08
Luin First Comicsin julkaisemia Classic Illustrated-albumeja 10 kpl. Niissä esiintyi monta Kerrassaan Merkillisten Herrasmiesten Liigan hahmoa, jota luonnollisesti hieman ihmettelin.

Rick Geary on erittäin hieno piirtäjä.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Ilja Rautsi - 14.08.2004, klo 20:59:26
The Milkman Murders #2/5. Joe Caseyn ja Steve Parkhousen kieron huumorin kyllästämä synkeä katsaus amerikkalaisen perheen pinnan alle. Kakkosnumero veti paremmin jutun sisään kuin ensimmäinen ja odotan mielenkiinnolla mihin kaikki johtaa. Casey on kirjoittaja jolta on vielä lupa odottaa Jotain Joskus.

Planetary #20. Juttu jatkuu hyvin samoissa merkeissä kuin aiemminkin, nyt nähtiin tämän maailman versio Möykystä. Planetary on kyllä erittäin viihdyttäväää kamaa, jonka luulen toimivan huomattavasti paremmin kun sen joskus lukee putkeen eikä tarvitse odotella kuukausitolkulla uusia numeroita. Sense of wonder jyrää ja lujaa.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: jokela - 14.08.2004, klo 21:23:03
... Ai joo, Petteriä kopioiden vaihdoin nimimerkkiä. Minulla on syyni ...

SURFER JOE                    

Here's a story about Surfer Joe
He caught the big one,
    but he let it go
There's somebody satisfied
    with winning.

Back on the boardwalk
    there's Moe the Sleaze
Sells good things
    and aims to please
He's almost even but
    he doesn't mind a handout.

Come on down
    for a pleasure cruise
We're all going
    on a pleasure cruise
Come on down
    for a pleasure cruise
Plenty of women,
    plenty of booze.

Give your ticket
    to Moe the Sleaze
He's the one that's
    weak in the knees
His pants are baggy,
    but you can see them shaking.

I'll introduce you to Surfer Joe
He may be there,
    I really don't know
We can smoke garfong
    and watch him ride
        the big one.

Come on down
    for a pleasure cruise
We're all going
    on a pleasure cruise
Come on down
    for a pleasure cruise
Plenty of women,
    plenty of booze.

Come on down, come on down
Come on down, come on.

Here's a story about Surfer Joe
He caught the big one,
    and he let it go
There's somebody satisfied
    with winning.

Here's a story about Surfer Joe
He caught the big one,
    and he let it go
He's somebody satisfied
    with winning.
He's somebody.


Hats off for mr. Joe, everyone!! N´a big hand to Neil!!

-- j --

ps. Nisse viarailee kans Kallion & Pirisen Birks´issä .. ´Outoa narinaa .. ´


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Ilja Rautsi - 06.09.2004, klo 18:20:29
Tässä viikon sisään tullut luettua Bendisin Goldfish, Wagnerin Mage: The Hero Defined Vol. 1 ja David Wojnarowiczin ja James Rombergerin Seven Miles a Second. Keskimmäinen ihan ok, toiset parempia. Luin myös James Robinsonin ja Rob Estesin Batman/Deadman- albumin, joka oli aika pöljä kaikin puolin, eikä Estesin taidekaan jaksanut innostaa kulmikkuudessaan.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Hanna - 06.09.2004, klo 19:12:01
Kirjakaupasta ostin uuden Pauli Kallio -albumin Onnen lahjat, jonka on kuvittanut Kati Kovács. Pidän molempien taiteilijoiden aiemmista teoksista, joten odotin tältäkin jotain, mutta petyin...
...Mukaan Onnen lahjojen hahmogalleriaan oli otettu vanhat tutut Kramppi & Nyrjähdys -hahmot, joille oli annettu nimet....
...Kertokaa muutkin mielipiteitänne jos olette albumin lukeneet.

Lainasin tämän kirjastosta jokin aika sitten, ja aika pitkälti voisin yhtyä kommentteihisi. Se surullisenkuuluisa "ihan kiva" kuvastaa mielestäni hyvin tätä albumia; mukiinmenevää meininkiä, josta kuitenkin oikeasti puuttui se meininki. Myöskään suuresti palvomani K&N-sarjan "tähtien" nimeäminen ei saa minulta varauksetonta kannatusta; kun hahmot ovat viiden albumin verran olleet anonyymejä ja heistä on muodostanut oman mielikuvansa, ei nimien antaminen näin myöhäisessä vaiheessa voi olla jotenkin häiritsemättä noita mielikuvia. Olisivat saaneet pysyä nimettöminä.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Jora - 06.09.2004, klo 20:59:18
Ranskan oppikirjani innoittamana lainasin kirjastosta kasan Corto Malteseja.

Otin varmuuden vuoksi sekä vanhoja että uusia painoksia, mikä osoittautui hyväksi ratkaisuksi, sillä vaikka uudet ovat väritettyjä ja sisältävät runsaasti extramateriaalia, pääsee Prattin piirrostyyli oikeuksiinsa pienemmissä, mustavalkoisissa ruuduissa.

Albumit eroavat myös sisällön tason kannalta. Suolaisen meren balladissa on paikoin melko heikkoa kerrontaa ja juonelliset ratkaisut ovat vähän hätiköityjä. Sitten taas vaikkapa Corto Maltese etelämerellä ja C.M. Siperiassa ovat todella hienoja ja yhtenäisiä teoksia. Erityisesti pidän historiallisten faktojen, tapahtumien ja henkilöiden ujuttamisesta tarinoihin. En ollut aiemmin liiemmin kiinnostunut ensimmäisen maailmansodan ajoista, mutta Pratt onnistuu ottamaan tarinoiden ajankohdasta ja erikoisista ympäristöistä kaiken irti.

Lempihahmoni on Rasputin. Pidän vähiten: Corto Sveitsissä tai Corton nuoruus. En ole tosin vielä lukenut Samarkandia tai Mun mannerta.



Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Veli Loponen - 06.09.2004, klo 21:41:45
Viime viikolla ostin Suomalaisesta Batman the collected adventures volume kakkosen. Se oli erinomaisen hyvä.
Olen tykännyt näistä Lepisanimaatio-tarinoista ihan alusta asti. Siis sekä itse animaatiosta että sarjakuvasta.
Tässä kokoomassa muutama tarina on melko ennalta arvattava, mutta ei haittaa pätkääkään. Tunnelma ja meininki on kuitenkin niin hyvää, että jaksaisi lukea vaikka kuinka paljon. Kuvitus on loistavaa. Pelkistettyä, mutta silti taidokasta. NAM!

Viime viikolla sain myös vihdoin paketin Fennicasta, kun vaimo kävi hakemassa. Eli JLA #99, Doom Patrol #1-3 ja DC Presents: Hawkman + elämäni ensimmäinen Essential kokoelma (tietenkin Iron Fist).
JLA:n luin nyt alusta alkaen ja Tenth Circle on taattua supersankarimeininkiä. Doom Patrolin kaksi ekaa jaksoa jatkoivat kymmenennen piirin jälkimainingeissa ja Byrne onnistui siinäkin aika hyvin. Ei tuntunut aiheen venyttämiseltä. DP tuntuukin näiden kolmen numeron perusteella olevan oikein hyvä. Toivotan siis sille pitkää ikää, enkä vain siksi, että tekijänä on Byrne.
DC Presents oli näitä Julie Schwarztin muistolle tuotettuja sarjoja. Tässä Cary Bates, Byrne, Kurt Busiek ja Walter Simonson kertovat Hawkmaniin ja myös Julieen liittyviä tarinoita. Kivoja.
Essential Iron Fistin olen vasta aloittanut, mutta tuntuu ihan perusmeiningiltä. Gil Kanen kuvitus kansissa ja ensimmäisessä tarinassa oli ilahduttava yllätys. Byrnen varhaista jälkeä on ollut mukava tutkailla.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 06.09.2004, klo 21:48:24
Minä en erityisemmin pitänyt Iron Fististä. Julkaisisivat ennemmin Shang-Chitä. Mutta tuohon järkäleeseen sai sopivasti kaikki Fistit. Kai ne vähän kyttäävät meneekö kung fu -meininki läpi nykylukijakunnalle. Itse olen katsonut viime aikoina paljon honkkari-leffoja. Ei suurta taidetta mutta viihdyttävää hölmöilyä. Voi luoja niitä äänitehosteita...

Welzulle triviakysymys. Minkä kahden X-Men-numeron väliin sijoittuu IF 15 jossa mutantit vierailevat?


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Canard - 06.09.2004, klo 23:38:41
Lempihahmoni on Rasputin. Pidän vähiten: Corto Sveitsissä tai Corton nuoruus. En ole tosin vielä lukenut Samarkandia tai Mun mannerta.

Samarkand on henkilökohtainen suosikkini Corto - tarinoista, Rasputin mielestäni hillittömimmillään ja tästä johtuen parhaimmillaan.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Veli Loponen - 07.09.2004, klo 11:03:25
Welzulle triviakysymys. Minkä kahden X-Men-numeron väliin sijoittuu IF 15 jossa mutantit vierailevat?
Aika lähelle Byrnen aloitusta. Wolverinella on tuo outo puku ja muistaakseni Wolverinella oli tuo siinä avaruusjutussa, jonka aikana Byrne tuli mukaan kuvittajaksi. Veikkaisin siis, että X-men 108:n ja 109:n väliin (109:n alussa siis palattaisiin noista juhlista). Tietoa tämä ei ole.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Möhnäke - 07.09.2004, klo 15:00:11
Kallio&Pirinen elikkäs sen nimiset heput ovat tehneet minut onnelliseksi. Heidän kirjoittamansa Ornette, Elvis ja juhlamokkakengät on minusta loistava sarjakuva.

Luin sen tuossa jokunen päivä sitten. Tykkään kovasti piirustus tyylistä ja tarinatkin olivat mielekkäitä. Jes.

En osaa muotoilla lauseitani.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 07.09.2004, klo 15:38:44
Welzulle triviakysymys. Minkä kahden X-Men-numeron väliin sijoittuu IF 15 jossa mutantit vierailevat?
Aika lähelle Byrnen aloitusta. Wolverinella on tuo outo puku ja muistaakseni Wolverinella oli tuo siinä avaruusjutussa, jonka aikana Byrne tuli mukaan kuvittajaksi. Veikkaisin siis, että X-men 108:n ja 109:n väliin (109:n alussa siis palattaisiin noista juhlista). Tietoa tämä ei ole.

Näin on. Wolverine otti puvun väkisin "Imperial Guardin" (Oliko se Imperiumin kaarti suomex?) Fangilta kun omansa kärsi tappelussa. En ole lukenut lahjalehteä jossa tuo 108 julkaistiin suomeksi joten en osaa sanoa mikä Fang on suomeksi. 109:ssä Wolverine taas otti uuden vanhan mallin keltaisen puvun käyttöön.

Ja Fang oli kopio tai kunnianosoitus LSH:n Timber Wolfille kuten kaikki Guardin jäsenet eri Legioonan jäsenille.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: tompelo - 07.09.2004, klo 17:35:07
Luin äskettäin jo tokaa kertaa elämänkertasarjakuvan vallankumousjohtaja Che Guevarasta. "Che Guevara vasta-alkaville ja edistyville" on Che'n elämä sarjakuvan muodossa argentiinalaisten tekijöiden kuvittamana ja käsikirjoittamana. Sergio Sinayn ja Miguel Angel Scennan käsialaa oleva teos oli mielestäni mielekäs tapa oppia kyseisen ideologin elämästä.

Pidin sekä piirtojäljestä, että varsinaisesta tarinasta. Elämänkertasarjakuvan luulisi helposti sortuva tylsyyteen ja juonen rikkonaisuuteen, mutta "Che Guevara vasta-alkaville" ja edistyville tekee mielestäni iloisen poikkeuksen.
A5-koossa oleva sarjakuvakirja sisältää paljon asiaa ja on pienestä koostaan huolimatta tarpeeksi pitkä tarina vallankumousjohtajan syntymästä hänen kuolemaansa. Kirja sisältää paljon ajan historiaa myös muista asioista maailmassa, jotka vaikuttivat elämään tuolloin Kuubassa.



Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: tolppis - 13.09.2004, klo 16:15:28
Luin viimein molemmat Ärrältä ostamani Megazinet.

Juma. Nehän olivat todella mainioita.

Pidin etenkin vanhoista Charley's war tarinoista jotka kertoivat nimihenkilön seikkailuista 1. maailmansodassa. Todella hyvin kuvattua mutta humoristista sotasarjakuvaa. Nykyisin tosiaan vain Ennis on saanut yhtä rujoa jälkeä aikaan.

Dredd jututkin rullasivat hyvin. Ja ne tuomiot:

Dredd: "Mistä päättelitte että tämä on murha?"

Kansalainen: "Tästä lapusta jossa lukee 'murha' ja joka oli uhrin kädessä "

Dredd: "Siirsittekö siis tämän lapun!?"

Kansalainen: "Kyllä, ajattelin olla avuksi"

Dredd: "Todistusaineistoon kajoaminen, 6 kuukautta!!!"

Ja niin vietiin Avulias Aatu Kuutioon  ;D

Mielenkiintoinen tuttavuus oli myös Simpering Detective, klovninasuinen "undercover" Tuomari Angeltownissa. Sarjiksen käsikirjoittaja oli haastattelun lukutottumuksistaan ja vastauksistaan päätellen Iljan hengenheimolainen  ;D

Kyllä minä näitä ostelen jatkossakin. Hauskaa ja viihdyttävää ja yleensä hyvinpiirrettyä sarjakuvaa.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: tolppis - 17.09.2004, klo 13:36:23
Luin uusimman RX:än. Pidin siitä ekasta stoorista joka ehkäpä oli Morrisonin kunnianosoitus Clockwork Orangelle, mene ja tiedä. Tosin ne kummalliset uusnatsipuvut sopivat mutanttinuorison ylle kuin...kuin...noh, armeijanvihreä paita sivarin päälle, hehheh...

Vika stoori, tämän Pachecon kuvittama oli sitä tavallista kökköryhmäx:ää jota on totuttu näkemään n. 80 %:sti stooreissa, maailmanlopun suunnitelmia, tyhmän kuuloisia keskusteluja ja tiukkoja "cooleja" trikoita. Blääh! Ja kun painatus on tuota mitä on niin Pachecon kuvituksen värit ovat hailakat kuin Malediivien rantavesi. Njäh.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Anonyymi Jaarittelija - 17.09.2004, klo 15:51:17
Vika stoori, tämän Pachecon kuvittama...

Huomautus! Ei Pacheco vaan Larroca, Salvador Larroca! ::)




Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Ilja Rautsi - 18.09.2004, klo 09:44:57
Helsingin keskustan Akateemisessa kirjakaupassa on vielä tänään kaikki sarjakuvat -10%, eli menkää heti kaikki sinne.
Eilen lähti mukaan Peter Kuperin sarjakuvasovitus Kafkan Muodonmuutoksesta, joka on varsin onnistunut.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: tertsi - 24.09.2004, klo 00:05:06
Lewis Trondheim: Minä.

Olen lukenut aikaisemmin kaksi L. Trondheimin albumia. Ovat olleet ihan tavanomaisia vaikutukseltaan, eli en ole mitenkään herran fani tai vastaavaa.


Heti kun näin tämän "Minän", tuli halu hankkia se.

Ja kas, olipa mukava albumi!! Leppoisaa ja rattoisaa tarinointia arkielämän tiimoilta pikku fantasianpalasilla höystettynä, onneksi tämä fantasiapuoli pysyi hyvin aisoissa. Mielenkiintoisia tapahtumia, mielenkiintoisesti kerrottuna.

Mustavalkoiset kuvat täyteläisiä. Kuvakerronta tarinaa hyvin eteenpäin vievää.

Nam!

Tuskin kuitenkaan luen albumia ihan heti uudestaan, mutta eihän sitä kirjaakaan lueta välttämättä koskaan toista kertaa. Ja varmaan Minään tulee vielä palattua.


(ostin sarjakuvafestareilta Jack Palmer -albumin. En tarvinnut lukiessani sitä ranskan sanakirjaa kertaakaan. Mahtavaa!
No, sanasto oli yksinkertaista, mutta kuitennii!!!)


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Hege - 24.09.2004, klo 08:56:19
Tuossa Lewisin Minä teoksessa päähahmolle pahoinvoitia aiheuttavan veitsi ja sormet tarinan oikea versio paljastuu Dupuy & Berberianin Päiväkirja Albumista (Like) teoksesta. Ja voinen mainita, että se päiväkirjan albumi on juuri ulos tullut 3:s Herra Jean. Näin sitten päästäänkin jo kunnolliseen eri teosten ristilukuun.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Ilja Rautsi - 29.09.2004, klo 16:47:35
Don Rosan uusi Musta ritari- juttu kahdesta viimeisimmästä Aku Ankasta, ihan hauskaa menoa vaikka kaukana Rosan parhaista.
John Mueller: Oink- Heaven´s Butcher. Lihaksikas ihmis- sikahybridi lahtaa porukkaa ja oppii että Vallanpitäjät Ovat Pahoja bisleymaisesti maalatussa rymistelyssä, ihan ok.
Arthur Adams: Monkeyman & O´Brien, ensimmäinen kokoelma. Hupaisa, joskin myös erittäin unohdettava.
Pat McGreal, Jose Villarubia ym.: Veils. Maalausta, digitaalista taidetta ja valokuvia yhdistelevä haaremitarina. Suurimmaksi osin kaunista jälkeä, mutta fumetti vain näyttää aina yhtä pöhköltä tietyissä tilanteissa.
Junji Ito: Uzumaki. Mangakauhua pikkukylässä. Spiraaleja alkaa näkyä kaikkialla ja poppoota sekoaa. Kivasti piirretty ja mukavan mielikuvituksellinen.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Petteri Oja - 29.09.2004, klo 18:26:58
Luin uusimman RX:än. Pidin siitä ekasta stoorista joka ehkäpä oli Morrisonin kunnianosoitus Clockwork Orangelle, mene ja tiedä.
Vika stoori, tämän Pachecon kuvittama oli sitä tavallista kökköryhmäx:ää jota on totuttu näkemään n. 80 %:sti stooreissa

Luin tuossa justiin, ja minustakin tää Morrisonin juttu oli hemmetin hyvä, jälleen. Ja Claremontin osio oli laimea.

Sen sijaan uusin Mega, jo jossakin haukuttu, oli hirvee. Manga on muotia ja senpä tähden julkaisuohjelmaan oli kaiveltu viis vuotta vanha team up -tarina, jossa ei ole mitään kiinnostavaa? Robottitappelujen aika on ohi, samaten team uppien. Järjetön on myös tämä Tuomarin enkeliksi muuttuminen...

"Frank Castlella on kädessään pala taivasta."  ::)


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Veli Loponen - 29.09.2004, klo 18:34:22
En ole pahemmin lukenut sarjakuvia viime aikoina. Enemmän on aikaa vienyt Agatha Christien dekkarit, joita on mennyt pari viikossa muiden juttujen lomassa.
Lukemaan aloitin joskus myös sen Essential Iron Fistin ja aikaisemmin ostamani Dracula-pokkarin, mutta molemmat on jäänyt kesken.

No, onneksi Helsingin kirjamessut lähenee ja pääsee ostelemaan taas sarjakuvia. Nyt on mielessäkin jo muutama (ajattelin tutustua myös Formerly known as JL ja JLA: the Nail -kokoomiin ja mun onnella ne julkaistaan pian Suomeksi).


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 29.09.2004, klo 22:28:00
Minusta olisi ollut Frank Castlen enkeliys mahdollisimman yhdentekevää jos tarina olisi julkaistu ajallaan. Homma onkin niin että Tuomarista on tullut paras Marvel-hahmo tuon tarinan jälkeen.

Pitäisi saada The Army of One. Joutuuko imuroimaan?


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Mia - 30.09.2004, klo 13:46:12
Viime aikoina onkin tullut luettua yhtä jos toista sarjakuvaa. Useimmat näistä kirjastosta, mutta lankesinpa kuitenkin taas ostamaan viimeisimmät Stan Sakain Usagi Yojimbo -albumit Duel at Kitanoji ja Travels With Jotaro.

Jostain syystä Usagi on aikoinaan pienen alkukankeuden jälkeen kolahtanut niin kovaa, että voisin nimittää sen suosikkisarjakuvakseni. Piirrosjälki tökki vähän alussa, niin etten meinannut aluksi saada lainattua yhtäkään albumia kirjastosta. Mutta kun olin saanut luettua yhden albumin, piti saada ne kaikki.

Usagi Yojimbon vaihtelevat strippien juonet luovat jännän mukatosielämän vaikutelman. Aihepiirit vaihtelevat samuraimäiskeestä salapoliisikertomuksiin ja ihanan vanhanaikaisiin opettavaisiin tarinoihin.

Sakain piirrostyylin kehittymistä on ollut kiinnostava seurata 18 alpparin kuluessa. Käsikirjoitukset tuntuvat kyllä toimivan edelleen, mutta jotenkin tuntuu siltä, että olen saanut jo makeaa mahantäydeltä.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Veli Loponen - 30.09.2004, klo 17:28:54
Jihhuu!
Ostin Suomalaisen alesta (vihdoinkin) Rosan kaksi varhaista kokoelmaa Pertwillaby Papers ja Captain Kentucky. Vähän jo lueskelin ja vaikutti ihan mielenkiintoiselta. Raportoin ehkä enemmän, kun pääsen pidemmälle. Harmittaa, että PP:n viimeinen tarina jää kesken, mutta ehkä sen voi arvata, kun lukee noita Rosan ankka-tarinoita...


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Antti Vainio - 01.10.2004, klo 10:30:45
ei vielä luettu mutta tiedoksi vaan että samasta Suomalaisen alesta kannattaa asianharrastajien hakea Sandman Companion kuudella eurolla


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: tertsi - 01.10.2004, klo 10:51:01
Kuulemma Helsingin Akateemisessa (vai oliko Suomalaisessa) on myynnissä Blacksad englanniksi. Molemmat osat.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Timo Ronkainen - 01.10.2004, klo 12:54:27
Turun Anttilan kirjaosastolla oli kovakantista www.mammila.fi -kirjaa kolme kappaletta á 7 euroa, vielä eilen. Kipittäkää turulaiset kvaakkaajat hakemaan, jos ette vielä o hommanneet.
Se oli semmosessa laarissa vähän ennen kun käytävä kääntyy kohti Suomalaisen Kirjakaupan portteja.

Timo


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: 3-kymppinen - 06.10.2004, klo 14:39:48
Laikku 3: Hieno paketti, Aapo Rapin Juha Seppälä-sovitus on ihan paras.
Laikku 4: Parasta Pauli Kalliota viime aikoina, ja se on aika paljon jo.
Tiitu Takalo: tyhmä tyttö. Mukava, elämänmakuinen kokoelma. Kuvallinen ilmaisu hallussa sekä perinteisessä "hyvin piirretyssä" meiningissä että taideröpöttelyssä.
Matti Hagelberg: Kekkonen. Upea suurteos. 39 euron hinta on halpa tällaisesta paketista. Klassikko jom ilmestyessään.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Antti Vainio - 07.10.2004, klo 10:33:07
Hellblazer:Fear and loathing
suunnilleen parasta teollisuussarjakuvaa. pitäisi kai olla joku suhde uskontoon että saisi kaiken mahdollisen irti Ennisin katolisista traumoista mutta mielikseen näitä lukee peruspakanakin. tarinan fasistit ovat juuri niin vastenmielisiä kuin ne ovat IRL


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Maso - 07.10.2004, klo 10:47:11
Viime viikolla tuli luettua Lucifer: Mansions of Silence, joka jatkoi teemaltaan ja laadultaan taattua Lucifer -linjaa sekä Transmetropolitan: One more time ja Tales of human waste. Nyt menossa Morrisonin Animal Man vol 1, joka vaikuttaa tosi hyvältä. Vol 2: ja 3:n jälkeen vihdoin Invisibles? Tai 1602 tai Smax tai Powers. Lone wolfistakin on lukematta vielä noin 11 tai 12 viimeistä osaa.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 07.10.2004, klo 14:16:11
Suprnovalta olen saanut imuroitua lähes kaikki amerikkalaiset Batman-lehdet. Ennen numero sataa puuttui joku kymmenkunta lehteä mutta sen jälkeen on ihan kaikki. Olen nyt jossain numeron 290 paikkeilla, 70-luvun lopulla. Sitten tuleekin kohta paljon numeroita jotka olen jo lukenut.  Paketit ovat 25 numeron kokoisia, ettei pitäisi olla kenellekään liian suuria. Siitä vain imuroimaan lepakkohistoriaa. Bat-hevosen ja Batman Jonesin olemassaolosta en tiennytkään.

Batman Familyt sai myös, mutta onhan Lepis esiintynyt Detective Comicsissa, World's Finestissä ja Brave and the Boldissakin taajaan. Skannaisipa nekin joku.



Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: tolppis - 10.10.2004, klo 16:43:52
Jotain "asiallistakin" välillä.

Maalari ja Merirosvo

Pidin todella paljon tästä. Tarinassa, vaikka oli piirretty "hassusti" animaatiomaiseen tyyliin, oli jopa ripaus sukupuolielämääkin mukana. Historiallinen tarina merirosvojen messiin joutuvasta (pääsevästä?) "haluan olla Suuri Maalari"-tyypistä ja tämän hieman maanläheisemmästä rannalle ruikuttamaan jäävästä (lue: vahingossa jätetystä) morsmaikusta oli aivan mainiosti kehitelty. Jossain määrin piirrostyön aiheuttamat fiilikset olivat hieman Tyttö ja Helmikorvakoru elokuvan aikoinaan aikaansaaman tapaisia. Vaikea selittää. Hyvin rauhoittava sarjakuva. Odotan jatkoa innolla.

Palestiina (50 % luettu)

Lisää positiivisia yllätyksiä. Sacco on laittanut todella itsensä ja ennen kaikkea rehellisen oloisesti tunteensa peliin tätä kirjoittaessaan. Osa Saccon kommenteista näkemästään ja kokemastaan kun on aika...omahyväisiä? Piirrostyö oli jotenkin Peter Baggen mieleen tuovaa, ilman kuitenkaan kyseisen kaverin harrastamia anatomisia liioitteluja. Vaikka perustaltaan Saccon sympatiat ovat selkeästi palestiinalaisten puolella, hän on myös sisällyttänyt kirjaan ne tapahtumat jotka eivät välttämättä anna kaikkein mairittelevinta kuvaa palestiinalaisista - jos ajattelee mustavalkoisesti että KAIKKI palestiinalaiset ovat samanlaisia. Mielenkiintoinen kirja (enempi tämä kirja on kuin sarjakuva) jossa on kyllä niin paljon pureskeltavaa tällaiselle tavalliselle sukankuluttajalle että ei sitä voinut ihan kertalukemalla kahlata läpi. Ajan myötä saanen luettua ehkä piakkoinkin.

I am Legion (myös 50 % luettu)

Tästä on vielä tarinasta vaikea sanoa mitään kun on lievästi yllättävänkin sekava vaikka näyttää päällepäin tavalliselta "natsit-ovatkin-avaruusolentoja-tai-jotain-muita-kummia-otuksia"-tarinalta. Kuitenkin näyttää siltä että tähän stooriin on sisällytetty hieman enemmän ideaa (vaikken kyseistä ideaa ole vielä siis aivan hahmottanut). Kuvitus on siistiä kuten Cassadayn (meniköhän tuo nyt oikein) aina.

Sellaista tällä kertaa.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Veli Loponen - 10.10.2004, klo 18:18:26
Justice League Amer--Antarctica annual 4 (1990)
Kirjoittanut: Keith Giffen ja J.M. DeMatteis
Piirtänyt: Mike McKone ja Bob Smith

Ostin tämän eilen divarista, kun halusin verestellä vanhoja muistoja.
Tarina alkaa erikoiseen tapaan työvoimatoimistosta, jossa Epäoikeuden Puolustajien johtaja Majuri Mullistus ja hänen apulaisensa Iso Herra jonottavat työnhaun jonossa. Pian he huomaavat yllätyksekseen, että viereisessä jonossa jonottaa myös Epäoikeuden Puolustajien jäseniä, Liimamestari ja Kellokuningas. Herrat lyöttäytyvät yhteen ja Majuri Mullistus pitää kohtaamista kohtalon vihjeenä: Epäoikeuden Puolustajien pitäisi tehdä vielä yksi onnistunut keikka ja sitten vetäytyä ansaitulle eläkkeelle. Pian kärisivälliset jonottajamme pääsevät työkkärin luukulle, jossa virkailijana onkin viides Epäoikeuden Puolustajien jäsen, Mahtava Bruce, Majuri Mullistuksen henkilökohtainen avustaja. Tämä kohtaaminen tietenkin todistaa Majuri Mullistukselle, että kohtalo ehdottomasti haluaa Epäoikeuden Puolustajien menevän jälleen yhteen. Muut suostuvat lopulta ja porukkaan haetaan vielä kuuden entinen jäsen, erään vanhan rikkaan rouvan palvelijaksi pestattu, Multimies.
Kaikki on siis valmista ja suunnitelma laaditaan ja Epäoikeuden Puolustajat murtautuvat yön turvin Sundrien Metropolitan museoon. Paljastuukin, että museossa on käynnissä panttivankidraama ja jollakin konstilla Epäoikeuden Puolustajat päihittävät terroristit ja pelastavat kaikki panttivangit. Turha varmaan sanoakaan, että Epäoikeuden Puolustajista tulee välittömästi kaiken kansan rakastamia sankareita.
Tästä innostuneena sankarimme päättävätkin lyödä sankaritouhuilla rahoiksi ja menevät Oikeuden Puolustajien rahamiehen, Maxwell Lordin puheille ja pyytävät häntä ottamaan heidät Oikeuden Puolustajiin.
Marsilaisen Ihmismetsästäjän vastalauseista huolimatta Maxwell hyväksyy ehdotuksen (sillä onhan tämä hyvä tapa saada mainitut herrat pois silmistä sinne, missä he eivät voi tehdä vahinkoa) ja Antarktikan Oikeuden Puolustajat (mitäs hauskaa siinä on, onhan Amerikalla ja Euroopalla tässä vaiheessa vielä omat ryhmänsä, joten miksei tämäkin manner voisi saada osaansa sankareista) näkevät päivänvalon. Joukkoa vahvistetaan vielä kahdella jäsenellä G'Nortilla ja Purppuraratsastajalla.
Tästä alkuasetelmasta (kuvaamani asiat tapahtuvat ensimmäisillä 16 sivulla tässä n. 55 sivuisessa lehdessä) lähdetään sitten liikkeelle ja uutukaiset sankarit kohtaavat heti uransa aluksi äärettömän tylsyyden ja vaaralliset, verenhimoiset tappajamutanttipingviinit.

Pidin siis kovasti lukemastani ja kannattaa lukea muidenkin. Jos ei tätä löydä, niin sitten niitä Teräsmiehessä julkaistuja tarinoita.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 10.10.2004, klo 18:44:57
Liimamestari?

Ei Gluemaster vaan Cluemaster. Heppu on esiintynyt suomenkielisessä Batman-sarjakirjassakin.

Siis Vihjemestari.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Veli Loponen - 10.10.2004, klo 19:19:08
Liimamestari?

Ei Gluemaster vaan Cluemaster. Heppu on esiintynyt suomenkielisessä Batman-sarjakirjassakin.

Siis Vihjemestari.
Aivan. Kiitos korjauksesta. Mulla oli mielessä yks toinen tyyppi, jolla on pyssyt joista se ampuu liimaa ja sekoitin sen tähän. Ja se liimapyssymies taitaa olla Marvelin roistoja. Oli Marvel 6/88:ssakin...


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 10.10.2004, klo 20:21:55
Niinpä: Paste-Pot Pete josta tuli sittemmin Trapster. Suomeksi Ansamies.

Essential Human Torchissa näin ensiesiintymisensä ja ihmettelin miksi hän oli tuolloin taiteilijatyyppi baskerissa ja pujoparrassa.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 11.10.2004, klo 22:40:53
Uudessa Batman-kokoelmassa "War Drums" Vihjemestarin TYTTÄRESTÄ tuli uusi Robin. Edellisen Robinin Tim Draken tyttöystävä.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Anonyymi Jaarittelija - 12.10.2004, klo 00:29:41
Uudessa Batman-kokoelmassa "War Drums" Vihjemestarin TYTTÄRESTÄ tuli uusi Robin. Edellisen Robinin Tim Draken tyttöystävä.

DC Comicsin hiljattain julkaiseman "ensyklopedian" perusteella kyseinen hahmo on kokemassa saman kohtalon kuin Jason Todd aikoinaan...




Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Anonyymi Jaarittelija - 12.10.2004, klo 00:39:08
Jos ei tätä löydä, niin sitten niitä Teräsmiehessä julkaistuja tarinoita.

Saisinpa jostakin käsiini ne Adam Hughesin kuvittamat Justice League America -lehdet, joita ei ilmeisesti koskaan olla julkaistu kokoelmana, vaikka kysynnästä olisi tuskin puutetta...




Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 12.10.2004, klo 07:47:32
En Hughesista niin tiedä mutta kirjoittajat Giffen ja deMatteis olivat hulvattomimmillaan noissa.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: tertsi - 12.10.2004, klo 17:02:30
Franquinin Tronches à gogo sapui postissa tänään.


Häneltä jäi kyllä paljon tekemättä, eli meni pois aivan  liian aikaisin.   :'(
Inspiroivien hahmoluonnosten määrä on näköjään loppumaton.

Eikä pöllömpi karikatyristikään tämä Franquin. Jos Monstres 2 on loppuunmyyty, ostaisin tämän opuksen.

Laajentaa kuvaa F:stä aika lailla monipuolisempaan suuntaan.

Huba, huba, hop!


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: tertsi - 15.10.2004, klo 17:59:59
Onko kukaan lukenut Natasha: Kivinen meri -albbua.
Ollut kuulemma myynnissä jonkin aikaa...


EDIT: sattui surffatessa tällainenkin silmään:
http://www.walthery.com/


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Veli Loponen - 18.10.2004, klo 13:41:07
Rupesin lueskelemaan Irv Novickin Teräsmiehiä ja törmäsin Lepis-jatkikseen, joka julkaistiin Teräsmiehissä 8-9/84 (Detective Comics #527).
Luinpa siis senkin.

Detective Comics #527 (Lepakkomiehen viidessadas)
Tarina Gerry Conway
Kuvitus Don Newton ja Alfredo Alcala

Jo heti ensimmäisellä aukeamalla tulee mieleen DC spesiaalissa pyörivä HUSH-jatkis, joka oli viime vuonna jonkinlainen jymymenestys. Tässä ensimmäisellä aukeamalla nimittäin poseeraavat liki kaikki Lepakkomiehen vastustajat vuosikymmenten varrelta. Kyseessä on siis juhlanumero, jossa Lepakkomies saa vastaansa melkein kaikki vihulaisensa kerralla.
Lyhyen alkujohdannon jälkeen selviää, että Jokeri kutsui tämän rikoskatraan koolle estämään tappaja-Crocin suunnitelmat. Croc aikoo nimittäin nitistää Lepakkomiehen ja sehän ei sovi Jokerille. Hän haluaa tehdä lempi lepakostamme selvää ensin. Siksi siis oli tarpeen koota alamaailman kerma ja kyhätä kokoon vuosisadan juoni.
Tarinaa lukiessa HUSH-jatkis tuli yhä uudelleen mieleen. Sen lisäksi, että rikolliskööri on likipitäen sama kuin HUSHissa, on myös Lepakkomiehen avustusporukka lähes sama. Huntressia ei näy, mutta tilalla on Talia, joka esiintyy uusimmassa DC spesiaalissa. Lepistä auttaa auliisti myös Kissanainen. Tukijoukkoihin kuuluvat myös Robin (Dick Grayson) ja Lepakkotyttö (Barbara Gordon, joka HUSHissa esiintyy nimellä Oraakkeli). Yllätysvierailun tekee Jason Todd, joka taitaa tehdä myös debyyttinäs supersankaritouhuissa.
Kaiken kaikkiaan tämä kokonaisuus on vauhdikas ja luettava ja ennen kaikkea viihdyttävä Lepakkomiehen uran merkkipaalu. Ja kun HUSHiin tätä olen vertaillut, niin täytyy sanoa, että tämä on parempi. Ei sillä, että HUSH olisi huono (se on Lepakkomies-tarinaksi ihan kiva), mutta tämä on parempi. Kirjoittajan ei ole tarvinnut sortua jankkailuun ja turhaan tilan tuhlailuun kuten HUSHissa.
Bonuksena Teräsmies 8/84:ssä on ihka ensimäinen Teräsmies seikkailu. Sitä en tosin tällä kertaa lukenut.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: tolppis - 18.10.2004, klo 15:43:57
Palestiina luettu nyt kokonaan. Uskomattoman mielenkiintoinen teos. Tykkäsin myös siitä kun Sacco oli sisällyttänyt epätoivoisia naistennauratusyrityksiään kertomukseen. Jummi. Joku muukin on aivan yhtä surkea tuossa mielessä kuin allekirjoittanut  ;D


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Ilja Rautsi - 20.10.2004, klo 16:10:12
Batman- Etsivä 27. Kiitokset vaan Kaltsulle lehdestä, olihan se tosiaan juonellisesti aikamoista...tuubaa, mutta olen aina tykännyt Snejbjergin jäljestä. Tuskin tulee toiste tätäkään luettua tosin.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: tertsi - 23.10.2004, klo 23:06:58
Valerian
Suuren tyhjyyden laidalla




Väärennetty maailma, Pariisista Kassiopeijaan, Brooklynistä Kosmokseen, Alfolol vallattu planeetta, Varjojen lähettiläs, Päiväntasauksen sankarit.

Kaikki nuo ovat mielestäni erinomaisia sarjakuvia ja omana aikanaan jopa tuoneet jotain uutta ja ennennäkemätöntä sarjakuvan maailmaan...

No, arvaattekin jo mitä on tulossa.

Mezieresin piirrokset ovat paranemaan päin, kuten jo muutamassa edeltävässä albumissa. Tämän panin ilolla merkille jo selaillessani albumia kaupassa ;D.

Mutta tarina:
Jotenkin ihan yhdentekevää ja tasapaksua menoa sinne tänne. Jos rupeaa luettelemaan albumin tapahtumia ja miljöitä niin kenties voi saada aikaan ihan vaikuttavnkin luettelon, mutta mikään kohtaus ei oikein nouse kohokohdaksi. Mennään vähän sinne ja tänne, mutta jotenkin ainakaan minua ei mikään jaksa innostaa tai kiinnostaa.

Osittain varmaankin tarinasta johtuen kuvakerrontakin on tasapaksua, mutta ehkä Mezi olisi voinut jotenkin pelastaa käsikirjoituksen puutteet rytmittämällä kuvat toisin.

Ja hieman häiritsee sivuhenkilöissä deja vu -ilmiö. Tällaisia on jo nähty, haluttaisiin tuoreen näköisiä universumin ötököitä, merci! Samaten ompelijatyttö on kuin Laurelinen klooni.

Tämä on ensimmäinen osa Valerianin ja Laurelinen seikkailut päättävästä trilogiasta. Olisikin toivonut vaikuttavampaa lopetusta yhdelle komeimmista eurooppalaisista sarjakuvista. Tietysti kaksi albumia on vielä tulossa, mutta parannettavaa jää rutosti.

On kyllä myönnettävä, että odotukseni siitä, että saisin kokea jotain sellaista kuin Päiväntasauksen sankareissa, Alfololissa tai Väärennetyssä maailmassa, ovat kenties epärealistisen vaativia. Mutta kuitenkin.


Albumin luettuani tasapainoilen Suuren Tyhjyyden Reunalla.


Otsikko: Art Spiegelman: In The Shadow Of No Towers
Kirjoitti: Hege - 24.10.2004, klo 17:42:46
Art Spiegelman: In The Shadow Of No Towers

Tämä on kirjahyllyni suurin teos fyysisiltä mitoiltaan, joskaan ei niin iso kuin materiaalin alkuperäismuoto antaa olettaa. Tämähän julkaistiin sanomalehdissä koko sivun kokoisina, mutta kirja on saatu kompaktiin kokoon nerokkaan sitomistavan ansiosta. Kirjaa luetaan poikittain jolloin jokainen aukeama muodostaa yhden sivun, ja kiitos paksun pahvin ei sivujen materiaalia jää laisinkaan piiloon taittokohtaan, jokainen sivu on kuin keskiaukeama.

Teos sisältää sekä henkilökohtaisen että yleisen tason. Spiegelman kertoo kokemuksistaan ja toimistaan syyskuun 11 päivänä 2001, sekä havainnoistaan ympärillään tapahtuneista muutoksista (poliittiset, mieliala) siitä lähtien. Näissä yleisissä havainnoissaan hän on terävimmillään onnistuen muutamilla ruuduilla kertomaan todella laajoista asioista erittäin havainnollisesti ja usein vieläpä vitsin kera. Samalla henkilökohtainen taso kertoo mm. hänen huolestaan tornien sortumisen aiheuttamasta myrkkypilvestä.

Mutta tätä herkkua on vain 10 aukeamaa, loppuosan kirjasta muodostavat 7 sivua näytteitä vanhoista sunnuntailehtien sarjakuvista, esim. Yellow Kid ja Pikku Nemo ovat edustettuina. Tämä liittyy osittain siihen, että sivuillaan Spiegelman kertoo ihmisten hakeneen turvallisuutta vanhoista sarjakuvista. Toisaalta nämä vanhat sivut toimivat vahvana kontrastina Spiegelmanin omille sivuille, vanhoista hyvistä ajoista nykyiseen kaaosmaisempaan ilmaisuun. From comics to comix.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: JJ Naas - 24.10.2004, klo 18:07:50
"Jeanin elämää 3" - Tunnelmaltaan raskaampi kuin kaksi aiempaa albumia. Toivottavasti Jean jatkaa sinkkuelämää tulevissa albumeissa, ei sitä nyt vasta kolmen albumin jälkeen sovi vakiintua. Hauskuus katoaa.

"Lewis Trondheim, Epäonnen kivi" - Kliseisestä peruslähtökohdasta on synnytetty varsin erikoinen juonikuvio. Tai pikemminkin juoni syntyy toinen toisiaan seuraavista enemmän tai vähemmän irrallisista tapahtumista. Mutta niinhän se on tosielämässäkin. Tykkäsin.

"Rumiko Takahashi - Rumic World 1-2" Ranman tekijän uran alkuajan lyhyitä sarjakuvanovelleja koottuna albumeiksi. Tarinat vaihtelevat älyttömistä komedioista hyvin angstisiin ja synkkiin fantasialla höystettyihin ihmissuhdedraamoihin. Suosittelen varauksella.



Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Petteri Oja - 24.10.2004, klo 18:34:41
Paasilinna/Lukkarinen: Ronkoteus. Tätä sai alle kympillä marketista, joten korjasin talteen. Ensi alkuun albumissa häiritsivät pahasti kaksi tyyliseikkaa: tietokoneella ladotut fontit sekä samaisella värkillä tehdyt liukuvärit (vai mitä ne ovat, semmoiset tasaisesti himmenevät harmaat pinnat yms.). Rosoisen piirrosjäljen ja sileiden konepintojen sotkeminen ei mielestäni toiminut. Ja niin se vain on, että albumit pitäisi ehdottomasti tekstata käsin. Hieman puuduttavalta tuntui sekin, että kyse oli selkeästi romaanisovituksesta eikä "puhtaasta" sarjakuvasta: puhekuplia ja dialogia oli hyvin vähän, enimmäkseen juonta kuljetettiin tekstilaatikoissa. Pikkuhiljaa kun juonessa päästiin vauhtiin tarina kuitenkin imaisi helposti mukaansa, ja loppujen lopuksi Ronkoteuksen mytologian luki aivan mielikseen. Piirrosjäljestä tykkäsin, siitä ei ole motkottamista.

Lauzier: Elämän pirstaleita 1. Tätä kehuttiin täällä niin kovasti, että nappasin albumin Alfasta kahdella eurolla mukaani. Ja olikin hyvää. Selauksen perusteella vaikutti luotaantyöntävältä kulmikkaan piirrosjäljen sekä tekstiä täyteen ympättyjen sivujen vuoksi, mutta keskittyminen palkittiin: Lauzierin teksti on terävää ja ilkeän hauskaa. Tätähän lukisi mielellään lisääkin.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Lurker - 26.10.2004, klo 14:29:02
Mustanaamiossa 23/2004 (ruåtsalaisen version mukaan) pitäisi olla Joe Kubertin ja Russ Heathin esittely - toivottavasti eivät tipu suomalaisesta versiosta pois.

Hassu juttu, mutta on ollut jotenkin nostalginen fiilis viime aikoina ja nämä Mustanaamio vuonna 1 jutut ovat kolahtaneet ihan mukavasti.

Ja hauska huomata, että Vaeltava Aave pitää (piti) Elviksestä. Jo kahdessa tarinassa sankarimme on pitänyt "turpajuhlia" konnien kanssa niin että jukeboxista on kajahtunut Elvis the Pelviksen rock'n'roll.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Maso - 26.10.2004, klo 14:33:58
Viime viikolla sain luettua Morrisonin Animal Manin loppuun (hyvin erikoiseen loppuun). Sitten Mooren Smax sekä Gaimanin 1602. Kaikki oikein suositeltavaa kamaa. Seuraavaksi ehkä Bendisin Powers.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: VesaK - 26.10.2004, klo 17:52:06
Uusi Valerian, joka ei paljon hetkauttanut. Jaarinjaarin ja höpshöps, toivotttavasti seuraavassa albbarissa tapahtuu jo jotakin.

Piko ja Fantasio: Uusi jääkausi. R. Cauvin kokeili kirjoitella Spirouta kolmen albbarin verran 1981-83, kiitos uusintapainoskierrosten on tämä hänen ensimmäinen kässäyksensä nyt saatavilla suomenkielisenä. Kohderyhmänä selvästi lapset, tyhjänpäiväistä kohellusta joka tuo mieleen Aku Ankan laskukauden 70-l. alusta 80-l. loppupuolelle. Cauvin on rotaissut kässärin kasaan sivumennen, luultavasti puhelinmuistioon samalla kun on jutellut agentttinsa kanssa rojalteista. Nicolas Brockan piirros on oudon epätahdistettua, rytmitys ei toimi vaikka Brocka oli sentään animaatiopiirtäjä pohjakoulutukseltaan.  


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Steikki - 26.10.2004, klo 19:16:20
Valon prikaati

Tarina: Peter J. Tomasi
Kuvitus: Peter Snejbjerg
Suom: Petri Silas

II maailmansotaan sekoittuu ikiaikainen taistelu hyvän ja pahan välillä sekä raamatullisia myyttejä.

Itselleni kyseinen sarjakuva upposi tehokkaasti.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: JV - 28.10.2004, klo 13:02:59
Jodorowsky ja Moebius: Madwoman of a sacred heart

Kiinnostavalta työparilta pitempi albumi, jossa ruoditaan uskonnollisia pulmia hieman Bataillemaisissa tunnelmissa. Oikein onnistunut teos, Moebiuksen kuvitus ei mitään kummoista ole, mutta tarinaa kuljettaa oikein pätevästi.

Grant Morrison ja Jon J. Muth: Mystery Play

Kiinnostavalla tavalla sommiteltu symbolistinen tarina, jossa Muthin akvarellimaalailu korostaa tiettyä epäsarjakuvamaisuutta. Loppu jää Morrisonilla vähän vaisuksi, joskin huomioitavaa siis on korostunut symbolisuus, mikä on positiivista ja kiintoisaa.

Martin I. Green ja Bill Sienkiewicz: Voodoo Child

Sarjakuva, joka kansissaan hieman kuin häpeilee sarjakuvuuttaan. Jimi Hendrixistä tehty komea elämäkertasarjis, komea tietysti Sienkiewiczin ansiosta, jolta tämä taannoinen albumi on ainoa pitkään aikaan. Sienkiewicz on armoitettu kuvallinen innovaattori ja loistava kuvittaja, jonka sarjakuvakerrontaa seuraa ihastuneena, vaikka sarjiksen juoni ei mikään kovin erityislaatuinen olekaan

Ellis, Millar, Hitch, Quitely: Authority

Olen lueskellut suurella ilolla Authority -lehden ekat 20 numeroa. Aikanaan luulin Authorityn olevan ihan tusinalapsellista supersankarirämistelyä, mutta asiaan paremmin tutstuessani huomasinkin että kyse on jostain paljon omaperäisemmästä ja kiinnostavammasta. Ja nyt luettuani läjän lehtiä ja muutaman vanhemman Ellisin Stormwatchin, täytyy todeta että Ellis on pystynyt luomaan ryhmän, joka ei ole staattinen, vaan skenaariot menevät eteenpäin ja supersankarikliseet vältetään kaukaa.

Ellisin tarinat liikuvat megalomaanisissa star trrek -tyylisissä ideoissa, ja Bryan Hitch pystyy luomaan Ellisin visioille komean visuaalisen muodon.

Millarin jutut taasen yrittävät paisuttaa hommaa vielä entisestään, antaen Frank Quitelylle vapaan areenan kuvalliselle tykitykselle. Juuri se megalomaanisuus, jossa mennään sellaisten rajojen yli, mitä isoilla kustantamoilla voisi toteuttaa, muuttuu pitemmän päälle kuin velvoitteeksi. Enää ei ole pienempiin kuvioihin paluuta, mutta tarinallisesti on entistä vaikeampi ylittää edelliset.

Se minullakin on siis vielä näkemättä, kun olen siinä 20. numeron kohdalla luvuissani.

Mutta kaikkinensa originellien ja kolossaalisten ideoiden, ja mahtavan kuvamaiseman areenana Authority on jotain harvinaisen hienoa supersankarisarjakuvan genressä.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: W - 28.10.2004, klo 13:54:53
Luin viimeviikolla Saccon Palestiinan loppuun.
Oli sen verran tuhtia kamaa, että minunkin piti jakaa se useampaan lukukertaan. Karikatyyrinen kuvitus häiritsi hiukan alussa, mutta loppua kohden tyyli tasoittui.
Alpumi oli vaikuttava kuvan tuukka jo hehkutti. Minusta noiden naistennauratus yritykset olivat tarkoituksella tukemassa tarinaa. Sielä ne palestiinalais raukat viruvat mutakaupungissaan ja Israelissa paistaa aurinko, symbolista eikö? Aika kökköä minun sanomanani  :P

Janssonien muumeja olen lukenut. Nauroin itseni melkein sairaalakuntoon. Olen ajatellut kokeilla strippien tekoa ja muumit ovat olleet erityisessä syynnissä.

Toinen aivan mieletön löytö on ollut Kati Närhen alpumi Hanki Elämä. Aivan mahtava. Hänen tärähtänyt huumori on juuri sellaista jota minä rakasta. Olen lukenut sen varmaan miljoona kertaa ja aina yhtä päheä.

Valerianien uudelleen luku on edennyt Väärennettyyn maailmaan. Lapsena taisin vain selata Mezieresin, kun en muista tätäkään tarinaa. Ei sen väliä. Hemmettin mielenkiintoinen tarina ja syvällinen vieläpä...

Viikonloppuna luin mielenterveydelle vaarallisen paljon egmontin supersankari sarjakuvia.
Uuden DC-spessun: synnyin oikeuden tarinat ovat turhan temmoltaan ja sisällöltään alahtelevaisia ja lyhyitä. Leinin Francis Yun kuvitus on laskenut. Se oli kaunista vielä kun hän piirsi x-meniä. Hush alkaa olla jo pakko pullaa, en ymmärrä miten olen voinut joskus pitää Loebia pätevänä käsikirjoittajana. Valtakunta ja voima päättyi ennalta arvattavasti.

X-men oli mielenkiintoinen siis se eka osa. X-treme-x-men joutaisi roviolle. Painojälki oli tälläkertaa jo niin huonoa että tuskin tekstit näkyivät puhumattakaan kuvituksesta.

Tuomari ja Wolvie mega päätyi parin sivuin lukemisen jälkeen odottamaan sängynalle grillauskelejä.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: tertsi - 29.10.2004, klo 03:18:25
Bob Morane:
Sammakkojen Linna

Huh, huh! Olipa huttua!
Juonessa ei päätä ei häntää. Taas täytyy ihmetellä miten sama käsikirjoittaja, Vernes, on voinut kirjoittaa sellaiset albumit kuin Samurain silmä ja Kauhusaaret.
Vancen piirrokset sentään ovat jälleen lähes huippuluokkaa.

Aku Ankka:
Itsehillinnän mestari
Yllätti positiivisesti. Antoi mielenkiintoisen kuvan sarjakuva-ammattilaisesta nimeltään tai paremminkin nimimerkiltään Vicar. Sarjakuvien välissä olevat syventävät tekstiosiot puolustivat paikkaansa hyvin.

Agentti X9 No: 5 1975
Modesty Blaise ja kuolema autiomaassa on hieno seikkailu vaikka onkin Romeron piirtämä. En ole vain huomannut missään Modesty -kokoelmassa olevan tätä erinomaista pätkää. Olisi kiva saada lukea tämä juttu originaalistrippimuodossa eikä tällain saksittuna.

Frank Robbins ja Johnny Hazard toimii charmantisti. Tätäkin olisi kiva saada lisää. Ja nimenomaan mustavalkoisena!

Lisäksi Agentti Kelly ja Jeff Hawke, joista Hawke on se parempi.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Petteri Oja - 29.10.2004, klo 11:14:41
Bob Morane:
Sammakkojen Linna

Huh, huh! Olipa huttua!
Juonessa ei päätä ei häntää. Taas täytyy ihmetellä miten sama käsikirjoittaja, Vernes, on voinut kirjoittaa sellaiset albumit kuin Samurain silmä ja Kauhusaaret.
Vancen piirrokset sentään ovat jälleen lähes huippuluokkaa.

Kas vaan! Hauska kuulla että sama kirjoittaja on saanut jotain hyvääkin aikaiseksi. Mulla on kans tuo Bob Morane eikä sen perusteella ole tehnyt mieli tutustua tyyppiin tarkemmin.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: tertsi - 29.10.2004, klo 11:28:37
Nuo molemmat mainitsemani Bob Moranet ilmestyivät aikanaan Zoom kuukauden seikkailu -albumisarjassa.

Ovat oikein kelpoa poikamaista seikkailua. Ja juoni on ihan seurattava ja looginen.

Mutta mikä ihmeen alkemistikin oli tyrkätty tähän sammakkohommaan ja Moranella haulikko koko ajan käden ulottuvilla. Ihan kuin käsikirjoittaja olisi ollut pilvessä tai vastaavassa.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: tolppis - 29.10.2004, klo 14:20:03
Lately I've been mostly reading Tex Willers.

Eli tarkemmin sanoen:

se uusi iso alppari jossa Tex pääsi kurmoottamaan rosmoja, ampumaan silmittömästi petoihmisparkoja ja haukkumaan meksikolaisia piirros oli aika vaisua...

Luin myös kirpparilta hankkimiani pari vuotta vanhoja Ortizin mainiosti piirtämiä Texejä. Niitä on aina nautinto lueskella ja ihailla.

Juu no, ehtisin myös Risson piirtämän ja sen toisen argentiinalaisen kirjoittaman Boy Vampiren kolmannen alpparin lukea. Olipas harvinaisen tylsää kamaa kahteen ed. albumiin verrattuna vaikka Risso edelleen olikin omalla tasollaan.

Muuten olenkin tehnyt töitä, flunssaillut ja ihmetellyt (seuraa sovinistinen kommentti, naiset "korvat kiinni"..."silmät kiinni"? No kuitenkin...) ovatko KAIKKI naiset hieman vinksahtaneita  ;D


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: tertsi - 29.10.2004, klo 16:17:54
Jodorowsky ja Moebius: Madwoman of a sacred heart

Kiinnostavalta työparilta pitempi albumi, jossa ruoditaan uskonnollisia pulmia hieman Bataillemaisissa tunnelmissa. Oikein onnistunut teos, Moebiuksen kuvitus ei mitään kummoista ole, mutta tarinaa kuljettaa oikein pätevästi.



Eivät nuo piirrokset mitään Arzakkeja ole tai Tsi-na-pahia, mutta ovat muuten vaan hienoja ja sopivat tämäntyyliseen tarinaan kuin nenä naamaan. Suosittelen!

Pieni miinus on se, että ainakaan mä en ole löytänyt kuin ranskankielisen päätösosan.

Tässä olisi oiva julkaisukohde jollekin suomalaiselle kustantajalle, siis julkaista koko tarina på finska.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: JV - 29.10.2004, klo 22:34:05
Jodorowsky ja Moebius: Madwoman of a sacred heart



Eivät nuo piirrokset mitään Arzakkeja ole tai Tsi-na-pahia, mutta ovat muuten vaan hienoja ja sopivat tämäntyyliseen tarinaan kuin nenä naamaan. Suosittelen!

Pieni miinus on se, että ainakaan mä en ole löytänyt kuin ranskankielisen päätösosan.

Tässä olisi oiva julkaisukohde jollekin suomalaiselle kustantajalle, siis julkaista koko tarina på finska.

Minä lainasin Lahden kaupunginkirjastosta enkkualbumin... Ja olet oikeassa että tarinaan Moebiuksen kuvitus kyllä sopii oikein hyvin.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Veli Loponen - 01.11.2004, klo 12:40:30
Helsingin reissun saldona toin kotiin True Britin ja Formerly known as Justice Leaguen. Molemmat ehdin lukea ennen kotiin pääsyä ja olivat oikein hyviä.
Täytyy tunnustaa, että tykkäsin enempi FKAJL:sta, mutta siihen saattaa vaikuttaa se, että luin sen ensin ja True Britin luin paluumatkalla junassa vaikeassa asennossa (mistä syystä IC:ssä on paljon ikävämpi matkustaa kuin pikajunassa?).
Ostin myös Doom Patrol nelosen (vitonen ei tietenkään vielä ollut ehtinyt Suomeen) ja se oli oikein hyvä lopetus tälle tarinalle. Odotan innolla vitosta ja robottisotia...
Seuraavaksi pitäisi tulla tällä viikolla paketti ebaylta Byrnen varhaistuotantoa eli Doomsday+1 -lehtien uusintajulkaisuja Doomsday Squadia. Ekan numeron olenkin joskus lukenut, mutta nyt pääsen lukemaan liki koko sarjan...


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 01.11.2004, klo 13:45:57
Luin Howard the Duckin vol. 2:n TPB:n (MAX) ja jestas se jaksoi naurattaa.

Taso ei siis ole laskenut yhtään 70-luvulta vaikka taukoa on ollutkin. Kirjoittajana yhä Steve Gerber.

Ensimmäisessä jaksossa Howard muuttuu hiireksi ja viimeisessä tapaa Jumalan. Matkan varrella tavataan mm. John Constantine, Spider Jerusalem ja Sandmanin koko suku.

Onkohan Viivi ja Wagner matkittu Howardista? Nainen asuu ankan kanssa...


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 02.11.2004, klo 10:46:09
Nyt luin kerralla

JUST IMAGINE STAN LEE CREATING DC UNIVERSE

12-osainen maxi-sarja jossa Stan the Man ei luo universumia mutta luo uudet hahmot joilla sattuu olemaan samanlaiset nimet kuin establisoituneilla DC-sankareilla. Lisäksi mukana on sivuhenkilöitä joilla on tuttuja nimiä. Niitä sitten on hauska bongailla.

Jokaisella osalla (n. 40 s.) on oma piirtäjänsä, kaikki alan huippuja. Kaikki ovat innoissaan saadessaan tehdä töitä Stan Leen kanssa ja kaikki ovat parhaimmillaan. Yllättävintä kuitenkin sarjassa on että Stan Lee on itse hyvässä vedossa päälle kasikymppisenä eikä ole edes pahemmin sarjakuvia kirjoitellut 30 vuoteen.

Vanha Marvel-taktiikka: Muutaman sivun kässäri, josta piirtäjä tekee sovitun mittaisen sarjakuvan. Sitten vähän palaveerataan, tehdään muutama korjaus ja Stan kirjoittaa dialogin.

Hahmot ovat hyviä ja monesta olisi tehnyt mieli tietää lisääkin. Dialogi on tuttua lennokasta.

Nyt saatavilla kolmessa kokoelmakirjassa, jokainen piirtäjä on kirjoittanut tuntemuksensa tarinansa perään ja Stan itse koko rupeaman päätökseksi. John Buscema vain ehti kuolla ennen kokoelman julkaisua. Taisi olla ainoa näistä joka oli tehnyt töitä Leen kanssa ennenkin, sikäli olisi ollut kiinnostavaa lukea mietteitään.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Veli Loponen - 02.11.2004, klo 10:52:54
John Buscema vain ehti kuolla ennen kokoelman julkaisua. Taisi olla ainoa näistä joka oli tehnyt töitä Leen kanssa ennenkin, sikäli olisi ollut kiinnostavaa lukea mietteitään.
Myös Byrne on tehnyt Leen kanssa töitä ennenkin. Ainakin Hopeasurffarin spesiaalin, joka julkaistiin samassa Marvelissa kuin Leen Moebiuksen kanssa tehty Surffari-tarina. Sellainen mielikuva on, että Byrne ois tehny jotain muutakin Leen kanssa...


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 02.11.2004, klo 10:58:17
Niinpä muuten olikin. Hehkutti jälkisanoissaan vain tätä ainutlaatuisena mahdollisuutena päästä työskentelemään legendan kanssa.



Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: h00k00 - 02.11.2004, klo 17:21:44
Uusi Aku Ankka (45/2004) tuli luettua ja harvoin on Akussa viime vuosina ollut yhtä huonoa tarinaa kuin Raaka romuralli. Surkea juoni ja kuvituskin ihan p:stä. Tuli ihan mieleen muutamat 60-luvun kalkkunat Akussa. Huolestuttavinta oli, että tuon piirtäjänä oli Freddy Milton, jonka töistä olen yleensä pitänyt.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Antti Vainio - 03.11.2004, klo 08:48:16
divarista löytyi Eddie Campbellin Alec:Three Piece Suit, maksoi puolitoista euroa.
eka tarina ei juurikaan innostanut, piirros oli pelkkiä huolimattomia luonnoksia ja tekstiä oli jumalattomasti. mutta se loppupuoli olikin sitten oikein mainiota tavaraa, pieniä juttuja arkisista asioista mutta todella hyvin kerrottuna. jos joku saa niinkin vastenmielisestä ilmiöstä kuin viinisnobbailusta hauskan tarinan aikaiseksi niin se on aika saavutus. Campbell on Australian Pauli Kallio paitsi että se on taitava piirtäjä, mikä kyllä olikin jo tiedossa


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 03.11.2004, klo 10:23:53
Dr. Doom suosittelee: Spider-Girl.

Hämähäkkityttö ei päässyt kunnolla vauhtiin Suomessa (Mega 2/2000). Olen nyt numerossa 31 ja pidän tästä aina vain enemmän. Ei tämä sen kummempaa ole ollut kuin suomeksi nähty pätkäkään mutta pidempi pätkä tästä pitää lukea ennen kuin tämä kasvaa lukijalle.

Toisinnot Maydayn isän seikkailuista eivät ole iskeneet minulle mutta tämä toimii. Kuitenkin tämä on aika paljon toisintoa. Esim. # 25 on kokosivun pinuppeineen ihan tribuutti TASM Annual # 1:lle jossa Hämiksen viholliset liittouivat yhteen Kuuden Koplaksi.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Lurker - 03.11.2004, klo 12:27:37
Mustanaamiossa on alettu taas (eikös näitä ollut Mustiksessa jo 80-luvulla) julkaista upeita Russ Heathin Robin Hoodeja (hienojen esittelyjen kera, mm. vanhoja kansikuvia).

Iloksenne pari hyvää Russ Heath -linkkiä:

http://www.twomorrows.com/comicbookartist/articles/spheath.html (http://www.twomorrows.com/comicbookartist/articles/spheath.html)

http://www.budplant.com/bio.itml/icOid/8254 (http://www.budplant.com/bio.itml/icOid/8254)



Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Rami Rautkorpi - 03.11.2004, klo 13:00:14
Dr. Doom suosittelee: Spider-Girl.

Arvoisan tohtorin nemesis suosittelee myös, ja muistutan lisäksi, että Spider-Girlin numerot 0-5 on myös koottu pokkariksi "Marvel Age Spider-Girl Vol. 1", ja tässä kuussa on tulossa Vol. 2, eli nrot 6-11.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Markku Myllymäki - 03.11.2004, klo 13:14:15
Dr. Doom suosittelee: Spider-Girl.
Arvoisan tohtorin nemesis suosittelee myös[...]

Rami Rautkorpi... Reed Richards... hmmmmmm.....


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Ilja Rautsi - 03.11.2004, klo 15:32:17
Planetary #21

Hiljaisempi hengähdysnumero, sisäavaruuden tutkimusta by Elijah Snow. Ihan viihdyttävää.

Ocean #1

Lisää Warren Ellisiä, Chris Sprousen kanssa luotu kuusiosainen scifistely Neptunuksen kuun Europan merestä. Ensimmäinen numero luonnollisesti pelkkää alustusta, hyvin peruselliskamaa. Verta, tylyn humoristista pessimismiä ja tieteen ihmeitä. Ihan ok, mutta ei sen kummempaa.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Osku - 04.11.2004, klo 22:17:41
Christin - Mezieres: Suuren tyhjyyden reunalla

Toisin kuin osa täällä, minä pidin albumista. Mezieres pitää albumin pinnalla kauniilla piirroksellaan. Pari erilaisella värityksellä varustettua sivua saivat minut toivomaan samanlaista tyyliä muuhunkin albumiin.

Toki tarina on heppoinen ja Phnomanilainen tyttö liian Laureline tyyppinen, mutta aineksia tarinassa on riittämiin pitääkseen mielenkiintoni yllä. Ja jatkoahan tähän odottaa taas suurella mielenkiinnolla.

Furman ym.: Transformers: Dinobot Hunt ja Transformers: Prey
Hyvä kokoelma varhaisia Marvel UK:n numeroita. Dinobot Huntissa pääosassa Dinobotit. Preyssa tarinoita metsastettävä/metsästäjä teemalla. Vaihteleva kuvitus vähentää suosittelun vain asianharrastajille.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Markku Myllymäki - 05.11.2004, klo 00:15:11
Olen lukenut aika paljon viime aikoina. Tässä muutama sellainen sarjakuva josta pidin. Ei varautukaa ylisanoihin.  ;D

Avaruusagentti Valerianin seikkailuja:
Suuren tyhjyyden reunalla
Käsikirjoitus: P. Christin
Piirros: J.-C. Mezieres
Väritys: E. Tranle

Tätä nyt ei kerrassaan voi arvostella itsenäisenä teoksena, koska tarina alkaa keskeltä ja jää kesken. Myös graafisesti tämä jää Varjojen lähettiläästä tai Alflolol, vallattu planeetta -albumeista hurjasti jälkeen. Valerian ja Laurine ovat ihan sympaattisia ja mielenkiintoisia sankareina, mutta sellaista välittämisen tunnetta ei oikein päässyt syntymään... Silti, pitää muistaa, että tämä on pettymys vain odotusten suhteen, tällainenkin Valerian-albumi on paljon parempi kuin 90 % siitä roskasta mitä on tarjolla.

Star Wars:
The Hunt For Aurra Sing
Käsikirjoitus: Tim Truman
Piirros: Davide Fabbri
Tussaus: Christian Dalla Vecchia
Väritys: Dave McCaig

Tämä iski visuaalisesti ja kovaa. Piirros on hyvää, tussaus erinomaista ja väritys kruunaa kokonaisuuden. Tarina itsessään on ihan hyvä. Kirjoittajalla on ollut vapaus tehdä hahmoille sopiva tarina, sillä useimmat hahmot ovat elokuvien ulkopuolelta. Henki on kuitenkin Star Wars-tyyliä. Mutta ennen kaikkea tämä teki vaikutuksen tyylikkäällä kuvituksella.

Superman & Batman:
Public Enemies
Käsikirjoitus: Jeph Loeb
Piirros: Ed McGuinness
Tussaus: Dexter Vines
Väritys: Dave Stewart

Mitä tapahtuisi jos tehtäisiin supersankarisarjakuvaa riittävän huolella jotta joka sivu olisi kuin parhaat splash paget? Tässä on yritetty ja oikeasti päästy lähelle. EDEX (Ed McGuinness ja Dexter Vines) on sellainen tyylittelykone että oksat pois. Tyyli sisältää vähän piirteitä, mutta äärimmäisen tyylitellysti. Tarinasta on vaikea sanoa paljon mitään spoilaamatta, mutta sanotaan että se oli ihan hyvä. Mutta kyllä tämä on enemmänkin sellainen visuaalinen riemuvoitto...

Superman & Batman:
Generations
Generations 2
Käsikirjoitus & Piirros & Tussaus: John Byrne
Väritys: Trish Mulvihill

Tämä on uutta Byrneä parhaimmillaan, mikä sinänsä ilmeisesti riittänee joillekin ostamisen perusteeksi. Byrnehän nykyään piirtää eri tyylistä jälkeä kuin joskus Dark Phoenix Saga:n aikoihin, mutta alan ymmärtää Welzun mielipidettä siitä että tämäkin toimii, joskin eri syistä. On Byrne kuitenkin niin kova tekijä, että tätä on pakko ihastella ja kuvia jää tuijottelemaan niiden pienten täydellisten yksityiskohtien takia. Tarina on oikeastaan hyvä -- ei mikään klassikko, mutta sellainen pirteä. Generationshan on ei-kanoninen, Byrne kuvittelee mitä olisi tapahtunut jos Teräsmiehen ja Batmanin tarinat olisivat alkaneet 1900-luvun alkupuoliskolla ja jatkuneet tulevaisuuteen... Tässä seurataan nimen mukaisesti sukupolvia eteenpäin. Hiukan tulee mieleen jopa saippuaooppera -- tavallaan jotkin asiat tapahtuvat samalla tyylillä kuin tv-sarjoissa, jotta saadaan jokin "historiallisesti" tärkeä tapahtuma aikaan. Muuan pikku yksityiskohta hiukan häiritsi -- kun Knightwing taisteli Ransakin kanssa, tuli jotain Ransakin taisteluasusta elävästi mieleen, mutta katsotaan, bongaako kukaan muu tätä...

Supergirl:
Many Happy Returns
Käsikirjoitus: Peter David
Piirros: Ed Benes
Tussaus: Alex Lei
Väritys: Digital Chameleon & Brad Anderson

Tämä ei ehkä ole paras tarinaltaan. Itse asiassa tarinassa on muutama mammutin kokoinen reikä logiikassa. Itse tarina on ihan ok, jos ei takerru pikkujuttuihin. Mutta -- se piirrosjälki. Benes piirtää ihmishahmonsa niin hyvin, että on vaikea uskoa. Yksinkertaisesti täydellistä.

Batman:
The Book Of The Dead, 1 & 2
Käsikirjoitus: Doug Moench
Piirros: Barry Kitson
Tussaus: Ray McCarthy
Väritys: Dave Stewart

Tarina kulkee kahdessa tasossa, toinen sijoituu nykyaikaan ja toinen 14 000  vuoden taakse. Vaikkakin nykyaika-tarina on ihan hyvä, minulle se muinaisaikaan sijoittuva scifi-tarina oli se pääjuttu tässä. Kitson tekee hyvää piirrosjälkeä, ja Stewart saa värimaailman todella toimimaan. Mutta ne muinaisen Egyptin tapahtumat... Nekhrun rulettaa :) .

Danger Girl:
The Ultimate Collection
Käsikirjoitus: J. Scott Campbell & Andy Hartnell
Piirros: J. Scott Campbell
Tussaus: Alex Garner,Richard Friend,Sandra Hope,Scott Williams,Tom McWeeney,Tim Townsend, Art Thibert
Väritys: Guy Major, Justin Ponsor, Ben Dimagmaliw,Joe Chiodo, David Baron

Haluatko nähdä naispuolisen James Bondin vauhdissa? Tämä on Se kirja. Haluatko nähdä tyylikkäästi toteutettuja natsiroistoja? Tämä on Se kirja. Haluatko nähdä kauniita naisvartaloita tyylikkäästi piirrettynä? Tämä on Se kirja.

Chobits #1 - #8
Käsikirjoitus & Kuvitus: CLAMP

Minä en ole paljoa lukenut mangaa, joten olen jokseenkin huono vertaamaan tätä muihin vastaaviin. Tarina kulkee hitaasti ja tavallaan hahmojen tuntemukset ovat tärkeämpiä kuin tapahtumat. Kohderyhmä lienee ainakin osittain myös naiset koska lähestymistapa on tavallisen räiskeen sijasta melko lailla ruusunpunainen. Mutta kyllä tämä ihan toimi. En ehkä ryntää kauppaan haalimaan lisää mangaa, mutta ymmärrän paremmin miksi manga myy nykyään niin hyvin. Piirrosjälki on hyvää ja tasaista, mutta ei mitenkään häikäise (noh, niinkuin sanottu, voi olla että tämä vaatisi enemmän ymmärrystä nimen omaan mangasta).




Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Veli Loponen - 05.11.2004, klo 00:32:41
Tarkoitatko sitä, että Ransakin asu näyttää hiukan YPKVV:n taisteluasulta?
Tämä on uutta Byrneä parhaimmillaan
Mun mielestä Lab Rats ja Generations 3 on vielä parempaa.

Lainaus
On Byrne kuitenkin niin kova tekijä, että tätä on pakko ihastella ja kuvia jää tuijottelemaan niiden pienten täydellisten yksityiskohtien takia.
Kun ite ostin ton kakkosalbumin, niin ihastelin pitkään aloitussivua. Jos joskus saan mahdollisuuden ja on rahaa, niin ostan kyllä tuon originaalin ja pistän seinälle.
Yksityiskohdista: löydätkö Byrnen Neal Adams -viittauksia?
Luitko muuten nuo kronologisessa järjestyksessä vai albumijärjestyksessä?


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Markku Myllymäki - 05.11.2004, klo 08:35:21
Tarkoitatko sitä, että Ransakin asu näyttää hiukan YPKVV:n taisteluasulta?
"Hiukan"?  ;D

Mun mielestä Lab Rats ja Generations 3 on vielä parempaa.
Niin varmaan, mutta mistäs täällä perämetsässä (Tampereella) sellaisia käsiinsä saisi...  ;D

Yksityiskohdista: löydätkö Byrnen Neal Adams -viittauksia?
Minun mielestäni Byrnen tyylissä on niitä aika paljon, muistaisin lukeneeni joskus, että ukko sanoi Neal Adamsin olleen suurikin vaikuttaja... Mutta tarkoitat varmaan jotain tiettyä tribuuttia? En bongannut...

Luitko muuten nuo kronologisessa järjestyksessä vai albumijärjestyksessä?
Albumijärjestyksessä. Tajusin kyllä kakkosta lukiessani, että se menee vahvasti ykkösen kanssa limittäin.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Veli Loponen - 05.11.2004, klo 12:10:17
Mutta tarkoitat varmaan jotain tiettyä tribuuttia? En bongannut...
Sellaiset löytyy ainakin ykkösalbumin sivulta 106 ja kakkosalbumin sivulta 86. Siellä sanotaan, että Neal Adams was here.
Generations kolmosessahan Byrne teki sellaisen jipon, että sarjan kansista mudostui Darkseidin pää. Sekin on viittaus Neal Adamsiin.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Ilja Rautsi - 05.11.2004, klo 13:55:55
Hellboy: Wake the Devil tuli luettua uudestaan pitkästä aikaa. Pirun viihdyttävää.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Anonyymi Jaarittelija - 08.11.2004, klo 10:18:11
Rami Rautkorpi... Reed Richards... hmmmmmm.....

Ei suinkaan, sillä foorumillamme lautaileva naavaparta näyttäisi vaihtaneen avatariaan useita viikkoja taaksepäin. Siis jos Jukka on Howard, niin Rami lienee Marvel-universumin kuuluisimman ankan kellotapulia muistuttava arkkivihollinen...




Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Anonyymi Jaarittelija - 08.11.2004, klo 10:34:22
Supergirl:
Many Happy Returns
Käsikirjoitus: Peter David
Piirros: Ed Benes
Tussaus: Alex Lei
Väritys: Digital Chameleon & Brad Anderson

Tämä ei ehkä ole paras tarinaltaan. Itse asiassa tarinassa on muutama mammutin kokoinen reikä logiikassa. Itse tarina on ihan ok, jos ei takerru pikkujuttuihin. Mutta -- se piirrosjälki. Benes piirtää ihmishahmonsa niin hyvin, että on vaikea uskoa. Yksinkertaisesti täydellistä.

Lisää mannaa syrjäkylille juuttuneelle Myllymäen papalle...

Birds of Prey: Of Like Minds Review (http://www.ugo.com/channels/comics/features/birdsofprey_oflikeminds/default.asp)




Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Markku Myllymäki - 08.11.2004, klo 10:35:49
Lisää mannaa syrjäkylille juuttuneelle Myllymäen papalle...

Birds of Prey: Of Like Minds Review (http://www.ugo.com/channels/comics/features/birdsofprey_oflikeminds/default.asp)

Ha haa, minulla on tuo jo, en ole vielä ehtinyt kuitenkaan lukemaan...   ;D  ;D  ;D


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Anonyymi Jaarittelija - 08.11.2004, klo 11:06:51
Ha haa, minulla on tuo jo, en ole vielä ehtinyt kuitenkaan lukemaan...   ;D  ;D  ;D

Jatkoa lienee luvassa heti tammikuussa...

Birds of Prey: Sensei & Student (http://www.dccomics.com/comics/?cm=2484)

Jippii, meikäläisellähän on tuo materiaali jo irtonumeroina... ;D




Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Markku Myllymäki - 08.11.2004, klo 11:11:04
Jatkoa lienee luvassa heti tammikuussa...

Birds of Prey: Sensei & Student (http://www.dccomics.com/comics/?cm=2484)

Jippii, meikäläisellähän on tuo materiaali jo irtonumeroina... ;D

No nyt olen kateellinen  ;D .

Pitää pistää tilaukseen... johonkin.

Mistä te lehtenne tilaatte vai ostatteko kaiken Good Fellowsista tai Fennica Comicsista?


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Maso - 09.11.2004, klo 15:44:23
Viikon aikana tullut luettua Bendisin neljä ensimmäistä Powers -albumia. Aluksi Oemingin kuvitus (ei ihan sitä mistä Image on tunnettu) tökki vähän vastaan, mutta kun siihen tottui, niin sarja on alkanut vaikuttaa paremmalta koko ajan.

Eikös Powers'ia pitänyt alkaa tulemaan Marvelilta? Entä onko kukaan lukenut Bendisin Pulsea tai uutta Mackin Kabukia?


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Veli Loponen - 09.11.2004, klo 20:27:43
Nyt on luettu Luupäät ysi. Smith osasi lopettaa tarinan oivallisesti. Ehkä näitä kannattaisi ostaa omaksikin...
Luin myös Alastair Reynoldsin Kuilukaupungin ekan osan ja jään odottelemaan kakkososan ilmestymistä kirjastoon.
Sillä välin luen Clarken ja Leen Garden of Ramaa.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Petteri Oja - 09.11.2004, klo 22:10:41
Sarjari 63 - Huijaus

Uusimmassa Sarjarissa oli yksi tosi hyvä juttu, 'Luonnon suuri vitsikirja', joka paljastui ei-niin-yllättäen Pauli Kallion käsikirjoittamaksi. Onnistunut kuvitus oli Tiitu Takalon kynästä. Lyhyt tarina (lehden pisin, vaan silti lyhyt) mutta onnistui koskettamaan. Muusta tarjonnasta mieleen jäi Kapteeni Kuolio, joka oli jälleen hyvässä ja hauskassa vedossa. Alien-ihmissudet saavat kyytiä kun Punahilkat hyökkäävät! Muuten aika normaalia Sarjari-tasoa tämäkin lehti. Kvaakista tuttuja tekijöitä oli ainakin kaksi... käsittääkseni. Ok jutut heillä.

Munoz-Sampayo: Joen baari

Vanha klassikko, jonka nappasin luettavakseni Sarjakuvayleissivistys-threadin listalle pääsynsä vuoksi. Olen joskus lukenut samojen tekijöiden Billie Holidayn, enkä pitänyt siitä. Siksi vieroksuin aika paljon tätäkin. Mutta yllätys oli sitäkin positiivisempi! Todella tunnelmallista kuvitusta herra Munoz tekee, ja herra Sampayo näemmä osaa kirjoittaa satuttavan hienoja sarjakuvanovelleja. Tästä tuli mun suosikki. Pitää lukea se Billiekin uudestaan.

Munoz-Charyn: Käärmeen hammas

Halusin nauttia heti lisää Munozin kuvitusta, ja koska Alack Sinneriä ei divarista löytynyt, ostin tämän. Kuvitus oli tässäkin hyvää, mutta juoni ei kyllä iskenyt yhtään. Suht ookoota jännityssarjakuvaa, mutta ei sen enempää. Kuka lienee tämä Charyn, onko arvostettukin kirjoittaja?

Spider-Man 11/04

Hämiksessä loppui pitkänpuoleinen Mustekala-tarina (Jenkins-Ramos), joka ei loppujen lopuksi ollut mitenkään ihmeellinen. Ramosin kuvitukseen olen jo tottunut, mutta en siitä vieläkään juuri tykkää. Enemmän pidin lehden loppupuolella alkaneesta uudesta jatkiksesta, jossa Straczynski ja Romita Jr. heittävät peliin jo tutuksi käynyttä tohtorioutomaista mystiikkaa. Tuskin tästäkään mitään elämää suurempaa kasvaa, mutta kelpo luettavaa kenties silti. Kuitenkin tämän vuoden Hämis-vuosikerta näyttäisi jäävän selvästi heikommaksi kuin kahden aiemman vuoden.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: tertsi - 09.11.2004, klo 23:24:47
Sarjari 63 - Huijaus

Olen joskus lukenut samojen tekijöiden Billie Holidayn, enkä pitänyt siitä. Siksi vieroksuin aika paljon tätäkin. Mutta yllätys oli sitäkin positiivisempi! Todella tunnelmallista kuvitusta herra Munoz tekee, ja herra Sampayo näemmä osaa kirjoittaa satuttavan hienoja sarjakuvanovelleja. Tästä tuli mun suosikki. Pitää lukea se Billiekin uudestaan.



Ei kannata. Alack Sinner -tarinat ovat ihan eri luokkaa kuin Holiday-kyhäelmä. Mielestäin.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 10.11.2004, klo 10:10:46
Diggaan Billie Holidaytä kuten myös Munozia ja Sampayota. Silti yhdistelmä tökki.

Ja Humberto Ramos sopi hyvin Impulseen muttei Hämikseen. Impulse oli mainio lehti, tri Doom suosittelee.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Steikki - 10.11.2004, klo 21:04:53
Sivistin itseäni ja luin Will Eisnerin "Myrskyn silmään". Ensimmäinen kosketus kyseiseen sarjakuvantekijään ja on myönnettävä että kannatti tutustua. Sarjakuvaan on mahdutettu paljon asiaa. Erityisesti takaumien käyttö viehätti.

Myös Bill Wattersonin "Lassi ja Leevi: Sunnuntaisivut 1985-1995" on ollut luettavana. Tässä pääsee tutustumaan sekä alkuperäisiin mustavalkoisiin englanninkielisiin versioihin ja valmiisiin suomenkielisiin versioihin. Lisäksi tekijä on kommentoinut strippien syntyä/ sisältöä yms.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Markku Myllymäki - 12.11.2004, klo 19:36:30
Tällä kertaa lueskelin suomalaista sarjakuvaa. Nämä olivat ne paremmat.  ;)

Sarjari #63: Pajunköysi

Tässä Sarjarissa oli monta hyvää tarinaa.  Tiitu Takalon tuotokset, "Yhden illan huijaus" ja Pauli Kallion kanssa tehty "Luonnon suuri vitsikirja", jäivät mieleen hyvinä juttuina. "Ison huijaus, pienen puijaus", Juha Korhosen sarjis, keskustelee uskonnollisista teemoista aika kipeästi. Ja koko komeuden kruunaa P.A.Mannisen Kapteeni Kuolio-tarina "Ulkoavaruuden ihmissusiyllätys". Manninen on erinomainen tarinankertoja, jota lukisi albumimuodossakin...

Tiitu Takalo: Tyhmä tyttö

Tämä oli naisnäkökulmaa ja parisuhdejuttuja hyvällä piirrostyylillä. Olisi hauska nähdä Takalolta pitempikin tarina, nämä olivat lyhyitä. Mutta kerrassaan hyvää sarjakuvaa.

Kaltsu Kallio: Menisit töihin

Kaltsun kaljanhuuruisia muisteluksia. Piirrostyyli on oikeasti hieno. Yksinkertaista ja sympaattista jälkeä. Tämä oli vahan sellainen "kurkistele Kaltsun elämää avaimenreiästä" trippi. Eli Takalon vastapainoksi miesnäkökulmaa.

Älppäri

Monenlaisia sarjakuvia rock-musiikin innoittamana. Onneksi musiikki ei ollut liian suuressa osassa. Monia erilaisia tyylejä jotka antavat paljon. Hyvä kokoelma. Erityisesti on mainittava Mika K. Saarelaisen "Pelko iskee" -- todella hieno sarjakuva.

Kari Sihvonen: Soosi

Sihvonen on ollut jo tämän 2001 ilmestyneen lehden aikaan todella hyvä piirtäjä (vaikka ei lähelläkään viime aikojen tasoa). Piirrosjälki on hienoa, tarinat ovat sitten vähän outoja.

Kersantti Napalm: Burnout

Noh, tämä ei ole puolueeton analyysi -- minä olen jo Napalm-fani. Kerrassaan hienoa jälkeä, piirrostyylit senkun paranevat. Sirpaleinen episodirakenne sen sijaan ei ole muuttunut mihinkään, mutta toisaalta, se alkaa olla jo Napalmin tavaramerkki. Kipeä asenne ja vauhdikas mättö pääosissa -- hyvä lisä mainioihin Napalm-tarinoihin. Suomalaisen action-sarjakuvan kärkisijalla yhdessä Teräsliljan kanssa.



Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Lurker - 16.11.2004, klo 15:49:33
Lee Falk's MUSTANAAMIO 24/2004 oli taas melkoisen hieno pläjäys.

"Vuosi 1: Samaa verta" historiallisessa seikkailussa on paljon merirosvonaisia, jotka juoksevat rinnat paljaina nännit nöpöttäen. Mustanaamion seikkailut ovat (köh, köh) muuttuneet paljon vuosien myötä. César Spadari taitaa tyylinsä...

Seuraavassa numerossa muuten seikkailevat Linda & Valentin tarinassa "Isännän linnut", tiedoksi niille, jotka keräilevät Valeriania mutta eivät enää albumeja mistään löydä.



Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: tertsi - 21.11.2004, klo 11:03:11
Joonas (2004):
Suomalaista kulttuurihistoriaa!!!
Tarinat ovat kaltaiselleni kiireiselle nykylukijalla hieman  hidastempoisia, mutta tekoajankohta ja sanomalehtistrippimuoto selittävät asian. Tapahtumia ja romantiikkaa riittää vaikka huru mycky.

Suosikkini on Joonas Pariisissa. Koukku-Kallea en lukenut, koska olen lukenut sen jo monta kertaa aiemmin. Vaikka onkin hyvä stoori.

Intia-seikkailu on hiukan vanhentunut, mutta ainakin itse löysin mukavaa ajankuvaa ja ajatusmalleja 50-luvulta.  Ja ongelmat alkavat Tukholmasta, mahtavaa!!
Ovat mahtaneet silloiset lukijat odottaa vesi kielellä aina seuraavan päivän strippiä. Ja huuli pyöreänä lukeneet sitä.

Ei ihme, että sarja on ollut suosittu!

Joonas Pariisissa muistuttaa juoneltaan erästä toista Joonas-tarinaa, mutta on ihan veikeä juttu. Lukija ihmettelee koko ajan, että mitäs tässä nyt oikein on tekeillä ja missä mennään. Suomipoika suuressa maailmassa ja lompakko kateissa.


Vedenalainen kaupunki sijoittuu jo "moderniin maailmaan". Joonaksen ulkonäkökin on virtaviivaisempi. Maailman saasteongelmaa käsitellään. Tyylikäa lopetus legendaariselle sarjakuvalle!

Se, mikä minusta on mukavaa ja suomalaista näissä Joonas-tarinoissa on, että koko ajan ollaan hieman kieli poskessa. Ei ole pullistelevaa ja ryppyotsaista sankaria, joka jyrää kaikki mennen tullen. Vaikka tarvittaessa Joonaksenkin nyrkki puhuu omaa karua kieltään ;).

Piirrokset ovat, totta kai, hienoja. Todella elegantteja (siveltimen?) piirtoja ja tarkoituksenmukaista ja tehokasta mustan käyttöä. Ja huomaamatonta, ei ole kikkailun makua, paitsi hyvin harvoin. Aina ei anatomia ole ihan kohdallaan, mielestäni, mutta se ei menoa haittaa! Vastapainoksi moni ruutu on onnistunut todella upeasti! Ja olen aina  ihaillut
 Joonaksen kykyä piirtää ihminen ja varsinkin korva takaapäin! Ei ole ainakaan itselleni ollut helppoa!
Toivottavasti uusia seikkailuja on julkaisusuunnitelmissa tulossa lisää!?

Ostakaa ja lukekaa!


EDIT: Tuli mieleeni, päähäni pälkähti: Olisi mahtavaa, jos joku tekisi Joonaksesta haastattelukirjan. (vrt, Numa Sadoul: Hergé, Franquin, Gir,Tardi)

Varmaan olisi jos jonkinlaista tarinaa ja tapahtumaa kerrottavana. Mausteeksi sekaan pikkasen kuvia ja se on siinä! Tässä yksi varma ostaja.

Jokinen, pistäpä toimeksi!  :)


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 21.11.2004, klo 12:00:54
Heikki Jokisen "Joonas, sarjakuvantekijä" on olemassa jo. Ei kai tuo mikään harvinaisuus ole.

Ostin tuon uuden kirjan mutta en ole ehtinyt lukea koska ostin viime viikolla 25 muutakin uutuusalbumia. Muistan kyllä Vedenalaisen kaupungin jo Koti-Postista. Harmitti aikoinaan kun sarja loppui.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: tertsi - 21.11.2004, klo 13:14:18
Joonas-sarjakuvantekijä sisältää paljon kuvia ja aika vähän tekstiä.

Tarkoitin enemmän perinteisen kirjan oloista teosta. Kuvia vain piristeeksi.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: tertsi - 21.11.2004, klo 13:24:57
Luin Modesty Blaise 13 -kirjan på svenska, naturligtvist.

Romeron heikkouksista huolimatta homma toimii hyvin. Kiitos O'Donnellin huolellisten käsikirjoitusten. Onhan tämä kirja todellakin jo vanhan kertausta, mutta pidin silti.

Tässä on viimeiseksi jäänyt MB-strippitarina, "Zombie".

Sitten on vielä lopuksi tilaustyönä Agent X9-lehteen tehty tarina. Perus 0'Donnellia. Sivukokonaisuuksissa näkyy Romeron heikkous sommittelijana. Raskaslukuista, jäi kesken.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Steikki - 23.11.2004, klo 16:50:51
Art Spiegelman: Maus - Selviytyjän tarina

Tämä kolahti ja kovaa. Historian tapahtumat onnistutaan kuvaamaan hienolla tavalla. Myös ihmisten korvaaminen eläimillä on ollut toimiva ratkaisu, tosin kissaihmisiä ei välttämättä miellytä. Kahta rinnakkaista tarinaa on jännittävä seurata eivätkä ne syö toisiltaan tilaa kokonaisuudessa. Piirrosjäljessä en ole asiantuntija, joten tärkeintä on aina se, että kuvitus miellyttää silmääni ja Mausissa asian laita on juuri näin.

Petri Hiltunen: Ontot kukkulat

Mielenkiintoinen sekoitus Hiltuselta. Tarina yhdistelee monia elementtejä ja kuvitus on tuttua Hiltusta.

Bill Watterson: Lassi ja Leevi 10-vuotisjuhlakirja

Kokoelma Wattersonin valitsemia strippejä, joita hän myös kommentoi. Stripeistä avautuu paljon uutta, kun tietää tekijän intention. Toisaalta liika tieto tarinan taustasta saattaa viedä lukuilosta jotain poiskin.

G. Ticci: Kaukomaille (Tex Willer 12-15/1982)

Pitkästä aikaa tuli tartuttua vanhaan kunnon Tex
-seikkailuun. Tarinassa viehättää se, että se tapahtuu Texille eksoottisessa ympäristössä, Väli-Amerikassa. Ticcin piirrosjälkeä on myös miellyttävä katsella.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: tertsi - 26.11.2004, klo 11:06:30
Eilen saapuivat postissa:
Le monde de Franquin: Catalogue de l'exposition
Le monde de Franquin: Album

Näyttelyluettelossa on paljon ainakin itselleni tuntematonta Franquinia. Tekstipuolesta en osaa sanoa mitään, kun en ole kuin katsellut kuvat.

Albumiin on koottu näyttelyssä esiintyvien laitteiden ja eläinten esiintymiset sarjakuvien sivuilla. Ilmeisesti väritetty uudelleen ja painettu todella hyvin. Tulisipa Pikot ja Fantasiot kunnolla painettuina uusintapainoksina, kuten taannoin Nifflé-edtionsilta (oli tosin mustavalkoisena) .

Amazonilla näyttäisi olevan ostosmäärästä riippumaton ilmainen kotiinkuljetus joulun alla. Koskeekohan myös Suomeen tilattavaa tavaraa?


Odottelen vielä ennen joulua Les années Franquin -kirjaa.   ;D




Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Markku Myllymäki - 26.11.2004, klo 14:17:49
Tuli luettua Minä, Lewis Trondheim ja Laikku 04, joka on Pauli Kallion omaelämänkerrallisia sarjakuvanovelleja. Vaikka Trondheimin tuotos oli selkeämpi kokonaisuus, minun mielestäni pisteet menivät Kalliolle. Varsinkin aikuisiän tarinat Laikussa olivat rautaa.

Mutta kumpikin kannattaa lukea.  ;)


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: tertsi - 27.11.2004, klo 15:13:45
www.mammila.fi

mahtava albumi!!!!!!!!!

Ei riitä sanat kertomaan!

Jännittävä, inhimillinen, koskettava. Ja paljon muuta.

Multa meni vähän ohi, että miten se Rönkä oikein sai
ne Santasten rahat. On tuo pankkihommeli sen verran vierasta.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 27.11.2004, klo 15:32:46
"Konsulttifirman" pesemätöntä rahaa joka piti siirtää monen mutkan kautta Santasten tilille mutta viimeinen siirto ei sitten onnistunutkaan.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: tertsi - 27.11.2004, klo 15:47:55
Kiitos!
Olisi ollut mielenkiintoista lukea useammankin sivun verran tuon rahan vaiheista.


Rahanpesusta puhutaan paljon, mutta yhtään konkreettista, havainnollista esimerkkiä ei ole silmiini sattunut.

Miksi sen firman nimi muuten oli Tr. Önkä? Sattumako vain vai Santasten huumoria?


Yks entinen kaveri oli aikoinaan Helsinkiläisessä asianajotoimistossa töissä, joka tutki jotain hämäriä tilisiirtoja.
Sanoi, että he tietää, että väärin on menetelty, mutta todistamisessa on hitonmoinen homma!

EDIT: Syrjäsellä tarkoitin TIETENKIN Santasta!!!!!!!!
Virhe korjattu!!!!
Hävettää      :'(


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: tertsi - 27.11.2004, klo 15:49:35
Oli todella mielenkiintoista lukea, miten EU-tason toimet kohtaavat Suomi-(Mämmilä-)tason.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 27.11.2004, klo 18:48:38
Transit Önkä se oli siksi että olisi tekosyy miksi summa on muka mennyt vahingossa Röngän tilille. Ei pankki sitä muuten olisi noin helposti lähtenyt siirtämään.

Eipä noita rahanpesujen yksityiskohtia lehdissä (tai sarjakuvissa :)) kerrota etteivät potentiaaliset huijarit ota oppia. Olisi tuon tietysti vähän selvemmin voinut albumissa selvittää.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: tertsi - 27.11.2004, klo 19:56:57
Eipä noita rahanpesujen yksityiskohtia lehdissä (tai sarjakuvissa :)) kerrota etteivät potentiaaliset huijarit ota oppia.

Kiitoksia taas!
Ton mäkin oon aatellut syyksi. Mutta kiinnostaisi tetää, miten sitä rahaa pestään. Ihan vain noin yleissivistyksen vuoksi, enhän minä mitään rikollista...  ::) tai ehkä ihan pikkuisen voisin ehkä....


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 27.11.2004, klo 20:31:48
Emmää ny mitään tiiä... :-X


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Maso - 30.11.2004, klo 14:33:44
Kaikennäköistä taas tullut luettua. Esim. Alan Mooren Miraclemanit 1-3. Näihin käsiksi pääsemistä olen odottanut jo pitkään, eivätkä nämä ensimmäiset ainakaan tuottaneet pettymystä. Sain viimeinkin myös Olympus-stoorin hommattua, eli palaillaan siihen myöhemmin. Morrisonin Kill your boyfriend oli myös tosi hyvä, oikein suositeltavaa kamaa. Masahi Tanakan (?) Gon'ista taas en oikein saanut muodostettua mielipidettä. Tai siis tosi hulvatonhan se oli ja kuvituskin timanttia. Bendis -fanina otin myös suomennettua Ultimate Spider-mania käteen. Ihan mukiinmenevä sekin oli ja varmaan tulee luettua loputkin kunhan ehdin.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 30.11.2004, klo 15:32:08
Miraclemanit minäkin haluaisin saada käsiini. Olen yhden osan lukenut enkä tajunnut mitään koska tarina alkoi keskeltä ja jäi kesken.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Frank N. Furter - 30.11.2004, klo 17:18:03
Ja minä myös haluaisin ekan Miraclemanin, onkohan siitä tulossa uutta painosta ikinä? Toivotaan, ainakin Mooren Captain Britainista on kuulemma tulossa uusi painos.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: VesaK - 30.11.2004, klo 18:59:18
Kai Miraakkeli/Marvelimiehestä vielä uusinta tulee, näin lupaili Gaiman heinäkuussa 2003:

"We know that [holding company] Marvels & Miracles ... has at least a third
share of Miracleman," Gaiman said. "We're planning on bringing the
Miracleman stuff back into print."
"One of the things that came out of the end of the court case last year is
that we couldn't tell if Todd McFarlane actually owned any pieces of Miracleman or not. We thought he did, until we got access to all the legal papers."

Tuotakin aiemmin, Suomessa käydessään Niilo totesi suunnitelleensa sarjaan osat Golden Age, Silver Age ja Dark Age. Niistä vain ensimmäinen ehti valmiiksi, sekä kolmen (muun kuin Gaimanin kirjoittama) lehden mittainen Apochrypia - joka sekin on olemassa koostekirjana. Numeron 27 kässäri oli valmis, mutta sen pitemmälle ei päästy kun konkka tuli, ja sen päälle Marvel/Miraclemanin oikeudet väitti hallitsevansa Todd McFartlane.  


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Maso - 30.11.2004, klo 19:09:57
Varmasti tulee uusintapainokset Miraclemanista. Muistaakseni alanmoorefansite.comilla puhuttiin, että Marvel julkaisisi jo joulukuussa, mutta eipä taida tulla.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Antti Vainio - 01.12.2004, klo 10:00:25
minulla on joku kokooma-albumi jossa on nämä alkupään jutut. se ei tietääkseni ole mikään harvinaisuus mutta muistelen lukeneeni että se olisi jonkinlainen kannibalisoitu versio


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Maso - 01.12.2004, klo 12:21:05
Luullakseni sitä kolmatta Miracleman kokoomaa "Olympus"ta on mainostettu aina siten, että siinä tapahtuu "decapitation" (Miracleman #15), joka on ilmeisesti jenkkien mielestä sitten jotain aivan hirveää, eikä sellaista voi ainakaan sarjakuvissa (comics) tapahtua. Selailin se kohdan, enkä ymmärrä mistä moinen kohu ko. nro:n kohdalla. Ebayllähän siitä maksetaan sataa taalaakin. Omani sain onneksi vähän halvemmalla. Jos sinulta se löytyy hyllystä, niin on se aika harvinainen.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: VesaK - 01.12.2004, klo 12:38:11
Oletan, että tarkoitat vähän toisenlaista "ruumiista irtaantumista" eli syntymää "the birth"  - ja sehän oli wallan kauhean hirveää näyttää amerikalaisessa sarjakuvakirjassa, vaikka mallikuvat otettiin alan lääketieteellisestä oppikirjasta.

Tuleepa mieleen tämä kerta, kun eräs turkulaismies halusi estää joutuvansa moiseen tapahtumaan osalliseksi, ja meni tilaamaan sterilisaation TYKSistä. Siis vasektomian. Henkilökunnan ilmeet olivat muikeat, kun kaveri sitten saapuu sairaalaan ja ilmoittaaa saapuneensa "vivisektiota varten".

Rick Veitch näyttää kauppaavan kyseisen numeron originaalisivuja,
http://www.comicon.com/veitch/miracleman_non_jscript.htm
Siinäpä oiva lahja nuorelle perheelle: "These are the moments when we are REAL."


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Maso - 01.12.2004, klo 12:52:25
Oletan, että tarkoitat vähän toisenlaista "ruumiista irtaantumista" eli syntymää "the birth"  - ja sehän oli wallan kauhean hirveää näyttää amerikalaisessa sarjakuvakirjassa, vaikka mallikuvat otettiin alan lääketieteellisestä oppikirjasta.

Nro:sta 9, amerikkalaiset tosiaan varoittavat (taitaa olla peräti painettu kanteen), että sisältää very graphic scenes of childbirth tai jotain. Sitähän ne kyllä taisivat ollakin.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 01.12.2004, klo 12:59:23
Just tuo oli se jonka olen lukenut.

Lauloihan Baddingkin "Jenkkaa ulkosynnyttimistä" ja esitys keskeytettiin, vaikka sanat olivat lääketieteellisestä julkaisusta.

Sitten tekstin kirjoittanut gynekologi kielsi tekstin levyttämisen.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Hanna - 01.12.2004, klo 23:10:50
Kävin sattumalta Ville Rannan kotisivuilla ja friikahdin ihan totaalisesti hänen luonnoskirjansa tarinoihin (http://www.villeranta.com/luonnokset/index.html). Etenkin "Koti-isän päiväkirjasta" miellytti kovasti, siinä oli juuri sellaista tavallisen arjen kuvausta ja pieniä havaintoja sekä hiljaista huumoria josta kovasti pidän. En ole suuremmin ihastunut Rannan varsinaisiin sarjakuviin ainakaan vielä tähän mennessä, mutta nämä päiväkirjamaiset merkinnät kolahtivat todella. Toivottavasti hän jaksaa piirtää näitä lisää!

Jos joku ei ole vielä tutustunut, suosittelen lämpimästi.

(siinähän se päivä kului rattoisasti Rantaa lukiessa kun itse asiassa olisi pitänyt lukea huomenna olevaan opiskelu-urani todennäköisesti tokavikaan tenttiin... :-\ ).


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Markku Myllymäki - 01.12.2004, klo 23:28:28
Luin Rubiini-albumit 1-4:

Toinen todistaja
Sarjamurhaaja
Kadotettujen Halloween
Amerikka

Tekijöinä D. de Lazare, Mythic ja F. Walthery.

Nämähän oli hyviä! Olin vähän hämmästynyt. Ostin ne ihan satunaisessa ranskis-sarjakuvan ihmettelypuuskassa. Melko väkivaltaista noin ihan perheen pienimmille, mutta oikein vauhdikkaita ja kunnon juonilla varustettuja. Piirrostyyli on kiva, ja kokonaisuus toimii.

Suosittelen!


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: VesaK - 02.12.2004, klo 10:07:14
Kävin sattumalta Ville Rannan kotisivuilla ja friikahdin ihan totaalisesti hänen luonnoskirjansa tarinoihin (http://www.villeranta.com/luonnokset/index.html).

Juu, ja Ville sekä Mika Lietzen ovat juuri saaneet valmiiksi Kokkolaan sijoittuvan, nelivärisen (!), historiallisen seikkailusarjakuva-albumin Engelsmannit tulevat!
Se julkaistaan sekä ruotsiksi että suomeksi yhtä aikaa, kustantajana hieman mystiseltä kuulostava Don L. Inspirations.  


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 02.12.2004, klo 10:39:10
Luin Mutant X -lehdet, 1-32, kolme annualia.

Jälleen yksi X-lehti jota suomeksi ei tule. Lehti on jo päättynyt eikä käsittääkseni vaikuta millään lailla Ryhmä-X:n tapahtumiin.

Idea: Alex Summers (Havok) joutuu rinnakkaismaailmaan jossa kaikki poikkeaa jollakin lailla tutusta Marvel-universumista. Ei kuitenkaan mikään apokalyptinen maailma kuten Tuhon aika.

Alexilla on poika Madelyne Pryorin kanssa, Peto on taantunut lapsen tasolle, Jäämies ei ole toipunut Lokin käsittelystä, Enkeli ei Tuhon ratsumiehenä olosta eikä Storm Draculan puremasta.

Nuo olivat vakioryhmän (The Six) henkilöt. Kaikkea muutakin kivaa tulee vastaan, ristiriitaisuuksia voi bongata paljon. Suosittelen kovimmille friikeille. Tuli nämä yhdeltä istumalta luettua.

Vinkki: Annualit sijoittuvat kiinteästi jatkumoon: 1999 numeron 8 jälkeen, 2000 numeron 18 ja 2001 numeron 31.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: jussi mäkinen - 08.12.2004, klo 18:59:27
Luullakseni sitä kolmatta Miracleman kokoomaa "Olympus"ta on mainostettu aina siten, että siinä tapahtuu "decapitation" (Miracleman #15), joka on ilmeisesti jenkkien mielestä sitten jotain aivan hirveää, eikä sellaista voi ainakaan sarjakuvissa (comics) tapahtua. Selailin se kohdan, enkä ymmärrä mistä moinen kohu ko. nro:n kohdalla. Ebayllähän siitä maksetaan sataa taalaakin. Omani sain onneksi vähän halvemmalla. Jos sinulta se löytyy hyllystä, niin on se aika harvinainen.

Minulla on tuo numero # 15 ja onhan se mielestäni keskiverto supersankari-lehteä väkivaltaisempi - tosin ei ehkä enää nykymittakaavassa.  Joskus kymmenisen vuotta sitten tilasin lehden Amerikoista, mutta luin vasta reilu vuosi sitten muiden Miraclemanien ohessa. Pidin kyllä kovasti sekä Mooren että Gaimanin jutuista.  

Harmi vaan, ettei samassa yhteydessä tullut hankittua numeroita # 11–14, joita en ole jälkeenpäinkään mistään saanut. Olin jo aiemmin hankkinut Miraclemanit # 1-10, mutta niiden lukeminen taisi jäädä alkupään numeroihin kun tarinat ylittivät tuolloisen ymmärrykseni ja kielitaitoni. Myöhemmin lehden seuraamista hankaloitti hyvin epätasainen julkaisutahti. Sen takia myös yksi Gaiman-numeroista jäi väliin.

Miracleman, sekä -lehdet että -albumit taitavat yleisestikin olla nykyään aika huimissa hinnoissa.  Mutta olisihan se kyllä hyvä jos Gaiman pääsisi lopettamaan tarinansa.  


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Markku Myllymäki - 16.12.2004, klo 12:50:25
Luettua:

SIGIL trade paperbackit:
vol. 1: Mark Of Power
vol. 2: The Marked Man
vol. 3: The Lizard God
(nämä yhdessä sisältävät Sigil-lehden numerot #1-#20)

Vallan mainiota supersankarisarjakuvan ja scifisarjakuvan risteytystä. Piirrosjälki on erinomaista, etenkin Scot Eatonin jälki miellytti. Tarina on vähän raskassoutuinen, mutta ihan hyvä. Muhkeaa.

DC Spesiaali 6/2004:
Toveri Teräsmies, Punatähden poika!
Teksti: Mark Millar
Luonnostelu: Dave Johnson & Kilian Plunkett
Tussaus: Andrew Rodinson & Walden Wong
Värit: Paul Mounts

No tämähän oli vallan mainio! Tässä on erinomainen tarina, Millarille pisteet kotiin. Myös kuvitus on aiheeseen sopivaa, Neuvostoliiton aikuiset teemat ovat hienosti mukana kuvituksessa... Tyyli on hallussa ja yksityiskohdat toimii. Kerrassan mainio pläjäys.

Timo Mäkelä:
ROOMA

Pohdiskelevia hiljaisia novelleja. Joistakin tykkäsin kovastikin. Kovakantinen hieno painos antaa tälle arvokkuutta.

Petri Hiltunen:
Asfalttitasanko ja muita kertomuksia

Vanhempaa Hiltusta. Pidän paljon Hiltusen tyylistä ja mies on ensiluokkainen tarinankertoja. Etenkin pidin tarinoista "Teräspersilja" (joka muuten parodioi ainakin Teräsliljaa ja hyvin) ja "Pieni Kuolema".

Sampsa Kuukasjärvi & Veli Loponen:
"omakustannepaketti":
USA Fighters #5 +
Jaanan matkassa, osat 1-3
   1: Huaca
   2: Kaikkien aikojen luut
   3: Onnen koru

Tähän oli oma mielenkiintonsa, koska Welzu on aktiivi täällä Kvaakissa... USA Fighters on vanhempi, hiukan vaihtelevatasoinen juttu. Osa kuvituksesta on hienoa, mutta taso vaihtelee kovasti saman sivunkin paneeleissa. Näkee että Welzun piirrostaito on tästä nykypäivään kehittynyt paljon. Tarina on (ainakin edellisiä numeroita lukemattomalle) sekavahko.

Jaanan matkassa on sitten paljon parempaa kerrontaa. Tarinat ovat selkeitä ja toimivia. Itse sarjakuvakerronnassa on sellainen ongelma, että tekstiä on melko paljon. Mutta siitäkin jotkut pitävät. Piirustusjälki on paikoitellen oikein hyvää, mutta pientä epätasaisuutta tässäkin. Kunnioitettavana pidän sitä, että kuvitus oli monipuolista (monenlaisissa ympäristöissä) ja yksityiskohtaista. Itse tarinoista pidin eniten "Onnen korusta".


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 16.12.2004, klo 18:30:11
Minusta tuo Sigil on ennemminkin fantasiaa.

Kun suomeksi kokeiltiin CrossGen -sarjakuvia, neljästä ensin aloittaneestahan tuo pudotettiin pois ja tilalle otettiin jostain syystä vasta vuotta myöhemmin aloittanut Sojourn.

Olen alter egoni Dr. Doomin imuroimia alkupään CrossGenejä juuri lukemassa. Ensimmäinen vuosi on vasta hanskassa. Sittenhän niitä nimikkeitä tulikin urakalla.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Markku Myllymäki - 16.12.2004, klo 19:35:47
Minusta tuo Sigil on ennemminkin fantasiaa.

Avaruusoopperaa -- avaruusaluksia, tähtilaivastoja, tiedettä ja magiaa sikin sokin. Eeppistä mellastusta. Hauskaa!  ;D


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Veli Loponen - 16.12.2004, klo 19:57:05
Ostin minäkin eilen Toveri Teräsmiehen ja luin saman tien. Oli hyvä. Ilahduttavaa oli myös yllättävä loppu. Itse tarina oli ehkä jonkinlainen mukaelma Kingdom Comesta, jossa Teräsmies myös joutuu ottamaan maailman johtajan viitan harteilleen.
Muut DC:n sankarit oli kanssa kivasti saatu sopimaan uuteen järjestykseen. Erityisesti Vihreän Lyhdyn joukot oli kivoja, vaikka Millar ei näköjään niillä mitään osannutkaan tehdä...


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Anonyymi Jaarittelija - 16.12.2004, klo 20:06:50
Ostin minäkin eilen Toveri Teräsmiehen ja luin saman tien.

Sisälsikö tuo lehdykkä minkäänlaista mainintaa DC-suomennoksien kohtalosta ensi vuonna?!?





Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 16.12.2004, klo 20:09:15
Tuo ensi vuoden julkaisusuunnitelma minullekin tuli mieleen kun olin kiparilla (en ostanut koska minulla on tuo englanniksi) ja pläräsin julkaisua mutta ei siinä ollut mitään toimituksellisia sivuja.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Veli Loponen - 16.12.2004, klo 20:27:43
Ei sisältänyt. Se pitikin mainita, koska odotin edes jonkinlaista ilmoitusta. Edes siitä, mitä ensi numerossa on. Mutta ei mitään ollut. Harmittaa, kun joutuu tällä lailla olemaan epävarmuudessa. DC-julkaisujen kanssa koko ajan pelkää sitä, mitä tapahtui Thrillerin kanssa. Numeroa 6/90 odottelin pitkään ja hartaasti, kunnes joku Batmanin lukijapalstalla kysyi sen kohtaloa ja toimittaja vastasi, että "se taisi loppua" tms.
Osaakohan Rami yhtään sanoa, että onko DC spessu tulossa vielä ensi vuonna? Tai joku muu?
Ja ois kiva saada vinkkiä, että mitä on tulossa jos on tulossa jotakin.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Anonyymi Jaarittelija - 16.12.2004, klo 20:36:50
Osaakohan Rami yhtään sanoa, että onko DC spessu tulossa vielä ensi vuonna? Tai joku muu?

Kimmerialaisesta barbaaristahan tuo höpisi aikaisemmin...




Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 16.12.2004, klo 20:50:06
Onhan lehtien lopettamisesta yleensä ilmoitettu. Tuo Esa Toivosen legendaarinen "Thriller taisi lopahtaa" on kai ainoa.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Antti Peltola - 16.12.2004, klo 22:37:42
Osaakohan Rami yhtään sanoa, että onko DC spessu tulossa vielä ensi vuonna? Tai joku muu?
Ja ois kiva saada vinkkiä, että mitä on tulossa jos on tulossa jotakin.

Kyselin jo (eilen) tästä aiheesta Rmäeltä. Jos tulee vastauksia, niin kerron sitten täälläkin.

Kolme kuukautta vanhana tietona Rmäki kertoi sarjisfestareilla, että Synnyinoikeutta ei julkaista loppuun asti (kun jotkut muut kuin suomalaiset halusivat lopettaa sen), Hush jatkuu kyllä edelleenkin ja jos Kingdom Comen tyylisiä spesiaalitarinoita julkaistaan vielä, ne tulevat jatkossa omissa julkaisuissaan eikä tämän vuoden tapaan pilkottuina jatkosarjoiksi. Mutta katsellaan ja odotellaan nyt, josko saisi uudempia tietoja.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Markku Myllymäki - 16.12.2004, klo 23:09:56
Huh huh. Ihan kuin koko suomenkielinen supersankarisarjakuvan julkaisu keikkuisi kirveen alla. Voi surkeus.  ::)


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Veli Loponen - 16.12.2004, klo 23:22:08
Kolme kuukautta vanhana tietona Rmäki kertoi sarjisfestareilla, että Synnyinoikeutta ei julkaista loppuun asti (kun jotkut muut kuin suomalaiset halusivat lopettaa sen), Hush jatkuu kyllä edelleenkin ja jos Kingdom Comen tyylisiä spesiaalitarinoita julkaistaan vielä, ne tulevat jatkossa omissa julkaisuissaan eikä tämän vuoden tapaan pilkottuina jatkosarjoiksi.
Yllättävää, ettei Birthright tule kokonaan. Ei sillä, että jäisin sitä hirveästi kaipaamaan. Toivottavasti tämä ei kuitenkaan tarkoita DC spesiaalien ilmestymiskertojen vähentymistä (tyyliin ensi vuonna julkaistaan vain Hush loppuun), vaan ennemminkin Megan tyyliseksi muuttumista.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 17.12.2004, klo 09:17:34
Eihän suomalainen sarjakuvan kuluttaja kohta osta lainkaan noita suomennoksia kun ei ole takuita sarjan loppuun viemisestä.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Jännä-Jussi - 18.12.2004, klo 14:40:56
Löytyi vanhoja ukin lehtiä: Tex, Villi Länsi, Viidakko, Sheriffi, Pecos Bill, Gordon Jim, Kit Carson, Davy Chroskett, Busk Jones, Kädet Ylös, ja Seikkailusarjat: Tom Mix, Lasso-Larri, Rocky Lane, Hopalong Cassidy, Monte Hale , Tex Ritter.
Uskomattoman kökköjä tarinoita NAURAAKO VAI ITKEÄ.
Vaan eipä ollut 50 luvulla edes näköradiota muualla kuin Aku Ankan olohuoneessa (vanhan komm.)
Joten jos löydätte riemuitkaa!


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Antti Vainio - 05.01.2005, klo 10:49:50
taas yksi pieni aukko tuli eilen paikattua:Death:High Cost of Living. tasaisen varmaa laatua, kyllä tätä voi hyvällä omalla tunnolla suositella


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Veli Loponen - 11.01.2005, klo 22:04:25
Kokoelmat World without a Superman ja the Return of Superman.

Kyseessä on siis jatko-osat Teräsmiehen kuolema-tarinalle, jossa sankarimme lähtee autuaammille metsästysmaille Doomsday-nimisen ryökäleen saattelemana.

Kun ajattelee ideaa Teräsmiehen tappamisesta, niin sehän on ilmiselvä rahastus- ja markkinointikikka. En usko, että yksikään Teräsmiehen lukija (tai muukaan) uskoi, että Teräsmies kuoli lopullisesti. Sehän olisi sama kuin päästäisi päiviltä Aku Ankan tai Mikki Hiiren. Teräsmies on ikoni. Kuolematon. Koko tarinan loppu ei siis hetkeäkään ollut tätä lukiessani epäselvä (eikä asiaan vaikuta se, että näiden jälkeen on kymmenen vuoden aikana ehtinyt tulla melkoinen kasa uusia Teräsmiestarinoita). Pääosaksi tuleekin siis toteutus. Miten kerrotaan niinkin suuri tarina kuin Teräsmiehen kuolema ja miten hänet tuodaan takaisin elävien pariin ilman liian naurettavia selityksiä. Tähän kaikkeen DC:n miehet ja naiset käyttivätkin kunnioitettavat 37 lehteä ja lähes 900 sivua.

Ensimmäinen kokoelma, osa kaksi siis, käsittää Teräsmiehen hautaamisen. Katsellaan, millainen paikka maailmasta alkaa muodostua, kun teräksinen mies onkin poissa. Toimintaa ei ole paljoa ja paljon keskitytään surevien tunteisiin. Tämä kaikki toteutetaan ihan viihdyttävästi (jos se on tässä kohdassa oikea sana). Erityisesti Jonathan Kentin suru koskettaa ja hänen astraalimatkaansa tuonpuoleiseen Clarkia hakemaan seuraa mielenkiinnolla.
Albumi loppuu raamatullisiin tunnelmiin, kun Teräsmiehen hautakammiosta löydetään tyhjä ruumisarkku. Ensimmäiseksi epäillään ruumiin ryöstöä, sillä se oli ryöstetty aikaisemminkin. Pian kuitenkin julkistetaan silminnäkijälausuntoja Teräsmiehestä. Neljästä Teräsmiehestä.

Toinen kokoelma, kolmas osa, joka onkin lähes 500-sivuinen järkäle, on sitten toimintapitoisempi. Alussa seurataan neljän uuden Teräsmiehen elämää ja pohditaan kuka heistä on se oikea, vai onko kukaan. Vielä menetystään sureva Lois Lane (joka siis tässä vaiheessa jo tiesi, että Clark Kent on Teräsmies ja oli menossa tämän kanssa naimisiin) tenttaa jokaista Teräsmies-ehdokasta, mutta kukaan ei läpäise testiä täysin.
Albumin pahikseksi osoittautuu yksi neljästä Teräsmiehestä: Cyborgi-Teräsmies, joka avaruusystäviensä kanssa tuhoaa kokonaisen kaupungin ja pystyttää tilalle oman teknokylänsä, joka onkin jättimäinen rakettimoottori. Pahiksen tarkoitus on seuraavaksi tasoittaa Metropolis toisen teknokylän tieltä ja näiden kahden raketin avulla lähteä lennättämään maapalloa pitkin avaruutta.
Kolme liittoutunutta Teräsmiestä vahvistettuna Terästytöllä (joka on se Byrnen kehittelemä Matrix-hahmo tuhotusta rinnakkaisulottuvuudesta) syöksyvät uljaina pelastamaan maailmaa pahan kynsistä. Mukaan ryntää myös aito Teräsmies, joka voimansa menettäneenä rymistelee paikalle kryptonilaisella taisteluhaarniskalla. Lois todistaa tämän Teräsmiehen aitouden puolesta.
Lopputaistelu on huima ja osansa siitä saa myös Hal Jordan, Vihreä Lyhty. Lopulta kuitenkin hyvikset voittavat ja Teräsmieskin saa voimansa takaisin.
Vielä pitää sitten keksiä, miten selitetään Clark Kentin katoaminen ja paluu samaan aikaan kuin Teräsmies. Ja hyvä ratkaisu siihen kehitelläänkin. Maailma on siis jälleen pelastettu ja kaikki on hyvin. Jee.

Pidin siis suunnattomasti näistä kokoelmista. Näissä oli juuri sitä, mitä supersankaritarinoilta haen. Itse asiassa ensimmäistä kertaa melko pitkään aikaan todella jännitin sarjakuvaa lukiessani! Vielä kun kuvitus oli pääosin tasokasta ja miellyttävää (jopa Jon Bogdanoven tyyliin tottui yllättävän nopeasti), niin lukunautinto oli melkoisen täydellinen. Siis kaikin puolin hyvä aloitus uudelle vuodelle.

Mutta jotain vikaakin löytyi. Toimituksellinen moka. Kaikesta päätellen Teräsmies kuoli vähän ennen joulua. Return of Superman -kokooman puolivälissä ilmestyy Daily Planet, joka on päivätty 28. toukokuuta. Kuitenkin lopussa sanotaankin, että Teriksen kuolemasta siihen asti on kulunut vain vähän yli kuukausi. Ei tää varsinaiseti lukunautintoa estä, mutta vähän harmitti.

Niin, ja selvisi, miksi Teräsmiehellä oli yhdessä vaiheessa se typerä pitkä tukka.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 12.01.2005, klo 11:13:23
Minä luin nuo Teriksen paluu-lehdet heti tuoreeltaan aikoinaan. Itse olisin pitkittänyt paljastusta enemmän, ja käsittääkseni niin oli alunperin tarkoituskin mutta ilmeisesti ylhäältä tuli käsky että tilanne on normalisoitava äkkiä.

Ja minulla ei ollut aavistustakaan kuka oli tuo cyborgi. Hank Henshaw oli esiintynyt aikaisemmin Teriksen seikkailuissa mutta sitä en ollut lukenut. Se olisi tullut suomeksi luultavasti jos lehti olisi jatkunut vielä yhden vuoden. Jos Henshaw olisi ollut tuttu, olisi voinut arvata että hänhän se cyborgi oli. Olen tuon ensiesiintymisen nyttemmin lukenut.

Mutta vieläkin ihmettelen kun vähän ennen Teriksen paluu-sarjojen ilmestymistä oli Iltasanomissa pikku-uutinen että kuolleen Teräsmiehen tilalle tulee neljä uutta Teräsmiestä jotka edustavat Yhdysvaltojen eri vähemmistöjä: Musta, latino, aasialainen ja intiaani.

Tampere-tukka oli silloin muotifleda.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Veli Loponen - 12.01.2005, klo 11:27:25
Ja minulla ei ollut aavistustakaan kuka oli tuo cyborgi. Hank Henshaw oli esiintynyt aikaisemmin Teriksen seikkailuissa mutta sitä en ollut lukenut.
Juu, itekään en sitä tiennyt. Yllätykseltä vei vähän makua se, että olen aikaisemmin lukenut Trial of Supermanin, jossa Cyborgi-Teris on myös pahiksena, joten arvata saattoi, että niin käy tässäkin.
Yllättävää oli kuitenkin se, että DC:n porukat uskalsivat tuhota kokonaisen kaupungin noin totaalisesti.
Se on aika rankka veto. Tehtiinhän näin Marvelin New universessakin, mutta Pitt oli vähän huonommin toteutettu, vaikka sekin ihan mielenkiintoinen.

Lainaus
Mutta vieläkin ihmettelen kun vähän ennen Teriksen paluu-sarjojen ilmestymistä oli Iltasanomissa pikku-uutinen että kuolleen Teräsmiehen tilalle tulee neljä uutta Teräsmiestä jotka edustavat Yhdysvaltojen eri vähemmistöjä: Musta, latino, aasialainen ja intiaani.
Oho. No Steel on musta, Teräspoika voisi hyvällä tuurilla olla aasialainen. Eradicator on kryptonilainen tuhokone, mutta voisi olla ehkä intiaani ja Cyborgi sitten latino. Omituinen väite kuitenkin. Ehkä sillä viitattiin World without a Superman -tarinaan, jossa Cadmus-projektin tyypit pohtii Teräsmies-kloonin tekemistä ja leikittelee ajatuksella Vartija-armeijasta. Yksi Uutispoikalegioonalainenhan ehdottaa siinä, että uudet Vartija-kloonit voisivat kaikki olla erilaisia, eri maanosista ja osa myös naisia.

Aloittaessani tota olin muuten siinä käsityksessä, että kaikki neljä ovat Teräsmies-klooneja, mutta näinhän ei ollutkaan, vaan vain Teräspoika oli ehta klooni. Tai olihan Cyborgikin jollakin omituisella tavalla ja Eradicatorkin omaksui aidon Teriksen piirteitä...

Olikos muuten Bibbon adoptoima koiranpentu, joka sai nimekseen Krypto, se sama, joka esiintyy mm. Hushissa supervoimaisena, vai tuliko myöhemmin kuvioihin mukaan oikea Teräskoira?


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 12.01.2005, klo 11:48:09
Laitan nyt valkoisella spoilerit:

Bibbon Krypto on ihan tavallinen pentu. Nykyinen Krypto on ihan vanhan tarinan mukaan Kryptonilta lähetetty koe-eläin.

Ja siis eläin. Ei mitään ajatuskuplia. Uudessa Teen Titansissa se on Teräspojan lemmikki joka haistelee omaa takapuoltaan ja tuhoaa Starfiren puutarhan kukat. Jotka tietysti ovat ainoat yksilöt tuhoutuneelta Tamaran-planeetalta.

Ja uusi Terästyttö joka on tällä kertaa Kara Zor-El, Teräsmiehen serkku aloittaa pian omassa lehdessään Jeph Loebin kirjoittamana.

New Universessa oli vain se juttu että siinä tuhottiin ihan oikea kaupunki (Pittsburgh) eikä kuvitteellinen Coast City.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Hanna - 12.01.2005, klo 23:39:51
Luettua:

Sampsa Kuukasjärvi & Veli Loponen:
- Jaanan matkassa 1: Huaca (-95)
- Jaanan matkassa 2: Kaikkien aikojen luut (-96)
- Jaanan matkassa 3: Onnenkoru (-97)


Lukaisin nämä kaikki kerralla kun vauhtiin pääsin. Mielenkiintoisia juttuja, itseänikin on kauan kutkuttanut tehdä tällaista ”vanhanaikaista” seikkailusarjakuvaa, jossa paino on tarinalla ja tunnelmalla eikä niinkään actionilla. Kun vaan saisi jonkun käsikirjoittamaan... :-\

Plussaa:
- ”Kaikkien aikojen luut” oli paljon tasaisempi kuin ”Huaca” (vaikkei sekään huono ollut) sekä tarinan että piirrostyön suhteen.
- ”Onnenkoru” oli koko sarjan paras, tarina oli vetävä (vaikka ehkä hieman siirappinen lopetukseltaan) ja uskottava ja mielenkiintoinen, jännitys pysyi hyvin yllä.
- Piirrosjälki parani sarjan edetessä, välillä piti oikein pysähtyä ihastuksissa tarkastelemaan jotakin yksittäistä ruutua .
- ”Huacassa” oli tosi tyylikäs kannen logo, samoin ”Onnenkorussa”.
- Jaanan ja Steven keskusteluja oli mielenkiintoista lukea, näki että niihin oli selvästi panostettu ja pohdittu itsekin asioita hiukan filosofisemmasta perspektiivistä.

Miinusta:
- ”Huacan” juoni ei mielestäni oikein kantanut, tai siinä ei ollut kovin ihmeellistä koukkua ja lopetus oli omaan makuuni turhan avoin.
- piirrosjäljen taso heitteli etenkin ekassa tarinassa eli ”Huacassa”, välillä näytti oikein hyvältä ja toisinaan taas tuntui, että kärsivällisyys oli loppunut kesken.
- jotkut vuorosanat olivat hieman korneja, enkä myöskään oikein vakuuttunut Jaanan ja hänen aisaparinsa Steven suhteesta, se kehittyi vähän turhan nopeasti omaan makuuni.

Kokonaisuutena Jaanasta jäi positiivinen ja loppua kohden selvästi kehittyvä kuva, joten olikin sääli, että sarjaa ei jatkettu näiden kolmen tarinan jälkeen. Jos Veli luet tämän raapustukseni, kerropa onko Jaanaa ollut koskaan aikomus jatkaa. Tuntuu, että idea alkoi kantaa oikein kunnolla tuon ”Onnenkorun” aikaan ja olisi ollut tosi mielenkiintoista nähdä, mihin suuntaan Jaanan kulku olisi seuraavaksi johtanut!


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Veli Loponen - 12.01.2005, klo 23:57:50
Jos Veli luet tämän raapustukseni, kerropa onko Jaanaa ollut koskaan aikomus jatkaa. Tuntuu, että idea alkoi kantaa oikein kunnolla tuon "Onnenkorun" aikaan ja olisi ollut tosi mielenkiintoista nähdä, mihin suuntaan Jaanan kulku olisi seuraavaksi johtanut!
Sampsan kanssa on tietenkin leikitelty ajatuksella, jos vaikka palattaisiin Jaanan ja Steven pariin, mutta mitään konkreettista ei vielä olla pahemmin tehty.
Mutta jännäähän se olisi ja ehkä joskus jossain...

Ja kiitos kommenteista!


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Hege - 14.01.2005, klo 20:48:39
Albumin pahikseksi osoittautuu yksi neljästä Teräsmiehestä: Cyborgi-Teräsmies, joka avaruusystäviensä kanssa tuhoaa kokonaisen kaupungin ja pystyttää tilalle oman teknokylänsä, joka onkin jättimäinen rakettimoottori. Pahiksen tarkoitus on seuraavaksi tasoittaa Metropolis toisen teknokylän tieltä ja näiden kahden raketin avulla lähteä lennättämään maapalloa pitkin avaruutta.

Tämä juoni on kai sarjakuvana parempaa kuin näin tekstimuodossa.  :-X


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Veli Loponen - 16.01.2005, klo 20:40:03
Joo. Toi mun on vähäsen lyhennetty ja tiivistetty versio tapahtumista.


Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Hanna - 19.01.2005, klo 22:44:08
Kirjastoreissun satoa:

- Lise Myhre: Nemi - Kesä se on gootillakin (-04)
Päätin viimeinkin ottaa selvää, mistä tässä valtavassa Nemi-palvonnassa oikein on kyse, en nimittäin ollut lukenut aiemmin Nemia paria strippiä enempää. Tämän "albumin" perusteella sain Nemistä hieman kaksijakoisen kuvan. Toisaalta sarja oli piristävän erilainen päähenkilön ansiosta, jutut naurattivat toisinaan ihan oikeasti ja kieroutunutta huumoriakin löytyi oikein kivasti. Toisaalta kuitenkin Nemi tuntui melko keskinkertaiselta etenkin piirrosjälkensä vuoksi (sivuhenkilöt olivat varsin puupökkelöitä) mutta myös siksi, että vaikka pääosassa onkin gootti, aiheet sivusivat usein kuitenkin hyvin tavanomaisia parisuhdesotkuja yms. joita on nähty jo ihan tarpeeksi. Nemi saa minulta arvosanan "ihan kiva" ja voin lainata sitä toistekin, mutten kuitenkaan laita rahojani tähän enkä oikein ymmärrä kaikkea sen ympärille kehittynyttä hypetystä.

- Katja Tukiainen: Tyttö ja mummo (-99)
En oikein ole tykästynyt Katja Tukiaisen persoonalliseen piirrostyyliin, vaikka tarinat ovat usein melko kivoja olleetkin. Tässäkin sellainen isopäinen varsin lapsenomainen piirrostyyli vähän häiritsi. No, makuasioistahan ei kannata kiistellä. Tarina oli hauska ja velmu, härski ja teräväkielinen mummo sympaattinen ja kaikella oli vielä onnellinen loppu. Osaisipa sitä itsekin olla vielä vanhuksena noin elämäniloinen!

- Yukinobu Hoshino: 2001 Nights (-95)
Jo nimestä voi päätellä että Arthur C. Clarkelle tässä velkaa ollaan. "Clarken tyylisiä" scifi-novelleja tulevaisuudesta, jolloin ihmiskunta perustaa siirtokuntia ja tutkimusasemia oman aurinkokunnan äärirajoille asti. Clarken ystävänä tarinat upposivat minuun hyvin, oli tarpeeksi jännitystä ja filosofiaa sulassa sovussa. Kaiken kruunasi todella upea ja pikkutarkka piirrosjälki. Suosittelen!

Lukuvuoroa on seuraavaksi odottamassa paljon kehuttu Chris Waren "Jimmy Corrigan". Julmetun paksu kirja, ei taida ihan viitsiä lukea selällään sängyssä nukkumaan mennessä...


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Veli Loponen - 21.01.2005, klo 00:36:50
Tyhmä tyttö
Olikin kiva kokoelma. Ihan Kaltsun Menisit töihin -albun veroinen. Jopa naureskelin muutamassa kohdassa.
Ainoa miinuspuoli, joka kuitenkin on myös tämän albumin vahvimpia puolia, oli ilmavuus tarinoissa. Koko kirjan luki läpi aika nopeasti, joten lukunautintona se ei ole parhaimpina. Mutta kuten sanoin, se on myös niitä vahvimpia puolia. Saattoi jäädä pohtimaan tarinaa tai tuijottelemaan kuvia, joten annettavaa tällä on kunhan lukija jaksaa vain syventyä siihen.

Voittamaton Lucky Luke
Seitsemän pikkutarinaa ja tarinaa taustoista. Erittäin kiva juttu.
Tekstiin meni paljon aikaa, kun en jaksanut lukea paljoa kerralla, mutta tarinat olivat taattua LL-laatua.
Näissä oli vielä onnistuttu saamaan pitkien LL-tarinoiden tunnelma mukaan.

Star Wars - Jedin kosto
Jalavan kolmas klassisia SW-sanomalehtistrippejä sisältävä albumi. Erittäin makoisa kooste.
Tarinat ylsivät monessakin kohtaa elokuvien tunnelmaan ja Williamson taiteili taattua jälkeä.

Suosittelen kaikille. Nämäkin tarjosi Tampereen kaupunginkirjasto.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: TeroH - 22.01.2005, klo 23:17:01
Dr. Strange & Dr. Doom: Triumph and Torment
Tästä on hehkutettu jossain muistaakseni joskus, joten päätin hankkia kun tilaisuus tuli. Kokonaisuutena sekä taide että tarina ovat ihan hyviä, mutta jotenkin jäi hieman pettynyt fiilis. Tarinan tasot kun olivat loppujen lopuksi aika yksinkertaisia: Strange on hyvä ja oikeamielinen sankari, jota tarvitaan tässä tarinassa "tulivoimaksi" Mefistoa vastaan sekä tarinallisesti Doomin eräänlaiseksi peilikuvaksi. Doom on piinattu mutta kuitenkin omalla tavallaan jalo vaikka pyrkiikiin aina omiin päämääriinsä muista välittämättä. Molemmat kuvataan eräällä tavalla toistensa vääristyneiksi peilikuviksi, vastakkaisiksi mutta myös samanlaisiksi. Siinä se. Lopputarina onkin sitten nappuloiden paikalleen asettelua ja lopuksi vierailu Mefiston valtakunnassa. Oikeastaan, tarina ei kyllä olisi toiminutkaan paljoa enempää venytettynä, mutta silti olisin kaivannut jotain lisää. Mikä on outoa, sillä huomaan kovasti kirjoittavani ensiksi mainitsemani mielipiteen kanssa ristiin. Ehkä pitää nukkua yön yli tämän kanssa vielä.

Plastic Man 13-14
Ehhahhaa...Muovimies on hillitön. Varsinkin numero 13 oli kipeä kannanotto tiedostojen jakamisen ja sananvapauden kustannuksella. Numeron 14 hiirijahti toimi myös hyvin, vaikkei ollutkaan läheskään yhtä hauska. Eipä vaikka lehti ilmestyykin nykyään vain joka toinen kuukausi, jos vaan hauskuus pysyy kohdallaan niin jaksan odottaa. Suosittelen huumorin ystäville, tätä lukee kirjaimellisesti ilokseen.

The Shark Diaries (7th Sherman's Lagoon Collection)
Hermannin laguunia (http://www.slagoon.com/). Osui ja upposi, kun en ollut vähään aikaan päässytkään lukemaan tätä sarjakuvaa. Ei ehkä ihan loistavaa, mutta välillä varsin hauskaa.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Veli Loponen - 24.01.2005, klo 14:48:14
Jälkiä rinteessä ja Epäonnen kivi
Tutustuinpa viimein tähän paljon puhutun Lewis Trondheimin tuotantoon. Enkä ole pettynyt. Jälkiä rinteessä oli vähän vaisumpi, mutta Epäonnen kivi olikin jo oikein nautittava. Vielä kun löytyisi kirjastosta Blacktown. Ehkä huomenissa menen katsastamaan. Samalla lainaan varmaan Jeanin elämää -albumitkin.
Mutta näistä kahdesta siis tykkäsin. Lewisin kerronta oli oivallista ja perin arkipäiväisiinkin asiohin hän sai mielenkiintoa. Asiaa auttaa varmasti sekin, että päähenkilönä on jänis, jonka kengännumero on 88.

Edestä maan ja kuninkaan
Tätä odottelin kauan saapuvaksi kirjastoon. Hiltusen Lännen Korkeajännitys oli ollut hyvä ja siksi tämänkin odotukset olivat korkealla. En kuitenkaan pettynyt tätä lukiessani - ainakaan täysin.
Mannisen tarina oli hyvä, mutta ehkä turhan kliininen. Minunlaiselle historian ystävälle se sopi, mutta tuommoinen hyppivä tarina ei ehkä toimi pidemmän päälle. Tarinan kannalta olisi siis ehkä ollut parempi, jos olisi keskitytty selkeämmin yhteen tapahtumaan.
Hiltusen kuvitus sen sijaan oli pieni pettymys. Tämän ja Hiljaisen maan laulun (vai mikä sen vampyyritarinan nimi oli) kuvitus on ehkä kärsinyt hiukan Väinämöisen vuoksi. Tarkoitan sitä, että Petrin jälki on varsinkin ihmisten kohdalla mennyt yhä enemmän pilapiirroksen suuntaan. En oikein tykkää tässä käytetystä paksusta viivastakaan. Kuvitus ei kuitenkaan ole huonoa, mutta ei myöskään pääse parhaimmalle tasolle, mitä oli mm. Vala auringolle ja Aavetanssi -albumeissa.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: roju - 25.01.2005, klo 01:18:35
Verestin Hernandez-muistoja 500-sivuisesta Palomar-kokoelmasta. Ei sitä ihan yhdellä istumalla lukaissut. Olin kiinnostunut näkemään, tuntuisivatko jutut toisenlaisilta kun ne lukee yksissä kansissa.

Mitään yhtä yhtenäistä juontahan Palomarissa ei ole, mutta eipä ole elämässäkään. Elämältä kirja kumminkin tuntui. Enemmän lihaa ja verta olevia ihmisiä (naisia!) saa sarjakuvista hakea. Aika hyvin kun ottaa huomioon että yksi tärkeimmistä lähtökohdista sarjaa tehdessään Betolla oli piirtää mahdollisimman kauniita, isorintaisia naisia. Vaan näillä on luonteet kanssa! Enemmän luonnetta kuin vaikka muuten hyvän Prattin naisilla. Eikä näytä kaikki samalta. Kauniitakin ovat kukin omalla tavallaan. Eivätkä samalla tavalla, niinkuin valitettavan usein... (Pratt, Manara, Pichard, Walthery...) 

"Welcome to Palomar, where men are men and women need a sense of humor."

Yhtä suurella mielenkiinnolla odotan toisen veljeksen Jaimen Locas -kokoelmaa. Näppituntumalla Beto miellyttää noista kahdesta nykyään enemmän, toisin kuin nuorena.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tolppis - 25.01.2005, klo 10:42:48
I beg to differ: miten voit väittää että Prattin naiset olivat muka saman näköisiä? Muistan ainakin sen yhden konkkanokan ja muutenkin kyllä niissä piirteitä oli. Prattin tapa piirtää oli aika eriskummallinen verrattuna vaikkapa nyt Manaraan ja yleensä "realistiseen" tyyliin. Ei ymmärrä.  ???


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: roju - 25.01.2005, klo 11:32:01
I beg to differ: miten voit väittää että Prattin naiset olivat muka saman näköisiä? Muistan ainakin sen yhden konkkanokan ja muutenkin kyllä niissä piirteitä oli. Prattin tapa piirtää oli aika eriskummallinen verrattuna vaikkapa nyt Manaraan ja yleensä "realistiseen" tyyliin. Ei ymmärrä.  ???

Prattin KAUNIIT naiset on kaikki samannäköisiä. Miehet ei.
Musta ne on ylipäätään vähän kliseisiä. Semmosta "sisko tahtoisin jäädä mutta moottoritie on kuuma" -meisinkiä. Ei kyllä kauttaaltaan. Onhan siellä myös pahoja naisia jotka saa tehdä asioita eikä vaan haikailla. Mut ne onkin pahoja. NeferNeferNefer-efekti: eipä Waltarikaan vissiin ikinä miettiny että jos ei Sinuhen Egyptissä halunnu olla kiltti nöyrä kotivaimo, ainoo vaihtoehto oli alkaa pahaksi syöjättäreksi. Ammattivalintakysymykset naisten osalta kirjallisuudessa perinteisesti... pffff.

Mutta kaipaisin semmoisia niinkuin vaikka Munoz&Sampayolla: keskenään ERI TAVOILLA kauniita naisia, joilla on myös oma elämä ja luonne. Silloinkin kun ne on sivuroolissa.

Kyllä musta silti CM on mestariteos. Ehkä mä haluisin et se Corto ois nainen. Tai ois joku yhtä siisti naishahmo ku Corto. On se niin romanttinen. Täytyy tyytyä Pauletteen ja Adaan. Rakastan niitä, mutta on ne vähän höpsöjä, aikansa lapsosia vissiin. Tank Girlkin on niin äijä. 


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tolppis - 25.01.2005, klo 13:31:29
Ahaaaaa...ymmärrän...kai...

Niin, luonne on tosiaan aikas sanoisinko että film noiri noilla Prattin naishahmoilla.



Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Hanna - 09.02.2005, klo 23:04:01
Luettua:

Chris Ware: Jimmy Corrigan - The Smartest Kid On Earth

Hiukan hirvitti tarttua tähän tiiliskiveen, koska sitä on niin järjettömän paljon kehuttu ja parhaaksi ylistetty. Mitä jos minä en pitäisikään siitä ja tuomitsisin koko jutun tapani mukaisesti tekotaiteelliseksi roskaksi (syyllistyn tuohon aivan liian usein kun jokin menee
hilseeni yli... ::) ).

Pelko oli turha. Alkukangertelun ja sekoittavien unijaksojen jälkeen tarina veti puoleensakuin kärpäspaperi. Erityisesti kiinnostuin Jimmyn isoisän tarinasta ankaran isän armoilla 1800-luvun lopun Chicagossa. Waren suorastaan kliininen piirrostyyli ja hillitty värienkäyttö tuki erinomaisesti Corriganin suvun miesten ilotonta ja ankeaa tarinaa. Ware onnistui myös kuvaamaan todella hyvin hiljaisia vaivautuneita hetkiä; saattoi mennä parikin aukeamaa pelkkään seiniin tuijotteluun, mutta silti se ei käynyt yksitoikkoiseksi.

Kokonaisuudessaan surumielinen ja koskettava tarina, lopussa meinasi jo tulla tippa silmäkulmaan. Kaikkien kehujen arvoinen ja vielä vähän enemmän.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 11.02.2005, klo 12:26:29
Hellboy:
Persoonallinen piirrostyyli, joka ei ole kuitenkaan luotaanryöntävän taiteellinen, vaan helposti luettavaa. Mutta itse tarinat ovat epäkiinnostavia (tai onhan Rasputinin natsien toimeksiannosta manaama piru tietysti periaatteessa kiinnostavaa, mutta tarina ei lähde koskaanoikein  kunnolla lentoon) ja repliikit eivät kulje sujuvasti, vaan ovat jotenkin töksähteleviä. Kuvakerrontakin jättää lukijan silloin tällöin ymmälleen.

Eli piirrostyyli on jopa niin hyvä ja mielenkiintoinen, että minulle  tuli halu piirtää tuollaista tyyliä itsekin (=helppo toteuttaa ja silti hyvän näköistä!). Stoori ja kerrontatapa jättivät sitten meikäläisen täysin kylmäksi. Toiseen Hellboyhin ei meikäläinen enää rahojaan tuhlaa.

Mustanaamio:
Tuli ikävä Valvea ja Leppästä. Surkea Mustis seikkailu varsinkin graafisilta ansioiltaan. Juoni perushuttua.

Mutta lisäsarjana oleva Jerome K. Bloche oli erittäin miellyttävä. Peruseurooppalaista huolella tehtyä sarjakuvaa. Jotta saan tietää miten Bloche- tarina päättyy, ostan tai ainakin luen seuraavankin Mustanaamio-lehden! (Voisipa tällaista ostaa ilman tuota Mustanaamio-osuutta.

Jysäys?)


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: V3§a V1tikain3n - 12.02.2005, klo 20:16:15
Hellboy:
Persoonallinen piirrostyyli, joka ei ole kuitenkaan luotaanryöntävän taiteellinen, vaan helposti luettavaa.
Eli piirrostyyli on jopa niin hyvä ja mielenkiintoinen, että minulle  tuli halu piirtää tuollaista tyyliä itsekin (=helppo toteuttaa ja silti hyvän näköistä!).

http://www.innernet.org/napalm/new/comic/pyhaa/pyhaa1.htm

Sitäkin on kokeiltu...


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 12.02.2005, klo 20:29:17
http://www.innernet.org/napalm/new/comic/pyhaa/pyhaa1.htm

Sitäkin on kokeiltu...
Hienosti matkittu!
Jos matkis HIEMAN vähemmän, niin tuon vois ottaa ihan tosissaan.
Hyvän näköistä jälkeä!


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: gerber - 12.02.2005, klo 21:23:49
Galactus The Devourer-minisarja. Odotin tarinalta jotain järisyttävää loppua, joka olisi paljastanut Galactuksen olemassa olon tärkeyden, mutta kaikki jäikin avoimeksi.  :(Onneksi John Buscema on sen verran kova piirtämään ettei Sienkiewitzin tussaus pahemmin häirinnyt. :-X Keskitasoa mutta pakollinen luettava kaikille Marvel-universumia seuraaville. ;)


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Lurker - 13.02.2005, klo 11:01:01
<snip>
Mustanaamio:
<snip>
Mutta lisäsarjana oleva Jerome K. Bloche oli erittäin miellyttävä. Peruseurooppalaista huolella tehtyä sarjakuvaa. Jotta saan tietää miten Bloche- tarina päättyy, ostan tai ainakin luen seuraavankin Mustanaamio-lehden! (Voisipa tällaista ostaa ilman tuota Mustanaamio-osuutta.
<snip>

Nuoren yksityisetsivä Blochen seikkailut ovat todellakin sitä aivan parasta eurooppalaista sarjakuvaa. Juttujen henkilöt ovat hyvin uskottavia, juonet pysyvät arkisen kokoisina ja se kuinka Dodier piirtää rakennuksia, on aivan uskomattoman upeaa - varsinkin kattonäkymät, joista hän tuntuu pitävän.

Mutta ei minusta Mustanaamio-tarinakaan (Tuhotkaa Singhit)  mikään huono ollut.

Idea siitä, että Mustanaamiolta ns. "lanttu leviää", on hyvä.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 13.02.2005, klo 11:36:54
Lurker:
Kirjoituksessasi on häivähdys markkinointia, mielestäin. Eikä siinä tietenkään ole mitään pahaa. Ettet vain olisi Egmontilla töissä? ;D

Missäs muissa Mustiksissa on Blochea? Ostin joskus aikoinaan  yhden Blochen ranskaksi, mutta on todella hienoa, että niitä voi lukea tällä kotomaan kielelläkin.
Hyvää jatkoa!


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Lurker - 13.02.2005, klo 13:04:30
Lurker:
Kirjoituksessasi on häivähdys markkinointia, mielestäin. Eikä siinä tietenkään ole mitään pahaa. Ettet vain olisi Egmontilla töissä? ;D

Missäs muissa Mustiksissa on Blochea? Ostin joskus aikoinaan  yhden Blochen ranskaksi, mutta on todella hienoa, että niitä voi lukea tällä kotomaan kielelläkin.
Hyvää jatkoa!

Jenkeissähän mainostoimistot muuten palkkaavat ihmisiä, jotka keskustelussaan ohimennen mainostavat eri tuotteita. Egmont olisi varmaankin ihan mukava työpaikka, mutta (huokaus) en valitettavasti ole siellä töissä.

Viime vuoden parhaita sarjakuvia retosteltaessa (ketju http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=1889.0) paras tarina sarjakuvalehdessä oli mielestäni Jerome K. Bloche - Menneisyyden haavat (MN 19-20 / 2004). Kehuni tulivat kyllä ihan puhtaasta sydämestä.

Täydellisen listan Jeromeista löydät Juha Tynnisen sivulta http://mbnet.fi/tynninen/mustanaamio_index/indeksit/indeksi_jerome_k__bloche.html


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 13.02.2005, klo 14:25:13
Jenkeissähän mainostoimistot muuten palkkaavat ihmisiä, jotka keskustelussaan ohimennen mainostavat eri tuotteita. Egmont olisi varmaankin ihan mukava työpaikka,
En ihmettelisi, jos joku täällä luulisi meikäläisen olevan Bdnetin asialla. ;D
En ole.

Ja Blochen talot on hienosti piirrettyjä. Tekeeköhän valokuvasta läpi vaiko ihan omasta päästä?


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Lurker - 15.02.2005, klo 12:06:21
<snip>
Ja Blochen talot on hienosti piirrettyjä. Tekeeköhän valokuvasta läpi vaiko ihan omasta päästä?

En tiedä kenen päästä, mutta alla kuva Jeromen päästä ja talojen katoista...

(http://www.cedimho.be/eurobd/jkjbloche/fichier/exlibrisdodier07-200.jpg)

Ja vaikka en ranskaa osaa niin hienot on sivut:
http://www.jeromekjeromebloche.com/


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Veli Loponen - 15.02.2005, klo 12:51:28
Lukaisin kaikkien muiden sarjojen (Jeff Hawke, Jussi Jänis, Simpsons...) ohella kaksi Tinttiä (Päämääränä kuu ja Tintti kuun pinnalla).
Ajattelin vihdoin aloittaa tutustumisen myös Tinttiin ja siksi valitsin itselleni helpoiten lähestyttävät. Ja hauskoja oli. Aika tuhtia luettavaa kuitenkin, kun noiden kahden albumin lukemiseen meni viikko!
Huomenissa käyn varmaan kirjastossa ja lainaan vähäsen lisää Tinttiä.
Hyvä lukukokemus kuitenkin oli kuvallisesta monotonisuudesta huolimatta.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Reima Mäkinen - 21.02.2005, klo 19:09:57
Joo, Tintit on sillee "erilaisia" että eri tarinat on tavallaan eri genreä. Enimmäkseen toki seikkailua, mutta kun niitä on tehty niin pitkällä aikajänteellä tekijän kypsyminen näkyy väkisinkin (ajankuvasta puhumattakaan). Uusintalukemisella (samaista kuusarjaa) mua viehätti (edelleen) Hergen komiikan taju. Ajattelin, että ne on vain nappulana tuntuneet hauskoilta, mutta kyllä niissä on sittenkin aika pätevää se huumorinkin rakentelu. Asterix albut ei esmes aiheuttaneet samaa reaktiota, mutta onhan niitä huumorintajuja tietennii erilaisia.
Tertsin mainitsemasta Hellboysta olen suurin piirtein samaa mieltä. Se on jäänyt jo kahdesti kesken. Suomen kielellä päädyin sentään hieman pidemmälle kuin englanniksi. Periaatteessahan siinä sarjassa ei ole mitään isoa vikaa mutta käytännössä ilmeisesti kuitenkin joku asia mättää... pitäisi oikein paneutua.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 22.02.2005, klo 11:53:38
Oikein ihmettelin kun luin Asterixia isompana että miten pidin niistä jo 60-luvun lopulla. Onhan tuo aika aikuisten huumoria. Kai se toiminta ja väkivalta sitten vetosi. Goscinny oli nero. Isävainajanikin oli ihan innoissaan.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 22.02.2005, klo 12:19:01
Aika tuhtia luettavaa kuitenkin, kun noiden kahden albumin lukemiseen meni viikko!

...kuvallisesta monotonisuudesta huolimatta.
Tällainen vanhemman polven lukija kaipaa nimenomaan tuollaisia tuhteja lukukokemuksia, siis suht paljon tekstiä (=Asterix, Valerian, Niilo Pielinen, Tintti). Nykysarjisalbumin lukee useasti   viidessätoista minuutissa (Jälkiä rinteessä, Monsieur Jean) . Ei hyvä.


Tuo Tinttien monotonisuus on myös viimeiseen asti hiottua LUETTAVUUTTA, josta esim. herra Mignola voisi ottaa oppia, noin niinkuin viimeisimmän lukukokemukseeni vedoten.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Veli Loponen - 22.02.2005, klo 12:25:12
Tertsi on oikeassa. Tinteissä on pitkästä aikaa tuntunut siltä, että on sitä sisältöäkin. Sunnuntaina oli vielä hyvä vertailla, kun ensin luin Mega-Marvelin Onslaught-numeron, missä oli oikein viimesen päälle supersankarimeininkiä ja sitten perään luin Tintin Salaperäistä tähteä. Ero oli kyllä suunnaton. Vaikka eihän niitä suoraan tolla lailla voi vertailla, kun on niin totaalisen erilaisia.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: KH - 22.02.2005, klo 13:02:08
Oikein ihmettelin kun luin Asterixia isompana että miten pidin niistä jo 60-luvun lopulla. Onhan tuo aika aikuisten huumoria. Kai se toiminta ja väkivalta sitten vetosi.
Juu, jo pienenä esim jotkut Tintit tuntuivat Asterixin rikkauteen verrattuna "vain" hienoilta ja hauskoilta seikkailusarjoilta - mutta mää olinkin klassista sivistystä ahmiva latinisti..

Lainaus
Goscinny oli nero. Isävainajanikin oli ihan innoissaan.
Hahhaa, meidänkin taloudessa muuttui suhtautuminen pojan huolestuttavan lapselliseen sarjisharrastukseen kertaheitolla, kun perheen pää sattui lukaisemaan sohvalla lojuneen Obelix & kumpp. -albumin -- ja teollisuuspamppuna vaahtosi sen erinomaisuudesta viikon putkeen.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Markku Myllymäki - 22.02.2005, klo 16:26:45
Tällainen vanhemman polven lukija kaipaa nimenomaan tuollaisia tuhteja lukukokemuksia, siis suht paljon tekstiä (=Asterix, Valerian, Niilo Pielinen, Tintti). Nykysarjisalbumin lukee useasti   viidessätoista minuutissa (Jälkiä rinteessä, Monsieur Jean) . Ei hyvä.

Jos tapahtumat ja teksti ovat vaikuttava ja hieno kokonaisuus, homma toimii. Tekstin määrällä ei ole oikeastaan väliä, pääasia on että kokonaisuus toimii. Muistuupa itse asiassa Valerianeista pari elokuvamaista kamera-ajoa, joissa ei ole lainkaan tekstiä... Ja toisaalta, minulla jäi eräs sarjakuva-albumi lukeminen kesken, koska tekstiä oli aivan liikaa. Kuvitus oli ok, silloin kuin sitä puhekupla- ja selityslaatikoiden välistä löysi...

Mutta taidanpa napata pari Tintti albumia lukuohjelmaan, edellisestä lukukerrasta on jo vuosikymmeniä...


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Maso - 24.02.2005, klo 15:47:43
Tällainkin aihe oli vielä...
Alkuvuosi kulunut pääasiassa  Morrisonin ja Bendisin tuotannon parissa. Eli tammikuussa sain luettua Invisibles'in (7 albumia), sitten Sebastian O:n ja The Filthin. Filth ja Invisibles olivat kumpikin oikein suositeltavia, Sebastian O ihan mukiinmenevä. Sitten oli vuorossa vähän kevyempää eli Bendisin Daredevil: Widow  (vol 10) ja Pulse: Thin air (vol 1) sekä Powers: vol 6 ja 7. Daredevilistä olen pitänyt aina ja niin tästäkin. Ihmetyttää vain se materiaali, jota DD:ltä viimeksi suomennettiin (Parts of a Wholen jälkeen) kun olisi voitu julkaista Bendisin (tai Mackin) DD:tä. Myös Powers vol 7 oli mainio. Hämähäkkimiestä en ole lukenut pitkään aikaan, joten ihmetytti tuossa Pulsessa Vihreä Menninkäinen paljastus = Norman Osborn. Eikö tämä Pulse sijoitu aivan normaaliin Marvel-universumiin? Eikö Norman ole kuollut? Mikäs se Harryn pojan nimi olikaan?

Sitten välillä luinkin jotain aivan muuta, eli Gaimanin ja Vessin Creatures of the Night. Sitten taas Morrisonin Seaguy ja Bendidin vanhempaa tuotantoa: Fire. Seaguy oli oikein miellyttävä kokemus ja Firekin luettava vaikka Bendis ei kuvittajana huippu olekaan. Seuraavaksi ehkä viimein Hellblazeria tai Maxx vol 4 tai jatketaan vanhemmalla Bendisillä. Ai niin voiko niitä Morrisonin X-Menejä lukea, jos ei ole lukenut Ryhmä-X:ää Tuhon ajan jälkeen (itse asiassa taisin jättää senkin aikoinaan kesken)?


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Rami Rautkorpi - 24.02.2005, klo 15:59:25
Eikö tämä Pulse sijoitu aivan normaaliin Marvel-universumiin? Eikö Norman ole kuollut?

Hän parani. Menninkäisseerumi tekee kaikenlaisia ihmeitä. Norman vietti aikaa Euroopassa ja palasi julkisuuteen muistaakseni vuoden 1998 Hämiksissä.

Mikäs se Harryn pojan nimi olikaan?

Norman hänenkin nimensä oli, mutta ei hän ole kasvanut supernopeasti aikuiseksi tai mitään sellaista puppua.

Ai niin voiko niitä Morrisonin X-Menejä lukea, jos ei ole lukenut Ryhmä-X:ää Tuhon ajan jälkeen (itse asiassa taisin jättää senkin aikoinaan kesken)?

Ihan hyvin voi. Joitain viittauksia on edeltäviin tarinoihin, kuten Kykloopin kohdalla, mutta niiden tarinoiden lukeminen ei juurikaan edesauta niiden ymmärtämistä...


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 08.03.2005, klo 21:59:48
Sarjari:
En tiedä. olenko kohderyhmää elikkä en, mutta selailtuani lehteä Helsingin Akateemisessa, ei tullut mieleenikään ostaa sitä. Ensimmäisellä sivulla oleva sarjakuva, sivunmittainen, oli ainoa joka olisi houkuttanut tekemään ostopäätöksen. Mutta turhan kova hinta yhdelle sivulle. Muut luokittelin suttuiseksi piirrusteluksi = täysin henkilökohtainen mielipide, totta kai.
EDIT: En siis ole lukenut Sarjaria, sillä lehden selailu ei tuottanut ostopäätöstä. Näkemättä jäi, jos stoorit olivat ties kuinka upeita.

Ruudinsavua:
Tätäkin selailin Akateemisessa. Vaikutti oikein mukavalle julkaisulle. Jopa tilauspäätös vilahti mielessä. Aika näyttää...
Onnea ja menestystä!!! ;D


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: V3§a V1tikain3n - 01.04.2005, klo 21:19:08
Sarjari:
 En siis ole lukenut Sarjaria, sillä lehden selailu ei tuottanut ostopäätöstä.

Tällä pääsisi arvostelemaan "lukemattomia sarjakuvia" Sirkkeliin.

Mutta asiaan: Luin vähän aikaa sitten aimo nipun Lepakkomiestä! Lepis vs Deathblow ja Bruce Wayne murhaaja! Meinasin kehua niitä tässä, mutta taidankin mennä saunaan.



Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: V3§a V1tikain3n - 02.04.2005, klo 10:46:43
No niin, kävin saunassa.

Jos vielä joku muistaa klassisen Kummeli sketsin jossa todettiin että Bratt Pitt on Batman, kannattaa lukea Batman/Deathblw, koska tarinan pahiksena hiippailee fotorealistisesti maalattu Bratti itse. Muutenkin varsin mukiinmenevä tarina, parasta oli se että Batman ja Deathblow eivät missään vaiheessa tapaa toisiaan! Huomattavasti antoisampi Deathblow-tarina kuin esim suomeksikin julkaistu Wolverine/Deathblow, josta ei saanut siis kertakaikkiaan minkäänlaista, edes yksiulotteista kuvaa koko hahmosta. Nyt sentään selvisi että tyyppi on palkkasoturi joka tappaa tyyppejä pääasiassa ulkomailla. Todella syvällinen Image-tyyppinen hahmo siis. No, tarina oli ihan mukiinmenevä Batmanstoori.


Bruce Wayne: Murderer ja Batman:Fugitive 1-3 tuli myös luettua, melkeinpä yhteen putkeen. Albumeissa oli koottu varsin pitkä tarina sopivasti kai editoituna kasaan. Stoori ilmeisesti levisi kaikkiin mahdollisiin Batman-lehtiin, ja mukana oli joka halvatun sivuhahmo, Birds of Prayt ja joku minulle tuntematon Spoiler (?)

No, meno oli joka tapauksessa hyvää, voisiko luonnehtia Batman kohtaa CSI:n tyyppistä. Batman äityi välillä synkistelemään niin tylysti! Ja oli pitkästä aikaa mukava lukea tarinaa jossa yleensä niin erehtymätön henkilö tekee niin vääriä ratkaisuja henkilösuhteissa että teki mieli sanoa että hyvä mies, ÄLÄ!

Loppua kohti tarina hiukan hyytyi, kun juttu suorastaan selvisi kesken kaiken, ja lopussa vain selviteltiin jälkipyykkiä. Ei ehkä ikinä nähdä suomeksi pituutensa vuoksi.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 02.04.2005, klo 12:04:33
Spoiler on esiintynyt enimmäkseen Robin-lehdissä. Mutta jos luet War Drums (1) - War Games -albumit (3) niin Spoiler tulee tutuksi.

Albumeina on ilmestynyt vasta War Drums sekä War Games 1. WG 2 ja 3 tulevat kevään aikana.

Bruce Wayne: Fugitivea olikin tarkoitus julkaista vain kaksi koostetta ennakkotietojen mukaan. Kolmonen tuli aivan yllättäen jälkipyykkeineen.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Hege - 02.04.2005, klo 21:29:19
Tulipa urakoitua Gilbert Hernandezin Palomar-järkäle läpi.
Meininki vain parani jutun edetessä, kunnes päästiin Farewell-osioon, oli ihan mukavaa lukea vielä Jesuksen paluusta (ei sen Jesuksen), mutta jotenkin kun oli vanhoja hahmoja ja niiden lapsia ja vaikka ketä niin alkoi tuntua sekavalta (no kaiketi samalta kuin Jesuksesta). Pipo ja Luba Conquers the world eivät sitten enää kummemmin sytyttäneet. Kuitenkin kun huomioidaan kirjan koko niin sitä  "heikompaa" tavaraa on alle viidennes kokonaisuudesta. Eli ostaminen ei kaduta.
Jos vielä mentiin melko kevysti rallatellen Human diastrophism -tarinaan (tämä taidettiin julkaista suomeksikin Palomarin veri -nimellä) asti, niin mitä ihmettä tekijälle on oikein tapahtunut, helskutan ahdistavia kohtia, apinanaivoja ja lopuksi vielä sataa tuhkaa, ja seuraava tarina (Farewell) on syntynyt vasta 5:n vuoden kuluttua.
Mielestäni parhaimmillaan meno on sekä tarinaltaan että kuvitukseltaan Love Bites ja Duck Feet osioissa, sisältäen suosikkini The way things are going ja For the love of Carmen. Nämä lyhärit muistaakseni löytyvät Alphoista.
Niin ja tietysti: Voi Luoja mitä Naisia.

Bendis-Maleev parivaljakon Daredevilejä on myöskin tullut plarattua. Alkuun olin hieman epäileväinen, mutta jöshes, miksei kukaan muu ole keksinyt tehdä tällaisia tarinoita. Meno on ajoittain kuin parhaimmissa mafialeffoissa, ei ninjoja tms. vaan ollaan hieman maanläheisimmällä tarinalla liikkeellä, kuvitus on niin hyvää että ei viitsisi silmiään räpytellä. Varsinkin tussin ja lyijykynän (näin minä sitä tulkitsen) yhdistäminen näyttää niin mielenkiintoiselta, että täytyy itsekin kokeilla. Parempaa kuin valtaosa Millerin DD:stä.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: FreakyMike - 02.04.2005, klo 23:47:53
Luin tänään Joe Saccon Palestiina sarjakuvan ja oli kieltämättä aika hieno julkaisu. Aiheesta selvisi paljon semmoista mitä en ollut aikaisemmin tiennytkään ja pidin aika paljon myös siitä piirtotyylistäkin. (Toi paikoitellen mieleen Crumbin yksityiskohtaisen piirustustyylin.)


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: OlliH - 04.04.2005, klo 01:42:55
No niin, kävin saunassa.

Jos saunassa on vain tuollaiset 12 tuntia niin voi korkeintaan sanoa "käväisin saunassa".

Surullisena totesin muutama päivä sitten että eipä enää Sandman potki niin kuin ennen (jolloin se potkikin ehkä lujimmin). Olihan siinä Endless Nightsissa yksi tosi hyvä pätkä, mutta loput olivat keskinkertaisia tai huonoja. Onko syy minun vai Gaimanin vanhentumisessa jäi vielä vähän epäselväksi.

Persepolis II:lta odotin paljon ja sain mitä halusinkin. Jos tehtäisiin uudestaan se 50 keskeistä sarjakuvaa -lista (johon en siis osallistunut kun olen sen verran uusi), niin harkitsisin äänen antamista tälle kaksikolle. En kyllä sitten lopulta varmaan antaisi, mutta hienoa kamaa silti.

Ville Rannan Sade oli positiivinen yllätys. Ei se ruma piirrosjälki vaan se hyvä tarinankerronta. Alinka taas vastaavasti oli visuaalisesti onnistuneempi, mutta muuten vain "ihan jees". Tarinallisuudelle pisteet tällä kertaa. Sitten on tullut luettua kaikenlaista ikivanhaa randomia mitä kirjastosta löytyy, kuten Oktobrianan seikkailuja kahdesta eri teoksesta.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Tuuk42 - 04.04.2005, klo 14:34:16
Löytyi lähikirjastosta todellinen yllätys, eli Jalavan julkaisema J. O´Barrin Crow.
Vaikka opus on fyysisiltä mitoiltaan varsin tuhti, sen luki yhdessä hujauksessa.
Graafisen loiston taso vaihtelee keskinkertaisesta erittäin näyttävään. Kuvasto on juuri niin karua kuin tälläisessä kostotarinassa kuuluukin olla. Mustaa ja valkoista on käytetty tyylillä ja etenkin harmaasävyiset lyijykynäsivut ovat karkkia silmille.


Mietteitä teoksesta, mahdollisia spoilereita:    Lähtökohdista Crown hahmo kehittyy täysin erisuuntaan kuin esim. Mark Dacascoksen tähdittämässä tv-versiossa. Sarjakuvan Crow on synkkä kostaja haudan takaa, joka aseet laulaen lasauttaa väärintekijöidensä aivot pihalle. Crow on tuhoutumaton teurastaja jonka ainoa tarkoitus olemassaoloon  on mahdollisimman verinen kosto.  TV-versiossakin kosto suoritetaan, mutta paljain käsin, Dacascos-korppi pyrkii kytkemään kaiken pahan pois, kun sarjakuvan Korpin päässä pyörii vain verikosto.
Sarjakuvassa koston polulle risteävätkään eivät aina pääse paikalta ilman lyijymyrkytystä. "Viattomatkin" saavat osansa luotisateesta.

Sarjakuvana Crow oli mukiinmenevä yltiöbrutaali teurastuskekkeri, mutta jotain hahmo menettää viehätyksestään, kun kosto tapahtuu (lähes) aina tuliaseiden välityksellä. Tai sama Loboa lainaten: "Aseet vievät kaiken ilon tappamisesta".
Eipä tappamisen kuulukaan olla hauskaa, ja sen osoittamisessa Crow onnistuu sarjakuvana hyvin. Kosto suoritetaan ja paha saa palkkansa mutta lopulta jää vaivaamaan oliko tämä nyt sittenkään tarpeellista.
Tragedian tajua J. O´Barrilta löytyy, ehkä enemmän kuin tietääkään. Crowssa paha saa palkkansa ja oman käden kosto suoritetaan, mutta koston suorittamisen jälkeen jäljellä on pelkkä tyhjiö, kosto ei anna rauhaa Korpin levottomalle sielulle, saati tuo yhtään lähemmäs menetettyä rakastaan.


Suosittelen, joskin pienellä varauksella.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: roju - 05.04.2005, klo 18:00:57
Tulipa urakoitua Gilbert Hernandezin Palomar-järkäle läpi.
Meininki vain parani jutun edetessä, kunnes päästiin Farewell-osioon, oli ihan mukavaa lukea vielä Jesuksen paluusta (ei sen Jesuksen), mutta jotenkin kun oli vanhoja hahmoja ja niiden lapsia ja vaikka ketä niin alkoi tuntua sekavalta (no kaiketi samalta kuin Jesuksesta). Pipo ja Luba Conquers the world eivät sitten enää kummemmin sytyttäneet. Kuitenkin kun huomioidaan kirjan koko niin sitä  "heikompaa" tavaraa on alle viidennes kokonaisuudesta. Eli ostaminen ei kaduta.
Jos vielä mentiin melko kevysti rallatellen Human diastrophism -tarinaan (tämä taidettiin julkaista suomeksikin Palomarin veri -nimellä) asti, niin mitä ihmettä tekijälle on oikein tapahtunut, helskutan ahdistavia kohtia, apinanaivoja ja lopuksi vielä sataa tuhkaa, ja seuraava tarina (Farewell) on syntynyt vasta 5:n vuoden kuluttua.
Mielestäni parhaimmillaan meno on sekä tarinaltaan että kuvitukseltaan Love Bites ja Duck Feet osioissa, sisältäen suosikkini The way things are going ja For the love of Carmen. Nämä lyhärit muistaakseni löytyvät Alphoista.
Niin ja tietysti: Voi Luoja mitä Naisia.
 näyttää niin mielenkiintoiselta, että täytyy itsekin kokeilla. Parempaa kuin valtaosa Millerin DD:stä.

Minäkin luin tämän ja myös Jaimen Locas-kokoelman. Oli hienoa lukea jutut kronologisessa (ei siis julkaisu-) järjestyksessä, moni asia selkeni.

Locas oli kuin olisi löytänyt uudelleen vanhan ystävän. Näin eläviä ihmisiä ei sarjakuvassa ole muita... alun mekaanikkotarinat ei miellyttäneet aikoinaan eikä miellyttäneet nytkään, mutta ne antaa anteeksi osana kokonaisuutta. On niin mielenkiintoista seurata tarinoiden ja tyylin kehittymistä... piirtäähän Jaime on aina osannut.

Muistin myös, miksi hippejä pitikään vihata: JUST SIKS!!!! Tämä tuntuu nuoremmille punkkaripolville olevan hieman epäselvää... ;)


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: q-mies - 07.04.2005, klo 11:58:40
Tilasin/luin tuossa viimeimmäksi Wolverinen "The End"-TPB:n, joka oli ihan hauska (Logan on niin vanha että huohottaa yhden hyökkäyksen jälkeen  :D) muttei pärjää Origin-tarinalle (joka sekin piti tilata alkuperäiskielisenä).

Viimeisin oikeasti vaikuttava Marveli oli Avengers Disassembled TPB joka kokoaa yhteen Avengers 500-504 lehdet. Kaunista ja kauheaa katseltavaa kun äijät saa päihinsä ja lujaa, vaikken koskaan ole Kostajista juurikaan pitänyt. Toivottavasti ne kaatuneet kanssa pysyvät kuolleina (tuskin kun Marvelista on kyse..).

Mitäs muuta on tullu luettua.. Dazzler #21 oli aika mielenkiintoinen, Alison Blare lienee ainoa "supersankari" jonka äiti lähti huumehörhöilemään vieraan matkaan kun ko. sankari oli vielä lapsi..?

t.Q


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Veli Loponen - 07.04.2005, klo 13:50:33
Viimeisin oikeasti vaikuttava Marveli oli Avengers Disassembled TPB joka kokoaa yhteen Avengers 500-504 lehdet.
Ainoa hyvä puoli tässä Disassembled-tarinassa, jonka tähän mennessä olen keksinyt on, että sen seurauksena Byrnen West Coast Avengersin Vision Quest julkaistaan kokoomana. Tosin en minä sitä osta, kun omistan alkuperäiset numerot, mutta niille, jotka ei ole tutustuneet, niin siinä on oikeaa Kostajat-meininkiä.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: rmaki - 07.04.2005, klo 14:15:53
Lainaus
Viimeisin oikeasti vaikuttava Marveli oli Avengers Disassembled TPB joka kokoaa yhteen Avengers 500-504 lehdet. Kaunista ja kauheaa katseltavaa kun äijät saa päihinsä ja lujaa, vaikken koskaan ole Kostajista juurikaan pitänyt. Toivottavasti ne kaatuneet kanssa pysyvät kuolleina (tuskin kun Marvelista on kyse..).

Neal Adamsin kansi "saagan" viimeiseen osaan oli aika upea, mutta muuten oli kyllä liki kehnoin Kostajat-juttu jonka olen ikinä lukenut. Ei tarvitse pelätä että suomeksi tulisi.
Rmäki


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 07.04.2005, klo 15:34:35
Disassembled-tarina oli aivan täyttä roskaa. Ostin kaikki neljä tradea.

Eilen luin viimeisimmän Sleeper-traden jossa esiintyi faghag-eukko joka sai erikoisia superkykyjä radioaktiivisen homon puremasta. En siis muuten keksinyt tätä itse.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 07.04.2005, klo 17:58:42
Luin albumin: Idées Noires - L'intégrale - Version Originale

Komea kirja, kerta kaikkiaan.
Pieni miinus on, että ei ollutkaan duotonella painettu, ei näkynyt lyijärin jälkiä. Mutta partakoneella tehdyt raaputusjäljet ja hienonhieno rapidoverkko kylläkin.
Itse tarinathan olemme jo havainneet laadukkaiksi.

EDIT:
Positiivista:
- iso koko, 34 x 30 cm
- loistavasti painettu
- miellyttävä, karheahko paperi


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: q-mies - 08.04.2005, klo 09:16:02
Luin juuri Vision Questin (WCA vol2. #42-45) ja hohhoijjaa. Tätä tarkoitin sillä etten ole Kostajista juuri koskaan pitänyt. Joten jos teillä on muitakin Kostajat-tarinoita jotka ovat vastaavaa "roskaa" kuin Disassembled niin ilmoitelkaa, saattaisin pitää niistä..  ;)

Jou RMäki, onko ollut puhetta tuleeko Wolverine: The End suomeksi joskuskoskaan?


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: quisma88 - 08.04.2005, klo 10:05:01
luin sin sity-sarjakuvia kirjastosa,se olli ihan hyvä...pitäisi katsoa se elokuva konelta.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: q-mies - 08.04.2005, klo 10:37:22
Nyt seuraa vuodatus, oletten varoitetut..

Lopetin RX:n tilauksen kun alkoi vituttaa tuo uusi "sex & drugs & bollocks"-linja jolle viimeisen parin vuoden aikana on ko. lehdessä vajottu. Katsoin RX 1/05:ttä kaupan lehtihyllyssä enkä nähnyt yhtään syytä ostaa sitä. Voi vedota massoihin minun puolesta mutta minulla vain v-käyrä kasvaa. Feeniksin herättäminen oli viimeinen vikatikki, ja se ettei Xavierin senioriporukka saa jotain vitun teiniangstisia huumehörhöjä kuriin lähinnä itketti enkä puhu nyt liikuttumisesta.. Viimeisin hauska juttu oli kun se Sean Cassidyn porukka alkoi pistää Pariisia paskaksi. Niin ja se joka keksi nämä "poseerauskannet" joista saimme nauttia 2002-2003 RX:ssä sietäisi laittaa jalkapuuhun häpeämään. Lähteekö X-treme X-men muuten jossain välissä toimimaan? Ei tämä niin huono ole kuin "Neo"-stoori UXM:issä mutta ei myöskään jaksa kiinnostaa. Tappoi sitten Tajunnankin, taas. Noh, eiköhän se jossain vaiheessa erittäin dramaattisesti herää henkiin, vaikkapa Mojon avustuksella.

Hassua kun sitä ajattelee, miten 90-luvun alkupuolella sitä seurasi aktiivisesti kolmea eri lehteä ja nyt sitä katselee josko välillä tulisi joku "ultimate"-numero jonka kehtaisi ostaa.. Joko EarthX kohta tulee Suomeen?

Noh, 80-luvulla ja 90-luvun alussa tehtiin niin paljon hyvää sarjakuvaa että noiden keräämiseen varmaan saa tapettua vuoden pari, josko siinä ajassa tulisi jotain uutta?

** ..omaa late-teiniangstia? **  :D


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 08.04.2005, klo 11:51:04
Q-mies, lue Gen13:ta ja näe valo. Sarjakuvaa on marveleiden ulkopuolellakin.

Ja perkele, Riihimäen Cocks meni häviämään kolmessa finaalimatsissa peräkkäin.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Veli Loponen - 08.04.2005, klo 12:11:15
Luin juuri Vision Questin (WCA vol2. #42-45) ja hohhoijjaa.
No mutta. Ei kai muuta voi odottaakaan, jos lopettaa lukemisen kesken tarinan. Parhaat palathan on vasta edessä, mm. ne tapahtumat, joihin Disassembled jollain lailla perustuu. Vaikka koko juttu jäi kesken, kun eivät antaneet Byrnen tehdä sitä loppuun.

Lainaus
Jou RMäki, onko ollut puhetta tuleeko Wolverine: The End suomeksi joskuskoskaan?
Eikös se ollu tän vuoden julkaisuohjelmassa? Eti kuule tuolta toimintasankarit-osiosta ketju, missä on puhe tämän vuoden julkaisuohjelmasta.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: q-mies - 08.04.2005, klo 13:43:29
No mutta. Ei kai muuta voi odottaakaan, jos lopettaa lukemisen kesken tarinan. Parhaat palathan on vasta edessä, mm. ne tapahtumat, joihin Disassembled jollain lailla perustuu. Vaikka koko juttu jäi kesken, kun eivät antaneet Byrnen tehdä sitä loppuun.
Eikös se ollu tän vuoden julkaisuohjelmassa? Eti kuule tuolta toimintasankarit-osiosta ketju, missä on puhe tämän vuoden julkaisuohjelmasta.

Oh, pitääkin sit lukea eteenpäin. UHBMCC liitti vain nuo lehdet Vision Quest-stooriin. Liittyykö siihen muita lehtiä / mitä numeroita?

Gen13 otetaan työnalle (pari Marvel/DC-lehteä löytyy), katsotaan.. Alkupään Spawn on Imagen tuotoksista tuttu ja Lobo DC:n puolelta sellainen mikä on iskenyt.

Onko muuten kaikki julkaisuohjelmat tossa threadissa?


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Veli Loponen - 08.04.2005, klo 15:58:37
Hommaa puretaan siitä eteenpäin aika tasaisesti Byrnen juoksun loppuun asti (ja sen jälkeen joku muu päätti tarinan, mutta en muista/tiedä kuka ja miten, kun en oo lukenu) eli numeroon 57. Purppuranoidan sekoaminen tulee ilmi noissa myöhemmissä jutuissa. Samoin kuin kaksosten katoaminen.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Anonyymi Jaarittelija - 08.04.2005, klo 16:50:43
Vaikka koko juttu jäi kesken, kun eivät antaneet Byrnen tehdä sitä loppuun.

Eikös Byrne itse ottanut hatkat saatuaan houkuttelevamman tarjouksen eräältä toiselta kustantajalta? Näinhän suuren idolisi väitetään yleisesti toimineen noihin aikoihin...




Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 09.04.2005, klo 11:05:19
Taisi perustaa Legend-firman Frank Millerin, Arthur Adamsin ja Mike Mignolan kanssa. Byrnellä oli tuolloin ärsyttävä tapa jättää aloittamansa sarjat kesken. Myöhemmin on sentään lopettanut Wonder Womanin juoksunsa sekä X-Men: Hidden Yearsin kunnialla.

Byrne piirsi Next Meniin itsensä ja Mignolan, mutta kuka oli se kolmas mies joka oli Benin puheille pyrkimässä? Ei näyttänyt Milleriltä tai Adamsilta.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Veli Loponen - 09.04.2005, klo 11:33:11
Byrne selittää lähtöään West Coast Avengerista
What was the (presumably editorial) disagreement that caused such a sudden departure from the book?

JB: The departure was as sudden as it was for a simple reason: a bone-head EiC who did not pay attention. Several months before the Immortus storyline got started, we writers and editors were summoned to the EiC's office for the purpose of concocting the latest . . . shudder. . . Summer Crossover. As I had a storyline coming up in AWC that would be pretty cosmic and wide reaching, I offered it as the basis for the Crossover. The EiC said no, he didn't want to do that for the Crossover. So Howard Mackie (AWC Editor) and I returned to our jobs on the book, and went ahead with the story as planned. One month before we got to the Big Reveal, as it were, the EiC suddenly noticed we were doing the storyline he had "rejected". He ordered us to change it, immediately. Howard protested -- the EiC had not said we could not do the storyline, only that he did not want to use it for the Crossover. Finally the EiC pulled rank -- we Must change our story, as we did not have "permission" to do it. (Permission was needed only if stories caused major changes to characters or continuity. This did neither.) Since there was nothing I could do with all my months setup, other than the story as planned, I quit in protest, with Howard's support.


Missään tapauksessa lähtöön ei ollut syynä siirtyminen Dark Horselle, koska Byrne kuitenkin jatkoi muiden Marvelin sarjojen (Namor, She-Hulk) tekemistä vielä tuon jälkeenkin. Tuohon aikaanhan Byrne oli jo ruvennut freelanceriksi eikä sopimukset mitenkään sitoneet häntä vain yhteen kustantamoon. Vasta 90-luvun lopulla Byrne teki taas exclusive-sopimuksen Marvelin kanssa pariksi vuodeksi ja tuotti sinä aikana Hämistä ja vanhaa Ryhmä-X:ää ja muutamia muita juttuja.
Legendin Byrne kumppaneineen perusti vasta 1993 ja Next Menissä se esiteltiin numerossa 19.
Next Men 24:ssä esiintyy tosiaan Byrne ja Mignola. Kolmatta en muista minäkään, mutta mun muistini mukaan se oli Adams. Saattaa olla kyllä Chadwick (en kyllä tiedä, miltä se näyttää). Täytyy kattoo, jos jostain löytyis tuo tieto.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 09.04.2005, klo 13:25:25
Adams on pitkä laiha pitkätukka. Paul Chadwick se tosiaan vois olla mutta en minäkään tiedä miltä se näyttää.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Toivo - 12.04.2005, klo 01:37:26
John Constantine on ollut paljon esillä viime aikoina, joten päätin minäkin kartuttaa Hellblazer-kokoelmaani parilla albumilla. Eikä tarvinnut pettyä...

RARE CUTS
Todella hyvä paketti vanhempia lyhyitä stooreja. Näissä tarinoissa on pelon ja kauhun tunnelma saavutettu ihailtavasti. Grant Morrisonin tarinan vääjäämättömästi kasvava hulluus on käsin kosketeltavaa, "Dead-boy's heart" kuvaa hyvin lapsen mielikuvitusta ja aikuisten maailman outoutta ,myös Ennisin "This is the diary of Danny Drake"  teki vaikutuksen lopun lohduttomuudella. Heikoin puoli näissä, kuten monissa muissakin vanhemmissa hellblazereissa, on kuvituksen taso. Se ei ole missään nimessä useinkaan huonoa, ei vain nouse tarinan tasolle. Sean Phillips on mielestäni vastuussa tämän albumin parhaasta taiteesta, varsinkin viimeistä stooria katseli hyvin mielellään.

HIGHWATER
Tämän albumin kuvitusta ei sen sijaan juurikaan voi haukkua. Marcelo Frusin piirtää komeaa tummanpuhuvaa jälkeä, eikä Camuncolikaan huonosti suoriudu. Itse tarinoista varsinainen Highwater oli ehdoton suosikkini. Rankka sukellus rasismin ja vihan maailmaan todella uskottavasti kuvattuna. Jälkimmäiset tarinat, vaikka ovatkin jatkoa ensimmäiselle, eivät sykähdyttäneet aivan yhtä paljon. Jotenkin Constantinen tuominen FBIn agenttien ja poliisitutkimusten keskelle tuo mieleen jonkin halvan jenkkisarjan. Mielellään tätäkin silti luki. Pitänee tutustua muuhunkin Azzarellon Hellblazer-tuotantoon...


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Veli Loponen - 12.04.2005, klo 11:19:28
Adams on pitkä laiha pitkätukka. Paul Chadwick se tosiaan vois olla mutta en minäkään tiedä miltä se näyttää.
Muistaakseni se on Adams, koska samoihin aikoihin ekassa Hellboy minisarjassa Adams piirsi itsensä yhden Monkeyman&O'Brien-jatkiksen loppuun lyhyttukkaisena. Tosin Byrnen piirtämä on tosiaan vähän tukevampi, joten ei välttämättä ole se. En löytänyt mainintaa edes Next Menin lukijapalstalta. Puhuivat vaan abortista ja Jeesuksen puheista. Mikä se tämmöinen sarjakuvalehden lukijapalsta on, kun ei sarjakuvista puhuta ollenkaan?


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 12.04.2005, klo 12:19:19
Next Menin lukijanpalsta olikin klassikko. Kerrankin joku kysyi Byrneltä että etkös sinä ole jo vanha. Koska kuolet että lehtien keräilyarvo nousee.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 25.04.2005, klo 12:22:07
Tuli tilattua tällainen sarjakuva, tekijä Forest (Barbarella):
 La Jonque Fantome Vue de l'Orchestre

Selailin sitä ennen töihinlähtöä ja näytti UPEALTA!!! Toivottavasti tarinakin on piirrosten tasoa.

Tietääkö joku tästä albumista jotain???

http://offloader.poliris.net/zi/bdweb/images/11/9782203336117_pg.jpg



Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Veli Loponen - 27.04.2005, klo 15:36:58
Luin Gen 13 -kokooman kun kirjastosta löytyi. Tämä on siis se ihan eka Gen 13 -tarina. Campbellin jälki oli aika kaameeta (tuntu, että naispuolisten mutaatio oli ylipitkät jalat), mutta tarina oli ihan siedettävä, vaikka välillä ikäviä kömmähdyksiä olikin (esim. Grungen käsi katkaistaan ja seuraavassa ruudussa sillä onkin jo uusi käsi ja kaikki selitetään kahdella puhekuplalla, missä sanotaan, että se vaan oli siinä).
Parasta koko jutussa oli Garnerin hyvin Terry Austinmainen tussaustyyli. Muuten en kyllä pistäisi rahojani tuohon. Ehkä myöhemmät Genit on sitten parempia (ainakin suomeksi nähdyt Teräsmies&Gen13 ja Gen13&Ihmeneloset oli aika hyviä).


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: laymon - 27.04.2005, klo 16:00:13
Ehkä myöhemmät Genit on sitten parempia.

Olen lukenut sarjasta vain Adam Warrenin käsikirjoittamat pätkät, ja niistä ainakin tykkäsin kovasti. Jakso nimeltä The Schrödinger's Wankerboy jaksaa yhä häkellyttää, eikä pelkästään nimensä takia...


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Hege - 04.05.2005, klo 18:29:39
Laikku 03, palkittu ja juhlittu eikä suotta, jokaisesta jutusta pidin, mutta eniten tykästyin Ekebomin hieman hakeviin kuviin ja Rapin upeaan jälkeen. Varsinkin sivun 59 kerronta sykähdyttää. Sanoisinko että jokaisen kertomus on vähintään tekijöidensä summa, joissakin enemmänkin.

Engelsmannit tulevat! Nelivärisarjakuvaa suomesta kiinnostavalla historiallisella aiheella eli pakko-ostos minulle. Mikäli oikein muistan tämä albumi pistettiin kasaan melkoisella vauhdilla, mikä näkyy piirrosjäljen rentoutena, ajoittain minun makuuni liian suurena sellaisena. Eli jotkin kerronnalliset ja kuvalliset ratkaisut tuntuvat hieman hätäisiltä. Sitten taas sivujen 17-22 aikana on oikein mukavaa suuremman luokan kertomuksen tuntua. Kokonaisuutena selkeästi plussan puolella, en katso haaskanneeni rahojani.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 04.05.2005, klo 20:29:26
Luin Gen 13 -kokooman kun kirjastosta löytyi. Tämä on siis se ihan eka Gen 13 -tarina.

Niin, se taisi olla se minisarja? Jos minä olisin siitä aloittanut niin tuskin olisin kiinnostunut enempää. Mutta yli 70 numeroa ilmestynyt vakinainen lehti oli todella hyvä, vaikkei ihan lopussa niin innostanutkaan. Gen13 Bootleg oli myös hyvää kamaa.

Itse olen lukenut uusia Uusia Mutantteja. Oliko aikaisemmin paljastettu että Karma on lesbo? En muista että olisi. Näissä vanhat Uudet Mutantit ovat opettajina Xavierilla ja oppilaiksi taas kerätään joukko nuoria mutskuja. Muttei niin friikkejä kuin Morrisonin jengi. Lehti loppui jo, mutta alkoi uusi lehti New X-Men: Academy X, jossa koulun nuorista mutanteista on koottu joukkueita ja ne ottavat sitten mittaa toisistaan. Xavier ei enää ole koulun johdossa, vaan Kyklooppi on reksinä.

Mystikon omaa lehteä olen myös lukenut. Tässä paljastettiin että Xavier on kouluttanut enemmänkin mutantteja vakoojiksi, yksi kuoli heti ekassa lehdessä. Näistä vakoojista eivät X-Miehet edes tiedä. Ilmeisesti näitä paljastuu ajan myötä lisää.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: FreakyMike - 04.05.2005, klo 22:20:51
Löysin kirppikseltä 70-luvun Vampirella lehden ensimmäisen numeron kolmella eurolla. Juonessa ei ollut mitään niin omaperäistä, mutta kuvitus oli paikoitellen tosi hienoa. Tosi psykedeelisiä väriyhdistelmiäkin.

Pitääpä etsiä jostakin loputkin Vampirellat. Niitähän ilmestyi suomessa muistaakseni vain viisi kappaletta.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 10.05.2005, klo 19:46:02
Mainio minisarja tuli luettua: Classwar, 6 numeroa. Suositellaan Authoritystä ja Astro Citystä nauttiville. Sisältää omahyväisiä supersankareita, salaliittoteoriaa ja erittäin raakaa väkivaltaa.

Com.X Publishing
Writer: Rob Williams
Artist: Trevor Hairsine
Colors: Len O'Grady
Letters/Editor: Eddie Deighton


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Veli Loponen - 16.05.2005, klo 23:49:44
Vihdoinkin löyty kirjastosta Lewis Trondheimin Minä Lewis Trondheim.
Ihan mukava paketti se sitten olikin. Ei niin hyvä kuin Jussi Jänikset, mutta sisällöllisesti näitä on aika vaikea vertailla. Paras elämäkerrallinen teos, mitä tänä vuonna olen lukenut (ja taitaa olla ensimmäinenkin, mutta ei se sen arvoa alenna). Semmoinen kepeä, mutta sisältää oikeasti myös sanottavaa.
Kuvituksessa ärsytti välillä kontrastin puute. Esim. yhdessä kohtauksessa oli näkymä huoneen sisällä ja huoneessa oli ikkuna, josta näkyi ulos. Kaikki samalla ohuella viivalla. Mutta sopii silti kokonaistyyliin.
Ihan suositeltava lukupaketti.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: VesaK - 18.05.2005, klo 16:16:40
Hate annual #6. Voi kampikumpi mitä soopaa. "Buddy´s new look" ei ole edes hyvää kettuilua faneille. Bat Boy -strippi on aivan ö-luokan "poliittinen satiiri".

Hellblazer-kollektio  Red Sepulchre (http://www.dccomics.com/comics/?cm=3048). Haunted-jaksosta tuttuja hahmoja, mutta eipä paljon mitään erikoista uutta. Steve Dillon ei todellakaan ole piirtäjien parasta a-sarjaa. 


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Antti Vainio - 19.05.2005, klo 03:50:29
Milligan/Fegredo/Enigma

kyllähän mä tästä melkoisesti  pidin sen alkukakistelun jälkeen vaikken voi väittää että pystyisin selittämään mistä siitä kaikesta on kyse. mulla on silti iso ongelma tällaisten sarjakuvien kanssa kuin Enigma ja Invisibles:niiden kirjoittajat on liian fiksuja kirjoittamaan supersankarisarjakuvia mutta ne rakastaa niitä. sitten ne on olevinaan ironisia ja kirjoittaa näitä hybridejä. myöntäisivät pois että pitää valita joko oikeat fiksut sarjakuvat tai sitten ääliömassa joka pitää supersankareista


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: q-mies - 19.05.2005, klo 11:22:20
Onko joku lukenut Bendisin "Secret War" sarjaa? Mielipiteitä?


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 28.05.2005, klo 11:28:04

Jussi Jänis: Epäonnen kivi
Trondheimin piirrokset ovat vekkuleita. Talot väärällään sinne ja tänne, mahtavia vääristyneitä perspektiivejä. Nautittavaa.
MUTTA se juoni!
Tyhjänpäiväisiä pikku tapahtumia. Tylsää...


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Petteri Oja - 28.05.2005, klo 12:09:13
Minä taas ostin ja luin vihdoinkin Minä Lewis Trondheimin. Se oli pirun hyvä, jopa parempi kuin odotin. En ole juurikaan lukenut Jussi Jäniksiä tai muita Trondheimin juttuja; ei oo tullut hommattua kun kuulemani kommentit ovat olleet lähinnä vastaavia kuin Tertsin ylläoleva.

Sama juttu kävi Dubuyn ja Berberianin kanssa: Päiväkirja albumista vetosi muhun paljon enemmän kuin Herra Jeanit. No, ainakin tämmöinen päiväkirjamuoto on siis ranskalaisilla nykysarjakuvan tekijöillä hallussa.  ;D

Nämä mainitut kaksi teosta, Minä Lewis Trondheim ja Päiväkirja albumista kannattaa lukea lähekkäin. Niissä on hauskoja yhtymäkohtia toisiinsa, niinkuin Rojukin joskus totesi.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 28.05.2005, klo 13:00:53
Minä taas ostin ja luin vihdoinkin Minä Lewis Trondheimin. Se oli pirun hyvä,
Mäkin tykkäsin tosta päiväkirjasta. Siihen "arkipäiväisyys" sopii kuin nenä naamaan.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 29.05.2005, klo 01:04:15
Tulipa vietettyä lauantai-illan huumaa sarjakuvia lukemalla.

Luin XIII, osat  I ja 2.
Hyvää viihdettähän nuo albumit edustavat. Mielenkiintoinen, jokseenkin kliseinen juoni, mutta albumit on julkaistu 80-luvun puolivälissä, tämäkin voi vaikuttaa asiaan.

Tarina etenee vauhdikkaasti, mikä on virkistävää vaihtelua moneen nykysarjakuvaan, joissa tuijotellaan ja tylsistellään ruutukaupalla.

Vance piirtää ammattimiehen ottein ja huolella eli ruuduissa riittää tutkimista vielä toisellakin lukukerralla, olettaisin.

Panee vain mietityttämään, että kauanko näiitä uusia ja taas uusia arvoituksia ilmaantuu päähenkilön ratkottavaksi. Jossain vaiheessa pitäisi ruveta löytymään myös vastauksia. Mutta kyllä minä ostan ainakin nuo kaksi takakannessa luvattua jaksoa. Ja jopa odotan, että milloinkas ne ilmestyvät  kirjakauppaan.

Voihan tämä XIII olla tämmöinen Blueberry-tyyppinen sarja, jossa sankarin eteen kasataan vastuksia toisensa perään ja tämä epäonnistuu aina vaan. Se pitää vain tehdä taidolla ja en näe mitään syytä miksei sellainen  juonikuvio tämänkin sarjan kohdalla toimisi. Mutta aika näyttää ja toivottavasti ihmiset ostavat albbua, jotta sarja ei lopahtaisi ennen aikojaan.



Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Holle - 25.06.2005, klo 14:43:55
Juhannusaattona:
Doug Allen, Steven, Egmont
Tästä en tiennyt ennen lukemista mitään. Lainasin kirjastosta kannen perusteella.
Hieno opus. Tuon luettuani tuli hillitön hinku piirtää sarjakuvia?


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: lasse - 25.06.2005, klo 17:50:04
Luin tänään loppuun Torstaina ostamani Jatko-sodan korkkarin. Ihan hyvää luettavaahan se oli. Tähtiä jos pitäis antaa, niin antasin varmaan 3.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: OlliH - 25.06.2005, klo 23:30:38
Ensimmäiset 15 numeroa Fablesia tuli kelattua läpi. Hyvää kamaahan se on. Suosittelen tyypeille jotka lukisivat supersankarisarjakuvia mutta lateksipuvut ottavat päähän. Fablesissahan on kyse siis satuolennoista jotka ovat joutuneet evakkoon maapallolle ja siitä kuinka he yrittävät järjestää oman hallintonsa ja pysyä ihmisiltä piilossa. Pääosassa mm. poliisin hommia hoitava (ihmismuotoinen) iso paha susi, playboyelämää harrastava Prince Charming ja pahiksena asehullu ja muutenkin vähän vinksahtanut Kultakutri. Jos eläisimme hyvässä maailmassa niin tätä julkaistaisiin suomeksi.

Muuhun kesäkuun luettuihin kuuluu Minä Lewis Trondheim. Sitä kehuttiin täällä Kvaakissa niin paljon etukäteen että pikkuisen tuli ehkä pettymys, vaikka positiivinen kokemushan se ehdottomasti oli. Ei ehkä paras Trondheim kuitenkaan, sen verran tykkäsin Blacktownista.

Tänään luin Pahkasian vuodelta 92. Siinä oli aika paljon kakkahuumoria. Ihan jees.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 06.07.2005, klo 22:22:02
Asterix Intiassa (Asterix-kirjasto):
Dialogissa pyritään lähes joka repliikissä heittämään joku nokkeluus, tämä tuhoaa dialogin täysin. Todella piinallista luettavaa.
Tarina on peruskivaa seikkailua lapsille ja "lapsenmielisille". Sinänsä sujuvaa kuvakerrontaa, mutta Goscinnyn nokkeluus ja tarinankuljetustaito  loistavat poissaolollaan. Nyanssit puuttuvat tai ovat epätarkoituksenmukaisia.

Uderzon vaatima Asterix-fontti ei istu suomenkielen sanoihin. Puhekuplat hyökkäävät silmille, koska fontti on liian paksua ja puhekuplien reunoilla on liian vähän ilmaa. Vanhoissa Asterixeissa on todella laadukasta ja kielemme rakenteisiin istuvaa tekstausta.

Kirjassa olevat Uderzon luonnokset ovat kiinnostavia.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: lasse - 07.07.2005, klo 11:41:47
Tuossa eilen illalla(lue=yöllä) luin loppuun ihmesarja kutosen, ja mielestäni se oli aivan L-O-I-S-T-A-V-A! Tykkäsin tosi paljon Kirbyn tyylistä piirtää, ja Leen tyylistä kertoa. Toivottavasti näitä varhaisia Ihmenelosia saadaan jatkossa lisää Ihmesarjassa.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: q-mies - 07.07.2005, klo 13:54:25
Lukaisin tossa Thanoksen oman lehden (#1-12). Mitä tosta sanois, ekat kolme lehteä meni selitellessä taustoja, sitten päästiin vauhtiin ja sitten (7-12) meni niin hämäräksi että tipuin kärryiltä. Giffen ei oikein hahmota kaikkea oikein, miten hitossa Thanos muka hakkaisi Tuonpuoleisen (onhan kyseessä sama hahmo?).. niin ja sitten Thanos viittaa Surffariin Galactuksen ekana apurina vaikka tietää hyvin että Tyrant oli eka.. pikkuvirheitä mutta pistää silmään. Kuvitus oli kivaa (#1-6 / Milgrom) sekä loistavaa (#7-12, Ron Lim). Kirjoittajina siis olivat Jim Starlin (#1-6) ja Keith Giffen (#7-12). Kaiken kaikkiaan viihdyttävää ja Thanoksen ystäville varsinkin #1-6 suositeltavia.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: DotC - 07.07.2005, klo 14:12:40
Tuossa eilen illalla(lue=yöllä) luin loppuun ihmesarja kutosen, ja mielestäni se oli aivan L-O-I-S-T-A-V-A! Tykkäsin tosi paljon Kirbyn tyylistä piirtää, ja Leen tyylistä kertoa. Toivottavasti näitä varhaisia Ihmenelosia saadaan jatkossa lisää Ihmesarjassa.

Täytyy yhtyä tässä ylistyskuoroon. Erityisesti tarinat olivan mahtavan kaistapäisiä ja verrattuna saman aikakauden X-Meniin (Essential Uncanny X-Men) tasoltaan paljon parempia. Ja Reed Richards autonrenkaana. ;D
Tätä lisää. Toivottavasti myy hyvin.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: lasse - 07.07.2005, klo 17:26:49
Luin tossa äsken loppuun Lännen korkkari Herrasmiskostajan. Oli mainio tykkäsin Hiltusen kuvituksesta tosi paljon.


Petri Hiltusen kuvitus <3.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 07.07.2005, klo 20:41:41
Kerroin tuossa Sin City -ketjussa että Voima-lehdessä oli kokosivun mainos elokuvasta ja Liken tulevasta 7. osasta. Samoin kerrottiin että kaikista vanhoista tulee uusintapainokset.

Ai nin, luettuhan tähän ketjuun piti laittaa. Minisarja Vertigo Pop: London oli minusta hyvä. Ikääntynyt rokkari vaihtaa salaperäisen huumeen avulla bodia nuoren rokkarin kanssa. Kirjoittaja Peter Milligan, piirtäjän nimeä en muista mutta ei valittamista.

Imagen Ultra-sarja oli myös verraton. Kertoo maailmasta jossa supersankarit ovat suurimpia julkkiksia. En tämänkään tekijöitä muista enää mutta heistä kuullaan vielä. Invincibleä kehuin jossain toisaalla.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Veli Loponen - 11.07.2005, klo 11:07:36
Nyt tulikin luettua taas vaihteksi enemmän uutta. Eli tietenkin Ihmesarja kutonen ja kuten sanottu, se oli oikein hyvä. Mielenkiinnolla sitä tarkkaili myös hahmojen (lähinnä Möykky ja Liekki) ulkomuodon kehitystä.

Lisäksi pääsin taas hakemaan lehteni Fennicasta ja luin Doom Patrol #11-13, Blood of the Demon #3-4 ja Action Comics #827-828.

Doom Patrol jatkaa oikein hyvällä tyylillään ja muuttuu koko ajan kiinnostavammaksi. En oikein ymmärrä monien valituksia tämän tarinan kökköydestä (ehkä se johtuu siitä, että DP niin armottomasti uudistettiin). Ehdottomasti soisin tämän jatkuvan vielä pidempäänkin kuin siihen 18. numeroon, mutta saa nähä (ehkä Terry Austinin tussaamat jaksot, ainakin 13 näytti oikein hyvältä, tuo hieman lisää lukijoita).

Blood of the Demon jatkaa hieman alkua kesymmällä linjalla, mikä minusta on ihan hyvä merkki. Ihan kiva sarja, mutta kyllä tää taitaa mulle olla vaan semmonen must-have, koska se on Byrnen tekemä.

Action Comics. Byrne palaa Teräsmiehen pariin 17 vuoden jälkeen ja hyvältä näyttää. Simonen tarina on juuri sitä, mitä Teräsmieheltä odottaakin ja Byrne/Nelsonin kuvitus on hyvää, vaikka Nelson tussaakin varsin kovalla kädellä. Tämä on semmoinen sekoitus nostalgiaa ja ihan uutta ja erikoisuutena täytyy mainita, että Nelsonin tussaus muuttaa Byrnen jälkeä huomattavasti vanhemman tyylin näköiseksi. Tulee mieleen jotkut Paul Ryanin tussaamat West Coast Avengersit.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Petteri Oja - 11.07.2005, klo 13:54:19
Siirsin Sin City -jutut sopivampaan ketjuun (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=3613.msg57615#msg57615) ettei turhaan kyseltäisi samoja juttuja kahdessa ketjussa.

Luettua:

Murtosaari & Vaijärvi: Jake 1. Divarista poimin mukaani, ja hyvin tää toimii edelleen!

Mäkelä: Häjyt. Akateemisen loppualesta saa/sai tätä reilulla seitsemällä eurolla. Erinomainen kokonaisuus, sisällöstä ysi ja ulkoasusta kymppi.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 11.07.2005, klo 17:37:55
Ostin Fennicasta Natasha-albumin, Muistoja Mona Lisasta.
Visuaalisesti loistelias albumi!

Enemmän lukukokemuksestani: Eurooppalaiset sarjakuvat/Natasha


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: OlliH - 12.07.2005, klo 13:11:04
Eihän tässä ehdi lukea sarjakuvia, kun viikon reissun jälkeen menee pari päivää lukea mitä kaikkea Kvaakkiin on tullut.

Hellblazer tuli kaverin luona lukaistua. Ei nyt ihan kaiken kuulemani hehkutuksen arvoista, mutta ostaisin kyllä jos tekisin joskus jotain rahan saamiseksi. Ihmesarja kutosen sijaan tuli ostettua divarista ykkönen. Tällainen paksu lärpäke on kyllä ihan oikea formaatti tällaiselle.

Itsesivistysosastolta tuli vähän aikaa sitten lainattua kirjastosta Marko Turusen tuotantoa. Oli siinä satunnaisesti omaa viehätystäkin, mutta Hagelberg ja Pesämaa osaavat paremmin tuon surrealismiosaston, jossa kuitenkin suurin osa tuotannon arvosta minusta piili.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 12.07.2005, klo 17:25:31
Benoit Brisefer, Les taxis rouges
(Benjamin, Punaiset taksit)
En vissiin koskaan lukenut Ruutu-lehdissä tätä tarinaa. Jotenkin ne väritkin olivat niin haaleita.
Jyrki Vainio kehui taannoin Peyoa täällä Kvaakissa. Siispä tilasin Les taxis rouges ja Les 12 travaux albumit, ihan vain kesän kunniaksi!

Punaiset taksit-albbu on aikansa lapsi, joskus 50-luvulla tehty. (EDIT: 60-luvun alussa) Kaikesta päätellen ula-keskukset tekevät tuloaan ja ovat uusinta tekniikkaa. Ja eikös vain rosvot heti keksi sitä hyödyntää. Eli tarina on aivan älytön nykyajan vinkkelistä katsottuna.
MUTTA tämä oli aivan mielettömän loistava sarjakuva! Mainioita gageja! Seikkaillaan trooppiselle saarelle asti. Ja itse Benjaminin hahmo on ihan täysi kymppi! Todella onnistunut pikkuvanha, yksinäinen lapsi.
Willin taustatkin toimivat hyvin kaikessa yksinkertaisuudessaan.
Ja kaltaiselleni surkealle ranskantaitajallekin tätä voi suositella, kieli on yksinkertaista, sanakirjaa ei tarvita.

Ensi viikolla on vuorossa 12 urotekoa, joka on muistaakseni vielä parempi kuin tämä albumi.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 12.07.2005, klo 23:07:37
Suomeksi tulleet Benjaminit (6 kpl) olivat kaikki hyviä, mutta ostin 80-luvulla seitsemännen albumin ruotsiksi ja se olikin jo ihan surkea. Sirkus Bodonista tutut hahmot ovat mukana. On niitä enemmänkin ranskaksi, mutta Ruotsissa taisi jäädä tuohon.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 13.07.2005, klo 00:44:05
Kaksitoista urotekoa tulikin luettua jo tänään.
Sekin oli loistava albumi. Benjaminin ilmeet piirretty todella aivan nappiin.
Nuori Walthérykin oli mukana tätä tekemässä ja se näkyy, positiivisessa mielessä, siis. Käsikirjoittamassa Peyon kanssa on vanha velho Delporte.

Kansikuva on mielestäni todella hieno. Ties vaikka ottaisin siitä ison valokopion ja iskisin kehyksiin.
http://www.bdnet.com/zi/bdweb/images/90/9782803612901_cg.jpg


Se seitsemäs albumi taitaa olla joidenkin muiden kuin Peyon tekemä, poikansa kenties.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 13.07.2005, klo 11:48:13
Hate annual #6. Voi kampikumpi mitä soopaa. "Buddy´s new look" ei ole edes hyvää kettuilua faneille. Bat Boy -strippi on aivan ö-luokan "poliittinen satiiri".


Se oli Hate Annual # 5.


Se seitsemäs albumi taitaa olla joidenkin muiden kuin Peyon tekemä, poikansa kenties.

Niinpäs olikin. Kannessa lukee Peyo, mutta vikan kuvan signeeraus on Blesteau -78. Kuka sitten lieneekään. EDIT: Tuo (http://www.lambiek.net/blesteau_albert.htm) EDIT2: Tuo on poistettu! Mitä tapahtui Blesteaulle? Ketään ei kiinnosta? Näkemiin.

Peyon poika Thierry Culliford on kirjoittanut albumit 8, 10, 11 ja 12. Peyon käsikirjoitukseen tehtiin albumi 9 ja viime vuonna ilmestyneellä numerolla 13 on taas uusi kirjoittaja.

Seiska-albumin jälkeen kului 15 vuotta ennenkuin sarjaa jatkettiin 1993. Kaikki sen jälkeen on piirtänyt Garray Pascal.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: VesaK - 13.07.2005, klo 13:22:17
Se oli Hate Annual # 5.

Aivan sama. Pahka mikä pahka.  Manaran tuotantoa on tullut tässä muuten kelailtua, ja aikamoista soopaa se kyllä on. Pari onnistunutta novellia, loput enimmäkseen junttikomediaa muka kirjalliselta pohjalta ja niitä alastomia naisia kinttuja levittelemässä sinne sun tänne. Olettekos muuten nähneet "Näkymättömän tuoksun" pohjalta tehdyn pitkän animaatio-elokuvan?

Herra Maneeri (http://www.imdb.com/name/nm1081810/?fr=c2l0ZT1kZnxteD0yMHxsbT01MDB8dHQ9MXxmYj11fHBuPTB8cT1taWxvIG1hbmFyYXxodG1sPTF8bm09MQ__;fc=1;ft=20) on häärinyt pehmobornoilufilmien kanssa enemmänkin. 


Otsikko: Re: Luettua (Bob Morane)
Kirjoitti: mlietzen - 19.07.2005, klo 09:09:32
Bob Morane:
Sammakkojen Linna
Huh, huh! Olipa huttua!
Juonessa ei päätä ei häntää. Taas täytyy ihmetellä miten sama käsikirjoittaja, Vernes, on voinut kirjoittaa sellaiset albumit kuin Samurain silmä ja Kauhusaaret.
Vancen piirrokset sentään ovat jälleen lähes huippuluokkaa.

Juu, kaivan tämän menneisyyden syövereistä kun tulin juuri lukeneeksi. Tuossa Vancen jälki on parhaimmillaan, sivellin on kulkenut varsin sähäkästi. Kattelin netistä että tuon jälkeen tullut viimeinen Vance-Bob L'Empereur de Macao (http://www.bdnet.com/9782803602766/alb.htm) olisi samoilla linjoilla. Tunteeko ketään Macaon keisaria? Lystikkään näköinen mies.

Sammakot on huttua mutta sehän kuuluu asiaan. Olisi mielenkiintoista tietää ovatko Vernesin Bob Morane -kirjat (joihin vissiin kaikki tai suurin osa noista sarjakuvista perustuu) yhtä älyttömiä vai onko sarjakuvissa vaan karsittu kaikki turha kuten juoni ja järjelliset selitykset pois.

XIII vuodelta 1984 ei sitten taas minua miellytäkään. Mahtoiko Vance tehdä sitä ennen mitään muuta noiden Bobien tapaan? Sääli jos ei tehnyt.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 19.07.2005, klo 09:23:19
Missähän välissä Vance teki Bruno Brazilia?


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: mlietzen - 20.07.2005, klo 07:30:38
Missähän välissä Vance teki Bruno Brazilia?

77 ilmeisesti viimeisen pitkän albumin. Ei kovin inspiroituneen oloista.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Hanna - 20.07.2005, klo 21:45:31
Tämmönen paketti saapui jenkki-Amazonista paikalliseen postiin vähän aikaa sitten. Oli pakko ottaa kuva, sen verran odotettu lähetys kun oli kyseessä: (http://gamma.nic.fi/~ilmonen/Uudet-sarjikset_1.jpg)

Huh, mitä laatutavaraa! Yksikään näistä ei ollut turhaan ylistetty, ja liitynpä nyt itsekin samaan kuoroon.

Craig Thompson: Blankets (Top Shelf, 2004)
Viisi pistettä viidestä saa tämä tiiliskivi. Kaiken suitsutuksen ansainnut, menee omalla top-listallani kärkikymmenikköön ja vähän ylemmäksikin. Todella kauniisti piirretty ja viimeisen päälle mietitty tarina uskonnollisesta lapsuudesta ja hellyyttävästä ensirakkaudesta. Kaikki toimi: tarina, piirrostyö, ruutujako, juonen kuljetus. Ainoastaan uskonnollisen fanatismin sävyttämästä lapsuudesta olisin mielelläni lukenut enemmänkin.

Debbie Drechsler: The Summer of Love (Drawn & Quarterly, 2003)
Ahdistavalla ja koskettavalla Daddy's Girl -albumilla suosikkipiirtäjieni joukkoon noussut Drechsler ei petä tälläkään kertaa. Juuri tällä tavalla minäkin haluaisin osata piirtää, samalla sekä hysteerisen pikkutarkasti että yllättävän pelkistetysti. Tarinakin iskee hyvin, lieköhän muuten kyseessä sama Lily kuin Daddy's Girlissäkin...? Kummallisesta värityksestä rapsahtaa kyllä muutama sakkopiste, väreinä käytetyt vihreä ja ruskea nimittäin ovat paikoin aika tukkoisia. Mustavalkoinen olisi toiminut paljon paremmin. Loistoteos silti!

McSweeney's Quarterly Concern 13 (McSweeney's, 2004)
Chris Waren toimittama ja häkellyttävän upeisiin kuoriin kääräisty kokoelma USAn tämän hetken huipputekijöiltä oli hieman kaksijakoinen kokemus. Toisaalta joukossa oli ihan mielettömän hyviä juttuja (mm. Richard Sala, Kim Deitch, Jeffrey Brown, Seth ja herra Ware itse), mutta toisaalta myös paljon sellaista josta en juurikaan perustanut (mm. Julie Doucetista en ole koskaan oppinut pitämään piirun vertaa, tiedä sitten miksi). Myös kokoelman liitetyt artikkelit olisi voinut jättää vähemmälle ja täyttää senkin tilan sarjakuvilla. Mielenkiintoinen läpileikkaus tämä albumi siltikin, suosittelen lämpimästi.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 25.07.2005, klo 23:39:46
Magnus, Robot Fighter

Vesa K:lle paljon kiitoksia vinkistä. Tilasin amazonista kaksi Magnus-kirjaa.
Ensimmäinen on luettu. Toinen tuli eilen postissa.
Olen suuri Russ Manningin ihailija, joten oli todella hienoa saada tutustua tähän itselleni tuntemattomaan sankariin. Juonikuviot olivat semmoisia iloisen viattomia, mutta saivat aikaan mukavia nostalgiaviboja.Semmoista mukava Tarzan-meininkiä.
Olisi kiva tutustua myös Manningin toiseen "unohdettuun" sarjaan. Semmoisiin miekkaileviin kaksosveljeksiin. Olikos toinen musta ja toinen valkoinen?

Ja Magnus-kirjat näyttävät hyvältä hyllyssä!


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Antti Vainio - 26.07.2005, klo 00:24:21
Benoit Brisefer, Les taxis rouges
(Benjamin, Punaiset taksit)
En vissiin koskaan lukenut Ruutu-lehdissä tätä tarinaa. Jotenkin ne väritkin olivat niin haaleita.
Jyrki Vainio kehui taannoin Peyoa täällä Kvaakissa. Siispä tilasin Les taxis rouges ja Les 12 travaux albumit, ihan vain kesän kunniaksi!

Punaiset taksit-albbu on aikansa lapsi, joskus 50-luvulla tehty. Kaikesta päätellen ula-keskukset tekevät tuloaan ja ovat uusinta tekniikkaa. Ja eikös vain rosvot heti keksi sitä hyödyntää. Eli tarina on aivan älytön nykyajan vinkkelistä katsottuna.
MUTTA tämä oli aivan mielettömän loistava sarjakuva! Mainioita gageja! Seikkaillaan trooppiselle saarelle asti. Ja itse Benjaminin hahmo on ihan täysi kymppi! Todella onnistunut pikkuvanha, yksinäinen lapsi.
Willin taustatkin toimivat hyvin kaikessa yksinkertaisuudessaan.
Ja kaltaiselleni surkealle ranskantaitajallekin tätä voi suositella, kieli on yksinkertaista, sanakirjaa ei tarvita.

Ensi viikolla on vuorossa 12 urotekoa, joka on muistaakseni vielä parempi kuin tämä albumi.

Nämä oli sellaisia joiden avulla opiskelin ruotsia, Carlsen julkaisi ne  asiallisina albumeina joita löytyi divareista muutamalla markalla. Ei elämää suurempia mutta erittäin viehättäviä, se ranskalainen pikkukaupunkimentaliteetti ei sitten loppujen lopuksi ollut lapsena niin vierasta verrattuna  Kissankulmaan tai  Muumilaaksoon


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 01.08.2005, klo 22:30:23
Muistaakseni se on Adams, koska samoihin aikoihin ekassa Hellboy minisarjassa Adams piirsi itsensä yhden Monkeyman&O'Brien-jatkiksen loppuun lyhyttukkaisena. Tosin Byrnen piirtämä on tosiaan vähän tukevampi, joten ei välttämättä ole se. En löytänyt mainintaa edes Next Menin lukijapalstalta. Puhuivat vaan abortista ja Jeesuksen puheista. Mikä se tämmöinen sarjakuvalehden lukijapalsta on, kun ei sarjakuvista puhuta ollenkaan?

Ei, kyllä se on Chadwick sittenkin. Näin miehen juuri kolmannen Matrixin extralevyllä.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: lasse - 07.08.2005, klo 12:54:12
Salapoliisi Conan kynpin sain luettua. Ehkä paras lukemani Conani. Vika mysteeri oli paras. Harmi vain,ettei Kouvolan rautatie-aseman ärrällä ollut niitä täytekynällä varustettuja versioita. Mutta mitä sillä kynällä tekee.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Leo - 07.08.2005, klo 13:26:18
Viikon ostoksia: Ihmesarja 6: Ihmeneloset, SC: Kaiken takana on nainen, SC: Keltainen äpärä, Mega 4: Ihmeneloset ja lisäksi tilasin Hämähäkkimiehen kotiin.

Näistä paras on ylivoimaisesti Kaiken takana on nainen. Keltainen äpärä ei ehkä iskenyt niin paljoa, sillä sen olin nähnyt jo elokuvissa ja juonenkäänteet eivät iskeneet. Mutta en voi kuin ihmetellä kuinka Miller heittää ukkoihin sinne tänne mustaa (ts. siltä se vaikuttaa) ja saa sen silti näyttämään hienolta. Mega 4 oli vähän tylsä. Ihmenelosten alkuperäinen syntytarina oli paljon hauskempi. Ihmesarja 6 taas iski niin hyvin, että tilasin Hämähäkkimiehenkin samantien. Marveliahan ne ovat molemmat.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 13.08.2005, klo 12:49:48
Trondheim: Kaput et Zösky (vai pitäiskö sanoa Zosky?)
Aivan mainio sarjakuva! Kaksi pahista jotka haluavat tuhota jokaisen eteensä sattuvan planeetan tai ainakin alistaa asukkaat hirmuhallinnon alle (ja tappaa joitakin huvin vuoksi silloin tällöin). Trondheimin hassunhauskan yksinkertainen piirrostyyli sopii todella hyvin näiden kahden luuseriavaruusseikkailijan toilailuihin. Tarinat ovat nautittavan hulvattomia ja mikä tärkeintä, niissä tapahtuu koko ajan, toisin kuin puuduttavassa Jussi Jäniksessä.
Tätä on hankittava lissää!

Ranskan kieli on Kaput et Zöskyssä melko yksinkertaista, joten albumi sopii mitä parhaiten ranskaansa parantelevalle surkealle ranskan taitajalle, kuten mulle.

http://www.bdnet.com/zi/bdweb/images/27/9782847890273_cg.jpg

http://www.bdnet.com/zi/bdweb/images/27/9782847890273_pg.jpg


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Markku Myllymäki - 13.08.2005, klo 13:01:20
Trondheim: Kaput et Zösky (vai pitäiskö sanoa Zosky?)

Saako tuota Suomesta?


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 13.08.2005, klo 13:02:48
Tilasin tuon nettikirjakaupasta.
Mutta esim. Akateeminenhan tilaa vissiin ihan mitä vain niiltä pyytää. Toimitusaika vain on pitkähkö.



Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: VesaK - 13.08.2005, klo 15:25:57
Saako tuota Suomesta?

Kaput et Zöskyä on julkaistu suomeksi parin jakson verran Sarjainfossa, sarjakuvasisältöisessä erikoisnumerossa joka oli 3/2001 (no 112).  Sitä ei valitettavasti  www.kupla.net :in listauksessa ole, mutta sarjisfestareilta sitten saabi.

"Te mielettömät! Olette tuhonneet alebössin patsaan ja pyhätön!"

Niin ja Jysäyksessä 2/05 on myös kaksi lyhyttä K&Z-juttua, eri jutut kuin Infossa.

Omista luetuista viimeksi... en nyt ihan täysillä ole ehtinyt lukea, mutta pikalukaista Alan Mooren ja Gene Han esiosan Top10:lle. The Forty-Niners oli mainiota työtä, joskin vaatii aivan helkkaristi tietoa 20 - 40 -luvun sarjakuvista että kaikki aukeaisi. Historian tuntemattomuus ei tosin hirveästi haittaa, mutta juoni kyllä avartuu kummasti mikäli tietää paitsi sarjakuvista, myös USAn sodanjälkeisestä historiasta ainakin perusteet.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Doc Lomapäivä - 21.08.2005, klo 20:04:07
Luettua: Minä Lewis Trondheim. Palautti taas uskon siihen, että sarjakuvalla voi kertoa psykologisesti mielenkiintoisia ja puhuttelevia tarinoita. Eikä edes tarvitse olla erikoinen piirtäjä, riittää että jäljessä on "sitä jotain" joka tempaa mukaansa.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: OlliH - 03.09.2005, klo 18:28:24
Viime aikoina on tullut luettua varsin paljon, ja suosittelenkin kaikille muillekin sairastumista. Maalari ja merirosvon kakkososa oli mainio, ehkä kuitenkin pienoinen pettymys ykkösosan jälkeen. Rannan ja Lietzenin Engelsmannit tulevat oli myös hyvää kamaa. Tosin ei olisi haitannut yhtään vaikka pituus olisi ollut kaksinkertainen, vaikka sitten olisi kerrottu ajankuvasta yleisemminkin, tai vaikka syvennetty joihinkin henkilöihin tai jotain. Hyvä näinkin.

Joitakin aikoja luin loppuun Preacherit, joista jäi vähän ristiriitainen fiilis: hyviä tarinaelementtejä, loistavia hahmoja ja posketonta väkivaltaa, mutta toisaalta pääpariskunta olisi pitänyt ampua esim. heti alussa, Dillonin kuvitus alkoi ottamaan päähän jo huomattavasti ennen puoltaväliä ja yleisesti arvomaailma oli pikemminkin (väärällä tavalla) moralisoiva kun nihilistinen. Noh, mutta varsinainen pointtini olikin, että nyt tuli luettua sitten ne Preacher-spessut, ja niissä oli melkein kaikki nuo ongelmaosiot korjattu. Hyvät hahmot olivat sooloseikkailuissa elementeissään (paitsi heikoimpana lenkkinä Arseface), nihilismi oli kukassaan (etenkin mainiossa Good Old Boysissa) ja taiteilijatkin olivat ainakin piristävää vaihtelua. Ei-niin-yllättäen heikoin lenkki oli taas se jossa Custer esiintyi.

Lopuksi voisi vielä haukkua Alan Moorea, kirjastosta kun bongasin Hiljainen Kuolema -albumin. Eipä ollut tosiaankaan hääppöinen. Kai tuota pitäisi ihan keskivertona ellei tietäisi muita kirjoittajan teoksia.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 03.09.2005, klo 22:56:29
Luettua:

60-luvun Madeja, ajalta jolloin lehdellä oli tosiaan tasoa. Osa huumorista on vanhentunutta, mutta joissakin tapauksissa vanhentuneisuus tuo oman lisänsä. Esimerkiksi David Bergin musiikinharrastaja joka vaihtoi savikiekkonsa älppäreihin ja myöhemmin monoälppärinsä steroälppäreihin.

Falk & Moore: Mustanaamio. Ray Mooren piirrosjälki luo hienon synkeähkön tunnelman, vaikka mies ei teknisesti mikään hyvä piirtäjä ollutkaan. 30-luvulla Dianalla tuntui olleen uusi heila joka jaksossa ja Mustis oli tietysti mustis asiasta.

Transformers #1-80 ja pari saman ajan minisarjaa. Nyt olen viimeinkin tutustunut näihin. Mutta aika kökköä minusta. Ehkä olisi auttanut jos olisin paneutunut hahmoihin enemmän. Nyt en kyennyt erottamaan niitä toisistaan. Äkkiä läpi yleissivistyksen vuoksi.

Russ Manning: Tarzan. Luin jo aikaisemmin Gold Keyn Tarzan-lehtiä ennen Manningin aikaa. Piirtäjä oli sen verran kökkö että ei oikein innostanut. Mutta kun Manning astui kehiin, sarjat toimivat. Monia näistä muistan tulleen suomeksikin aikoinaan, myös tuon kökköpiirtäjän tekemiä.

Doug Moench & Paul Gulacy (ja muita): Master of Kung Fu. Tämä on ollut paha pettymys. Luulin että Shang-Chin sarjassa on jotain kun kestikin toistakymmentä vuotta. Sarja on vanhentunut pahasti eikä ollenkaan hyvällä tavalla. Ja Moench ja Gulacy ovat sentään saaneet myöhemmin erinomaista jälkeä aikaiseksi. Lukijanpalstalla tosin sanottiin että Gulacy lopettaa kokonaan sarjakuvien piirtämisen, mutta eipähän tuo näytä lopettaneen. Ja värit eivät toimi. Miksi päähenkilö on oranssi? Ja isäpappa Fu Manchu keitetyn kananmunan keltuaisen värinen? Nyt en ihmettele miksei tästä ole tullut Essentiaalia.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: 1978 villiä metsää - 09.09.2005, klo 20:49:05
Rebecca Dart "Rabbithead"

Yhdestä ruuturivistä useampiin sivujuoniin (ja riveihin) haarautuva sanaton sarjakuva. Pupu sylkäisee pari kertaa ja alkaa tapahtua. Aika epätavallisen "poikamainen" tarina naistekijältä, trippailuineen ja silpomisineen välillä hiukka painostava mutta silti jotenkin kepeä ja hauska. Vaati hiukan omaksumista tämä taitto, kaiketi paras tapa lukea on sivu (ei aukeama) kerrallaan.
Suosittelen tutustumaan jos tulee jossain kohti, sillä tämä hakee vertaistaan ja löytää sen Chris Waressa. Tai ehkei sittenkään, muussa kuin fakkiintuneen kuvataiton kyseenalaistamisessa, tunteikkaassa mykkyydessä ja innovatiivisuudessa.

Edit: Katsoin lehteä uudemman kerran ja varmaan sittenkin on parempi lukea aukeama kerrallaan... --Äh, tai mikä milloinkin tuntuu parhaalta, vaikka kiikarein kaverin hartioilta.

Bill Siekiewicz/Martin I. Green "Voodoo Child:
The illustrated Legend Of Jimi Hendrix"

Tämä helmi on jostain syystä pysynyt minulta kymmenen vuotta piilossa, olen varmaan olettanut sen olevan vain Sienkiewiczin kuvituksilla elävöitettyä tekstiä.
Kuvat itsessään eivät syyllisty turhaan kikkailuun, vaan niillä on läpi tarinan perusteltu paikkansa kokonaisuudessa. Kerronta on älykästä, sarjakuvan keinoin toteutettua, eikä sivuja olla hukutettu turhaan selittelevään tekstiin. CD on osuva bonus, kannet tuntuvat kivoilta kädessä.
 

 
 >
Onko muuten muita tutustumisen arvoisia Sienkiewiczin teoksia saatavilla? Tai muita, joihin olisi pitänyt aikanaan tarttua?




Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: roju - 10.09.2005, klo 01:14:56
Onko muuten muita tutustumisen arvoisia Sienkiewiczin teoksia saatavilla? Tai muita, joihin olisi pitänyt aikanaan tarttua?

About ainoa sankarisarjakuva mistä olen ikinä ollut kiinnostunut on Elektra Assassin. Se toinen taitaa olla V for Vendetta. Edes Watchmeniä en ole vaan jaksanut lukea sen ekan pakkokahlaamisen jälkeen.

Muistaakseni myös Black Orchid oli ihan kaunis, joskin sisällöltään tavanomaistakin ärsyttävämpää pseudosyvällistä uus-supersankarisotkua. Mikä pakko niitä syvällisyyksiä on sankarisarjakuviin päälleliimata? Ei se lisää sitä syvällisyyttä eikä tuo uutta "aikuista" lukijakuntaa vaan vesittää sekä supersankarisarjan että syvällisyyden.
Myös on kehuttu Sienkiewiczin Moby Dickiä vai mikä klassikkosovitus se oli, mutta sitä en ole lukenut. Aika nopeasti se maneeri kumminkin alkaa hypätä silmille. Ehkä Elektra oli huippu.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: MarkZero - 10.09.2005, klo 11:38:22
Jep, Elektra Assassin. Yksi parhaita sarjakuvia ihan genreistä riippumatta. Big Numbers olisi varmaan ollut toinen suositeltava, mut se jäi kahteen numeroon.

Miller/Sienkiewicz tekivät myös alpparin Daredevil - Love and War, ihan okei, muttei Elektran tasoinen.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: 1978 villiä metsää - 11.09.2005, klo 18:16:32
Kiitos vihjeestä, jäänyt tuolta osin aukko sivistykseen. Pitää laittaa harkintaan seuraavan kerran kun on varaa sijoittaa sarjakuviin. Mikäli tätä vielä myyvät. 


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: JV - 11.09.2005, klo 19:02:35
Hei. Tuollahan puhutaan Sienkiewiczistä, ängenpä lössiin...

Minusta Daredevil - Love and War on kaikin puolin eheämpi ja onnistuneempi kokonaisuus kuin Elektra Assassin. Elektrassa häiritsee minua visuaalisesti aika paljonkin paksut valkoiset palkit ruutujen välissä, jotka vievät tehoa kuvilta. Siinä ei ole otettu sivutilaa silleen onnistuneesti haltuun. Elektrassa on semmoinen voimakas rohkean kokeilun ja yrittämisen tuntu, ihan hyvällä tapaa, mutta minusta siinä Miller vetää vähän överiksi hulluuden kuvauksessaan. Minä luin albumin vasta muutama vuosi takaperin, ja tiedän että joskus aiemmin se olisi tiputtanut minut ihan eri kaliiberilla tuolilta.

Stray Toastersin Sienkiewiszilta sain hankittua joku vuosi takaperin, ja se on kummitellut mielessäni Sienkiewiczin magnum opuksena, mitä se pitkälti varmaan onkin, mutta siinä kerronnaliset kokeiltu menee jo tosi rankalle tasolle, ja yhdistettynä hankalaan tarinaan, se on aika todella raskas paketti. Mutta visuaalisesti ihan loistelias.

Mutta Voodoo Child on kyllä kypsä ja kaunis sarjis, joskin tarina on ehkä vähän köykäinen, ja sarjiksen takakannessa ja esipuheessa häpeillään tosiasiaa että kyseessä on sarjakuva...

Rojulle lehdottomana lukusosituksena Bendisin kässäämiä ja Alex Maleevin piirtämiä Daredevileja, ne ovat hyvinkin maanläheisiä ja pelaavat Bendisin nokkelalla dialogilla sekä ainakin DD -diggarille yllättävillä juonikuvioilla.

Ja KAbukihan ei oikeastaan supersankarisarjis ole koskaan ollutkaan, mutta kannattaa ehdottomasti tsekata Kabuki: Metamorphosis -albumi ja uusimmat Alchemy-lehdet, niitä olen täällä hehkuttanut aiemminkin, mutta siinä on tuon tradition edustavin uuden sukupolven tyyppi, jonka tavat rakentaa sarjakuvaa ovat sangen omaperäisiä ja ihmeellisiä.

Luin tässä tänään Alan Mooren Writing Comicsin, joka on varmaan yhdelle jos toisellekin sarjakuvan kirjoittajalle ihan ajatuksiaherättävää tekstiä, vaikka se onkin jo joku 15-20 vuotta vanhaa tekstiä alunperin Comics Journalista.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: MarkZero - 11.09.2005, klo 19:13:00
Kiitos vihjeestä, jäänyt tuolta osin aukko sivistykseen. Pitää laittaa harkintaan seuraavan kerran kun on varaa sijoittaa sarjakuviin. Mikäli tätä vielä myyvät. 

Elektra Assassinia oli männävuosina vaikea saada, mutta tuossa joku vuosi sitten tuli viimein uusintapainos, eli pitäis löytyä.

Ja Veltti, makuasioista pitää kiistellä. Joo, olet varmaan oikeassa että Daredevil on eheämpi kokonaisuus silleen tarinatekninessä mielessä ja kuvitukseltaankin, mutta Elektran tarina, hahmot ja sata lasissa meininki viehättää itseäni enemmän.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: JV - 11.09.2005, klo 21:40:31
Ja Veltti, makuasioista pitää kiistellä. Joo, olet varmaan oikeassa että Daredevil on eheämpi kokonaisuus silleen tarinatekninessä mielessä ja kuvitukseltaankin, mutta Elektran tarina, hahmot ja sata lasissa meininki viehättää itseäni enemmän.

Ei kai tässä sentään käsirysyyn tarvitse ryhtyä... Onhan se Elektra Assassin tommoisella hisoriallisella perspektiivilläkin aika merkittävä paketti, uskalias pläjäys aikanaan, eikä noin rohkeaa kerrontaa nykypäivänäkään kyllästymiseen asti näy. Ja Love and War tarjoaa kiinnostavan vertailukohdan- muutaman vuoden kokeneempana tehdyn, eikä Millerin oma Elektra elääkään ollenkaan huonompi ole.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 07.10.2005, klo 08:49:07
Peter Bagge: Buddy, Haaveilija

Tämä sarjakuva oli positiivinen yllätys. Tarinat olivatkin selkeitä ja helposti ymmärrettäviä. Ja oikeastaan ihan hauskojakin. Managerijutut olivat  painoteknisesti hieman pielessä, muste oli levinnyt liikaa.

Tuskin enää toista tämmöistä ostan, mutta jos tulee vastaan kirjastossa, lainaan varmasti.


Modesty Blaise: Black Pearl (Titan Books)
Tuntuu siltä, että tämä Modesty -kokoelma tuli liian myöhään. Kunnollisia paino-originaaleja ei enää ole, luulisin. Sen verran epätasaista materiaalia nämä kirjat sisältävät. ( Omistan neljä Titan-Modestyä.) Jotkin stripit tuskin edes näkyvät, suurin osa viivoista on hävinnyt olemattomiin. Joissakin taas ohuet viivat ovat aivan läjässä, muodostaen vain yhden ruman mustan alueen. Tuntuu, että joitakin strippejä on digitaalisesti korjailtu, tuloksena periaatteessa siisti lopputulos, mutta Jim Holdawayn mestarillinen kädenjälki on poissa. Myönnetään, että on siellä joukossa hyvän näköistäkin jälkeä.

Mitä tulee itse tarinoihin, niin ne ovat taattua O'Donnell-laatua. Jännittäviä ja hauskoja.

Mutta jos löydätte jostain vanhoja Modesty Blaiseja (ennen digiaikaa painettuja), niin ostakaa ennemmin niitä.
Esim. ruotsalaiset Special-Comicsit on painettu hyvin.
 

On muuten harmi, että Holdawayn ja O'Donnellin Romeo Brown -sarjakuvasta ei ole säästynyt yhtä ainutta originaalipiirrosta.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Maso - 07.10.2005, klo 11:12:35
Sienkiewicz-keskusteluun en uskalla muuten puuttua kuin toteamalla, että itse pidin Elektra Assassanista, Love & War'ista ja Bendisin (ja Mackin) Daredevilistä kovasti kaikista. Bendisin Elektra jätti vähän kylmemmäksi.

Vaikka olenkin vanha Marvel-zombi, on parin viime viikon aikana tullut luettua lähinnä Vertigon tavaraa; "vanhat tutut" Lucifer (vol 8) ja 100 Bullets (vol 8) eivät pettäneet tälläkään kertaa. Fables'in neljä ekaa albumiakin olivat (melkein) ennakko-odotusten mukaisia (mutta loistavia siis kuitenkin). Seuraavaksi ehkä taas Marvelia (Ennisin Punisheria, Fury, Black Widow) tai sitten viimeinkin Astro Cityt.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: JV - 07.10.2005, klo 11:55:43
Minulla ollut oikein into päällä sarjakuvan suhteen: ruotsalaiset C'est Bon -antologiat, Glömp 7, Hannu Eskon Päiväkirja, Trondheimin Jussi jänis ja epäonnen kivi, Mikrokosmos, Dupuyn& Berberianin Jeanin elämää 1, Horschemeierin Mother, come home, Jasonin Jag vill visa dig något , ja Blanketsin yritän vielä ehtiä lukemaan ennen Istanbulin matkaa...

Jussi jänis yllätti ihan lukukelpoisuudellaan, ulkokohtaisesti se on näyttänyt niin törkeän rumalle ja tarpeettomalle, pitkälti karun tietokonevärityksensä myötä.

Jason on ihan parhaita sarjakuvantekijöitä kautta maailman, sarjakuvan Kaurismäki.

Horschemeierin Mother, come home ei ollut ihan Comics Journalin hehkutuksen veroinen, mutta varsin kunnianhimoinen graaf. novelli kuitenkin.

Dupuy&Berberianiakin olen vierastanut pallonenien johdosta, mutta Jeanin elämää onkin varsin miellyttävää viihdettä.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Turo - 08.10.2005, klo 12:22:04
Viime aikoina on tullut luettua kohtuullisen paljon kuvaa. Robin hood metsien ikäveikko, Kramppeja ja nyrjähdyksiä, Blueberryn nuoruus, Aqfaq unien vanki ja Tilsan uusin, ilma-autolla Kaliforniaan ovat olleet luettavina.

Robin Hood, metsien ikäveikko yllätti positiivisesti.Piirrosjälki oli veikeän reteetä ja juoni täynnä hauskoja yksityiskohtia. Uusi ranskalainen sarjakuva on minun mieleeni, toivottavasti sitä julkaistaan vain lisää.

Olen ihmetellyt että miksi en ole aikaisemmin lukenut kramppeja ja nyrjähdyksiä. Siksipä otin kirjastosta mukaani muutaman, ja ihastuin niihin täysin. Nuutisen piirrosjälki on lentoisaa ja elävää, sopii hyvin sarjan käsikirjoitukseen. Toivonenkin piirtää  hyvin.

Blueberryn nuoruus on kevyttä luettavaa verrattuna mustikan myöhempiin seikkailuihin. Harmittaa, kun kirjastossa ei ole Zoom alppareita. ( Mutta sain hankittua nuoruus kakkosen kirjastosta 0.2 eurolla!)
 
Aqfaq on myös jäänyt hyllyn, mutta päätin kokeilla sitä. Kiehtovaa tässä on juuri juonen järjettömyys. Järjettömyys on myös Tlsalle ominainen juttu. Ilma-autolla kaliforniaan oli pettymys, ehkä odotettavasti. Tilsan särmä on kadonnut vuosien saatossa, mutta savupiippu juttu oli kyllä niin kaukaa haettu, että sille oli pakko nauraa.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 08.10.2005, klo 12:32:53
Tilsan särmä katosi silloin kun mies piti pitkää taukoa. Kaikki 80-luvun alun jutut ovat loistokkaita, mutta comebackin jälkeisistä sarjoista puuttuu se mielipuolisuus.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Petteri Oja - 08.10.2005, klo 12:48:00
Blueberryn nuoruus on kevyttä luettavaa verrattuna mustikan myöhempiin seikkailuihin. Harmittaa, kun kirjastossa ei ole Zoom alppareita.

Zoom-albumit ovat just semmoista tavaraa mitä saattaa löytää parilla eurolla kuppaisien divareiden laareista ja kymmenellä eurolla asiantuntevista paikoista. Mutta ainakin niitä löytää. Muutaman viikon sisällä olen hankkinut yhdeksän Zoom-albumia, enkä yhdestäkään ole maksanut yli viittä euroa. Joukossa kolme ekaa Blueberryä. On muuten hyvä seikkailusarja: Navaho, Bob Morane, Bruno Brazil, Punaparta. Ainoastaan Mic Vaillant on turhanpäiväinen.

Mikä muuten oli albumisarjan numero 14? Lakoman sivut mainitsevat niitä tulleen sen verran, mutten onnistunut löytämään viimeisen nimeä.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 08.10.2005, klo 13:11:18
Numero 14 on ensimmäinen Buddy Longway-albumi Sainuk (Chinook). Noita olisi pitänyt tulla enemmän. Mutta eihän ole vieläkään liian myöhäistä. Jalava? Like? AB?

Mulla on kaikki Zoom-alpparit olleet tietysti hyllyssä jo 30 vuotta. Mutta miksei kukaan pidä Mic Vaillantista? Minusta sekin oli hyvä (parhaat sarjat olivat tosin Zoom-lehdessä). Nykyisen moottoriurheiluinnostuksen vuoksi voisi kauppakin käydä. 80-luvulla julkaistuissa albumeissa viitattiin tapahtumiin joita suomeksi ei oltu nähty, joten vähän ihmettelin missä mennään. Varmaan kokonaisuudesta saisi paremman käsityksen.

Ja Jean Gratonin moottorimeininkiä on nähty suomeksi jo 50-60-luvulla Sarjakuvalehdessä vai Nastasarjoissako se oli?

Käsittääkseni Gratonin studion tekijät tekevät sarjaa yhä ja seassa seikkailee oikeitakin kuskeja. Zoomissa Vaillantin tallissakin oli oikea belgialaiskuski Jacky Ickx ja joku toinenkin. Myös belgialaisesta motocross-jätkästä Joel Robertsista piti tehdä oma albuminsa joka myös nähtiin Zoomissa.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Petteri Oja - 08.10.2005, klo 13:18:41
Tarinassa Hurjat on myös mukana tosielämän kuskeja, mm. Hannu Mikkola! Muita Mic Vaillanteja en ole vielä lukenut, mutta tuo ei kyllä sykähdyttänyt millään tavalla. Tosin siinäkin viitattiin aikaisempiin tapahtumiin joista mulla ei ole hajua. Kenties useamman peräkkäisen albumin lukeminen toisi tarinoihin lisää sisältöä..

Tai sitten ei. Autourheilusarjakuvat purivat kyllä lapsena kun keräsin Autopartio 525:ttä, mutta ei enää sen jälkeen.

Niin ja kiitos tiedosta, Joe. Nyt muistan Buddyn jossain myös nähneeni.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 08.10.2005, klo 13:20:13
Olisiko tämä viimoisin Mic Vaillant? Ilmestynyt tänä syksynä.

http://www.bdnet.com/9782870980781/alb.htm


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 11.10.2005, klo 00:30:56
Tigresse Blanche 2: Peau de pêche et cravate de soie (Yann, Conrad)

Olipa mukava sarjakuvakokemus. Vauhdikas, sopivan mutkikas juoni, ruumishuone, salaseura, kansainvälisiä agentteja, Hong Kong, 100 000 dollaria, englantilainen himokas hienostorouva, karvainen tuntematon rakastaja, kommunisteja, lentotukialus, ujo gentlemanni, vähäpukeinen aasialaisneito...
Ja huumoria kaiken yllä. Kyynisyyttä tietenkään unohtamatta.

Hieno tietokoneväritys. Ei mitään filttereitä tai efektejä. Tasaista pintaa ja huomaamattomia gradientteja, mutta värit todella harkittuja ja täyteläisiä. Ja Didier Conrad piirtää edelleen rennosti eli hyvin eli virtuoosimaisesti ja henkeäsalpaavasti. (Vaikka pidänkin hänen aiemmasta rosoisemmasta, vähemmän sliipatusta  tyylistään enemmän. Mutta taito ja tekniikka karttuu tehdessä.) Ja vielä kaiken muun hyvän lisäksi Conradin tyyli on sillai mukavan vanhanaikaistakin. Mies on Franquininsa ja Morriksensa lukenut.



http://www.24heures.ch/vqhome/le_journal/nos_dossiers/BD/abc_bd_250905.html


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Ilja Rautsi - 11.10.2005, klo 12:39:44
Robert Hunter/Timothy Truman: Dog Moon

Oudosti romantisoitua aavehömppää. Ei jättännyt mitään päähän.

Doug Moench/Kelley Jones: Batman: jotain

Unohtui jo nimikin, joka tapauksessa kolmas osa tekijöiden Elseworlds-Batman-vampyyrijutuissa. Luin lähinnä Kelleyn taiteen takia, tarina oli (kas kas) yhtä tyhjän kanssa. Mieleenpainuvin seikka oli Kelleyn piirtämän Batmanin kylkiluut, helvetin hienon näköiset. Muistui taas mieleen miksen juuri enää jaksa lukea tällaista.

Roberta Gregory: Bitchy´s School Daze

Jostain syystä tämä iski enemmän kuin aiemmin lukemani Bitchy Bitchit. Gregoryn piirrosjälki on isoilta osin luotaan työntävää ja tekstiläjien määrän luulisi olevan vastenmielistä lukukokemuksen luontevuuden kannalta, mutta yllättäen näin ei ole. Hämmentävää miten hyvin Gregory saa hahmon jatkuvan ajatusvirran kulkemaan kiinnostavasti. Ja hei, tässä oli paljon hyviä pointteja!

John Wagner/Vince Locke: A History of Violence

Ihan jees pulpmainen välienselvittelymysteeri, mutta Cronenbergin elokuvasovitus vie tarinan huomattavasti mielenkiintoisemmille urille ja on muutenkin vain, no, syvällisempi.

Daniel Clowes: Orgy Bound

Piti lukea uudestaan, hämmästyttävää miten yksi sivun mittainen sarjakuva hyönteisiä naivasta pojasta voi pelastaa koko päivän. Sensual Santa ajoi taas kerran hysterian partaalle.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: rama - 11.10.2005, klo 13:39:23
Minulla ollut oikein into päällä sarjakuvan suhteen: ruotsalaiset C'est Bon -antologiat...

Saanko kysyä uteliaisuuttani mitä Veltti tykkäsit niistä C'est Bonin antologioista? Varsinkin Elftorpin cyberpunk-sarjasta.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 11.10.2005, klo 23:46:39
Tarinassa Hurjat on myös mukana tosielämän kuskeja, mm. Hannu Mikkola! Muita Mic Vaillanteja en ole vielä lukenut, mutta tuo ei kyllä sykähdyttänyt millään tavalla. Tosin siinäkin viitattiin aikaisempiin tapahtumiin joista mulla ei ole hajua. Kenties useamman peräkkäisen albumin lukeminen toisi tarinoihin lisää sisältöä..


Hurjat-albumin lopun Judith esiintyi edellisessä Moottorit kylvävät kuolemaa -alpparissa ensi kerran. Vilahtaneet Betty ja Bobby olivat suuremmassa osassa Zoom-lehdessä Viiden tytön rallissa.

Gratonin piti ottaa Jarno Saarinenkin sarjakuviinsa, mutta Jarno ehti kuolla ennenkuin suunnitelma toteutui.

Ja tuo aikaisemmin muistelemani oikea formulakuski oli ranskalainen Jean-Pierre Beltoise, joka oikeastikin ajoi sekä kaksi- että nelipyöräisiä. Ja molempia voitokkaasti.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: yamiyugi - 14.10.2005, klo 18:22:49
Mix kaikki on nykyään poissa?! KIrjoitan mä mihin vaan niin aina kaikki on poissa eikä vastaa kysymyksiini!!!  :'(


Otsikko: Re: Luettua (Mic Vaillant)
Kirjoitti: Matti Karjalainen - 14.10.2005, klo 19:14:35
Ainoastaan Mic Vaillant on turhanpäiväinen

"Le Mansin kummitus" on hieno sarjakuva-albumi, mutta muutenpa nuo seikkailut ovat kyllä aika puisevia, eikä niitä ole jaksanut pahemmin lukea teini-iän moottoriurheilu-innostuksen hiivuttua.

Olisiko tämä viimoisin Mic Vaillant? Ilmestynyt tänä syksynä.
http://www.bdnet.com/9782870980781/alb.htm

Mic Vaillantia siis julkaistaan vielä? Eipä olisi uskonut. Kansikuva tuo muuten mieleen "Le Mansin kummituksen" kohtauksen, jossa Leader-tallin muumion mieleen tuoviin tamineisiin pukeutunut taustapiru houkuttelee Micin öiseen katsomoon ja usuttaa sitten kätyrinsä tämän kimppuun.

Käsittääkseni Gratonin studion tekijät tekevät sarjaa yhä ja seassa seikkailee oikeitakin kuskeja. Zoomissa Vaillantin tallissakin oli oikea belgialaiskuski Jacky Ickx ja joku toinenkin.

Sellainen kuva olisi jäänyt, että jopa valtaosa Vaillant-tallin kilpakumppaneista olisi ollut 1970-luvun suuruuksia (sivuroolia näytellyt amerikkalainen Steve Warson - jos nyt muistan nimen oikein - oli sentään fiktiivinen). Muun muassa Gilles Villeneuven kanssa ajettiin urakalla kilpaa.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 14.10.2005, klo 21:28:19
Mix kaikki on nykyään poissa?! KIrjoitan mä mihin vaan niin aina kaikki on poissa eikä vastaa kysymyksiini!!!  :'(


Taitaa johtua kysymysten laadusta. Eikä tilanne paranne sillä että copypastailet samoja kysymyksiä.

Ylimääräiset poistettu.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Antti Vainio - 15.10.2005, klo 07:32:10
Eipäs ole mikään sarjakuva naurattanut pitkään aikaan niinkuin Ubu kolmosen lopussa olevat Chris Waren  lyhkäiset Adventures of G.I. Jim Action Club


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Hanna - 22.10.2005, klo 11:43:18
Posti toi taas vähän aikaa sitten paketin Amerikan ihmemaan Amazonista, eivätkä rahat menneet todellakaan hukkaan:

Jason Little: Shutterbug Follies (http://www.beecomix.com/comixframes.htm)
Enemmän tai vähemmän perinteinen rikostarina, jonka pyörteisiin valokuvausliikkeessä työskentelä Bee-tyttönen ajautuu. Tarina itsessään oli mukiinmenevä ja mielenkiintoinen, mutta se mikä tässä erityisesti kiehtoi oli piirrosjälki ja huolellisesti valitut värit. Vaikutteita taisi olla otettu ainakin eurooppalaisilta piirtäjiltä. Päähenkilö oli todella elävä ja samaistuttava, samoin monet muutkin henkilöt olivat paljon enemmän kuin pelkkää tussia ja paperia. Kokonaisuudessaan oikein nautittava teos! 9/10 pistettä.

Roberta Gregory: Life's a Bitch
Pakko-ostos kaikille Bitchy Bitch -faneille! Ensimmäinen osa BB-kokoelmasta, joka niputtaa yhteen Midgen koko katkeran elämän. Mukana myös ainakin Suomessa ennennäkemätön pätkä Midgen elämää. Kakkososaa odotellen... 10/10 pistettä.

Jeffrey Brown: Clumsy
Kun tätä niin kovasti on kehuttu niin ajattelin omaan pessimistiseen tapaani, ettei tämä yksinkertaisesti voi olla hyvä. No, olihan se kuitenkin hyvä. En kyllä antaisi tälle ihan niitä kaikkia suitsutuksia mitä se on saanut, mutta kyllä tämä silti oli jotensakin hellyttävä ja melankolinen. Brownin kömpelö piirrostyyli tökki alussa minulle aika pahasti, mutta pidemmän päälle se olikin varsin ilmeikästä ja "tarinaan" erinomaisesti sopivaa. 8,5 pistettä kymmenestä.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 06.11.2005, klo 20:40:39
Persepolis II:lta odotin paljon ja sain mitä halusinkin. Jos tehtäisiin uudestaan se 50 keskeistä sarjakuvaa -lista (johon en siis osallistunut kun olen sen verran uusi), niin harkitsisin äänen antamista tälle kaksikolle. En kyllä sitten lopulta varmaan antaisi, mutta hienoa kamaa silti.


Minäkin luin Persepolis 2:n. Hieno jatko-osa, ja kaksi Persepolista muodostavat samalla lailla kokonaisuuden kuin Maus. Kertoo Marjanen koulukokemuksista Itävallassa teininä ja paluusta Iraniin vähän vanhempana. Yksityiskohtiin ei viitsi mennä, koska tämä kai tulee vielä suomeksikin. Pakko tulla.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: vesa saarinen - 08.11.2005, klo 21:33:57
Ville Pynnösen Unikurkiala ja Alinka tuli viimeinkin luettua. En oikein tiedä miksi ovat jääneet väliin, varmaan siksi, että ovat olleet vähän tyyriitä enkä ole kirjastossa liiemmin viime kuukausina käynyt. Mutta nytpä kävin, kummankin lainasin.

Ensimmäinen, Unikurkiala, oli mainiosti piirretty ja kerrottu tarina Unikurkialasta, sen lapsista, joista kasvoi nuoria. Tarina kohtaloista ja unista. Erittäin laadukasta sarjakuvaa. Valitettavasti Alinka ei päässyt sen tasolle, samankaltaisista teemoista huolimatta. Venytetyltä ja ajoittain turhankin hämärältä tuntunut Alinka oli "ihan kiva", mutta se ei jäänyt kolkuttamaan ja korviin supattamaan kuten edeltäjänsä. Hyvää sarjakuvaa, mutta ei erinomaista.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 09.11.2005, klo 00:25:08
Kumpikos se oli jonka päähenkilö oli Julius Pyh*huhta? Uskokaa tai älkää mutta 14 v. kummipoikani on tasan saman niminen.

Jullen isoisän nimi oli 70-luvun Aku Ankan takakansissa pujottelun yhteyshenkilönä joskus.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: OlliH - 09.11.2005, klo 01:15:15
Uskokaa tai älkää mutta 14 v. kummipoikani on tasan saman niminen.

Noista vaihtoehdoista "älkää" kuullostaa paremmalta. Jälkimmäisen olen noista lukenut ja se oli tosiaan ihan kiva. "Hyvä että tällaista tehdään, mutta..." jne.

Bongasinpa kirjastosta Viime vuonna Kemissä (siis ilmeisesti 2001). On tainnut aikaisemminkin kehuttua Rantaa, nyt kehun uudelleen: hyvähyvä. Ja kun muutkin olivat eri tavoillaan hyviä niin pistää miettimään että miksei tällaista tehdä enempää. Ehkä vastaus on se että ovat niin sisäänpäinlämpiäviä (joskin toimi minulle vaikken ole Kemissä käynyt, pari sivuhahmoa tunnen/tiedän). Tulipa sitten innostuksesta lainattua Laikku 01-03:kin. Vähän epätasaisempiahan nämä olivat, mutta kaikista paitsi ykkösestä löytyi loistokamaa, kuten myös luonnollisesti nelosesta jota olen juuri lukemassa. Erinomaista että tällaista tehdään, piste. (Mainittakoon nyt vielä kuitenkin että yleisesti arvostan enemmän Alinkan kaltaisia pidempiä tarinoita, tällä kertaa vain lyhyet voittivat.)


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: vesa saarinen - 09.11.2005, klo 09:39:18
Kumpikos se oli jonka päähenkilö oli Julius Pyhäh*hta? Uskokaa tai älkää mutta 14 v. kummipoikani on tasan saman niminen.

Kummankin kirjan päähenkilöhän on Justus P*hähuhta. Ensimmäisessä, ihan vain Unikurkialaksi nimetyssä albumissa, Justus palaa kotiseuduilleen nuorukaisena. Toisessa albumissa, Alinkassa, Justus käy Unikurkialan taidelukiota.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tolppis - 09.11.2005, klo 10:10:24
Kyllä Astro Citykin on aika mielenkiintoinen supersankarisarjakuvaksi. Unohdettu pieni helmi.

Ymmärrän kyllä ettei supöhiirossarjikset uppoa kaikkiin. Hyvä niin.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 09.11.2005, klo 11:07:16
Kummankin kirjan päähenkilöhän on Justus Phähuhta. Ensimmäisessä, ihan vain Unikurkialaksi nimetyssä albumissa, Justus palaa kotiseuduilleen nuorukaisena. Toisessa albumissa, Alinkassa, Justus käy Unikurkialan taidelukiota.

Sitten iski lukihäiriö kirjakaupassa. Editoin vähän noita nimiä siltä varalta että P:n suku Hiirimäeltä on oppinut googlettamaan.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 10.11.2005, klo 20:18:16
Tänään Amazonilta tuli L'Integral Spirou et Fantasio.(Alppien nerojen lisäksi)
Kirjasessa on seikkailut:
Kuplamiehet
Pienoismallit
Tembo Tabu
Bravo Brothers
Vauvanvaippoja Sieninevassa

Lukukokemus oli Todellinen Nautinto!!!!!!!!!!!!! Upea kirja. Hieno painojälki.
Franquinin, Jidéhemin ja Roban grafiikka pääsee todella oikeuksiinsa mustavalkoisena ja hieman albumikokoa pienemmässä koossa. (Nuo Roban ja Franquinin tuotoksethan on alunperinkin tehty julkaistavaksi mustavalkoisina, ranskalaisessa sanomalehdessä, muistaakseni.)

Bonuksena kirjassa ovat Bretzelburgin puuttuvat sivut. Niissä kaiken muun ohella marsupilami antaa hieman kyytiä Fantasiolle, mikä kieltämättä tuntuu jotenkin  vieraalta. No, mutta jos on transistoriradio nenässä, niin ei liene mikään ihme, että on pinna kireellä ja tekee mieli antaa hännän viuhua.

Lukukokemusta ei haittaa, vaikka ei ranskaa osaisikaan. Kaikkihan me muistamme nuo seikkailut ulkoa?


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tolppis - 11.11.2005, klo 11:15:01
Tämä nyt ei ole sarjakuva vaan sarjakuva-artistista kertova artikkeli mutta mainostetaan täällä. Uusimmassa Portissa on juttu Jack Kirbystä komein värikuvin. Lukekaa hyvät ihmiset ellette jo ole niin tehneet. Olisikin kiva saada Kirbyä pitkästä aikaa suomeksikin...Mitäs Kirby-teoksia suomeksi on tullut, muistaako kukaan? Minulla ei taida olla yhtään niitä vaikka olen toki lukenut - muistaakaseni.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 11.11.2005, klo 11:48:01
Olihan tuo Fantasio aika ärsyttävä tuossa albumin alussa. Myöhemmin kävi jo sääliksi kun häntä kidutettiin.

Jaa Kirbyä, 60-luvun Ihmesarjassa Ihmeneloset-numeroissa tuli aina, sitten Ihmeneloset 1982- 2/83, sarjakirja IN vastaan Galactus (sarjakirja 101), joitakin myöhempiä Marvel-julkaisuja, muistaakseni kaksi.
Ihmesarja (nykyjulkaisu # 6)
Teräsmies vuosialbumi 1979 (sis. Superman's Pal Jimmy Olsenia).
Apu-lehden sarjakuvaliitteen Musta aukko. (Ei siis se Disney-erikoisjulkaisu)
Timo Ronkainen tiesi kertoa että Kuvitettujen klassikkojen "Pompeijin viimeiset päivät" on tullut suomeksikin.

Onkx muita? Amerikaksi koko ajan tulee lisää. 70-luvun Captain Americalle ja Black Pantherille odotan toisia osia.

Jack "The King"  Kirby on paras mitä on.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Rami Rautkorpi - 11.11.2005, klo 14:23:15
[...] joitakin myöhempiä Marvel-julkaisuja, muistaakseni kaksi.

Ihmeneloset MARVELissa 4 & 6/1990, Hopeasurffari Kostajat Erikoisjulkaisussa 1992.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tolppis - 11.11.2005, klo 14:30:13
Kiitos avusta. Printtailenpa listan ja katselen josko joskus vastaan kävelisi.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 11.11.2005, klo 14:38:03
Ihmeneloset MARVELissa 4 & 6/1990, Hopeasurffari Kostajat Erikoisjulkaisussa 1992.

Ja yksi mv-spessu ajalta ennen kuin MARVELilmestyi.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Doc Lomapäivä - 12.11.2005, klo 11:45:57
Paikkasin suht pitkäaikaisen erehdykseni ja luin Laikku 04:n. Vaikutuin. Hienointa oli nähdä Joel Melasniemen kynänjälkeä pitkästä aikaa. Pelkäsin että mies on loppuiäksi menetetty pop-musiikille. Pirisen piirtämä osuus oli pysäyttävä, ja taisi olla jutuista elämänkerrallisin ja rehellisin.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tomu - 12.11.2005, klo 11:54:10
Pelkäsin että mies on loppuiäksi menetetty pop-musiikille. Pirisen piirtämä osuus oli pysäyttävä, ja taisi olla jutuista elämänkerrallisin ja rehellisin.

Niin, no eikös nuo ole vanhaa matskua kuitenkin? Tekee kyllä parempaa sarjakuvaa kuin musiikkia...


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Petteri Oja - 13.11.2005, klo 12:21:20
Kirbyä oli myös Kostajien lehdessä 1975-76 joka numerossa, muualla julkaisematonta varhaista Avengersia.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Doc Lomapäivä - 14.11.2005, klo 12:57:21
Hienointa oli nähdä Joel Melasniemen kynänjälkeä pitkästä aikaa. Pelkäsin että mies on loppuiäksi menetetty pop-musiikille.
Niin, no eikös nuo ole vanhaa matskua kuitenkin? Tekee kyllä parempaa sarjakuvaa kuin musiikkia...

Aivan, näinhän se oli. Yksi Suomen parhaista sarjakuvapiirtäjistä on yhä menetettynä kirotulle pop-musiikille.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 16.11.2005, klo 23:49:54
Yann-Conrad: Poupée de bronze (Innommables)

Ahmin albumin ilman sanakirjaa, joten jotain meni sivu suun, mutta taas kerran loistava sarjakuva-albumi Yannilta ja Conradilta.

Mielettömän hienoja Morris-Franquin -vaikutteisia piirroksia ja vauhdikas, viihdyttävä juoni. Tarinan rytmi ja kaikki, täydellistä. Ruutujako erittäin tehokasta, vaikka Yann käyttääkin vain  perinteistä neljän rivin pystyjakoa per sivu. Väritys yhtenäistä ja persoonallisen hianoa.

Kansi: Alix roikkuu namiomiehen ohjailemana köysien varassa. Upea.

No, eiköhän tässä tullut hehkutettua jo ihan tarpeeksi.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 20.11.2005, klo 22:31:15
Romeo Brown: Romeo the rutless ja The Girl and the Goul

Nämä seikkailut ovat ajalta ennen Modesty Blaisea. Tuntuu uskomattomalta, että sama mies (O'Donnell) joka on kässännyt nämä lapselliset, pikkunäppärät tarinat, on vastuussa Modesty Blaisen tiukasta tunnelmasta.

Mutta nämä R. Brownin seikkailut ovat mitä mainiointa sarjakuvaa, kepeää, viihdyttävää ja hassua. Harmi, että näitä on vaikea hankkia mistään, alkuperäiset originaalit tuhottiin jo iloisella 60-luvulla.


Jim Holdawayn piirrokset ovat täydellisesti O'Donnellin tyyliin sopivia, elegantteja ja koomisia. Musta sivellin on enemmän esillä kuin myöhemmissä M. Blaiseissa. Modesty Blaisen loistokkuus puuttuu, mutta Romeon seikkailuihin tämmöinen sympaattinen ote on ihan omiaan. Jotenkin näistä tulee mieleen kotoisen Joonaksemme seikkailut, siis hyvässä mielessä.


Kts. Liite


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tolppis - 23.11.2005, klo 13:40:30
Luin sen Rautkorvelta (kiitos taas) saamani Trinity-alpparin. Makoisaa piirrosjälkeä mutta ei tuo tarina kyllä oikein napannut. Selvästi suoria kopioita (lainauksia? kunnianosoituksiksi tarkoitettuja?) tapahtumissa mm. Dark Knight Returnsista. Noh, kuten sanottua taide pelasti, komeaa jälkeä.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Lönkka - 23.11.2005, klo 16:47:48
Luin sen Rautkorvelta (kiitos taas) saamani Trinity-alpparin. Makoisaa piirrosjälkeä mutta ei tuo tarina kyllä oikein napannut. Selvästi suoria kopioita (lainauksia? kunnianosoituksiksi tarkoitettuja?) tapahtumissa mm. Dark Knight Returnsista. Noh, kuten sanottua taide pelasti, komeaa jälkeä.

Tuosta vastaava Matt Wagner on ihan tolkuttoman lahjakas piirtäjä, mutta vielä lahjakkaampi kässääjä. Kohta mieheltä pukkaa ulos Batman & Monster Men -sarja.

Suosittelen kuitenkin lämpimästi miehen päätöitä eli Magea sekä Grendeliä. Etenkin kaksiosainen minialpparisarja Batman/Grendel: Devil's Riddle on ihan oksat pois -tason materiaalia. Jostain käsittämättömästä syystä ei ole koottu alppariksi. Kannattaa koettaa hankkia ulkomaisista puljuista kovaankin hintaan. (jaaha MHC:ssä näyttää NM:t tuosta olevan alessa $2.4 ja 1.8 -ostakee pois äkkia!)


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tolppis - 23.11.2005, klo 17:02:52
Juu, mulla on nuo BM/Grendelit, aivan loistavaa kamaa jopa tarinaltaan. Erikoinen ruutujako.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 24.11.2005, klo 23:59:28
Nikke ja nenä
Nikke ja Kostajien sakki

Todella viihdyttävää luettavaa.

Jotta ei menisi ihan one-lineriksi, lisätään vähän tekstiä:

Pienen pojan minä-muotoinen näkökulma toimii loistavasti, lauserakenteilla ja nappiin osuneilla sanavalinnoilla luotu tämä sympaattinen ja koominen näkökulma taitavasti. Silti teksti on helposti ymmärrettävää ja sujuvaa. Lapsuuden onnellinen aika välittyy ilmavasta tekstistä auvoisesti.

Ruokajutut tuntuvat hieman tutuilta, samoin kalaa heilutteleva kalakauppias. Mutta niin paljon on uutta, kutkuttavaa oivallusta hersyvässä muodossa, että on ihan pakko todeta:
Todella viihdyttävää luettavaa.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Lönkka - 29.11.2005, klo 11:29:21
Tuosta vastaava Matt Wagner on ihan tolkuttoman lahjakas piirtäjä, mutta vielä lahjakkaampi kässääjä. Kohta mieheltä pukkaa ulos Batman & Monster Men -sarja.

Lukaisin tuon Monster Menin ykkösosan eilen ja ei kyllä lämmittänyt. Juonesta on vaikea sanoa vielä mitään definitiivistä mutta piirros oli Wagnerin jäljeksi luvattoman heikkoa. Lienee toivottavasti jonkinlainen pastissi joka toivottavasti selittäisi tilanteen.

Katsotaan miten kehittyy jatkossa...


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 29.11.2005, klo 11:51:21
Vertigon Scarab-minisarja, 8 numeroa, 90-luvun puolivälistä, oli ihan positiivinen yllätys. Pyritty luomaan Vertigon omaa supersankarisarjaa (jossa tosin clivebarkermaisia kauhuelementtejäkin mukana). Jatkuvasti ilmestyvää lehteä ei tullut koskaan vaikka lukijanpalstalla lupailtiin ja kaikki lukijoiden kirjeetkin hehkuttivat.

Kyseessä oli siis uusi hahmo, jolle oli luotu takautuvasti historia 40-luvulta alkaen. Sankari oli päälle 70-vuotias tuossa.

Sittemmin hahmo on vieraillut JSA:n sivuilla muutaman kerran, eli sisällytetty DC-universumiin. Ei sama kuin Silver Scarab joka taas on nykyisin Dr. Fate JSA:ssa. Scarabin piti alunperin ollakin Dr. Fate, mutta TPTB kielsi.

Outoja tekijöitä minulle, kirjoittaja John Smith on engelsmanni ja kuulemma Judge Dreddistä tuttu. En minä vaan muista ennen lukeneeni miehen töitä.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 05.12.2005, klo 11:40:49
Natasha: Maailman laidalla (Walthéry, Wasterlain, Will)

Dodiiiin!
Vihdoinkin näitä kultakauden Natashoita tulee Suomeksi! Tämä albumi on tehty vuonna 83.

Käsikirjoituksesta:
Tarina alkaa upeasti saman asian (lentokoneesta pelastautumisen) kertomisella kahteen kertaan, eri tavalla. Mielestäni todella hienoa.
Autiolla saarella sitten yritetään selvitä luonnon armoilla. Mutta onneksi Wasterlainille ei ole riittänyt kookospähkinöiden keräily, vaan saarelle on kehitetty myös mystinen "hirviö". Se tuo oman merkittävän jännitys- ja kauhuelementtinsä  mukaan tarinaan. Vauhtia piisaa. Täst mie tykkään.
Apinan tappaminen ja syöminen on tällaisessa lastensarjakuvassa aika erikoista, se hieman pisti silmään.

Grafiikasta:
Poiketen 5-6:sta viimeisestä suomeksi ilmestyneestä Natashasta, tässä albumissa (ja edeltävissä ja muutamassa seuraavassa) päähenkilö on piirretty mukavasti heteromiehen silmää miellyttäväksi. Walthéryn viiva on oikein mukavan muotoista. (Nyky-Natasha on jotenkin väljähtänyt). Muutenkin Walthéry on oivassa vedossa tässä albumissa.
Alussa oleva ambulanssitörmäyskin on piirroksena aivan mahtava, sekä ihan ensimmäinen iso kuva, jossa lentokoneessa on paniikki päällä. On todella harmi, että Walthéry ei enää tee taustojaan itse, vaan teettää ne muilla (poikkeus: Kivinen Meri).
Kaoottisen liikkeen kuvaajana Walthéry on mestari. Ja sitä on albumissa erittäin riittävästi.
Will on tehnyt viidakkotaustat ja laadukkaasti on tehnytkin. Herrojen tyylit istuvat saumattomasti yhteeen.


Kouluarvosana albumista: 8+




Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Antti Vainio - 11.12.2005, klo 01:51:30
XII osa 1

Lainasin kirjastosta sen Jalavan mustavalkoisen ja  se oli aika hauska, pitää muistaa että nämä ilmestyi ennenkuin aina hukassa oleva Matt Damon hukkasi vielä  muistinsakin. Nyt ostin nämä värilliset joista luin tänään ensimmäisen. 30 vuotta sitten harmitti että Bruno Brazilissa ja Bob Moranessa kaikilla on sama naama vähän kuin Korkkareissa. Mitään edistystä ei ole näköjään tapahtunut mutta on tämä silti mainiota pulppia, huomenna luen ilolla  osan II


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: jokela - 12.12.2005, klo 15:47:56
Vähiin nuo ovat jääneet viime kuukausilta jos vain uutukaisia lasketaan, mutta nämä voi mainita ainakin --

C´est Bon 1-5. -- antologiat. Lähinnä kai taidesarjakuvaa. Siten ehkä kuviltaan parempaa kuin kerronalta. Mielytti ne kuitenkin. Tyylikästä!

Persepolis 1.-4. -- Marjane Satrapi. Aluksi tuntui ´köykäiseltä´ja yksinkertaistetulta (piiroksistaan)
mutta jo tokaan osaan päässeenä olin ihan koukussa. Tämän vuosikymmenen ehdottomasti parasta sarja-antia!!

Uusissa maisemissa -- Terhi Ekebom. Selasin tuota valmiina kirjasena, osan aikaisemmin jo lukeneena. Tuntui hieman kalliilta kun liksat puuttui ja siksi jäi ostamatta, joka kaduttaa. Tosi hieno teos ja Terhin tyyli, jutut ja kerronta puree minuun!

-- j --


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 12.12.2005, klo 17:23:35
Luin Don McGregorin Black Pantherit.
Jungle Action # 6-24 (1973-76)
Marvel Comics Presents # 13-37 (1988-89)
Black Panther: Panther's Prey # 1-4 (1990-91)

MCP:t olin lukenut jo niiden ilmestyessä, enkä silloin oikein päässyt tarinaan (Panther's Quest) sisälle. Mutta tuo vanhin kokonaisuus (numerot # 6-18, Panther's Rage) on yksi jota pidetään Marvelin 70-luvun yhtenä klassikkona, ja toimiihan se kuin tauti. Piirtäjiä on useampia, mm. Rich Buckler ja Gil Kane. JA-lehti ilmestyi vain joka toinen kuukausi, MCP taas joka toinen viikko.

Panther's Prey on jatkoa 70-luvun tarinalle, ja kuroo silloin kesken jääneet sivuhenkilöiden tarinat umpeen. 70-luvulla McGregor joutui antamaan tilaa Jack Kirbylle joka näkemys Pantterista oli hieman erikoinen McGregorin maanläheisyyteen verrattuna.

Muita tunnettuja Marvel-sankareita ei McGregorin tarinoissa esiinny. Suomalaisille lukijoille tunnetuin on varmaan Klaw joka esiintyi Salatuissa sodissa.



Otsikko: Re:Luettua
Kirjoitti: Doc Lomapäivä - 15.12.2005, klo 14:57:23
"Rumiko Takahashi - Rumic World 1-2" Ranman tekijän uran alkuajan lyhyitä sarjakuvanovelleja koottuna albumeiksi. Tarinat vaihtelevat älyttömistä komedioista hyvin angstisiin ja synkkiin fantasialla höystettyihin ihmissuhdedraamoihin. Suosittelen varauksella.

Luin just Rumic Theaterin ja suosittelen varauksetta! Olenkin miettinyt että mangassa on pakko olla joitain suuria kertojia á la Art Spiegelman, ja Takahashi selvästi on sellainen, maaginen realisti japanista. Tämä on hyvää mangaa, todellista sarjakuvakirjallisuutta! Ihan hillittömiä juttuja lentävästä mummosta ja jättikokoisesta kotihengestä, tavallisen perhekuvauksen lomassa.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Antti Vainio - 17.12.2005, klo 22:41:18
Lopultakin Sandman:Brief Lives

Tämä ei ole innostanut kun se on aina näyttänyt niin valjulta enkä ole kovin innostunut kun sen olen vihdoin lukenut. Piirrostyö on yksinkertaisesti niin huonoa että hävettää mutta tarinakaan ei ole lähelläkään sitä parasta Sandmania. Ilkeästi voisi kysyä käyttääkö Gaiman näitä keskinkertaisia piirtäjiä jotta kenellekään ei syntyisi epäilyjä siitä kuka on se varsinainen stara?

Will Eisner:Sequential Art

Hyvä kirja ja vinkkinä:tämän saa helposti pääkaupunkiseudun kirjastoista. Oikeasti oivaltavaa pohdintaa sarjakuvakerronnasta ja kokonaisia Spirit-jaksoja esimerkkeinä. Ei voi kuin lämpimästi suositella


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 18.12.2005, klo 21:42:23
Luin DC:n parhaan miekka & magia -sarjakuvan kaikki numerot:
Vuosilta 1981-85, Arak, Son of Thunder # 1-50, Annual 1.
+Warlord # 48, lyhyt esittelytarina jollaisia tuohon aikaan oli DC:llä tapana julkaista.

Arak on intiaani, jonka viikingit pelastavat retkillään Amerikan rannikolta ja kasvattavat hänet aikuiseksi. Arak ei kuitenkaan isona katso hyvällä viikinkien julmuutta ja ryöstöretkiä, joten hän lähtee seikkailemaan Kaarle Suuren aikaiseen Europpaan, kohtaa ystäviä ja vihollisia. Paljon taisteluja miekalla ja tomahawkilla. Myös mytologian hahmoja on mukana. Viimeinen kentauri ja viimeinen satyyri ovat mukana. Tyttöystävänä Arakin matkoillaan kohtaama naisritari Valda, the Iron Maiden. Kaarle Suuren ritari.

Arak kuolee yhdessä vaiheessa sarjaa, mutta herää henkiin. Kuolleena hän tapaa yhtä lailla kuolleen isänsä, suuren poppamiehen, joka kertoo että Arakin heimo ei ole kuollut. Ja tästä syntyy tarve palata synnyinmaille.

Viimeisessä numerossaan Arak suuntaa matkansa Amerikkaan, Valda jää rannalle vilkuttamaan, vaikka näillä tuntui olevan kuuma suhde. Jatkoa ei ole tullut, mutta All Star Squadronissa myöhemmin selvisi että Arak oli päässyt perille.

Sarjaa kirjoittivat Roy ja Dann Thomas. Aluksi piirtäjänä oli Ernie Colon ja vähän myöhemmin Alfredo Alcala. Puolivälin jälkeen piirtäjinä oli heikompia tekijöitä, mutta tarinankuljetus oli ihan mukavaa loppuun asti. Crisiksen aikaanhan tämäkin lopetettiin. Ei tainnut Arak esiintyä Crisiksessä, vaikka monia muita menneisyyden hahmoja mukana vilahtikin.

Valdalle suunniteltiin minisarjaa, jota ei koskaan tullut. Siksi lopussa hän jäikin matkasta. "Iron Maiden" olisi voinut olla myyvä nimi tuohon aikaan. Olisikohan sitä saanut käyttää?


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Antti Vainio - 02.01.2006, klo 19:40:08
vuoden eka:
Joe Sacco:The Fixer
Ei ehkä yhtä ravistava kuin Gorazde-kirja mutta Sacco paranee vain koko ajan. Ikinä siitä ei tulee mitään virtuoosipiirtäjää mutta esim.  sen taju yksityiskohdista ja kuvakulmista on hieno (ja niitä jotka osaavat piirtää loistavasti mutta joilla ei ole sanottavaa on muutenkin liikaa). Gorazde oli sankaritarina, tämä on kuin Orwellin Katalonia-kirja monessakin suhteessa, sankarit alkavat listiä toisiaan järjettömistä syista.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: gerber - 04.01.2006, klo 10:24:37
Just sain luettua Essential Spider-Man vol.7:n. Tuttuja tarinoita, kaikkihan melkein jukaistu suomeksi. Meinasi tulla ihan lapsuus mieleen. ;)


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Maso - 12.01.2006, klo 10:57:24
Lähinnä Morrisonia.

Joululoman aikana sain loppuun Doom Patrol vol 3:n, joka jatkuikin mielestäni erittäin mielenkiintoisena ja korkealaatuisena niinkuin pari edellistä tradeakin. Doom Patrol -kokoelmia saisi tulla vähän nopeampaan tahtiin... Sen lisäksi tuli vihdoin tartuttua Bendisin järkelämäiseen Jinxiin, joka osoittautui parhaaksi lukemakseni Bendisin Image-tekeleeksi (ainakin Torso on tosin lukematta). Dialogia oli runsaasti ja Bendisin kuvituskin on ihan mukiinmenevää (onko Bendisin kuvituksesta keskusteltu täällä aiemmin?). Välipalana meni Ihmesarja 6, eli Ihmeneloset. En jää kaipaamaan lisää 60-luvun materiaalia. Sitten sain vihdoin käsiini Morrisonin Marvel Boyn. Jätti vähän kylmäksi kuten myös sen jälkeen lukemani Vinamarama. Mielestäni Morrisonin Animal Man, Doom Patrol ja Invisibles hakkaavat mennen tullen nämä uudemmat minisarjat tyyliin Seaguy, WE3 ja Vinamarama. X-men ja JLA ovat herralta vielä katsastamatta (taisin jopa myydä JLA:t pois lukematta niitä) mutta taitaa niidenkin aika vielä tulla. Nyt on menossa tosin Ellisin Stormwatchin eka kokooma, Force of nature. Stormwatchia ja Authorityä taitaa riittääkin hiihtolomaan saakka. Planetaryt, Astro Cityt, Tom Strongit (Book 4, Terrific Talesit, Terra Obscurat siis) odottavat edelleen vuoroaan...


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Petteri Oja - 14.01.2006, klo 20:49:10
Klassikoita:

Bob Morane - Kivijättien kosto
Bruno Brazil - Viittä vaille maailmanloppu
Tardi & Malet - 120, Rue de la Gare

Kivijättien kosto on paras Bob Morane minkä olen lukenut. Kuvitus oli todella upeaa ja tällä kertaa käsiskin jaksoi viehättää. Tää on siis se albumi missä Pääsiäissaaren kivipatsaat heräävät henkiin.

Bruno Brazil oli hyvä niinkuin aina. Harmi vaan että nyt mulla taitaa olla kaikki Brazilit. Kukahan suomentais ne pari välistä jäänyttä. Egmont? Eikö Natashan ja Pikojen väliin sopisi pari Brunoakin... Myös kokooma-albumit Zoomissa ilmestyneistä tarinoista kävisivät.

Kahden erinomaisen lisäksi klassikkonipussani oli yksi loistava. Maletin dekkari pääsi todella oikeuksiinsa Tardin kaksisataasivuisessa sarjakuvasovituksessa. Juttu oli tarpeeksi pitkä ja mutkikas jotta siitä ehti oikein nautiskelemaan, ja ihailemaan viitteitä ja juonenpätkiä jotka punottiin lopussa kauniisti yhteen. Ja kuvitusta tietty. Ah. On se vaan Jalava aikoinaan melkoista kulttuurityötä tehnyt kun on näitä klassikkoja tuonut Suomeen.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 19.01.2006, klo 07:42:26
Enki Bilal: 32. joulukuuta

Hohhoijaa!

Hirviön unen olen lukenut joskus silloin kun se ilmestyi. Eli sen henkilöt ja tapahtumat eivät ole niin hirveän tuoreessa muistissa.

Niinpä en ymmärtänyt oikeastaan mitään  tästä jatko-osasta. Tilannetta ei helpottanut se, että Bilal piirtää kaikki henkilöt samannäköisiksi. Kuvat ovat enemmän kuvasarjaa kuin sarjakuvaa. Teksti kauhean pitkäpiimäistä ja aseteltu ihan omituisesti .

Eivätkä kuvatkaan ole kovin laadukkaita, mustia viivoja jää kaipaamaan. Nyt oikein missään ei ole yksityiskohtia, kaikki on semmoista puuroa vaan.

Harmittaa, että tuli sorruttua alennusmyynnissä tämän roskan ostamiseen. Alkuperäinen hinta näytti olleen 18 €. Ohhoh!

Ai niin. En jaksanut lukea albumia kuin jotain sivulle 30 asti.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: pertti jarla - 19.01.2006, klo 08:15:03
Natasha: Maailman laidalla (Walthéry, Wasterlain, Will)
Tarina alkaa upeasti saman asian (lentokoneesta pelastautumisen) kertomisella kahteen kertaan, eri tavalla. Mielestäni todella hienoa.
Autiolla saarella sitten yritetään selvitä luonnon armoilla. Mutta onneksi Wasterlainille ei ole riittänyt kookospähkinöiden keräily, vaan saarelle on kehitetty myös mystinen "hirviö". Se tuo oman merkittävän jännitys- ja kauhuelementtinsä 

Lost!


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: roju - 19.01.2006, klo 13:11:38
Blutchin uutuus C'etait le bonheur

Sopivasti juuri nyt kun täällä on puhuttu tuosta piirroksilla kirjoittamisessa toisessa säikeessä. Yksi suuri perinteinen kustantaja täällä kutsuu muuten pienten paksujen mustavalkoisten albumiensa kokoelmaa nimellä "ecritures", kirjoitukset.  ;) 

Blutchiahan aika yksimielisesti sanotaan maailman parhaaksi sarjakuvapiirtäjäksi (näistä elävistä). Uusimman kevyet kuvaukset kulkevat Feifferin ja Sempén hengessä, lähes ilman tekstiä, mutta tarina viiltää kuin veitsi. Kyse on miehistä ja naisista (niinkuin Blutchilla usein), lapsesta, ja avioerosta. Luulen että Blutch on ainoa tietämäni piirtäjä joka käsittelee uudenlaisen miesmallin (noin gendertutkimuksen näkökulmasta) aiheuttamia vaikeuksia... mutta tätä ei tarvitse tietää nauttiakseen terävästä albumista.

Blutch on kyllä mun "tätä pitäisi saada suomeksi"-listan kärjessä ollut jo monta vuotta. Mitchum, Le petit Christian, Tout Jazz, Peplum, Mademoiselle Sunnymoon, Blotch... jotain muuten löytyy alkukielellä ainakin Kallion kirjastosta.

En löytänyt mitään yhtä linkkiä mistä löytyisi kunnon satsi näytesivuja, mutta googlaamalla löytyi useasta paikasta yksi sivu.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Timo Ronkainen - 19.01.2006, klo 15:20:40
Blutchin uutuus C'etait le bonheur
[...]
En löytänyt mitään yhtä linkkiä mistä löytyisi kunnon satsi näytesivuja, mutta googlaamalla löytyi useasta paikasta yksi sivu.

Blutchin omilla sivuilla on useammasta albumista näytesivu:
http://www.pastis.org/blutch/albums.htm
Joo, tätä suomeksi! Jysäykseen tää ei kai istu? Vaikka lähellä Sfariakin jälki on.
Yksi 4xvuosi Jysäys ei voi vastata kaikkeen...  Tarvitaan useampi kanava.
http://www.bedetheque.com/auteur-193-BD-Blutch.html

Timo


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 19.01.2006, klo 16:26:01
Blutchin omilla sivuilla on useammasta albumista näytesivu:
http://www.pastis.org/blutch/albums.htm
Joo, tätä suomeksi! Jysäykseen tää ei kai istu? Vaikka lähellä Sfariakin jälki on.
Yksi 4xvuosi Jysäys ei voi vastata kaikkeen...  Tarvitaan useampi kanava.
http://www.bedetheque.com/auteur-193-BD-Blutch.html

Timo
Näytti ihan mukavalle. Tuollaista melkein "suttutyyliä", mutta kuitenkin ihan hyvännäköistä.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: roju - 19.01.2006, klo 19:35:25
Näytti ihan mukavalle. Tuollaista melkein "suttutyyliä", mutta kuitenkin ihan hyvännäköistä.

Blutch on siitä tyypillinen ikäpolvensa edustaja että tekee sekä kunnon kaupallista laatutavaraa Fluide Glacial-lehteen (Blotch, Jazz, Sunnymoon ym.) että omia taiteellisempia projeketejaan (joihin tämä mainitsemani albumi kuuluu).


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: OlliH - 19.01.2006, klo 23:17:02
Viime aikoina sarjakuvien lukeminen on ollut aika nollissa, ainoa piriste oli kaverin lahjoittama kasa vanhoja lehtiään jota ei saanut divariin. Näin jälkikäteen on aika hämmentävää että ei tullut koskaan Marvel aikoina hipaistuakaan DC:n kamaan, vaikka varsin laadukasta tavaraa noissa 90-luvun vaihteen Batmaneissa oli. Noh, kun jaksoi malttaa 15 vuotta niin sai ilmaiseksi.

Mutta varsinaisesti piti hehkuttaa läjästä löytynyttä Avaruusmatka Star Trek -lehteä vuodelta -74. Sen lisäksi että itse sarjakuva on toki ihan OK camp-kamaa hirmuliskoratsastuksineen, on lehdessä satunnaisia aiheeseen liittymättömiä pilapiirroksia. Yhden vieressä lukee Selitettyjen vitsien palsta, ja siinä diplominauraja Guggelgren analysoi pilapiirrosta puhki. Miten nerokas (ja täytyy tietenkin myös mainita hieno sana postmoderni) idea! Toteutus tosin itsessään yrittää olla vitsikäs mikä on pieni tyylivirhe.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: puro - 20.01.2006, klo 09:30:38
Näin jälkikäteen on aika hämmentävää että ei tullut koskaan Marvel aikoina hipaistuakaan DC:n kamaan.


OT: Sama täällä, on se kumma miten putkiaivot toimii ja edelleenkin huomaan ajattelevani DC:tä toisarvoisena supersankarisarjiksena, vaikka kummassakin on sekää hyvää että huonoa tavaraa...

-P.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Veli Loponen - 20.01.2006, klo 11:36:00
Minä olen yllättäen lukenut viime aikoina aika paljonkin sarjakuvia. Omasta kokoelmasta on tullut luettua joitakin juttuja uusiksi (mm. Kerrassaan merkilliset herrasmiehet 1 ja 2  ja nyt menee Byrnen Wonder Womanin eka trade), kun oikeestaan kaikki muu luettava on pakattu ja viety kaverille säilöön paitsi pieni kasa sekalaisia sarjiksia, jotka on menossa toiselle kaverille säilöön.

Ihan uutena olen lueskellut Hiltusen albumeita. Kirjastosta olen niitä pikkuhiljaa lainaillut ja lueskellut. Praedor-albumit meni ensimmäisenä ja ne oli parempia kuin odotinkaan (en mikään hirveän suuri fani ole fantasiajutuille). Asfalttitasanko ja Musta tie ovat molemmat olleet kokoelmina kivoja. Niissä on ollut sekä huippu hyvää että melko huonoa.

Ai joo. Luin myös Lassin ja Leevin 10-vuotisjuhlakirjankin. Wattersonin kommentit siinä on tietenkin parasta samoin kuin ne alkuperäissivut.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Doc Lomapäivä - 21.01.2006, klo 16:04:05
Rumiko Takahashi: Knuckle Sandwich. Voi hillittömyys kun tuli taas hihitettyä. Pitäis kai tarttua Ranmaankin uusin silmin, vaikka oon kyllä sitä mieltä että Takahashi on tehnyt Ranman vain rahasta ja hänen todellinen taitonsa näkyy ihan muissa mangoissa.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 31.01.2006, klo 20:52:01
Tuli ostettua Tintti ja aakkostaide.

En ole vielä lukenut.


Mutta tämähän on vain kalpea aavistus ranskaksi jo vuosia sitten julkaistusta Tintin et Alph-art-kaksoisalbumista (liitteenä kuva).
Siinä on kaksi albumia. Toinen jossa on Hergen luonnossutut ja toinen albumi, jossa on repliikit ladottu siististi ja kuvituksena yksityiskohtia luonnostelluista sarjakuvasivuista.

Näytti aika epäselvält tämä Suomi-versio pienine kuvineen. Mutta saa nähdä mitä mieltä olen luettani teoksen.

 Näytti olevan samainen albumi samanlaisella taitolla myös englanniksi. Taitaa olla siis yhteispainatus.

Sitten kysymys: Miksi tämä julkaistaan vasta nyt? Kaksikymmentä vuotta myöhässä.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Timo Ronkainen - 31.01.2006, klo 22:00:15
Tuli ostettua Tintti ja aakkostaide.
Mutta tämähän on vain kalpea aavistus ranskaksi jo vuosia sitten julkaistusta Tintin et Alph-art-kaksoisalbumista (liitteenä kuva).

Niin tuo on se eka versio. Se on tullut myös ruotsiksi ja englanniksi.
Tämä uusi ilmestyi viime vuonna ranskassa ja nyt myös meillä. Siinä on vähäsen myös uutta ennennäkemätöntä matskua.
Helppolukuinen tuo oli. Vaan pahasti keskeneräinen, eikä siis lähelläkään oikeaa Tinttiä. Lisää aiheesta oudosti nimetyllä otsikolla "eikö se ole väärin?" tuolla toisessa ketjussa.
Siis tämä: http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=5502.0

Timo


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 31.01.2006, klo 23:01:45
Tässä noiden ranskalaisten kannet.


Otsikko: Re: Luettua - Essential Guide to World Comics
Kirjoitti: Timo Ronkainen - 05.02.2006, klo 19:40:20
Nyt on luennan alla Tim Pilcherin ja Brad Brooksin The Essential Guide to World Comics. Suht tuore teos (2005) joka piti ostaa sen laaja-alaisuuden vuoksi. Tavallisten USA, Ranska-Belgia, Italia, Japani -painotusten lisäksi esitellään sarjakuvia mm. Etelä-Amerikasta, Afrikasta (mm. Nigeria), Britanniasta, Austraaliasta, Kiinasta, Intiasta, Philippiineiltä ja Skandinaviasta. Ei kamalan kattavasti, mutta lyhyin luonnehdinnoin ja kun moni alue on lähes tuntematonta, vaikuttaa kirja aika mielenkiintoiselta. Olen vasta aloittanut, mutta sitä ennen piti tarkistaa mitä suomalaisesta sarjakuvasta kerrotaan.
Finland's Funnies -alaotsikon alla käsitellään ensin useamman kappaleen verran Muumia ja Janssoneita. Sitten hypätäänkin referoimaan Ylioppilaslehden artikkelia (haastattelupätkissä Liken Kari Puikkonen "There is no sense puplishing Finnish comics. Finns don't buy domestic comic series", taiteen keskustoimikunnan tutkija Merja Heikkinen ja Sarjainfon entinen toimittaja Kivi Larmola) ja valitellaan ettei suomessa sarjakuvilla elä. Yksi poikkeus mainitaan, Juba Viivillä ja Wagnerillaan. "The strip has made Juba, real name Jussi Tuomola, a millionaire, with each of the collected books selling over 400 000 copies."
Suomalaisista sarjakuvista kuvanäytteinä Viivi ja Wagner-albun kansikuva, ruutu Hagelbergia ja Kovacsia. Siinä se - ei Puupäätä eikä Mämmilää tai Suomen taidesarjakuvan hyvää menestystä Euroopassa. Muita Skandinavian sarjakuvamaita esitellään vähän laajemmalti. Sen pohjalta mitä suomesta kerrotaan pitänee suhtautua varauksella muuhun toisista pienistä maista kerrottuun.  ;)
Muuten kirja vaikuttaa ihan kelpo lisukkeelta hyllyyn. Töpö bibliografia siinä kyllä on. Fanzine-listassa on Bild & Bubbla mutta ei Sarjainfoa. Höh.
Kirjan selkämyksessä on Asterix ja Muumi.

Timo


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Maso - 08.02.2006, klo 12:59:28
Tammikuun saldo: Ellisin Stormwatchit eli

Force of Nature - Stormwatch # 37-42 
Lightning Strikes - Stormwatch # 43-47 
Change or Die - Stormwatch # 48-50, Stormwatch Preview # 1, Stormwatch vol. 2 # 1-3
A Finer World - Stormwatch vol. 2 # 4-9
Final Orbit - Stormwatch vol. 2 # 10-11, WildC.A.T.s/Aliens one-shot

ja Authoritya:

Relentless - Collects # 1-8
Under New Management - Collects # 9-16.
Earth Inferno and Other Stories - Collects # 17-20, the Annual 2000 and the Summer Special.
Transfer of Power - Collects # 22-29
Harsh Realities - Collects Vol 2 # 0-5.
Fractured Worlds - Collects Vol 2 # 6-14.

ja

Jenny Sparks : The Secret History of the Authority
The Authority: Kev + The Authority: More Kev
The Authority: Human on the Inside


Lukematta jäivät ainakin toistaiseksi:
Ruling the World (Crossover with Planetary)
Coup d'Etat - Collects the Coup d'Etat crossover
The Authority: Scorched Earth
The Authority: Revolution Book 1 - Collects # 1-6
Stormwatch: Team Achilles

kokoelmaa odotetaan:
The Authority: Revolution Book 2 - Collects # 7-12 (On Sale March 8, 2006)
The Authority: The Magnificent Kevin

Stormwatch oli ihan viihdyttävää ja helppolukuista kamaa, mutta aika sekava jatkuvine kokoonpanomuutoksineen. Rami kirjoitti paljon kauniita sanoja Ellisin (ja vähemmän kauniita Millarin) Authoritystä:

http://www.iwn.fi/kk/katuoja/kk_katuoja_kolumni_290703.htm

Ellisin jälkeisistä tuotannosta ainoat mainittavat lienevät Ennisin Kev-saaga ja  John Ridleyn Human on the Inside.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: gerber - 08.02.2006, klo 17:49:10
Lukaisin tuossa parin päivän aikana Avengers # 245 - 300. Täytyy myöntää, että kyllä trio R.Stern/J.Buscema/T.Palmer sai kunnon tavaraa aikaseksi. Ja loppua kohden W.Simonsonin tullessa kirjoittajaksi, meno sen kuin yltyi. Suosittelen! ;D


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: JV - 08.02.2006, klo 18:56:23

Ellisin jälkeisistä tuotannosta ainoat mainittavat lienevät Ennisin Kev-saaga ja  John Ridleyn Human on the Inside.


Vau. Siinä on supersankarisarjiksen renessanssi kahdessakymmenessä Authorityn ensimmäisessä sarjassa. Ei ne Millarin numerot mielestäni Ellisille kalpene, ehkä päinvastoin ne menevät paljon ilkikurisempaan suuntaan.

Brubakerin Revolution ei sekään paljon huonompi ole, vaikka monessa eräänlaista uudelleenlämmittelyä onkin. Silti noussut jenkkimainstreamissa sen puolentusinan kiinnostavan joukkoon.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Reijo - 15.02.2006, klo 11:34:53
Keijo Karjalainen: Politiikkaa Asterixin maailmassa. Ajatuskirjat 2006

Tämähän on saanut jo paljon julkisuutta. Hauska on. Karjalaisesta kehkeytyy vielä hyvä diplomaatti: parhain päin osaa selittää ja tulkita mm. kylän puolustuspolitiikan.

Laitan vielä linkin Ralf Bambergin (http://www.demari.fi/Article.jsp?article=4665) tekemään juttuun. Siinä on haastateltu Karjalaista sekä Heikki Kaukorantaa Tinttien poliittisesta ajankohtaisuudesta.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Lönkka - 15.02.2006, klo 21:55:02
Viimeisen kuukauden aikana vastaan tulleet hyvät ja huonot sarjakuvat. Keskitason jätän suosiolla pois.
Yllättävän vähän oli ostettavaa tavaraa pienkustantajilta.

HYVÄT
---------

All Star Superman 2 (DC)
Morrison saa puhallettua usein niin mielenkiinnottomaan Terikseen aivan tolkutonta sense-of-wonderia. Etenkin yksinäisyyden linnakkeen uusi taskukokoinen avain oli mainio! Quitelyn taide toimii jopa paremmin kuin normaalisti ollen vähempi jäykkää.

B.P.R.D. The Black Flame 6 (Dark Horse)
Pikkaisen heppoisesti mättöpainotteinen minisarja pistetään päätökseen, mutta sarja jossa päähenkilöitä snuffataan ei voi olla kovin huono. Guy Davisin jälki toimii tavalliseen tapaan mainiosti; saapa nähdä miten jatkossa hänet syrjäyttävällä Duncan Fegredolla homma toimii. Itse pelkään julkaisuaikataulujen venymistä. Mies kun ei ainakaan aiemmin ole ollut kovin hyvä pitämään julkaisupäivstä kiinni...

Catwoman 51 (DC)
Varsinaisesti tämä jakso ei ole niin ihmeellinen sillä aika laimean Identity Crisisin aikaansaama muutos lehteen ei ainakaan vielä ole ihmeemmin hetkauttanut: Vai että on JLA ja Zatanna peukaloinut Selinan nuppia? Hui ja hyi-hyi  senkin tuhmurit! Pete Woodsin taide onneksi rokkaa ihan kybällä. Tietääkö kukaan mitä muuta tämä mies on tehnyt kun googlaamalla ei ainakaan pikaisesti tullut vastaan biografiaa? Adan Hughesin kansi on mukavaa bonusta: Selina meikit poskilla poliisin mugshotissa on oikein toimiva.

Death Note 1 (VIZ)
Päätin testata kun tästä kuullut paljon hyvää ja osottauttui todellakin kehujensa arvoiseksi. Juoni tempaa hyvin mukaansa, mutta pistää hieman pohtimaan että tuliko ekassa alpparissa jo edettyä liian pitkälle? Kuinka pitkään voidaan tällä linjalla jatkaa ilman että homma alkaa tökkimään? Piirrosjälki on oikein nautittavan yksityskohtaista ja todella kaukana niin monasti vastaantulevasta "piirretään vaan henkilöhahmot eikä laisin taustoja" -mangan koulukunnasta. Kuukauden yllättäjä jota oikein vesi kielellä odottaa lisää.

DMZ 4 (DC)
Ei edusta sarjan parasta kärkeä mutta edellenkin kelpo stuffia. Mielenkiintoisimpia uusia sarjoja DC:ltä.

Girls 9 (Image)
Lunan veljesten stoori etenee edelleen mainiosti mutta pistää pelkäämään osottautuuko jutun idea lopussa liian heppoiseksi lässäyttäen koko homman. Kuvitus on staattista mutta omintakeista luottaen paljolti dialogin voimaan.

Gothan Central 40 (DC)
Jimmy Corriganista, pahasta poliisista, leivotaan oikea maailmanluokan manipuloija ja mulkero. Sääli että lehti loppuu tähän numeroon sillä se osoitti mainiosti että supersankareiden käsittelemiseen ei aina tartte spandeksipellejä pääosiin. no, parempi kuolla saappaat jalassa kuin väsyä hiljalleen mielenkiinnottomaksi.

Hellboy: Makoma 1 (Dark Horse)
Richard Corbenin piirtämä sarja jossa mukana vieläpä Mignolan itsensä piirtämä 7 sivuinen johdanto. Ehdotonta herkkua jota ei tarvinne sen enempiä selitellä!

Lucifer 70 (DC)
Yllättäen Luciferissakin taas homma kuta kuinkin toimii pitkästä aikaa. Paljolti Zander Cannonin ansiosta vaikka kaverin piirrosjälki on tavallista pelkistetympää.

Nextwave 1 (Marvel)
Warren Ellisin uusi Marvel -sarja taitaa taas olla jonkinlaista vanhan Marvel -sopan uudelleenlämmittelyä, mutta kohtalaisen viihdyttävästi tehtynä. Mies saa jopa vanhan Fin Fang Foomin liki toimimaan. Paljon on myös kiittäminen Stuart Immosen voimakasta taidetta ja myös Dave McCaigin värit ovat erittäin hienot. Mies käyttää sekä maanlähesitä palettia että voimakkaita sävyjä rohkeasti ja hienosti. Saapa nähdä miten sarja kestää pitemmälle edetessä.

Planetary 24 (DC)
Ei niin ihmeellinen Planetaryksi mutta uuden jakson ilmestyminen tähän sarjaan on aina Iso Juttu TM. Pitäisi taas varmaan lukea näitä isompi kasa putkeen kun silloin tällöin ilmestyvän lehden juonen seuraaminen on muutoin aika hankalaa. tai sitten vaan Ellis on kadottanut hommassa punaisen lankansa...

Seven Soldiers: Bulleteer 3 (DC)
Jakso parodioi melkein hauskasti jenkkilän conimeininkiä booth babeineen jne. Yanick Paquetten kovasti Adam Hughsille velkaa oleva taide avittaa kummasti tästä pitämisessä. Pitänee tutustua tarkemmin miehen aiempiinkin tuotoksiin.

Ultimate Extinction 2 (Marvel)
Galactus Ultimatesin tapaan. Eka osa vaikutti niin pahalta bullalta ettei pahemmasta väliä, mutta kakkosnumero olikin ihan toista maata vaikkakin pahoin pelkään että kokonaisuus ei toimi kovinkaan hyvin. Mutta ei kai Ellis sentään ihan pahasti voi flopata? Brandon Petersonin (tietiskalla tehty?) viivavarjostus näyttää parhammillaan aika käheältä.


HUONOT
-----------

Little Star 6 (Oni)
Tulihan viimeinkin löydettyä loistavalta Andi Watsonilta oikeastaan törkeän heikko sarja. Henkilökaarti on sellainen että tekisi mieli kuristaa koko poppoo siihen paikaan! Ei todellakaan harmita että tämä loppui tähän. Jotenkin sarjaa lukiessa tuli mieleen että Andi on saanut jälkikasvua ja heijastelee kokemuksiaan. Vinkki: älä lisäänny enempää!

Metal Gear Solid: Sons of Liberty 3 (IDW)
Edes Ashley Woodin taide ei pelasta tätä huttua. Auttaisikohan MGS -pelisarjan tunteminen? Ei ekassa sarjassa homma tökkinyt vaikken noita ikinä ole pelaillut. Ashley, pistä sarjan jälkeen tälle stoppi ja jatka mielummin Popbottia.

Punisher vs. Bullseye 3 (Marvel)
Ainoastaan Steve Dillonin taiteen vuoksi olen tätä ostellut. On Dillonia hyvässä ja pahassa eikä mielenkiinnoton kässäyskään auta.

Red Sonja 4 ja Red Sonja Goes East (Dynamite)
Pahinta potaskaa mitä kuvitella saattaa! Parhaassa tapauksessa saa sellaisen kappaleen jossa kansi on ainoa edes marginaalisesti hyvä juttu koko lehdessä. Kaikin puolin ihan aivotonta soopaa. Koska julkaisuaikataulut ovat pettäneet todella pahasti Sonjien kanssa kehitin teorian että kustantaja on  viivyttänyt tahallaan jotta saavat ihmiset ostamaan suuresti hypetettyä lehteä hieman pidempää ennen kuin totuus paljastuu "myöhässä" ilmestyvistä alkupään numeroista. Jos Sonja kiinnostaa kannattaa ostaa Frank Thornen 70-luvulla taiteilemia juttuja joista näiltä on tullut jo yksi kokooma-alppari.

Revelations 6 (Dark horse)
Humberto Ramosin omintakeinen taide ei pelastanut tätä sarjaa. Ainakaan itse en jaksanut lämmetä Vatikaaniin sijoittuvasta murhan selvittelystä kuorrutettuna katolilaisten salaliittojutuilla. Hoh-hoijaa.

Seven Soldiers: Mr. Miracle 3 (DC)
Tähän minulla on hieman kahtiajakoinen suhtautuminen. Toisaalta Kirbyn New Gods -hahmojen lämmittely uusilla twisteillä on ihan ovela idea ja Freddie Williams II:n taide on jotenkin hyvän näköistä (jaaha, väreistä vastaa täälläkin Dave McCaig!) mutta kun nuo uudet ideat tuntuvat vaan jotenkin kaukaa haetuilta gimmickeiltä jotka häviävät alkuperäisille. Lopputuloksena kallistuu enempi pettymyksen puolelle. Sääli.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Hege - 15.02.2006, klo 22:50:30
B.P.R.D. The Black Flame 6 (Dark Horse)
Pikkaisen heppoisesti mättöpainotteinen minisarja pistetään päätökseen, mutta sarja jossa päähenkilöitä snuffataan ei voi olla kovin huono. Guy Davisin jälki toimii tavalliseen tapaan mainiosti; saapa nähdä miten jatkossa hänet syrjäyttävällä Duncan Fegredolla homma toimii.

Davis jatkaa B.P.R.D:ssä, Fegredo tulee piirtämään Hellboyta. Jossain vaiheessa Hellboy oli "vain Mignola piirtää" -hahmo,  mutta jostain syystä tästä on nyt luovuttu.
Ja Davis osaa todellakin piirtää, itseäni jo yököttivät viimeisimmän numeron metamorfoosikuvat. Ja mielestäni Dark Horsella on mahdollisuus tehdä BPRD:llä X-Menit ja enemmänkin jos tarinat jatkavat tällä tasolla eikä muutenkaan turhaan tunneta armoa hahmoja tai kaupunkeja kohtaan.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: JV - 16.02.2006, klo 00:35:11
Davis jatkaa B.P.R.D:ssä, Fegredo tulee piirtämään Hellboyta. Jossain vaiheessa Hellboy oli "vain Mignola piirtää" -hahmo,  mutta jostain syystä tästä on nyt luovuttu.
Ja Davis osaa todellakin piirtää, itseäni jo yököttivät viimeisimmän numeron metamorfoosikuvat. Ja mielestäni Dark Horsella on mahdollisuus tehdä BPRD:llä X-Menit ja enemmänkin jos tarinat jatkavat tällä tasolla eikä muutenkaan turhaan tunneta armoa hahmoja tai kaupunkeja kohtaan.

Hmm. Jännää nähdä millaista jälkeä Fegredo Hellboyssa tekee. Pidin todella paljon miehen piirrostyöstä Enigmassa ja Girlissä, mutta uudemp,i liian siisti ja jotenkin vähemmän inspiroitunut tyyli on jättänyt kylmemmäksi. Joillakin tekijöillä kun homma rupeaa luistamaan liian helposti, katoaa pinnistelyn tuoma rouheus.

Toivottavasti Hellboyn goottityyli ja Mignolan varjo laittaa uutta intoa hyppysiin.

BPRD:tä en ole lukenutkaan. Pitänee tutustua. Hellboytakin vain sen suomennetun mv-alpparin verran, ja sekin tuli enemmän käytyä läpi kuvakirjana, kun juonet tuntuivat aika ohuilta. Kolossi -tarinassa alkoi jo olla jotain mielekästä tarinankehittelyä.

Kuvallisesti Mignola on trimmannut oman tyylinsä ihan optimaaliselle tasolle.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Lönkka - 17.02.2006, klo 17:04:59
Hmm. Jännää nähdä millaista jälkeä Fegredo Hellboyssa tekee.

Hups, oho.
Nolo källi minulta...

BPRD:tä en ole lukenutkaan. Pitänee tutustua. Hellboytakin vain sen suomennetun mv-alpparin verran,

Suosittelen BPRD:tä lämpimästi. Myös HB toimii värillisenä paremmin.

Kuvallisesti Mignola on trimmannut oman tyylinsä ihan optimaaliselle tasolle.

Jep. Aikoinaan kun aloitti oli HB tosi erilaista jälkeä, mutta tietenkin suosittua kamaa kun tekee saa jäljittelijöitä...

Muistan vieläkin ajan kun kirosin kuinka niin onnettomia piirtäjiä kuin Migonla voidaankaan päästää kynäilemään. Tällöin 80-luvulla mies piirsi Alpha Flightia (jatkoi muistaakseni suoraan Byrnen jälkeen joten laatuero oli aika iso!) ja oli se jälki kyllä karua. Eipä näköjään sopineet miehen piirtotyyli ja-taidot Marvel-metodiin, mutta kyllä pudotutti berssauksille kun eka Hellboy oli kourassa.
Tarinan opetus on wanha viisaus: älä apinoi muita vaan kehitä oma tyylisi.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Antti Vainio - 18.02.2006, klo 22:52:43
Rubiini, albumit 1,2 ja 4

Aivan perkeleen turhauttava sarjakuva. Älytön määrä ammattitaitoa tuhlattu taidokkaaseen, sujuvaan mutta lopulta melko yhdentekevään albumisarjaan. Mitä järkeä tässä on että eurooppalaiset toistelee näitä ikivanhoja amerikkakliseitä kun tästä olisi voinut tulla herkku jos tämä naispoliisi seikkailisi esim. Pariisissa tai Marseillessa ja mukana olisi pilkahdus autenttisuutta ?

Niinkuin on Madam & Evessä. Hauska, fiksu ja ilkeä sanomalehtistrippi etelä-Afrikasta, todellinen yllättäjä takavasemmalta. Pirullisen kuivaa brittityylistä huumoria, kaikki henkilöt aivan mainioita. Ilmeisesti Liken kokoelmaan on valittu helpommin ulkopuolisille aukeavia vitsejä mutta paikallisväri on vahva. Innostuneena suosittelen


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Anssi Rauhala - 20.02.2006, klo 20:31:25
Rubiini, albumit 1,2 ja 4

Aivan perkeleen turhauttava sarjakuva. Älytön määrä ammattitaitoa tuhlattu taidokkaaseen, sujuvaan mutta lopulta melko yhdentekevään albumisarjaan....

Ah, niin kipeän totta. Draganin piirrostekniikkarutiinit ovat löytymässä, mutta tasaisen matalalaatuisten murhajuonien sijoittaminen vaikka Belgradin katukuiluihin olisi edes antanut vähän hupia taustamaisemien tarkastelusta. Nyt, kun Ämeriikassa seikkaillaan, jättää koko tuotos vähän "shake and bake"-leivonnaisien maun.

Mutta tekijät varmaan tekevät hommaa niin kauan kuin työ pitää leivän syrjässä kiinni. Sitä juuri sanotaan ammattitaidoksi, meni sitten hukkaan tai ei. Aikanaan tulevien albumien markkinamenestys näyttää, lähtevätkö Mythic, Dragan ja muut kumppanit muuta, ehkä parempaakin virittelemään.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Petteri Oja - 20.02.2006, klo 20:40:53
Niinkuin on Madam & Evessä. Hauska, fiksu ja ilkeä sanomalehtistrippi etelä-Afrikasta, todellinen yllättäjä takavasemmalta. Pirullisen kuivaa brittityylistä huumoria, kaikki henkilöt aivan mainioita. Ilmeisesti Liken kokoelmaan on valittu helpommin ulkopuolisille aukeavia vitsejä mutta paikallisväri on vahva. Innostuneena suosittelen

Minäkin suosittelen! Parasta strippisarjakuvaa aikoihin. Ostakaa kaikki se Liken minialbumi vaikka se semmoinen halpisjulkaisu onkin. Sisältö on rautaista.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Maso - 22.02.2006, klo 18:33:18
Ellis-kausi jatkuu Stormwatchin ja Authorityn jälkeen...
Planetaryt eli All Over the World and Other Stories (collects preview & #1-6), The Fourth Man (collects #7-12) ja Leaving the Twentieth Century (collects #13-18) olivatkin piristävä yllätys toimintapainoitteisimpien Stormwatchin ja Authorityn jälkeen. [Planetary: Crossing Worlds on toistaiseksi lukematta (koska en sitä omista)] Ellisin varhaisempaa tuotantoa oleva Lazarus Churchyard ei sen sijaan (lukuisine Suomi-viitteinenkään) oikein iskenyt. Samoin Ellisin Hellblazer'it (Haunted ja Setting sun) jäivät minusta kauaksi Ennisin HB:n tasosta. Taidan jatkaa tästä Azzarellon Hellblazerilla (tai oikeammin Suomi-USA ottelun seuraamisella).


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 26.02.2006, klo 13:20:18
Tardi: Tuntemattoman sotilaan tosi tarina

Löysin tämän albumin tässä yhtenä päivänä hyllystäni.

Kas, varsin mainio pikku tarina. Hetki meni ennen kuin tajusin, mistä siinä oli kyse. Sitten albumi tempaisikin mukaansa!!


Ja mitkä kuvat!
Mustan ja valkoisen pinnan täydellinen tasapaino. Ja vaikka onkin hiukan "taiteellisesti" piirretty, niin miellytti kuitenkin myös  kaltaistani vanhoillisen russmanningilaiskoulukunnan kannattajaa.

Suosittelen, jos jossain divarissa sattuu tulemaan vastaan.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Feikki - 03.03.2006, klo 16:44:29
The Transformers #1 (IDW)

Bootattu Transformers universumi vaikuttaa todella lupaavalta. Robot ovat jälleen "in disguise" ja sci-fi elementtejä löytyy mukavasti. Furman on saanut uutta tuoreutta ja maanläheisyyttä tarinaan (ainakin näin ekojen lehtien perusteella! ;D). Mielenkiinnolla odotan lisää, varsinkin uusien Transformersien ilmaantuumisia.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 03.03.2006, klo 18:00:39
Tardi

Tero muistutti että Jacques Tardi on yksi Parhaista. Mitä. On. Sitä ei täällä Kvaakissa ole muistettu aina korostaa.

Huutava vääryyshän on että suomeksi Tardin Adele-sarjan julkaisu jäi yhteen albumiin. Onneksi naapurissa on Ruotsi jossa julkaistiin kaikki muut. Ja lisäksi yksi albumi jossa ei ole Adelea mutta tapahtumiin viitataan. Nämä hankin aikoinaan 80-luvulla kun Hirviölle ei jatkoa kuulunut.

Olen ajatellut joskus käydä Pariisissa katsomassa tekeekö kaupunki livenä saman vaikutuksen kuin Tardin albumien sivuilta. Epäilen.

Mutta muutamaakin Tardin muuta albumia ei ole tullut naapurimaassakaan. Näitä suomeksi, kiitos. Mutta Adele on kuitenkin se tuotannon kirkkain helmi. Ehkä kannattaisi kokeilla uudestaan.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: V3§a V1tikain3n - 03.03.2006, klo 22:22:41
Avengers: Red Zone. Kuin Kostajat olisivat eksyneet vanhaan kunnon X-failien tai Milleniumin "tauti tappaa" jaksoon. Viihdyttävää meininkiä, komeita helikoptereita, ja suosikkikostajani Hulktar ja Warbird mukana.

StormWatch: Lightning Strikes ei sitten iskenyt ihan niin kovaa kuin odotin, mutta täällähän Ellis vasta lämmitteli käsiään ennen Auktoriteettinsa esiinmarssia. Ihan kiva mutta taidan myydä pois.

Zombie World: Champion of the Worms , aivan loistavaa Mignolaa, olin lukenut ennenkin, mutta nyt se piti ostaa omaksi. Ja yksi kaverikin sai jo saman pistoksen hankkia kyseinen taideteos. Taide kuin Tintistä, juoni Mignolan synkistä mielen syövereistä.

Luin myös vaihteeksi Hämiksen Taistelutoverit oikein ajan kanssa. Hyvähän se oli edelleen, muutama juttu kohosi selvästi edukseen: Millerin Tuomaristoori ja Starlinin Thanos episodi. Ryhmä-X:n esiintyminen oli ihanan nolo.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Lönkka - 04.03.2006, klo 19:39:35
Tero muistutti että Jacques Tardi on yksi Parhaista. Mitä. On. Sitä ei täällä Kvaakissa ole muistettu aina korostaa.

Näin on.
Tykästyin aikoinaan etenkin noihin Adeleihin muistaakseni Dark Horsen erinomaista Chevel Noir -lehteä lukiessani. Synti ja häpeä että sekin lehti aikoinaan loppui! Oli vähän niinkuin Ameriikan Tapiiri tms sisältäen loistavaa Euroopplaista matskua mustavalkoisina jatkosarjoina.

Pitäs varmaan selvitellä onko omassa kokoelmassa nuo kaikki Adelet.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 04.03.2006, klo 20:55:52
Mulla on kuusi ensimmäistä Adelea ruotsiksi.

Yksi (Le Mystere des Profondeurs) ranskankielinenkin on , mutta sitä en ole vielä saanut luetuksi.
Tous des Monstres! puuttuu välistä.

Mahtavaa sarjakuvaa. Jännää, humoristista, yllättävää, fiksuakin. Ja pikkaisen taiteellista.




 


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 04.03.2006, klo 21:53:28
Tardia pitää taas lukea seuraavaksi. Mutta nyt olen lukenut James Robinsonin Eisner-palkittua Starmania jälleen. Aikuisten supersankarisarjakuva jos mikä. Viittauksia vanhoihin sarjakuviin on enemmän kuin laki sallii mutta eiköhän maallikkokin tuosta suoriudu.

Ja päähenkilö Jack on kuin kuka tahansa meistä. Vaikka meidän isämme ja isoveljemme eivät olekaan supersankareita.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Antti Vainio - 13.03.2006, klo 23:49:01
Peter Bagge:Buddy uneksija

Tämä on huumorisarjakuvan eliittiä. Henk.koht. miellyttää että Bagge ei väännä väkisin joka sivulle jotain vitsintapaista vaan rakentaa kaikessa rauhassa näistä "sankareista" kiehtovia ja moniulotteisia persoonia. Oivaltava käännös


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 14.03.2006, klo 01:15:33
Le bestiaire de Franquin 2 (Frankuinin eläimistö?)

Kovakantiset pikkuiset Frankku-kuvakirjat saivat siis jatkoa.

Harmi, että kirjan kuviin ei ole merkitty ajankohtaa, milloin ne on piirretty. Olisi kiva verrata samaan aikaan tehtyjä albumeita ja näitä luonnoksia keskenään.

Aika paljon on kaloja tässä kirjassa. Eli jos ei ole aikaisemmin tämän sarjan kirjoihin tutustunut, niin kannattanee aloittaa jostain toisesta kirjasta (Paras on mielestäni "Monstres 2). Kalakuvat ovat hieman tylsiä katsottavia, vaikka mukana on haita ja valaita (valashan ei ole kala). Täytyy vain ihailla, kuinka monia luonnoksia Frankuini on viitsinyt tehdä tylsistä pikkusinteistäkin, mutta hänhän rakasti piirtämistä yli kaiken  ja se kyllä näkyy kaikista kirjan kuvista.
(Bretzelburgin keskeyttäneen virusperäisen maksasairauden aikanakin hän halusi välttämättä jatkaa N. Pielisen piirtämistä, jotta ei aivan masentuisi)


Mukana on myös lintuja, krokotiileja ja norsuja, että ei ihan pelkkiä kaloja. Mutta kirjan alkupuoli on aika "kalaisa". Tästä kirjasta puuttuu se varsinainen tajunnanräjäyttävä piirros.

EDIT: Todella mielenkiintoinen ja hieno viiden sivun mittainen luonnossarja ompi tässä kirjassa. Ensin Franquin on tutkinut oikeata sammakkoa ja sitten pikkuhiljaa, sivu sivulta, realistinen sammakko muuntuu tutuksi Franquin-hahmoksi.


Mun kappaleen nummero on 1088

http://www.amazon.fr/exec/obidos/ASIN/2912536499/qid=1142291864/sr=8-1/ref=sr_8_xs_ap_i1_xgl/402-4858176-7068104

http://www.bdnet.com/9782912536495/alb.htm


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Lönkka - 14.03.2006, klo 21:53:15
Viime kuukauden osumat ja hudit. Keskitason matskusta tietenkin vaietaan.

HYVÄT
--------

Butternut Squash (Speakeasy)
Ei niin ihmeellistä strippiä, mutta enimmäkseen värien käyttö toimii hienosti. Strippejä myös netissä: www.butternutsquash.net/
Kustantaja meni muuten juuri nurin, mikä enempi harmittaa kelvollisen Grimoire -sarjan vuoksi :(

Catwoman (DC)
Pete Woodsin taide toimii edelleen. Pääsyy listalle pääsyyn kuitenkin on se että lopussa vaikuttaisi siltä että Selina snuffaisi erään pahiksen ampumalla tätä päähän -uskaltavatkohan oikeasti nollata hahmoja va onko vain "supersankarikuollut"?. Saapa nähdä miten seuraavan numeron 1 year later -juttu toimii; se tuntuu jotenkin gimmickiltä...

Hellboy: Makoma 2 (Dark Horse)
3 sanaa riittää kuvaamaan tätä: Mignola, Corben, Hellboy.
Mmmmm!

Marvel AI (Marvel)
Kolme AI mangatarinaa Marvelin universumista. Kostajien stoori ei innosta, Kei Kobayashin maalaama epäinhimilliset stoori näyttää ihan kivalta  mutta ei ole kuitenkaan niin ihmeellinen. Mielenkiintoisin oli kuitenkin Daredevil tarina jossa pirulaisen eri tyttöystävät ottavat toisistaan mittaa sanattomassa stoorissa. Mangan taistelukuvausten vauhtiviivat näyttävät mielenkiintoisen erilaisilta väreissä (valkoiset viivat oranssinkeltaisella taustalla).

Nextwave 2 (Marvel)
Mccaigin upeat värit ja Immosen piirros toimivat kerrassaan mainiosti. Tarinan puolella Ellis ei kuitenkaan vieläkään juuri vakuuta paitsi että onnistuu saamaan lukijan tuntemaan empatiaa lahdattavaa monsteria (Fin Fang Foom) kohtaan ja tuntemaan pahoin kun tätä kurmootetaan.

Riutta (Jalava)
Hiltusen scifi -tarina toimii oiekin hyvin todistaen ettei kaiken scifin tarvitse olla toiminnallista avaruusoopperaa. Ainoastaan neljässä panelissa oli tekstipalkki mikä pisti pohtimaan että olisiko voitu vetää tiukempaa linjaa ja pärjätätyystin ilman.

Seven Soldiers: Mister Miracle 4 (DC)
Ei mikään erityisen ihmeellinen sarjis, mutta etenkin edellisen numeron heikon esityksen jälkeen tuntui kuitenkin ihan onnistuneelta päätökseltä sarjalle. Ja jälleen lehti jossa todella toimivat värit, mutta vastuussa niistä näyttää jälleen olevan Dave Mccaig.

Tom Strong 36 (ABC/Wildstorm/DC)
Sarjan vika numero ja Moore taas mukana kässäämässä. Käsittelee Promethean lopun tapahtumat toisesta perspektiivistä. Aika erilainen Tompan numero -kun aiemmat ovat olleet kaikki oikeastaan puhdasveristä seikkailusarjakuvaa niin tämä on haikeiden jäähyväisten pitkää jättämistä.


HUONOT
----------
Jonkinsortin pettymyksiä olikin sitten tällä kertaa reilusti enempi.

American Virgin 1 (Vertigo/DC)
Söpö kundi opettaa muille pidättyväisyyden hyveitä kamppaillen omien ihmissuhteidensa ongelmien kanssa. Liekö putoaa Amerikkalaisille paremmin kuin vapaamielisemmille Skandeille sillä ainakaan toistaiseksi ei juuri vakuuta? Becky Cloonanin kynäily muistuttaa kyllä parhaimmillaan kovasti Paul Popea (jolta tuli juuri eka outo osa barman Year 100 -sarjasta). Epäilen ettei ole pitkään kuvioissa mukana, mutta toisaalta Losersin ja Y.n kaltainen mössökin porskuttaa joten ans kattoo.

Batman: Secrets 1 (DC)
Sam Kiethin jälki näyttää paikoitellen eri komealta mutta minulla on edelleen ongelmia lämmetä äijän töihin.

Blood of the Demon 13 (DC)
DC:n 1 year later -tarinalinja imee urakalla. Jos lehden taso on aiemmin heitellyt aika pahasti niin nyt ryvetään pohjamudissa.

Down 4 (Image)
Vika osa rikollisuuden maailmaan soluttautuvasta poliisista. Ei varsinaiseti erityisen huono sarja, mutta ei jotenkin saanut ilmaa siipiensä alle aivan kuten useat muutkin Ellisin lyhärit ja jäi väin raapaisuksi.

Fell 4 (Image)
Eka heikko Fellin numero. Vedessä viruneet raadot tarinan aiheena eivät vain jaksa kantaa. Templesmithin taide toimii kuitenkin entiseen tapaansa. Hienoin juttu on Ellisin matalalle vetämä hinta eli $1.99.

In the Blood 1 (Boom! Studios)
Steve Niles yrittää kaiketi tehdä tällä uudet 30 Days on Nightit. Hirviönä nyt ihmissusi. Kovasti Templesmithin jälkeä jäljittelevä Josh Medors ei loppupeleissä vakuuta jäykähköllä taiteellaan. Ei taida onnistua.

Jonah Hex 5 (DC)
Greyn ja Palmiotin mielenkiinnottoman tarinan kruunaa DeZungan pääosin luvattoman heikko kuvitus. Ihan eri tasoa kuin vaikkapa sarjan eka osa. Tämänkö takia puita kaadetaan? Jäi kyllä vikaksi Hexiksi minulle!

Kabuki: the Alchemy 6 (Icon/Marvel)
David Mack on jo vuosia ollut jämähtäneenä paikoilleen pyörittäen yhtä ja samaa kuvallista ideaa riippumatta mitä sarjista tekee. Kabukissa ongelmana on myös se että juoni ei etene enää juuri minnekään. Ainoastaan Mignolan upea kansi tekee tästä numerosta ostamisen arvoisen ollen siten kuitenkin kallista hupia.

Luba's Comics and Stories 7 (Fantagraphics)
Beto Hernandezin sarjat ovat viime aikoina jääneet pyörimään innottomasti paikoilleen keskittyen pitkälti hahmojen seksielämän ja sen ongelmien vatvomiseen. Kerronnan tahti toimii hyvin mutta uusia ideoita voisi heittää kehään.

Matador 6 (Wildstorm/DC)
Roimasti myöhässä ilmestynyt vika numero pettää sille annetut odotukset. Muuten aika hyvin toiminut sarja lässähtää lopuksi autistisine tappajineen.

Paris 3 (SLG)
Andi Watsonin kässäämä ja Simon Ganen rosoisesti taiteilema Pariisiin sijoittuva taiteilijaelämän kuvaus ei oikein jaksa innostaa.

Sizzle 29 (NBM)
Muuten tämä jatkisantologian numero on mielenkiinnotonta ja huonosti tehtyä pornosarjakuvaa mutta mukana on joitain sivuja vanhan klassikon uusia stooreja eli Omahaa. OK, lopusta löytyy kyllä myös pari sivua Richard Mooren pin uppeja mutta ei ihmeempää tavaraa Mooreksi. Valitettavasti ei tämä Omahan paluu ainakaan näin pienissä määrin toimi niin hyvin kuin aiemmin.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Antti Vainio - 14.03.2006, klo 22:45:15
Peter Bagge:Buddy uneksija

Parhautta


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tolppis - 15.03.2006, klo 13:27:25
Dampyr 3

Olipas kuivahkoa kamaa. Missäs ne kunnon vampyyrit olivat, joku laimea kartanoasukkifriidu? Phoh. Miksi se magea vaalea vampyyritar ja se onnensoturi tipautettiin rannalle Jugoslaaveihin? Höh. Pöh. Petosta. Toivottavasti seuraava osa palaa taas oikeille uomilleen...

Helvata, en muista mitä muuta olen lukenut..ei o jääny päähän...


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: VesaK - 16.03.2006, klo 11:34:37
Dampyyri nelosessa on sitte raateluhampaita rivissä enempikin, Tesla ja Kurjak megessä sekä pyssyilläkin paukutellaan yhtä raadollisin tuloksin kuin Preacherissa ikään.
Vitosessa kummitellaan urakalla ja kuutosessa zombit kannibailaa.

 



Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: isokana - 22.03.2006, klo 22:44:23
Kirjastosta tarttui mukaan sellainen opus kuin Mies ikkunassa tekijöinä Mattotti ja Ambrosi. Kertoo yhdestä elämästään hiukan eksyneestä miehestä, joka tapaa ihmisiä ja pohtii asioita. Enpä ole vähään aikaan yhtä kaunista kertomusta lukenut. Viiva on herkkää ja ilmeikästä ja varsinkin teksti on niin lumoavaa, että meinasin istua oman pysäkin ohitse. Suunnilleen joka lause pitää lukea pariin kertaan, kun ne kuulostaa niin hienoilta. Tekijöiden lisäksi kääntäjä on tehnyt massiivisen hyvää työtä.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: rama - 23.03.2006, klo 12:57:49
Sain mukaan Helsingistä lähtiessäni Tuomas Vimman pokkarin Helsinki 12. Repesin heti alkuun, sitten pitkästyin hieman, mutta apokalyptinen loppu pelasti tilanteen. MWAHAHAAAA!

”On vaikeaa olla nöyrä kun on niin vitun hyvä” kiteyttää aika hyvin koko kirjan. Sitäpaitsi tuli ihan tippa silmään kun muuistelin omia uusmedia-aikojani :P
Ongelmana oli että koko ajan tuli nälkä (ja jano) kun luki niitä 'name dropattuja'-sapuskoja ja viinejä...


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tolppis - 31.03.2006, klo 15:04:06
Olen vajonnut täydelliseksi kuolaavaksi idiootiksi henk. koht. syiden takia. Mietin vimmatusti minne laittaa seuraavan juttuni enkä tullut ajatelleeksi että minähän (noh, hieman liikaa sanottu, vasta selailin oikeastaan) LUIN tämän:

Eli kirjastosta tarttui ihan uteliaisuuttani mukaan uusin Terhi Ekebomin sarjakuvakirja (kovakantinen, makeeta, ihan frensmannimeininkiä) ja olin hieman hämmentynyt. Terhihän tekee aika hmmmm...taiteellista sarjakuvaa, oikeastaan kyse on enemmänkin kai grafiikasta kuin sarjakuvasta, tai vielä pidemmälle mennen ihan vain taiteesta?

Luulenpa että vaikka kyseisen teoksen "hienous" on vielä estänyt minua kaupalliseen sarjatuotantoon tottuneen maallikon syventymisen tarkemmin aina kunnon lukemista myöten ooppukseen niin kyllähän tuo on kuitenkin pakko tsekata ihan tarinaa myöten. Ehkä joskus minäkin ymmärrän näitä taidesarjakuvia...

(hmmmm...toivottavasti T.E. et lue tätä  krhm "väärin", ole vain hieman utelias mutta tottumaton suomalaisiin omakustannesarjakuviin mutta yritän epätoivoisesti laajentaa näkökulmaani, ja ainahan saatte oi mestarit yrittää valistaa minua)

PS: Myönnettäköön että tartuin Ekebomin teokseen lähinnä sen vuoksi koska edellisessä miitingissä tuli juteltua ja myös sarjiksista niin kävinuteliaaksi.
Tosin omien ajatuksien luominen paperille/ruudulle/kankaalle on aina antoisinta nimenomaan tekijälle oli sitten kyse sarjakuvasta, mielipdekirjoituksesta, lehtiartikkelista, kirjasta tai elokuvasta. Vaikka pohjimmaisena tarkoituksena on myös taiteellisemman luomuksen kohdalla ehkäpä myös hieman saada taloudellista hyötyäkin niin ehkä suurin tyydytys oman luomisvimmansa lisäksi tulee myös katsojan/lukijan "herättämisestä" uuden näkemiseen ja ehkä jopa ymmärtämiseenkin?

Hmmmm...
 


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: bilkis - 03.04.2006, klo 16:28:44
Sain tänään postissa amazonista tilaamani kolme albumia ja lukaisin ne päällisin puolin kaikki.

Sfarin Rabbin kissa oli kunnioitusta herättävän hieno. Olen aina ollut kiinnostunut juutalaisuudesta. Se ei ole kuitenkaan mikään edellytys, että sarjakuvasta voisi pitää. Joka tapauksessa tunnistin siitä mm. I. S. Singerin kirjojen maailman, vaikka albumi kai kuvaileekin sefardijuutalaisia.

Masbou-Ayrolles: De capes et de crocs ekassa osassa lähdettiin Venetsiasta laivalla aarteenetsintämatkalle 1600-luvun puitteissa. Kuvissa riittää tutkittavaa ja sankarit, musketöörejä mallaavat susi ja kettu vaikuttavat oikein sympaattisilta.

Marini-Desberg: Le Scorpion Kaipa tätäkin on alettava keräämään. Mahdottoman nannaa. Eräänlainen Zorro 1700-luvun lopun Roomassa. Upeat kuvat, ehkä liiankin täydellisen komeat, steriilit?

 






Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Doc Lomapäivä - 10.04.2006, klo 14:25:10
Terhi Ekebom: Uusissa maisemissa. Hiano. Komeat kuvat ja kummat tarinat. Piti lukea Timo Teräsahjon akuperäisnovellitkin samaan syssyyn. Käteen olis kummiski saanu jäädä enemmän, jotain jäi kaipaamaan.

Ville Ranta: Isi on vähän väsynyt. Pirskatti, Ranta pistää itsensä ja perheensä 100:lla peliin! Ranta tekee just sitä mitä minä sarjakuvalta haluan, eli elämänfilosofiaa. Ei mitään yhden rivin totuusaforismeja, vaan kunnon pohdintaa. Suorastaan raatelua. Rannaltakin jää silti vielä kaipaamaan jotain. Päätyö antaa vielä odottaa.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: OlliH - 21.04.2006, klo 01:02:45
Ikivanhoja eli viitisentoista vuotta vanhoja sarjiksia on pääasiassa tullut viime aikoina luettua. Grant Morrisonin Animal Manit ovat ihan jännittävä kompromissi supersankarisarjakuvaa, eläinoikeuspropagandaa ja Morrisonmaista metafyysistä sekoilua. Ensimmäisen Morrison osaa hyvin (joskin on tästä selvästikin vähiten kiinnostunut), toinen menee pikkuisen saarnaamisen puolelle vaikka pitkälti toki samoilla linjoilla olenkin, ja kolmas on ihan mukavaa jos sitä on alle neljännes sarjakuvasta. Nyt oli vähän liikaa. Mutta kyllä maailma tarvitsee Grant Morrisoneja, onhan se ennenkin huomattu.

Toinen pläjäys oli vanhoista Batmaneista (ks. viestini sivu tai pari takaperin) innostuneena lukea lähes kaikki suomalaiset Teräsmiehet Byrnestä lähtien. Noh, välillä oli loistavia hetkiä, muttei tämä nyt ihan niin kovaa kamaa ollut kuin odotin. Silti pitänee metsästää nuo pari puuttuvaa numeroa, sen verran koukuttavaa tavaraa kuitenkin. Mainittakoon myös että joku Veli Loponen näkyi aika usein lukijapalstoilla, mm. valittamassa kuinka Teriksen hinta ei saisi olla niin korkea kuin 11 markkaa.

Alkavia vanhuuden merkkejä lienee se, että minusta taide oli noissa ns. oikeanlaista. Vertailukohtana siis nykyinen "poseeraustyyli", paitsi että ei sekään ole tainnut olla hetkeen varsinaisesti nykyistä. Hyvä on, myönnetään tosiasiat: mitä supersankarisarjakuvaan tulee, olen pudonnut kelkasta. Ehkä tästä vielä joskus noustaan.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Veli Loponen - 21.04.2006, klo 08:57:35
Mainittakoon myös että joku Veli Loponen näkyi aika usein lukijapalstoilla, mm. valittamassa kuinka Teriksen hinta ei saisi olla niin korkea kuin 11 markkaa.
En itse asiassa tainnut näkyä kuin kaksi tai kolme kertaa ja 11 markkaa oli silloin iso raha, kun piti muitakin sarjakuvia saada eikä tuloja ollut lainkaan. Sitä kautta löytyi myös käsikirjoittajaksi Sampsa, jonka kanssa väsäiltiin melkoinen määrä sarjakuvia (mm. pari vuotta sitten ilmestynyt Jaanan matkassa).


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: OlliH - 21.04.2006, klo 11:54:07
Toki 11 markkaa oli kova hinta silloin, itsekin hikoilin samaa Marvelin puolella. Ei sen puoleen ovathan nuo lehdet vieläkin kahden euron hintaisia, divarista ostettuna nimittäin. Uusista saakin maksaa jo sitten tuplahintaa. Noh, eihän tässä mitään uutta tai ihmeellistä ole, kunhan tuli nostalgiapuuskassa huomioitua.

Detective C. kommentoi: "Noinkohan piakkoin on syntymässä Suomen Siegel-Loponen -parivaljakko?" Noh, Siegel taisi ehtiä kuolemaan ennen tätä kombinaatiota, mutta ihan hyvin on pärjätty Vitikainen-Loponen -yhdistelmälläkin. Vesa Vitikainen - köyhän miehen Jerry Siegel.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Curtvile - 24.04.2006, klo 16:33:57
Ted Naifehin ja Tristan Cranen How loathsome.
Naifeh on uskomattoman hyvä piirtäjä ja tarinankertoja. How loathsome voisi kaatua omaan mahdottomuuteensa tai mennä mistä aita on matalin.
Sarjiksen Catherine Goren tarinat ovat upeita. kaikki henkilöt ovat ulkopuolisia ja yksinäisiä. Ja pelottavan aitoja.
ei shokeeraa itsetarkoituksellisesti.
vähintään k-18


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: OlliH - 25.04.2006, klo 01:09:51
Välillä eurooppalaista. Jeanin elämää nelonen oli hyvää. Edellisten lukemisesta on hetki joten en nyt osaa vertailla sen tarkemmin, hyviähän nekin kyllä olivat. Miinusta siitä rasittavasta kakarasta, pitääkö niitä tunkea joka filmiin tai sarjikseen ihmisten elämää pilaamaan.

Wanha tyyli on kuitenkin viehättänyt yhä sen verran, että olen toisinaan jopa ostellut antikoista vuoden 1983 Ihmenelosia.

Heh, niin minäkin, pari -84:n numeroa puuttuu vielä. Tosin nämä menee yhtä paljon keräilijä-sairauden kuin sarjakuvafanituksen piikkiin.

Ville Ranta: Sade
(...)
Katastrofi-skenarion toteutuksessa sinällään olisi paljon marisemisen aihetta, mutta samapa kai tuolle...

Ei ehkä sopisi tuon sarjakuvan fiilikseen kauppojen ryöstelyt ja erikoisefektiräjähdykset.

Sadetta on tullut kehuttua jo aikasemminkin, mutta sanotaanpa nyt vielä että jos joku minulle lätkäisee käteen paremman kotimaisen sarjakuvan niin täytyy sanoa: "kiitos, tätä en olekaan lukenut".


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Antti Vainio - 27.04.2006, klo 01:14:29
Viikon sisällä luetut

Joku:Ragnarök 1

Ensitutustuminen korealaiseen sarjakuvaan jätti lähinnä hölmistyneen olon. Ajattelin ensin että alaviitteet joissa selitetään miekka - ja magiafaktoja ovat ironiaa mutta eivät ne vissiin olekaan vaan näppärä keino  sivuuttaa tylsät kirjoitushommat, enempi sivuja jää sitten joilla voi keskittyä siihen mäiskintään. Jollain lailla sympaattinen kaikessa ääliömäisyydessään mutta ei minun kuppi teetä. Luen kakkosen jos tulee vastaan jotta näen onko tässä tolkun hiventä

Rucka&Rolston:Queen & Country 1

Warren Ellis on monessa paikassa tätä kehunut, siksi ostin kun tuli halvalla vastaan. Ei kääntynyt maailma akseliltaan mutta aika pirun hyvä sarjakuva tämä on. Agentit eivät pelasta maailmaa Blofeldin tapaisilta superroistoilta vaan tekevät salamurhia kyseenalaisin perustein ja taistelevat byrokratiaa ja kelvottomia pomoja vastaan. Mustavalkoinen piirros on taitavaa mutta kaikkea muuta kuin näyttävää, funktionalismi on homman nimi. Normiin nähden erittäin hyvin laadittu tarina. Luulin näitä eurooppalaisiksi mutta viimesivujen esittelyssä paljastuu että tiimi on kanadalais-amerikkalainen. Aika kova näyttö ja on mukava tietää että kakkosalbumi odottelee tuolla hyllyssä

Ville Tietäväinen:Linnut ja meret

Lopultakin ostettu ja luettu. Tuolla on toisaalla neljä sivua kommentteja jotka ajattelin lukea huomenna ja ehkä lisäämään
perusteellisemman kommentin. Nyt vain sanon että olipas aika synkkiä tarinoita, mutta aivan hel-vetin kauniisti piirrettynä


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Curtvile - 27.04.2006, klo 09:25:14

Rucka&Rolston:Queen & Country 1

Warren Ellis on monessa paikassa tätä kehunut, siksi ostin kun tuli halvalla vastaan. Ei kääntynyt maailma akseliltaan mutta aika pirun hyvä sarjakuva tämä on. Agentit eivät pelasta maailmaa Blofeldin tapaisilta superroistoilta vaan tekevät salamurhia kyseenalaisin perustein ja taistelevat byrokratiaa ja kelvottomia pomoja vastaan. Mustavalkoinen piirros on taitavaa mutta kaikkea muuta kuin näyttävää, funktionalismi on homman nimi. Normiin nähden erittäin hyvin laadittu tarina. Luulin näitä eurooppalaisiksi mutta viimesivujen esittelyssä paljastuu että tiimi on kanadalais-amerikkalainen. Aika kova näyttö ja on mukava tietää että kakkosalbumi odottelee tuolla hyllyssä


Q &C kuuluu niihin sarjakuviin joita seuraan. Piirtäjähän vaihtuu albumista toiseen mutta laatu säilyy.
Greg Ruckan Whiteout-albumit ovat myös hyvän jännityssarjakuvien ystävien hyllyissä. Siinäkin kuten Q&C sarjassa hyvät eivät ole ihan niin hyviä tai ylivertaisia.
Eivätkä asiat mene sen sata kertaa nähdyn kuvion kautta. Rucka ei sääli hahmojaan eikä aliarvioi lukijaansa.
Yksi hienoimmista sarjakuvarepliikeista tulee muuten Antti Vainion mainitsemasta Queen & Country 1 Operation:Broken ground tarinasta.
Venäläisten tehtyä raketein kostoiskun brittien tiedusteluosastoon Lontoossa, koska britit eliminoivat kenraalin Kosovossa.
Erikoisosaston johtaja Crocker tahtoo kostaa.
Ei koska iskussa meni kaksi tiedusteluosaston tyyppiä, niitä kun Crocker ei sietänyt, mutta koska myös iskussa kuollut pakistanilainen kerrossiivoja Ravi oli mukava mies.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tolppis - 28.04.2006, klo 10:47:58
Välillä jotain ihan aiheestakin.

Luin uudelleen Teräsmies, punatähden poika spessun ja näin tokalla kerralla tuntui jopa paremmalta. Koko idea on niin loistava tällaiselle kommarille vaikka mieleen tulikin vastustavia ajatuksia että mikähän loppujen lopuksi erottaa nykyisen jenkkilän pyrkimykset maailmanherruudesta Teriksen utopiapyrkimyksestä. Okei, okei, kaukaa haettua ja kyse on vain sarjakuvasta.

Mainointa oli Battiksen anarkistimuunnos, aivan loistava hullunkatse silmissä ja se mainio karvareuhka! Luthorista oli tehty oikein k-päitten kunkku ja karikatyyri rikkaasta, ylimielisestä, itsekeskeisestä vaikkakin nerokkaasta  psykopaattipyrkyristä. Fyi fan kun kuvottava hahmotus.

Tähän spessunlukuun liittyy mielenkiintoinen tarina:

Sain viimein uuden kappaleen Salatut Sodat - spessusta Egmontilta kun roistomainen, ammattitaidoton postinkantaja oli väkisin tunkenut vasten väliovea aiemman kappaleen postiluukustani sisään schweinhund!  >:(

Mukana tuli ilmeisesti lohduksi pahoitteluna tuo Teris-spessu ja Battis Detective 27 - jotka toki minulla molemmat olivat jo - mutta vielä yksi kiintoisan hämmentävä seikka: Ei ollut laskua! Weird  ??? No, kaipa se tuee perässä...


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: TeroH - 28.04.2006, klo 21:34:51
Owly: The Way Home & Bittersweet Summer

Sanaton tarina (tai kaksi) lempeästä pöllöstä ja hänen ystävistään: Kastemato ja kaksi kolibria, sivuosissa muita eläimiä. Harvoin tapaa sarjakuvaa joka saa näin nopeasti hyvälle mielelle: Yksinkertaista, hyvinkin pelkistettyä ilmaisua, mutta hyvin sujuvaa. Eläinhahmoihin on helppo samaistua, ja hiljaisuuskin tarkoitaa vain että yksikään eläimistä ei puhu englantia, vaan kuvien kieltä. Jotka eivät voi sietää lapsenmielisen iloisia sarjakuvia pysykööt kaukana tästä, muille suosittelen. Hyvä mieli on hyvästä.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 29.04.2006, klo 23:26:14
Marc Malès: Rumuus ja hulluus

Miellyttävä, aikuinen sarjakuva. Viipyilevä, mielenkiintoinen tarina. Taloudellinen, upea piirrostyyli.

Suosittelen.

Kolme ja plus tähteä viidestä.

EDIT:
Eipä ole juuri nykysarjakuvan kohdalla tapahtunut niin, että palaisin tutkiskelemaan ja makustelemaan kuvia albumin luettuani.
No, nyt tapahtui.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: laureline - 29.04.2006, klo 23:53:08
Marc Malès: Rumuus ja hulluus
Miellyttävä, aikuinen sarjakuva. Viipyilevä, mielenkiintoinen tarina. Taloudellinen, upea piirrostyyli.
Suosittelen.
Kolme ja plus tähteä viidestä.

Ja kysehän on siis LIKE:n kirjasta. (Mainos mainos)  ;D


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Hege - 30.04.2006, klo 20:23:01
When the souls of Hell escaped the people prayed for a savior ...what came was the devil...

eli Guy Davisin The  Marquis: Dance Macabre ja Intermezzo on tullut luettua. Tämä on semmoista kauhuilun ja toimintasarjakuvan välissä taiteilevaa sarjakuvaa, sekä hieman politiikan ja uskonnon varpaille tallova kertomus uskosta ja hulluudesta.

Davis piirtää hyvin rennosti ja ruudut ovat aika täynnä yksityiskohtia ja muuta, lisäksi runsas rasterin käyttö käy hieman selkeyden päälle ja ajoittain kerronta on hyvinkin tekstipainotteista (eli voi olla parin sivun monologeja). Toisaalta itse päähahmon ja tapahtumapaikan design on hyvinkin vahvaa ja Davis onkin onnistunut luomaan suorastaan kuvottavia ulkoasuja piruilleen (kts. liite). Ei tämmösiä ole elokuvissa näkynyt niinku. 

Tämän pitäisi olla viisiosainen kertomus ja sen kolmannen osan pitäisi tulla ulos tänä keväänä/vuonna. Erityisesti ei uskalla suositellakaan, paitsi jos ihastui niihin muutamiin sivuihin jotka Jysäyksessä Davisilta julkaistiin niin sitten. Semmoista 3-3,5/5 tavaraa. Vähän niinku Spawn mutta paljon parempi.

Ohimennen voisi mussuttaa paperin laadusta, pienkustantamoilla (Oni) ei kai ole varaa samaan kuin DC:llä.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Lönkka - 01.05.2006, klo 16:14:18
Kuukauden satsi hieman myöhässä:

HYVÄT
--------
All Star Superman 3 (DC)
Sarja jatkaa samalla äärimmäisen tasokkaalla linjalla kuin aiemmin ollen varmaan parasta Teristä ikinä. Aika perinteisen tyhjänpäiväisestäkin aiheesta (Lois saa syntymäpäivälahjaksi Terisvoimat) saadaan aikaiseksi komeaa tarinaa. Tuntuu että Quitelykin panostaa tavallista enemmän piirrokseensa ja Jamie Grantin tussaus/värityskin toimii oivallisesti. Ei kannata missata!

Chicanos 5 (IDW)
Trillon kässäyksen taso on heitellyt mutta sarjan vahvuus on kuitenkin Risson komea kynänjälki. Nyt stoorikin on kohdallaan.

Dampyr 1 (Arktinen Banaani)
Kun tätä on Kvaakissa hehkutettu niin paljon ostin kokeeksi kun tuli vastaan ja täytyypä sanoa että en totisesti pettynyt! Kelpo stoori joka ei ole sitä perinteisintä vampyristuffia ja siihen erinomaisesti sopiva piirros. Pitääpä blokata ne loputkin.

Deadworld 3 (Image)
Vähänpä aikaa sitä kesti. Siis alkupeäisen tiimin vääntämää uudelleenlämmittelyä. Vince Locken poistumisella on kuitenkin hyvä syy (History of Violencen leffaversio) ja tuuraajana toimiva Dalibor Talajic toimii yllättävän hyvin. Vähän kyllä harmittaa se että sarja on kuitenkintämän klassisen Zombie-sarjan uudelleenkierrätys. No, pitänee ajatella petrattuna director's cuttina...

East Coast Rising (Tokyopop)
Becky Cloonanin ehdottomasti parhaiten toimiva sarjis. Piirros on komeampaa kuin Cloonanilla aiemmin ja tarinakin toimii kivasti. Tuskin uppoaa saman kustantamon muita sarjoja seuraaville mutta minä jään vesi kielellä odottamaan jatkoa. Stoori on sellaista post-apokalyptistä tulvan jälkeistä aikaa (tekee mieli sanoa Waterworldiä mutta siitä jäisi niin paha maku).

Order of the Stick: Dungeon Crawlin' Fools (Giant in the Playground)
Menee iisisti parhaimpien ikinä tehtyjen roolipeli/fantasiasarjakuvien joukkoon. Simplististen tikku-ukkojen käyttö toimii erittäin hyvin ja sivun stoorit ovat enimmäkseen riemastuttavia. Vaatii varmaan jonkinlaista teitämystä alasta, mutta enpä minäkään ole pelannut (A)D&D:tä varmaan 20 vuoteen. Alppari on painettu järkyttävän hyvälle paperille varmaankin siksi että sarjakuvan nettiversiota lukevilla olisi enempi syytä hankkia se.

Tales to Astonish: Jack Kirby, Stan Lee and the American Comic Book Revolution (Bloomsbury)
Ihan kelvollinen historiikki kahdesta supersankarisarjakuvan isosta miehestä. Kirja keskityy kyllä enemmän Kirbyyn, mutta ei ota puolta paikoitellen sangen agressiivisessakin Kirby/Lee kiistassa, joka enimmäksen vaikuttaa muiden synnyttämältä tai vähintään ylläpitämältä. Vähän kummastuttaa että tekijäon piiloutunut nimimerkin (Ronin Ro)  taakse. Kirja oli ihan kelpo luettavaa mutta ei kuitenkaan yllä Jack Kirby Collector -lehden tasolle.

Truth, Justin, and the American Way (Image)
Aaron "Nodwick" Williamsin ja Scott "PvP" Kurtzin kässäämä ja Italialaisen Guiseppe Ferrarion letkeän komeasti kynäilemä supervoimat saavasta nuorukaisesta toimii oikein hyvin vaikka juoni supervoimapukuineen, FBI agentteineen ja alieneineen vaikuttaa aika perinteiseltä.


HUONOT
----------
13th Son 4 (Dark Horse)
Jonesin omintakeinen jälkikään ei pelasta sarjaa kolisemasta onttoutaan. Hyvä että loppui. Paremmin Jones toimii tällä hetkellä Conan: Book of Thoth -minisarjassa vaikkei sekään nyt mitään mannaa ole...

Full Cirkle 3 (Full Circle)
Bisleyn piirroksen kuvittelisi pelastavan liki sarjan kuin sarjan mutta kun Simppakin tuntuu tuhertaneen vasemmalla kädellä (kenties siksi että lehti oli armottomasti myöhässä) on tulos aivan kauheaa bullaa. Eipä silti, aiemmatkin osat olivat samaa huttua.

Hawkgirl 50 (DC)
Kuvittelisi että Walter Simonsonin kässäämän ja Howard Chaykinin piirtämän sarjan pitäisi olla vähintään kelvollista luettavaa, mutta aika lailla olankohautuksella tämä meni. Hahmon ja sarjan aiemmat vaiheet ovat kyllä minulle täysin tuntemattomia mikä ehkä selittää tästä osan.

Strangetown 1 (Oni)
Mielenkiinnottomaksi osottautui myös Chynna Clugstonin uusi tuotos. Vaikka sarja päällisin puolin vaikuttaisi olevan suurinpiirtein samanlainen sekoitus vakavampia aiheita ja kohellusta kuin Chynnan aiempi parhaimmillaan aika mainiosti toimiva Blue Monday ei Strangetown jaksa ainakaan ekalla numerollaan herättää kiinnostusta.

Superman 650 (DC)
Pete Woodsin piirroksen takia tämä tuli hankittua mutta valitettavasti taide ei yllä samalle tasolle kuin mitä se oli Catwomanissa. Juonikaan ei ihmeemmin vetäise mukaansa: Teris on menettänyt voimansa ja toimii nyt Jimmy Olssonina Terästytölle. Jaaha. Oli miten oli niin kyllähän ne voimat vielä tulevat takaisin ennemmin tai myöhemmin. Sitä ennen pitää vaan kovasti hämmästellä että mikä ne on vienyt ja onkohan ne mahdollista saada takaisin? Hoh-hoijaa...

Thieves & Kings 48 (Ibox)
Sekä juoneltaan että piirrokseltaan omanlaisensa sarja vaikuttaisi nyt jatkuvien myöhästymisten jälkeen olevan päättymässä kesken. Sääli, mutta minkäs teet kun elämän realiteetit painavat päälle. Vaikka olen aiemmin pitänyt Mark Oakleyn tapaa yhdistellä sarjakuva- ja tekstiosioita (samaan tapaan kuin Sim Cereuksen loppuaikoina) laiskan miehen valintana deadlinen edessä on tämä numero silti ennätys: 10 sivua sarjakuvaa ja 12 isolla fontilla ladottua sivua D&D pelihahmosta kerovaa novellia. Aika pahaa vedätyksen makua!


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tolppis - 02.05.2006, klo 13:37:13
Olen lukenut järkyttävän vähän sarjiksia viime aikoina. Lähinnä suomeksi ilmestyneitä irtonumeroita kun en ole edes Good Fellasissa käynyt aikoihin...

Noh, (Uudet) Kostajat Mega tuli läpiluettua. Ei kauhean vakuuttavaa vai alanko vain kyllästyä Marvelin normaalitarjontaan? Ihan mielenkiintoista sinänsä tietää näistä "Wanda muuttui pahaksi ja nirtsi porukkaa"-jutuista ja Kostajien hajoamisesta (kauan se kestikin) mutta mieleenpainuvin anti oli se että Rami R.:hän se oli sen suomentanut.

Kovin vaisua kamaa muuten. Kuvittajat (ja niitähän riitti) ok ja kaikkea mutta... :(

Pitäisi kai käydä Gudarissa tsekkaamassa josko ois jotain jipinastaa vaihtelua.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Veli Loponen - 02.05.2006, klo 23:25:42
Jahas. Kun kerran pääsin Suomen puolelle lomailemaan ja lukemaan sarjakuvia, niin pistetään nyt tännekin vähän.
DC spesiaali 1-2/06
Huomiselle-tarina alkaa etenemään jonnekin, mutta en edelleenkään oikein hahmota minne ja miksi. Kakkosnumerossa lupailtiin jonkin vanhan, 80-luvulta ja Teräsmies-elokuvista tutun jutun paluuta, mutta en minä semmoista nähnyt. Vai oliko se se kun Teris kohtasi Clark Kentin siellä minne kadonneet katosivat? Mutta vaikka Huomiselle ei kovin pitkälle olekaan onnistunut innostamaan, niin odotan kyllä mielenkiinnolla, että koko sarja on ulkona ja pääsee lukemaan sen putkeen. Ehkä se sitten on vähän mielekkäämpi.
Jotenkin muuten Leen kuvitus oli vähän heikon oloista...
Batmanilla alkoikin sitten uusi sarja. Rogersin kuvitusta katselee ilokseen, mutta jotenkin Austinin tussaus on viime vuosina ollut vähän liian paksua minun makuuni. Tarinakin oli ihan mielenkiintoinen. Saapi nähä mihin se johtaa.
Lehtien jatkikset olivat myös hyviä ja iloisena uutisena otan vastaan tiedon Loebin ja Salen Teriksen julkaisemisesta kovakantisena.

Doom Patrol 18
Sain vasta nyt Byrnen Doom Patrolin viimeisen numeron (odotan jo innolla, että pääsee kesällä lukemaan koko sarjan putkeen). Viimeinen numero jatkoi samalla korkealla tasolla, mikä DP:ssä on ollut alusta asti (tai ehkä se on jopa parantunut koko ajan) ja lopetus onkin varsin ikävä juttu. Byrne onnistuu kuitenkin yhdessä numerossa päättämään tarinan sopivasti ja liki kaikkiin sivujuoniinkin tulee tyydyttävä vastaus.

Blood of the Demon 9-14
Synkempää Byrneä. Alusta asti tässä on vähän tökkinyt suunnaton splatteri, mutta tarina on todella oivallista ja Byrne heittää peliin koko ajan mitä mielikuvituksellisimpia elementtejä. Tämäkin sarja loppuu numeroon 17, mutta onneksi Byrne aloittaa uuden Atomin seikkailujen piirtämisen.
Demonissa ehkä eniten (tarinan lisäksi) miellyttää Dan Greenin komea tussaus. Se on tarkkaa, mutta samaan aikaan sopivan karkeaa. Niin ja ne, joiden mielestä Byrne ei enää piirrä taustoja (tai muuten piirtää laiskasti) kannattaa tutustua tähän sarjaan ja todeta, että tuo luulo on väärä (eikä se johdu siitä, että tussaaja lisäilisi omiaan, kuten Action Comicsissa).

Mega 2/06
Tämäkin tarttui mukaan viikonlopun aikana. Heti ensimmäisellä sivulla toivoin, että suomeksi olisi kaikesta huolimatta julkaistu Disassembled-sarjakin. Vaan kyllähän sitä nytkin pääsi mukaan ihan hyvin. Tarina ei kuitenkaan oikein sytyttänyt. Se oli vain ylipitkä prologi. Mutta se tuntuu olevan nykyajan meininki. Saahan sillä sitten kokoelmien täytettä...

Näin. Paljon tuli luettua ja jonkin verran jäi vielä odottamaan lukemistakin (mm. Elfquestit 7-8 kun en löytänyt kutosta enkä viitsinyt lukea keskeltä).


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Maso - 05.05.2006, klo 15:57:06
Viimeksi kun kirjoitin tähän ketjuun helmikuun lopulla oli takana pitkä putki Warren Ellisiä (Stormwatchit, Authorityt, Planetaryt, Lazarus Churchyard ja Ellisin Hellblazerit). Ellisin Hellblazerien pettymyksen jälkeen oli vuorossa Brian Azzarellon (minulle tuttu ainoastaan 100 Bulletsista) Hellblazerit, eli Hard Time (#146–150),
Good Intentions (#151–156), Freezes Over (#157–163) ja Highwater (#164–174) sekä  Mike "Lucifer" Careyn Red Sepulchre (#175–180), Black Flowers (#181–186) ja Staring at the Wall (#187–193) sekä All His Engines. Azzarellon HB poikkesi melkoisesti aikaisemmesta (Azzarello taisi olla ensimmäinen amerikkalainen kirjoittaja) tyylistä. Etenkin Hard Timessa oli katu-uskottavuutta aivan eri tyyliin mihin oli(n) totuttu. Corbenin kuvitukseenkaan ei oikein aluksi osannut suhtautua vakavasti. Melkoista sekoiluahan Constantinen Amerikan matka Azzarellon käsissä oli, enkä jostain syystä pitänyt seksin sekoittamisesta hahmoon (ainakaan tällä tavalla). Careyn Constantine palasi onneksi selvästi tutumpiin aiheisiin (maailman pelastimiseen helvetin demoneilta etc.). Näitä Careyn Hellblazereita tulee ilmeisesti vielä jokunen ja sen jälkeen taas uusi kirjoittaja. Spin-offit Hellblazer: Papa Midnite ja Hellblazer: Lady Constantine ovat vielä lukematta.

Kevin Smith on tunnettu elokuvaohjaajana (Chasing Amy, Clerks, Mallrats...), mutta myös sarjakuvien kirjoittaminen luonnistuu (ja tekstiä piisaa kuin Bendisin teoksissa pahimmillaan). Luin juuri noihin leffoihin perustuvia teoksia, eli Clerks, Chasing Dogma ja Bluntman and Chronic. Itse asiassa elokuvia en ole nähnytkään (muita kuin Dogman), ja siksi jotkut jutut jäivät vähän aukeamatta. Chasing Dogma oli noista ehkä paras (seuraa Jayn ja Silent Bobin edesottamuksia Chasing Amyn ja Dogman välissä). Tradea odottelen seuraavasta: Spider-Man/Black Cat: The Evil That Men Do.

Lucifer on kuulunut jo jonkin aikaa suosikkeihini, mutta Vol. 9 Crux alkoi olemaan jo vähän väsynyttä meiningiltään. Sarjan loppua on ehkä venytetty turhan pitkäksi.

Samoin petyin hiukan sekä Daredevil vol 13 Murdoch Papersiin että Powers vol 9 Psychotic. Ongelmana kummassakin saattoi olla liian suuret ennakko-odotukset. Kummankin mainostettiin olevan jotain lähes aivan ennennäkemätöntä ja -kuulumatonta. Bendisin Daredevil päättyi tähän tradeen ja Brubaker jatkaa. Ehkä jatkan minäkin, koska DD on kuitenkin suosikkini.

Lievä pettymys oli myös Mooren Top 10 49ers (vaimikäseoli). Top 10 ja Smaxkin olivat kuitenkin niiiin hyviä, että jotenkin vaisu maku tästä jäi.

Sitten pääsinkin vihdoin Kurt Busiekin Astro Cityyn.
Astro City: Life in the Big City (collects Astro City Vol. 1 #1-6)
Astro City: Confession (collects Astro City Vol. 2 #1/2, 4-9)
Astro City: Family Album (collects Astro City Vol. 2 #1-3, 10-13)
Astro City: Tarnished Angel (collects Astro City Vol. 2 #14-20)
Astro City: Local Heroes (collects Astro City Vol. 2 #21-22, Astro City: Local Heroes #1-5, Astro City Special: Supersonic, "After the Fire")
Odotin sen olevan jotain Authorityn tapaista, mutta se olikin paljon parempaa. Sarjassahan ei keskitytä tiettyyn hahmoon vaan seurataan usean eri Astro Cityssä asuvan sankarin (Tarnished Angeliä lukuun ottamatta) edesottamuksiin. Tarinat ovat usein yhden-kahden nro:n pituisia, mutta joskus myös pidempiä (kuten Tarnished Angel). Kaikki viisi tradea putkeen luettuna alkoi urakka olemaan kuitenkin turhan puuduttava. Suosittelen kuitenkin lämpimästi supersankarisarjakuvan ystäville.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 08.05.2006, klo 11:57:02
Luettua:
Akira1

Ajattelin yleissivistää itseäni ja ostin neljä Akira-pokkaria, näitä uusintajulkaisuja. Luin niistä ensimmäisen eilen.

Ei oikein iskenyt.
Kuvakerronta oli epäselvää, joskin myös jollain lailla näyttävää. Henkilöt olivat kovin samannäköisiä keskenään, varsinkin nuoret moottoripyörälijät. Tämä teki lukemisesta suorastaan piinallista, kun ei heti tiennyt kuka on kuka.

Juoni oli periaatteessa kiinnostava, mutta toimintakohtausten pitkittämisen takia tarina ehti edetä  aika vähän pokkarin sivumäärään nähden.

Koska en ole aiemmin perehtynyt ollenkaan japanilaiseen sarjakuvaan, Akira oli ihan virkistävä kokemus. Ja oli tuolla joitakin tuoreita kuvakerronnallisia ratkaisuja kaltaiselleni perinteisen koulukunnan frankobelgi-piirtäjälle.
Kyllä mä varmaan luen nuo kolme muutakin pokkaria, mutta ei tämä ykkososa mitään suunnatonta mielenkiintoa herättänyt.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 26.05.2006, klo 17:31:49
Tim ja Tom: Uniin tunkeutuja

Olen lukenut Uniin tunkeutujan lapsena Ruudussa jatkosarjana ja muistan että pidin siitä kovasti.

Seikkailu alkaakin vetävästi. Mutta 44 sivua on aivan liian vähän tämän tarinan kertomiseen. Loppuratkaisu on töksähtävä ja melkeinpä ääliömäinen.

Näistä teemoista olisi saanut kasaan ihan huippualbumin 7-77 vuotiaille ihmeteltäväksi. Hyvä aihe on haaskattu rutiininomaisella käsittelyllä. Tämä tekele saa arvosanan tyydyttävä-.

Unijaksot ovat kyllä yksinkertaisuudessaan jotenkin kiehtovia.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Antti Vainio - 26.05.2006, klo 19:00:13
Ken Parker 5/80 Chemako

Ostin eurolla kirpparilta, aivan lunastuskondiksessa mutta näitä vanhempia on aika vaikea löytää. Tasaisen vahvaa sekä piirroksen että tarinan puolesta. Erinomainen naishahmo ja "valkoinen mies inkkarina" - tarina on kyllä huomattavasti dynaamisemmin kerrottu kuin Kevin Costnerin myöhempi Narsisti patsastelee susien kanssa.
Se että Ken Parker on menettänyt muistinsa koska sitä ammuttiin päähän laskee vähän pisteitä koska muistaakseni jossain on joku joskus käyttänyt samantapaista juonikuviota. Voin olla tosin väärässäkin.

Ken Parkerin kansikuvat on upeita, perkele kun näitä ei olisi ollut pakko tuutata ulos niin nopeasti vaan Milazzo olisi saanut rauhassa piirtää näistä värillisiä albumeita (se Jäljet lumessa ei ole tarinaltaan ollenkaan parhaita).

Janatuinen, Tikkanen, Nissen:Mikrokosmos

Tämä oli hauska, en ole Ylkkäriä lukenut aikoihin joten Mikrokosmos oli ihan uusi tuttavuus. Kuten kannessakin sanotaan, näsäviisas sarjakuva. Ja omahyväinen. Mutta kun lukee liikaa tyhmille tehtyjä tyhmiä sarjakuvia niin tämä oli ihan virkistävä vaikken uskokaan että tekijät ovat niin fiksuja kuin kuvittelevat olevansa. Piirros ja väritys on aika mielettömän hienoa työtä

Gerber, Winslade:Nevada

Tulipahan luettua

Blain:Maalari ja merisosvo 1

Olipas mukavaa luettavaa, se kepeys jolla tarina kulkee pistää epäilemään että näennäisen vaivattomuuden eteen on tehty kovasti työtä. Tai ehkä se tulee joiltain luonnostaan. Toinen osa odottaa tuossa hyllyssä, pitää lukea se ensin ennenkuin kommentoi pitemmin



Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Hanna - 27.05.2006, klo 22:48:34
Helatorstain raukeassa koomassa nautiskelin ale-laarista ostamastani Lucky Lukesta. Kyseessä oli Vankkurikaravaani, jonka olen lukenut joskus muinoin, mutten onneksi muistanut tarinasta mitään. Peruskouluikäisenä pidin LL:sta kovasti, mutta sittemmin innostus lopahti tyystin. Onneksi tajusin tarttua kaveriin uudelleen, koska varsin kelpo viihdettähän tuo oli (tekstaus oli kyllä todella pyllystä) ja pariin kertaan hihittelin ihan ääneenkin. Taitaapa siis olla edessä matka kirjastoon ison laukun kera.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Hanna - 13.06.2006, klo 11:40:00
Pari Marjane Satrapia on kulkenut viime aikoina näppieni kautta:

Marjane Satrapi: Persepolis 2
Hyvä. Todella hyvä.
Piirrosjälki on kehittynyt huimasti ykkösosan jälkeen ja henkilöiden ilmeet ovat usein todella osuvia ja paljonpuhuvia. Hyviä ruutusommitelmia ja taidokasta hyvin pelkistettyä jälkeä (Satrapi OSAA piirtää!). Tarina oli hyvin mielenkiintoinen ja surumielinenkin,  juuri sopivaa materiaalia minulle siis. Suosittelen lämpimästi, mutta ehdottomasti ykkösosan kera. Voisivat julkaista suomeksikin.

Marjane Satrapi: Embroideries
Kevyt välipala. Kertoo ajasta jolloin Marjane oli palannut Iraniin. Suvun naiset kokoontuvat päivällisen jälkeen teekupposten ääreen muistelemaan kokemuksiaan ja kertomaan miehiin liittyviä elämäntarinoitansa. Embroideries on varmaankin tehty lähinnä naisille, mutta kyllä varmasti miehetkin  mielellään kurkistavat iranilaisten naisten salattuun elämään. Kokonaisuudessaan hieman köykäinen ja vähän liian löyhällä langalla yhteen koottu, mutta silti varsin viihdyttävä paketti raukeiden sunnuntaipäivien ratoksi.

Luulenpa, että mulla on uusi suosikkisarjakuvataiteilija.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tolppis - 13.06.2006, klo 16:07:14
Löysin sen Berliinin viimein kirjastosta ja ehdin lukea mutta en vielä oikein tiedä mitä siitä tänne skriivaisin. Ei mikään kovin helposti pureskeltava teos.

Huomattavasti helpompi ja kohtuunautinnollinen lukuelämys oli Alixmainen Swords of Rome joka kertoi Agripan, keisari Neron äidin, juonitteluista ja muutenkin oli kovin raadollista porukkaa ja verta lensi (ja oksennusta!). Paljasta pintaa oli tosin liian vähän  :(

Kuvitus oli kaunista ja tarkkaa mutta ehkä vähän jäykkää (vrt. jo mainitsemani Alix), väritys oli hienoa. Saas nähdä löydänkö kirjastosta tähän jatkoa.

Stan Leen rustaamia vaihtoehtotarinoita DC:n sankareista sisältävä kokoelmakin tarttui mukaan ja vaikka kuvitus olikin parasta a-luokkaa (mm. Gary Frank) niin se stoorinkuljetus oli jo ekassa Flash-jutussa niin tylsän kuivaa ja 1000 000 kertaan nähtyä ettei oikein jaksanut innostaa. Jaa-a, jaksankohan lukea ollenkaan tuota...


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: egets - 13.06.2006, klo 16:25:53
Udon Comics:in  Street Fighter II  Molemmilla kansilla, toinen on special power foil Joe Vriensin tekema ja toinen kansi Alvin Lee(!!!!!):n tekema, myos tarina oli Alvin Leen

Mielenkiintoinen graafinen sisalto ja paljon silman ruokaa ja jopa tarinakin kiinnostava johon jai kiinni (en yleensa jaksa kiinnostua monimutkaisista tarinoista olen vain kiinnostunut taiteesta ja miten eloisaa ja kertovaa se on ja sen perusteella ostan sarjakuvani)

http://img48.imageshack.us/img48/2049/udoncomicssfcover13ms.jpg

http://img133.imageshack.us/img133/2539/udoncomicssfcover24gw.jpg



Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: rama - 13.06.2006, klo 17:26:49
Udon Comics:in  Street Fighter II  Molemmilla kansilla, toinen on special power foil Joe Vriensin tekema ja toinen kansi Alvin Lee(!!!!!):n tekema, myos tarina oli Alvin Leen

http://img48.imageshack.us/img48/2049/udoncomicssfcover13ms.jpg

http://img133.imageshack.us/img133/2539/udoncomicssfcover24gw.jpg

Mistä muuten ostat/tilaat nuo Udonin Street Fighter-lehtesi?


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: egets - 13.06.2006, klo 17:44:34
Mistä muuten ostat/tilaat nuo Udonin Street Fighter-lehtesi?

Paikallisesta Close Encounters kaupasta (Taivaallinen, valtavan kokoinen Batman patsas seisoo vahtimassa kaupan edessa   <3 ):

http://www.closeencounters.co.uk/


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: rama - 13.06.2006, klo 17:46:51
Paikallisesta Close Encounters kaupasta (Taivaallinen, valtavan kokoinen Batman patsas seisoo vahtimassa kaupan edessa   <3 ):

http://www.closeencounters.co.uk/

Ja minä kun olin toivonut helpotusta postikuluihin... :P
http://cyberstore.decepticon-matrix.com/morecomicsstreetfighter.html#intlship


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tolppis - 14.06.2006, klo 15:16:09
Scheisse! Vieläkään saa siitä Berliinistä kirjoitusta aikaiseksi, tuolla se on vaatekaapissa odottamassa kriittistä käsittelyäni edelleen. Tänään ei vain taas ajatukset luista. Eilen mennessäni kotiin junassa ajatukset harhaili taas tuohon kummalliseen historialliseen ajanjaksoon ja tuohon siihen sijoitettuun ihmistarinaan ja oli ihan järkeviä mietteitä mutta taas: BLANK. Silkkaa autiutta.  :P


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: OlliH - 20.06.2006, klo 00:42:13
Millä kielillä noita on saatavana?

Englanniksi on käsittääkseni nuo molemmat. Ainakin Persepolis kakkosta on Oulun kirjastossa. Itse pidin ehkä jopa hieman ykköstä enemmän, loistavia toki kummatkin (lienen jo tässä ketjussa hehkuttanutkin). Toivottavasti nyt saisivat kakkosenkin suomennettua.

Viime aikoina luettua:

Blueberryn Hopeatähti. Ihan kiva tarina, ja etenkin oli mukavaa vaihteeksi lukea yhteen albumiin ängetty juttu. Meni kuitenkin ennemmin viihteen kuin klassikoiden puolelle.

Kiimaiset maantiesuolan imijät. Vaikka suhtauduinkin tähän alussa asiaankuuluvalla ylimielisyydellä, oli kokonaisuus kyllä aika snagee muutenkin kuin hauskuusarvoiltaan. Arvostan.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 21.06.2006, klo 01:24:25
Englanniksi olen lukenut Persepolis kakkosen. Se on suoraa jatkoa ykköselle. Marjane kasvaa naiseksi länsimaisen ja islamilaisen kulttuurin puristuksessa.

Parempi minustakin kuin ykkönen.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Antti Vainio - 21.06.2006, klo 01:56:49
Laitetaan nyt lopuksi asiaakin eikä vain jalkapalloa

Macherot:Klorofyll och ökenbovarna

Ai miten hyvä. Kaukana kaikki Disneyn sokerikuorrutus, Klorofyllin maailma ei ole ilkeä mutta huono-onniset syödään pois armotta. Maailmankuva on tervehenkinen, kenraaleja, poliiseja ja muita valtaapitäjiä tölvitään mutta jotenkin kummallisella tavalla  ilman ilkeyttä. Antrasiitti on erinomainen konna.

Busiek/Wenzel:Wizards Tale

Lainasin kirjastosta kun samasta paikasta lainaamani Busiekin Astro City oli minusta hyvä.

Rasittavaa tällainen fantasiapiirros missä vaan tuherretaan jotain barokkiornamentteja  koska  se nyt kuuluu tyylilajiin. Kun luki pidemmälle niin tajusi että kyseessä on ihan hauska parodia.
Nämä hobittihommat ei ole juuri nyt lähimpänä sydäntä mutta minusta on hauskaa kun uhrataan sivun kokoinen ruutu sille kun vanhukset ihastelee hyvinhoidettua puutarhaa vaikka pitäisi olla armeijat taistelemassa lopullisessa välienselvittelyssä Hyvikset vs. Pahikset

Luin kanssa loppuun Päivi Arffmanin Comics Go Underground mutta taidan palata siihen ajan kanssa. Luulin että tällaiset akateemiset systeemit on aina tylsiä mutta tämä oli aika loistava

edit. Viikon Ken Parker:Sallimuksen tuomio 3/83

Tällä kertaa piirtäjänä joku B. Maraffa, huolellisempaa kuin Milazzon jälki mutta ei vaan viehätä samaan tapaan. Ken Parker ei näköjään ikinä petä, lynkkausmentaliteetti ja massahölmöys on länkkäreiden kuluneimpia kliseitä mutta ihan kelpo tarina siitäkin on taas puserrettu


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 25.06.2006, klo 23:47:42
Munoz & Sampayo
Alack Sinner:
Kohtaamisia

Jotkut ruudut ja sivut uskomattoman komean näköisiä.
Tarina paikoitellen epäselvästi etenevä (onkohan näin jo alkuperäisessä, vai miten on suomennos onnistunut), mutta kuitenkin jotenkin ymmärrettävä. Pientä pehmoilua karujen ihmiskohtaloiden lomassa.

Loppua en ymmärrä ollenkaan, mutta visiin se on sitten jotenkin hieno. Minusta se on kökkö ja liian helppo. Siis kaksi viimeistä ruutua.


Pitääkin lukea Joen baari. Eikös se ole paras näistä Alack Sinnereistä.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 25.06.2006, klo 23:53:54
Ei se ole Alack Sinner -albumi vaikka eksyy Alack joskus Joen baariinkin.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Antti Vainio - 26.06.2006, klo 00:09:00
Joen Baari on tiukempia novelleja kuin minusta välillä kiusallisesti harhaileva Alack Sinner (mutta Munoz & Sampayo on niin hyviä että niiden heikommatkin hetket ovat ihan jees). Join kerran aika juniorina kaljaa Tarmo Koiviston kanssa ja se sanoi että haluaisi tehdä joskus yhtä hyvän sarjakuvan kuin Joen Baari


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Timo Ronkainen - 26.06.2006, klo 00:41:34
Joen Baari on tiukempia novelleja kuin minusta välillä kiusallisesti harhaileva Alack Sinner

Sinnerit onkin vähän vanhempaa kamaa ja vasta myöhemmin kaksikko pääsi tiukempaan vauhtiin.

Join kerran aika juniorina kaljaa Tarmo Koiviston kanssa ja se sanoi että haluaisi tehdä joskus yhtä hyvän sarjakuvan kuin Joen Baari

Hilkan Baari.  ;D

Timo


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: kaltsu - 26.06.2006, klo 02:28:05
Sinnerit onkin vähän vanhempaa kamaa ja vasta myöhemmin kaksikko pääsi tiukempaan vauhtiin.

On niitä Sinnereitäki myöhemmin tehty. Hemmetin loistavaa kamaa varsinki graafisesti. Pieksee jonku Comesin mennen tullen ja Prattinki ja oikeestaan minkä vaan mitä mustavalkoisen sarjakuvan merkkipaaluna pidetään tai saatetaan pitää.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Antti Vainio - 26.06.2006, klo 08:04:26
Pieksee jonku Comesin mennen tullen ja Prattinki ja oikeestaan minkä vaan mitä mustavalkoisen sarjakuvan merkkipaaluna pidetään tai saatetaan pitää.


Tämä menee tiukasti sinne mielipide, muna ja  kana - osastolle. Pratt teki tuollaista silloin kun Munozin & Sampayon vanhemmat suunnittelivat tekevänsä  Munozin ja Sampayon. Comes piirtää niin harkitusti että sitä ei ehkä kiinnosta tulla verratuksi näihin fiilistelijöihin


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Hanna - 26.06.2006, klo 10:50:25
Marjane Satrapi: Persepolis 2
Marjane Satrapi: Embroideries
Millä kielillä noita on saatavana?

Englanniksi molemmat, kuten tuossa jo joku taisi mainitakin. Persepolis 2:n lainasin kirjastosta, Embroideriesin ostin Akateemisesta. Siellä (siis Helsingin keskustan Akateemisessa) taisi kyllä olla molempia myös ruotsiksi. Persepolis 2 on ilmeisesti ilmestynyt useammassa osassa ja vasta jälkikäteen koottu albumiksi, ainakin siellä oli albumin lisäksi myynnissä ruåtsinkielisiä vihkosia samasta albumista.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Doc Lomapäivä - 26.06.2006, klo 12:15:30
On niitä Sinnereitäki myöhemmin tehty. Hemmetin loistavaa kamaa varsinki graafisesti. Pieksee jonku Comesin mennen tullen ja Prattinki ja oikeestaan minkä vaan mitä mustavalkoisen sarjakuvan merkkipaaluna pidetään tai saatetaan pitää.

Comesin pieksee ja Prattinkin taiteellisesti yhtenäisissä tarinakokonaisuuksissa, mutta ei yksittäisinä ruutuina. Kyllä Prattilla on niin hienoa siveltimenjälkeä, että itku pääsee miten joku voi yhdellä viivalla kertoa noin paljon.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 27.06.2006, klo 20:39:51
Yann - Conrad - Lucie: Bob Marone: Le Dinosaure Blanc

Loistava albumi!!!
Aikakone ei ole kovin uusie keksintö, mutta kuluneen idean käyttö ei haittaa tässä sarjakuvassa pätkääkään. Juoni on nerokkaasti rytmitetty, nautittavaa luettavaa. Ja ruutuja ja tekstiä on runsaasti, joten lukeminenkin kestää sopivan kauan, meikäläisen ranskan taidolla oikeinkin kauan. Jokaisesta sanasta en todellakaan saanut selvää, mutta tätä ei tulla koskaan kääntämään suomeksi, joten ei voi mitään.

Ja piirrokset: Ei voi kuvitella, että joku sarjakuva olisi paremmin piirretty kuin tämä. Tyyli on just meitsin makuun. Rentoa, rosoista ja kuitenkin huolellista. Parhautta! VAU!
Puuväriefektit värityksessä toimivat hienosti ja tekevät värityksestäkin pikkaisen persoonallisen.

Huomasin, että tämä albumi  on palkittu Angoulemessa ' 84 Prix Alfredilla.

Joo, Bob Marone on jonkin sortin parodia Bob Moranesta.

http://www.bedetheque.com/serie-758-BD-Bob-Marone.html

Huomenna pitää lukea tarinan jatko-osa: L'Affrontement

Ranskan lisäksi tämä on saatavana myös saksan kielellä. Suosittelen. Vahvasti. Seikkailun ja huumorin ystäville.
 


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 27.06.2006, klo 21:12:21
Eipä ole tullut luettua Munoz-Sampayoa pitkään aikaan, mutta muistan kun olin niistä lääpälläni.

Joen baarin ostin ruotsiksi jo ennen kuin yhtään oli tullut suomeksi. Paitsi Tapiirin näytepala. Siitä minä tuon keksin ostaakin. Tapiirissa oli vain paras juttu albumista.

Sinnerit veivätkin jo jalat alta. Billie Holiday ei oikein iskenyt, vaikka olin kova Holiday-fanikin silloin kun albumi tuli.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 27.06.2006, klo 23:05:46
Holliday vieraannutti minut Munozista ja Sampayosta. Kerrassaan keskinkertainen albumi.

Minulla on muistaakseni toinenkin Sinner-albumi. Oiskohan landella tai ullakolla? Se oli muistaakseni parempi kuin tuo edellä arvioimani Sinner.

Mutta pitää lukea tuo Joen Baari. Eiköhän se kirjastosta löydy.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: jani_k - 30.06.2006, klo 10:38:43
Löysin tuossa toissapäivänä Scott Mccloudin Zot - book 1:n kirjastosta ja täytyy myöntää että aikamoinen pettymys sarjis oli. Etenkin kun luin samana päivänä Christer Nuutisen Kolmannen Muusan.

Zot on sitä melko tavanomaista supersankarihuttua mitä nyt on kirjoitettu maailman sivu. On yltiölahjakas ja suosittu teinipoika jonkinmoisin supervoimin, hyvä Maa-planeetta (lue USA) ja diktatuurin ikeessä elävä paha (lue NL/arabimaat/mikä tahansa USA:n vihollinen), seinien läpi syöksyilyä sädepyssyt tanassa liian useaan kertaan yms. kaikki muut supersankarisarjiksen kliseet. Vielä kun piirrosjälkikään ei ole kovin hyvää, niin eipä tästä voi väittää nauttivansa. Tämän pohjalta voisi kyllä sanoa että Mccloud on teoreetikkona paljon parempi kuin käytännön työssä.

Christer Nuutisen Kolmas Muusa taas oli varsin mukava kokoelma pieniä runollisia tarinoita kivan naivistisella otteella. Kovin lämmitti aurinkoisena kesäpäivänä.

Eikun takaisin kirjastoon....


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 01.07.2006, klo 22:50:17
Zotia voi lukea täältä (http://www.comicbookresources.com/columns/zot/heartsandminds.shtml) jos ette tienneet.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Hege - 02.07.2006, klo 13:28:14
Craig Thompson: Blankets
Onpas hienosti piirrettyjä puita, onpas kivasti tehty varjoja, onpas mukavan soljuvaa kerrontaa. Muutamia oikein hienojakin kerronnallisia kohtauksia/ratkaisuja. Ja siinäpä se sitten olikin, jotenkin hajuton ja mauton, mitään ei oikeastaan tapahdu. Tuntuu kuin tarinan kiinnostavin osuus - mitä tapahtui kun Thompson lähti kotoaan - olisi jäänyt kirjasta pois, ikäänkuin olisin lukenut vain pitkän prologin.

Kuvat oli kauniita kuiteskin.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: JanneT - 02.07.2006, klo 15:10:44
Jep,

Muodollisesti äärimmäisen pätevä, mutta...

Hajuton, mauton ja äitelä... ja halvattu, jostain syystä koko jutusta tuli mieleen Take That. Tai Sinä Minä. Tuon jälkeen  tulee tarve löytää jostain luontainen testosteronitasapaino takaisin ( mennä kaatamaan metsän suurin puu vesurilla ja huutaa "Minä olen mies!"). Bravo, mutta yäk.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Matti Karjalainen - 03.07.2006, klo 01:31:23
Landry Walker & Eric Jones: Little Gloomy Vol. 1 - It Was a Dark and Stormy Night.

http://www.hillcity-comics.com/graphic_novels/new_graphic_novel1286.htm

Heräteostos Lontoosta. "Little Gloomy" on aavistuksen verran gootahtava ja piirrosjäljeltään mangavaikutteinen sarjakuva ihmissuhteissaan toistuvasti pettyvästä tytöstä, jonka lähipiiriin kuuluvat ihmissusi Larry, Frank-hirviö ja Carl Cthulhu. Gloomyn ex-poikaystävä on hullu tiedemies, jolla on apulaisena "minä olen täällä vain töissä" -asenteella oleva kyttyräselkä.

Sarjakuva on vähän kuin kiltimpi ja söpömpi versio Roman Dirgen makaaberista "Lenoresta". Lähempänä huumoria kuin kauhua siis ollaan, vaikka jälkimmäisen genren kliseillä leikittelläänkin, ja pari kertaa tekijät onnistuvat siinä oikein riemastuttavalla tavalla. H.P. Lovecraftinsa lukeneet hymähtänevät ainakin pari kertaa:

"Carl wishes to return the book that Carl was borrowed... It did not displease Carl. Particularly the chapter with the talking bunnies. In his gratitude, Carl has decided that when the time comes for the eldritch gods to consume all that lives, your death will be merciful and painless".

Kokonaisuutena "Little Gloomy" ei tarjonnut mitään elämää suurempaa, mutta olipahan kuitenkin ihan viihdyttävä välipala.

Englanniksi on käsittääkseni nuo molemmat. Ainakin Persepolis kakkosta on Oulun kirjastossa.

Satrapia voi lukea ainakin toiseen osaan saakka sekä englanniksi että ruotsiksi, jos nuo vieraammat kielet eivät taivu. Suomalainen kirjakauppa möi taannoin Persepoliksen kahta ensimmäistä osaa ns. boksina, eikä niistä tarvinnut maksaa paljoakaan 20 euroa enempää. Oikein hyvä hankinta. En ole ehtinyt lukea vielä kakkososaa, mutta ensimmäinen oli kyllä mainio. Vähän sitä huomasi viime kädessä tietävänsä elämästä Iranissa, vaikka maa on kuitenkin esillä uutisissa melkein toistuvasti.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 03.07.2006, klo 15:30:23
Derib: Buddy Longway 2-7

Onpas hyvä sarjakuva!

Albumit  2 ja 3 ovat vielä hieman hakemista, mutta sitten räjähtää!
Derib tekee pienimuotoisia, jotenkin päiväkirjamaisia tarinoita, joissa ei niin hirveästi tapahdu, mutta tunnelmaa löytyy senkin edestä. Ja humaania aatetta.
Erityisesti sykähdytti albumi numero 7, jossa Buddy jää taloonsa  pienen tyttärensä kanssa kaksistaan viettämään talvea. Todella sympaattista lapsi-vanhempi -asetelman kuvausta. Hyvällä tavalla herkkää, mutta on mukana vauhtiakin sekä kuolemaa, jottei meno käy ihan tylsäksi.

Piirrokset jatkavat Jijé-Gir-Hermann -koulukuntaa, mutta kuitenkin selvin deribläisin maustein. Usein sarjakuvasivun luettuani huomasin jääväni fiilistelemään hienoja sivusommitelmia ja taidokkaita yksityiskohtia.

Huippusarjakuva.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Timo Ronkainen - 03.07.2006, klo 15:32:40
Derib: Buddy Longway 2-7
Onpas hyvä sarjakuva!

Jees! Mutta milläs kielellä nämä hommasit? Ruåtsiksi nämä kai tulivat jo 80-luvulla. Mutta vaan kakkonen on mulla (ja suomennettu ykkösosa).

Timo


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 03.07.2006, klo 15:35:15
Tilasin ranskan kielellä bdnetistä.
On sen verran helppoa ranskaa, että lukeminen sujui melkein kuin olisi suomea lukenut.  ;D

Joskus viime vuosituhannella olen noita itsekin kirjastosta ruåtsinkielisinä lainaillut.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Antti Vainio - 03.07.2006, klo 17:26:18
Craig Thompson: Blankets
Onpas hienosti piirrettyjä puita, onpas kivasti tehty varjoja, onpas mukavan soljuvaa kerrontaa.
Kuvat oli kauniita kuiteskin.

Tämä on näitä sarjakuvia joiden kohdalla älytön hypetys (esim Time-lehdessä) kääntyy pahasti niitä vastaan. En ole lukenut enkä taida viitsiä kun Pitkä Mies (joka itse siitä kyllä kai vähän varauksin piti) kertoi että se on syvästi kristillinen sarjakuva. Ilmeisesti ei minun kuppi teetä joten käytän aikani mieluummin ateistiseen typerään väkivaltaviihteeseen


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Curtvile - 03.07.2006, klo 18:01:25
Tämä on näitä sarjakuvia joiden kohdalla älytön hypetys (esim Time-lehdessä) kääntyy pahasti niitä vastaan. En ole lukenut enkä taida viitsiä kun Pitkä Mies (joka itse siitä kyllä kai vähän varauksin piti) kertoi että se on syvästi kristillinen sarjakuva. Ilmeisesti ei minun kuppi teetä joten käytän aikani mieluummin ateistiseen typerään väkivaltaviihteeseen

Syvästi kristillinen?
Minusta ei, jollei siksi lasketa kuvausta nuoruusvuosista ja tiettyä ihanteellistä sauvaitsevaisuutta.
Minusta Blankets on mammuttitaudista kärsivä, mutta lukeutuu liian harvojen vaihtoehtosarjakuvien kastiin jossa piirrosjälki on teknisesti tasokasta.
Blankets kylläkin kuuluu kastiin näe kristinuskon ääriryhmien ikävämmät puolet.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: JV - 03.07.2006, klo 18:43:47
Syvästi kristillinen?
Minusta ei, jollei siksi lasketa kuvausta nuoruusvuosista ja tiettyä ihanteellistä sauvaitsevaisuutta.
Minusta Blankets on mammuttitaudista kärsivä, mutta lukeutuu liian harvojen vaihtoehtosarjakuvien kastiin jossa piirrosjälki on teknisesti tasokasta.
Blankets kylläkin kuuluu kastiin näe kristinuskon ääriryhmien ikävämmät puolet.


Mikäli Blanketsin skippaa sen päähenkilön kristillisyyden takia, voi saman tien muuttaa Pohjoisnavalle, jos niin suurta allergiaa kristillinen kulttuuriperimä aiheuttaa. Kyseessähän ei ole mitään julistusta, vaan siinä kuvataan kiinnostavasti nuoren ihmisen elämää arvoineen ja päänsisäisine jännitteineen.

Mikäköhän Blankesissa on sitä mammuttitautia, sivumäärä vai? Kukakohan asettaa ne raamit, kuinka pitkää tai kunnianhimoista sarjakuvaa ihminen saa tehdä? Hintaa albumille paksuudensa johdosta tietysti tulee vähän Aku Ankkaa enemmän, mutta sivumäärä on syntynyt suhteessa kerronnan rytmiin.

Nuoren rakkauden kuvauksena se on kaunis - voihan sen joku kokea samanlaisena hömppäpömppänä kuin Take Thatit, mutta mielestäni kyse on jostain aivan muusta. Oikeasta rakkaudesta, ja sen tarkkapiirteisestä kuvauksesta. Tekijä on keskimääräisiä miehiä aika paljon "feminiinisempi", sekä ajattelussaan että piirrostyylissään.

Blankets ylittää omaelämäkerrallisen sarjakuvan ongelmat ja kliseet kirkkaasti, ja antaa odottaa tekijältään todella paljon.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Curtvile - 03.07.2006, klo 20:11:42

Mikäköhän Blankesissa on sitä mammuttitautia, sivumäärä vai? Kukakohan asettaa ne raamit, kuinka pitkää tai kunnianhimoista sarjakuvaa ihminen saa tehdä? Hintaa albumille paksuudensa johdosta tietysti tulee vähän Aku Ankkaa enemmän, mutta sivumäärä on syntynyt suhteessa kerronnan rytmiin.

Totta kyllä antaa odottaa tulevaisuudelta paljon, mutta minusta tarinan olisi voinut kertoa 350 sivussakin.
Saahan sitä tehdä miten pitkää tai lyhyttä tahansa.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: VesaK - 04.07.2006, klo 10:27:48
Paul Chadwickin "Concretea" saa mukavina m/v-järkäleinä. Oudon rauhoittava sarja, vaikka aihepiirit ovat hyvinkin kipeitä.

Dan Clowesin "Caricature". Perussivistystä. 


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 04.07.2006, klo 12:45:43
Luin vielä yhden Buddy Longwayn, L'eau de Feu (= Tulivesi).

Pelkäsin, että tämä seikkailu  olisi kliseinen tarina viinaa intiaaneille kauppaavista roistoista ja kännisistä, kapinoivista intiaaneista.

Mutta ehei, tässäkin albumissa Derib välttää vaanivat kliseet ja päätyy omaperäisiin ratkaisuihin tarinankuljetuksessa. Siis vaikka tässäkin tarinassa on toki kännisiä, kapinoivia intiaaneja ja heille viinaa kauppaavia roistoja. Pienimuotoisuus on Deribin salainen ase.



Kaikissa lukemissani Buddy albumeissa on mielettömän loistelias aloitussivu. Ei raaskisi millään kääntää sivua.

Kathleen on ihana.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Timo Ronkainen - 04.07.2006, klo 12:51:53
Luin vielä yhden Buddy Longwayn, L'eau de Feu (= Tulivesi).
Pelkäsin, että tämä seikkailu  olisi kliseinen tarina viinaa intiaaneille kauppaavista roistoista ja kännisistä, kapinoivista intiaaneista.
Mutta ehei, tässäkin albumissa Derib välttää vaanivat kliseet ja päätyy omaperäisiin ratkaisuihin tarinankuljetuksessa.

Tätä mielellään kauppaisi kanssa kustantajille, olkoonkin jo vaikka vanhaa sarjakuvaa. Klassikko on klassikko...
Deribiltä löytyy myös realistista nykypäivään sijoittuvaa lännensarjaa, tai intiaani-, miten vaan. Esim. Red Road kertoo tämän päivän ankeista oloista reservaateissa.
Ruotsiksi hyllystä löytyy myös intiaanisarja Han som föddes två gånger (muistinkohan nimen oikein). Komeita kaikki.

Timo


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 04.07.2006, klo 13:02:00
Mä kuvittelin että Jysäys olisi ollut sellainen lehti, jonne esim. Buddy olisi sopinut. Olisin luullut länkkärisarjakuvan kiinnostavan esim. Tex-faneja. No, Jysäyksessä oli sitten uudempia sarjakuvia.

Mutta kyllä Buddy Longway ansaitsisi tulla suomennetuksi. Vaikka sitten Comanchen tapaan albumi per vuosi.
Buddyn kohdalla vaan on semmoinen tilanne, että kakkonen ja kolmosalbumi ovat sarjan heikoimmat (Ykkönen on onneksi hyvä). Ostajat voisivat saada väärän kuvan sarjan tasosta ensimmäisten albbujen perusteella.

Comanche muuten nousee aivan eri tasolle kliseisen ja lapsellisen Red Dust -albumin jälkeen.Ja piirrosjälkikin muuttuu ratkaisevasti "kovaksikeitetympään" suuntaan.
 Tsekatkaa syksyllä!

Avatarinani on muuten just nyt Hermannin piirtämä Tintin-lehden kansi seuraavaksi suomeksi ilmestyvästä Comanchesta, Indianuppröret "(=tai jotain sinne päin lukee ruotsinkielisessä albumissani)


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Hanna - 04.07.2006, klo 16:21:28
< Craig Thompsonin Blanketsin puolustelua >

Blanketsista olen Veltin kanssa täysin samaa mieltä. Uskomattoman kaunis tarina sekä sisällöllisesti että taiteellisesti ja kaiken hypetyksensä arvoinen. Suorastaan lumoava teos. Take That -imelyyttä en tuosta löydä hyvällä (?) tahdollakaan. Rakkaustarina voi olla kaunis ja herkkä olematta imelä, ja Blankets tosiaan onnistuu tässä.

Craig Thompsonista puheen ollen, luin juuri pari päivää sitten sattumalta hänen uusimman albuminsa Carnet de voyage. Se ei ole varsinainen tarina vaan eräänlainen matkapäiväkirja, jossa on paljon luonnoksia (meikäläisen silmissä kyllä jo ihan valmiita töitä). Tämä nide viimeistään nosti Thompsonin yhdeksi suursuosikeistani. En vain voi käsittää miten joku pystyy piirtämään niin jumalattoman hienosti ja rennosti ja silti todella tarkasti. Vaikka jutussa ei varsinaista tarinaa olekaan, siinä on silti sisältöä, yksinäisyyden pohdiskelua, taiteilijan ristiriitoja jne. hyvin mielenkiintoista luettavaa.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Curtvile - 08.07.2006, klo 16:48:38
 Kuinka moni on Valerianin fani?
Entä EC comicsin?
Millainen olisikaan EC comicsin versio Valerianista? Vastaus on helppo: samanlainen kuin Fear Agent. Imagen kautta nyt jo ensimmäisessä kokooma-albumissaan Fear Agent volume one: Re-Ignition, sankarimme (?) Heath Huston, vihoviimeinen Teksasilaisista istumalihaksenpotkijoista joita kutsuttiin Fear Agenteiksi.
Nykyisellään elanto irtoaa muukalaisongelmien poistotoimilla, niin lain puitteissa kuin mahdollista. Eli ottaen Heathin onnen huomioon, hyvin, hyvin harvoin.
Tarina on puhdasta 1930-50-lukujen pulpscifiä. Päähenkilö on rakastettava renttu, joka pyrkii olemaan enimmän ajan humalassa. Tästä ei tehdä hollywood-elokuvaa, jossa on Bruce Willis, ennemminkin tanskalais- korealainen halpis jossa on Bruce Campbell.
Walking deadistä, battle popesta ja Exterminatoreista tuttu Tony Moore hallitsee scifikuvastonsa eikä käsikirjoituksesta vastaava Rick Remender ole missään määrin turha kaveri.
Syvällistä maailmaa parantavaa taidetta tämä ei ole, mutta hyvää käyttöscifiä, jonka tekijät selvästi tekevät sitä mitä rakastavat kylläkin.
Toimintaa, naisia, mulkosilmäisiä hirviöitä, huumoria, raketteja, muukalaisia, aikamatkustusta(vahingossa) ja aivan upeaa dialogia. Mitä muuta voi pyytää?
Monessako sarjakuvassa käsikranaateissa on teksti ”for best results keep away from face” ja päähenkilöllä upeita elämän viisauksia tyyliin: the problem on Frazterga wasn´t that I was drunk- -       
- - I just wasn´t drunk enough.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Doc Lomapäivä - 18.07.2006, klo 18:33:35
Astro Boy-pokkari 17.
Kvaakissa Astro Boy näyttää saaneen jonkin verran kriittistä arvostelua. Ei se ole sen huonompi kuin Marsupilami tai Spirit. Aikansa tuote, hieno sellainen. Jutut eivät ole vanhentuneet yhtään. Fiftariarkkitehtuuri antaa vain omaleimaisen tunnelman.

Doom Patrol: The Paintig That Ate Paris
Aivan loistava. Ainoa sarjakuva missä poliisi voi muuttua vessanpöntöksi täynnä kukkia tai jossa voi seikkailla veitsin varustettu nunnalahko nimeltä Little Sisters of Our Lady of the Razor. Morrisonia parhaimmillaan, ja välisivuilla Simon Bisleyn kajahtaneita kansia.

Between the Sheets
Seksiä, romantiikkaa, pettämistä. Hyvä juttu, vaikka loppuun olisin odottanut suurempaa tunnekuohua ja yllätystä.

VI Juhla-Korkeajännitys - Fu Manchun saari
Hillitöntä luettavaa. Bulldog Drummond on reikäpäisessä sekavuudessaan Kamikaze Kaitou Jeannen tasoa. Tod Claymoren piirtäjä Luis Bermejo (?) taas pitää lukijaa jännityspihdeissä: voiko perspektiivi olla seuraavassa ruudussa vielä enemmän persiillään?!


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 26.07.2006, klo 22:33:22
Piko ja Fantasio: Kehän kuninkaat.
Yllättävän hyvä abumi. Tarinoiden juonet ovat melko "kepeitä", mutta etenevät nopeasti ja sisältävät kekseliästä komiikkaa (varmaankin joidenkin mielestä myös rasismia, tarinathan ovat tosi vanhoja.)
Totta kai lukuelämykseen vaikuttaa se, että mehän tiedämme mihin tämä kaikki lopulta johti.
 
Erinomainen painojälki tässä albumissa, mistä iso kiitos.
Franquin oli n. 25-vuotias tehdessään näitä seikkailuita, jos laskin oikein.


Pikku Nikke: Pikku Niken uudet seikkailut 2, Nikke on paras
Takuuvarmaa Nikkeä. Tasalaatuisia tarinoita, sanonnan hyvässä merkityksessä. Oivaa kesälukemista, vaikka ne ihan parhaat tarinat eivät ole tässä kirjassa. Mutta nauroin mä pari kertaa ihan ääneenkin.  ;D


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: keijoahlqvist - 26.07.2006, klo 22:59:27
Alku meinas puuduttaa mutta kannatti lukea että pääsi kurkistamaan aika erilaiseen maailmaan kuin Kvaakissa: E.Alén on julkaissut Linkolan soutajan päiväkirjan joka välittää lähikuvaa miten tuo mies elää.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Antti Vainio - 03.08.2006, klo 07:45:22
Viikon satsi

Wasterlain, Walthéry ja Will:Maailman laidalla

Parasta A-ryhmää, seikkailu ja slapstick tällä kertaa oikein hyvin tasapainossa, hienoa piirrostyötä. Pointsit siitä että hirviötä maltetaan jemmata aivan loppuun saakka

Charlier, Giraud:Blueberryn nuoruus 1

Ainahan näitä lukee mielikseen vaikkei nämä jutut ihan sieltä terävimmästä kärjestä olekaan. Giraudilta vähän huitaistua duunia, Charlier pyörittää pakolliset petos - ja lavastuskuvionsa varmuudella. Teksti toistaa välillä saman mikä näkyy kuvastakin.
Sisällissota on kiinnostava tausta tarinoille. Nämä jutut on varmaan ilmestynyt aikaisemmin jossain muussa muodossa kun olen aivan saletti että olen ne joskus lukenut ennenkin

Näiden lisäksi McSweeney's antologiaa, alku Preacherin Dixie Fried-albumista ja Mooren hupaisia Tomorrow Storieseja


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: VesaK - 03.08.2006, klo 10:38:56
Piko ja Fantasio: Kehän kuninkaat.
Yllättävän hyvä abumi. Tarinoiden juonet ovat melko "kepeitä", mutta etenevät nopeasti ja sisältävät kekseliästä komiikkaa (varmaankin joidenkin mielestä myös rasismia, tarinathan ovat tosi vanhoja.)

Ääääeikai... niinkuin sitä kohtaa, että mustat pygmit eivät olekaan mustia, vaan vain likaisia. Oh, voi, kyllä nuo belgialaiset osasivat olla niin viattoman hauskoja... niin no, samantyylistä settiä oli tietenkin myös suomalaisissa sarjiksissa ja nuortenkirjoissa tuolloin.
"Kehän kuninkaat" -kirjan takakansi väittää, että sarjat olisi julkaistu 1950-luvulla, mutta niinpä ei taida asia olla...

Kah, Franquinin signeerauksista (Niiloon) on myös koostettu oma kirjansa - Signé Franquin!


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 04.08.2006, klo 19:51:57

Kah, Franquinin signeerauksista (Niiloon) on myös koostettu oma kirjansa - Signé Franquin!
Viitisen vuotta sitten tuli signeerauskirja ja nyt vissiinkin vuosi sitten taas uusi.

Vaikka olenkin melko hanakka ostamaan Franquin-kirjoja, noita signeerauskirjoja en himoitse. Mullahan on signeeraukset  jo valmiina  Niiloissa.


Otsikko: Re: Luettua / Millar: Jenny Sparks
Kirjoitti: Matti Karjalainen - 08.08.2006, klo 17:30:20
Mark Millar: Jenny Sparks - The Secret History of the Authority (Wildstorm/DC Comics, 2001)

http://www.internationalhero.co.uk/j/jsparks.htm

Stan Sakaita ja Usagi Yojimboa on saatava! Niinpä matka suuntautui paikalliseen Fantasiapelit-liikkeeseen. Hyllystä silmään iski myös Mark Millarin Jenny Sparks -albumi. En tuntenut sarjakuvaa entuudestaan, mutta sen kannessa sangen, öh, mukavannäköinen supersankari-blondi poltteli tupakkaa Union Jack -paitaan ja kreikkalaiseen kypärään sonnustautuneena. Ei vaihtoehtoja: lompakkoahan sitä joutui kaivamaan uudemman kerran... (Mommas, don't let your babies grow up to be fanboys?)

Ja ihan mukavaa luettavaahan Jenny Sparks oli. Yhdeksäntoistavuotias supersankaritar pörräsi läpi 1900-luvun tutustuen muun muassa ystävälliseen taiteilijaan Adolf Hitleriin (epäilemättä sympaattisimmassa populaarikulttuuri-muodossaan koskaan?) ensin 1920-luvun Wienissä ja sitten okkultistisia piirteitä saavan toisen maailmansodan tiimellyksessä. Viiteen osaan jakautuvassa tarinassa pelastettiin myös Tokiota alienien invaasiolta ja pohdiskeltiin aiheuttavatko supersankarit toiminnallaan enemmän hyötyä kuin haittaa ympäröivälle maailmalle.

Sähköä hallitseva Jenny Sparks, 20. vuosisadan henki, on hahmona melko mainio: seksikäs, johnconstantinemaisesti ketjussa polttava, kovasuinen ja muutenkin melko vapaamielinen nainen. John McCrean piirrosjälki oli ihan miellyttävää, joskaan ei elämää suurempaa. Välillä tuntui siltä, että viitekehystä Wildstorm-sarjakuvien pariin olisi saanut olla enemmänkin.

Lisääkin voisi haluta, joten kertokaapa tietävämmät, miten kannattaisi jatkaa Stormwatchin ja the Authorityn parissa?


Otsikko: Re: Luettua / Millar: Jenny Sparks
Kirjoitti: Curtvile - 08.08.2006, klo 17:43:36
Lisääkin voisi haluta, joten kertokaapa tietävämmät, miten kannattaisi jatkaa Stormwatchin ja the Authorityn parissa?

Ellisin Strormwatchit ovat kunnon piristysruiske muutoin hivenen... infantiiliksi väitetyssä genressä.
Periaatteessa voita alkaa lukea suoraan Lighting Strikes, change or die ja Force of naturen Stormwatchista.
Ja sitten ostat kuitenkin Absolute Authorityn jos ei mistään muusta syystä niin ainakin näet Helsingin menevän päreiksi.
Mikä on aina hauskaa.
Tai sitten etsit jonkun joka on hankkinut tuon jo ja ostat siltä pois Authority albarit.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: kaltsu - 15.08.2006, klo 03:46:59
Sain viimeinkin Craig Thompsonin (http://www.dootdootgarden.com/) Blanketsin (http://www.topshelfcomix.com/preview.php?preview=blankets&page=1) ostettua ja luettua. Kykenen hyvin ymmärtämään teosta tai sen suosiota kritisoivia tahoja mutta henkilökohtaisesti olen iloinen että minulle opus avautui taitavasti kerrottuna ja tunnelmallisena tapauksena varsin mukavalla tavalla. Ei missään tapauksessa parasta sarjakuvaa mitä viime vuosina on tehty mutta kuitenkin varsin hieno ja viihdyttävä pakkaus. Maittavaa lapsuusaikojen ja ensirakkauden kuvausta.

Päätin pitkästä aikaa lukea myös hiukan Adrian Tominen (http://en.wikipedia.org/wiki/Adrian_Tomine) sarjakuvia ja ostin Summer Blonden joka on koottu Optic Nerven numeroista 5-8. Pidin aikoinaan Tominen omakustanteista kootusta alpparista 32 stories todella paljon mutta Drawn & Quarterlylle siirryttyään koin että sarjansa menivät väkinäisemmiksi enkä tosiaan miehen tuotantoa ole lukenut muutaman ekan Nerven jälkeen laisinkaan.

Summer Blonde oli iloinen yllätys. Tominen henkilöt tuntuivat jälleen läheisiltä, tapahtumat ja tilanteet koskettavilta. Alpparin avausnovelli Alter Ego teki erityisen vaikutuksen. Epämääräinen postikortti vanhalta ihastukselta(?) laukaisee (hiukan Broken Flowersmaiseen (http://www.imdb.com/title/tt0412019/) tapaan muuten) verkkaisen tapahtumien vyöryn ja kirjoittamis-,  itsetunto- sekä ihmissuhdeongelmien kanssa painiva päähenkilö tuntui kaikessa säälittävyydessään ja inhottavuudessaankin kovin inhimilliseltä hahmolta johon jollain tavalla samaistuin kovasti. Sarjassa on koko ajan kovin unenomainen tunnelma eivätkä Tominen hahmot mun nähdäkseni usein itsekään koe varsinaisesti elävänsä elämäänsä. Ulkopuolisuuden tunne on kovin vaikuttavaa.

Myös työttömäksi jääneestä, kunnianhimottomasta ja surumielisestä Hillary Chanista kertova sarja Hawaiian Getaway on parhaita sarjakuvanovelleja mitä olen vähään aikaa lukenut. Usko Adrian Tomineen ja sarjakuviin ylipäänsäkin palasi taas hetkeksi. Pitää hankkia miehen lopputuotantokin hyllyyn.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 16.08.2006, klo 08:10:32
Luin Mustanaamiosta Bernard Prince -tarinan, Seikkailu Manhattanilla, tai siis oikeastaan seikkailun alun. Jatko ilmestyy seuraavassa Mustiksessa.

Nostalgista eurosarjakuvaa. Toimivaa perusseikkailua.
Kaksoisolentoidea ei ole kovin tuore, mutta ei ole tuo kyseinen seikkailukaan. Kuitenkin tämmöistä huolellisesti tehtyä seikkailua lukee oikein mielellään, näinä päivinä tämä on harvinaista herkkua.

Juoni etenee suoraviivaisen viihdyttävästi. Ei mitään elämää suurempaa, mutta kiinnostus pysyy yllä.
Hermannin grafiikka odottaa vielä puhkeamistaan täyteen kukkaansa, mutta kyllä tämänkin seikkailun kuvat on tehty kadehdittavalla taidolla. Lintuperspektiivi on Hermannin bravuuri. Hermannin parhaisiin Princeihin verrattuna tämän tarinan kuvakerrontakaan ei ole vielä ihan huipussaan, hieman liikaa kikkailun makua silloin tällöin.

Luulisin, että Prince-albumien alkuperäinen julkaisukoko on ollut suurempi kuin tämä Mustiksen koko. Jotenkin vaan sivut näyttävät erilaisilta kuin joskus selailemassani muinaisessa albumissa. Viivoista ja väreistä tuntuu kadonneen ne kaikkein hienoimmat nyanssit. Mistä johtunee?

Mutta kyllä tätäkin seikkailua voi suositella lämpimästi uusille lukijoille. Toivottavsti Princeä julkaistaan lisää ja rennolla sivellinviivalla toteutetut parhaat seikkailut saapuvat meidän pikku lukijoiden luettaviksi.

Kouluarvosana: 7,5


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: JV - 16.08.2006, klo 11:45:43
Usko Adrian Tomineen ja sarjakuviin ylipäänsäkin palasi taas hetkeksi. Pitää hankkia miehen lopputuotantokin hyllyyn.


Kiva kuulla!

Minullakin rupesi vähän juttujen samankaltaisuus puuduttamaan Optic Nervejen kohdalla, jossain kutosen kohdalla varmaan tipautin itseni kärrystä - ja varmaan pisti Kukunorkin samoihin aikoihin pillit pussiin Tampereelta, ettei niin ollut uusia irtonumeroita houkuttavasti tarjollakaan. Summer Blondea ei viitsi itelle hankkia, kun siitä varmaan on se puolet jo luettuna, ja siitä seuraavissa numeroissa oleva pitempi tarina on edelleen kesken...

Pauli Kallio kritisoi jossain Optic Nerven numerossa lukijakirjeessä Tominea siitä, että sarjakuvallisuus oli kärisnyt tekstin lisääntymisen myötä, ja on totta, että sarjakuvaa, joka koko ajan kuljettaa tarinaa yläpalkissa kulkevan narratiivin avulla tekee vähän epäkiitollista sarjakuvaa - kuvitettua tekstiä...


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 29.08.2006, klo 17:01:35
Manu Larcenet: Pieniä voittoja.

Aika saman oloinen kuin Herra Jean. Pienimuotoista ja sympaattista ja tavallista. Sujuvasti kerrottu arkipäivän kuvaus.

Onko seikkailu kadonnut ranskalaisesta (suomennetusta) nykysarjakuvasta kokonaan?

Ai joo, Maalari ja merirosvo...

 :-\

EDIT:
Siis varmaan nää nykyfransmannit on ihan hyviä tekijöitä, mutta ei vaan mun makuuni olleskaan.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: V3§a V1tikain3n - 30.08.2006, klo 15:13:12
Parikymmentä numeroa Garth Ennisin Punisheria.

Mukaan mahtui monenlaista variaatiota, välillä synkän humoristista, väliin sadistista kidutusta. Kaiken välillä Ennisin hahmot kessuttelevat ja jorisevat asioitaan.

Irkkuterroristeja käsittelevä osuus oli jotenkin tylsä.

Viimeisenä lukemani Ihmiskauppaa käsittelevä Slavers oli koskettava ja inhottava väkivalta kuvaus.

Välillä vedettiin Wolverinea, DD:tä ja Hämistä turpaan etteivät häiritse rikollisten lahtaamista. Ja Elektrakin vieraili kerran.

Lopetin Punisherin ostamisen. Ennis kirjoittaa hiukan puuduttavasti, toistaen pitemmän päälle omia maneereitaan. Kuvittajat vaihtuivat, yleensä synkästä toiseen synkän sävyyn.  Aika on jälleen ajanut ohi yhdestä Frankin inkarnaatiosta.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Timo Ronkainen - 31.08.2006, klo 16:43:13
Humanoids/DC:n Chaland anthology 2.
Selkeän viivan mestari Yves Chalandin kaksi albumia Vacances à Budabest ja F.52 yhteenkoottuina.
Odotin tavallista ligne clair -kamaa, eli koreaa mutta ah-niin-tyylikästä visuaalista ilmaisua ilman sen kummempaa substanssia, korkeintaan jotain postmodernia juonikikkailua retroasenteella. Mutta yllätyin todella positiivisesti. Herran ainoa suomennos Gottfried Bouillonilaisen testamentti oli pelkkää sormiharjoittelua, mitätön pikku preludi näihin alppareihin verrattuna.
Tarinoiden ulkoinen habitus on franco-belgo-hergeläis-jijéläistä humoristista seikkailusarjaa. Mutta tarinat ovat vallan muuta kuin hilpeitä pikku seikkailunpalasia. Päähenkilöt Freddy Lombard ja Sweep sekä parivaljakon mukana jostain syystä viihtyvä pirtsakka naishahmo Dina ovat melko värittömiä ilmestyksiä, perinteen mukaisesti. Eli normaaleja 1940-50-lukujen lombardialais-albumeitten töyhtöpää-nökönenä -hahmoja.
Vahvuus piilee tarinoissa ja sivuhahmoissa. Vacances à Budabest eli Holiday in Budabest sijoittuu vuoteen 1956 ja kertoo Unkarin kansannoususta ja muutamista sen jalkoihin jäävistä ihmisistä, mm. 15-vuotias kommunisteja vihaava Laszlo sukulaisineen. Albumin lopussa onkin lainattu Chalandin haastattelua "I came about "Holiday in Budabest" because I realized that none of the comics from the '50s, Tintin, Spirou etc, had addressed the events in Budabest, the crushing of the rebellion by the Russian tanks, even though Hungary is right next door, only 400 kilometers away. Those comics were about current events, but they just never mentioned it. It was a dream subject. I looked back at the comics from the time, and I just felt that this was a book that should have been written back then".

(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=1414.0;id=3410)

Verratkaapa tätä kuvaa Tuhatkaunon tapauksen vastaavan oloiseen kohtaukseen.

Albumi onkin kuin pastissi tuon ajan sarjakuvista, tarinaltaan vain syvempi ja hiukan synkempi. Rankkojakaan tilanteita ei arastella.

(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=1414.0;id=3411)

Toinen albumi kuvastelee 1950-luvun futurististeknologista optimismia. Huiman iso ja futuristisesti muotoiltu stratosfääri-matkustajakone F.52 on lähdössä matkalle Pariisista Australiaan.
Päähenkilömme ovat koneessa työntekijöinä mukana. Jälleen sivuhenkilöissä ja tarinassa on jutun vahvuus. Koneen matkustajia rennoin vedoin kuvatessa tragiikkaa yhdistetään komiikkaan taitavasti. Kuvakerronta ja väritys luo uhkaavaakin tunnelmaa. Ja kaikki on vielä niin pirun tyylikästä!
Jossain perinteisen huumoriseikkailualpparin ja Herra Jeanin välimaastossa pyöritään. Suosittelen!
Valitettavaa on että F.52 jäi Chalandin viimeiseksi työksi. Taiteilija kuoli vain 33-vuotiaana auto-onnettomuudessa vuonna 1990. Mihin olisikaan kehittynyt seuraavien 15 vuoden aikana!?
Vielä valitettavampaa on että Chalandia ei pahemmin Suomessa tunneta, Sarjainfo ei esitellyt miestä edes huimimpaan Ligne Claire -buumin aikana 1983-90. Vain Bouillonilaisen arvio ja kuolinimoitus.

Timo


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Antti Vainio - 01.09.2006, klo 06:46:06
Tällaisen olemassaolosta en edes tiennyt, kiitos vain Timo. Tuo on pakkohankinta jossain vaiheessa


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: h00k00 - 01.09.2006, klo 10:49:28
Humanoids/DC:n Chaland anthology 2.
Selkeän viivan mestari Yves Chalandin kaksi albumia Vacances à Budabest ja F.52 yhteenkoottuina.
Näistä Chaland antologioista on Humanoids julkaissut ensin kovakantiset versiot ja myöhemmin DC/Humanoids pehmeäkantiset versiot. Monissa muissa vastaavissa tapauksissa Humanoids julkaisi albumin täysikokoisena ja DC/Humanoids pienennettynä, mitenkäs tämän kanssa on?

Harmi ettei kolmatta antologiaa ilmestynyt. Siihen olisi voinut koota loput Chalandit (Adolphus Claarit, Bob Fishit, pikku Albertit ja muut).


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: h00k00 - 01.09.2006, klo 10:58:19
Onko seikkailu kadonnut ranskalaisesta (suomennetusta) nykysarjakuvasta kokonaan?

Ai joo, Maalari ja merirosvo...
Minäkin kaipaisin enemmän ranskalaista seikkailusarjakuvaa jollain ymmärtämälläni kielellä.

Äläs nyt unohda Blueberryä, josta olet tainnut kommentoidakin muutamassa ketjussa ;)

Ja onhan vielä XIII ja Kadonneiden nummien valitus.

Vai putoavatko länkkärit ja fantasia seikkailusarjojen ulkopuolelle.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 01.09.2006, klo 11:41:03
Myönnän, unohdin XIII:n ja Nummien valitukset kokonaan.

Ostin kaksi ensimmäistä XIII-albbua. Jostain syystä ei uponnut ollenkaan, vaikka pidin Bob Moranesta ja Bruno Brazilista aikoinaan kovastikin. Ehkä tuo XIII-albumien määrä, siis jotain 25 kpl, panee ajattelemaan, että tässä vain venytetään juonta ja katsotaan vieläkö joku hullu haluaa näitä ostaa. Vai onko XIII:ssa havaittavissa joitain lyhyempiä seikkailusyklejä à la Blueberry? (sarjaa ei ole hirveästi täällä Kvaakissa kommentoitu) Jos "salaperäisen" XIII:n henkilöllisyyttä setvitään kaikki nuo kymmenet albumit, niin ei jaksa kyllä kiinnostaa.

Nummien piirrostyyli ei ole kovin houkutteleva, en ole muuta kuin vilkaissut noita kirjakaupassa.

Mutta uudet Blueberry-albumit ovatkin kuin virkistävä tuuli suomalaisessa sarjakuvasyksyssä. Tahtoo lisää ja pian!!

Ja onhan tietysti Comanche-sarjakin jo ylittänyt julkaisukynnyksen. Tosin 30 vuotta myöhässä, nuo albumit on hankittu hyllyyn ajat sitten, monella kielellä.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: VesaK - 01.09.2006, klo 11:51:55
Ei XIIItä ole kuin "vain" 18 albumia.
Henkilöllisyyden setvimistä on enimmäkseen kolmessa ekassa Kolmessatoista. Ensimmäinen sykli kestää kuusi albbaria, sitten tulee taas toisenlaista juttua.

Manu Larcenetin Pieniä voittoja ilmestyi justiinsa. Aivan penteleen luja, kaunis, hieno, herkkä - hyvä albumi. Tämä sanottuna jo ranskankielisen version pohjalta, jonka tekstistä muuten en hirveästi tajunnut, kun en juurikaan tuota kelttilöiden kieltä ossoo. 
No nyt on luettu H. Kaukorannan suomennoskin. Erinomainen albbari on, kerrassaan!


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 01.09.2006, klo 11:56:51
Ei XIIItä ole kuin "vain" 18 albumia.
Henkilöllisyyden setvimistä on enimmäkseen kolmessa ekassa Kolmessatoista. Ensimmäinen sykli kestää kuusi albbaria, sitten tulee taas toisenlaista juttua.

Ahaa! XIII muuttui heti kiinnostavammaksi!


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: pappa-sami - 01.09.2006, klo 15:07:52
Valitettavaa on että F.52 jäi Chalandin viimeiseksi työksi.

Chaland:in viimeiseksi jäänyt työ lienee kuvitus  Fromental:in kirjaan "La main coupee", joka julkaistiin Ranskassa pari kuukautta hänen huolemansa jälkeen.

Kustannus Mäkelä julkaisi kyseisen teoksen melko tuoreeltaan
"Mustat yöt"-sarjassa nimellä "Katkaistu käsi". Kyseessä on
nuoremmalle väelle suunnattu salapoliisikertomus. Kuviin ja
tekstiin on piilotettu johtolankoja joiden avulla lukija voi itse yrittää ratkaista arvoituksen.

Samassa sarjassa ilmestyi myös Riviere:n "Hiljaisuus, murha" Benoit Sokalin kuvittamana, Peeters:in "Luciferin merkki" Alain Goffinin kuvittamana sekä Dodo & Ben Radis:in "Varjojen soturit". Melko nimekästä sarjakuva-porukkaa siis.

Lopuksi mainos: Luciferin merkkiä lukuun ottamatta noita opuksia saa uusina Hervannan Antikvasta hintaan 2,50 euroa / kpl. Ei paha kovakantisista kirjoista.

Linkki: http://personal.inet.fi/yritys/hervannan.antikva katso nuorten / lasten kirjat.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Matti Karjalainen - 01.09.2006, klo 15:13:24
Viime aikoina onkin tullut luettua aika liuta sarjakuvia:

Kiitettävät:

Peter Bagge: Bradleyt / Hei, Buddy / Buddy haaveilija
http://www.helsinki.fi/~lakoma/comics/pics/bradley4.jpg

Aloitin eskapistisen sarjakuvamaratonini lukemalla kaikki suomennetut Buddy Bradleyt putkeen. Olen kehunut Peter Baggea aikaisemminkin, enkä syyttä: paikka paikoin tuntui siltä, että tämä on parasta sarjakuvaa koskaan. Buddy Bradleyssa anarkistinen ja räävitön underground (etenkin ensimmäisessä albumissa, jossa perheen kotitalo revitään lasten jäädessä yksin käytännössä palasiksi) yhdistyy realistisempaan ja aidosti riipaisevaan perhehelvetin, ihmissuhteiden vaikeuden ja nuoren miehen päämäärättömän ajelehtimsen kuvaamiseen.

Mark Millar & Peter Gross: Chosen
http://images.darkhorse.com/covers/13/13296.jpg

Raymond Carveria mukaillen: mistä puhumme kun puhumme laatusarjakuvasta? Vaikkapa Millarin ja Grossin "Chosenista"! Nerokas tarina pojasta, joka murrosiän kynnyksellä selviää rekkaonnettomuudesta ja huomaa itsessään kykyjä, jotka viittaavat siihen, että hän saattaisi hyvinkin olla uudelleensyntynyt vapahtaja Jeesus Kristus. Stephen King tuli henkilögallerian, miljöön ja osittain myös aiheen puolesta mieleen. Suosittelen kaikille uskonnolliseen vakaumukseen katsomatta.

Hyvät:

Joann Sfar : Vampire Loves
http://www.forbiddenplanet.co.uk/images/G/G8668.jpg

"Vampire Loves" -albumi tuli ostettua aikanaan Jysäyksen tarjoaman hyvän Iso Vampyyri -näytepalasen innoittamana. Vampyyrinkaan ei ole helppo rakastaa. Melankolinen sarjakuva, joka istui hyvin nykyiseen olotilaan. Pidin kovasti tästäkin.

Howard Chaykin & David Tischman: Bite Club
www.hillcity-comics.com/graphic_novels/new_graphic_novel4677.jpg

Haa! Sopranos kohtaa Draculan! Väkivaltaa ja paljasta pintaa! En oikein hiffannut, miksi päähenkilöiden täytyi olla vampyyreja, koska tarinan olisi voinut kirjoittaa aivan kivuttomasti "tavalliseksi" rikoskertomukseksi mafiaperheen sisäisestä valtataistelusta. Ehkä verenimijöitä on hauska piirtää? Kokonaisuutena melko näppärä sarjakuva, jossa Kummisetä-lainaukset tulivat voimakkaasti esille - esimerkiksi päähenkilössä oli paljon samaa kuin Michael Corleonessa.

Warren Ellis & co. : The Authority, vol. 1 : The Relentless
http://ec1.images-amazon.com/images/P/1563896613.01._SCLZZZZZZZ_.jpg

Nyt tuli sitten Wildstorm-perheeseenkin tutustuttua paremmin. Ei hassumpi sarjakuva: jotenkin mieleen tuli Mooren "League of Extraordinary Gentlemen", tosin yhtä mielikuvitukselliselle ja mukaansatempaavalle tasolle tässä ei päästy. Myös Authorityn toinen osa tuli luettua, ja pidin siitäkin. Ellisin tapa kertoa tarinaa saattaisi tosin pitkässä juoksussa muodostua puuduttavaksi.

Keskinkertaiset:

Neil Gaiman : 1602
http://www.birikinti.com/kitap/images/1602_1.jpg

Gaimanin tulkinta Marvel-universumista, joka saa alkunsa 1600-luvun Englannista. Yhdyn yleiseen mielipiteeseen ja totean, että herra Geeltä olisi voinut odottaa enemmänkin, vaikka kyllä tässäkin oli puolensa. Keskinkertaista tarinaa enemmän viehättivät pienet yksityiskohdat ja oivallukset, kuten eräänkin supersankariryhmän kirjoitusasun muuttuminen "Fantastick Fouriksi" tai intiaani Rohjazin sotamaalaus.

Huonot:

Jamie Delano & co: John Constantine, Hellblazer : Rare Cuts
http://www.fantasticfiction.co.uk/images/n29/n147978.jpg

John Constantinen menneisyyttä taustoittava kokoelma Hellblazer-tarinoita oli pettymys. Vain muutama tarinoista ylitti keskitason, ja niistäkin erinomainen "This is the Diary of Danny Drake" oli tuttu jo suomennetusta albumista. Lopun apinajuttu hipoi jo typeryyden rajamaita.

Geoff Johns & Amanda Connor: Power Girl
http://content.answers.com/main/content/wp/en/thumb/7/76/250px-Powergirl_ah_jsa.jpg

Ok, mitähän tästä voisi sanoa? Ei ollut oikein minun teekuppini, vaikka, khrm, melko hyvin muodostunutta nimihenkilöä olikin hauska katsella erilaisista kuvakulmista. Kokoelma keräsi yhteen kolme eri vuosikymmenillä julkaistua tarinaa, jotka kertoivat Power Girlin taustasta. Viimeinen katkelma sijoittui Infinite Crisis -kokonaisuuteen. Vaisuun lukukokemukseen voi vaikuttaa DC-viitekehyksen heikkous.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Timo Ronkainen - 01.09.2006, klo 15:43:04
Humanoids julkaisi albumin täysikokoisena ja DC/Humanoids pienennettynä, mitenkäs tämän kanssa on?

Tämä on trade paperback -kokoa (B5), eli pienennetty lienee. Ei silti haittaa niin paljon, koska sivuilla on useimmiten kolme kuvariviä.

Timo


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: V3§a V1tikain3n - 01.09.2006, klo 18:02:27
Sairaslomalukemiston parhaita:
John Constantine Hellblazer: Staring at the wall

Mukaansatempaavan luettava taikurifantasia ikäväluonteisen taikurisedän matkassa. Elokuvan myötä Constantine lukee kannessa isommalla kuin vanha Hellblazer-nimi. Myös tarinat ovat muuttuneet enemmän seikkailuelokuvan kaavan mukaisiksi. Helpottaa varmasti monia tarttumaan sarjakuvaan, mutta kyllä sarjaa oli parhautta lukea silloinkin kun se oli hiukan "vaikeampi". Vielä jos menevät korjaamaan Johnin vaikean luonnehäiriön.
Ei ehkä parasta Hellblazeria, mutta luettavaa.

Mike Migonalan B.P.R.D: Black Flame, Universal Machine
John Arcudi ja MIgonala juonessa, Jysäyksestä tuttu Guy Davis kuvittamassa: aivan loistavaa sarjakuvaa. Hellboyn sivuilta tutut sisvuhahmot ja taustajoukot taistelemassa ilman HB:ta vastassaan tuonpuoleinen pahuus, mukana mustaa huumoria ja omituisia ihmis/olentokohtaloita. Agentti Kate Corrigan on tavisagentti jolla on kestettävänään kala-agentti Abe Sapien, homunculus Roger, ektoplasmasta koostuva agentti Krauss, pyrokineetikko ja vielä esimiehenä kolme vuorokautta kuolleena ollut militaristi! Ja näiden kanssa pitäisi taistella sammakko-olioiden invaasiota vastaan, meinaavat mokomat vielä kutsua maailmaan muinasen, vuorenkokoisen jumalolennon!
Pahojen ököjen, mystiikan ja örkkilahtauksen lisäksi mukana enneunia ja outouden tunnetta jota harvoin sarjakuvista enää isosti löytää. Ei voisi minuun paremmin kolahtaa vaikka löisi kovakantisena päähän!


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 03.09.2006, klo 21:55:42

Peter Bagge: Bradleyt / Hei, Buddy / Buddy haaveilija
http://www.helsinki.fi/~lakoma/comics/pics/bradley4.jpg


Näyttää siltä että Hate # 5 on hypätty yli suomennoksissa. Mitäs se semmoinen on? Ja "Managerina" -osat 8 ja 9 ovat tulleet kahteen kertaan. Huolimattomuutta, sanon minä. Kun kyseessä on vielä hyvä numero.

Hahmot Steve ja Phil esiintyvät tuossa ensi kerran, molemmat ovat mukana numerossa 12 ja Phil vielä kahdessa seuraavassakin.

Omelko hyvin muodostunutta nimihenkilöä olikin hauska katsella erilaisista kuvakulmista

Power Girlin ensimmäinen piirtäjä Wally Wood kertoili piirtäneensä aina joka numerossa PG:n rintavarustuksen aina hieman isommaksi odottaen koska joku huomaa. Ei kukaan huomannut tai ei ainakaan valittanut. Seuraava piirtäjä piti poven vakiona, mutta onhan tuo sitten ollut kovin massiivinen tulevinakin vuosina.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Matti Karjalainen - 07.09.2006, klo 22:01:57
Ja tämä seuraava menee myös sarjaan "erinomaiset".

Michel Rabagliati: Paul Has a Summer Job
http://images.amazon.com/images/P/1896597548.01.LZZZZZZZ.jpg

Lauri Hirvonen, Pupunkolo-sarjakuvasta tuttu sarjakuvataiteilija, kehaisi joskus Oulun Kvaak-piirin kokoontumisessa kanadalaisen Michel Rabagliatin sarjakuvaa "Paul Has a Summer Job", ja kun sarjakuva sitten hankittiin meidän kirjastoomme, olin ensimmäisenä varausjonossa - eikä tarvinnut pettyä.

"Paul Has a Summer Job" on kertomus parikymppisestä kaverista, joka keskeyttää koulunsa eikä työelämäkään oikein viehätä. Myöskään uusi duuni lasten kesäleirin valvojana ei oikein aluksi ota tuulta purjeisiinsa, mutta kesä on kasvamisen aikaa.

Sarjakuva on nuoren miehen kasvukertomus, joka onnistuu olemaan samanaikaisesti hauska, haikea, liikuttava, ajatuksia herättävä ja romanttinen. En tiedä, miten paljon sarjakuva perustuu tekijänsä omiin kokemuksiin, mutta todelliselta elämältä se joka tapauksessa maistuu, makeine ja katkerine vivahteineen päivineen.

Sarjakuvataiteilijan piirrosjälki on itse tarinan veroista: persoonallista ja näennäisen simppeliä, mutta siitä huolimatta ilmeikästä ja vetoavaa. Rabagliati kuvaa näppärästi kesäleirin ihmisiä ja tekee näistä eläviä persoonallisuuksia: hahmoista etualalle nousevat Paulin lisäksi sokea pikkutyttö Marie ja ihastuksen kohde Annie.

En ole lukenut kovin montaa sarjakuvaa, jossa näennäisen tavallisista tapahtumista - toisin sanoen normaalista elämästä - saataisiin kudottua yhtä tyylikäs ja kiinnostava kudos.

Suosittelen erittäin lämpimästi, lukekaa ihmeessä!


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 14.09.2006, klo 12:29:59
Chaland anthology 2.
Selkeän viivan mestari Yves Chalandin kaksi albumia Vacances à Budabest ja F.52 yhteenkoottuina.
Ostettu, muttei vielä luettu. Kaunista viivaa, niin kaunista...
Aika suolainen hinta. 42 €. Good fellowsista.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Timo Ronkainen - 15.09.2006, klo 11:22:38
Ostettu, muttei vielä luettu. Kaunista viivaa, niin kaunista...
Aika suolainen hinta. 42 €. Good fellowsista.

Herran pieksut. 10 puntaa Gosh Comics -kaupasta Lontoossa. (=14e). Bookplus tarjoaa kirjaa 29,70 euron hintaan, paitsi että sitä ei ole saatavilla.

Timo


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 15.09.2006, klo 12:00:09
Tarkennettakoon, että tämä mun kappaleeni oli albumikokoa, jopa ehkä A4. Kovat kannet jne...

Mutta kuiteskin


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Timo Ronkainen - 15.09.2006, klo 16:08:38
Tarkennettakoon, että tämä mun kappaleeni oli albumikokoa, jopa ehkä A4. Kovat kannet jne...

Jaa, no sitten. Paitsi on se kova hinta silti. Kerro sitten mitä pidit.

Timo


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Doc Lomapäivä - 17.09.2006, klo 16:39:57
Kawaguchi: Eagle - The Making of an Asian-American President #1.
Ei varmasti ole olemassa mitään sellaista aihetta mitä mangassa ei olisi hyödynnetty, mutta Yhdysvaltojen presidentivaalit on silti outo aihevalinta. Kuulostaa kaiken lisäksi kuivalta, mutta ei ole sitä. Tämä pomppasi heti parhaat mangat listani top 5:n tuntumaan. En sanoisi sarjaa imeläksi ainakaan ykkösosan perusteella, vaikka paatosta on lapioitu enemmän kuin 400-sivuisen kirjan tarpeeksi. Onneksi se pysyy aisoissa eikä kuohahda yli äyräittensä (tai no parissa dramaattisessa lopetusruudussa...) Tätä lisää.

Ito: Uzumaki #3.
Kaameaa, ahdistavaa luettavaa, aidosti pelottava kauhusarjakuva. Tutustukaa ja nähkää painajaisia.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: puro - 18.09.2006, klo 22:04:57
Tarttui Alfa-Antikvasta mukaan Eastmanin ja Lairdin Teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat 1 ja 2. Olivat ihan asiallista kamaa, mutta jäi kakkososa vielä pahasti kesken, paljonko noita Suomessa aikanaan ilmestyi? Pitänee hankkia englanniksi, mikäli kokonaisuus ei ole Suomessa ilmestynyt. Eivät ole halpoja olleet aikoinaan, vuonna 1993 78 sivua maksoi 47 silloista markkaa!

Osaako joku verrata jenkkiversioon, ovatko rasterit näppärämmin toteutettuja?

-P.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Antti Peltola - 18.09.2006, klo 22:40:05
paljonko noita Suomessa aikanaan ilmestyi?

Vain ne kaksi.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Antti Vainio - 20.09.2006, klo 00:40:38
Niles & Templesmith:30 Days of Night

Aika hyvä, napakasta ideasta olisi ehkä voinut saada enemmänkin irti. Tunnelma erittäin kohdallaan mutta kaamos ei ole meikäläisille yhtä eksoottista kuin etelämpänä asuville. Välillä ei saa selvää siitä mitä tapahtuu, pieni selkeyttäminen  (kehtaako sanoa, eurooppalaistaminen?) piirrostyössä olisi tehnyt tästä paremman. En minäkään ymmärtänyt miten se New Orleans liittyy mihinkään

http://www.iwn.fi/kk/katuoja/kk_katuoja_030603.htm

Ceppi:Öster om Karakulak

Luulin että minulla oli se ensimmäinen osa (Getingboet) mutta olen kai vain lukenut sen jonkun luona. Joka tapauksessa ei loistava mutta pätevä euroseikkailu. Tarina ei ole omaperäinen ja siinä on liikaa yhteensattumia minun makuun eikä ihmisten kasvot ole kovinkaan lahjakkaasti piirrettyjä. Vaan eipä haitaa kun tunnelma, paikantaju ja ajankuva ovat ihan loistavasti saatu paperille ja taidokkaasti. Sankaripariskunta matkailee joskus 60-70 luvun taitteessa ns. hippie trailia (Turkki > Iran > Afganistan > Intia) ja (spoilaa!) pahikset  on jemmannut myrkkytynnyreitä haja-asutusalueelle. Hipit ei pahemmin enää liftaile noilla seuduilla

Sammakon Sanomat

Kirjastosta poimittu kustantamon mainos, yksi hauska sivu Rojun sarjakuvaa. Luin omaksi yllatyksi suurimman osan, olisipa mainokset aina näin viihdyttäviä. Jopa turkulainen yliopisto-opettaja-kirjailija oli hauska ja itse-ironinen mitkä ei minun kirjoissa ole ikinä olleet sen kaupungin  vahvuuksia. Ruusuvuoren perseennuolentakontribuutti sen sijaan aiheutti inhonväristyksiä


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 22.09.2006, klo 17:16:54
Conrad: Tigresse Blanche 3, L'art du cinquiéme bonheur

Lähes täydellinen sarjakuva-albumi. Kaikkia nyansseja en varmaankaan saanut irti vajavaisella ranskantaidollani, harmi.

Conrad on ihan mestari tunnelman luomisessa. Sarjakuvakerrontansa vetää sanattomaksi. Ihan kuin olisin katsonut elokuvan enkä "vain" lukenut sarjakuvaa.

Piirrokset ovat lähes huolimattomia, mutta jokainen viiva on täydellisesti paikallaan

Parasta A-ryhmää.
[size=09pt]Alix on vielä niin söpökin....[/size]


Tarina on kanssa oikein hyvä.  8]

http://www.bdnet.com/Tigresse%20Blanche/fiche_serie.htm


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: rama - 22.09.2006, klo 22:08:14
H.P.L'Orange; Art Forms and Civic Life in the Late Roman Empire.
Princeton University Press, ISBN 0-691-00305-X

Todella mielenkiintoista luettavaa. Taidehistoria on huomattavasti antoisempaa (sekä helpommin tajuttavaa) kun se esitetään poikkitieteellisessä (tuliko oikea suomennos termille 'tvärvetenskaplig'?) valossa. Vaikka kirja onkin 50-luvulta ja sitä rasittavat tietyt oman aikansa ennakkoluulot se edustaa hyvinkin modernia katsantatapaa.

Olen aina ihmetellyt kuinka/miksi/miten klassinen taide alkoi Rooman valtakunnan loppukaudella (siis 350 jKr ja siitä eteenpäin) näyttää siltä kuin taiteilijoina/tekijöinä olisivat olleet vasenkätiset paviaanit. Nyt ymmärrän miksi klassisesta realismista kehittyi tänä aikana repetitiivinen symbolismi. Ehkäpä vielä joskus ymmärrän jopa huonosti piirrettyä alternativeäkin ;D

Oma edit; lisäsin painotalon sekä ISBN-numeron.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Hege - 26.09.2006, klo 19:50:49
Craig Thompsonista puheen ollen, luin juuri pari päivää sitten sattumalta hänen uusimman albuminsa Carnet de voyage. Se ei ole varsinainen tarina vaan eräänlainen matkapäiväkirja, jossa on paljon luonnoksia (meikäläisen silmissä kyllä jo ihan valmiita töitä).

Vaikka en Blankets:sta tykännytkään niin kuvat tekivät siinä määrin vaikutuksen että tämä Carnet piti ostaa, kun se Pitkän miehen myyntitiskillä oli tyrkyllä. Ja hienoja ne kuvat onkin. Matkapäiväkirjana ihan jees, itku ja valitusvaihdetta ei saada onneksi kunnolla päälle niin lukukokemuskin pysyy mukavan puolella.
Kannatti hankkia ihan vain kuvien vuoksi, päiväkirjamaisuus on sitten kaupanpäällisinä.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 27.09.2006, klo 08:48:11
Ceppi:Öster om Karakulak

Luulin että minulla oli se ensimmäinen osa (Getingboet) mutta olen kai vain lukenut sen jonkun luona. Joka tapauksessa ei loistava mutta pätevä euroseikkailu. Tarina ei ole omaperäinen ja siinä on liikaa yhteensattumia minun makuun eikä ihmisten kasvot ole kovinkaan lahjakkaasti piirrettyjä. Vaan eipä haitaa kun tunnelma, paikantaju ja ajankuva ovat ihan loistavasti saatu paperille ja taidokkaasti. Sankaripariskunta matkailee joskus 60-70 luvun taitteessa ns. hippie trailia (Turkki > Iran > Afganistan > Intia) ja (spoilaa!) pahikset  on jemmannut myrkkytynnyreitä haja-asutusalueelle. Hipit ei pahemmin enää liftaile noilla seuduilla


Mulla on kolme osaa, vaikka ne ovat jatkoa toisilleen, ei haittaa vaikka lukee erikseen. Onko kolmannen jälkeen tullut lisää?

Ceppi, Daniel:      
Stephan 1: Getingboet (Le guepier, Carlsen - 1986)   
Stephan 2: öster om Karakulak (A l'east de Karakulak, Carlsen - 1987)   
Stephan 3: Kodord Kolstov (Le repaire de Kolstov, Carlsen - 1990)


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: h00k00 - 27.09.2006, klo 09:45:27
Albumeina ei ruotsiksi ole tullut kuin nuo kolme, mutta pari myöhempää julkaistiin Epix:ssä.
# 5. L'Etreinte d'Howrah
Fällan vid Howrah-bron (Epix 84/01-05)
# 6. Captifs du Chaos
Fångna i kaos (85/10-86/01)


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Anssi Rauhala - 27.09.2006, klo 10:12:10
H.P.L'Orange; Art Forms and Civic Life in the Late Romn Empire.
... Taidehistoria on huomattavasti antoisempaa (sekä helpommin tajuttavaa) kun se esitetään poikkitieteellisessä (tuliko oikea suomennos termille 'tvärvetenskaplig'?) valossa.

Tuli oikea suomennos. Kiitos kirjavinkistä, pitänee yrittää löytää kirjastosta. Vähän samaan tapaan taidehistoriaa "laajemmassa" valossa esittelee sveitsiläis-saksalainen pariskunta Rose-Marie ja Rainer Hagen kirjasarjassaan What Great Paintings Say 1 - 3 (Taschen). Heilläkin on omat asenteensa taakkanaan, mutta eipä tuo lukemista sillään haittaa.

Vielä kun joskus löytäisi viihdyttävän kirjan arkkitehtuurista, jota ei olisi kirjoittanut arkkitehti, vaan muurari tai timpuri tai vaikka puolalainen putkimies. Ne nimittäin tietävät, miten rakennustöissä voi mennä pieleen. Kaikki arkkitehdit eivät tiedä.

Hups, unohdin: että tulisi mainittua myös joku sarjakuva, luettu on nyt myös Patrick Weberin ja Bruno Brindisin albumi Le Sang des Boyards (les Humanoides Associés). Pietarin poliisin upseeri Alexis Novikov siinä murhia selvittelee jo - näemmä - toisessa albumissaan. Ilmeisestikös tämä taas yleistymään päin on, tällainen realistinen seikkailu/dekkari/jännityssarjakuva? Ja ah, ihanaa: nekin feikkaavat taustojaan. Viihdyin. Kiitos albumista, VesaK.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: pappa-sami - 27.09.2006, klo 10:19:28
Albumeina ei ruotsiksi ole tullut kuin nuo kolme, mutta pari myöhempää julkaistiin Epix:ssä.

Saitti www.bedetheque.com (http://www.bedetheque.com) listaa kaikkiaan 12 albumia

1. Le guêpier
2. A l'est de Karakulak
3. Le repaire de Kolstov
4. Les routes de Bharata
5. La malédiction de Surya
6. L'étreinte d'Howrah
7. Captifs du chaos
8. Pondicherry, filiation fatale
9. Belfast,l'adieu aux larmes
10. Vanina business
11. L'Or Bleu
12. L'ivoire de Sheila McKingsley

A Suivresta tuli tätä sarjaa 80-luvulla luettua. Ihan oma tunnelmansa siinä oli, mutta albumeita en tullut hankkineeksi. Toi uusin on julkaistu 2003, joten pitänee tarkistaa kuinka paljon on piirtäjän tyyli kehittynyt.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 27.09.2006, klo 11:16:30
Ja sarjan nimi on mahtipontisesti Stéphane Clément, chroniques d'un voyageur. Ceppi on sveitsiläinen. Taisi olla Sveitsi-ketjussa puhetta?

Pitänee ottaa nuo kolme uusintalukuun.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: rama - 27.09.2006, klo 12:46:25
Vähän samaan tapaan taidehistoriaa "laajemmassa" valossa esittelee sveitsiläis-saksalainen pariskunta Rose-Marie ja Rainer Hagen kirjasarjassaan What Great Paintings Say 1 - 3 (Taschen). Heilläkin on omat asenteensa taakkanaan, mutta eipä tuo lukemista sillään haittaa.

Täytyypä etsiä käsiini tuokin, kiitos vinkistä!


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Matti Karjalainen - 28.09.2006, klo 06:52:50
Sarjakuvafestivaalien satoa on tullut käytyä läpi:

Pauli Kallio - Tiitu Takalo: Josefiina leipoo
Tiitu Takalon tuotantoon en ole aikaisemmin perehtynyt, mutta sen sijaan Pauli Kallio on allekirjoittaneen kirjoissa valtakunnan ykköskäsikirjoittaja. Niinpä "Josefiina leipoo" -albumiin tuli kohdistettua melkoisesti odotuksia. Lopputulos on kuitenkin melko haaleaa ja mitäänsanomatonta parisuhdesarjakuvaa, joka ei tarjoa mitään uutta tai ihmeellistä taivaan alla. Krampeissa ja nyrjähdyksissä (josta tuttu oli tässäkin albumissa esiintyvä "Aurinko palvoo minua" -punchline) homma toimi paremmin. Josefiina on kyllä somasti piirretty hahmo.

J. Tilsa: Neron-leimauxia
Tilsa ei tällä kertaa tarjoile lukijalleen neron-leimauxia. En moitiskele albumia tässä sen enempää, sillä ehdin tehdä sen jo Tilsan tuotantoa käsittelevässä viestiketjussa.

Milla Paloniemi: Kiroileva siili
Paloniemen Kiroileva siili on mainio tapaus, mutta alkaa ehkä pitkässä juoksussa toistaa hieman itseään. Perkele! Siili kuuluu ehdottomasti lukemieni kotimaisten omakustanteiden parhaimmistoon, mutta kymppi on silti aika hyvä hinta tästä.

Ja sitten kierroksen voittaja:

Manu Larcenet: Pieniä voittoja
Geoooorge! Jyrkkiä tötsyjä! Larcenet osoittautui festivaaleilla sympaattisen oloiseksi kaveriksi, ja hieno oli myös tämä monessa liemessä kehuttu albumikin. Sarjakuva on kaunis albumi terapiassa käyvästä valokuvaajasta, joka yrittää saada elämäänsä järjestykseen. Päähenkilön suhdetta ikääntyviin vanhempiin ja astetta syvempää sitoutumista kaipailevaan tyttöystävään oli kuvattu riipaisevan hyvin. Larcenetin piirrosjäljestä pidän myös kovasti, vaikka hahmojen klyyvarit tuntuisivatkin sopivan paremmin "Metsien ikämiehen" (mainio albumi sekin) kaltaiseen huumorisarjakuvaan.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 29.09.2006, klo 09:50:52
Chaland anthology 2:
Freddy Lombard, Holiday in Budapest
F.52


Chaland piirsi kauniisti ja taloudellisesti selkeätä viivaa. Kuvat ovat hienoja.
Budapest -tarina on ihan kelvollinen vanhanaikaisten seikkailijoiden tarina. Sankarit heittäytyvät sen kummempia miettimättä lapsen kidnappaamiseen ja salakuljetukseen.

Hieman minua vaivasi se että ihmisillä näyttäisi olevan vain kaksi-kolme perusilmettä. Hienovaraisemmalla ilmeiden kuvauksella olisi ehkä voinut kuvata eri ihmisten motiiveja uskottavammin ja selkeämmin. Nyt tapahtumia vaivaa silloin tällöin epäuskottavuus tai töksähtävyys.
Laszlon poliitikkosukulaisen viisas toiminta Unkarin kohtalon hetkillä on kuvattu hienosti.
Kouluarvosana 7+.

Kirjan toinen tarina F.52 on mielestäni parempi. Ainakin se on tiiviimpi, koko seikkailu tapahtuu uudessa, huippunykyaikaisessa, jätttikokoisessa matkustajalentokoneessa.
Ensin ajattelin, että mikähän Veikko, Tette ja Jykke -kopio tämä oikein on, mutta eipäs ollutkaan, vaan ihan omanlaisensa tarina.
Erikoisinta seikkailussa on se, että siinä esiintyy kehitysvammainen tyttö. Ja ihan asiallisesti kuvattuna ja juonen kannalta olennaisena henkilönä.
Itse tarina on aika hämmentävä ja traaginen, mutta täytyy myöntää, että se piti otteessaan kyllä hyvin.
Kouluarvosana 8-.


Kaikenkaikkiaan Lombard-albumi antoi Y. Chalandista kuvan lupaavana sarjakuvantekijänä. Piirrokset selkeitä ja hienoja, mutta tarinassa varsinkin Budapest -jutussa joitakin heikkouksia.
Lombardin parhaimmat seikkailut olisivat ilmeisesti olleet vasta tulossa myöhemmin.


Yves Chaland kuoli auto-onnettomuudessa vuonna 1990


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 01.10.2006, klo 20:13:17
Dungeon 1: Duck's heart

Oikein mukavaa ja hulvatonta sarjakuvaa. Yllättäviä käänteitä.  Ostin jo kakkososankin.

Jos joku aikoo hommata Trondheimin ja Sfarin kaikki albumit, niin saa kyllä maksaa itsensä kipeäksi!


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Anssi Rauhala - 03.10.2006, klo 09:53:51
Donjon Monsters 10: Des Soldats d'Honneur, Trondheim - Sfar - Bézian

On nokkelaa ja satiirista, mutta myös ankeaa ja monotonista. 46 sivua kertaa kuusi tasakokoista ruutua, kertova yksinpuheluteksti, joka on vielä niin pienellä kirjoitettu, että tätä joutuu tosissaan keskittymään lukemaan. Ehkä hyväkin: "Gehennan suurkaanin sokeasti tottelevan sotamies Görkin" tarinan on pakostakin oltava painostava.
Takakannen tekstistä: "...Tottelen suurkaania sokeasti... Antaisin henkeni hänen edestään. Varsinkin, kun hän muuten sen ottaisi."
Ja Bézian osaa piirtää hienosti.

...Jos joku aikoo hommata Trondheimin ja Sfarin kaikki albumit, niin saa kyllä maksaa itsensä kipeäksi!
Joo, näitä taitaa alkaa olla jo aika paljon. Onneksi sain lahjaksi; hyllyssäni on monien sarjojen irrallisia osia numero 3, 7 tai 12, enkä ole sitten kumminkaan ruvennut keräämään koko sarjaa. Vaikka toiset näistä ovat ihan hyviäkin.

Edit: Niin, tämä Donjon puolestaan ei ollut "mukavaa" tai "hulvatonta". Tai sitten ymmärrän nuo sanat väärin.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 03.10.2006, klo 11:40:52
Donjon Monsters taitaa olla eri sarja kuin "pelkkä" Donjon.
Näissä mun albumeissa on vaihteleva, moderni ruutujako (eli ei siis mikään ruutukaava) ja tarina on mukava ja hulvaton, vaikka sydän revitään rinnasta ja ruumiita tulee.  ;D

Ei missään tapauksessa ankeaa eikä monotonista.

(http://www.icomics.com/images/092104_dungeon01.jpg)

EDIT:
Lueskelen tässä samalla uudessa Mustiksessa olevaa J. Boch -seikkailua. Erittäin hyvää perussarjakuvaa.

Harmittaa, kun en ehtinyt ostaa ajoissa Mustanaamiossa ilmestynyttä B. Prince -seikkailua "Palavat keitaat"  -kakkososaa . Se oli jo poistettu myynnistä, kun sitä kirjakaupasta haeskelin.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Anssi Rauhala - 03.10.2006, klo 19:22:47
Donjon Monsters taitaa olla eri sarja kuin "pelkkä" Donjon.
On, joo: albumeja on "Donjon-universumin" kehityshistorian eri vaiheista (Potron-Minet piirtäjänä Blain, Zénith piirt. Sfar, ja Crépuscule, piirt.Trondheim), Monsters useiden eri piirtäjien kanssa, sitten on Donjon Parade, piirros Manu Larcenet, ja vielä Donjon Bonus roolipelilisämateriaalia! Kaikkea ei kuitenkaan aina jaksa lukea.

Ymmärtääkseni Trondheimilta irtoaa tekstiä kuin aikoinaan Stan Leeltä, suorastaan metritavarana, riittämiin useammillekin eri piirtäjille ja tyylilajeille. Suomalaiset voisivat nokkelasti vielä ehdottaa Donjonson Big Band -äänikirjaa...


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 03.10.2006, klo 19:50:02
Silmäilin Akateemisessa Donjon-sarjan myöhäisempää albumia, oisko ollut osa numero 13? Piirtäjä oli vaihtunut. Tämän Duck's heartin (albumi no: 1) on kuvittanut vissiinkin Trondheim. Tuo uudempi oli paljon "realistisemman" oloinen. Ei niin hauskannäköinen kuin tämä ykkösosa.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Curtvile - 04.10.2006, klo 18:57:42
Tämä on kai lähinnä....
Hyvät ihmiset ja pahatkin tutustukaa ihmeessä Neil Straussin ja Bernard Changin How to make money like a porn star sarjakuvateokseen (ISBN 0060884053). Itse asiassa opuksella on enemmänkin tekijöitä kuten John paul Leon ja Sean Chen.

Ai mistä kertoo? Pornosta tietty.

Lyö otsaan niin että kolisee. Claudia Corvette on pornotähti kovassa kyynisen tylyssä paikassa nimeltä tosielämä.
Naurattaa, itkettää, himottaa ja oksettaa. Tissit kunnossa aseet ladattuna ja tekopyhyyttä potkien.

Bernard Chang osaa piirtää ja Strauss jonka aiemmat meriitit olivat Pelimies ja Dirt-Mötley cruen tarina yllätti positiivisesti.

Ja miten voi olla pitämättä teoksesta jonka: "piirtäjä ja kirjoittaja ovat yli 18-vuotiaita", joka on omistettu kaikille jotka ovat koskaan sujauttaneet dollarin strippareille ja jonka tuoteseloste vakuuttaa että paperin saamiseksi on kaadettu priimayksilöt amazonin sademetsää ja opus kasattu noin purkan hinnalla halvimmissa, nuorimmissa kiinan maaseudun tarjoamissa käsissä.

Paha olo ei lähde sisältä mutta satiirinen nauru kylläkin.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 11.10.2006, klo 11:27:53
Jussi Jänis: Rakkautta ja pätkätöitä

Tarina on hyvä ja hauska. Noin sivun kymmenen kohdalla huomasin, että "hei, mähän kiinnostun tästä stoorista ihan oikeasti".
Sori, ei jaksa väsätä tähän mitään perusteluja.

Pitääpä katsella löytyiskö kirjastosta noita muitakin J. Jäniksen toilailuja.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 13.10.2006, klo 08:01:08
Jaoin EU:n virallisesta sarjakuvahahmosta keskustelun omaksi ketjukseen:

http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=7095.0



Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: VesaK - 14.10.2006, klo 15:54:49
Willingham etc: Fables 1-3 -koosteet.
Ekat kaksi osaa eivät niin järisseet, mutta kolmannessa kirjassa homma lakkasi sutimasta ja lähti kulkemaan. Ilo nähdä miten jo omassa sadussaan niin pirun ärsyttävä Kultakutri saa kirveestä päähän.

Uusin Hellblazeri-kollektio Stations at the cross (http://www.powells.com/biblio?isbn=1401210023) ei alkuun oikein napannut, menee niin helevetin (tismalleen!) synkeiksi jo nämä Constantinen sekoilut. Kun yksikin uusi tyyppi esitellään, niin parin sivun päästä tuo jo lötköttää verisenä sotkuna pieliä liaten. Pirunkirkkojakin on nähty jo aivan tarpeeksi.
Opuksen loppupuolella päästiin jo lähemmäs asiaa. Vihdoinkin uusi ja omaperäinen juonenkäänne Hellpalttoon stoorissa, mutta tämmöinen välijaksohan tämä vieläkin on, ei voi mittään.   


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 19.10.2006, klo 10:07:52
Uudessa Mustanaamiossa loppui J. Bloche -tarina Madame Zelda.
Pieni, mukava tarina. Suosittelen.

Johnny Hazardia en vielä lukenut. Ensivaíkutelma on, että räikeä väritys tekee sarjasta tukkoisen oloisen, mustavalkoinen olisi mielyyttävämpää silmälle.
Tykkäsin Agentti X9:ssä Hazardista, saas nähdä kuinka Mustiksessa käy?


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 19.10.2006, klo 10:25:48
Joskus kauan sitten ilmestyneissä ruotsalaisissa Hazard-albumeissa oli hyvät värit.

Huutonetistä saa osat 3-6 jos kiinnostaa
http://www.huuto.net/fi/showitem.php3?itemid=39719550


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: puro - 19.10.2006, klo 11:26:17
Luettua Vertigon uutuus DMZ. Tykkäsin apokalyptisestä tarinankerronnasta ja ideasta, jotenkin tykkään New Yorkiin oikeisiin paikkoihin sijoitetusta tarinasta, jossa aina välillä tunnistaa paikkoja. Suurin pelko on, että tämäkin tarina tyssää alkuunsa ja/tai hyvät ideat loppuvat kesken. Ennemmin tätä lukee kuin esim. Y:tä tai 100 Bulletsia.

-P.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 27.10.2006, klo 02:44:43
Vertigon ystävien maut eriytyvät. Minä en pitänyt DMZ:stä. New Yorkin paikallistuntemusta on Hämähäkkimiehessäkin.

100 Bullets tuntuu yhä vain paremmalta. Ja niin sinustakin kunhan kertaat.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: puro - 27.10.2006, klo 10:59:22
New Yorkin paikallistuntemusta on Hämähäkkimiehessäkin.

100 Bullets tuntuu yhä vain paremmalta. Ja niin sinustakin kunhan kertaat.

Hämiksessä paikallistuntemus on tasoa Vapaudenpatsas ja Time Square. Kiva nähdä vähän enemmän. Ostin uuden 100 bulletsin, taidan lukea isomman nipun kerralla uudestaan...

Uusia Fableseja odotellessa siis.

-P.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: jutuahol - 28.10.2006, klo 22:31:44
Uusia Fableseja odotellessa siis.

Tänään luin Fablesin kovakantisen 1001 Night of Snowfallin. Piirrosjälki oli melko erilaista kuin mitä normi-Fableseissa, mutta tykkäsin kyllä. Sisältönä oli 10 tarinaa fablesien menneisyydestä, joissa selvitettiin mm. mitä tapahtui seitsemälle kääpiölle. Varsin tyylikäs paketti oli ja hintaa vajaa parikymppiä.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 28.10.2006, klo 23:20:05
Mustiksessa kokonainen Piko ja Fantasio -seikkailu Gorillamarkkinat. Tarina on taattua Franquinia ja Jidéhem ensimmäistä kertaa mukana taustoissa = mahtavaa.

Mutta PAINOJÄLKI!!!!!!!!!!!!!
Se on tässä Mustanaamiossa erinomaista. Sanoisin jopa, että ihan uskomatonta.

Tsekkaajosetusko!
Siis on niin skarppia ja kaikkea, että!


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Matti Karjalainen - 29.10.2006, klo 00:19:06
Willingham etc: Fables 1-3 -koosteet.
Ekat kaksi osaa eivät niin järisseet, mutta kolmannessa kirjassa homma lakkasi sutimasta ja lähti kulkemaan. Ilo nähdä miten jo omassa sadussaan niin pirun ärsyttävä Kultakutri saa kirveestä päähän.

Joskus ollaan kaveriporukalla mietitty, miten raivostuttava hahmo Kultakutri onkaan, ja kuinka ihmeessä tytsi selviytyy sadun jokaisessa versiossa - tai oikeastaanhan tätä on versioitu aika vähän - pelkällä säikähdyksellä. Jos miettii monia muita vanhoja klassikkosatuja, ei pahanteosta selviä yleensä ilman verenvuodatusta tai muuta kamaluutta. Siinäkin mielessä Willinghamin tulkinta on aika virkistävä.

Tänään luin Fablesin kovakantisen 1001 Night of Snowfallin. Piirrosjälki oli melko erilaista kuin mitä normi-Fableseissa, mutta tykkäsin kyllä. Sisältönä oli 10 tarinaa fablesien menneisyydestä, joissa selvitettiin mm. mitä tapahtui seitsemälle kääpiölle. Varsin tyylikäs paketti oli ja hintaa vajaa parikymppiä.

Ohoi, miehet! Uusi sarjakuvahankinta horisontissa!


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: OlliH - 29.10.2006, klo 14:08:24
Vähänlaisesti on tullut luettua viime aikoina, mutta jotain sentään.

Ei ole aikaisemmin tullut luettua kuin satunnaisia Mämmilöitä, mutta nyt luin ekan noista paksuista paketeista. Hienoa ja hauskaahan se oli. Satunnaisesti homma meni vähän osoittelevan puolelle, eikä tämä mitään ääneennaurukamaa ole, mutta jälkimmäiset osat löytynevät repusta seuraavan kirjastoreissun jälkeen. Ehkei Mämmilä ole Suomen paras sarjakuva, mutta eiköhän kuitenkin merkittävin.

Hieman pettymyksen puolelle meni Gaiman & McKean -produktio Mr. Punch. Eipä vain oikein aihe eikä tarina vedonnut, vaikka tarina hyvin toki McKeanin taiteiluun sopikin.

Mister Blueberrykin tuli vetäistyä. Ihan OK:ta, mutta enpä ole syystä tai toisesta saanut hirveästi innostuttua Angelfacen jälkeisistä Blueberryistä. Jotenkin taidekin nyppi, lieneekö sitten värityksen syytä. Sitäpaitsi ei 1800-luvulla sanottu fuck you. Oli tässä toki hetkensä, kuten minun vedonnut kuiva huumori sivulla 39.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Matti Karjalainen - 30.10.2006, klo 21:25:12
Ennis, Dillon & kumppanit : Preacher - Gone to Texas

Luin eilen loppuun ensimmäisen Preacher-albumini eli "Gone to Texas" -kokoelman, jota eräs ystäväni minulle suositteli ja sitten lainasi. En oikein tajua, miten näin laadukas kama on mennyt minulta aikaisemmin ohi. Mukavan nyrjähtänyttä, uskonnollisilla aineksilla (aina plussaa) ladattua meininkiä sekä värikkäitä henkilöhahmoja. Etenkin ryypiskelevät enkelit sekä irlantilainen renttu-vampyyri riemastuttivat. Arvosanaksi Hyvä +

Warren Ellis & J.H. Williams III : Desolation Jones - Made in England

Tähtivaeltajan ja monien muidenkin tahojen kehuma "Desolation Jones" oli pakko tilata paikallisen Fantasiapelit-liikkeen kautta, sillä eihän kukaan täyspäinen ihminen voi sivuttaa sellaista sarjakuvaa, jossa hallituksen salaisissa kokeissa kovaksikeitetty yksityinen nuuskija yrittää hankkia takaisin miljonääri-keräilijän kadottamia Hitlerin kotipornonauhoja.

Sarjakuva oli tyylikkäästi piirretty. Voisi kuvitella, että Ellis olisi lukenut Raymond Chandlerinsa tarkkaan, sillä kovaksikeitetyssä tarinassa oli mielestäni jotakin samaa kuin "Syvässä unessa".

Arvosanaksi annan silti vain Kohtalaisen, sillä väkivaltainen tarina oli futuristista piirteistään huolimatta melko tavanomainen film noir -mukaelma, eikä psykoottinen päähenkilö ollut tarpeeksi kiinnostava verrattuna esimerkiksi John Constantineen tai edellämainitun Preacherin tyyppeihin. Ehkä "Desolation Jonesia" voisi lukea vielä jatkossa lisää, mutta omaksi en taida kuitenkaan sitä hankkia.

Jason : Hys!

Työkaverin äskettäin lukemaa ja suosittelemaa norjalaista (?) mykkäsarjakuvaa. Melankolinen paketti, jossa kaiken katoavuus ja väliaikaisuus oli käsin kosketeltavissa. Tykkäsin.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Lönkka - 31.10.2006, klo 23:29:51

Warren Ellis & J.H. Williams III : Desolation Jones - Made in England

Arvosanaksi annan silti vain Kohtalaisen, sillä väkivaltainen tarina oli futuristista piirteistään huolimatta melko tavanomainen film noir -mukaelma, eikä psykoottinen päähenkilö ollut tarpeeksi kiinnostava verrattuna esimerkiksi John Constantineen tai edellämainitun Preacherin tyyppeihin. Ehkä "Desolation Jonesia" voisi lukea vielä jatkossa lisää, mutta omaksi en taida kuitenkaan sitä hankkia.
Mielestäni Desolation J on taas kovinta Ellisiä; himeä, räävitön ja synkkä. Pesee Constantinen ja Custerin vasurilla -eri asia tosin on miten kestää jatkossa.

Williamsin taide sopii sarjaan kuin nenä päähän ja pidin myös hänen taiteestaan läpi Mooren Promethean.
Kakkos-sarja alkoi juuri ja Danijel Zezeljin taidetta katsellessa huomasi kuinka paljon sitä oli ehdollistunut Williamsiin vaikkei missään nimessä Zezeljkään älki ole huonoa.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: OlliH - 10.11.2006, klo 13:43:45
Nyt tuli sitten luettua nuo kaksi muuta Mämmilä-järkälettä. Meno vain parantui kakkosalbumissa ja kolmosalbumin puoleen väliin. Sen jälkeen kiinnostus vähän laski, Isopaljo natsijohtajana ja lisääntyneet viittaukset poliitikkoihin ja muihin ajankohtaisuuksiin olivat minusta huonoja ideoita. Kokonaisuutena kuitenkin vaikuttavaa. Toivottavasti Koivisto piipahtaa vielä joskus Mämmilässä, tosin olisihan tuo www.mammila.fi:kin lukematta.

Minäkin muuten tykkäsin Gone to Texasista, seuraava albumi ei enää oikein vienyt juttuja oikeaan suuntaan ja loput vedettiin läpi vähän pakottamalla. Kun sitten vielä divarista napatut Ennisin Tuomarit olivat huonoja tajusin ettei Ennis ole vain minun juttu.

Täällä on kehuttu myös paljon Authorityä. Ei sen lukeminen ole ollut yhtä vaikeaa kuin Preachereiden, mutta vaikka "sankarit" ovatkin ihan OK on hommasta jäänyt käteen ennemmin itsetarkoituksellista poseerausta kuin mielenkiintoisia juonenkäänteitä.

Edelliset kaksi kappaletta huomioiden olikin aika jännää, että tykkäsin aika paljon Ennisin kirjoittamista Authorityn Kev-spessuista. Kev on juuri sellainen heppu jonka Ennis saa toimimaan: urpo, paha suustaan ja joka pistää miettimään miksi harmittaa jos sille käy jotain ikävää. Muutenkin tarina ja läppä toimii, olen hämmästynyt. Myös Authorityn Human on the Inside oli hyvä, eli ehkä tulen pitämään hemmoja varautuneesti silmällä jatkossakin.

Muista luetuista mainittakoon toiseksi uusin Jussi Jänis eli Professori Walterin hirviöt. Tarinan vinksahtanut logiikka oli herkullista ja muutenkin tykkäsin miten tarina poukkoili perinteisiä draaman kaaria kaukaa kiertäen, joka tosin on muissakin sarjan albumeissa aika keskeistä. Paras noista lukemastani neljästä ekasta JJ:stä joka tapauksessa, jos nyt en vieläkään suuri fani ole.

EDIT: Äh, koneet ajattelevat puolestani, ei tuon albumin nimi pitäsi olla hyperlinkki, mutten keksi miten sen voisi poistaakaan.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Timo Ronkainen - 10.11.2006, klo 15:27:55
Toivottavasti Koivisto piipahtaa vielä joskus Mämmilässä,

Lukekaa sitä Sarjainfoa! Mämmilä aloittaa Suomen Kuvalehdessä.

Timo


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: VesaK - 10.11.2006, klo 16:54:29
Noh, ehkä ei ole info vielä ihan kaikille ehtinyt. Koivistosta ja Mauri Kunnaxesta siinä (3/06) kumminkin iloisia sarjis-uutisia. Sekä paljon muutakin kivaa mitä et vielä edes tiennyt olevan mutta olet iloisempi kun saat tietää.
Itsekin piti nyt oikke tilata Suomen kuivalehti vain et ainoastaan Mämmilän takia.
(No, vähän myös "Himasten" ansiosta...)



Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 10.11.2006, klo 18:54:14
Permanto. Kerkesin jo tilauksen lopettamaan. Ostan sitten albumina kun lehdessä ei kannata, kuulemma.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Timo Ronkainen - 10.11.2006, klo 21:44:07
Noh, ehkä ei ole info vielä ihan kaikille ehtinyt.

No vitsi... Sehän pitää lukea siltä istumalta hetmiten postiluukun vieressä kykkien.  ;D

Timo


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Petteri Oja - 17.11.2006, klo 17:59:17
Luin juuri Juban Minervan. Herranjestas kuinka piiloseksuaalisesti virittynyt teos. Päähenkilö (vaikka onkin naispuolinen) on koko ajan tunkemassa itseään mahdollisimman ahtaisiin koloihin jne. Pahin kaikista on Tohtori Kääkän linna sivulla 12! Viidakon keskellä olevan talon oviaukosta ei voi erehtyä, siinähän on kuvattu perinteinen miesten alitajuisen pelon kohde, torahampailla varustettu...


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: vesa saarinen - 17.11.2006, klo 18:18:50
Vastikään sain viimeinkin luetuksi ajatuksella Turun sarjakuvakerhon julkaisun "Toni Koni on meidän oma Necrokomikoni!!". Lukemisesta teki rattoisan prosessin se alkoholimäärä, joka opiskelijaporukassa sen tiimoilta oli tullut nautittua. Raati piti teosta kirpakkaana, nopeasti potkaisevana ja sellaisena, joka aiheuttaa pahoinvointia viimeistään seuraavana päivänä. Suositellaan kaikille.

Niin, oli se Epileptic ihan jees kans.  :D


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Marsumestari - 23.11.2006, klo 23:29:14
Alan Moore & Kevin O'Neil - The League of Extraordinary Gentlemen vol. I

Ihan kivaa seikkailua mutta ei parasta lukemaani Moorea. Yllättävän kevyt ja juoni ei oikeastaan ollut yhtään sen kummempi (tai oikeastaan ei edes yhtä hyvä) kuin nykyään julkaistussa One Piecessä, minkä takia onkin mielestäni outoa, että Finncon/Animeconin Itä vastaan Länsi -paneelissa Herrasmiesliiga nostettiin hyvien sarjisten jalustalle, kun taas kaikki suomeksi julkaistu manga on muka huonoa. Tosin, kyllähän Jerrman haukkui kovasti jossain lehdessä Urusei Yatsuraakin.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: OlliH - 24.11.2006, klo 02:28:45
En ole lukenut One Pieceä, ja muutenkin liian vähän mangaa, mutta muutama puolustusvirkahdus LoEGille.

Seikkailuna LoEG ei ole mitenkään elämää suurempi. Onpahan vain hyvä, toimiva ja 1800-lukuinen. Mikä siitä tekee hieman nerokkaamman on lukemattomat viittaukset aikansa populaarikulttuurille, bongattavia juttuja ei ole kymmeniä vaan satoja, täällä (http://www.geocities.com/Athens/Olympus/7160/annos.html) ilmeisesti suhteellisen kootusti. Monien mielestä kakkososa on juonellisesti paljon parempi, vaikken ehkä itse allekirjoitakaan tuota. Tekeekö tuo sitten sarjakuvasta jalustalle nostettavan, enpä tiedä, näyttää se nyt ainakin että hommaan on panostettu.

Muttei se minustakaan ihan parasta Moorea ole, kyllä Watchmen ja Swamp Thingit ainakin ajavat yli.

Viime aikoina luettua: Tää pääkaupunki - Mämmilän jälkeen antiklimaattista vaikka on tuollakin hetkensä; Marian koodi - ihan sympaattista, mutten taida kuulua kohderyhmään.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Matti Karjalainen - 24.11.2006, klo 11:57:30
Mike Carey, Marcelo Frusin & Doug Alexander Gregory: John Constantine Hellblazer - Staring at the Wall

Constantine on parhaimmillaan ihan silkkaa hunajaa, mutta tämä ei oikein ottanut tuulta purjeisiinsa nimekkäästä tekijäkaartista huolimatta. Alkuun ympätty "Bred in the Bone" -tarina sukkubuksen ja vampyyrien jälkeläisistä englantilaisella saaripahasella oli kohtalaisen hyvä, mutta pitempi nimikkotarina ei oikein toiminut. Constantine on ehkä parhaimmillaan silloin, kun tarinat liikkuvat ruohonjuuritasolla, yksittäisten ihmisten ja pimeiden voimien kohtaamisissa, eivätkä tämmöisissä maailmanloppua ennustelevissa sfääreissä. Pienoinen pettymys. Mietin seuraavalla kerralla toisenkin kerran, ennen kuin menen hankkimaan Hellblazereita omaan hyllyyni.

Arvosanaksi kohtalainen.

Alan Moore & Kevin O'Neil - The League of Extraordinary Gentlemen vol. I Ihan kivaa seikkailua mutta ei parasta lukemaani Moorea.

Jaa-a, minun mielestäni "Kerrassaan merkillisten herrasmiesten liiga" on yhdessä "Helvetistä" -eepoksen kanssa ehdottomasti parasta Alan Moorea ("Watchmen" odottaa tosin vielä lukemistaan). Konsepti on loistava, ja viittauksia 1800-luvun kirjallisuuteen on hauska bongailla. Juonikin on keskivertoa supersankariseikkailua näppärämpi.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Piber - 24.11.2006, klo 17:11:49
Hämis spesiaalin.
Mukavan rauhallinen hämähäkki mies ja Wolwerine Hämiksenä oli kyllä aika hulvatonta luettavaa.  :P


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Lönkka - 26.11.2006, klo 15:46:05
Matzin ja Luc Jacamonin The Killer -sarjan eka osa vakuutti aika hyvin. Piirros toi jotensakin Tardin mieleen ja kerronta oli aiheeseen sopivan nihilististä ja lakoonista. Enimmäkseen murretuilla sävyillä tehty väritys sopi tunnelmaan hyvin ja painojälki hlaadukkaalla paperilla oli kerrassaan mainio.

Englanniksi pitää lukea kun moukkana en ranskaa osaa.

Meinasin jättää ostamatta mutta ostopäätösen sai kuitenkin aikaan kustantaja eli Artesia Studios joka on ymmärtääkseni erinomaista fantasiasarjista Artesiaa tekevän Mark Smylien oma lafka jolta tulee harvakseltaan ihan muutamaa laadukasta nimikettä.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Curtvile - 26.11.2006, klo 17:46:01
Matzin ja Luc Jacamonin The Killer -sarjan eka osa vakuutti aika hyvin. Piirros toi jotensakin Tardin mieleen ja kerronta oli aiheeseen sopivan nihilististä ja lakoonista. Enimmäkseen murretuilla sävyillä tehty väritys sopi tunnelmaan hyvin ja painojälki hlaadukkaalla paperilla oli kerrassaan mainio.


Le Tueur!!! Jeh jeh. Näitä herkkuja on viisi vaikkei sitä uskoisi. Ranskikset osaavat nihilismin jalon taidon.
Jos upposi niin  Tomen ja Meyerin Berceuse assassinet ovat myös aika korkealla listallasi.

Itse tässä on tullut luettua paljonkin enimmäkseen yllätyksetöntä tavaraa mutta mainitaan nyt lostin käsikirjoittajan Javier Grillo-Marxuachin Middle-man tradet.
Ei mitään vakavasti otettavaa kirjallisuuden klassikkoa, mutta sarjassaan pätevää.
meksikolaisia vapaapainijoita, gorilloja ja maailmanlopun estämisiä eli J.Bond potenssiin 78.

Jostain syystä kukaan ei ole mainostanut Simon Oliverin ja Tony Mooren Exterminatorsia.
Kafkan, Weberin muurahaisten, Alastoman lounaan ja Tardin 13.kerroksen ystäville.
Muista ketkä perivät maan.

Hieman erilaisemmasta kiinnostuneille ehdottaisin Rojun Täti jaksaa heilua tai Kaisa Lekan Your name is krishangia.
Näiden lukeminen on hitaampaa kuin monen muun, mutta niistä kumpuava elämänilo on aika hieno saavutus.
kumpikaan ei ole mikään varsinainen huumorikirja mutta saivat ainakin minut kaihean hyvälle tuulelle hetkeksi.
Jonkun asteinen saavutus siis.





Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Petteri Oja - 26.11.2006, klo 18:21:29
Kaisa Lekan Your name is krishangia.

Jos pidit siitä niin suosittelen kovasti myös Lekan uusinta teosta On the Outside Looking in. Komea kovakantinen kirja ja sisältö täyttä asiaa. Vaikutuin. Vuoden parhaita kotimaisia.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Curtvile - 26.11.2006, klo 20:51:03
Jos pidit siitä niin suosittelen kovasti myös Lekan uusinta teosta On the Outside Looking in. Komea kovakantinen kirja ja sisältö täyttä asiaa. Vaikutuin. Vuoden parhaita kotimaisia.

Listalla. Kunhan tässä muutama muu tulee ensin luettua...


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Lönkka - 26.11.2006, klo 21:17:41
Le Tueur!!! Jeh jeh. Näitä herkkuja on viisi vaikkei sitä uskoisi. Ranskikset osaavat nihilismin jalon taidon.
Jos upposi niin  Tomen ja Meyerin Berceuse assassinet ovat myös aika korkealla listallasi.
Non parlez vouz francois, monsieur!

ja siinä tuli varmaan jo 60% siitä mitä "osaan"... :(

Jostain syystä kukaan ei ole mainostanut Simon Oliverin ja Tony Mooren Exterminatorsia.
Joku numero tuota tuli luettua kun sattui käpäliin (7?) ja oli parempi kuin mitä olin sen epäillyt olevan mutta ei kuitenkaan vielä herätellyt hankintamaniaa.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 28.11.2006, klo 17:53:39
Menin tässä käväisemään Akateemisessa kirjakaupassa katsomassa miten Muëslit ovat myyneet lomani aikana ja kas, siellähän oli vanhaherra Comésin ennennäkemätön albumi, "Dix de Der", vuodelta 2006. Pakkohan tuo oli ostaa.

Toivottavasti albumi on herran aiempien mestariteosten veroinen.

Raporttia luvassa tänne myöhemällä ajalla.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Lönkka - 30.11.2006, klo 23:11:09
Dampyr 2 & 3.
Kolmonen oli sekä tarinallisesti ja piirroksellisesti selkeästi heikompi ja tuntui enempi irralliselta välikertomukselta. Kakkosessa Italian Hiltunen vääntää kyllä hienoa jälkeä :)

Pullapoika
Hienoa ja kantaottavaa. Vielä kun ne Voimassa ilmestyneet Rapin mummosta kertovat sarjat kun jossain vaiheessa kerättäisiin alppariksi niin a-vot!


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Anssi Rauhala - 02.12.2006, klo 11:43:35
Nyt kai pitäisi pikemminkin otsikoida tämä pätkä sanalla "Selailtua", koska kielitaito ei riitä oikeaan lukemiseen... Kuitenkin, terveisiä Istanbulin Istiklal Kitabevi-kirjakaupasta. Mukaan tarttui pari turkkilaista albumia (ihan niin!):

Baskomser Nevzat: Cicekcinin ölümü (Ylikomisario Nevzat: Kukkakauppiaan kuolema)(ja nyt ei löydy tarpeeksi erikoismerkkejä oikeinkirjoitukseen). Kirjoittanut Ahmet Ümit ja piirtänyt Ismail Gülgec. Erittäin "noir" -henkistä tunnelmatarinaa vanhalla Letukallaan ajavasta ylikomisariosta Istanbulin vanhankaupungin sokkeloissa ja Galatan transsukaduilla ja ilotaloissa. Turkkia osaaville löytyy kirja-arvostelu:
http://www.radikal.com.tr/ek_haber.php?ek=ktp&haberno=4431

Tübitak. Tekijänä Emrah Ablak. Huumorisarja turkkilaisesta perustallaajasta, joka on töissä ydinlaitoksen vahtimestarina. Teenjuontia, lattianluuttuamista, zombeja, matkoja sisä- ja ulkoavaruuteen ja eroottisia päiväunia.
http://lambiek.net/artists/a/ablak-emrah.htm

Osaisipa lukea oikeasti, mutta ihan kuvinakin toimivat. VesaK, onko teillä ketään kuka suomentaisi turkista? Näissä voisi olla jotain...

Tex Willerin turkkilainen kustantaja kuulemma oli lopettanut, näin kertoi kirjakauppias. Höh.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Matti Karjalainen - 07.12.2006, klo 11:36:09
Kirjastosta lainatut Neil Gaimanit tuli luettua yhteen syssyyn viime yönä:

Neil Gaiman & P. Craig Russell: Murder Mysteries
http://www.temp.sfbok.se/kat/img/33202.jpg

Työkaverin kovasti ylistämä fantasiasarjakuva taivaaseen sijoittuvasta verityöstä, jossa Jumalan miekkana toimiva enkeli joutuu tutkimaan universumin suunnitteluosastolla toimivan enkelin murhaa. Mukana kuvioissa on myös aina yhtä kiehtova Luciferin hahmo. Taustakertomuksena toimii englantilaisen miehen oleskelu Los Angelesissa (kaupungin valinta sattumaako vain?), johonka siihenkin sisältyy melkoinen käänne. Gaimanin käsikirjoitus toimii upeasti ja Russelin kuvitus on komeaa.

Työkaveri oli oikeassa. Kiitos, Mikko! Arvosanaksi Hyvä

Neil Gaiman & Michael Zulli: Creatures of the Night
http://www.temp.sfbok.se/kat/img/48267.jpg

Kaksi Gaimanin käsikirjoittamaa ja Zullin tyylikkäästi kuvittamaa, eläimiin liittyvää kauhufantasia-kertomusta, joista etenkin ensimmäinen, mustan kulkukissan ympärille rakentuva The Price, toimii hyvin. Myöskään astetta perinteisempi "pöllön tyttärestä" kertova tarina ei ole hassumpi.

Arvosanaksi Hyvä miinus.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Lönkka - 07.12.2006, klo 16:26:22
Toissapäivänä lukaisin DC:n tuoreen Batman The Spirit crossoverin ykkösnumeron. Tahtipuikkoa heiluttelivat Jeph Loeb ja Darwyn Cooke.

Homma toimi, epäilyistä huolimatta, kaikinpuolin hyvin joskin Cooken jälki ei ollut ihan niin letkeää kuin parhaimmillaan. Hieman kummastutti sellainen massiivinen konnakavalkaadi mikä oli mukaan otettu mutta se oli kyllä juonellisesti perusteltua.

"Who whould've thunk a few days in Hawaii would have the same effect on me as blowing up a school bus load of kids ?! -Jokeri


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Antti Vainio - 10.12.2006, klo 00:53:26
Moore/Sienkiewicz:Brought to Light on kummallinen kuriositeetti joka löytyi  siitä Mechelininkadun loppupäässä olevasta surrealistisesta divarista (ostin myös Sienkiewiczin sketchbookin, Lou Finen kokoelman jostain 40-luvulta, espanjalaisen sgt. Kirk-lehden ja yhden comics journalin, kaikki maksoi n. jallupullon verran yhteensä).

Toinen puoli albumista on tiukan asiallinen selvitys pommiattentaatista hankalaksi käynyttä liittolaista kohtaan kultaisina Reaganin vuosina jolloin USA:n touhut väli-amerikassa olivat, no, samanlaista kuin niiden touhu nykyään.

Mutta Moore/Sienkiewicz on hurjaa dadaa, USAn ulkopolitiikan asiantunteva luento esitettynä sellaisella raivolla että harvoin näkee. Vaikka on itse aiheeseen perehtynyt jollain tasolla niin Mooren faktavyöry on aika musertava. Kuvitus on houreinen mutta sopii asiayhteyteen, tarinan päähenkilöt ovat olleet todennäköisesti melko pihalla itsekin.

Kuukauden iloinen ylläri, minulla ei ollut tästä mitään hajua etukäteen


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tolppis - 12.12.2006, klo 11:41:57
Laitanpa nämä tännekin, retusoituina:

Astronauts in troublea oli GF:n ALE-laarissa 3 alpparia...mutta ei, ne alpparit eivät osoittautuneet voittajiksi Tolppiksen makuun. Luettavia, kyllä, mutta piirroshahmot liian sekoitettavia toisiinsa, tarina lähti liikkeelle kummallisen "keskeltä" ja kuitenkin nihkeän nahkeasti ja en kai vain ole oikein kiinnostunut tämäntyyppisistä avaruusjutuista. Give me Alastair Reynolds anytime.

Voittajasarjis oli kuitenkin DMZ vaikka yhteneväisyydet ideapuolella olivatkin häiritsevät Batman: No man's land - jatkumoon taannoin. Tosin ehkä, vain ehkä, idea OLIKIN alunperin sieltä saatu ja muokattu: yhdellä sivulla seinässä oli Batmanin kuva ja kerran mainittiin Manhattanin olevan nimenomaan No man's land. Kuvitus oli hyvin...100 Bulletsmaista (Rissomaista kai siis) ja tarinointi tylyä ja maailmankuva synkeä mutta silti tai siksi niin kiehtova minulle näin kolkkona "talvena".

Mietin myös että oliko tekijöiden tarkoitus ravistella jenkkilukijoitaan näkemään miltä KOKO kuva näyttää sodan ja pommitusten riepottelemalla alueella raajarikkoisine lapsineen ja propagandistisilla ja tosiasioita vääristelevillä uutisoinnilleillaan ja sotilaiden "kuvaa tuota, älä tuota, kirjoita näin"-ohjeistuksillaan? Se selittäisi myös tuon iänikuisen New Yorkin käytön tapahtumapaikkana, jenkit eivät vain voi kai kuvitella mitään ellei tuhoisten tapahtumien näyttämö oli jenkkien symbolinen pääkaupunki Iso Omena. 


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Lönkka - 15.12.2006, klo 10:16:21
Lukasin aamulla uudehkon Spider-Man: Reign -sarjan ykkösnumeron.

Paljon ollaan velkaa Millerin Dark Knightille, mutta kyllähän tätä lukee kun kuvitus ja väritys pelaa ihan kelvollisesti yhteen. Olin itse asiassa sangen skeptinen tämän suhteen ja meinasin jättää hankkimatta, mutta taidanpa seurata sarjan loppuun vaikkei mitään käsittämättömän hienoa olekaan -ei vain odotukset olleet korkealla.

Sijoituu kaiketi 10 vuotta Civil Warin jälkeen ja Parker on vanha gubbe, häviäjä laahustamassa eteenpäin harmaassa arjessa. Veri vetää taas seitin päähän kun tulee ärsykkeitä: sopivasti tuupitaan ja aatuviiksinen vielä vanhempi gubbe kituuttaa rollaattorinsa kera tuomaan mysteerisen kuoren Parkerille...


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 22.12.2006, klo 10:13:42
Special Comics: Spårhundarna.
Huono painojälki haittasi ajoittain lukunautintoa, mutta silloin kun Burnsin viivat olivat päätyneet asiallisesti paperille, niin ei voinut muuta kuin ihailla! Eleganttia viivaa ja omaperäisiä asentoja ihmisillä. Taloudellista, matta ah, niin täyteliäistä mustan käyttöä. Holdawayta en pysty imitoimaan, mutta Burnsilta voisin pikkuisen ottaakin vaikutteita.  ;)

Tarinoiden juonet olivat pettymys. Mulla on ennestään Special Comics: Spårhundarna osa 2, siinä on paljon mielenkiintoisemmat stoorit. Mutta tämän sarjakuvan ilmapiiri ja tunelma ovat kuitenkin just tismalleen napakymppi!

Mutta hyvä ostos ja 15 vuoden etsinnän tulos.
Jag är så lycklig.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Piber - 22.12.2006, klo 11:16:22
Ihmesarjat 10
Kivaa luettavaa ei mitään erikoista  ennen julkaisemattomat olivat kivoja

Viimeinen Mega!
Hyvä oli mutta viimeiseltä megalta olisi jotain isompaa odottanut.
Ei siltikään mitään isoa valittamista

One Piece 21
Jotain erinlaista tähän trikoo joukon sekaan piti hankkia.
Pitkästä aikaa hyvä One Piece

Sitten kirpparilöytöjen ihmeeliseen mailmaan.

Vallattomat pahkasika spessu IV
Hyvää kamaa en ole ennen lukenut pahkisspessuja odotin peruspahkaa, mutta olikin pelkkäää sarjista.

Vanhoja Madeja.
Mitäs näistä voisi sanoa

Joku X-men kun oli niin halpa.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Anssi Rauhala - 22.12.2006, klo 11:55:40
Walthéry, Gos & Peyo: Jacky et Célestin Sur la Piste du Scorpion.

Nyt on luettu. 40 vuotta vanhaa sarjakuvaa, ja paikoin se näkyy; juonessa pelataan hetkittäin 60-luvun sotilasfarssin rajaviivoilla.

Jacky & Célestin ovat nuoriamiehiä, jotka lähetetään selvittelemään vakoiluepäilyjä armeijassa. "Mutta mehän ollaan siviilejä!" Mikrofilmejä, Morse-koodia, kompastelua ja takaa-ajoja niin, että vanhalle tulee poikavuodet mieleen.

http://img80.imageshack.us/img80/9199/jetc01ady5.jpg

Pikku detaljit ovat taas kerran sellaisia, että niitä katsoo mielikseen. Kaupunkitaustassa sivulla 1 on heti mukana strumffi, ja siroa nuorta naista kääntyy silmät valppaasti auki katsomaan pikkupoika, joka on selvästi se Walthéryn myöhempi omakuva Petit Bout d'Chique.

Piirros on vielä selkeästi sitä Peyon studion koulimaa tyyliä (muistetaan, että tätä piirtäessään Walthéry oli 19 - 20 -vuotias, ja koko alkuosa on piirretty vielä armeijassa. Ainakin jeepit, tankit ja helikopterit ovat näköisiään. Mutta polkupyöräkomppanian fillareissa on vaikea uskoa olleen apupyöriä takana...)

Minulle tämä oli sairaspäivän piriste. Ja on se hyvä nähdä, miten vanhat mestaritkin ovat nuorina vielä joutuneet harjoittelemaan piirtämistä.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 22.12.2006, klo 15:24:55

http://img80.imageshack.us/img80/9199/jetc01ady5.jpg

 Ja on se hyvä nähdä, miten vanhat mestaritkin ovat nuorina vielä joutuneet harjoittelemaan piirtämistä.
Kyllä tuo on jo ihan toimiva ruutu. Palaset kohdallaan. Hieman masentaa, että parikymppinen jannu on tuon piirustanut. No, olihan hänellä ainakin melkein maailman parhaat opettajat!

Menen jatkamaan harjoittelua...



Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Lönkka - 31.12.2006, klo 23:42:26
Sain juuri nippuun Fantastic Four: World's Greatest Comics Magazine! 12-osaisen Kirby/Lee tribuuttiminisarjan. Aika eeppinen juttuhan tuo oli (tavallistakin megalommanisempi Doom varastaa aivan kaiken itselleen -Surffarin voimien pölliminen oli namusten viemistä tähän verrattuna!) mutta paikoitellen oikein viihdyttävä ja enimmäkseen eriomaisen onnistunut tribuutti. Erik Larsenhan tuon päävastuullinen oli mutta piirroksesta ja tussauksesta vastaa iso kasa eri tekijöitä. Tästä huolimatta muutamia valitettavan silmäänpistäviä poikkeuksia lukuunottamatta piirros on sangen yhtenäistä ja Kirbymäistä.

Bruce Timmin vuoksihan tuo tuli ostettua mutta aikamoista herkkua olivat Mike Royerin ja etenkin Joe Sinottin tussaamat osiot. Näkee että kaverit tietävät mitä jäljeltä vaaditaan kun emuloidaan Kirbyä.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 01.01.2007, klo 00:03:16
Tuo oli tosi hyvä pastissi!

Ja hyvää uutta vuotta. Kauhee pauke.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Lönkka - 03.01.2007, klo 20:05:07
Vastikään tuli luettua DC:n varsinaisen uuden Spirit sarjan avausosa.

Ai jai, mitä namia tarjoillaankaan!
Koko hommasta vastaa Darwyn Cooke tosin tussauksesta J. Bone ja komioista väreistä Dave Stewart. Tunnelma on, ainakin minusta, kovin alkuperäisen henkeä (hups, heh heh, oli kyllä tahaton) vaaliva ja kunnioittava Spiritin pelastaessa urahakuista uutisankkuria kidnappaajien kynsistä.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Veli Loponen - 05.01.2007, klo 10:42:02
Divarista ostin eilen Green Lantern the Emerald Dawn -kokooman ja lukaisinkin sen heti. Olin sitä pitempään jo kattellu tuolla Lukulaarissa, mutta en ollu raaskinu ostaa tätä ennen. Vähän se ulkoasu (huono paperi ja siitä johtuva suttuinen väritys) oli semmonen luotaantyöntävä.
Mutta kun sitä aloitti lukemaan, niin eihän sitä voinutkaan lopettaa kesken. Tarina oli hyvä ja kuvitus oli hyvä. Tykkään tommosista vähän kosmisista jutuista (aikoinaan Reed Richardsin oikeudenkäynti oli yksi mun suosikkejani). Välillä vähän hämäsi se, että asioita ei selitetty, vaan viitattiin vain joihinkin aikaisempiin keskusteluihin (joita ei kokoomassa tietenkään ole). Tietenkin sillä päästiin vähän oikomaan asioissa, jotka jokainen Lyhty-fani jo tietää (esim. sormusten heikkous keltaiseen), mutta oli se silti vähän töksähtelevää. Etenkin se, että sarjan pääpahis nimetään vasta puolivälissä ja silloinkin se käy ilmi siitä, että Vihreä Lyhty pohtii itsekseen, että mikäs tää Legioonaksi itseään kutsuva onkaan. Sitä ennen Legioona oli moneen kertaan yrittänyt kertoa nimensä, mutta ei onnistunut.
Mutta näistä huolimatta oikein oivallinen sarja ja sellainen aloitus Vihreälle Lyhdylle, joka pistää kaipaamaan lisää (täytynee tyytyä kuitenkin vain Showcaseen ja odotella DC spesiaalia, vaikka ne ei jatkoa tälle olekaan) ja kyllä tää vertailussa kestää Byrnen Teriksen uusinnalle.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 07.01.2007, klo 23:32:53
Emerald Dawn on Vihreän Lyhdyn "Man of Steel", eli minisarja jossa kirjoitetaan uudelleen Crisiksen jälkeinen Lyhdyn alkuperä.

Tuossa vain muutokset eivät ole yhtä radikaaleja kuin Teräsmiehellä, oikeastaan mikään ei muutu, tarina vaan kerrotaan eri asioita painottaen ja Halin persoonaan pyritään saamaan enemmän särmää.

Tuolle on kakkososakin, jonka tarina kerrottiin 60-luvulla muistaakseni yhdessä lehdessä. Eli Sinestron esittäytyminen.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Flemming Andersen - 13.01.2007, klo 00:18:44
Ensimmäinen Valerian -albumi (Paluu Alflololille) ei vielä saanut minua koukkuun mutta toinen ( Suuren tyhjyyden reunalla)sai... Tosin aikaeroa noilla on lienee parin vuosikymmenen ja -kymmenen albbarin verran. Eli paljon on vielä luettavaa.

Dialogi toimii noissa molemmissa, mutta jälkimmäiseen on vihodinkin saatu kiinnostava juoni. Kuvitus tosin näyttää vaatimattomammalta kuin vanhoissa Valerianeissa.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 04.02.2007, klo 20:27:44
Benoit Brisefer, Les taxis rouges
(Benjamin, Punaiset taksit)
Ensi viikolla on vuorossa 12 urotekoa, joka on muistaakseni vielä parempi kuin tämä albumi.

Heh, tajusinpa juuri että näissä molemmissa tarinoissa esiintyvä Joseph on Jijé. Morrisin piirtämä karikatyyri täällä toisaalla on ihan saman näköinen.

Ja Jijén oikea nimi oli Joseph (Gillain).


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Hanna - 04.02.2007, klo 23:37:40
Viimeinkin sain kolme jo hyvin riippunutta tekelettä luettua. Varsin erilaisia kaikki keskenään.

Goldi: LEPAKKO! Viikonlopun rakkautta

Olin hieman yllättynyt tästä omakustanteesta, luulin sen nimittäin olevan jonkinlainen novelli draamalla höystettynä. Kyseessä oli kuitenkin huumorihenkinen yhdestä muutamaan sivuun pikkutarinoiden ja strippien kokoelma pienen lesboystävysjoukon elämästä, ja toimi tuolla tavalla oikein mainiosti. Henkilöt jäivät vähän etäisiksi eikä juontakaan ollut mielestäni aina tarpeeksi kannattelemaan näitä tarinoita, mutta toisaalta monet jutut saivat kyllä hymyn suupieliin. Voisin ostaa tämän tuparilahjaksi eräälle sarjakuvan kohderyhmään kuuluvalle ystävälleni, luulenpa että hän pitäisi näistä jutuista kovasti ja löytäisi niistä myös paljon yhtymäkohtia omaan elämäänsä.

Petri Hiltunen: Riutta

Uskokaa tai älkää, mutta tämä oli ensimmäinen Hiltuseni. Viihdyttävä ja suoraviivainen paketti vailla elämää suurempaa filosofointia, aika meni oikein rattoisasti vaikka jotain jäinkin kaipaamaan. Avaruusmiehistön reaktiot olivat hiukan laimeita esim. retkueen jäsenen menehtyessä samoin kuin the first contactin hetkelläkin, tosin tummaihoinen suomalainen (hieno idea muuten!) vaikutti hieman muita tunteellisemmalta. Piirrostyö oli kyllä hienoa ja mustan käyttö todella taitavaa, ei voi kuin kadehtia. Myös alienien kommunikointiyritykset ihmisten kanssa olivat mielenkiintoista luettavaa. Kevyehköä mutta mukiinmenevää viihdettä tämä tarina siis!

Michel Rabagliati: Paul Has A Summer Job

Now we're talking!
Joku kehuikin tätä jo jollakin tuolla aiemmalla sivulla, eikä kyllä yhtään turhaan. Harvinaisen kaunista piirrosjälkeä (sanoisin jopa että herkkää jos en inhoisi sitä sanaa muissa yhteyksissä kuin luonteesta puhuttaessa), erityisesti leiripaikkaa ympäröivä luonto oli todella kauniisti toteutettu, puut ja järven ja auringon saattoi melkein haistaa. Tyylistä tuli kovasti mieleen 50-luvun grafiikka, ja tätä olisi ollut ihastuttava nähdä myös väreissä hehkuvan vihreän eri sävyissä. Tarinassa itsessään ei tapahtunut kovin ihmeellistä, tyypillinen kasvukertomus pojasta josta kasvaa kesäleirin ryhmänjohtajan vastuullisessa tehtävässä ja lasten myötävaikutuksella hieman aikuisempi kuin hän oli leirille tullessaan. Toisaalta juuri tämä tarinan verkkaisuus ja raukeus oli koko homman ydin; miellyttävä ja suorastaan rentouttava kertomus, joka osoittaa että vähäisilläkin elementeillä saa paljon aikaiseksi ja usein vielä enemmänkin. Kaiken lisäksi loppu oli erinomainen ja hieman koskettavakin - sopii siis minulle ;)


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Niko D - 08.02.2007, klo 11:51:21
Aloitettuani tämän uuden uljaan sarjakuvienluku-urani, täytynee myös alkaa kirjata, mitä kaikkea mielenkiintoista sitä tulee luetuksi. Eli ihan perusteista lähdetään. Tarkoituksenani on lukea aikuismaisempaa, ei supersankareista vaan ensisijaisesti mielellään ihan tavallisista ihmisistä ja ihmiskohtaloista kertovaa draamallisempaa sarjakuvaa.

Jeff Smith: Bone
Ensimmäinen poikkeus. Seikkailutarinoita on aina yhtä kiva lukea ja etenkin jotain näinkin eeppistä, pitkää ja isoa kuin Bone. Olin aika vaikuttunut: alun huumoripitoisuus toimi hienona kontrastina lopun synkkyydelle ja vakavuudelle. Huumori hävisi kerronnasta jossain vaiheessa hetkeksi kokonaan, mikä vaikeutti hiukan synkempiin sävyihin sopeutumista, mutta perusasennettaan ja kerrontatapaansa Smith ei missään vaiheessa hukannut; etenkin Ghost Circles oli kirjoista ihan parhaita karuudessaan ja armottomuudessaan. Tarina meinasi hiukan seisahtua Rock Jaw'ssa ja Old Man Cave'ssa, mutta pysyi kuitenkin henkilökuvauksellisesti mielenkiintoisena koko ajan. Loppuratkaisun äkkinäisyyttä voisi kai kritisoida myös, mutta toisaalta enemmänhän tuossa oli kyse henkilöhahmoista kuin itse juonesta - ja loppuratkaisukin toimii ihan hyvin, ehkä siihen olisi kaivannut vielä jotain lisäsuuruutta, en tiedä. Ehkä toinen lukemiskerta aikanaan kertoo lisää. Mutta hieno, hieno kirja, kaiken kaikkiaan.

Craig Thompson: Blankets
Toisena kirjana luin upean Blanketsin, joka on rehellisesti sanottuna paras koskaan lukemani sarjakuva - ainakin toistaiseksi. Syvällinen, persoonallinen ja tarkkakatseinen kuvaus ihmissuhteista: niin suhteista veljeen, vanhempiin kuin ensimmäiseen rakastettuunkin. Rehellistä ja suorapuheista tekstiä asioista, jotka ovat varmaan monelle tuttuja, enemmän tai vähemmän. Upeaa taidetta täydensi miellyttävän asenteellinen ja erottuva kerrontatapa, joka liikkui hienosti eri aikatasoissa ja hienosti tehdyissä vertauskuvissa. Myös uskonnon käsittely oli taitavaa työtä. Mieletön teos. Lisää tällaista.

Jason Lutes: Jar of Fools
Kolmas lukemani teos, Jason Lutesin Jar of Fools oli kolmikosta selvästi erilaisin enkä ihan heti tiennyt miten siihen suhtautuisin. Ensimmäisenä silmään pisti Lutesin kovin pelkistetty ja realistinen taide ja varsinkin ensimmäisen osan säntillinen, tiukka ja ehkä myös vähän tylsä ruutujako. Kirjan ensimmäinen osa oli hiukan hidastempoinen ja tapahtumaköyhä, mutta sen korjasi toinen osa, joka otti härkää sarvista ja vei tarinaa ja ennen kaikkea sen ihmisiä kohti kohtaloitaan. Loppuratkaisu ja koko tarina oli loppujen lopuksi oikeinkin hyvä ja piirrosjälkikin tuntui parantuvan toisessa osassa. Silti en ainakaan ensimmäisellä lukukerralla ihastunut hirveästi Lutesin kynänjälkeen, mutta katsotaan; ehkä kontrasti Thomsonin ja Lutesin välillä vain oli niin suuri.

Tilauksessa on jo Chris Waren Jimmy Corrigan ja sen jälkeen olisi tarkoituksena tutustua ainakin Kim Deitschin The Boulevard of Broken Dreamsiin ja Brian K. Vaughanin Pride of Baghdadiin. Daniel Clowesista en ole vielä varma. Suosituksia otetaan vastaan.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Curtvile - 11.02.2007, klo 15:46:56
Jotta sarjakuvafoorumilla olisi asiaa sarjakuvistakin:
Tuli hiljattain luettua parivaljakon Denys/Dugand DISTRICT 77 : Lili.
Tämä ranskalaissarjis oli outolintu. Juoni seuraa pähenkilöä Lili Lafayettea ja hänen alkutaivaltaan nimeämättömän amerikkalaisen suurkaupungin (New Yorkihtavan sellaisen) poliisipiirissä 77.
Lilillä on synkkä menneisyys ja vahva moraalinen selkäranka, eli periaatteessa se kulunein klisee mitä seikkailu/toiminta/poliisisarjoista löytää.
Poliisipiiri on repäisty kuin suoraan tv-sarjoista Shield, Nypd blue, brooklyn south, Langalla, tai elokuvista kuten Hyökkäys poliisiasemalle(assault on precint 13 , kumpi versio vaan).

Yhdellä isolla erolla.
Tämä on ranskalainen.

Ihmiset ovat enemmän kuin klisesumppuja, ei paljoa mutta silti, ja nihilistisyysasteikko on jo jättänyt richterin taulukon aikaa sitten.
Rikollispomo Big bossin kautta ja mm. Carpenter-sairaalan myötä sarjaan tulee myös vivahde 2yli-luonnollista? mutta tv-sarjoissa pysyäksemme se on kuten Millennium sarjassa, ei salaiset kansiot tyyliin.
Sarja on brutaali ja ruumiita syntyy, mutta väkivaltaa ei ihannoida, aivoilla varustetulle lukijalle on selvää ettei siitä ole ratkaisumalliksi.
Maailmaa ei teos kaunistele: lukijaa ennakkoarvauksineen ei säälitä, eikä naissankarille käy hyvin. Kolleegatkin tekevät hyvin selväksi että naisen paikka on kotona hellan ja nyrkin välissä.
Tylymmin kuin feminismin nimeen vannovat sarjakuvat.

Jotain hyvin ranskalaista on siinäkin että vain päähenkilö Lili polttaa.

Denysin piirrosjälki ei ole yhtä huokoista viivaa kuin monella ranskailaisella realistisen koulukunnan käyttäjällä vaan muistuttaa Tony Harrisin jälkeä vahvoine sivellin ja varjopintoineen. Jaimen väritys tukee painostavaa tunnelmaa.
Tämä on sarjan aloitusalbumi, jatkoa on tulossa. Jos alkuasetelmista vielä parannetaan on kyseessä kelpo trillerisarja.

ISBN 2-80362-190-8




Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Matti Karjalainen - 12.02.2007, klo 10:36:35
F. Paul Wilson & Matthew Smith: F. Paul Wilson's The Keep
IDW Publishing, 2006. ISBN 193323945X

Luin jokunen vuosi sitten kohtalaisen mainion kauhuromaanin The Keep, ja kun luin Tähtivaeltajasta, että siitä on tehty sarjakuvasovituskin, niin täytyihän se hankkia myös omiin hyppysiin.

Sarjakuvan esipuheessa kirjailija F. Paul Wilson kertoo melko suorasukaisesti inhonneensa romaanin pohjalta tehtyä, Michael Mannin (!!!) ohjaamaa elokuvaa, ja halunneensa tehdä sarjakuvasovituksen sen takia, että romaani voitaisiin edes kerran siirtää kunnolla visuaaliseen muotoon.

Suoraan romaaniin perustuvan The Keepin tapahtumat sijoittuvat toisen maailmansodan aikaiseen romanialaiseen linnakkeeseen, jota miehittävät saksalaiset saavat ikäväkseen huomata, että heidän miehitysvaltaansa kyseenalaistaa jokin yliluonnollinen, jolla on aika kiusallinen tapa tehdä sotilaiden kurkuista selvää. Vampyyri? Kuolemantapausten lisääntyessä soppaan sotketaan mukaan myös salaperäinen muukalainen, fanaattinen SS-upseeri (onko populaarikulttuurissa edes muunlaisia?), okkultismin asiantuntijaksi osoittautuva juutalaisvanhus sekä tämän kaunis sukulaistyttö.

Sarjakuvalle käy vähän samalla tavalla kuin romaanillekin, eli se heikentyy loppua kohti, jolloin tapahtumat siirtyvät perinteisemmästä vampyyritarinasta astetta kosmisempaan suuntaan. Lisäksi henkilöhahmot jäävät sarjakuvassa selvästi torsommiksi. Pahiten tämä koskee saksalaisia, eikä Wehrmachtin ja SS:n upseerien kiinnostavasta vastakkainasettelusta saada oikeastaan mitään irti.

Smithin kuvitus muistuttaa pikkuisen Mignolan Hellboyta, kuten muistaakseni Tähtivaeltajan arvostelussakin mainittiin, mikä nyt sinänsä sopii tämmöiseen kauhisteluun, mutta omaperäisempikin jälki olisi kyllä kelvannut.

Arvosanaksi keskinkertainen.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: roju - 12.02.2007, klo 11:30:57
Tilauksessa on jo Chris Waren Jimmy Corrigan ja sen jälkeen olisi tarkoituksena tutustua ainakin Kim Deitschin The Boulevard of Broken Dreamsiin ja Brian K. Vaughanin Pride of Baghdadiin. Daniel Clowesista en ole vielä varma. Suosituksia otetaan vastaan.

Kertomasi perusteella saattaisit tykätä Clowesin David Boringista ja varsinkin Ice Havenista kovastikin. Deitchin Boulevard on hyvä mutta ehkä raskaslukuinen. Myös Gilbert Hernadezin jutut saattaisivat miellyttää, niistä löytynee jotain kirjastostakin. Mieleen tulee myös Sfarin Rabbin katti, mutta Sfar on noin ylipäätään vähintäänkin epätasainen. Kun on niin tuotteliaskin. 
 
Sitten on tietysti unohdettu NERO Lynda Barry, joka siirtyi juuri Drawn&Quarterly -laatukustantamolle. Toivottavasti saa sitä kautta enemmän ansaitsemaansa näkyvyttä.

Hyviä lukuvinkkejä löytyy myös Paul Gravettin Graphic novels-kirjasta. Kirjan oivallus on esitellä teoksia aihepiireittäin (eikä esim. aikakausittain tai tyylisuunnittain). Kirja on kaiketi tulossa syksyllä suomeksi...


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: VesaK - 12.02.2007, klo 11:48:06
Warren Ellis & JH Williamsin & co:n Desolation Jones - kooste.
Alkuun jotenkin tuumautti, että joko taas hellblazreilua, mutta ei sentään. Mukavan pervo juoni ja nihilismiä vielä astetta enemmän kuin Constantinuksella consanaan.
Lopunajan lohtulukemisto.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: JV - 12.02.2007, klo 12:05:45

Hyviä lukuvinkkejä löytyy myös Paul Gravettin Graphic novels-kirjasta. Kirjan oivallus on esitellä teoksia aihepiireittäin (eikä esim. aikakausittain tai tyylisuunnittain). Kirja on kaiketi tulossa syksyllä suomeksi...

Julkaisisivat niitä sarjiksia, eikä pallopää-Gravesin kirjoja sarjiksista. No sentään Charles Burnsin Black Hole on tulossa suomeksi.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: roju - 12.02.2007, klo 12:29:18
Julkaisisivat niitä sarjiksia, eikä pallopää-Gravesin kirjoja sarjiksista. No sentään Charles Burnsin Black Hole on tulossa suomeksi.

Sas muuta. Mutta jospa tämä innostais osaltaan. Edes sitten kirjastoja hankkimaan ko. sarjakuvia alkukielisinä. Hankalaa järjestää edes mitään lukupiirejä kun ei teoksia ole saatavilla. Esim. Helmet:in kautta selvisi että MISSÄÄN  pääkaupunkiseudun kirjastossa ei ole MITÄÄN Jim Woodringia. Olen kuitenkin aika yllättynyt. Kai ne ostaa sit vaan mangaa vähentyneillä rahoillaan.

Ennen aina valikoimasta näki missä kirjastossa oli ollut hyvä sivari.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 13.02.2007, klo 11:22:57

Ennen aina valikoimasta näki missä kirjastossa oli ollut hyvä sivari.

Sivari? Kirjastoihin työllistetään työttömiä nuoria puoleksi vuodeksi kerrallaan. Meillä oli kirjaston musiikkiosastolla nykyinen poptähti Samae Koskinen töissä kahteen kertaan. Hänen aikanaan kirjastoon tuli mainioita levyjä. On niitä tullut muutenkin, etten minä sitä...


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: roju - 13.02.2007, klo 12:38:05
Sivari? Kirjastoihin työllistetään työttömiä nuoria puoleksi vuodeksi kerrallaan. Meillä oli kirjaston musiikkiosastolla nykyinen poptähti Samae Koskinen töissä kahteen kertaan. Hänen aikanaan kirjastoon tuli mainioita levyjä. On niitä tullut muutenkin, etten minä sitä...

Vaude! Vielä parempaa. Kyllä kirjastoihin muutenkin tulee hyvää tavaraa. Joskus 80-l kun täti oli nuori, nuo sarjakuvat ja poppilevyt oli enempi nuoriso(n ala)kulttuuria ja silloin ei vielä ollut ammattissa niin paljoa sitä osastoa opiskelleita.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: JV - 13.02.2007, klo 12:54:09
Kyllähän se Samae suoritti siellä sivarinsakin...

Riksun kirjastossa kuten muissakin "pienemmissä" pitäjissä, on itselle ihan edullista se, että kaikki kiinnostavin matsku on yleensä paikalla, ja sarjiksista uutusalbumeja ei tarvitse lainausjonojen takia pitkään odotella. Vähän harmittaakin se kuinka loistomatsku vaan nyhjöttää siellä hyllyllä käyttämättömänä. Musiikkiosastolla kiinnostavin osasto minulle on "Musiikkikulttuurien sulautumat", muihin nakataan kaikki fakkiutuneiden genrejen ulkopuolelle jäävä kokeellishenkinen musiikki - ja joskus tuntuu että olen ainoa joka Riihimäellä sitä riviä plärää.

Mutta kai aina joku uskalias eksyy niitäkin tutkimaan - ja silloin on oleellista, että Britney Spearsien ja PMMP:iden vaihtoehdoksi voi lainata Supersilentia, Foodia ja Susumu Yokotaa..


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 13.02.2007, klo 15:57:19
Musiikkiosastolla kiinnostavin osasto minulle on "Musiikkikulttuurien sulautumat", muihin nakataan kaikki fakkiutuneiden genrejen ulkopuolelle jäävä kokeellishenkinen musiikki - ja joskus tuntuu että olen ainoa joka Riihimäellä sitä riviä plärää.


Ennen pläräsi myös vanhempi poptähti Hannu "Tuomari" Nurmio, joka kantoi levyjä ulos joskus kaksin käsin.

Se Sami taisi toisen työrupeamansa tehdäkin sitten sivarina. Mutta näkynyt on sitä siellä muutenkin. Sister Flokin kuulemma perustettiin hyllyjen välissä...

Bestseller-materiaali on Riksunkin kirjastossa usein varattua ja jonotettua. Teininä vietin kesiä Karkun sivukirjaston vaikutuspiirissä, eikä siellä tainnut olla muita asiakkaita kuin minä ja mummoni. Molemmille riitti paljon luettavaa, avoinna se oli kaksi kertaa viikossa pari tuntia.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Lönkka - 13.02.2007, klo 22:40:51
Joskus 80-l kun täti oli nuori
Eh?
Onko 30-jotain vuotias täti?

Varmaan kai, mutta tuntuu jotenkin niin kummalta täteillä ainakin kvaakissa jossa keski-ikä oli muistaakseni kohtalaisen korkea.

Oh well...


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: roju - 13.02.2007, klo 22:45:32
Eh?
Onko 30-jotain vuotias täti?

Tätiys on henkistä.

Ekan kerran sitä oli varmaan täti joskus 14-vuotiaana jonku pikkuskidin tai sen äidin puheissa.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Samone - 13.02.2007, klo 22:45:53
Eh?
Onko 30-jotain vuotias täti?

Varmaan kai, mutta tuntuu jotenkin niin kummalta täteillä ainakin kvaakissa jossa keski-ikä oli muistaakseni kohtalaisen korkea.

Oh well...
Helposti. Olenhan minäkin kolminkertainen eno ja setä (molempia siis saman verran toistaiseksi). Niin ja minä olen kuitenkin sisarusparven vanhin. Luokallani oli eräs tyttö, jolla oli itseään nuorempi täti. Mikäli tyttäreni tulee äitiinsä, niin minä olen isoisä jo alta nelikymppisenä - vaimoni isoäiti huomattavasti nuorempana. Ja kun tälle linjalle lähdetään, niin sukuvikahan tämä - meillä oli kuusi vuotta yhtä aikaa viisi sukupolvea elossa.

-edit-
peesaan täysin rojua. Kalkkishan minäkin olen ollut jo teini-ikäisestä asti  ;D


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Niko D - 14.02.2007, klo 14:14:32
Kertomasi perusteella saattaisit tykätä Clowesin David Boringista ja varsinkin Ice Havenista kovastikin...

Kiitos paljon, taidankin pistää nuo molemmat seuraavaan tilaukseen - etenkin Ice Haven vaikutti arvostelun perusteella lupaavalta, en olisi tullut mokomaa ajatelleeksikaan ilman kehotustasi.

Pistetään muutkin nimet korvan taa. Kirjoittelen taas mielipiteitäni, kunhan olen saanut jotain taas luettua.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: TeroH - 18.02.2007, klo 23:08:42
Seth: Wimbledon Green - The Greatest Comic Book Collector of the World (http://www.amazon.com/Wimbledon-Green-Seth/dp/1896597939/)

Tekijä parjaa esipuheessaan teostaan pelkäksi huonolaatuiseksi tarinaluonnostelmaksi, jota ei pidä ottaa vakavasti. Sisältö osoittautui sitten harvinaisen hupaisaksi: Sarjakuva kertoo nimensä mukaisesti Wimbledon Greenistä, maailman menestyneimmästä sarjakuvien kerääjästä sekä hänen ystävistään ja vihollisistaan. Wimbledon Green oli legenda eläessään: Mutta mitä hänelle tapahtui? Kuka hän lopulta edes oli? Miten hän keräsi kokoelmansa?

Tarina keskittyy sarjakuvien keräilyyn ja siihen liittyviin ihmisiin. Pääasiassa kirja koostuu lyhyistä, irrallisista kertomuksista, jotka kaikki nivoutuvat päähenkilön ympärille jollain tavalla. Mukana on myös pari pidempää tarinaa, mutta nekin ovat aika osioisisia. Tapahtumat pyörivät myytävien sarjakuvakokoelmien tai yksittäisten, kuvitteellisten mutta selkeästi oikean elämän esimerkkien innoittamien sarjakuvien ympärillä. Hahmot kohtelevat sarjakuvia kuin ne olisivat elämän tärkein asia, ja keräily otetaan hyvin, hyvin vakavasti.

Onneksi sarjakuva on paljon hauskempi ja värikkäämpi kuin edelläoleva kuvaus varmaan antaa ymmärtää. Keräilyvimman huvittavat puolet tulevat absurdin tarinan puitteissa hyvin esiin, ja himokerääjäluoteen maaninen pakkomielteisyys kirvoittaa paljon hupia: Keräilijöistä tehdään suorastaan supersankareita ja -roistoja! Juonenkäänteet ovat absurdeja, elämää suurempia, mutta aivoihin jää tunne että kuitenkin kaikki voisi olla totta. Tarinassa on myös selkeän positiivinen tunnelma, mikä saa hyvälle tuulelle, mutta myös miettimään toisaalta keräilyn iloa ja toisaalta sen järkevyyttä.

Hyväntuulen sarjakuva. Keräilijöille. Älköön kukaan vain ottako tätä sarjakuvaa liian vakavasti.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Antti Vainio - 23.02.2007, klo 23:22:10


Hyviä lukuvinkkejä löytyy myös Paul Gravettin Graphic novels-kirjasta. Kirjan oivallus on esitellä teoksia aihepiireittäin (eikä esim. aikakausittain tai tyylisuunnittain). Kirja on kaiketi tulossa syksyllä suomeksi...

Lainasin tuon kirjastosta mutta en ollut kauhean ihastunut. Heti pedagoginen alku:miten luetaan sarjakuvia, tökki pahemman kerran. Hienon näköinen kirja ei tarkemmin katsottuna ollutkaan niin mainio juttu kun sivukokonaisuudet oli pienennetty olemattomiksi niin monessa kohtaa. Mieluummin kannattaa ottaa muutama edustava peräkkäinen ruutu ja vaikka suurentaa ne.

Hyvät puolet:Gravettilla on hyvä maku, niissä valinnoissa ei mun näkökulmasta ole valittamista. Eri sarjistyyppien historiikit on erittäin päteviä. Ja minäkin löysin sieltä paljon sellaisia joista en  tiennyt mutta haluaisin lukea.

muuta luettua viimepäivinä:

Giraud:Mister Blueberry

Huippulänkkäri. Hyvä idea että koko albumi tapahtuu yhden korttipelin aikana. Paljon väkeä (ehkä liikaakin) mutta ilmeisesti tässä pohjustetaan jatkoa. Ai niin, se piirros on aika hyvää.

Azzarello & Frusin:Loveless

Epäystävällisesti voisi sanoa että amerikkalaiset länkkärintekijät on nyt keksineet jostain nihilistisen asenteen joka italialaisilla oli jo 60-luvulla mutta kyllä minä tästä oikeastaan pidin. Taas pohjustetaan kovasti jatkoa, henkilöt ei ole erityisen mielnkiintoisia. Kerronnassa sotketaan eri aikatasoja oivaltavasti. Heti Moebiuksen jälkeen sinänsä pätevä piirros ei säväyttänyt muka mikäpä säväyttäisi?

http://www.newsarama.com/Vertigo/Loveless/Loveless02.jpg

Kindt & Hall:Pistolwhip

Hienon näköinen kirja päältäpäin, valitettavasti se graafinen puoli ei itse sarjakuvassa miellyttänyt yhtään. Mietin vain että tämä hutaisee peittääkseen sen että ei ole kovin hyvä, ranskalaisten selkeä linja meinaa minulle ihan muuta. Tarina on kuitenkin outoudessaan kiehtova, yksityisetsiviä, merirosvoja, radiokuunnelmia eikä (luonnollisestikaan) selvyyttä että mikä on päähenkilöiden kuvitelmaa ja mikä "totta"



Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Antti Vainio - 28.02.2007, klo 12:05:27
Meinaa mennä monologiksi mutta joutuu kehaisemaan eilen kirjastosta lainaamaani Sebastian Nybergin (tuttu täältä Kvaakista?) Feta Blåsia. Tässäpä mielenkiintoinen näkökulma suomenruotsalaisten salattuun elämään, ei mitään Hankenin pintaliitäjien leijumista vaan ankaraa pöndetoimintaa sellaisissa kiehtovankuuloisissa mestoissa kuin Böldby, Borgnäs och Sibbo (pahamaineisesta Grankullasta kertova episodi perustuu epäilemättä synkeisiin faktoihin). Parhaat iskut on niin hauskoja että pisti nauramaan ääneen vaikka sataan sivuun mahtuu toki paljon yhdentekeviäkin juttuja. Pitkä miinus siitä että tyyli muistuttaa niin paljon Piristä että tekee mieli jo puhua plagioinnista mutta kun oma tyyli löytyy (taitoa on) niin luulen että tältä suunnalta voi odottaa aika tyrmäävää kamaa


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Lönkka - 10.03.2007, klo 19:30:44
Pikakatsaus joihinkin suht tuoreisiin sarjiksiin:

Civil War The Initiative (Marvel) oli aika käsittämättömän pahaa bullaa joka tuli hankittua sen vuoksi että kässäyksestä vastasi Warren Ellis. Toisena kässääjänä oli Bendis -miten tuollainen voimakaksikko voi mennä näin pahasti metsään? Bonuksena mukana oli vielä 6 kaiketi kriittistä reprintattua sivua Kapun assasinaatiosta. Initiativessä oli vielä tuohon liittyvä "paljastus" joka ei tietenkään ollut mikään yllätys.

Aavistuksen verran edellistä paremmin pärjäsi Bendiksen kässäämän ja Frank Chon piirtämän The Mighty Avengersin ykkösnumero (Marvel). Teksti oli paikoitellen jäykkää ja mielenkiinnotonta ja teki mieli kysyä että onko tämä sama kaveri joka kässää Powersia? Chon jälki oli pääasiassa sitä silmäkarkkia mitä häneltä on totuttu näkemään, mutta etenkin Ms. Marvelin ja Rautamiehen keskustelut olivat kovin jäykästi piirrettyjä puhuvia päitä. Pelkään että lehti tulee jatkossa usein olemaan myöhässä sillä Cho tuskin kykenee kovin nopsasti piirtämään vaikka jatkaisi ykkösnumeron tapaan samojen kuvien kopiontia.

Loput Marvelit: Gaimanin Niilon Eternals sitten päättyi ja valitettavasti täytyy todeta että aika vähän tuosta jäi käteen - 1602 sentään vikassa numerssa nousi hetkeksi siivilleen... Brubakerin ja Philipsin Criminalin ekan tarinakokonaisuus päättyi myös ja kokonaisuutena se toimi ihan kivasti. Alku lupaili kyllä hieman enempi, mutta varmaan tuo on kiinnostavin Marvel -julkaisu tällä hetkellä kun ei Ellisin Newuniversalkaan ole ainakaan vielä tuntuvan kunnolla starttaavan vaikkei varsinaisesti ole vielä nokilleenkaan ole mennyt.


DC:llä Jeff Smithin Shazam! ei parilla numerollaan ole vielä vakuuttanut muusta kun että hieman hakusessa tunnutaan olevan. Lehti on kaikin puolin hienosti Smithimäinen mutta se viimeinen puserrus tuntuu, ainakin toistaiseksi, puuttuvan. Toisaalta hahmona Shazam! ei minusta ole edes kovin kiinnostava tai moniulotteinen. Sen sijaan olen kolmen numeron jälkeen pitänyt kovasti Darwyn Cooken Spiritistä. Mielenkiintoista nähdä alkaako kenties jossain vaiheessa floppaamaan.


Imagen Girls on parin viimeisimmän numeron ajan alkanut toimia jollain tapaa eli ei enää tunnu junnaavan paikallaan. Toki on syytäkin kun enää on 2 numeroa jäljellä...

Robert Kirkmanin Walking Dead jatkaa edelleen porskuttamistaan varmaan parhaana millekään formaatille ikinä tehtynä zombietarinana. Sankareiden kovin staattisen turvalliselta ja mielenkiinnotttomalta vaikuttava yltiöturvallinen tukikohta on selkeästi uhattuna ja stoori vetää hyvin. Lisähupia antavat PC -lukijakirjeet joissa kovasti tuomitaan aiemmin sarjassa tapahtunut vahvan naishahmon raiskaus ja näyryyttäminen (messevästä kostosta huolimatta) -ei saa näin tehdä mustalle hahmolle! Heh, vikassa numerossa joku sankari tuomitsee em. kohtauksen olevan runkkumaeriaalia valkoisille fanipojille. Jep jep! Amerikkalaiset -sanat eivät riitä, mutta hupia niistä saa kyllä revittyä!

Hupia saa myös englantilaisista, sillä hitaasti matskua ilmoille saattavalta Paul Gristiltä tuli taas uusi Jack Staff. vVikka kyseessä ei ollut missään nimessä muuta kuin sarjan keskitasoa edustava numero on miehen upeaa tarinankerrontaa sekä voimakasta kuvitusta aina todella mukava lukea. Heh, kauankohan pitää odottaa että saadaan Kanelle jatkoa kun julkaisun piti siirtyä suoraan alppariksi julkaistavaksi?


Ashley Woodin IDW:lle tekemä D'airain Aventure Magasin Comiquen ykkösnumero oli kaikin puolin kova pettymys ja nopsasti sutaistun oloinen. Voe voe.

Sen sijaan Archaia Studios Pressiltä tuli taas oikeastaan värisuora, sillä Killerin kolmososa vakuutti jälleen vaikka kakkonen olikin hieman mielenkiinnottomampi. Secret History Book 1: Genesis oli ihan kelpo luettavaa ja mielenkiinnolla jää odottamaan loppuja kuutta osaa. Piirros olisi kenties voinut olla hieman viimeistellympää mutta hyvä näinkin. Okkon kakkososa taasen toimi oikeastaan paremmin kuin ykkönen ja vaikuttaa siltä että tarinan kanssa ei hoppuilla. Eurooppalaista käännöstyötähän nuo kaikki ovat mutta hieno homma että Mark Smylie on viitsinyt ottaa julkaisuohjelmaansa oman upean Artesian lisäksi muutakin laadukasta matskua ja kyennyt pitämään tason tolkuttoman kovana! Kun vielä saisi sen Artesia Besiegedin seuraavan numeron ulos...


Nousevan auringon maasto ponnistaa Death Noten kymppiosa ja vaikka tätä mieluusti kyllä lukee niin taisi olla seiskaosan jälkeen sarjan heikoin osa toistaiseksi. Kaikki tuntuu jo aiemmin nähdyltä ja varsinainen jännitys ja sense-of-wonder vaikuttaa olevan sarjasta nyt hakuteillä. Olikos se onneksi niin että ovat kuitenkin tajunneet että ei sarjaa loputtomiin voi jatkaa ja homma päättyy numeroon 12?


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Lönkka - 14.03.2007, klo 18:43:16
Seth: Wimbledon Green - The Greatest Comic Book Collector of the World (http://www.amazon.com/Wimbledon-Green-Seth/dp/1896597939/)

Tekijä parjaa esipuheessaan teostaan pelkäksi huonolaatuiseksi tarinaluonnostelmaksi, jota ei pidä ottaa vakavasti. Sisältö osoittautui sitten harvinaisen hupaisaksi
Ostin TeroH:n suosittelujen pohjalta tämän ja oikein miellyttävä alppari olikin.

Eniten kyllä kummastutti tuossa alkupuheessa Sethin valitukset siitä että ei ole tasoltaan sellaista mitä normaalisti tekisi. Hoh hoijaa, jos mies ei olisi mitään sanonut asian tiimoilta niin en olisi suoralta kädeltä voinut sanoa että olisi heikompaa jälkeä kuin vaikka It's a Good Lifessa.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Lönkka - 14.03.2007, klo 19:17:12
No enpä tiedä.

Eipä ryve ainakaan niin syvällä siinä, tai tee sitä niin julkisesti kuin jotkut muut (kuten vaikka Joe Matt).



Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: TeroH - 15.03.2007, klo 22:27:08
Eniten kyllä kummastutti tuossa alkupuheessa Sethin valitukset siitä että ei ole tasoltaan sellaista mitä normaalisti tekisi.

Miulle tuli esipuheesta (jonka tietenkin luin kuuliaisesti jälkikäteen kuten  neuvottiin) mieleen ensiksi, että mitäs käänteisen logiikan mainontaa tämä nyt on? Jotenkin en oikein voinut uskoa tekijän olevan tosissaan haukkuessaan itseään. Koko esipuhe oli yhtä rituaalista itsensäruoskintaa, melkein. Voisin hyvin kuvitella, että esipuhe oli pelkkä pitkitetty vitsi.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: VesaK - 16.03.2007, klo 11:18:07
Seth ja Chris Ware rakastavat itsesäälissä rypemistä.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Rmäki - 16.03.2007, klo 11:23:56
Muutaman päivän ajan olen lukenut Kreegahista ostamiani Al Columbian "Biologic Show" -lehtiä - kerrassaan oivallista osaamista! Olipa hyvä että tuli vihdoin hankittua nämä, vaikka lehdet ovat ohuita läpysköjä, niissä riittää kummasteltavaa pitkäksi aikaa.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 16.03.2007, klo 17:41:55
Tuli luettua XIII: 3-5.
Osassa neljä jäin koukkuun tarinaan. Aikamoista vyyhteä Van Hamme kieputtaa, mutta taidolla.
Vancen kuvitus on yllättävän niukkaa, mutta hyvä väritys paikkaa paljon.

Toivottavasti tämä saadaan kokonaan suomeksi, myös se Giraudin kuvittama albbu! Bra.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: puro - 16.03.2007, klo 23:57:23
Flunssan kourissa on tullut luettua sekalaista, tässä päällimmäiseksi mieleenjääneet:

Greg Ruckan Queen & Countryn tempaisi sen verran mukaansa, että neljä ekaa tradea on luettu. Tyyli on hyvin brittiläinen ja juoni mielenkiintoinen. Piirtäjät hieman vaihtelevat, mutta ei se menoa haittaa. Jotenkin ihmisläheisempää kuin normaali supersankarisarjis.

Astro Cityn loputkin tradet tuli kahlattua läpi ja ei voi muuta kuin ihastella sekä tarinaa että piirrosta.

Ghost Riderin Road to Damnation oli minun kannaltani hukkapala. Nätti piirros ei saanut kiinnostumaan muovisesta juonesta. Hyi kamala. En tiennyt, että Ennis voi maistua näin pahalta.

Ellisin DV8 jäi jotenkin vaisuksi, kun siinä olisi ollut potentiaalia vaikka mihin. Vai pelkäsikö Warren, että sille kävisi The Boysit, jos päästäis mopon keulimaan niinkuin kunnon kisoissa kuuluu...

-P.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Matti Karjalainen - 17.03.2007, klo 19:28:42
Voltaire: Oh My Goth! Version 2.0 (Sirius Entertainment, 2005)

Voltairen, goottikulttuurin monialamiehen (sarjakuvien lisäksi jokunen kirja ja muutama ihan hauska levy) sarjakuva naureskelee gootti-ilmiöille vaihtelevalla menestyksellä: osa jutuista nauratti kovastikin, osa aiheutti lähinnä haukottelua ja kaikkein pahimmat alapään jutut myötähäpeää.

Voltaire tuntui käsikirjoittaneen sarjakuvansa vähän fiilispohjalta, ja juonta kuljetettiin eteenpäin samaan tapaan kuin Lewis Trondheim tekee huonoimmillaan (eli toisin sanoen "Julkimoissa"). Kovasti suuntaan jos toiseen poukkoilevan juonen turvin lukijalle esiteltiin niin epäonninen kääpiö, Keith Richards, avaruusvampyyreja, Saatana, Britney Spears, mustia ghettogootteja, tehostevelho Roy Harryhausen ja ties mitä.

Arvosanaksi keskinkertainen.

"Oh My Goth!" oli muuten nidottu onnettomasti, ja kun olin unohtanut sen hetkiseksi alassuin avatuksi lattialle, oli minulla käsissäni parinkymmenen euron irtolehtipainos.

Sethin "Wimbledon Green - The Greatest Comic Book Collector of the World" alkoi kiinnostaa. Pitäneepä hankkia jostakin hyppysiinsä.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: VesaK - 17.03.2007, klo 19:36:26
Ennisin & co. "uudistama" Punisher on kovaa kamaa. Kun Nyrokin kaikki parituhatta gangsteria on tapettu, Tuomari käy tuomitsemaan talouskrimejä jne.
The Slavers on esmes hyvinkin pirteä opus sarjassa.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 17.03.2007, klo 21:16:04
Myöskin uudessa Punisher War Journalissa, jossa Frank on yhä tiukasti mukana Marvel-versumissa, listitään väkeä. Näissä vaan vanhoja Marvelin peruskonnia. Monia tuttuja meni kerralla monta.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 23.03.2007, klo 14:15:44
Ou Le regard ne porte pas/Katseen kantamattomissa 1 ja 2.

Ensimmäinen albumi oli oikein hyvää sarjakuvaa. Kiinnostava juoni, jossa ripaus mystiikkaa mukana. Jatkoa jäi todella odottamaan mielenkiinnolla.

Toisessa albumissa (tapahtuu parikymmentä vuotta ensimmäisen albun jälkeen) kaikki sitten lässähtää totaalisesti. Yliluonnollisten tapahtumien selitys on ihan mielenkiintoinen ja omaperäinenkin, mutta henkilöhahmot ja heidän motiivinsa eivät vedonneet ainakaan minuun. Väli-Amerikan viidakko ei ollut myöskään mielestäni onnistunein kulissi tapahtumille.
Albumissa oleva loppukohtaus on nähty noin sata kertaa.

Pettymys.

Pieni varaus:
Ranskan taitoni on sitä luokkaa, että jotain olennaista on toki voinut mennä silmieni ohi.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 20.04.2007, klo 12:37:12
Luin pari Rubiini-albumia: Halloween-stoorin ja Sarjamurhaajan. Huolellisesti kehitettyjä juonikuvioita, lukemisen kerran aloitettuani oli pakko jatkaa loppuun asti. Siitä täydet pisteet.
Piirrokset on piirretty huolella, mutta taso heittelee aika lailla ja hahmot eivät ole oikein luonnollisia/rentoja, vaan jonkin sortin pökkelöitä. De Lazare taitaa muuten pitää erikoisesti pepuista!

Dramaturgia ja kuvakerronta on paikoin hieman kömpelöä, mutta sitten joskus taas oikeinkin hyvää.

Mukavaa kirjastosta lainattavaa sarjakuvaa tämä Rubiini. Eiköhän nuo muutkin sarjan albumit tule luettua.

Aika ison tykin Rubiini onnistuu piilottamaan pikkuisen nahkatakkinsa alle.
Mutta niinhän Ressun koirankoppiinkin sopi vaikka mitä!


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 01.05.2007, klo 17:42:02
Pratt: Morgan.
Aika herkullista rentoa Prattia, siis tuo piirrosjälki. Meheviä mustia pintoja.
Tarina tasaisen tavallinen ja hiukan pitkäpiimäinen. Ihan OK.

Mahtipontiset artikkelit albumin alussa ovat hiukan huvittavia. Minusta pelkän sarjakuvan pitäisi kertoa kaikki olennainen ajasta ja taustoista.


Mikä olisi OIKEIN hyvä Pratt-albumi?
Muistan pitäneeni "Tarkan laukauksen sambasta" ja "Konsert för harpan och nitroglyserinistä".


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 01.05.2007, klo 18:08:39
Oikein hyviä Pratt-albumeja ovat ne joissa ovat Nonarissa ja Tapiirissa tulleet jaksot.

-Kauriin merkin alla
-Banaaniconga
-Kelttiläistarinoita

Ja noista pari seuraavaa:
-CM Etiopiassa
-CM Siperiassa

Noiden jälkeen alkoi taso laskea, mutta ei nopeasti ei eikä koskaan pohjamutiin menty. Eli nuo nyt ainakin.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Reijo - 03.05.2007, klo 18:13:06
Michael Farr: Professor Calculus

Tämä tulikin yllättäen jo viime viikolla, vaikka virallinen julkaisupäivä on ensi maanantaina. Opus on osa Farrin 12-osaista Tintin seikkailujen hahmoja esittelevää kirjasarjaa.

Tuhatkauno esitellään perinteisesti ja esikuvansa Auguste Piccardin rinnalla. Ei ylimääräisiä syvyyspsykologisia teorioita.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 05.05.2007, klo 17:54:35
Corto Maltese: Mu

Jopas jotakin! Ei ollut päätä eikä häntää koko "tarinassa". Todellinen pohjanoteeraus!
Välinpitämätöntä työtä  ja lukijakuntaa aliarvioiva tekele.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: pertti jarla - 06.05.2007, klo 22:55:35
Todellisuus ON sikäli tarua ihmeellisempää, että historian kahinoista ammentavat Corto Malteset ovat rikkaampia ja kiinnostavampia kuin päänsisäiset, Steinerin ja muiden metafyysisistä höpinöistä ammentavat episodit. Muutenkin historia on kiinnostavampaa, opettavampaa ja ajatuksia herättävämpää kuin fiilispohjalla surffaileva mystiikka ja new age-hömppä.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Reijo - 07.05.2007, klo 22:10:17
Jyrki Heikkinen: Tohtori Futuro

Esittelee muun muassa Rottamiehen osana hämmentävien muodonmuutosten sarjaa. Vaikka kaikki menetetään, niin se ei silti ole loppu. Pimeiden huoneiden salaisuus paljastuu vain ovia avaamalla.

t. Reijo


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Lönkka - 08.05.2007, klo 15:22:28
Hellboy: Darkness Calls 1
(Dark Horse)
Eka Duncan Fegredon piirtämä HB-numero osottautui aika pahuksen hyväksi. Huoli tason romahtamisesta oli täysin turha jäljen ollessa varmaankin komeinta Fegredoa ikinä. Ja yleisilme ei juurikaan eroa Mignolan jäljestä. Olisi ihan jännä tietää tekikö Migonla vaan käsiksen vai kynäilikö jonkinmoisia karkeita pohjia Fegredolle.

Midnighter 7
(DC)
Sarjan ehdottomasti paras jakso, mikä ei nyt sinänsä kovin vaikeaa kun taso ei ole niin kummonen ollut. Kässääjä Brian K Vaughan on onnistunut kirjoittamaan hyvin nimihahmon oloisen stoorin käyttäen stoorin suurena ideana Midnighterin erikoiskykyä kyeteä laskemaan kaikki tilanteiden mahdolliset lopputulokset joka sitten esiteään kertomalla tarina käänteisessä järjestyksessä sivu kerrallaan. Julkaisumuodosta johtuen siis ei sisällä kaikkia mahdollisia variaatioita vaan pelkästään yhden, mutta on yllättävän mukavasti toimiva jippo.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Wade - 08.05.2007, klo 15:28:55
Jyrki Heikkinen: Tohtori Futuro
Oliko hyvä? Meinaan, että kun olen nääs itse hommaamassa myös, jotta näyttikö hyvältä?


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Reijo - 09.05.2007, klo 14:30:28
Oliko hyvä?

Oli hyvä, vaikka kryptisesti tulikin se ilmaistua.  Aseman sivuilla  (http://www.asemakustannus.com/) on näytepätkä luettavissa.

t. Reijo


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Wade - 09.05.2007, klo 14:33:16
Justiinsa hilluin noilla sivuilla, mutten tajunnut tuota. Joo, ihan suomalaisen näköistä sarjakuvaa.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Matti Karjalainen - 12.05.2007, klo 11:31:05
Tiitu Takalo - Kehä

Sarjakuva kahden nyrkkeilyä harrastavan tytön välisestä ystävyydestä, joka muuttuu ajan myötä rakkaudeksi. Ei hassumpi juttu, vaikka mielestäni realistisen tarinan loppuhuipennus oli vähäsen vaisu: ehkä olisin odottanut vähän enemmän dramatiikkaa. Henkilöiden tunteita kuvattiin hyvin, tosin päähenkilön poikaystävä oli vähän kliseinen tapaus. Takalon kynänjälki oli mielestäni onnistunutta, ja miellytti huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi "Josefiina leipoo" -sarjakuvassa.

Corto Maltese: Mu. Jopas jotakin! Ei ollut päätä eikä häntää koko "tarinassa". Todellinen pohjanoteeraus!
Välinpitämätöntä työtä  ja lukijakuntaa aliarvioiva tekele.

Komppaan kuin Steve Cropper ainakin. Ja voitte uskoa, että kun ensikosketus Corto Malteseen tapahtui kakarana juuri tuon Mu-tarinan kautta, niin siinä oli jonkinlainen kynnys ottaa käsiinsä seuraava albumi.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Lönkka - 14.05.2007, klo 00:03:33
Komppaan kuin Steve Cropper ainakin. Ja voitte uskoa, että kun ensikosketus Corto Malteseen tapahtui kakarana juuri tuon Mu-tarinan kautta, niin siinä oli jonkinlainen kynnys ottaa käsiinsä seuraava albumi.
Niin totta.
Kymppivuotiaana tämän vuoksi Corto oli ehdottomasti Non-Stopin paskinta antia, mutta myöhemmin on oppinut arvostamaan ihan eri tavalla. Mutta ei helpointa stooria tosiaan heitetty alussa kehiin!


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Timo Ronkainen - 16.05.2007, klo 03:57:16
Jyrki Heikkinen: Tohtori Futuro

Arvostelu etusivulla (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=832)

Timo


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Veli Loponen - 17.05.2007, klo 22:10:20
Lähdin nostalgiamatkalle ja olen lueskellut 80-luvun Ryhmä-X:iä. Tai vasta aloitin lukemalla 88 vuoden Marvelit ja nyt olen pari 86-vuoden lehteä lukenut. Pääsin Salattuihin sotiin ja ajattelin lukaista senkin läpi vaihteeksi.
Kivaa hömppää. Ja nyt ensimmäistä kertaa itsekin huomaan sen, että Claremont tosiaan selittelee vähän liikaa. Kyllähän se menee, mutta... Tykkään kummiskin kaikista ihmissuhdekiemuroista ja muusta.
Pitäisköhän näiden jälkeen lukea Byrnen Ihmeneloset...


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Lönkka - 22.05.2007, klo 19:45:03
Luin aamulla loppuun illalla unilukemisena aloittamani First Secondin julkaiseman Lewis Trondheimin ja Fabrice Parmen Tiny Tyrantin ja myöhästyin töistä sen vuoksi.

Kerrassaan upeaa ja hauskaa junnujen sarjakuvaa joka sopii myös aikuisille. Piirros on sellaista 60-luvun tyylitellyn animaation oloista (vrt vaikkapa Pink Panther), tyylikästä, ilmeikästä ja jouhevaa. Koko komeus on väritetty vielä erinomaisen säkenöivästi.

Jos jotain huonoa pitää sanoa niin kun lukee kaikki 12 stooria about putkeen niin toistoa on ilmassa.

Mutta uskallan rekomendata kybällä räkänä ja kolme peukkua pystyssä.

(http://www.firstsecondbooks.net/images/tinyTyrantGirl.jpg)


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Lönkka - 25.05.2007, klo 08:43:51
Eilen yöllä kahlasin silmät puolitangossa unilukemisena kaksi tolkuttoman hyvää kutosnumeroa eli Brubakerin ja Philipsin Criminal -sarjan (Marvel/Icon) kakkos storylinen avausjakson sekä Cooken Spiritin (DC).

Molemmat olivat hieman epälineaarisia stooreja ja toimivat kuin junan vessa. Taide oli molemmissa myös silmiähivelevän kaunista. Lukiessa ei väsyttänyt lainkaan kun oli erinomaiset tarinat työn alla mutta kun vedin nahkaa silmien päälle tilttasin heti.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 27.05.2007, klo 12:27:24
Luin Jacky et Celestin albumin Sur la Piste du Scorpion.
Uskomatonta! Walthery on ollut jo aika tekijä parikymppisenä. Sanattomaksi vetää,kun muistelee mitä itse tuon ikäisenä tuherteli.

Juoni on mielenkiintoinen ja sujuvasti etenevä, mutta vanhahtava, ei voi mitään. Olikos se juuri tämä seikkailu, jossa Walthery ja Gos keksivät kumpikin aina yhden sivun tarinaa vuorotellen. Ainakin tässä syttyy palamaan vanhanmallinen auto ja Walthery mainitsi jossain hyllyssäni olevassa teoksessa, että hän inhosi kyseisen auton piirtämistä ja kun tuli hänen vuoronsa ideoida tarinaa,hän päätti päästä autosta eroon.

Mukava nostalgiapläjäys meille varttuneille tämä "Skorpionin jäljillä".

Näytesivu ei ole kyseisestä albumista,mutta kuitenkin...

(http://www.bedetheque.com/Planches/jackyetcelestinpl.JPG)


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 27.05.2007, klo 12:54:37
Ja huomatkaa mikä poikapari on kehitetty tämän poikaparin pohjalta, kuten arvostelussani totesin.

Eli Yoko Tsunon Pol ja Vic kehitettiin alunperin J & C -seikkailuun tehtyyn käsikirjoitukseen (Matka maan uumeniin).


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 27.05.2007, klo 13:03:26
J et C:ssä punapää on fiksu ja tumma on tomppeli.
Päinvastoin kuin Pol ja Vic. Eli pikkuisen Leloup yritti "hämätä".


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Sika - 27.05.2007, klo 17:38:47
Ja ei tätäkään taida suomeksi olla tullut albumin albumia?

huoh


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 28.05.2007, klo 14:16:26
Ei tuo mun lukemani J et C edusta mitään eurosarjakuvan huippua. Aikansa perussarjakuvaa (hieman raakilemaista jopa, myönnetään) ja kiinnostava kurkistus tulevan mestarin oppivuosiin. Toki upeaa jälkeä parikymppisen tekemäksi, ja taitaapa olla vielä asevelvollisuuden ohessa piirretty!?

Parhaiten albumi toiminee meille ikinuorille Walthery-faneille.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 28.05.2007, klo 22:18:10
Tässä 16-vuotiaan Walthéryn Pipo et compagnie -sarjaa vuodelta 1962. Käsikirjoitus Mittéï.

(http://www.bedetheque.com/Planches/pipopl.JPG)


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Matti Karjalainen - 31.05.2007, klo 04:37:23
Tämä olisi varmaan mennyt yhtä hyvin tuonne sarjakuvissa esiintyviä rintoja käsittelevään ketjuun, mutta pistetään kuitenkin tänne... Eli luettua tuli

Frank Cho: Shanna, the She-Devil
Marvel, 2006. ISBN 0785110380

http://www.amazon.com/Shanna-She-Devil-TPB-Frank-Cho/dp/0785110380

Frank Chon "Turvatarha" on mielestäni ollut ihan kohtalaisen hauska strippisarja, joten oli mielenkiintoista tutustua miehen työhön myös toiselta kantilta ja tarttua tähän uudet Shanna-lehdet 1-7 yhteen keräävään Marvel-albumiin, vaikka Tähtivaeltajan arviossa se taidettiinkin lytätä.

Pähkinänkuoressa: erikoisjoukkojen sotilaat löytävät unohdetun natsilaboratorion jostakin viidakon kätköistä. Sieltä löydetään myös isopovinen ja voimiltaan vähintään kymmentä miestä vastaava Shanna-amatsooni, joka on suunniteltu jonkinlaiseksi geneettiseksi supersotilaaksi.

Laboratoriosta tarttuu tutkimusryhmän mukaan myös tappava virus, jota varten osa porukasta joutuu lähtemään takaisin etsimään parantavaa entsyymiä. Se ei ole kovin helppoa, sillä kadonneessa maailmassa on hitosti dinosauruksia, lähinnä tyrannosauruksia ja Jurassic Parkin maailmalle lanseeraamia ja sittemmin raivostuttavuuteen asti viljeltyjä velociraptoreita, joista on sitten kovasti mielipahaa porukalle. Onneksi Shanna on melkoinen tappokone.

No, mitäs tästä voisi sanoa? Chon itse käsikirjoittama tarina oli aikamoista mutkat suoraksi -höttöä, mutta siinä oli kuitenkin natseja ja helskutisti dinosauruksia, jotka toimivat populaarikulttuurissa aina ja iänkaikkisesti. Kumpienkaan olemassaoloa ei kyllä oikein pystytty selittämään. Kuinka ihmeessä natsien salaisessa laboratoriossa voi työskennellä vähän yli kolmikymppinen tri. Elsa, jos toinen maailmansota on kuitenkin loppunut jo aikakausia sitten? Onko hän toisen polven uusnatseja, geneettisen kehittelyn tulos vai hahmo, joka on ollut pakko ottaa mukaan, jotta tutkimusryhmä saisi tietää pelastavan seerumin olemassaolosta?

Syvällisemmästä tasosta tai edes henkilökehityksestä kiinnostuneiden kannattaa jättää albumi suosiolla väliin, kumpaakaan ei nimittäin esiinny, vaikka sitä vähän yritetäänkin. Mutta hei, tyrannosaurukselta räjäytetään pää dynamiitilla! Raptoreita listitään machetella! Ja Shanna kylpee tässä kohtauksessa vesiputouksen alla!

Cho osaa piirtää, ja luultavasti etenkin mieslukijat saavat tästä jotain irti, sen verran uhkea ja muhkea vähäpukeinen päähenkilö on. Englanninkielisen Wikipedian mukaan Shannan piti kai alun perin olla vieläkin enemmän aikuisille suunnattua sarjakuvaa, mutta nyt ns. strategisten paikkojen eteen on piirretty aina jotakin.

Lähimpänä vertailukohtana voisi toimia J. Scott Campbellin "Danger Girl", eli jos piti siitä, kannattaa lukea myös "Shanna, the She-Devil". Muussa tapauksessa kannattaa harkita kahdesti, sillä eipä albumia voi pitää muuna kuin tasoltaan keskinkertaisena kertakäyttöviihteenä.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 17.06.2007, klo 19:06:33
Luin Jerome K. Jerome Bloch: La comtesse ja La lettre.

Jeromen piirtäjä Dodier on kyllä aika heppu! Pienistä, arkisista asioista hän punoo taitavasti kiinnostavan, persoonallisen  juonikuvion. Jokainen kuva tuntuu viimeisen päälle harkitulta. Tarinaan ei tarvitse lisätä yhtään ruutua eikä ottaa pois. Perfecto.

Conradin ohella Dodier on vuosituhannen vaihteen kiinnostavimpia tekijöitä. 

Nämä kaksi albumia muodostavat yhden tarinakokonaisuuden: Jerome herää kännissä vanhan naisen asunnosta, revolveri kädessään. Naisella on luoti päässä ja poliisit kolkuttavat ovella...

Ostin myös ihka ensimmäisen Jeromen. Se hakee vielä muotoaan ja tyyliään, varsinkin alussa. Kiinnostavaa havaita ettei Dodierin kaltainen mestarikaan alkutaipaleellaan NIIN kovin ihmeellinen ollut. Perspektiivivirheitä ja kökköä sommittelua paikka paikoin.
Mutta persoonallinen juonenkehittely on jo havaittavissa, mutta sekin vielä nupullaan.
Jerome Blochia voi lukea muuten viimeisimmistä Mustiksista suomen kielellä .


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 18.06.2007, klo 11:28:32
Jordi Bernet, Trillo: Bang bang 3. Reines de la Savane
Torpedon tekijän iloisempi, hauskempi sarja. Graafisesti upeaa, lennokasta jälkeä. Hieno mustan ja valkoisen tasapaino.

Juoni:
Lentokoneen maahansyöksy viidakkoon, pikaista lesboilua, pygmiheimo, neitsytjumalatar, tyydyttymätontä himoa, kahleita, kadonneen kaksoissisaren löytyminen, huora-äidin muistelua, kiimainen jättiläisgorilla, pako viidakkoon, pornoelokuvaryhmään liittyminen (alunperin piti tehdä dokumenttia!).
Päähenkilö Cicca siis kokee vaikka mitä tässä riemastuttavassa tarinassa! Eikä tässä ollut vielä edes kaikki.

http://www.amazon.fr/Bang-3-Reines-Savane/dp/2226132341/ref=pd_bxgy_b_img_b/171-4363648-0854625

Pakko saada Bang Bang 1 ja 2!   ;)



Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Lurker - 18.06.2007, klo 12:20:16
Pakko saada Bang Bang 1 ja 2!   ;)

Jaa-ha, vai että pakko saada - ja kansikuvilla ei sitten ole mitään tekemistä asian kanssa...
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=1414.0;id=4875)
Varsin reiteviä tyttösiä.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 18.06.2007, klo 14:49:17
Kansi kertoo aika hyvin Bang Bangin tyylilajin. Norsuja ei ollut tarinassa mukana niin kovin hirveesti. Savanni on oikeastaan hieman harhaanjohtava sana tuossa otsikossa, mutta who cares...

Joo, eivät ole mitään anorektikkoja, tyttöset meinaan.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: J. Suominen - 18.06.2007, klo 15:15:56
Juoni:
Lentokoneen maahansyöksy viidakkoon, pikaista lesboilua, pygmiheimo, neitsytjumalatar, tyydyttymätontä himoa, kahleita, kadonneen kaksoissisaren löytyminen, huora-äidin muistelua, kiimainen jättiläisgorilla, pako viidakkoon, pornoelokuvaryhmään liittyminen (alunperin piti tehdä dokumenttia!).
Päähenkilö Cicca siis kokee vaikka mitä tässä riemastuttavassa tarinassa! Eikä tässä ollut vielä edes kaikki.

Tämän on pakko olla maailman paras sarjakuva! Heti toivon tätä Punaiselta Jättiläiseltä suameksi!


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Toni - 18.06.2007, klo 16:03:51
Jaa-ha, vai että pakko saada - ja kansikuvilla ei sitten ole mitään tekemistä asian kanssa...
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=1414.0;id=4875)
Varsin reiteviä tyttösiä.

Mikäs mussa on vikana, kun mä tuon kannen nähtyäni luin alpparin nimeksi koko ajan Gangbang?


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Anssi Rauhala - 18.06.2007, klo 16:08:37
Minulle posti toi tänään Pauvre Lampil -albumin numero 3 (kakkonen ja nelonen ovat vielä matkalla), ja siinä ei ole mitään eksoottista viidakkoactionia. Sen sijaan esimerkiksi:

(http://img522.imageshack.us/img522/5971/pauvlampilsj2.jpg) (http://imageshack.us)

Kuvassa vasemmalta oikealle Cauvin (käsikirjoittaja), Lampil (piirtäjä) ja rouva Cauvin. "Mitäs olette tekemässä?" "Kässäriä."


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: J. Suominen - 18.06.2007, klo 16:12:35
Mikäs mussa on vikana, kun mä tuon kannen nähtyäni luin alpparin nimeksi koko ajan Gangbang?

Tyydyttymätön himo?


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 18.06.2007, klo 16:12:45
Taitavat olla siis hyviä nuo Lampilit? Kun kerran olet tilannut niitä oikein monta kappaletta.
Olen joskus niitä vilkuillut, mutta yleisilme on hieman staattinen pikaisen selailun perusteella.

Pitänee tutustua joskus noihin(kin).



Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 18.06.2007, klo 16:13:12
Tyydyttymätön himo?


Lukihäiriö?


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Gio - 19.06.2007, klo 13:29:46
Maus: Selviytyjän tarina - Halusin yleissivistää itseäni ja toisen maailmansodan tapahtumista kertova Maus tuli ahmittua varsin nopeasti. Sanotaanko että piirrostyyli ei ole sellainen mitä yleensä tulee luettua/kerättyä hyllyyn, mutta pidin tästä sarjakuvasta erittäin paljon. Se, että kaikki henkilöt olivat eläimiä, ei lainkaan muuttanut tarinan luonnetta ja sarjakuva kyllä pisti miettimään ihmiskunnan tekoja ja historiaa hiukan tarkemmin..

Pride of Baghdad - Erittäin kaunis katsella ja vaikea jättää kesken. Sarjakuva kertoo siitä kuinka vuonna 2003 leijonalauma karkasi baghdadilaisesta eläintarhasta sen jälkeen kun sitä on pommitettu. Tarina perustuu todellisiin tapahtumiin, mutta tietenkin tarina on suurimmaksi osaksi dramatisoitu ja keksitty, sillä harvapa tietää mitä elukat keskenään juttelisivat tai mitä aivan oikeasti tapahtui leijonien matkalla vapauteen.. Jellonaporukan seikkailuja voisi suositella melkein kenelle tahansa luettavaksi.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Mon of Olay - 20.06.2007, klo 13:42:16
Pakko saada Bang Bang 1 ja 2!   ;)

Spanskeissa tätä sarjaa on julkaistu ainakin viisi albumia nimellä Cicca Dum Dum, ja tuo kolmonen on kyllä kirkkaasti sarjan paras. Pari ekaa ovat mafiamaailmaan ja myöhemmin Meksikon sisällissotaan sijoittuvaa perusmeininkiä, jossa aktista toiseen päästään usein Chandlerin opetusten mukaan, eli siten, että joku mies tulee aseen kanssa ovesta sisään. Nelosessa on vielä jotain hyvää viidakko/vankilameininkiä, mutta viitonen on melko tavanomainen pätkä, jossa Cicca ei tee juuri muuta kuin yrittää vietellä veljentytärtään.

Manaran Click-sarjassa oli vähän sama juttu: kolmonen oli vauhdikas viidakkoseikkailu, ja muut vähemmän innovatiivisia.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Lönkka - 29.06.2007, klo 23:39:08
Parin viikon mökkirupeaman aikana tuli kahlattua jonnin verran sarjakuvaakin:

Niilo Pielinen -boksi (Egmont)
Kvaakissa ilmenneestä kritiikistä huolimatta tykkäsin kovasti kun pääsi ahmimaan lapsuuden(kin) huumoripläjäykset kronologisessa järjestyksessä vuorokaudessa. Vaimo kummasteli miksi hirnuin ihan jatkuvalla syötöllä eikä sitten jaksanut Niilosta innostua kun esittelin suosikkejani -kerettiläinen!

Ihan ei 1000 strippiin päästy ja loppupuolella jälki meni mielestäni liian piipertämiseksi ja juonetkin vähemmän hauskoiksi, mutta nuo annettakoon toki mestarille anteeksi.

Fibakin tuli vastaan:
Stripissä 491 Kursio maanittelee Pappenskjöldiä katsomaan uuden toimitalon pienoismallia ja sanoo kakkospanelissa että tämän mielipide on RUUDUSSA kovin arvokas. Eli jäänyt alkupeäisestä suomijulkaisusta tuo korjaamatta boksin käyttämään Spirou -muotoon.

En muista olenko strippiä aiemmin nähnyt mutta ainakin nyt riemastutti stripin 212 äänitehosteen suomennos (shakkirobotti tinttaa Fantasiota mistä kuuluu "PATAAN"). Aivan tolkuttoman onnistunut, osuva ja hauska efekti. Käännöksen uskollisuudesta en tosin osaa sanoa mitään, mutta eipä tuolla mitään väliä kun sain niin makoisat naurut. Bravo:ni menee sille kuka tuosta lienikään vastuussa!


Jack Kirbyn Fourth World -sarjakuvat (DC)
New Godsit, Mister Miraclet ja Forever Peoplet eivät taannoin juuri pudonneet kun ne luki mustavalkoisina, mutta nyt värillisinä ne toimivat huomattavasti paremmin etenkin alkupään numerot. Kuka voisikaan vastustaa esim Big Bardaa?

Valitettavasti kustannuspoliittiset syyt yhdistettynä Kirbyn sangen impulsiiviseen tapaan tehdä sarjakuvia vaikeuttavat punaisen langan ja koherrentimman ison juonen syntyä. Muiden jouduttua lakkautetuiksi jäljelle jäänyt Mister Miraclekin degeneroitui nopeasti värittömäksi perushutuksi. 80-luvulla tehdyssä yhdessä uudessa New Gods -episodissa noin 65 vuotiaan maestron piirrosjälkikin oli jo ehtinyt heikentyä oleellisesti.

Kunkun jälkiä seurattiin John Byrnen tekemillä tarinoilla ensin New Gods -lehdessä joka sitten muuttui Jack Kirby's Fourth Worldiksi (molemmat: DC). Olin hieman skeptinen mitenköhän tuo toimisi mutta ilo oli suuri kun etenkin alkupuoli osoittautui erinomaisen toimivaksi sekä juoneltaan että piirrokseltaan Byrnen tussatessa itseään. Tainnut olla ukolla aika kiire sillä ymmärtääkseni teki samaan aikaan myös Wonder Womania -no simuloipa työtaakasaankin sitten Kirbyä. Valitettavasti Byrneltä lähti alun jälkeen mopo käsistä ja juoni meni liiankin eeppiseksi ja ees taas huopaavaksi. Monet prologimaiset Tales of the New Gods -lyhärit tosin toimivat erinomaisen hyvin.
 
Kaikkiaan kuitenkin toimi sen verran kivasti että pitänee varmaan hankkia kirjepalstoilla kehutut aiemmat Rachel Pollackin ja Tom Peyerin New Godsin 11 numeroa. Byrnen jälkeen tarinaan tarttuneen Simonsonin Orion of the New Godsin alkunumerot niputtava kokooma onkin jo tilauksessa.


Muitakin Kirbyjä tuli luettua. 80-luvun Super Powers (DC) olisi saanut jäädä tekemättä. Kaavamaista ja mielenkiinnotonta settiä lukiessa ei tiennyt itkeäkö vaiko nauraako. 70-luvun The Sandman -Master of Nightmares! (DC) oli vain hieman onnistuneempi osittain toimivamman piirrojäljen vuoksi mutta Michael Fleisherin onnettomat ja kaavamaiset juonet eivät kyllä auttaneet pitämään sarjasta. Hienoa oli ekassa numerossa klassisen tekijätiimin Joe Simon ja Jack Kirby saattaminen yhteen. Eikös muuten Gaimaninkin unijukassa jossain vaiheessa viitattu hahmon tähänkin inkarnaatioon? Ainakin Dreamingissä vilahtivat tämän sarjan painajaiskaksikko Brute ja Glob.
Kun DC päätti kamppailla Marvelia vastaan lehtiensä koolla osassa 70-luvun alkuperäisistä Fourth World -lehdistä uudelleenjulkaistiin 40-luvun Kirbyä eli Manhuntteria, Boy Commandosia sekä Sandmania eli Kingin wanhaakin tuotantoa tuli siis hieman vastaan. Tuo 40-luvun Sandmanhan oli Batman klooni eli seurapiiriplayboy Wesley Dodds taistelemassa rikollisia vastaan keltaliilaisissa trikoissaan -tämä ainakin vilahta muistaakseni Gaimanin santamiehen ykkösnumerossa.

Noiden kahden akakauden välillä eli 50-luvulla Kirby teki mm. oman Kapteeni Amerikkansa kloonia eli Fighting Americania (Harvey) joka toimi yllättävän kivasti. Mukana edelleen 40-lukumaisia naiveja tarinoita -natsien sijasta taisteltiin inhoja kommareita vastaan -mutta tällä kertaa itseironiaakin oli runsaasti mukana, vastustajina mm. Hotsky Trotsky ja Poison Ivan. Piirrosjälki oli kehittynyt aika lailla jouhevampaan suuntaan.

Samalta vuosikymmeneltä oli myös pari DC:n Archive -kokoomaa Challengers of the Unknownista joiden voidaan sanoa elvyttäneen varovasti supersankareiden renesanssin äärimmäisen paljon vastaavalla konspetilla kuin millä kolmisen vuotta myöhemmin Kirby ja Lee sitten räjäyttivät tuon supersankaripotin Ihmenelosillaan. Jälki on komeaa etenkin kun kunkkua tussaa legendaarinen Wally Wood jonka kanssa oli tehnyt samoihin aikoihin myös hienoa Skymasters of the Space Force -sanomalehtistrippiä. Jos sukset eivät olisi tuon sarjan takia menneet ristiin Kirbyn ja DC:n välillä ja Kunkku olisikin jatkanut 60-luvunkin DC.llä niin millainen olisikaan sarjakuvahistoria nykyään?

Positiivisesti Challengereissa yllätti myös kuinka hyvin Kirbyn vaimokin onnitui noita Challengersejä tussaaamaan. Stoorit olivat oikein hauskoja mutta sangen samanlaisia käyttäen liikaa isotädiltä perittyä mystistä velhon taikaesinettä tai alieneita ja 3-4 haasteesta koostuvaa tehtävää juonirakenteena. Vähemmänkin fantastisia elementtejä olisi voinut käyttää supervoimatonta supertiimiä vastaan. Vaikka sarjan loput noin 70 lehteä oli lukematta niin erinomaisen hieno kokemus oli edellisten jälkeen lukaista Jeph Loebin kynäilemää ja Tim Salen piirtämää Challengers of the Unkown Must Die! (DC) kokoomaa. Upeaa kerrontaa vaikkei piirrokseltaan parasta Salea olekaan -tältä kaksikolta ei ole tainnut ilmestyä mitään edes keskinkertaista sarjista!

Pachellon ja Marinin kässäämä sekä Ladronnin Juan Gimenezmäisesti piirtämä neliosainen Inhumans (Marvel) tuli hankittua taiteen vuoksi ja yllätys ei ollut suuri kun juoni ei ihmeemmin toiminut. Ronanin johtamat Kreet tulevat ja kaappaavat koko Attilanin ja pakottavat epäinhimilliset sotimaan puolestaan muita alienrotuja kuten S'hiarreja vastaan. Lopuksi epäinhimillisten kuninkaallinen perhe lähetetään salamurhaamaan keisarinna Lilandraa. Useimmiten kohtalaisen hieno piirrosjälki ei pelasta sarjaa vaikkei pohjamudissa kuitenkaan ryömitä.

Jotta semmonen kesäloma tällä kertaa.






Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Veli Loponen - 29.06.2007, klo 23:50:01
Tainnut olla ukolla aika kiire sillä ymmärtääkseni teki samaan aikaan myös Wonder Womania -no simuloipa työtaakasaankin sitten Kirbyä.
Moni ajattelee näin, mutta paikkaansa se ei pidä. Siis se, että Byrnellä olisi ollut kiire. Suurimman osan urastaan Byrne on tehnyt kolmea lehteä kuussa X-men ajoista alkaen.* Jäljen muuttuminen ei siis johdu kiireestä tai edes siitä, että ei olisi miestä huvittanut tehdä parempaa, vaan siitä, että halusi kokeilla erilaisia tyylejä. Byrnen tussaustyyli tuohon aikaan oli tulosta siitä, mikä oman teoriani mukaan alkoi Archie Goodwinin kirjoittamista Wolverine-tarinoista, jotka Klaus Janson viimeistä lukuunottamatta tussasi. Erityisesti Next Menissä Byrne alkoi sitten tätä tyyliä kehittää ja äärimmillään se oli juuri WW/JK4W -aikoina.

* Omien sanojensa mukaan 80-luvun alussa (en muista oliko se jo Ihmenelos-aikaa vai vielä X-meniä) oli suurimmat kiireet, kun Shooter yllättäen aikaisti julkaisuaikataulua, niin että Byrnen parin kuukauden ennakko muuttuikin yhtäkkiä myöhästymiseksi.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Lönkka - 30.06.2007, klo 00:07:55
Millään muotoa en tällä kertaa kritisoinut Byrnen jälkeä noissa jutuissa.

Itse asiassa jäli tuntui toimivan paremmin kuin nykyisin ja sama taisi päteä Wonder Womaneihinkin.

Tarkoitus oli siis hämmästellä kuinka paljon työsarkaa toiset kykenevät hoitamaan kässätessään, piirtäessään ja tussatessaan useampaa kuukausittaista sarjaa. EI voi olla vaivatonta ja kiireetöntä! Kirby esimerkiksi teki lähes joka päivä 8+ tuntia hommia koska katsoi että miehen pitää kyetä elättämään perheensä.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Tohtori Doom - 30.06.2007, klo 16:41:05
No nyt en mitään isoa teosta ole lukenut mutta noin 3 viikkoa sitten luin DC-sankarit:tekijänä Alan Moore ja pidin siitä. Teräsmies:Miehelle jolla on jo kaikkea, Teräsmies:Mitä tapahtui huomispäivän miehelle ja Batman:Tappava pila olivat huippuja. En pitänyt Vigilanten seikkailusta Isänpäivä enkä Teräsmiehen ja Swamp Thingin yhteisseikkailusta. Kuitenkin Vihreän Lyhdyn tarinat Mogo ei ole sosiaalinen Vihreä Lyhty ja ne Abin-Surin tarina ja se jossa Katma-Tui antaa yhdelle olennolle voimasormuksen ja Vihreän Lyhdyn puvun olivat hyviä mutta nuo Teräsmies tarinat ja Tappava pila olivat parhaita.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Veli Loponen - 30.06.2007, klo 18:52:03
Millään muotoa en tällä kertaa kritisoinut Byrnen jälkeä noissa jutuissa.
Enkä niin ajatellutkaan. Halusin vain oikaista sitä (harha)käsitystä, että kaksi lehteä kuussa olisi Byrnelle jotekin erikoista.

Lainaus
EI voi olla vaivatonta ja kiireetöntä!
Byrne tekee käsittääkseni vajaan yhdeksän tunnin työpäiviä (aloittaa joskus kuuden tai seistemän aikaan aamulla). Taannoin, kun teki enää yhtä lehteä kuussa, sanoi, että töitä on nyt vain aamupäiväksi. Lopun aikaa kulutti sitten nettisurffailuun ja komissioiden tekoon.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Curtvile - 06.07.2007, klo 17:58:50
Näitä on paljonkin mangasta Losersien ja Nightwingien lisäksi eurooppalaiseen tuotantoon, mutta nostetaanpa nyt vaikka Bruce Jonesin kirjoittama ja John Watkissin kuvittama
Deadman vol 1 Deadman walking

Jones on ollut parhaiden joukossa jo 1970-luvulta lähtien ja se näkyy.
Tarinasta on vaikea puhua, sillä se ei etene johdonmukaisesti tai erityisen selkeästi, itse asiassa se muistuttaa möbiuksen nauhaa.

Möbiuksen nauhaa jossa on kuumeista tunnelmaa. Kaikki mikä heikommissa käsissä luisuisi silkaksi matrix-darkcity-donniedarko-ripoffiksi toimii.
Hidastaessaankin Jones tuntuu muistavan A.E. Van Vogtin Slanin vimmaisuuden, mutta tässä taitaa olla ajatustakin takana.
Sama koukku heitetään useampaan otteeseen eikä opus silti jankkaa paikallaan ja jatkoa odottaa muistakin syistä kuin siksi ettei Deadman walking pahemmin vastaa esittämiinsä kysymyksiin.

Lyhyesti: Brandon Cayce kuoli Lento-onnettomuudessa veljensä kanssa. Ja sitten uudestaan samassa lento-onnettomuudessa.
Jollei hän saa vastauksia siihen miksi hänen kuolemansa oli merkittävä ja miksi kuollut mies halutaan tappaa taas, jotain todella ikävää tapahtuu....


Minun on vaikea nähdä sarjalle pitkää elinkaarta. Pätevästä ja siloittelemattomasta piirroksesta se  ei ole kiinni.
Vaan itse tarinasta/tarinoista.
Ei uppoa suureen yleisöön. Kannattaa lukea useaan otteeseen ja aina välillä selata Neal Adamsin Deadmaneja. Boston Brand taisi päästä vähällä.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 07.07.2007, klo 08:51:08
Canal Choc: Image Disparue
Piirros: Labiano/Chappelle
Tussaus: Aymond
Värit: Tranle

Käsikirjoitus: Christin
Graafinen päällepäsmäröinti: Mezieres


Olipas virkistävä sarjakuva!
Kyseessä on neljän albumin kokonaisuus, josta olen lukenut nyt ensimmäisen, Image Disparuen.


Kyseessa on kuvitteellinen, hieman skandaalihakuinen TV-yhtiö, Canal Choc, joka juhlii yksivuotissynttäreitään erikoisshowlla, suora lähetys, ympäri maailmaa. Sitten kaikki ei yht'äkkiä sujukaan suunnitelmien mukaan!!

Tämä ensimmäinen albumi menee henkilöiden esittelyssä, mutta se on tehty viihteellisen sujuvasti, lukija ei pääse pitkästymään.
Piirroksissa huomaa selvästi Mezieresin vaikutuksen, mutta ei haittaa, kuvat ovat hyviä, erittäin Valerianmaisia. samoin Tranlen värit.

Tekijät ovat saaneet sen verran taustatukea oikeilta TV-ihmisiltä (!), että heille osoitetut kiitokset on jopa painettu albbuun. Henkilöt ja miljööt ovatkin riittävän uskottavia.

Odotan jo innolla, että milloin pääsen lukemaan seuraavan osan, Sokeat kapteenit. Löytyykö Jemenin aavikolle kadonnut tähtireportteri? Keitä ovat näkymättömät ratsastajat?

En löytänyt netistä sivunäytettä Canal Chocista. Hetki, niin skannaan semmoisen.

(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=1414.0;id=4961)

Kas tässä!
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=1414.0;id=4962)


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 07.08.2007, klo 14:12:41
Avaruusagentti Valerian: Kivien järjestys
Komea ja lupaava kansi. Muuten väsähtänyttä menoa.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 16.08.2007, klo 10:41:39
Siirsin Nyrok-jutustelun Mauri Kunnas (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=8763.0) -ketjuun.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: tolppis - 16.08.2007, klo 13:05:43
Okei, ei varsinaisesti "luettua" vasta kuin osin mutta ostin Suomalaisesta kirjakaupasta kybällä Mammoth Book of the Best War Stories antologian, 500 s. aika mielenkiintoista kamaa jossa mukana mm. Raymond Biggs/Briggs (muisti pätkii taas), eli se Lumiukko-animaation tekijä, Will Eisner, muutamia venäläisiä joista yksi tehnyt omituisen Snow-nimisen pikkusarjiksen Talvi/Jatkosodasta (jopa pari sanaa suomea sarjiksessa), Edvin Biukovic ja Darko Macan, Alex Toth, sitä Hiroshima-sarjiksen(mangan) tekijän samankaltaista sarjista, brittiläistä korkkarikamaa ym. ym. Todella monipuolinen, hieno teos. Hintaakaan ei todellakaan kauhiasti sisältöön nähden...

Ikävä kyllä, kenenkään tuskin kandee ainakaan Kampin Suomalaiseen rynniä koska se oli nähdäkseni ainoa kappale siellä hyllyssä. Mainio bongaus.


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Reima Mäkinen - 16.08.2007, klo 15:16:19
Ikävä kyllä, kenenkään tuskin kandee ainakaan Kampin Suomalaiseen rynniä koska se oli nähdäkseni ainoa kappale siellä hyllyssä. Mainio bongaus.
Pari viikkoo sitten kattelin tota. Silloin niitä oli vielä siellä usiampia. Jäi kumminkin hyllyyn kun just ne parhaat palat on mulla jo ennestään. Noin äkkiseltään kokoelma on kyllä mielenkiintoinen, sillä mukana on tunnustettujen mestarien lisäksi monta täysin tuntematonta (kirjaimellisesti) tekijää. Että mitä se "best" -parhaus sitten tässä tarkoittaakaan?
Fiksumpi luulis että huipuiksi tiedettyjen varjolla myydään samassa paketissa läjä sontaa, mutta voihan se olla toisinkin. Lajityyppi nyt kumminkin on sellainen että mikä tahansa saattaa säväyttää ketä tahansa. Hmm...


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: Timo Ronkainen - 17.08.2007, klo 07:28:11
tunnustettujen mestarien lisäksi monta täysin tuntematonta (kirjaimellisesti) tekijää. Fiksumpi luulis että huipuiksi tiedettyjen varjolla myydään samassa paketissa läjä sontaa, mutta voihan se olla toisinkin. Lajityyppi nyt kumminkin on sellainen että mikä tahansa saattaa säväyttää ketä tahansa. Hmm...

Ai Lajityyppi War? ;) No, itse ihmettelin ettei yhtään EC:n sarjaa ollu, Kurtzmania tms Two Fist yms... Höh. Luulen että vika oli tekijänoikeudellinen, eli copyright. Kopürichht.

Timo


Otsikko: Re: Luettua
Kirjoitti: pertti jarla - 17.08.2007, klo 12:16:13
Kun kybällä saa reilun valikoiman sotasarjiksia, niin enpä valita vaikka on heikompia tekeleitä seassa. Kaikenkaikkiaan hyvä ja monipuolinen valikoima korkkaritavarasta undergroundsarjakuvaan ja Raymond Briggsin kuvakirjan muotoiseen Falkland-satiiriiriin. Helssingin keskustan ja Turgun Suomalaisessa löytyy kyllä.

edit: hieno kokoelma joo, mutta miksi ihmeessä monta kymmentä sivua on uhrattu teokselle "The Landings of Sicily", joka ei ole ainoastaan mitätön vaan mahdollisesti huonoin korkkari mitä olen ikinä nähnyt? Makunsa kullakin, mutta ei tästä voi kukaan tykätä.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: tolppis - 27.08.2007, klo 15:52:55
Itsekin ihmettelin miksi se yksi korkkarijuttu oli siinä, pitkä kuin näläkävuosi ja TUSKIN nyt niin "best"...

Kuitenkin aika mielenkiintoinen soppa tuo julukaasu.

Niin, eli minäkin palasin sorvin ääreen tapahtumarikkaalta Savon reissultani  8]


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 30.08.2007, klo 11:04:09
Claudio  Nizzi - Victor de la Fuente
Tex Willer: Aavikko liekeissä

Olipas aika hyvä Maxi!
Fuenten loistokkuus pääsee oikeuksiinsa isossa koossa. Useaa ruutua jäin tuijottamaan oikein suu auki, kun näytti niin pirun hyvältä.

Juoni on semmoinen mukavan texmäisesti etenevä. Ei ihan parhaasta päästä, mutta oikein viihdyttävä.

Lempo soikoon!


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 30.08.2007, klo 16:15:55
Olen lukenut vanhoja Quality Comicsin lehtiä 40-luvun alusta. Mukana tekemässä sellaisia nimiä kuin Will Eisner, Paul Gustavson, Reed Crandall, Lou Fine ja Jack Cole.

Perinteisistä supersankareista QC:llä paras tuntuu olevan Doll Man (http://www.stevestiles.com/dollman.htm) (Plastic Man on oikeastaan huumorisarja), joka kutistui pieneksi (ja säilytti samalla täysikokoisen miehen voimat) 20 vuotta ennen DC:n Atomia sekä Marvelin Muurahaismiestä ja Ampiaista. Kirjoitti Eisner, piirtäjinä toimivat noissa alkupään numeroissa Crandall ja Fine.

Nukkemies seikkaili vuodet 1939-53. DC on omistanut oikeudet hahmoon jo 50-luvulta alkaen, mutta hahmon käyttö on ollut koko ajan nuukaa. Atomin rinnalla ei ole tilaa muille kutistuville hahmoille. DC:llä oli toki jo 40-luvulla Atom-niminen hahmo, mutta tämä ei kyennyt muuttumaan pieneksi. Oli muuten vain lyhyt varreltaan.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 31.08.2007, klo 13:31:44
Luin eilen Chaminou, L'Affaire Carotassis. (Mestarietsivä Naukio)

Ei toiminut. Albumin tyylilajista ei päässyt oikein ikinä perille. Onko lapsellista seikkailua, ihmissuhdesatiiria, vulgaaria menoa? Mitä?
Piirrokset tungettu liian täyteen tavaraa ja tekstiä. Kuvakerronta haiskahti kömpelöltä, varsinkin kun vertailukohtana on itse R. Macherot.

Tapaus krompyyriin oli valovuoden matka.

Tekijöistä en muista muuta kuin että käsikirjoittaja oli Yann.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 31.08.2007, klo 13:55:15
Hollantilaiselta saitilta löysin tiedon että käsikirjoittajina ovat sekä Yann että Macherot.

Piirtäjänäkin on Macherot yhdessä Denis Bodartin kanssa.

Luulen kyllä että Raymond on ollut molemmissa hommissa enemmänkin "konsultti".
Kaikki rakastavat Raymondia.

Ruudun Sipuleenat tuli käytyä läpi viime viikolla. Tosin taikurit ja menninkäiset olivat jo vuoden 1975 numeroissa jo liikaa enkä sitten jaksanut aloittaa enää Non Stopin ainutta Sipuleenaa ja kahta ruotsalaista albumiani, järjestyksessä seuraavia.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 31.08.2007, klo 23:10:17

Piirtäjänäkin on Macherot yhdessä Denis Bodartin kanssa.

Luulen kyllä että Raymond on ollut molemmissa hommissa enemmänkin "konsultti".

Voihan olla niin että R. Macherot on kadottanut vanhetessaan "kultaisen kosketuksensa".
Ei uskoisi, että Carotassiksen tekijä on tehnyt Krompyyrin ja Barbiittizitronin ja Antrasiitin rotta-armeijat. Aika toisenlaiseksi on meno muuttunut.

Albumin lopussa Naukio syö arkistonhoitaja-hiiren suojellakseen valtion etua (=tyylirikko). Monarkia esitetään aika kiinnostavassa (=ihailevassa) valossa. Ja kaikkea muutakin kökköä...


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Reijo - 04.09.2007, klo 11:53:32
Christin & Mezieres: Kivien järjestys

Jostakin syystä kuvittelin, että saaga saataisi tässä loppuun. Onneksi Jukka Laineen arvio Kvaakissa kertoi, ettei ole siitä vielä kyse. Muutoin pettymys olisi ollut suuri.

Pienemmillä odotuksilla luettuna alppari oli kohtalaisen mainio.

Onneksi on tiedeuutisia, joiden avulla voi Suurta Tyhjyyttä pohtia. Esimerkiksi jutun vasta löydetystä Tyhjääkin tyhjemmästä kohdasta maailmankaikkeudessa (http://www.demari.fi/Article.jsp?article=8631).


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Matti Karjalainen - 08.09.2007, klo 11:52:47
Sarjakuvat ovat jääneet viime viikkoina elokuvan ja musiikin jalkoihin, mutta tulipa luettua yksi ns. ammattisarjakuva eli...

James Turner: Rex Libris - I, Librarian (SLG Publishing, 2007)

Jos sarjakuvaa mainostetaan supersankarisarjakuvaksi kirjastonhoitajasta, joka matkaa halki ajan ja kaukaisten galaksien saadakseen takaisin myöhässä olevat kirjat, niin voiko siihen olla tarttumatta? Ei missään tapauksessa!

No, valitettavasti "Rex Libris" (päähenkilön nimi sisältää myös vitsin, jonka tajusin itse hävettävän myöhään) ei ollut mielestäni ihan niin laadukas kuin oivallinen perusidea olisi antanut odottaa. Joitakin nerokkaita oivalluksia oli kyllä mukana, ja onhan se kieltämättä aika hykerryttävää, kun Middletonin lastenkirjastonhoitajana työskentelevä Kirke-noita kaivaa tiskin alta pumppuhaulikon kirjastoa vaivaavien (kirjaimellisten) vandaalien vuoksi, tai kun paroni Manfred von Richthofenilta yritetään periä karhumaksua jossakin länsirintaman yläpuolella...

Turnerin kulmikas kuvitus ei suoranaisesti hivellyt minun silmiäni, ja tekstiä oli paikka paikoin ahdettu mukaan vähän liikaakin.

No, piilevää potentiaalia "Rex Libriksessa" kuitenkin on, eikä tässä ollut pistetty samoihin kansiin kuin vasta sarjakuvan viisi ensimmäistä numeroa, joten lopullista tuomiota ei liene vielä syytä langettaa.

- "I was hoping to dispose of you quietly, you insolent bookshelving usurper!"
- "Book shelver? Book shelver!?! I'm an information professional, bucko! Now you gonna give me that book or does this have to get messy?"


Arvosanaksi antaisin niukasti * * * / * * * * *


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Antti Vainio - 09.09.2007, klo 17:29:35
http://www.funrockn.com/action_figures/images/librarian.jpg


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 21.09.2007, klo 09:21:06
Conrad - Wilbur: Tigresse Blanche, Espionne sur le toit.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=1414.0;attach=7309;image)

Pieni pettymys odotuksiin nähden. Odotukset olivat todella kovat.
Hieman liiaksi selittelemiseksi menee tämä albbu. Juoni on melko monimutkainen ja asioiden taustoja joudutaan selittämään Kiinan historiasta tietämättömälle lukijalle aikamoisella tekstimäärällä. Myös Innommablesista ja aikaisemmista Tigresseistä tuttu huumori, joskin musta sellainen, loistaa poissaolollaan. Tai en itse sitä ainakaan hirveästi havainnut.
Ensimmäiset neljätoista sivua ovat viihdyttävää ja komeaa sarjakuvaa. Sivulle 20 asti on ihan jees meininki. Sitten tuntuu, että Conradin mielenkiinto kuvittamiseen alkaa hiipua. Tapahtumia kelataan vain läpi, yllättävät leiikkaukset ruudusta toiseen puuttuvat, puhuvia päitä. Toki Conrad piirtää hyvin ja joukossa on komeitakin ruutuja, mutta albumin loppupuolen yleisilme on jotenkin vaatimaton, siis Conradin yleiseen loistokkuuteen nähden.

Ehkä ylläoleva kritiikki on liian ankaran kuuloista, koska tämä albumi on kyllä oikeinkin helposti  ja vaivattomasti etenevää viihdesarjakuvaa komealla kuvituksella höystettynä. Varsinkin muutamat laajat Shanghain kaupunkinäkymiä kuvaavat ruudut ovat todellinen ilo silmälle. Conradin viiva tuntuu niin hemmetin vaivattomalta ja rennolta. Kateeksi käy.

Albumisarjan tapahtumapaikka on kyllä hienosti valittu. Kiina, vallankumouksen kynnyksellä. Kommunisteja, länsimaalaisia, Triadeja, keisarismielisiä, seikkailijoita, idän mystiikkaa, huumeita, julmuutta, aseita, bisnestä, juonittelua...   Loistava paketti kaiken kaikkiaan.

Tuli vielä tämmöinen mieleen:
Toivottavasti Conrad ja Wilbur tajuavat lopettaa Tigressen seikkailut ajoissa. Kyseessähän on Innommablesien spin-off sarja, jokaa kuvaa tapahtumia ennen Hong Kongista kertovaa albumisarjaa. Innommableseissa Alix on pätevä, mutta kuitenkin hieman kokematon vakooja, joten ei ole oikein uskottavaa, jos hänelle kertyy parikymmentä albumillista seikkailuja ennen hänen kohtaamistaan kelpo Colonel Lycheen kanssa.
Tässä albumissa Alix opettelee ja hallitsee kymmeniä äärimmäistä tuskaa tai nautintoa aiheuttavaa sormilla suoritettavaa painallusta. Eli on lähes voittamaton, kuten moni pahis joutuukin  huomaamaan.


Mutta kaikesta marinastani huolimatta, suositeltava albumi, joskaan ei tekijöidensä parhaimmistoa.

Takakansi on kyllä parhautta. Sanattomaksi vetää.

Ensi vuoden alussa tullee taas uusi albbu. Nam.

http://web.mac.com/conrad.tigresse/iWeb/Site/Bienvenue.html


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Matti Karjalainen - 24.09.2007, klo 10:28:14
Gary Whitta & Ted Naifeh: Death Jr. (Image, 2005)
http://www.jonathankuehlein.com/wp-content/uploads/2007/02/death-jr.jpg

Gary Whittan käsikirjoittama ja Ted Naifehin piirtämä "Death Jr:n" ensimmäinen osa tarttui käteen Fennica Comicsissa käydessäni, eikä kaikkein vähiten Mike Mignolan piirtämän kansikuvan vuoksi.

Sarjakuvassa Viikatemies asustaa rakastavan vaimonsa ja poikansa Kuolema Juniorin kanssa siistissä ja hiljaisessa lähiössä. Junior käy normaalisti koulua, tosin sattuneesta syystä hengailee lähinnä friikeiksi luokitellun joukon kanssa, johon lukeutuvat käsien mystisestä verenvuodosta kärsivä Stigmartha, päästään kiinni kasvaneet siamilaiset kaksoset Smith ja Weston, suljettujen asioiden avaamisesta pakkomieleteisen kiinnostunut Pandora ja niin edelleen. Juniorin pitäisi myös ajan myötä periä Kuoleman viikate, mutta työn jatkaminen vaatisi aikaa ja kärsivällisyyttä, eikä isäkään tunnu olevan aina ihan vakuuttunut osaamisesta. Tosin pitkään kuvioista poissa olleella Molok-sedällä tuntuisi olevan tarjota oikopolku onneen...

Sarjakuva kärsi eniten juonen kliseisyydestä, sillä eipä ole ensimmäinen kerta, kun vastaan tulee "ensin ystävystyn, sitten ylpistyn + mokaan ja lopussa käyn vaikeuksien kautta voittoon kavereitteni avulla" -juonikaavioita noudatteleva tarina.

Naifehin kuvitus oli paikoitellen aika tyylikästä, ja parissa ruudussa päähenkilön isäpappaan oli saatu melkoisesti jylhää potkua. Terry Pratchettin fantasiaparodiat tuntuvat vaan iskostuneen niin tiukasti allekirjoittaneen alitajuntaan, ettei Viikatemiestä osaa oikein ajatellakaan minään muuna kuin Kiekkomaailma-versiona, mikä sitten vähän laimensi hahmon toimivuutta.

Lapsilukijat voisivat tietyin varauksin pitää Death Jr:sta, sillä tapahtumia kuvataan koululaisten näkökulmasta.

Summa summarum: viihdyttävää ajanviete-sarjakuvaa.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 24.09.2007, klo 17:18:47
Holecek: Zombieline

Mainiota sarjista!
En osaa syvällisemmin analysoida. Holecek on löytänyt tyylinsä ja tapansa tehdä.

Hinta oli aika suolainen, 5€. N. A5, alle 20 sivua, MV.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 24.09.2007, klo 19:02:29
Hiirimäen kirjasto on hankkinut Tyrnävän verikoirat osat 1-4. Niille on tullut hekoteltua jo monta päivää. Eli on Holecekilla homma ollut hanskassa ennenkin.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Matti Karjalainen - 24.09.2007, klo 19:06:53
Brian Wood & Riccardo Burchielli - DMZ : On the Ground (vol. 1)
http://www.comicsreverything.com/DMZ%20Vol%201%20on%20the%20Ground%20TP.jpg

Laadukasta amerikkalaista scifi/toimintasarjakuvaa, jossa Yhdysvallat on ajautunut jo viisi vuotta kestäneeseen sisällissotaan ja rintamalinja kulkee läpi New Yorkin. Manhattanista on tullut  kaoottinen ei-kenenkään-maa, jolla tavalliset ihmiset yrittävät selviytyä parhaansa mukaan tarkka-ampujien luoteja ja erilaisia aseellisia ryhmittymiä varoen. Kaiken tämän keskelle päätyy nuori ja suhteellisen kokematon journalisti, joka pyrkii raportoimaan ulkomaailmalle kuinka elämä jatkuu sodan mielettömässä kurimuksessakin.

DMZ:n peruspalikat ovat kunnossa ja tarjoavat käsikirjoittajalle melkoisesti aineksia myös jatkossa. Sotaa kuvataan ruohonjuuritasolta, tavallisen ihmisen näkökulmasta, ja toivottavasti tästä pidetään kiinni myös jatkossa. Sarjakuvan kuvituksesta ja värityksestä pidin myös, ja eritoten likaisella harmaanruskealla saatiin luotua lisää tunnelmaa tarinaan.

Luultavasti DMZ:n lukemista täytyy jatkaa tulevaisuudessakin. Suosittelen!


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Lönkka - 25.09.2007, klo 15:21:49
DMZ:n alku toimi aika hyvin, mutta alle parissakymmenessä numerossa jäi sitten minun osaltani homma kesken. Ei oikein tuon Ameriikanmeininki pudonnut.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: puro - 25.09.2007, klo 15:45:38
DMZ:n alku toimi aika hyvin, mutta alle parissakymmenessä numerossa jäi sitten minun osaltani homma kesken. Ei oikein tuon Ameriikanmeininki pudonnut.

Kolmas trade tuli juuri luettua ja ehdottomasti kuuluu edelleen suosikkeihini. Tarinankerronta on hieman muuttanut rytmitystään ja aiheiden käsittelystä paistaa selkeästi tähtääminen tarinakokonaisuuksiin esim. 5-6 numeron ryppäissä eli tähdätään selkeästi trade-hyllyyn. Alussa arvosana 4+/5 ja edelleen 3½/5. Tykkään.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Curtvile - 25.09.2007, klo 15:48:18
DMZ on myös siitä poikkeuksellinen ettei jää paikalleen vaan tarina on ainakin tähän asti jatkanut etenemistään, takapakkia tai kuvion uudelleenlämmitystä ei ole vielä ollut.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Lönkka - 25.09.2007, klo 23:16:12
DMZ:n eka tarinakonaisuus (=alppari) toimi sangen kivasti eikä tokakaan huono ollut. Sitten vaan rupesi pykimään. Eipä siinä mitään, meinasin myös alkunumeoiden aikaan lopettaa Fablesin lukemisen, mutta päätin katsoa vielä vähän aika aja homma alkoi onneksi pelittämään ihan eri tavalla.

Joskus toimii, joskus ei. Vaikea aina sanoa miksi.


Ja joo, kyllähän useamman vuoden aikana lähes kaikissa sarjoissa on ollut nähtävissä pyrkimystä suunnitella nuo tarinat mukavasti kokoomien mittaisiksi.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Antti Vainio - 12.10.2007, klo 23:17:44
Bild & Bubblan Masi-numero vuodelta 2001 oli kahvilukemisena duunissa (ja unohtui sinne). Mort Walker ei herätä minussa intomoja suuntaan tai toiseen mutta ällistyneenä luin ruotsalaisen Knasen-lehden toimittajan haastattelun jossa se kertoo bonganneensa itselleen Calvin & Hobbesin oikeudet ennen kuin se oli myyty mihinkään sanomalehteen. Tämä kaveri oli sitten viettänyt Wattersonin kanssa useita päiviä niiden kotona, saanut itselleen originaaleja ja siihen aikaan Watterson suostunut jopa poseeraamaan valokuvissa jotka julkaistiin sitten Serieparaden-lehdessä. Skarppi tyyppi oikeaan aikaan oikeassa paikassa, en ole muistaakseni lukenut kuin sen yhden ainoan Wattersonin haastattelun joka oli Comics Journalissa


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Lönkka - 23.11.2007, klo 09:39:24
Herätelläänpä tätäkin aihetta.

Bussilukemisena on ollut tällä viikolla maestro Bryan Talbotin erinomaisen viihdyttävä Naked Artist and Other Comic Book Legends (Moonstone) jossa siis kerrotaan erilaisia alan ammattilaisille sattuneita huvittavia tilanteita. Kirjan kuvituksesta vastaa Hunt Emerson. Ihan loppuun en ole vielä päässyt mutta ainakaan toistaiseksi en ole vielä tärmännyt mainioon kertomukseen Simon Bisleyn nimmarinjakotilaisuudesta Lontoon Megavirginillä. Sen sijaan Talbot ylistää vuolaasti ja monisanaisesti Suomea. Esim Kemin keikka saa varmaan enemmän tilaa kuin mikään muu tarina kirjassa vaikka kaikki siellä tapahtuneet asiat eivät olleet ihan positiivisia (lauantain ruokailuincidentti). Lisäksi Cosmic Comic Cafea ylistetään maasta taivaisiin.

Toista mainitsemisen arvoista teosta en ole vielä ehtinyt kuin pläräämään. Eli kyseessä on Craig Yoen Clean Cartoonits' Dirty Drawings (Last Gasp) johon on kerätty pinuppeja ja alastonkuvia tms tuhmuuksia alan huipuilta. Mukana mm Carl Barksin erinomaisen kauniita naturalistisia nakuja sekä Mort Walkerin aukeaman kokoinen centerfold neiti Söpöstä.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: keijoahlqvist - 23.11.2007, klo 11:19:48
Luin Tezukan Buddha-jutun neljännen osan, Uruvelan metsän. Jessus kun oli hieno. Sarjakuvailmaisun aatelia. Pitää hankkia lisää osia.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Antti Vainio - 09.12.2007, klo 10:40:37
Tällä viikolla seitsemän ekaa numeroa Cerebus the Aardvarkia (+Modesty Blaisea, Blueberryä ja Lutesin Berliini mistä pitää kirjoittaa joskus vähän enemmän).

Siihen nähden miten kauniisti piirrettyjä ne myöhemmät osat on nämä on hyvin rujoa jälkeä. Tarinat on yleisesti ottaen keskiverto-Pahkasika-tasoa. Mutta kumminkin jo jaksossa 4, Death's Dark Tread, jossa ensimmäisen kerran esiintyy käsittämättömän sietämätön Elrod the Albino, on mielettömyyttä joka pakotti nauramaan ääneen. Näissä alkujaksoissa Sim ei ollut mikään virtuoosi  mutta ei myöskään vielä kuvitellut olevansa jumalallista alkuperää joten nämä on tavallaan sympaattisempia kuin loppupään paljon taitavammin tehdyt numerot.

Edelleen, jos joku haluaa päästä eroon High Society ja Church & State kirjoista ostaisin mielelläni


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Lönkka - 10.12.2007, klo 01:25:27
Näissä alkujaksoissa Sim ei ollut mikään virtuoosi  mutta ei myöskään vielä kuvitellut olevansa jumalallista alkuperää joten nämä on tavallaan sympaattisempia kuin loppupään paljon taitavammin tehdyt numerot.
Itse pidän Cerebuksen alkupäätä erinomaisen onnistuneena fantasiaparodiana josta alkaa sitten muodostua erinomaisen hyvä fantasiasarja joka sitten lipuu metafyyisen taidemasturboimisen ja misogynian puolelle ja muuttuu totaalisen uuvuttavaksi. Joskin erinomaisen kauniisti piirretyksi.

"Puch 'em in the face! Kick 'em in the stommach!"
tai miten se menikään?

Edelleen, jos joku haluaa päästä eroon High Society ja Church & State kirjoista ostaisin mielelläni
Tähän sitten kannattaakin oikeastaan topata. Kakkos C&Skin on jo vähän liian korkealentoista. Muistaakseni.

"Most Holy says that if anyone moves they'll spend the eternity drinking hot lava through a lead straw" tms...   Hyvyyttä!


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Matti Karjalainen - 22.12.2007, klo 21:22:49
Chynna Clugston-Major

- Blue Monday Vol. 1 - The Kids Are Alright
- Blue Monday Vol. 2: Absolute Beginners
- Blue Monday Vol. 3: Inbetween Days


Luin kolme ensimmäistä osaa Blue Monday -sarjakuvaa. Chynna Clugston-Majorin piirtämä ja käsikirjoittama kertoo teini-ikäisten elämästä jossakin amerikkalaisessa lukiossa. Nuoret diggailevat mod-kulttuuria, kuuntelevat brittirockia (mistä tyylikkyyspisteitä tekijälle) ja setvivät melko sekavia ihmissuhteitaan, joiden ympärille tarinat yleensä kietoutuvat. Läpensä realistisesta sarjakuvasta ei ole kuitenkaan kyse, vaan mukana on melko vinksahtaneita elementtejä kuten jättimäinen irlantilainen saukko, joka näyttäytyy vain päähenkilölle ja aiheuttaa kaikenlaista kommellusta ja yleistä epäjärjestystä.

Sarjakuva on visuaalisesti jonkinlainen japanilaisen ja amerikkalaisen sarjakuvan ristisiitos, ja kieltämättä jotkut tarinalinjatkin tuovat mieleen ihmissuhdemangat. Meno ei ole aina kovin söpöä, vaan mukana on erilaisia eritteitä ja meno on paikoitellen vähän raflaavaakin. Päähenkilöillä on monenlaisia skismoja keskenään, mutta kaikki kuvataan puutteistaan ja paheistaan huolimatta kuitenkin aika sympaattisina hahmoina (vrt. "Fast Times at the Ridgemont High -elokuva).

Kokonaisuus on ihan pikkukiva, mutta ei ehkä lunastanut niitä odotuksia, joita sille asetin.
Samalta tekijältä odottaisi hyllyssä vielä "Scooter Girl", joka näyttää ainakin osin noudattelevan samanlaisia teemoja.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Lönkka - 23.12.2007, klo 16:52:19
Kokonaisuus on ihan pikkukiva
Juuri näin. Sellaista teinikohkaamista joka toimii paikotellen ja välillä sitten taas ei.

Kuten Scooter Girlissäkin niin Blue Mondayssä näkyy vahvasti Chynnan rakkaus Britti-invaasiota jne kohtaan.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 28.12.2007, klo 23:05:56
Luen juuri Boucqin piirtämää ja Y. Senten käsikirjoittamaa sarjakuvaa "Janitor".
Olen sivulla 38, sivuja kyseisessä sarjiksessa lienee n. 50, joten jonkinlaista arviota voinee teoksesta jo nyt antaa.
Albumi kertoo Vatikaanin henkivartijasta, joka ylenee albumin aikana Vatikaanin sisäiseksi tutkijaksi (tai vastaavaksi). tapahtumat ovat semmosita kadonneen aarteen metsästämistä ja vakoilun sekoitusta. Ja kyseessä on siis aivan erinomainen sarjakuva. Jokainen ruutu on nautinto.
Juoni kulkee sujuvasti ja on erittäin mielenkiintoinen. Piirrokset ovat todella hienoja (ei niin viihteellisiä kuin esim jerome Moucherotissa, mutta todella sopivia juuri tähän sarjakuvaan). Jokaista ruutua tulee tutkittua pitkään, lukukokemus onkin semmoinen viipyilevä. Mukava.

Olisiko tämä vuoden 2007 paras sarjakuva?

Suosittelen.

(http://www.bdnet.com/zi/bdweb/images/51/3600121028517_pg.jpg)

Tätä ei ikävä kyllä voi kuvitellakaan julkaistavan suomeksi, joten täytyy vain sisukkaasti lukea ranskaksi. Vaikka onkin aika työlästä tuo lukeminen sanakirjan avulla.

EDIT:
Luin Janitor kakkosen "Week-end a Davos".
Vaikken rosvojen juonen kaikkia hienouksia tajunnutkaan, niin komea albumi, kerta kaikkiaan.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Curtvile - 29.12.2007, klo 17:27:28
Kiitämme vinkistä Janitor vaikuttaa mielyttävältä tuttavuudelta.

Toisenlaisia huoltotöitä on Maintainance  (http://www.onipress.com/display.php?type=se&id=28) Jim Masseyn sarjakuva alueen 52/S3 siivojista ja huoltomiehistä.
Kaikki salaliitot ja valheet ovat totta.
Eikä mikään voita byrokratiaa paitsi ihmisten typeryys.
Ja alienien.
Ja demonien.
Ja... no, taisi tulla selväksi.

Hauska.
Luin myös  Carlos Trillon ja Eduardo Risson Borderline vol 2 albumin.
Tämä on ihan pelkän kuvituksen puolesta mannaa mutta Trillo osaa kertoa asiat herkästi.
näyte on vol 1stä mutta ei hätää, tätä näytesivua (http://www.comicbookresources.com/news/preview2.php?image=previews/dynamite/borderline/Page-06.jpg) syvempiin ja julmempiin vesiin päästään.
Jatkoa on tulossa. Hyvä.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Lönkka - 30.12.2007, klo 18:24:41
Luin myös  Carlos Trillon ja Eduardo Risson Borderline vol 2 albumin.
Tämä on ihan pelkän kuvituksen puolesta mannaa mutta Trillo osaa kertoa asiat herkästi.
näyte on vol 1stä mutta ei hätää, tätä näytesivua (http://www.comicbookresources.com/news/preview2.php?image=previews/dynamite/borderline/Page-06.jpg) syvempiin ja julmempiin vesiin päästään.
Jatkoa on tulossa. Hyvä.
Hyvä kuulla. Ykkönen tuli luettua kesälomalla ja se oli sellanen ihan OK eli ei kovin mieleenpainuva. Kakkonen on odottamassa lukuvuoroaan joten mukavaa että taso paranee. Eipä niin että Rissolta (& Trillolta) olisi huonoa matskua vielä vastaan tullut.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Curtvile - 30.12.2007, klo 23:50:58
Kakkonen jatkaa samaa runollista kybermurhaa ja ihmisten kavaluutta entisestään.
ihmissusi veljekset ovat suosikkejani.

älä vieläkään odota mitään suunnattomia, vain taattua laatua.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Matti Karjalainen - 06.01.2008, klo 11:41:33
Chynna Clugston-Major: Scooter Girl
http://images.amazon.com/images/P/1929998880.01.LZZZZZZZ.jpg

Antti Vainion taannoisesta arviosta inspiroituneena tulin lukeneeksi myös Chynna Clugston-Majorin "Scooter Girlin". Se kertoi koulunsa cooleimmasta kaverista, joka kuvankauniiseen mod-prinsessaan tutustuttuaan menetti niin itsevarmuutensa, ystävänsä, statuksensa kuin "mojonsakin".

Sarjakuva oli mukavasti piirretty ja siinä oli mukana paljon helkkaristi tyylitajuisia elementtejä. Tekijän rakkaus mod-kulttuuria ja brittiläisyyttä kohtaan tuli tosiaan selväksi.
Tarina oli peruspiirteiltään ehkä vähän kliseinen, mutta sekin olisi toiminut ihan hyvin, ellei siihen olisi ympätty mukaan epäuskottavia ylilyöntejä, joihin törmää yleensä vain japanilaisessa teinisarjakuvassa. Esimerkiksi palkkatappaja-jutun olisi voinut jättää takavasemmalle.

"Scooter Girl" toi etäisesti mieleen Rumiko Takahashin "Maison Ikkokun" etenkin päähenkilönsä säheltämisen ja epätoivoisia piirteitä saaneen rakkaussuhteen myötä, tosin huumori sai tässä kaukaista japanilaisserkkuaan mustempia piirteitä.

Arvosanaksi keskinkertainen miinus.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: mastermind - 06.01.2008, klo 18:19:54
Tämän viikon lukemiset:

-Maus 1+2.: Ei voi muuta sanoa kuin, että kyllä on upea ja vavahduttava teos.
-Corto Maltese Kauriin merkin alla: Noniin nyt päästin Cortosta jyvälle, suosittelen!.
-Lisäksi pari Luutnantti Blueberry on tullut luettua tällä viikolla: Taattua Blueberry tasoa.

Lomalla on ollut mukava sarjakuvia lueskella. Huomenna se arki taas alkaa...


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Jiksi - 19.01.2008, klo 16:23:01
Tulipa luettua Will Eisnerin komea The Contract with God Trilogy: Life on Dropsie Avenue (http://www.willeisner.com/books/contract_trilogy.html), joten sekin aukko sivistyksessä on paikattu.

Opus on kunnioitettavan kokoinen, todellista kirjahyllysarjakuvaa. Alku kuitenkin on nopealukuista, kevyttä ja viihdyttävää. Imaisee mukaansa vastustamattomasti. Rytmitys pysyy loppuvaiheessakin suht samana, mutta kerronta muuttuu sen verran, että loppuosa on hitaammin luettavaa.

Kokonaisuuden voi lyhyesti summata sen kertovan alusta loppuun Eisnerin ihmiskuvasta: tarinan hahmot ovat inhimillisen vajavaisia, ehkä kuitenkin ylikorostuneesti oman edun tavoittelijoita.

Jokin toinen päivä tätä voisi analysoida tarkemmin, mutta juuri nyt ei ole voimia sellaiseen.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: JussiDBC - 19.01.2008, klo 19:27:51
Sain äsken luettua Paul Popen 100%-albbarin. Kyllä iski tuollainen rakkausdraama sci-fiympäristössä todella kovaa. Dialogi oli mahtavasti rytmitetty ja Popen viiva on huolimattoman huoliteltua ;) Ennen tätä albbaria Pope oli minulle aivan tuntematon jannu, mutta täytyy ehdottomasti tutustua hänen duuneihinsa lähemmin.
Seuraavaksi tuossa pöydällä olisi Matt Wagnerin Grendel: Devil Tales. Minun ikuisuusprojektini. Ostin sen pari vuotta sitten, enkä ole vieläkään lukenut. Jospa nyt jaksaisi kahlata sen läpi.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 21.01.2008, klo 00:00:57
Luin Danyn ja Van Hammen "Histoire sans heros" ja sen jatko-osan "Vingt ans apres". Tuo ensimmäinen osa tuli joskus 70-luvulla suomeksikin (Semiciltä muistaakseni).

Kyseessä on tarina lentokoneen pakkolaskusta jonnekin Etelä-Amerikan viidakkoon ja haaksirikkoutuneiden selviytymisestä.

Ensimmäisen tarinan ikä näkyy kerronnan tyylissä. Kuvitus on aika siistiä ja kepeätä. Värit hehkuvat kirkkaina. Mutta kaikesta huolimatta tarina imaisi  mukaansa jopa paremmin kuin silloin 30 vuotta sitten.
Toinen tarina seuraa pelastuneiden (ja ei pelastuneiden) elämää 20 vuotta myöhemmin. Tarinan käänteet pitävät nytkin otteessaan ja Danyn kuvitus on modernimpaa. Liekö väritkin tehty samalla paperille viivojen kanssa?
Henkilöiden luonteita kuvataan enemmän kuin ensimmäisessä osassa. Mukana toki myös pikku kliseitä, mutta annetaan ne anteeksi.


Sanoisin että kokonaisuutena arvosana on semmoinen 8+.

Tässä kansikuva:
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=1414.0;attach=8404;image)


Luin myös Jerome K. Bloche -albun Le coeur a droite. = taattua Jerome laatua. Jokainen kuva harkittu viimeisen päälle!


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Lönkka - 21.01.2008, klo 00:40:52
Ennen tätä albbaria Pope oli minulle aivan tuntematon jannu, mutta täytyy ehdottomasti tutustua hänen duuneihinsa lähemmin.
Seuraavaksi tuossa pöydällä olisi Matt Wagnerin Grendel: Devil Tales. Minun ikuisuusprojektini. Ostin sen pari vuotta sitten, enkä ole vieläkään lukenut. Jospa nyt jaksaisi kahlata sen läpi.
Suosittelen erittäin lämpimästi tutustumaan sekä Popen tuotantoon että Grendeliin tarkemmin. Etenkin ne harvat Grendelit jotka Matt Wagner on itse piirtänyt ovat Herkkua, joskin myös miehen kässäämät toimivat mainiosti.

Niin, ja kohta tulee ekaa kertaa koottuna hänen Batman/Grendel kokooma joista se alkuperäinen eka kohtaaminen on parhautta!


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 21.01.2008, klo 12:15:57
Luin Waltheryn ja Cauvinin Vieux Bleun.
Ei ollut oikein meikäläisen makuun. Haulikolla ammutaan sinne tänne mm. leikkiviä lapsia. Kyyhkyskilpailuissa huijataan minkä ehditään. Huutoa ja mekastusta. hoh hoijaa...
Jotenkin tuntuu siltä, että Waltheryn semirealistinen tyyli ei istu Cauvinin pöhköhuumoriin. Väkivaltaisuus korostuu. Piirrosten olisi pitänyt olla esim. Pulterimaisempia (isonenäisempiä, viitteellisempiä) toimiakseen kunnolla.

Piirrokset ovat kyllä oikein letkeitä ja dynaamisia, Walthery on melkeinpä parhaimmillaan (eikä pimuja missään, mikä on oikein piristävää).
Minulla on Noir Dessinin kustantama uusintapainos Vieux Bleusta. Viiva on rasteroitunut, mutta melko pehmeäksi. Eli se ei pomppaa silmille. Totta kai kunnon musta, kompakti  viiva olisi ollut parempi.

Seuraavaksi lukuvuorossa Waltheryn itsensä kässäämä Le p'tit bout d'chique.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Antti Vainio - 30.01.2008, klo 15:15:44
Darnall,Ross:Uncle Sam

Houreinen läpileikkaus USAn historiasta, parempi kuin osasin odottaa. En yleensä olen välittänyt Rossin pulpmaalaustyylistä joka sopii mielestäni paremmin kansikuviin mutta tähän tarinaan se istuu hienosti. Muistuttaa kovasti Mooren ja Siekiewiczin Brought to Lightia. Siinä Moore kuitenkin ulkomaalaisena hyökkää vain silmittömästi Amerikkaa vastaan, tässä taas amerikkalainen murehtii kadotettua hyvää (?) ideaa ja sitä miten heitä kustaan nykyään silmään joka suunnasta


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 30.01.2008, klo 23:45:33
Jijé-Giraud-Philip: Jerry Spring (La Route de Coronado)

Syy tämän albumin hankkimiseen ilmenee tekijäluettelosta.
Vanha mestari ja tuleva mestari kohtaavat. Jijè, Morrisin, Franquinin, Willin oppi-isä, piirsi tähän albumiin lyijykynähommelit, jotka nuori Giraud tussasi.

Jijéllä on ollut varmaan aikmoinen kiire, kuvakerronta ontuu paikoitellen aika pahasti. Samoin kaikenmaailman anatomisia ja muita virheitä on aika paljon, kuvittelen että ne ovat Jijén mokia, eívät Giraudin.
Giraudin tusaus on hyvin Jijémäistä. Ei vielä mitenkään taidokasta, mutta semmoista perusvarmaa. Ei tämä albumi tussaajaansa kaadu.
Se kaatuu ainakin nykynäkökulmasta pöhköön ja huonosti rakennettuun juoneen.
Olen ihmetellyt, että aika monessa Jerry Springissä on aika huono käsikirjoitus. Ruudussa julkaistu "kaksintaistelu" on ylivoimaisesti paras Springin seikkailu (ja muutenkin hieno tarina) jonka olen lukenut.

Olen monta kertaa Belgiassa ja Ranskassa käydessäni hypistellyt tätä albumia ja tulihan se nyt luettua.


Jostain muistelisin lukeneeni, että Jijé antoi Giraudille varjostamattomat lyijykynähahmotelmat, siis lähinnä hahmojen ääriviivapiirrokset, ja Gir joutui sitten ratkomaan, mihin panisi klöntin mustaa ja minkä jättäisi valkoiseksi.
Tietääkö kukaan, onko tämä tarina tosi?


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 01.02.2008, klo 10:52:38
Les Schtroumpfs noirs (Peyo, Delporte).
Albumi sisältää kolme tarinaa, Mustat Strumffit, Lentävä Strumffi,
Ansoja Strumffeille(?) (Le Voleur de Schtoumpfs).
Ei voi  mitään, sanattomaksi vetää...
Täydellisiä tarinoita. Kuin Barksia parhaimmillaan.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 02.02.2008, klo 22:34:09
Derib + Job, Pythagore, echec à Brazerro

Tämä teos lienee tehty ennen Attilaa, Barnaby Bumperia, Yakaria tai Buddy Longwayta.
Juoni on aika suoraviivainen. Kohteliaasti sanottuna. Semmoista kymmenvuotiaille ehkä uppoavaa kepeää seikkailua. Tässä ensimmäisessä tarinassa  pöllö Pythagoraan persoona jää vajavaiseksi, toivottavasti henkilökuvaus syvenee myöhemmissä seikkailuissa.
Deribin kuvituksesta on löydettävissä jo tuttuja elementtejä. Aavikko on piirretty jo aika B. Bumpermaisesti ja viivassa on Buddymäistä voimaa, mutta kaikki on kuitenkin vielä toistaiseksi alisteista Peyon ja Franquinin luomalle BD-tyylille. Piirroksissa on jonkinlaista epävarmuutta ja joitakin alokasmaisia virheitäkin (auton vieressä seisovan ihmisen jalat ovat ilmassa)

Derib ja Job -faneille (siis minulle) albumi toimii mestarien varhaisvuosien esittelynä.
Muiden ei kannata vaivautua tätä albumia avaamaan.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=1414.0;attach=8498;image)


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Lönkka - 03.02.2008, klo 15:05:14
Tuli tuossa lukaistua Jack Kirbyn Fourth World saagan lopetus eli Hunger Dogs alppari kun sen vihdoin ja viimein onnistuin hankkimaan. Sekava ja kummallinen stoorihan tuo on, mutta eipä tuo ole ihme koska sitä tehdessä tapahtui yhtä jos toista kummallista.

Alpparihan koostuu itse asiassa kahdesta erillisestä episodista, 25 sivuisesta On the Road to Armagettosta ja 33 sivuisesta The Hunger Dogsista sekä muutamasta lisäsivusta. Tuossa ei vielä sinänsä mitään kummalista, mutta kun noiden sivut on sekoitettu täysin uuteen järjestykseen niin siitäpä saadaan soppa aikaiseksi eikä siten ole mikään ihme että HD alpparissa ei tunnu olevan juuri tolkkua.

On the Road to Armagetto oli tehty lehtikoossa julkaistavaksi ja alpparin ollessa kookkaampi piti sen sivuja kasvattaa lisäämällä niille koko sivusommitelman rikkovat lisäsuikaleet. Lisäyksiä ei tussannut aiemmat sivut tussannut Mike Royer (jolle tuota hommaa ei edes tarjottu) vaan D. Bruce Berry. Värittäessään alppua Greg Theakston huomasi tussauksen ongelmat ja ilman erillistä korvausta yritti yhdistää jälkeä omalla tusauksellaan siinä kuitenkaan ihmeemmin onnistumatta, tuoden kuitenkin mukaan kolmannen tussausulottuvuuden.

Alpun voi lukea oikeasssa järjestyksessään (jolloin siinä on jotain järkeäkin) seuraavasti:

-sivut 6, 7-9 liittävät alpun 1984 ilmestyneeseen New Gods uusintapainosten numerossa 6 olleeseen uuteen tarinaan Even Gods Must Die.
-On the Road to Armagetto: 31-33, 10-12, 34-37, 13-18 ja 38-46.
-The Hunger Dogs: 1-5, 19-30, 47-62.

Juurihan DC hehkutti kuinka ne entisöi yhden jakson Kirbyn piirtämää sarjakuvaa tulevaan Fourth World Omnibus neloseen. Tämä tarkoitti sitä, että se tussataan uusiksi Kirbyn luonnoksia vastaavaksi.
En löytänyt muuta kommenttia aiheeseen liittyen vaikka mielikuva olikin sellaisesta. Enivei, toivottavasti tämä Velin info tosiaan pitäisi paikkaansa.

Tuskin ne kuitenkaan tussaavat noita uudelleen (Threakstonhan ei tussannut Royerin tussienpäälle vaan uudelle paperille valopyöydän avulla) mihin ainakin DC:n kuvaus tuosta nelosalpusta viittaisi:
"Also included in this volume are Kirby's sequel to THE NEW GODS, plus the graphic novel THE HUNGER DOGS - featuring 25 pages restored to Mike Royer inks".

Joka tapauksessa eri mielenkiintoista nähdä miltä nuo näyttävät verrattuna alkuperäiseen julkaistuun Hunger Dogsiin ja missä järjestyksessä nuo nelkkuomnibuksen sivut sitten tulvat olemaan.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 08.02.2008, klo 16:02:01
Justiinsa luin kaksi totaalisen erilaista sarjakuvaa.
Molemmat oli hyviä.

La ou vont nos peres (Shaun Tan)
Angoulemessa vuoden parhaaksi albumiksi äänestetty mykkäsarjakuva.
Eikä syyttä. Komea teos.
Albumissa kuvataan erittäin koskettavasti siirtolaisen elämää vieraassa maassa sortumatta mihinkään surkutteluun. Hillitty värimaailma kosketti ainakin minua, päähenkilön ikävä käy hienosti ilmi.
Kuvakerronnassa yhdistetään minimalistiset, samansuuruiset ruudut isoihin, kokosivun näyttäviin piirroksiin. Tehokas efekti. Samoin fantasiahommelit. Tekevät stoorista "luettavamman" kuin jos kaikki olisi vain tylsää "totta".

Onneksi tällaista sarjakuvaa tehdään. Kevyen seikkailusarjakuvan ystävänä sanon vielä kuitenkin, että onneksi kaikki sarjakuva ei ole tällaista.   ;)



L'annee de Phenix  (Conrad, Wilbur)
Kiinalaisagentti Alixin seikkailut ovat edenneet jo viidenteen osaan. Conrad ja Wilbur puskevat seikkailuja ulos liukuhihnalla. Ja hyvä niin!
Tarina on perinteinen "kuka on petturi joukossamme" -tarina, mutta hyvin koukuttava sellainen.
Conrad piirtää paikoin aika taloudellisesti, mutta kieltämättä taitavasti. Vähän niin kuin Morris. (Conrad on piirtänyt nuoren Kid Luckyn seikkailuja)
Kaikki Alix-albumit ovat olleet semmoista hyvä+ -tasoa, niin tämäkin.

(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=1414.0;attach=8533)




Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Lönkka - 15.02.2008, klo 00:00:04
Lukaisin eilen illalla Ultimate Iron Manin kokooman ja olin ihan posittivisesti yllättynyt.

Jäi irtonumeroina jostain syystä väliin ja ostin vastikään alkanutta kakkossarjaa kun piirros näytti tavallisesta poikkeavalle. Sen juoni tuntui kummalle mutta se toki johtui siitä että on suoraa jatkoa tälle ekalle alpparille. Nähtävästi ovat Marvelilla katsoneet että kun joka viides numero on eka numero niin saavat paremmin massia?

Enivei, Rautamiehen menneisyys menee totaalisen erilailla Ultimateissa kuin perus Marvelissa, mutta homma pelittää kyllä ihan riittävän viihdyttävästi eikä Andy Kubertin ja Mark Bagleyn kuvitustakaan voi kummemmin moittia.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Lönkka - 19.02.2008, klo 20:26:18
Eilen tuli lukaistua
Fantastic Four 554, joka oli siis uuden Mark Millar / Bryan Hitch tiimin eka numero. Jos ei nyt iskenyt kuin sukallinen kaurapuuroa niin ei sen ihmeemmin hetkauttanutkaan. Liekö odotukset miesten aiempien tuotosten vuoksi korkeammalla, mutta piirrosjälki tuntui olevan aiempaa hengettömämpää ja stooripuolellakaan ei hahmoista juuri tahtonut kiinnostua. Noh, kenties menee oma aikansa että pääsevät edellisten tekijöiden juonikuvioista kokonaan omiin juttuihin ja saavat koneen käyntiin? Mutta jos meno jatkuu tällasena niin eipä lehteä tarvitse kauaa seurata.

Howard Chaykin siirtyi piirtämään Punisher War Journaliin ja ainakin miehen eka numero (#16) oli ihan luettava. Matt Fractionin stoori kuvaa Gibbonin ja Princess Pythonin vähemmän auvoista arkea ja ensimäisen kostosuunnitelmia Punisherin suuntaan. Frank on totaalisen sivuosassa ollen mukana vain kahdella sivulla. Stoori on pikkunäppärällä tavalla ihan OK ja Chaykinin taide on sitä tavallista yllätyksetöntä mitä häneltä on viime vuoina Marvelilla ja DC:llä tottunut näkemään. Kannen rustanneella Alex Maleevilla taitaa olla jonkinasteinen rintafiksaatio; PP on saanut vähintäänn E kupin hinkit joita tämä femme fatalemaisesti sitten esittelee vokotellen fanipoikia pomimaan lehden mukaansa. Erikoisvoimansa kullakin...

Dave Simin uuden hutikuussa ilmestyvän Glamourpussin näytenumero on miehen eka tuotos sitten Cerebuksen loppumisen. Lehti pyörii Simin Al Williamson / Rip Kirby fiksaation ympärillä jopa niin pahasti että merkittävä osa paneleista on Simin uudelleenpiirtämiä Rip Kirby paneleja. Sarjakuva kertoo pääasiassa Simin suhteesta Williamsoniin sekä vanhojen sanomalehtisarjojen painojälkeen. Varsinaista juonta saa hakea, mutta kaiketi tämä on sitä taidetta? Ainakin wanhaa glamourmuotia on ängetty mukaan. Noh, ainakaan toistaiseksi sarjakuvaa lukiessa ei tarvitse kahlata läpi sivutoljkulla pitkiä tekstipätkiä kuten miehen aiemman tuotoksen loppuvaiheessa.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: tolppis - 06.03.2008, klo 15:51:15
Tulipa muuten lukaistua Kirjasto 10:stä "Sarjis-Finlandia-ehdokkaat ja ehdokkaaksi ehdokkaat"-näytehyllystä vallan mainio (minulle) uusi tuttavuus, suomalainen strippisarjakuva Moilanen, alppari kerätty Ylioppilas-lehdessä ilmestyneistä stripeistä. Kysehän siis on Moilanen-nimisestä savolaisnuorukaisesta joka lähtee Helsinkiin yliopistoon ja tekee huomioita "piäkaapuntilaisesta" elämänmenosta. Menossa mukana mm. stadia viäntävä Moilasen ensimmäinen kaveri Mäyrä ja vuokraisäntä Sika ym.

Aivan loistavan haaskaa B. Virtanen tyylistä vaikkakin ehkä hiukan "rohkeampaa" vitsinvääntöä joka ei ehkä kuitenkaan ihan jokkaiseen iskene.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Petteri Oja - 06.03.2008, klo 17:30:12
Vai että Moilanen...

(http://www.zumteufel.fi/store/images/uploads/malinen.jpg)


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: tolppis - 07.03.2008, klo 11:32:18
No suatana, se olikin MALINEN  :P :-[ :'(

Ehehheh...heh...no sattuuhan sitä, kuka noista savolaisista nimistä selevää ottaa!  :laugh:


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: JussiDBC - 15.03.2008, klo 11:49:42
Terry Mooren  Strangers in paradise.
Herra Moore on nero. Jollei muuten, niin ainakin kertomaan vangitsevia tarinoita ja tekemään hahmoistaan niin eläviä, että tuntuu että olet tuntenut tyypit jo vaikka kuinka kauan. Tuli ihan vahingossa törmättyä Strangers in paradisen ekaan albbariin,joka on i dream of you ja tarina jäi niin kesken, että pakko jäljittää loputkin albumit. Tarina kertoo Katchoosta, joka palaa  ystävänsä Francinen luokse neljän kuukauden jälkeen. Katchoo on lähtenyt mitään kertomatta ja pikkuhiljaa tarinan edetessä paljastuu mehukkaita yksityiskohtia Katchoon menneisyydestä. Tarinaan kuuluu myös vaarallinen rouva Parker, tämän bodattu, lesbo henkivarija ja 850 000 dollaria jotka Katchoo on varastanut rouva Parkerilta. Strangers in paradise on voittanut lukuisia palkintoja(esim. Eisner) ja kuuluu amerikkalaisen sarjakuvan virstanpylväisiin. Ei ihme, että jotkut yliopistot Amerikassa käyttävät Strangers in paradisea esimerkkinä hyvästä tarinankerronnasta kirjallisuudessa. Aika hyvin sarjakuvalta.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Antti Vainio - 21.03.2008, klo 16:31:28
Sattumalta samalla viikolla löytyi divarista Jalavan Rip Kirby-albumi ja vanha Nostalgia Pressin strippikokoelma jossa oli esim. Ratsupoliisi Kingin ja Segarin Kippari-Kallen lisäksi ihka ensimmäinen Raymondin Kirby-seikkailu niin näitä on tullut lueskeltua.
Tarinat on kyllä ajankohdankin huomioonottaen vähän helvetin typeriä. Naikkoset itkee, pyörtyilee ja on suunnattoman rakastuneita Rip Kirbyyn. Kaikki ihailevat Kirbyn nerokkuutta (se nuuhkaisee injektioneulaa ja toteaa että huumeitahan tällä on käytetty) mutta minusta äijä on golfia ja runojenkirjoittamista harrastava äärivastenmielinen nilkki. Onneksi roistoissa on edes jotain potkua.

Vaan on nämä niin ällistyttävän hyvin piirrettyjä. Naiset on about kauneimpia sarjakuvan historiassa ja varsinkin niissä ruuduissa joissa Raymond käyttää paljon mustaa on hämmästyttävä noir-tunnelma. Kun Flash Gordon  oli staattista kuvitusta puberteettisiin avaruusseikkailuihin niin näissä on dynamiikkaa ja aitoa sarjakuvallista kerrontaa (vaan ei ollenkaan niin hyvää kuin mitä Eisner ja Caniff tekivät samaan aikaan, sniiduilee aivoistani se ilonpilaajalohko).

Tuomio:kivempi katsoa kuin lukea. Piirtäjänä Raymond oli kyllä melko peto.





Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: VesaK - 22.03.2008, klo 18:42:19
No suatana, se olikin MALINEN
Ehehheh...heh...no sattuuhan sitä, kuka noista savolaisista nimistä selevää ottaa!  :laugh:

Lisäoppimäärää on tulossa ihan kohtapuoliseen, kun Malisen kakkosalbumi jymähtää ainakin Akateemiseen kirjakappaan (huhtikuun lopulla). Rouheesti mainostajen sanon viel että jos ette ole Malinen - Ee se oe tääsin poessulettua -albumia hankkineet niin hankkikaa heti kun vastaan osuu. Painos on nimittäen loppuunmyyty! Lisäpainoksia ei tule!

Vuan suottaapi olla ettei tuo kakkosalbumi jää ainuaksi Malinen -teokseksi joka tänä vuonna ilmestyy!


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Matti Karjalainen - 27.03.2008, klo 09:19:22
Mark Alan Stamaty: Alia's Mission (Knopf Books for Young Readers, 2004)

Mark Alan Stamatyn piirtämä ja käsikirjoittama "Alia's Mission" on sarjakuva basralaisesta kirjastonhoitajasta Aliasta, joka Irakin sodan sytyttyä ryhtyy siirtämään kirjoja taistelujen tieltä turvaan omaan kotiinsa. Paul Gravett taisi mainita sarjakuvan jossakin kirjassaan, ja niinpä tulin hankkineeksi sen myös itselleni jo ihan ammatillisista syistä, esitettiinhän siinä kirjastonhoitaja-päähenkilö "tosielämän supersankarina", jollaisia me tietysti olem... No, anti olla.

Sarjakuva on samalla tavalla dokumentaarinen sarjakuva kuin vaikkapa Saccon "Palestiina", mutta tällä kertaa kohderyhmänä ovat selkeästi melko pienet lapset. Se käy ilmi jo kielellisestä tasosta ja sodan hyvin varovaisesta käsittelystä: pommitusten uhkakin tuntuu ensisijaisesti kohdistuvan kirjastoon ja kirjoihin, ei niinkään Aliaan ja muihin basralaisiin. Sarjakuvan pituuskin on vain kolmisenkymmentä sivua, eli tekijällä ei ole oikeastaan muuta mahdollisuuttakaan kuin keskittyä kaikkein olennaisimpaan.

En usko, että varttuneempi lukija saa "Alia's Missionista" hirvittävän paljon irti (tosin aiheesta olisi epäilemättä saanut toimivan aikuisille suunnatun sarjakuvan), mutta lapsille suunnatuksi sarjakuvaksi tämä on kohtalaisen hyvä. Stamatylle täytyy antaa pisteet lukutaidon sekä kirjojen merkityksen korostamisesta. Lisäksi siinä esitetään irakilaisia ja maan kulttuuria sellaisessa valossa, joka saattaa parhaimmillaan toimia tarpeellisena suvaitsevaisuuskasvatuksena kaikille FOX-kanavan kasvattamille angloamerikkalaisille muksuille.

Olisi kyllä kiinnostavaa tietää, miten tämä todella uppoaa kohderyhmänä oleviin lapsilukijoihin.

Ai niin: Malisen luin myös ja tykkäsin kyllä.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Matti Karjalainen - 03.04.2008, klo 18:36:11
Raymond Briggs: Minne tuuli kuljettaa (Otava, 1982)

Luinpas viimein tämänkin sarjakuvan, josta on tosin jotakin hämäriä muistikuvia lapsuusvuosilta. Olisikohan ollut niin, että Vuolijoen kirjastossa ja/tai koulukirjastossa olisi ollut aikanaan myös Raymond Briggsia...?

Jep. Raymond Briggs lienee tunnetuin jouluisesta "Lumiukko" -animaatiostaan, mutta kyseisen englantilaisen lastenkirjailijan tuotannosta löytyy myös vakavampaa materiaalia. Sarjakuvaromaani  "Minne tuuli kuljettaa" (alunp. "When the Wind Blows") on alanimekkeensä mukaisesti "kirja aikuisille ydinsodasta". Se kertoo Englannin maaseudulla elävästä sympaattisesta eläkeläispariskunnasta, joka hallitukseen ja viranomaisten riittämättömiin turvaohjeisiin naiivisti luottaen kuvittelee selviävänsä ydinsodasta parista ovesta ja muutamasta tyynystä rakennetussa säteilysuojassaan. Vankkumaton usko ei horju edes silloin, kun ympäröivä yhteiskunta tuntuu pysähtyneen täydellisesti ja yölliset pahoinvointikohtaukset sekä hiustenlähtö alkaa...

Sarjakuva koostuu melkein kokonaisuudessaan vanhusten välisestä dialogista, eikä muuta maailmaa kuvata kuin parissa koko aukeaman suuruisessa ruudussa, joissa ydinasein varustetut pommittajat kohoavat taivaalle tai sukellusveneet vaanivat meren syvyyksissä. Ydinräjähdys on puolestaan kuvattu yhtenä valkopunaisena aukeamana, joka saa seuraavien sivujen ruudut vapisemaan paineaallon vaikutuksesta.

Surullinen, voimakkaasti tunteisiin vetoava ja ehdottoman suositeltava teos kaikille joilla on kyky lukea eli toisin sanoen sarjakuvaa parhaimmillaan. Suomennos on tosiaan 80-luvulta, ja vaikka kylmä sota onkin jo ohi (voi vaan kuvitella, millaisen vaikutuksen tämä on tehnyt silloin kun aihe oli ajankohtaisempi ja ihmiset elivät täällä meilläkin kirjaimellisesti pommin varjossa), niin teemat ovat iättömiä.

Arvosana: Mestariteos.

Brian Wood & Riccardo Burchielli: DMZ 2 - The Body of the Journalist

... eli toisin sanoen toinen kokoomateos Wood-Burchielli -parivaljakon sarjakuvasta, jossa Yhdysvaltoja repivä sisällissota on tehnyt Manhattanista ei-kenenkään-maan, jolla ihmiset kuitenkin yrittävät elää parhaansa mukaan, vesipulasta kärsien ja tarkka-ampujien luoteja vältellen. Sarjakuvan päähenkilö, journalisti Matt raportoi muulle maailmalle elämästä tällä demilitarisoidulla vyöhykkeellä.

"The Body of the Journalistin" pointtina kakkososassa on median aseman ja merkityksen esilletuominen näissä nykyajan konflikteissa, joissa joukkoviestimillä on helkkaristi valtaa eikä totuudella ole loppujen lopuksi aina niin kauheasti väliä. Sarjakuvassa annetaan tilaa myös Mattin ja punkkarityttö Zeen väliselle suhteelle, joka näyttää - odotetusti ja vähän kliseisesti - kääntyvän "me ei oikein siedetä toisiamme, mutta jotain jännitettä on silti ilmassa" -tyyppiselle asteelle. Olenko muuten ainoa, jonka mielestä sarjakuvassa piipahtava Mattin naiskollega näyttää erehdyttävän paljon Lara Croftilta?

Sarjakuva täydentää mukavasti DMZ:n kokonaiskuvaa selvittämällä Zeen historiaa ja vallitsevan tilanteen taustoja ja toisaalta tarjoamalla Time Out -tyyppisen kaupunkilehden formaattiin puetun läpileikkauksen manhattanilaisten arkipäivään.

Arvosana: Hyvä


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Lurker - 03.04.2008, klo 20:39:28
Eikös tuosta When the Wind Blows -sarjakuvasta tehty hieno animaatiokin, jossa oli David Bowien tunnari? Näin muistelen.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: PurPur - 03.04.2008, klo 20:53:31
Animaatio on olemassa, Roger Waters teki biisejä.

edit: Joo, ja Bouwi kanssa.

Eikös tuosta When the Wind Blows -sarjakuvasta tehty hieno animaatiokin, jossa oli David Bowien tunnari? Näin muistelen.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Lönkka - 10.04.2008, klo 21:38:42
Lukaisin aamulla Laikku 4:n.

Oli impulssiostos jossa huomion kiinnitti ensin Kovacsin kaunis kansi ja ostopäätöksen sinetöi Kallion kässäys.

Alppu oli oikein makoisa lukukokemus jossa kaikki tarinat toimivat hienosti. Postiivisin yllättäjä oli Melasniemi jonka sarjiksiin en muista aiemmin törmänneenikään -vaikkei miehen musiikki minulle putoa niin piirrosjälki kyllä!

Tämän kokemuksen pohjalta pitänee katsastaa muutkin Laikut.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Doc Lomapäivä - 09.05.2008, klo 18:18:16
Yoshihiro Tatsumi: The Push Man
Tämä oli hyvä! Meni ihan yhdeltä istumalta. Miksi tätä ei löydy SINUN kirjastostasi!

Lyhyitä novelleja, joidenka päähenkilö on aina eri, mutta hyvin samanoloinen mies: hän ei puhu, hän on työtön tai duunari (ei mikään AD tai arkkitehti, vaan perusduunari! Eräs on mm. push man, joka työntää ihmiset metroon), ja puoliso tekee escort-hommia iltaisin. Päähenkilöillä ei ole lapsia, vaikka usein sellaisesta haaveilevat. Asioihin liittyy voimakkaasti seksi, ja tarinat ovat usein traagisia. Tatsumi kertookin ottaneensa aiheet usein poliisiraporteista ja lehtijutuista. Lisäksi tarinoissa on jokin symboli (rotta, sikiö), joka peilaa tapahtumia ja mielentiloja.

Tämä jotenkin tuo japanilaiset lähemmäs länsimaisia ihmisiä, paikkaa sitä vaikutelmaa minkä sikäläisistä ja sikäläisestä kulttuurista on saanut; kertoo nurjan puolen jonka tyttömangat jättävät kertomatta.

Miksei kotimaiset kustantajat julkaise jotain tällaista?! Japanista tuodaan vain käkättelymangat, ja kun kurkotetaan vaihtoehtoisen sarjakuvan puoleen, käännytään automaattisesti Ranskan tai Jenkkilän puoleen.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Lönkka - 11.05.2008, klo 22:42:34
Tulipa viikonloppuna luttua Jessica Abelin ja Gale Soria kässäämä ja Warren Pleecen taiteilema Life Sucks ja yllätyttyä sangen positiivisesti. Tekijöistä ainoastaan Abel oli tuttu ja hänkin marginaalisesti, mutta ostopäätös syntyi lähinnä hyvän kustantajan ja kivasti piirretyn kannen vuoksi.

Tuhti 186 sivuinen alppari kertoo hanttihommiin nalkkiin jääneestä Davesta, tämän ystävistä, ihastuksista, pomosta LA:n yössä. Jutun koukku? Dave on vampyyri.

Sarjis rullaa eteenpäin erinomaisen hyvin ja tuo kovasti mieleen nykypäivän "kavereiden kesken" TV-sarjat ja minulle tuli kovasti mieleen että tästä voisi saada mainion elokuvan aikaan. Stoorin lisäksi myös piirros toimii sangen hyvin välillä esiintyvästä hienoisesta jäykkyydestä huolimatta.

http://www.firstsecondbooks.com/lifeSucks.html (http://www.firstsecondbooks.com/lifeSucks.html)


Miksei kotimaiset kustantajat julkaise jotain tällaista?!
Varmaan siksi että kukaan ei halua tehdä nimikkeillään massiivisesti tappiota. valitettavasti tämä ei vaan ole sitä mitä suuri lukijakunta ostaisi.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Timo Ronkainen - 12.05.2008, klo 00:29:22
Yoshihiro Tatsumi: The Push Man
Tämä oli hyvä! Meni ihan yhdeltä istumalta. Miksi tätä ei löydy SINUN kirjastostasi!

Olen aina koittanut hehkuttaa Tatsumia. Kaveri on Eisnerin sukua, ehkä hieman melankolisempi. Itsellä on Abandon the Old in Tokio. Samalla linjalla jatkaa. The Push Man on hankinnassa. Nämä sarjat on tehty jo 1970-luvulla!

Timo


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Matti Karjalainen - 12.05.2008, klo 17:14:03
Mike Richardson & Ben Stenbeck: Living with the Dead

... joka ei kerro the Grateful Deadin perässä reissaavista hipeistä, vaan kahdesta kaverista zombieiden kansoittamassa suurkaupungissa. Strawilla ja Whipilla - molemmat ovat kastaneet itsensä uudestaan salaperäisen taudin puhjettua ns. uuden elämän merkiksi - menee olosuhteisiin nähden ihan mukavasti. Ruokaa on mahdollista hankkia (zombiet ovat oikeaoppisen romeromaisesti melko hitaita ja yksinkertaisia, ja niitä pystyy hämäämään mutisemalla itsekin "braaaaaains"), ja hylätystä sarjakuvakaupasta saattaa löytää Frank Millerin signeeraaman "300:en".

Elo on siis melko auvoisaa kunnes käy ilmi, että eloonjääneiden listaan kuuluu myös Betty-niminen nainen. Se aiheuttaa jonkin sortin kolmiodraaman ja kavereiden välit alkavat uhkaavasti rakoilla...

Dark Horsen kustantama minisarja oli ihan viihdyttävää perussarjakuvaa. Richardson painotti käsikirjoituksessa enemmänkin huumoria kuin kauhua, vaikka meno sinänsä olikin ajoittain aika visvaista ja veristä. Synkeää ja lohdutonta meininkiä halajavien kannattaakin mieluummin etsiä käsiinsä "The Walking Deadin" ensimmäinen osa, mutta kyllä tämänkin lukaisee paremman puutteessa.

Sarjakuvan mukana tulee muuten "Zombie Survival Kit", eli toisin sanoen päähenkilöiden käyttämät naamarit on mahdollista leikata ja asettaa kasvoille zombeja hämäämään (Dark Horse Comics takes no responsibility, and makes no guarantee that this mask will save you from an attack of the living dead.... Pari ruokaohjettakin on osunut takasivuille mukaan, mutta reseptit eivät sentään koostu raa'asta lihasta ja aivoista, vaan ovat toisen päähenkilön valmistamia linturuokia.

Arvosanaksi kolme tähteä.

Tulipa viikonloppuna luttua Jessica Abelin ja Gale Soria kässäämä ja Warren Pleecen taiteilema Life Sucks ja yllätyttyä sangen positiivisesti.

Jaahas, taitaapa mennä lukulistalle. Kiitos vinkistä.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: hannhell - 12.05.2008, klo 17:43:42
Yoshihiro Tatsumi: The Push Man
Tämä oli hyvä! Meni ihan yhdeltä istumalta. Miksi tätä ei löydy SINUN kirjastostasi!
Niin on!!! Japanilaisista sen verran, että onkos täällä jo kehuttu Kazuichi Hanawan DOING TIME alpparia?? Henk.koht. suosikkini japsipiirtäjien tarinoista, taiteilija joutuu vankilaan ja alppari kertoo näistä kokemuksista. Ällistyttävän vetävä tarina, tavallaan kauhean arkista; tarkkoja kuvauksia ruoka-annoksista, siivoamisesta, päivärutiineista.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: kaltsu - 15.05.2008, klo 09:22:51
Jutun koukku? Dave on vampyyri.

Tohon asti kuulosti ihan lupaavalta. :P

Itse ostin Philippe Dupuyn Haunted (http://www.drawnandquarterly.com/shopCatalogLong.php?item=a46dd766b5e074)in ku osui kirjakaupassa käteen ja voih miten lattea lukukokemus. Dupuy lenkkeilee, pohdiskelee, näkee unia ja juttelee eläimille. En jaksanu edes loppuun asti lukea.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Virtahepomies - 15.05.2008, klo 09:27:16
voih miten lattea lukukokemus.


En tiedä mikä olet miehiäsi, mutta jokainen viesti jonka olen sinulta lukenut täällä Kvaaksissa on ollut sisällöltään sama: Ei sytytä, ei huvita, jäi aika mitäänsanomaton jälkimaku tästä. Vinkkinä muistutan että maailmassa on paljon muutakin viihdettä kuin sarjakuva että kun tuntuu olevan niin ikävää tuo sarjakuvien lukeminen, kannattanee vaihtaa harrastusta.

Omasta mielestäni sarjakuvat on just parhaita! Kuten oli myös tämä mainittu Haunted. Jotenkin jäi juttujen keveästä piirännästä sellainen tunne että kirjan sarjat olisivat poimintoja tekijän päiväkirjasta. Mestariteosten joukkoon en kirjaa olisi itsekään nostamassa, mutta juttu rullasi hyvin ja sivut olivat ilmavia ja täynnä riemastuttavia yksityiskohtia.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: kaltsu - 15.05.2008, klo 09:40:08
En tiedä mikä olet miehiäsi, mutta jokainen viesti jonka olen sinulta lukenut täällä Kvaaksissa on ollut sisällöltään sama: Ei sytytä, ei huvita, jäi aika mitäänsanomaton jälkimaku tästä. Vinkkinä muistutan että maailmassa on paljon muutakin viihdettä kuin sarjakuva että kun tuntuu olevan niin ikävää tuo sarjakuvien lukeminen, kannattanee vaihtaa harrastusta.

Omasta mielestäni sarjakuvat on just parhaita!

Ikävää että olen pahoittanut mielesi. Tässä pari myönteisempää arviota minulta:

http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,1414.msg119655.html#msg119655
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,9321.msg214100.html#msg214100

Rakastan sarjakuvaa kerrontamuotona enemmän kuin mitään muuta. Ei se kuitenkaa meinaa sitä että tykkäilisin kaikesta mahdollisesta ryönästä mikä on sarjakuvan muotoon tehty.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: hannhell - 15.05.2008, klo 22:27:15

Rakastan sarjakuvaa kerrontamuotona enemmän kuin mitään muuta. Ei se kuitenkaa meinaa sitä että tykkäilisin kaikesta mahdollisesta ryönästä mikä on sarjakuvan muotoon tehty.


Samaa mieltä olen kuin Kaltsu. Mielipiteet saa sanoa, ja kaikesta ei tartte tykätä. Itte luen nykysten erittäin harkiten sarjakuvia ja muutakin kirjallisuutta. Jos vähänkin näyttää etten jaksa kiinnostua niin en viitsi edes yrittää. Niitä hyviä, kiinnostavia, innostaviakin on niin paljon ettei aika riitä kaikkeen...


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Curtvile - 23.05.2008, klo 20:39:32
Minä en ikinä oikein lämmennyt Sandmanille.
Gaiman otti vanhan sarjakuvahahmon yhdisti myytteihin ja ei vienyt hommaa oikein mihinkään.
Sandman Midnight theatre on ollut tasokkaampi tuttavuus. uusin sarjan kokoelma Sleep of reason herätti silti epäilyksiä.
Kvaakissakin hiljan heräsi keskustelua Iron man elokuvan ketjussa  (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,9855.0.html) todellisen elämän ja "halvan viihteen" välisestä suhteesta.

Tämä Goyalta nimensä lainaava minisarja liikkuu useammassa aikatasossa mutta ennen muuta se liikkuu Afganistanin sotatantereilla.
Propaganda suuntaan jos toiseen vältetään ja pohjavire on selkeän humanistinen.
Ja silti seikkailukertomus toimii.
Ja vaikka seikkailut ovat usein vain yhtä hyviä kuin "pahat tyyppinsä" tämä toimii silti, vaikka juuri pääpahis onkin kaikessa vakuuttavuudessaan se heikoin lenkki.

John Ney Rieber on ennenkin ansiokkaasti ottanut Sandmanialian osia ja suoriutunut hienosti. Eric Nguyenin kuvitus on rosoista ja hyvällä tavalla luonnosmaista, olematta silti epämääräistä suttua jota lause yleensä merkitsee.
Kerronta soljuu sujuvasti, liikoja alleviivaamatta ja lukijallekin jätetään jotain pureskeltavaa.
uusi manttelinkantaja Kieran Marshall tyylitellään lähes ranskalaisin viivoin mutta niin ettei hahmo maistu paperilta. Tämä sotakuvaaja on lähes yhtä rikki kuin Wesley Dodds.
Eikä vain fyysisesti vaikka tästäkin propseja suotakoon.

Juuri Wesleyn kuvaus on jotain hienoa. Toisin kuin Corto Maltese ja Conan, jotka lähtivät pois/katosivat, Wesley jäi ja vanheni, mutta ei leijonansydämeltään.
Vanhan rikkinäisen sankarin persoona ja viimeinen idealistinen romantikon luonne vetoaa ja nostaa tarinan siihen parempaan sarjakuvaluokitukseen.
klassikosta ei ole kyse, mutta hyvinkin lukemisen arvoisesta teoksesta.

(http://www.dccomics.com/media/product/7/8/7894_180x270.jpg)


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Antti Vainio - 24.05.2008, klo 00:03:35
Tällä viikolla

Alison Bechdel:Fun Home

En kuulu kohderyhmään kun tämä on yltiösivistynyt omaelämäkerrallinen sarjakuva joka käsittelee seksuaalisia vähemmistöjä (ja saman tekijän Lepakkoelämää oli minusta täysin yhdentekevä).  Lainasin kun kirjastosta sattui käsiin mutta olipa pirun hyvä (aiheesta on koko ketju)

Berardi&Milazzo:Adah

Paljon tekstiä mutta olipa vaikuttava

Diggle&Jock:The Losers - Ante Up

Tämän funktio jäi täysin hämäräksi. They are down - but not out. Time for some payback.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: VesaK - 26.05.2008, klo 12:52:48
Warren Ellisin ja Jacen Burrowsin Scars (http://www.avatarpress.com/scars/).

Ei täysin vakuuttanut tämä. Katkera poliisimies jäljittää lastentappajaa. Semmoista Tuomari lightiä, eikä epätasainen piirrosjälkikään tukenut lukemusta. Suosittelen ennemmin lukemaan Andrew Vachssia tai jos ihan viihteen puolelta hakee "moraalista oikeudentuntoa", niin sitten Garth Ennisin MAX-sarjan Punisheria. 
Scars:in parasta antia olivat Ellisin pakinamaiset ja vihankäryiset, omiin kokemuksiin pohjaavat  tekstit sarjakuvajaksojen välissä. 


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Aura - 27.05.2008, klo 12:08:48
Eilen illalla tuli luettua Craig Thompsonin Good-bye Chunky Rise, jonka olen kyllä lukenut jo aiemmin mutta ostin sen viimein omaksi. Blanketsia en ole vielä saanut käsiini joten en voi vertailla, mutta tämä alppari vakuutti Thompsonin kyvyistä. Hienoja siirtymiä ja hetken kuvausta, vaikka en ole varma pidänkö kaikista tämäntapaisista ruutukikkailuista - esimerkiksi kolmen eri tapahtuman laittamista samaan ruutuun, joka on alkanut yleistyä tietyissä piireissä.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Lönkka - 27.05.2008, klo 16:31:23
klassikosta ei ole kyse, mutta hyvinkin lukemisen arvoisesta teoksesta.
Hyvä että kelpaa jollekulle sillä omasta mielestäni tämä oli aika kauheaa kuraa joka ei millään vertaudu aiempiin erinomaisen hienoihin Sandman Mystery Theathreihin.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Curtvile - 27.05.2008, klo 19:27:07
Hyvä että kelpaa jollekulle sillä omasta mielestäni tämä oli aika kauheaa kuraa joka ei millään vertaudu aiempiin erinomaisen hienoihin Sandman Mystery Theathreihin.

tässä olet oikeassa, mutta ylittää odotusarvonsa moninkertaisesti.
Siitä varsinaisesta Sandamanista nyt puhumattakaan.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Lönkka - 28.05.2008, klo 16:47:21
tässä olet oikeassa, mutta ylittää odotusarvonsa moninkertaisesti.
Siitä varsinaisesta Sandamanista nyt puhumattakaan.
Kyllä minä odotin jollain lailla edellisten kanssa linjassa olevaa matskua. Pari vikaa numeroa tuosta uudesta sarjasta tuli hankittua hampaat irvessä kun enimmän osan stooria oli jo hankkinut.

Kyllä perus-Sandman pesee kaikki Mystery Theatret, mutta nää toki on näitä makuasioita.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Matti Karjalainen - 30.05.2008, klo 10:19:10
Jessica Abel, Gale Soria & Warren Pleece: Life Sucks
(First Second, 2008. ISBN 978-1596431072)

Lönkka mainosti "Life Sucksia" tässä viestiketjussa ja vampyyrimyyttien suurena ystävänä minun piti tietysti hankkia sarjakuva hyppysiini. Se kannatti.

Jos olette ajatelleet, että vampyyrin nahkoihin joutuminen on suunnilleen samanlaista kuin Annie Ricen kirjoissa, niin olette pahasti väärässä. Abel ja Soria kuvaavat ikuisen elämän varjopuolta: pitkäveteisiä yövuoroja paskaduunissa, onnetonta ihastumista meksikolaistaustaiseen goottityttöön, saitaa emigrantti-pomoa ja kusipäistä surffaria, joka on myös iskenyt silmänsä samaan tyttöön. Lisäksi tavoitteena olisi pysyä viimeiseen asti vegetaarina ja luonnollisesti vältellä auringon valoa...

Sarjakuva toimi kuvituksensa puolesta ihan hyvin, mutta suurimmat ansiot tulevat kuitenkin käsikirjoituksesta - olkoonkin, että sen loppuhuipennus on aavistuksen verran laimea, joskin sopii hyvin tarinaan kokonaisuutena. Vampirismia on kuvattu vähän liiankin paljon tuollaisen viktoriaanis-romanttisen harson lävitse, eikä mieleen tulisi kovin montaa teosta, jossa terävien kulmahampaiden elämää kuvattaisiin koruttomammin ja ehkä vähän surkuhupaisesti (no, Jarkko Laineella on tietysti romaani "Vampyyri").

Suosittelen!

Arvosanaksi: Hyvä.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: AapoK - 01.06.2008, klo 15:38:29
Prattin Morgan tuli luettua.

Miehen viimeinen albumi ja hyvä sellainen, vaikka ei tämä hänen parhaimmistoonsa yllä. Tietty kuvituksesta voisi keksiä tuhat ja yksi syytä, miksi se on rumaa tai kökköä tai ankeaa mutta se olisi vähän sama kuin arvostelisi levyn sen yhden biisin perusteella. Kuvitus tukee varsin hyvin kerrontaa ja homma etenee aika sujuvalla tahdilla. Mustavalkoisena tämä ei ehkä olisi niin houkutteleva mutta näin värillisenä tämä on varsin mallikas.
Tykkäsin.

Muutamaa tyyppiä olen muutenkin koettanut saada lukemaan esim. Corton parhaimpia mutta tuloksetta. Morgania niille on turha suositella, kaipa he joskus sitten ymmärtävät mikä on se suuri voima Prattin taustalla ja lukevat tämänkin.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Lönkka - 01.06.2008, klo 21:20:04
Lönkka mainosti "Life Sucksia" tässä viestiketjussa ja vampyyrimyyttien suurena ystävänä minun piti tietysti hankkia sarjakuva hyppysiini. Se kannatti.
Hyvä ettei tullut turhaa ostost.

Saitkos sinäkin samanlaiset vibat siitä että olisi kirjoitettu tyyliin "tätähän voidaan sitten tarjota leffakäsäriksikin"?


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 02.06.2008, klo 20:00:26
Lukaisin Georges Pichardin sovittaman sarjakuvan Mériméen Carmen-tarinasta. Oikein viihdyttävä opus. Eipä tarvinnut pitkästyä oopperassa.

Komeita kuvia.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Matti Karjalainen - 03.06.2008, klo 03:46:03
Saitkos sinäkin samanlaiset vibat siitä että olisi kirjoitettu tyyliin "tätähän voidaan sitten tarjota leffakäsäriksikin"?

Joo, kyllähän siitä vähän samanlaiset vibat jäivät. Se ei kuitenkaan näkynyt tarinassa negatiivisella tavalla, siis siihen tapaan kuin joku johngrisham tai muu vastaava bestselleristi romaanejaan kirjoittaa. Ketäs sitten pääosiin? Christina Riccille pitäisi kai antaa goottitytön rooli jo vanhasta muistista, vaikka tällä ei meksikolaistaustaa taida ollakaan. Steve Buscemi olisi päähenkilön pomo.  :)


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Lönkka - 03.06.2008, klo 16:21:36
Buscemilla on liian kimeä ääni.
Enempi sellaista Belalugosimaista mörinää pitäisi olla.

Mutta joo, ei minullekaan noita leffakäsisfiilareita tullut pahalla tavalla.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Doc Lomapäivä - 09.06.2008, klo 15:03:35
Yoshihiro Tatsumi: Abandon the Old in Tokyo
Jäin Tatsumi-koukkuun, rahaa palaa vaikka periaatteessa olen ostolakossa. Ei voi mitään kun laatua työnnetään nenän alle.

Tämä oli vielä parempi kuin The Push Man! Tatsumilla "Koirahotelli" tarkoittaa vähän erilaista paikkaa kuin mihin me olemme tottuneet, ja haastattelusta voi rivien välistä tulkita että tällainen paikka on joskus ollut olemassakin. The Hole muistuttaa jo kauhutarinaa, Auditionin tunnelmat tuli mieleen. Todella puhuttelevaa ja järkyttävää sarjakuvaa. Tunteita, ei vain kertomuksia. Kolmatta osaa odotellen.

En usko että Tatsumin suomi-julkaisuista tulisi sen enempää takkiin kuin mistään muustakaan suomeksi julkaistusta vaihtoehtosarjakuvasta, paitsi jos Japanin pää tahtoo riemukkaat ennakot.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: pertti jarla - 09.06.2008, klo 17:50:37
Humppalähetys 1982-1992. Tämä on kuin Pahkasian uutiskatsaukset ja kissojen tietolehdet, mutta kipeämpi ja ehkä suorastaan vielä hauskempi. Vieraan vallan sukellusvene havaittu Suomen ilmatilassa, ym. Pakollista luettavaa. Valitan, teidän on nyt tilattava Zum Teufelilta omanne.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Matti Karjalainen - 14.06.2008, klo 12:05:55
Joshua & Jonathan Luna: Girls vol. 1 : Emergency
(Image Comics 2007, ISBN 978-1582405292)

Luna-veljesparin "Girls" -sarjakuvan ensimmäinen osa tuli hankittua jokin aika sitten Amazonin suositusten perusteella: kone nimittäin kertoi minulle, että koska pidin Adam Warrenin "Empoweredista", niin tykkäisin varmaan tästäkin. Voiko parempaa suositusta saada? Tuskinpa!

No joo. Sarjakuva kertoo amerikkalaisessa Pennystown-nimisestä junttilasta, jossa tapahtuu eräänä iltana tapahtuu omituinen, ukkosta muistuttava ilmiö, joka hämmentää pientä mutta suhteellisen värikästä asujaimistoa. Se on lähtölaukaus omituisten tapahtumien sarjalle, joiden keskelle joutuu poikamiehenä elelevä Ethan, jolla on perinteisesti ollut hieman vaikeuksia vastakkaisen sukupuolen suhteen.

Ketä mahtavat olla alastomat naishahmot, joiden tarkoituksena näyttää olevan tehdä selvää jokaisesta naispuolisesta ihmisestä? Entä mikä rooli on maissipellolta löytyvällä jättiläismäisellä pallukalla, joka muistuttaa isokokoista siittiötä ja jonka häntä pystyy katkaisemaan miehen kahtia? Lisäjännitystä kuvioihin tuovat asukkaiden ihmissuhteet, joista ehkä etualalla on kaupungin sheriffin, Ethanin ja tämän entisen tyttöystävän muodostama kolmiodraama.

Sarjakuvan käsikirjoitus on koukuttavaa, scifistä ja kauhusta ammentavaa viihdepurkkaa, eikä elokuvamaisia taustahäivennyksiä tehokeinona käyttävä taidekaan ole hassumpaa, vaikka ehkä hieman jäykähköä onkin. Jos jonkinlaista vertailukohtaa pitäisi etsiä muista taidemuodoista, niin jollakin tapaa mieleen tulee 1990-luvun roskaleffa "Spieces - Peto" - sillä erotuksella että se ei ollut kovin kummallinen tapaus kun taas sarjakuvasta ei vaan voi olla nauttimatta!

Arvosanaksi Erinomainen


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Curtvile - 14.06.2008, klo 16:52:17
Joshua & Jonathan Luna: Girls vol. 1 : Emergency ....Sarjakuvan käsikirjoitus on koukuttavaa, scifistä ja kauhusta ammentavaa viihdepurkkaa, eikä elokuvamaisia taustahäivennyksiä tehokeinona käyttävä taidekaan ole hassumpaa, vaikka ehkä hieman jäykähköä onkin. Jos jonkinlaista vertailukohtaa pitäisi etsiä muista taidemuodoista, niin jollakin tapaa mieleen tulee 1990-luvun roskaleffa "Spieces - Peto" - sillä erotuksella että se ei ollut kovin kummallinen tapaus kun taas sarjakuvasta ei vaan voi olla nauttimatta!

toinen soraääni Girlsin puolesta, erinomaista meininkiä mitä nyt minä pidin ensimmäisestä Species:istakin.
Onhan siinä kuolematon keskustelunpätkä:
Xavier Fitch: "We decided to make it female so it would be more docile and controllable."
Preston Lennox:" More docile and controllable, eh? You guys don't get out much."

Mutta asiaan.

Tilailin sitten jatkoa Fear Agentille.
Ystävällinen hra Murphy lähetti kokooman 3 mutta ei kakkosta. joten luin Rick Remenderin ja Tony Mooren The Last Goodbye-tarinan sitten ensin.
Päähenkilöhän on Heath Huston, rekkakuski, palkkionmetsästäjä ja seikkailija siinä 1950-luvun henkisessä scifissä jota ei tullut tarpeeksi.

Kolmas kokoelma kertoo miten Hustonista tuli Fear agent ja miksi ja miten ihmiskunta päätyi avaruuteen.
Totta kai sodan kautta.

Tony Mooren upea kuvitus on syy itsessään hankkia tämä, mutta tarinankerronta vetää ja löytää uusia tasoja.
Olisi aivan liian yksinkertaistettua sanoa että kyseessä on Maailmoiden sodan, Starship troopersin, Mars attacksin yhteentörmäys kersantti Rockin ja taistelutovereiden kanssa.

Sarjakuvien ystävä nauttii jo siinä vaiheessa kun tullaan Enniksen kaupunkiin teksasissa mutta massivisen muukalaishyökkäyksen maahan alkaessa tarina vasta rullaakin.
Vaatii poikkeuksellista taitoa ottaa kaikki ne kuluneet kliseet ja rakentaa tarina niille ja olla unohtamatta henkilöiden persoonaa ja ihmisyyttä, hyvässä ja pahassa.
Tämä on sitä hyvää scifiä joka näyttäytyy ulospäin pelkkinä sädeaseina ja raketteina mutta kromipinnan halkeilessa  alta löytyy paljon enemmän.
Lisäpisteet ansiokkaasta lopetuksesta joka ei säästä lihaa eikä ektoplasmaista mömmöä, eikä aivoilla varustettua lukijaa.

Olen tismalleen samaa mieltä takakannen mainoslauseen sanoneen Goon-lehden tekijän Eric Powellin kanssa: jos olisi enemmän Fear Agentin kaltaisia sarjakuvia, ostaisin enemmän sarjakuvia.

arvosanaksi: kateellisuutta herättävän upea

Rick Remender Tony Moore Fear Agent 3: The last goodbye Isbn 978-1-59307-929-1


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Lönkka - 15.06.2008, klo 15:45:41
koska pidin Adam Warrenin "Empoweredista", niin tykkäisin varmaan tästäkin. Voiko parempaa suositusta saada? Tuskinpa!
Logiikkana lienee ollut että molemmissa on vähäpukeisia naishahmoja...

Joen kanssa tuosta jossain ketjussa aikoinaan heiteltiin kommentteja.
Alkaa ihan lupaavasti, mutta sitten venyy ja venyy ja venyy eikä loppu ole sitten venytyksen arvoinen.

Lunan veljesten edellinen eli Ultra oli enempi mun mieleen noin kokonaisuutena vaikka Girlsin premiisi onkin parempi. Perskules, siitähän saisi oivan rooipeliskenaarion.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Hege - 29.06.2008, klo 13:33:21
Tulipa kahlattua läpi Image Comicsin julkaisuista Invincible:n ensimmäiset 50 numeroa.
Suosittelen vahvasti kaikille supersarjakuvan ystäville, erityisesti niille joiden mielestä hahmojen eläminen yhden vuoden ikilimbossa alkaa riittää.
No, ei tämäkään reaaliajassa kulje, mutta verrokkina muihin hahmo kuitenkin valmistuu koulusta ja siirtyy seuraavaan oppilaitokseen. Toinen mukava seikka on se että tappelun seurauksena on muutakin kuin pieni veripisara nenän alapuolella, valtaosa tappeluissa kuolleista pysyy kuolleina. Eli sellainen vaaran tunne on olemassa.
Lisäksi myös ns. saippua osuus on kirjoitettu loistavasti, sivuhahmojen keskusteluissa on todella hyviä kohtauksia ja hahmoista alkaa oikeasti välittää.
Toinen mukava seikka on että tarinat eivät ole semmoisia muutaman numeron mittaisia rykäisyjä joiden jälkeen palataan nollatilaan. Tarinaa viedään samaan tapaan kuin Mooren Tom Strongissa, eli jossain numerossa tapahtuu jotain, ja 10 numeroa eteenpäin se jokin tulee ja puree nilkkaan. Ja tätä tapahtuu koko ajan, eli meillä on oikeaa jatkuvuutta.
Kolmanneksi sarjakuvassa on pientä tiedostavuutta, siis lempeää kuittailua muille sarjoille, sivuhahmoissa on muualta tuttuja piirteitä, tarinoissa sellaista ajoittaista verrannollisuutta, eivät nyt ihan suoria lainoja, mutta aika lähelle, mikä tekee lukemisesta ajoittain hyvinkin hauskaa.
Tämä on hieman kuin Ultimate Spider-Man, joka on tavallisen Spider-Man:in parhaat  palat tiivistettynä, mutta parempi, kuin sellainen raikas tuulahdus jota olen jäänyt Tom Strongin jälkeen kaipaamaan. Siis supersarjakuvaa varttuneemman lukijan makuun olematta silti synkeän angstinen verikekkeri.

Alkupuoli tarinasta tuntuu hieman hätäiseltä, ensimmäinen suuri paljastus tulee aika äkkiä, koska myyntiluvut eivät olleet nähtävästi kovin kummoisia. Mutta sitten se onkin tasaista kyytiä aina tähän nro: 50 asti. Kuvittajakin vaihtuu ekan 7 numeron jälkeen, mutta samankaltainen taloudellinen tyyli pysyy yllä, jälki miellyttää silmääni hyvin paljon.

Toinen lukemisen alla ollut on Ennisin Punisher, joka on pysynyt hyvänä läpi koko kestonsa, kahden viimeisen tarinakokonaisuuden ollessa erittäin hyviä (viimeisimmän ollessa vielä kesken) ja Goran Parlovin kuvituksen tehdessä visuaalisesta puolesta erittäin nautittavaa. Punisher vs. Barracuda tarina on kenties tiukinta tavaraa jota on vastaan tullut, palokirvesvaiheessa meinasin tippua tuolilta, en nimittäin meinannut uskoa silmiäni, että Marvelin lehdessä tällaista, ja samalla kun lukiessa tuntee sääliä "pahista" kohtaan, kerrassan mykistävää.
Ennisin laatu nousee aivan uudelle tasolle kun on lukenut Little Black Book tarinan, jos Punisher taantuu nykytasostaan tuohon niin foorumeilla itketään tovi jos toinenkin.



Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Antti Vainio - 29.06.2008, klo 16:24:55
Hagelstamin divarin ulkopuolella olevasta halpapöydästä löysin Arne Anka - albumit 5 ja 6. Hämmentävää, en edes tiennyt että Arne on (taas) noussut kuolleista. Återuppståndelsen on nyt luettu ja jävlars, tämähän toimii kuin ankealla 80-luvulla konsanaan. Arnen elämäntilanne on muuttunut ankeammaksi 2000-luvulla koska rahaa ei ole vieläkään mutta sen lisäksi plakkarissa on avioero ja paskoja kakaroita. Ruotsi on edelleen sietämätön paikka, jupit eivät ole hävinneet mihinkään ja lisäksi on tämä Bush ja sota terrorismia  vastaan. Christensenin pitkä asuminen Espanjassa pilkistää välillä mutta yllättäen se ainakin tästä lukijasta parantaa sarjakuvaa. Aikoinaan Arnen tukholmalaisuus oli välillä ummehtunutta, pääministeri Aznarin vihaaminen oli taas Madridin verilöylyn jälkeen yleiseurooppalaisesti ymmärrettävää.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: jinroh - 01.07.2008, klo 22:50:20
Arne on rautaa, mutta saatavuus Suomessa heikkoa. Jostain käsittämättömästä syystä nuo tarinat eivät kai uponneet katajakansaan.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Antti Vainio - 02.07.2008, klo 00:22:04
Kustantaja on nykyään tällainen

http://www.kartago.se/

Näyttää päällisin puolin kannatettavalta touhulta


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: VesaK - 07.07.2008, klo 16:20:49
Arnessa oli sentään Ruotsissakin 10 vuoden tauko, kun Christensen keskittyi Orm Punainen -sovitukseensa. Sitten hänet saatiin houkuteltua taas ajankohtaissarjakuvien pariin, ja CC loi Konrad K - nimisen reportterihahmon (ks. vaikka Wikipediasta Konrad Kujau). Mutta kun noin vuoden verran oli kuukausittaisia jaksoja ilmestynyt, Konrad oli maailmantilityksensä tehnyt, notkui baaritiskillä - ja kukas se siihen viereiselle pallille lämäisikään pyrstönsä...

Jack Kirbyn DC-voittokulkua iloisen 1970-luvun alusta olen lukenut itse viimeksi, New Gods on kyllä niin hippiheijaata supersanteriutta (tai jumaluutta) että oksat pois. En voi kuin suositella. 


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Matti Karjalainen - 18.07.2008, klo 12:48:11
Luna Brothers: Girls

Kehuin aikaisemmin "Girlsin" ensimmäistä osaa, ja luin loppuun myös volumet 2 (Emergence), 3 (Survival) ja 4 (Extinction). Olin hyvin innostunut ensimmäisen osan scifi-draama-kauhuilusta ja toinenkin osa rokkasi vielä ihan mukavasti, mutta sen jälkeen sarja taantui ja kuten Lönkka tuossa ylempänä totesi, niin lopetus ei tosiaankaan ollut venytyksen arvoinen.

Alastomien naisten invaasio jätettiin - ilmeisesti tietoisesti - enemmän tai vähemmän mysteeriksi, jotta lukijalle välittyisi realistisempi kuva tapahtumista. Jollakin tapaa sarjakuva muistutti "Signs" -elokuvaa, jossa alien-invaasion tapahtuessa pysyteltiin niin ikään ruohonjuuritasolla: pieni ihminen ei voi saada järjellistä selitystä kaikelle tapahtuvalle. No, toisaalta tuontapaisen ratkaisun ymmärtää, mutta toisaalta olisin kyllä kaivannut jonkinlaista kaiken summaamista.

Lisäksi henkilöhahmot eivät olleet niin kiinnostavia, että kaikkien vaiheista olisi jaksanut hirveästi välittää, toisin kuin vaikkapa "The Walking Deadissa", jossa ihmiskohtalot todella värisyttävät lukijaa.

Kokonaisuutena kohtalaisen viihdyttävää meininkiä kuitenkin.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Lönkka - 18.07.2008, klo 17:33:10
Girlsissä oli myös mukana aika kovaa sukupuolten välistä sotaa.
Kriisitilanne kärjistää aika karuihin toimiin.

En vaan oikein osannut päättää oltiinko kliseisyyden perukoilla vai ihmisluonteen ytimessä.


PS Kyllähän Surfin Joekin taisi silloin kun sarja irtonumeroina läheni loppuaan kritisoida kanssani sen latistumista...


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Matti Karjalainen - 28.07.2008, klo 18:08:16
Stan Sakai: Usagi Yojimbo vol. 22 - Tomoe's Story (Dark Horse, 2008)

Stan Sakain "Usagi Yojimbon" taso on pysynyt ilahduttavan hyvätasoisena jo parinkymmenen kokoelman verran, eikä pahempia notkahduksia ole päässyt tapahtumaan. Sarjakuvan uusin osa, "Tomoe's Story" (Dark Horse, 2008), ei muodosta tässä suhteessa poikkeusta, vaan samuraijäniksemme seikkailut jaksavat viihdyttää edelleen.

Sarjakuva-albumin keskiöön nousee tällä kertaa naissamurai Tomoe, johon on ehditty tutustua jo sarjan aikaisemmissa osissa. Hänen tarinaansa taustoitetaan hieman, ja yhdessä Usagin kanssa koetaan uusia seikkailuja neko-ninjojen, kahden klaanin välisten kauppaneuvottelujen, viekkaiden kettuhenkien ja henkiin heräävien maalausten parissa. Sankarimme törmäävät myös muutamiin vanhoihin tuttuihin, joista riemastuttavimpia lienee lain ja järjestyksen rajamailla liikkuva katutaiteilija-ammattivaras Kitsune. Girl's got to do what she can to get by!

Sakai on aikaisemmin käyttänyt tarinoittensa elementteinä niin populaarikulttuuria, japanilaisia myyttejä kuin aitoja historiallisia tapahtumia, ja tällä kertaa mukaan on mahdutettu muun muassa 1700-luvulle ajoitettavia kummitustarinoita ("The Ghost in the Well", jonka nimestä voinee halutessaan löytää viittauksen erääseen toiseen sarjaan) kuin yksityiskohtaisesti kuvattu episodi japanilaisen teeseremonian kulusta.

Ja lisäksi on tullut luettua uusin Jere, joka oli perusvarmaa Jereä.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: AapoK - 29.07.2008, klo 20:39:51
Marko Tiaisen Verinen Hanki

Ensimmäinen sarjakuva minkä häneltä olen lukenut vaan eipä antanut kovin kaksista kuvaa. Tiainen on kyllä hyvä piirtäjä, mutta jotenkin hommasta puuttuu kokonaan liike ja dynamiikka. Ei vaikka kuinka tekstilaatikko kertoisi hurjien venäläisten tulevan päälle. Tankit yms. kulkupelit ja maisemat ovat asiallisen hienosti tehty, mutta lumipuvuissa kärvistelevät ukot näyttävät kaikki veljeksiltä keskenään.

Hengetöntä ja kaavamaista, sanoisinko. Kansi näyttää sekin pieneltä vitsiltä.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Samuel - 01.08.2008, klo 12:30:54
The Resurrection of Ra's al Ghul

Tämä on jatkoa Batman ja poika -tarinalle. Onhan siinä välissäkin ollut tarinoita, mutta Damianilla on keskeinen rooli tässäkin tarinassa. Eli jos haluaa lukea jatkoa Batman ja poika -spessulle, niin tämä kannattaa hankkia. Itse tilasin tämän Bookplus -kirjakaupasta (http://www.bookplus.fi/product.php?&isbn=9781401217853).

Tarina on hieno, vaikka en pitänytkään siitä miten buddhalaisuus esitettiin siinä totena. Erityisesti pidin siitä, miten siinä käsiteltiin ihmissuhteita. Kuvituskin oli osittain todella upeaa. Tarinan viimeisen jakson alkukohtaus on hienoin tähän mennessä Batman -sarjakuvissa näkemäni (en tosin ole lukenut kovin monta Batman-tarinaa aiemmin).


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Gothicus - 01.08.2008, klo 12:47:20
The Resurrection of Ra's al Ghul
Tarina on hieno, vaikka en pitänytkään siitä miten buddhalaisuus esitettiin siinä totena. Erityisesti pidin siitä, miten siinä käsiteltiin ihmissuhteita. Kuvituskin oli osittain todella upeaa. Tarinan viimeisen jakson alkukohtaus on hienoin tähän mennessä Batman -sarjakuvissa näkemäni (en tosin ole lukenut kovin monta Batman-tarinaa aiemmin).

Millä tavalla buddhalaisuus esitettiin siinä "totena"?


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Samuel - 01.08.2008, klo 13:01:43
Millä tavalla buddhalaisuus esitettiin siinä "totena"?

Munkit pystyivät tekemään yliluonnollisia asioita kuten aiheuttamaan maanjäristyksen.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Gothicus - 01.08.2008, klo 13:03:16
Munkit pystyivät tekemään yliluonnollisia asioita kuten aiheuttamaan maanjäristyksen.

Ok. Huh, kuulostaa hurjalta.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Merrot - 01.08.2008, klo 17:02:52
Hautière & Hugault: Au delà des nuages

tome1: Duels
tome 2: Combats


Hankin nämä pappa-samin kvaak-esittelyn
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,9990.msg218713.html#msg218713   (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,9990.msg218713.html#msg218713 )
innoittamana. En pettynyt. Tarina on ok vaikka albumien ansiokkuus ei todellakaan lepää sen varassa vaan siinä, että  lentokoneet ovat upeasti piirrettyjä. Varsinkin toisen osan ilmataistelut on kertakaikkisen hienosti toteutettuja. Romain Hugaultilta on lupa odottaa pirun hienoja albumeja tulevaisuudessa.

Kritiikkinä voisi sanoa, että Ihmiset on piirretty näissä albumeissa vielä hiukan kömpelösti. Asiaan tulee varmasti tulevaisuudessa parannusta. Toinen asia joka minua näissä häiritsi oli peittelemätön photoshop-väritys, josta en pidä ollenkaan. Toista osaa suosittelen lämpimästi jokaiselle, joka on fiiliksissä toisen maailmansodan ilmataisteluista.


Émile Bravo: Spirou, le journal d'un ingénu

Tämäkin on nyt vihdoin ja viimein luettu, ja onhan se tosi tyylikäs. Ihastuin siihen, miten tiheän ruutujaon Bravo on uskaltanut tehdä. Meikäläistä myös lämmitti natsien ja kommareiden esiintyminen albumissa. Reinhard Heinrich tekee myös cameo roolin, mikä on hienoa. Minulla ei ole paljoa lisättävää tertsin etusivulle kirjoittamaan arvosteluun. Tämä on yksi parhaista lukemistani  albumeista vähään aikaan. Olisin ehkä kaivannut, että tarinassa olisi menty hiukan isompiin kuvioihin, mutta selvästi oli tekijän tietoinen valinta pitää tapahtumien mittakaava pienenä. Suosittelen lämpimästi jo kuvallisen antinsakin puolesta.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Curtvile - 07.08.2008, klo 23:48:12
Ahminut taas ison pinkan sarjakuvia.
Hero Squared vol 1  oli mainio albumi.
Giffen ja Dematteis osaavat kirjoittaa hyvää humorista sarjakuvaa kuten moni JLa/i/e fani tietää.
Eli nytkö se vaahtoaa että  supersankarisarjakuvan koominen käsittely on hyvä? Mitäköhän uutta ja vinkeää se seuraavaksi sanoo?Vesi on hiukka märkää?

Albumin veto ei ole Joe Abrahamin selkeä piirros, vaan itse tarina.
Captain Valor (kyllä: Kapteeni Urheus) on teräsmiehen kaltainen supersankari sarjakuvissa meidän maailmassamme jonka vastus on Lord Caliginous (lordi synkeä).
Mutta Caliginous voittaa ja tuhoaa koko maailman paitsi Valorin joka pakenee meidän maailmaamme, jossa muuttaa itsensä ikuisen luuseriopiskelija Milon luo.
Milo on  leffafriikki joka ei kuitenkaan halua tehdä mainoselokuvia työksi, vaan ennemmin omaehtoista elokuvaa joka antaa taiteelliset vapaudet.
Tämä on Milon tulkinta, tyttöystävällä ja parhaalla kaverilla on toinen näkemys.
Ja tietenkin Caliginousillakin on vastineensa meidän maailmassamme....

Mutta varsinainen loiste tulee dialogista ja siitä miten hyvin parodia tehdään. Syy lienee siinä että tekijät välittävät alkuperäismateriaalistakin.
Kliseet tunnetaan ja niitä pilkataan ja käytetään hyväksi.
Kyseessä on myös vähän puun takaa ihmissuhdesarjakuva. Sillä joitain valintoja eri maailmojen Milot tekivät samoin, mutta niin  kovasti eri tavoin.
Mikään sarjakuvataiteen kulmakivi ei kyseessä ole mutta hyvin tehty ammattimainen mietitty sarjakuva jossa uskalletaan olla vakaviakin ja se itse asiassa lisää huumorin toimivuutta.
Sarkasmia ei voi olla liikaa.
Ja muuten koska viimeksi luit sarjakuvan jossa yhdistyy ihmissuhdearki marssilaisten..hups, anteeksi...maligniittien hyökkäykseen maapallolle?
(Niin no, fear agent mutta siis...)

Sloat, geenitankeissa viljelty kätyri ansaitsee erityismaininnan:
"dense and doltish though Sloat assuredly is, he has ben endeavoring to ...improve himself. Every day, sloat picks a random word from the dictionary and tries to use it in conversation."

(http://img204.imageshack.us/img204/7020/hstpbbxw7.th.jpg) (http://img204.imageshack.us/my.php?image=hstpbbxw7.jpg)


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Matti Karjalainen - 08.08.2008, klo 11:34:12
Ahminut taas ison pinkan sarjakuvia. Hero Squared vol 1  oli mainio albumi.

Kiitos taas hyvästä vinkistä, Curtvile. Laitoin tuonkin tilaukseen.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Doc Lomapäivä - 11.08.2008, klo 14:46:07
Yoshihiro Tatsumi: Good-Bye
Kaikki hyvä loppuu aikanaan. 1970-luvun alussa Tatsumi pääsi tekemään sarjakuvia magazineihin, kun aiemmin mies oli piirrellyt rental comicsien sivuille. Kerronta muuttui selittävämmäksi, mitä Tatsumin ohuet tarinat eivät kestä. Tatsumin juttujen hienous nimenomaan piilee oivaltamisessa, kun lukija miettii mitä tapahtui, ja mitä tulee tapahtumaan tarinan jälkeen. Good-Byessä näkee kuinka tarinat olisivat hienoja, jos hahmot eivät alituiseen hölöttäisi ajatuksiaan lukijan korviin. Tarinat myös politisoituivat 1970-luvulla, ja aiemmista sarjakuvista tuttu perushahmo jakautui useiksi hahmoiksi, jotka ovat vastenmielisempiä ja vanhempia. Kirja voi olla valtavirtasarjakuvaan tottuneelle helpompi tapa lähestyä Tatsumia, mutta mulle tämä oli pettymys.

D&G:lta on tulossa Tatsumin 820-sivuinen omasta elämästä ammentava tarina. Enpä taida ostaa sitä sokkona, pitää kattoa millaista jälkeä se on.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 26.08.2008, klo 23:50:39
Jacques Martin: Alix, Musta koura

Tätä albumia en ollutkaan tainnut lukea aikaisemmin.
Oikein viihdyttävä sarjakuva!! Juonessa oli muutamia kökköyksiä, mutta pakko oli vaan lukea eteenpäin. Eli  koukuttava kamaa siis! Piirrokset yhtä ammattimaisia kuin aina. Sukellus Rooman valtakuntaan.

Aivan mahtavaa, että Alixia tulee taas suomeksi pitkän tauon jälkeen .

Alixeissa viehättää erityisesti lukemisen määrä. Juonenkäänteitä riittää ja tapahtumapaikat vaihtuvat kuin James Bondissa ikään.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Doc Lomapäivä - 27.08.2008, klo 12:57:20
Tämmöinen tarttui mukaan Tammelan kirjakaupasta:
Osamu Tezuka: Dororo 1.
Mestari näyttää mistä kana pieree! Upeaa seikkailua: jännitystä, mysteerejä, miekkataisteluja, huumoria, aidosti koskettavaa tragiikkaa (ei mitään "ääh olen orpo!"-tragiikkaa)...  Olen aina ihaillut Tezukan kykyä rakentaa toimivia seikkailuja, ja verrannut häntä Will Eisneriin. Miehissä on paljon samaa. Eisnerillakin oli taito rakentaa näennäisesti kevyenoloisen tarinan taakse yhteiskuntakritiikkiä. Hyvät teot palkitaan kiittämättömyydellä ja päähenkilöillä on salaisuuksia, joita raotetaan pikkuhiljaa. Sarjakuva on tunnetaloutta, ja hyvät sarjakuvat käsittelevät suuria tunteita.

Tästä(kin) tulee paljon mieleen Inuyasha (Dororo vain on vuosilta 1967-68): Hyakkimarulta on demonit vieneet syntymässä 48 palaa ruumistaan, ja aina tuhotessaan yhden demoneista Hyakkimaru saa oikean ruumiinosansa takaisin (Inuyashassa kerätään Shikonin palasia). Dororon ja Hyakkimarun välillä on vahva jännite, kun Dororo vannoo varastavansa Hyakkimarun miekan (erinäiset vihulaiset jahtaavat Inuyashankin miekkaa). Kaksikon tielle kulkeutuu vähän väliä mitä kummallisempia otuksia, joista suurimmasta osasta täytyy tavalla tai toisella yrittää päästää ilmat pihalle.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Matti Karjalainen - 27.08.2008, klo 13:29:29
Keith Giffenin ja J.M. di Matteisin aivoriihen tuloksena syntynyt ja Curtvilen taannoin suosittelema "Hero Squared - vol. 1" kertoo lähinnä elokuvista ja tyhjäntoimittamisesta kiinnostuneesta Milosta, joka elää melko tavanomaista elämää tyttöystävänsä Stephien kanssa - ainakin siihen saakka kunnes joutuvat keskelle heidän rinnakkaisessa universumissa elävien kaksoisolento-vastineidensa, ei-niin-kovin älykkään supersankarin Kapteeni Valorin ja tämän arkkivihollisen Lordi Caliginousin välienselvittelyä.

Sarjakuva parodioi supersankarigenren hölmöyksiä paikoitellen ihan näppärästi: Kapteeni Valor käyttää väkivaltaa toistuvana ratkaisumallina, ja suhtautuu kaikkeen hyvin mustavalkoisesti. Pääpaino on kuitenkin henkilöiden välisillä ihmissuhteilla. Valorin ja Caliginousin välien tulehtumisella on syynsä, ja samaan aikaan heidän tässä maailmassa elävät kaksoisolentonsa joutuvat määrittelemään suhdettaan uusiksi.

Sarjakuva on saanut kehuja dialogistaan. Puhetta piisaa, ja henkilöiden käymä vuoropuhelu onkin paikoitellen ihan näppärää. Etenkin Milon ja Kapteeni Valorin välisissä sanailuissa on sitä jotakin, ja omasta humoristisesta lisästään vastaa myös Lordi Caliginousin oikea käsi, sanavarastoaan sanakirjan avulla parantava ja jonkinlaista sammakkoeläintä muistuttava Sloat.

Sarjakuva muistuttaa jollakin tavalla Adam Warrenin nerokasta "Empoweredia", joskaan aivan samalle tasolle ei päästä. Sen verran mielenkiintoiseen kohtaan albumi jäi, että onneksi tuli hankittua toinenkin osa.

* * * * *

Doug Allenin "Stevenin" lainasin kirjastosta kun olin kuullut siitä kehuja ihan asiantuntevalta taholta. Stripit jättivät kylmäksi. Kai niiden olisi pitänyt olla hauskoja, mutta ei jaksanut huvittaa.

* * * * *

Viiltäjä-Jackina tunnettu sarjamurhaaja on esiintynyt populaarikulttuurissa hyvin monenlaisissa yhteyksissä, eikä vanha kunnon Lepakkomieskään ole jäänyt pekkaa pahemmaksi. Brian Augustynin ja Mike Mignolan Gotham by Gaslight nivoo näiden kahden myyttisen yössä kulkijan polut yhteen.

Vuoteen 1889 sijoittuvassa tarinassa Bruce Wayne palaa pitkältä Eurooppaan suuntautuneelta matkaltaan takaisin kotikaupunkiinsa. Gotham Cityn kaduilla alkaa samaan aikaan virrata veri, ja poliisipäällikkö Gordonin toimistoon saapuvat kortit antavat ymmärtää, että kyseessä on sama henkilö, joka vain vuotta aikaisemmin surmasi useita prostituoituja Whitechapelin kaduilla.

Sarjakuva on tavattoman mielenkiintoisesta alkuasetelmastaan huolimatta pienoinen pettymys, sillä lyhyehkö tarina on alkumetreiltä lähtien aika itsestäänselvä, ja Batman-universumin hahmoja olisi voinut käyttää enemmänkin hyväksi: nyt tyydytään vain viittaamaan Jokeriin ja yleisen syyttäjän pestiä hoitelevaan Harvey Dentiin. Goottilainen Lepakkomies istuu sinänsä hyvin 1800-luvulle.

Viiltäjä-Jack -tarinan lisäksi "Gotham by Gaslight" sisältää myös toisen ns. Elsewhere-maailmaan sijoittuvan sarjakuvan, jossa Alexandre LeRoi -niminen mielipuoli tahtoo polttaa poroksi niin Gothamin kuin sen asukkaatkin. Aika perushöttöä.



Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Lurker - 27.08.2008, klo 13:36:57
Alexandre LeRoi -niminen mielipuoli tahtoo polttaa poroksi niin Gothamin kuin sen asukkaatkin.

Lauri Liekkimeri! Taas!


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Matti Karjalainen - 03.09.2008, klo 11:27:15
Keith Giffen ja J.M. di Matteis: Hero Squared : Another Fine Mess

Milon, Stephien ja näiden rinnakkaisesta universumista tulleiden supervoimaisten kaksoisolentojen välinen ihmissuhdepaletti sekoittuu entisestään "Hero Squared: Another Fine Mess" -albumissa, joka on siis sarjan toinen osa.

Jo "Hero Squaredin" avausosa oli suhteellisen mainio, mutta tarina kohoaa kunnolla lentoon vasta nyt. Sarjakuvan henkilöhahmot saavat enemmän syvyyttä, ja dialogi tuntuu muuttuneen entistä nokkelammaksi verbaaliseksi tulitukseksi. Mukaan on myös ympätty hauskoja pikkujuttuja: esimerkiksi metasarjakuva-osiosta (Stephie lukee Kapteeni Valor -sarjakuvalehteä) on tehty ihan näppärä kunnianosoitus Stan Leelle ja Steve Ditkolle, tarkemmin kai klassiselle the Amazing Spider-Manin numerolle #33.

Supersankarigenren parodiointia jatketaan entiseen malliin: erityisen osuva on kohtaus, jossa Kapteeni Valor hämmentyy kaksoisolentonsa juutalaisesta taustasta ja terapeuttinsa mustasta ihosta - hänen maailmassaan kun lähes kaikki viittasankarit kuuluvat valkoisten anglosaksisten protestanttien ryhmään. Lisäksi Valor joutuu kantapään kautta oppimaan sen, ettei maailma toimi oikeasti samalla tavalla kuin hänen sarjakuva-universumissaan, jossa jako hyvään ja pahaan on absoluuttisen selkeä, ja sankari pelastaa joka kerta hätään joutuneen, eikä kukaan kuole (ellei herää välittömästi henkiin jollakin poppakonstilla) - ei etenkään, jos on viaton sivustakatsoja, joka joutuu keskelle supersankarien välienselvittelyä.

Lisäksi "Hero Squaredissa" suomitaan myös amerikkalaisen nyky-yhteiskunnan kipupisteitä, mutta tekijät eivät kuitenkaan mene sieltä mistä aita on matalin. Lukija säästyy lapselliselta saarnaukselta tai tarpeettomalta alleviivaamiselta.

Sarjakuvan piirrosjälki toimii sekin, vaikka ei ikimuistoisen upeaa olekaan.

Kolmatta osaa odotellessa...

Arvosana: Hyvä


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Curtvile - 07.09.2008, klo 16:35:56
Simon Dark What Simon Does TPB
Steve Niles  Scott Hampton
Niles on kauhusarjakuvan iso nimi.
Cal McDonaldien ja 3o Days of Nightin lisäksi mieheltä on tullut sarjakuvia zombeista, vampyyreistä, isojaloista ja kaiken maailman kummajaisista.
Simon Dark on hyvin pulphenkinen sarjakuva Gotham citystä, lepakoksi pukeutuvan miehen kotikaupungista.
Nimihenkilö on mysteeri, enemmän autistinen urbaanilegenda kuin mitään inhimillistä. Tahattoman verenhimoinen kollaasi Don Quijotea, sademiestä ja Candymania.
Varsinkin viimeksi mainittu tulee mieleen kiitos tarinassa toistuvan lasten rallatuksen:
"Lives in the shadows. Hides in a park.
Simon.Simon. Simon Dark.
If you're good he'll stay away.
If you're bad, he'll make you pay.
Lives in the shadows. Hides in a park.
Simon.Simon. Simon Dark.
"

Itse asiassa juuri vanhojen ideoiden fuusiointi on Simon Darkin etu.
Simon ei ole supersankari vaan kauhu ja pulpkuvaston normaaleihin vaatteisiin pukeutuva kummajaisveli jolla on enemmän yhteistä Michael Myersin kuin Bruce Waynen kanssa.
Tarinan mystinen okkultistinen salaseurakaan ei ole revitty DaVincikoodeista vaan enemmänkin Clive Barkerin versio Rosemaryn painajaisen hillityistä satanisteista.
Scott Hampton on yksi aliarvostetuimpia sarjakuvittajia koskaan. Rujo maalausjälki on likaisen sävyttämää kuvallista sinfoniaa jossa liike elää, mutta säilyttäen herkkyyden ja ajoittain pakahduttavan kauneuden.
Lopullinen silaus on hurmeen maksoittuneen mustan hirsipuuhuumorin ajoittaiset välkähykset.
Sivu 111 kirvoitti flunssantuskaisen naurun.

Erittäin hyvää peruskauraa.
"Somebody hurt KITTY.Can you help me put him back together?"

(http://img246.imageshack.us/img246/9108/300pxsimondark2bb9.jpg)


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Lönkka - 07.09.2008, klo 19:40:11
En jaksanut Simoneita seurata kuin jonnekin vitosnumeron kieppeille.
Ei oikein tuntunut siltä että etenisi suuntaan tai toiseen vaikkei Hamptonin jäljessä ole vikaa.

Antonio Jermanni taisi aikoinaan rutata hieman kovemmin sanankääntein Tähtivaeltajassaan.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Curtvile - 07.09.2008, klo 19:58:55
Jep, Jerrmies antoi soittaa niin .......n tavalla.
Simon Dark ei olekaan mitenkään rajulla tempolla pilattu. Lähin vastine on b-elokuva.
Tähtivaeltajan arvion jälkeen tämä oli luettuna positiivinen kokemus, verrattuna kovin moneen jenkkijulkaisuun.



Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Antti Vainio - 27.09.2008, klo 01:41:37
Pitäisi useammin kirjoittaa tänne niistä hyvistä sarjakuvista joita haluaisi suositella muillekin. Tämä viikko:

Kemin albumi 2007 Sarastus:en inhonnut mitään näistä, yhdestäkään en myöskään innostunut. Voittaja on epäsarjakuvamainen.

Joku amerikkalainen pokkari joka kertoi riivatusta possusta ja söpöistä elukoista jotka matkustivat helvettiin näyttämään saatanalle närhen munat. Amerikalla on toivoa, kiva että kirjastosta voi lainata tällaisia. Svengaavasti piirretty.

Essential Howard the Duck:muutama eka numero. Kiitos sille kvaakkaajalle (Rami?) joka tätä suositteli. Ulkoavaruudesta Clevelandiin saapuva ankka jolla ei ole supervoimia on paskin konsepti ikinä. Pidän.

J.P. Ahonen:Villimpi Pohjola

Hienon näköinen albumi, loistavasti piirretty ja väritetty. En kai ole (enää) kohderyhmää kun jutut jäi hailakoiksi eikä hahmot oikein erottuneet toisistaan. Mahdoton potentiaali kummiskin.

Ja viikon helmi on Giardinon Jew in the Communist Prague, herran jumala miten hyvä. Sen sijaan että olisi valinnut dramaattisen 60-luvun Tsekkoslovakian Giardino kertoo jopa piinallisen rauhalliseen tahtiin stalinistisesta 50-luvun Prahasta jossa pahuus on  byrokraattista tylsyyttä. Se että juutalaisvainot eivät loppuneet Euroopassa 1945 on myöskin epämiellyttävä ja - kaupallinen  aihe. Tekijä on ennestäänkin suosikkejani vakoojakirjoillaan mutta on tehnyt myös aika paljon Little Egon tapaista rahastusta joten en odottanut mitään näin hyvää.

http://www.nbmpub.com/comicslit/giardino/prag2.html


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Timo Ronkainen - 27.09.2008, klo 17:52:55
Ja viikon helmi on Giardinon Jew in the Communist Prague, herran jumala miten hyvä.

Joku saisi julkaista tuon suomeksi yhtenä kokonaisuutena. 152 s. Kiitos! En tajua miksi joku perkeleen Little Ego tuli suomeksi mutta ei tätä.

Timo


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Curtvile - 27.09.2008, klo 18:19:06
Joku saisi julkaista tuon suomeksi yhtenä kokonaisuutena. 152 s. Kiitos! En tajua miksi joku perkeleen Little Ego tuli suomeksi mutta ei tätä.

Siihen on valitettavasti syynsä...
Joku amerikkalainen pokkari joka kertoi riivatusta possusta ja söpöistä elukoista jotka matkustivat helvettiin näyttämään saatanalle närhen munat. Amerikalla on toivoa, kiva että kirjastosta voi lainata tällaisia. Svengaavasti piirretty.


Minustakin Chumble Spuzz on hieno sarjakuva. Pastori Mojo lainaten:
Word of the Lord Biatch!


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 29.09.2008, klo 18:11:31
Essential Howard the Duck:muutama eka numero. Kiitos sille kvaakkaajalle (Rami?) joka tätä suositteli. Ulkoavaruudesta Clevelandiin saapuva ankka jolla ei ole supervoimia on paskin konsepti ikinä. Pidän.

Taisin olla minä.

Mutta tästä ketjusta. Löytääkö täältä kukaan mitään? Jos vaikka JP Ahosen Villimmällä Pohjolalla on oma ketjunsa, eikö olisi järkevämpää kirjoittaa siitä siihen ketjuun?

Kvaakin alkuaikoina eivät tämmöiset ketjut olleet yhtä hankalia kuin nykyään, paisumisesta johtuen.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 29.09.2008, klo 18:44:39
Voihan joku lueskella huvikseen tätä ketjua ja saada mitä erilaisimpia vinkkejä jos minkälaisista sarjakuvista, joista ei kuulisi koskaan mitään, jos ne olisivat piilossa omissa ketjuissaan, jota kyseinen fiktiivinen henkilö ei koskaan avaisi.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Veli Loponen - 29.09.2008, klo 20:10:28
Joo, komppaan Tertsiä. Mun mielestä tämä ketju on hyvä juuri siksi, että tänne tulee ihan sekalaisesti juttuja. Voihan noita lukemiaan teoksia mennä sitten enemmän repostelemaan asianosaisiin ketjuihin. Tällaisen ketjun kautta voi kuitenkin tulla monia uusia tuttavuuksia, kun mitään genrerajoja ei ole (joku voisi esim. mainita tässä ketjussa mangasarjan, josta saatan innostua, mutta jota en huomaisi manga-alueelta, koska en sitä seuraa).


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Doc Lomapäivä - 29.09.2008, klo 20:13:02
Ja hakutoimintokin on keksitty, jos löytää jotain mieleistä.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 29.09.2008, klo 20:18:58
Niin jos se toimisi kuten pitää.

Nythän jos hakusana on mainittu jonkun 200-sivuisessa ketjussa 20 sivulla, haku löytää vain uusimman.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Jiksi - 04.10.2008, klo 19:47:06
Eisner Award -voittaja, Brian Fiesin Mom's Cancer (http://en.wikipedia.org/wiki/Mom%27s_Cancer), oli joskus verkossa ja nyt se osui käteen paperiversiona.

Nettijulkaisua en koskaan lukenut, eikä olisi kannattanut tätä fyysistä laitostakaan. Vaikeasta aiheesta on tehty sellaista kevyen huumorin sävyttämää jenkkituubaa, josta kukaan ei vahingossakaan ahdistu liikaa.

Hetkeksi näyttää siltä kuin Fies skarppaisi, mutta ei sekään kestä. On jo alusta lähtien selvää, ettei huonosti päättyvää tarinaa voisi käsitellä tällaisella otteella. Frendit kohtaavat syövän.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Curtvile - 10.10.2008, klo 21:35:14
Brian Azzarello - Carlos D'Anda
Deathblow : and then you live!
isbn 978-1-4012-1515-6

Pohjustusta: 90-luvun alussa marvelin supertähdet karkasivat ja perustivat Image-kustantamon. Yksi yhden numeron lehti oli Darker Image jossa kaikki oli übertylyn häijyn kovaa tiettekste niinku eri rajua ja hurjaa.

niinpä.

lehdessä ollut Sam Kiethin Maxx oli nerokas myös omassa lehdessä mutta Jim Leen Deathblow oli Leen fanipoikatribuutti Frank Millerin Sin citylle ja päähenkilö oli Frank Castlen ja John Rambon steroiditestosteronipäissään harrastetusta seksistä siinnyt julmaakin kovempi äärimacho.
Oli lievä hämmästys kun omassa lehdsessään Deathblow ennakoi da vincikoodit ja kiitos Tim Salen jumalaisen taiteen nousi korkeammalle kuin arnold-pätkä end of days(mikä nyt ei paljoa vaadi) yhdistämällä uskonnollissävytteistä väkivaltaa sotilaalliseen toimintahurmokseen.

Jotenkin puolivahingossa Deathblow nimellä kulkeva yhdysvaltain erikoiskoulutettu tappaja nousi wildstormin tarinakaanonissa korkealle. Team 7 on tärkeä rakennuspalikka jne.
Vaikka hahmo tapettiin melko varhaisessa vaiheessa.
Sitten Azzarello ja Bermejo tekivät Batman Deathblown: komean kahdessa aikatasossa liikkuvan laatutrillerin.

Uutta albumia osasi odottaa laatumenoa mutta siltikin yllätys oli hurja. Azzarello on vääntänyt satiiriruuvin jengoiltaan ja syytää sappea ihmisyydentilasta ja D'Anda osoittaa piirtävänsä mitä haluaa jäntevin vedoin.

Deathblowta on luultu kuolleeksi ja hän on ollut  hindukusin alueella kidutettavana kuuden vuoden ajan. Sotafiktion kliseitä ilkeästi ruotiva vapautusoperaatio menee mynkään ja eräs toinen saman vankilan, sanotaanko nimekäs patrioottinen sankari, kuolee joten kun tyhjin käsin ei lähdetä niin Deatblow-Michael Cray pääsee takaisin kotiin...
tai siis niin käy kunhan häntä on ensin perusteellisesti kuulusteltu ja kidutettu Guantanamo Bayssa.
Kyllä:
 CIAkin katsoi Mantsurian kandidaatin.

Deathblow palaa perheeseen jota ei muistanut olevan turtana väkivallalle ja maailmalle kunnes todellisuus repeilee. Sitä ennen hän ehtii ystävystyä mr. Jiminyn kanssa heidän keskustelujensa myötä.
Mr. Jiminy on koira.

Sarjakuvatietoista, mutta USAn ja maailman tilaa ruoskivaa fiktiota ei ikinä ole liikaa ja tässä on rutkasti väkivaltaa puhumattakaan Osamasauruksesta!
Deathblow "Puoliksi hirmulisko,puoliksi robotti, puoliksi mies"
koiran kommentti : "Eli värväydyit armeijaan koska et tainnut olla hyvä koulussa..."
Puoli- tai kokonaan alastomia naisia olisi saanut olla enemmän mutta en valita.
U.S. vastaan T.H.E.M. on hieno viitaus man from U.n.c.l.e.en. Paitsi että tässä ollaan "tosissaan" ja pääosassa on turboahdettu Vin Diesel.

Niille jotka haluavat sosiaalisen kommentaarinsa ilman valmiiksi pureskelua, popkulttuuritäkyillä ja ihan silmittömällä väkivallalla.
Tarina ystävyydestä ja ideaaleista.
Ja tässä on koiria eikä kissoja.
"Can one man create a war?
no. One man is usually blamed for a war--if it goes bad--but the truth is it takes a nation to create it.
and blame one man for it."


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: 211163 - 13.10.2008, klo 14:52:07
Veikko, Tette ja Jykke- sekä Joonatan Pistooli -integraalit tuli luettua. Edellinen oli parempi, mitä muistin. Jälkimmäinen toki mielenkiintoinen, mutta jää silti kuriositeetiksi: sellaista nuorten miesten - toki ammattitaitoista - sormiharjoittelua.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: kespa - 17.10.2008, klo 23:24:58
Muutama viikko sitten tuli luettua vanhaa Hämismateriaalia, ja tässä vähän ajatuksia kokonaisuudesta, josta pidin paljon joskus nuorempana koltiaisena. Mutta mitenkäs uppoaa nyt tarina, kymmenisen vuotta myöhemmin, leikkelemättömänä kokonaisuudessaan.

Spider-Man: Maximum Carnage
Odotin tätä pakettia innolla, koska halusin päästä muistelemaan vähän lapsuusaikojen Hämismeininkiä, koska omasta mielestäni joskus vuoden -97 aikana hämiksestä hävisi jokin taika mikä aiemmin oli ollut. Mutta silti olen tilaillut lehteä tähänkin päivään asti, ja onnekseni olen parin viimeisen kuukauden aikana ruvennut fanittamaan uuttakin materiaalia enemmän.

13-osaista tarinakokonaisuutta saksittiin Suomessa isolla kädellä, mutta tuolloin se ei minua haitannut. Nyt kun on lukenut tarinan koko laajuudessaan huomaa kuinka hyvin tarina olisi saksittu, itse en olisi koskaan pystynyt moiseen. Samalla kuitenkin huomasin kuinka paljon tarinaa jäi loppujen lopuksi pimentoon.

Tarinoista ja kuvituksesta vastaavat monet silloiset suosikkini, erityisesti David Micheline, Mark Bagley, Sal Buscema ja Tom Lyle, jonka olemassaolon olin unohtanut vuosien aikana kokonaan. Oli siis tavallaan mahtavaa palata nostalgiatripille näiden nuoruuden "sankarien" kanssa. Mutta vaikka lukukokemus olikin pääasiassa miellyttävä niin on silti sanottava, että 13-osaa tätä tarinaa oli kuitenkin ehkä vähän liikaa. Ehkä pari osaa lyhyempänä tarina, ja erityisesti loputtomat taistelut, eivät olisi alkaneet toistamaan itseään niin paljon.

Tämä ei ole ehkä tuon ajan parasta Hämäriä, mutta hyvä läpileikkaus silti tuon ajan tekijöistä. Ja samalla tekee mieli mennä kaivamaan vanhat hämikset esiin, kun seuraavan kerran käy porukoiden vintillä penkomassa laatikoita. Aika on ehkä vienyt vanhan terän ja hohdon tarinasta, mutta silti kannatti ehdottomasti lukea tämä kokonaisuudessaan.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Matti Karjalainen - 27.10.2008, klo 11:36:32
Lapsena lueskelin Batman-lehteä paikallisen parturin tuolissa istuessani. Valtaosan jutuista unohdin saman tien, mutta syystä tai toisesta mieleeni jäi vuosikausiksi kummittelemaan tarina, jossa kerrottiin kuinka Gotham Cityn yleisestä syyttäjästä, komeasta ja suositusta Harvey Dentista tuli Lepakkomiehen vihollinen Kaksikasvo. Naamalleen happoa saaneen, mielenterveydeltään horjuvan ja runneltuun kolikkoonsa valintatilanteessa turvautuvan miehen tarinassa oli noin kymmenvuotiaan mielestä jotakin hyvin traagista ja vetoavaa.

En siis tältä pohjalta malttanut olla hankkimatta Turun kirjamessuilta kokoelmateosta "Batman vs. Two-Face" (DC Comics, 2008), joka pitää sisällään kymmenen Harvey Dentiin keskittyvää seikkailua, mukaan luettuna tuo muksuna lukemani syntytarina.

Sarjakuva-albumin viisi ensimmäistä tarinaa ovat lähinnä hupaisia camp-välipaloja, jotka toimivat lähinnä hauskana aikamatkana sarjakuvan vielä melko viattomalle 1940-luvulle. Enter the Boy-Wonder! Golly, Bruce, this is terrible! Lapsille sopivaa pölhöilyä. Aikuislukijan näkökulmasta sarjakuva alkaa saada enemmän syvyyttä jälkimmäisellä puoliskolla, jossa keskitytään moderneihin Kaksikasvo-tarinoihin, joissa Stevensonin Jekylliin ja Hydeen vertautuva rikollinen muuttuu astetta synkemmäksi ja väkivaltaisemmaksi.

Kohtalokkaan femme fatalen ja tämän enkelimäisen sisaren ympärille rakentuva "Two of a Kind" (Bruce Timm, 1996) vie film noir -henkisyydessään pisteet kotiin, nimetön Secret Origins -tarina (Mark Verheiden, 1989) on sekin suhteellisen mainio, eivätkä muutkaan kertomukset ole ihan sieltä onnettomimmasta päästä - siis mikäli kykenee suhtautumaan pahemmin nikottelematta koko viittasankari-genreen.

Jotenkin aiheeseen sopivasti "Batman vs. Two-Face" on kovin kaksijakoinen albumi; ei hyvä, ei paha, vaan jotakin siltä väliltä!


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Gothadelica - 27.10.2008, klo 20:49:34
Simon Dark What Simon Does TPB
Simon Dark on hyvin pulphenkinen sarjakuva Gotham citystä, lepakoksi pukeutuvan miehen kotikaupungista.
"Somebody hurt KITTY.Can you help me put him back together?"
Tämä oli aivan parhautta! Odotin synkeän ahdistavan väkivaltaista lukukokemusta mutta en olisi ikinä tajunnut lisätä sanaa sympaattinen tuohon joukkoon. Siinä että paloista koottu tyyppi ei tajua tekevänsä mitään lopullista  leikellessään ihmisiltä päitä irti on jotain aivan hirtehisen lumoavaa. Upean käsikirjoituksen lisäksi kuvituskin on aivan mielettömän kaunista. Ehdottomasti yksi tämän vuoden parhaista lukukokemuksista!
Paitsi se kissa, snifff...

The Sisterhood
Christopher Golden - Thomas E. Sniegoski - Wellington Alves
Sain käpäliini ensimmäiset(? ei haisuakaan onko tähän jatkoa)kolme numeroa moista ja yllätyin iloisesti. Ylettömän värikäs ja pin-upmainen(on se sana!) kuvitus ei vedonnut minuun pätkääkään ja ideakin nunnista jotka vangitsevat demoneita sisuksiinsa tuntui lähinnä idioottimaiselta, mutta perhana, tämähän toimi!
Soisin toki yhä että päähenkilöt olisivat jotain muuta kuin steroideja vetäneitä barbie-nukkeja mutta tarina imaisi nopeasti mukaansa ja toimi loppuun asti.
Kuuluu sarjaan "ei mikään klassikko mutta ehdottoman viihdyttävä(ainakin jos pitää demoneista tai isoista rinnoista)"


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Curtvile - 27.10.2008, klo 21:24:01
The Sisterhood
.....
Kuuluu sarjaan "ei mikään klassikko mutta ehdottoman viihdyttävä(ainakin jos pitää demoneista tai isoista rinnoista)"

ööö...muunkinlaisia ihmisiä on vai? kiitämme vinkistä.

Varoituksen sana. On ideoita ja on huonoja ideoita.
Ja jotkut ovat niin huonoja että ovat jo hyviä.

Platinum Studios on sarjakuvamaailman trendisetterin ja minuakin kovemman egomaanikon Scott Mitchell Rosenbergin idea.
Aiempia ovat mm. Ex-mutants, Malibu kustantamo(josta Image sai starttinsa), Men in Black ja ottaapa kunnian photoshopin saattamisesta sarjakuvavärityksen vakioksi.

Ai että minkä sarjakuvan luin?
COWBOYS & ALIENS.

kyllä western jossa ulkoavaruuden olennot aloittavat invaasion intiaaniterritorissa vuonna 1873. On uudisasukkaita, jaloja villejä, epärehellinen intiaaniasianvirkailija, seriffi ja... no siis ihan koko kliseekokoelma.
Muukalaiset ovat etäistä sukua V:n ja Independence dayn vastaaville, se Chuck Norriksen sukuhaara.
Lucianon Liman ja Magic eye studion(piirrostyö ulkoistettu brasiliaan, hyvää päivää globalisaato) perussiisti semirealistinen jälki ei herätä intohimoja mutta ajaa asiansa.
'Mutta ihan surkea tämä ei ole.
Fred van Lenten ja Andrew Foley käsis on hyvää viihdettä
Sisältää paljon kuten esim.intiaanin ja valkoisen välinen romanssi ja ...mm..ihmisen ja muukalaisen välinen romanssi ja lännensankari laserien kanssa saavat hörähtämään mutta monet tarkat huomiot ovat fiksumpia kuin odottaisi, kuten intiaanien nähdessä suomuiset sarvekkaat alienit astumassa laskeutumisaluksesta on kommentti:
<I doubt they speak Apache. Maybe the white man's tongue.>
tai hieno hetki kun uudisasukaskaupungin pormesteri koettaa kannustaa intiaaneja muukalaisia vastaan:
"Strange-lookin' people from far away...thinkin' they can push us off our world, just 'cause their guns are Better!
Oh.
uh....
I'll just be quiet, now"

kun ei odota mitään, ei pety. Ja voi kyllä: tästä on tulossa elokuva.



Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Matti Karjalainen - 30.10.2008, klo 04:34:20
Dave Gibbons: "The Originals"
Vertigo, 2004

Joku on varmaan kuullutkin tämmöisestä sarjakuvataiteilijasta joskus...? Hyvä.

"The Originals" kertoo seitsemäntoistavuotiaasta Lelistä, jonka unelmat muuttuvat todeksi kun hänet viimein hyväksytään osaksi skoottereilla ajavaa, coolia musiikkia kuuntelevaa ja rokkareiden kanssa rähinöivää mod-jengiä. Elämä hymyilee nuorelle miehelle, etenkin kun ylimääräistä rahaa virtaa pillerien jälleenmyynnistä ja vierelle löytyy vielä samanhenkinen kaunotar - mutta miten kauan onni kestää, kun eräässä jengien välisessä yhteenotossa puukotetaan yksi rasvatukkainen motoristi hengiltä?

"The Originalsin" lähtöasetelma on hyvin 1960-lukulainen ja tuo mieleen Frank Roddamin "Quadrophenia" -elokuvan, mutta tapahtumat onkin sijoitettu jonkinlaiseen futuristiseen Englantiin. Ratkaisu on ihan onnistunut, tosin mitään varsinaista syytä tapahtumien viemiselle vaihtoehtoiseen maailmaan ei oikein löydy.

Sarjakuva käsittelee aikuiseksi kasvamista ja tehtyjen valintojen seuraamuksia. Vaikka tarina ei tajuntaaräjäyttävän omaperäinen olekaan, on se joka tapauksessa ihan kelvollinen lukukokemus, ja sen visuaalinen puoli miellyttänee ainakin kaikkia 60-luvun estetiikkaan mielistyneitä.

Joshua Williamson & Vicente Navarrete: Dear Dracula
Image Comics, 2008.

Kauhuelokuvista ja juustosta pitävällä Sam-pojalla on mielessään suuri toive. Lokakuussa on kuitenkin vielä liian aikaista kirjoittaa joulupukille, mutta koska Halloween on aivan ovella, niin yhteyttähän voi ottaa esimerkiksi... kreivi Draculaan.

Lapsille suunnattu (kustantajan suositus takakannessa on 6+ vuotta) kauhusarjakuva "Dear Dracula" on ihan vinkeää luettavaa, vaikka humoristinen lopputwisti saattaakin aikuisesta tuntua vähän liian tutulta. Kiva välipala, kuitenkin. Sarjakuvaa voisi ehkä lukea ääneen pyhäinpäivän alla joillekin esikoululaisille tai ykkösluokkalaisille?

COWBOYS & ALIENS.

Jos olisin piirtänyt rastin seinään joka kerta kun Curtvile saa esittelyillään minut kiinnostumaan jostakin sarjakuvasta, niin luulen, että vuokraemäntäni ja -isäntäni olisivat passittaneet minut jo kauan aikaa sitten ulos tästä kämpästä. Mutta kiitos, lukulistalle menee tämäkin.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Lönkka - 24.11.2008, klo 00:58:27
Nostetaanpa tätäkin perusketjua taas vähän.

Eilen tuli luettua toka osa Amanda Connerin eri kauniisti taiteilemaa uutta DC:n Terra -sarjaa. Jotensakin tulee jäljestä mieleen Steve Rolston. Stoori nyt on aika suurelta osin T&A fanservicen toteuttamisen mahdollistavaa ei kovin kummosta perusjuttua...

Pitääpä laittaa ainakin neidin itse tussaamia tuotoksia enempikin ostoslistalle.

Hassua ettei jo Two-Stepin, JSA Classifiedin tai Pron jälkeen tullut kompulisiivis-obsessiivistä tarvetta kartoittaa taitelijan muita tekeleitä.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Curtvile - 24.11.2008, klo 01:07:52
Amanda Conner on ollut sankareitani jo Painkiller jane ja pro ajoista lukien.
erittäin tasokas artisti jonka vampirellat ovat hienoa ja ansiokasta luettavaa.
Täytyypä etsiä Terra kouriini.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Matti Karjalainen - 28.11.2008, klo 19:34:01
Michel Rabagliati: Paul Goes Fishing
Drawn and Quarterly, 2008
ISBN 978-1897299289

Kanadanranskalaisen Michel Rabagliatin kasvutarina "Paul Has a Summer Job" menee minun listoillani kaikkien aikojen parhaiden sarjakuvaromaanien joukkoon, joten odotukset olivat korkealla. Eikä nytkään tarvinnut pettyä.

"Paul Goes Fishing" on ilmeisesti osin omaelämäkerrallinen kertomus kahden pariskunnan kesälomamatkasta quebecilaisen järven rannalle. Nimestään huolimatta albumi ei kerro kalastamisesta, vaikka sitäkin sivutaan; keskeisimmiksi teemoiksi kohoavat vanhemmuus ja lapsettomuus, ja oman osansa saavat myös globalisaatio ja työkulttuurin muutos. Tarinassa merkittävää osaa näyttelevät myös erilaiset takaumat ja muistot lapsuudesta ja nuoruudesta.

Michel Rabagliatia ei voi olla rakastamatta. Harva sarjakuvataiteilija osaa kuvata ihmisiä ja meitä ympäröivää arkea yhtä herkästi ja koskettavasti, unohtamatta kuitenkaan huumoria. Sarjakuvan pelkistetty ja paikoitellen suorastaan naivistinen mutta tavattoman kaunis piirrosjälki vaikuttaa sekin.

Jos "Paul Goes Fishing" ei ole mestariteos, niin se on ainakin lähellä sitä! Ja kaksi muuta Paul-tarinaa lähtevät välittömästi tilaukseen, kunhan vaan saan maksettua viimeisimmän luottokorttilaskuni...


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Antti Vainio - 28.11.2008, klo 20:28:30
Tuo on sellainen jonka olen halunnut jo pitkään saada käsiini. Eilen luettu viimeiset 200 sivua Blanketsia. Hyi vittu, 5  kiloa pateettista ja onttoa vinkumista,nämä puut kuolivat turhaan.  Sarjakuvan historian suurin huijaus mukaanlukien Teräsmiehen kuolema.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Curtvile - 30.11.2008, klo 02:10:01
Blanketsissa on hetkensä (minä tosiaan käytän tuota ilmausta ihan liikaa...) mutta kesto on pitkitetty ja omaelämänkerrallisuus vaatii ehkä vielä enemmän rohkeutta joko elämässä tai elämän esittämisessä.


Itse sen sijaan tartuin jälkijunassa amerikkalaisen tutun suosituksesta vanhaan heilaan. Parikymmentä vuotta sitten törmäsin sarjakuvissa Moon knightiin, kokovalkoisiin pukeutuvaan näennäiseen batman klooniin.
Mutta parivaljakko Doug Moench/Bill Sienkiewicz ottivat niin sanotun kahdenkymmenen kilon lekan ja löivät päähän ilman armoa.
Moon knight oli outoa tavaraa, supersankaruutta ilman sankaruutta sekoitettuna melankoliseen psykologiaan, ankaraan sosiaalirealismiin ja kauhuun.

Ja nyt hän palasi.

Trade Moon Knight The Bottom näyttää millainen on "sankaruuden" kääntöpuoli.
Nk. iron age tai rautakausi amerikkalaisessa sarjakuvassa oli se watchmenin ja Dark Knight returnsin jälkeinen buumi kun kaikki sankarit muuttuivat pullantuoksuisista partiopojista ja lippukunnan muodokkaista mutta siveistä tytöistä hartsinlujiksi tappajiksi verkkosukkahousuissa ja vahvassa kajalissa.
Jotakuinkin sukupuolestaan riippumatta.
Ja joka numerossa tapettin raa'asti.
Totta kai.

ilmiö on jossain määrin jatkunut näihin päiviin asti.
Kauhu ja dekkarikirjailija Charlie Huston on sen sijaan ollut sangen uskollinen tälle suhteellisen tuntemattomalle hahmolle, joka edelsi jo tuota ilmiötä.
Rinnastus Dark Knightiin on ilmeinen. Marc Spector on ohittanut kunnian päivänsä, vammautunut, erakoitunut ja katkeroitunut.
Kukaan ei muista ja vielä vähemmän kaipaa täysin valkoisiin pukeutuvaa c-divarin sankaria.
Paitsi että menneisyys palaa aina, varsinkin jos on koston jumalan avatar maan päällä. Ja koston kierre ruokkii itseään, väkivalta lisää väkivaltaa.
Se kaipaa verta.
Paljon verta.

Taustan tunteminen on liki pakollista, mutta tarina rullaa eteenpäin tuoksuen sellaiselta adrenaliinilta että se on jo hivenen moraalisesti arveluttavaa.

Aiemmin lähinnä Imagen Top cown lehtien ja Marc Silvestrin tyylin oppipoikana ansiotuneen David Finchin  ultrarealistisuutta hakeva piirros tuo lisätason.
Nyt enin poseeraava kankeus on poissa, mutta jokainen uurre, lihas, arpi, haava ja hurme toisinnetaan gorepornografiaa muistuttavalla hekumoinnilla.
Joukossa on yhä rutkasti jäykkyyttä mutta teknisesti siedettävästi esittettynä.

Kokonaisuus toimii. Samaistuksen kohde esitetään jakomielitautisena joka on osin säälittävä, ruikuttava narsisti ja osin psykoottis-hedonistinen sadistinen terroristi.
Ja tämä oli tarinan "hyvä jätkä".
Pahat tyypit ovat samaa kategoriaa, mutta heidät näytetään paikoin vielä raukkamaisemmassa valossa.

Tarinassa kuuritarin tausta on päivitetty vietnamin "sodan" ajoista ensimmäiseen " Persianlahden sodan" aikoihin onnistuneesti.
Muutenkin alkuperäisen sarjan fani joutuu nyt seuraamaan kyetäänkö taso pitämään yllä.
Viehättävä tuulahdus 70-lukulaista ilkeyttä massan joukosta.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Curtvile - 22.12.2008, klo 00:47:17
I luv Halloween Ultimate twisted edition

(http://img367.imageshack.us/img367/2245/iluvhalloweenhardcoveryq5.jpg)

Kirjoittanut:Keith Giffen taide: Benjamin Roman
ISBN 978-1-4278-1072-4


Taidetta. Älkää antako kustantajan tokyopop tai termin OELmanga hämätä, yhtä paljon tekemistä mangan kanssa kuin neutronipommilla ritsan kanssa.
Kovakantinen, nelivärinen 496 sivuinen eepos kertoo suloisten lasten tarinan pienessä amerikkalaisessa kaupungissa kolmen Halloweenjuhlan aikaan.
Mukana myös zombeja, muukalaisia, tissejä, perverssejä ja tietenkin mustan huumorin sävyttämää raakaa murhaa.

Giffen on ihanan nyrjähtänyt mies joka ei ole ikinä kadottanut lapsenmieltään vaan tietää miten kuljettaa tarinaa ei mihinkään niin että lukija kulkee mukana nyökytellen hyväksyvästi.
Päähenkilöt ovat: Finch-pääkallonaamarinen porukan päällikkö jonka pikkusiskosta Moochiesta Hannibal Lecter näkee painajaisia, sekä mr. Kitty kissa-asuinen pieni perverssi joka tirkistelee ja on hyvin kiinnostunut mm Nips Jablonskista(jonka äitiä kaikki kaupungin miehet ovat...krhm) ja siis Nips on lyhenne Nipplesista.
Pig pig joka on tekijöitä siteeratakseni "pari siivua vajaa kinkkuvoileivästä", Spike jonka "I be Spike"repliikki sopii kovin moneen tilanteeseen ja tietenkin Devil lad joka tulee vain halloweenina paikalle...jostain kaukaa.
Kyllä, tämä on humaani ja hellä teos.


Poliittista korrektiutta opus ei ole nähnytkään. Undergroundiksi on paha sanoa kun kaverit oikeasti osaavat asiansa.
Unohtakaa Peppi Pitkätossut ja pullantuoksuinen kansankoti.
Juuri näin lapsenmielisten maailma menee: aikuiset ovat vajaita tai muuten naurettavia ja sellaiseksi kasvaminen on tylsää ja kaoottista yhtä aikaa.
Parempi koettaa pistää se muiden syyksi.
Hautuumaalla on tilaa. Paljon tilaa.
Ja koska viimeksi olette demonikoirien,epileptikkojen, zombien ja muukalaisten valtausyrityksistä lukiessanne  lisäksi saaneet yhtä monta upeaa dialoginpätkää/elämänviisautta:

My dad had to wait close to two months for his humpable Hannah blow-up doll. that's what he always said."If it's worth having, it's worth waiting for"

"Do zombies do halloween?" ....."Well..SURE.I guess. They are monsters.It's their holiday." "NO bite! No bite Spike! BAD zombie!"

ja uusi henkilökohtainen tunnuslauseeni:
"Perverted and proud to be. That's me."

Tokyopopin sivuilla näytettä alusta (http://www.tokyopop.com/product/2520/ILuvHalloweenUltimateTwistedEdition/1)


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Doctor Phantomizer - 22.12.2008, klo 10:49:59
Lainaus
tekemistä mangan kanssa kuin neutronipommilla ritsan kanssa.

Aku Ankan pikku-Akun seikkailuista päätellen melko paljon.

Sitaatit kuulostivat hyvältä, pakko lukaista.

Itse tarjoudun hehkuttamaan Kaamio-lehteä.

Lukasin tuon Broken girlsin läpyskän, jota joku aiemmin kehaisi. Kyllähän tuo upposi.

Osaako joku suositella hyvää jenkki-kauhua? Jotain vähän uutta, mutta myös hiukka vähemmän tuttua ja turvallista, mitä siis ei tule heti luettua...


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Gothadelica - 23.12.2008, klo 07:25:51
On sitä hillittömästä kuumeflunssasta jotain iloakin eli lukaisin aikani kuluksi kaikki Ultimate x-menit jotka tähän päivään mennessä on julkaistu.
Täytyy sanoa että ihan taatun hyvää marvelmättöähän nuo oli mutta jotkin juonikuviot kyllä hämmensivät. Kitty Pride on Hämiksen tytöystävä ja Alpha Fligtin tyypit ovat narkkareita? Jep, jep.
Sopi keveytensä ja irrallisuutensa vuoksi oikein hyvin kuumekooma välipalaksi mutta taidanpa silti pysytellä "oikean" x-menin parissa.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Rmäki - 23.12.2008, klo 09:49:00
Eilen luettu viimeiset 200 sivua Blanketsia. Hyi vittu, 5  kiloa pateettista ja onttoa vinkumista,nämä puut kuolivat turhaan.  Sarjakuvan historian suurin huijaus mukaanlukien Teräsmiehen kuolema.
Komppaan, toi oli kyllä ihme sturdaa kannesta kanteen, ehkä paskin sarjakuva jota olen vuosiin lukenut. Jäi tosi petkutettu olo, vaikka vaan lainasin opuksen. Luin hiljattain Ottin 73304-23-4153-6-96-8:n, sooli hyvä!


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Petteri Oja - 23.12.2008, klo 10:38:12
Blankets tuntuu jakavan mielipiteitä, mikä ei yleensä ole huonon sarjakuvan merkki. Pitäis varmaan lukea.

Blankets on loistava, melkein mestariteos

Toisena kirjana luin upean Blanketsin, joka on rehellisesti sanottuna paras koskaan lukemani sarjakuva

Ja muuten olen sitä mieltä että Craig Thompsonin Blankets on mestariteos.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Rmäki - 23.12.2008, klo 10:50:26
Blankets tuntuu jakavan mielipiteitä, mikä ei yleensä ole huonon sarjakuvan merkki. Pitäis varmaan lukea.
Yleisesti ottaen viisas asenne tuo, ja lähestyin itsekin Blanketsia samoin tuumin. Puolessa välissä ajattelinkin sitten jo, että "okei, no, mikä ei tapa minua, vahvistaa", ja jatkoin loppuun asti. Mutta olin väärässä: lukemiskokemus heikensi minua kovasti, hieman samaan tapaan kuin olettaisin Wall Street -keinottelun heikentäneen USA:n taloutta tai kupan Idi Aminia.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 23.12.2008, klo 11:20:26
Blankets tuntuu jakavan mielipiteitä, mikä ei yleensä ole huonon sarjakuvan merkki.

Aivan.
Kuten Valkoinen tiikerikin.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Petteri Oja - 23.12.2008, klo 12:09:25
Aivan.
Kuten Valkoinen tiikerikin.

Jep. Siitä en oikein tykännyt, ja epäilen samoin käyvän Blanketsin kanssa. Mitä olen sisällöstä ymmärtänyt, se lienee jeffreybrown-tyylistä uikutusta, enkä jaksa yleensä lukea semmoista kun olen kuitenkin jo yli kolmenkymmenen ja ollut naisen kanssa sillai ja kavereitakin on. Teini-iässä olisin varmasti tykännyt Jeffrey Brownistakin.

Jos Blanketsissa on jotain muutakin, kertokaa.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Doctor Phantomizer - 23.12.2008, klo 14:30:54
Lainaus
Kitty Pride on Hämiksen tytöystävä ja Alpha Fligtin tyypit ovat narkkareita?

Mielestäni tuo Alpha flightin meiniki oli outo, mutta Kitty Pride ja Peter Parker oli söpö pari.  :)


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Curtvile - 25.12.2008, klo 20:14:52
Jos Blanketsissa on jotain muutakin, kertokaa.

On mutta uskontoaspekti on liiankin kaikkia tahoja ymmärtävän maailmaa syleilevä ja se yksityiskohta että mm. blanketsissa kuten elokuvissakin ero sen välillä että on rauhallinen tauko jossa lukijan/katsojan annetaan ajatella ja tuntea itse ja sen että tarina laahaa mukasyvällisesti on ilmiselvästi ylivoimainen.

Zombies on broadway oli aika erikoinen.
New york romahti ja eristettiin zombien takia, mutta USAn hönö presidentti saadaan ylipuhuttua vastoin tämän "Pommita kaikkea mikä liikkuu"neuvonantajan toiveita antamaan viikko aikaa kokeilulle jossa zombeja rauhoitetaan järjestämällä musikaali.
Juu-u. Musikaali zombeille osin zombien toimesta.
Teatteriseurueiden käsittämätön ihmissuhderumba ja, krhm, iranistanista entiseen kotikaupunkiinsa tuotava erikoisjoukkojen sotilas sitten pistävät pystyyn uusiogershwinit...

ei lintu eikä kala, ei edes kalakukko. Enemmän norsumuurahaispingviini (mahdollisesti biseksuaali sellainen)
piirrosjälki vaihtelee pikkutarkasta rosoiseen parodiaan, mutta tämän ideioivana taustapiruna on Eurythmicsin Dave Stewart.
 tarkka nimihän on Dave Stewart's Zombie broadway

(http://img228.imageshack.us/img228/496/zbspine2sm1.jpg)

Jenna Jamesonin Shadow hunter oli parempi kuin odotin. Vaikka kannessa oleva neitokainen onkin paremmin tunnettu muusta kuin siitä että on sarjisnörttityttö (jota on..)niin tämä oli kuitenkin vähemmän Witchblade-kopio kuin luultua.
Mukesh Singhin piirrosjälki on erittäin hyvää ja varsinaisen käsikirjoituksen toteuttaja Christina Z yrittää.
Kliseistä demonien ja hirviöiden jahtausta jonka alku oli lupaavampi kuin lopun melko runsaasti yliviljelty "kasvu sankaruuteen syntyperästä huolimatta".
Vähäpukeisia neitokaisiakin sangen vähän.

(http://img201.imageshack.us/img201/9503/jennajamesonsshadowhuntxj7.jpg)


Mutta varsinainen voittolaukaus on Charlie Higsonin ja Kev Walkerin Silverfin
Higsonin James Bondin nuoruusvuosien ensimmäisestä romaanista tehty sarjakuvasovitus.
En tiedä miksi kaikki hivenenkin ligne clairihtava on nykyisin "manga-vaikutteista"markkinoinnissa mutta ennen muuta tarina vetää juuri sillä että tuntuu seikkailulta ja sovituksessa luotetaan kuvakerrontaan joka on tasaisen vakaata.
Jos vertailukohtaa lähtisin etsimään jostain syystä, se olisi Artemis Fowl-sarjakuvat jotka Silverfin päihittää.
Nuori Bond ei ole vielä aikuisikänsä mukainen sankari vaan hauraampi, inhimillisempi ja peribrittiläinen ympäristö on kuvattu sillä hartaudella kuin yleensä vain parhaissa BBCsarjoissa tai ansiokkaissa romaaneissa.
kevyesti suositeltavissa ja toivottavasti jatkoa seuraa samalla tasolla.

(http://img132.imageshack.us/img132/5365/9780141322537ok3.jpg)

kappas, paras on pienimmällä kuvalla. joten maistiasta silverfinista:
(http://img88.imageshack.us/img88/1497/silverfinpreview2wmzm2.jpg)


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Curtvile - 31.12.2008, klo 18:18:20
Dresden files: Welcome to the Jungle
Isbn 978-0-345-50746-4

Jim Butcher on kirjoittanut sarjaa yksityisetsivä maagikosta Harry Dresdenista jo pitkään. Storm frontissa esitelty Sam Spaden ja John constantinen sukulaissielu, mutta taviksempi,  on kirjojen lisäksi vääntynyt jenkkilässä (minusta epäonnistuneeseen) tv-sarjaankin ja nyt Dabelin veljesten kustantamaan sarjakuvaan.

Harry avustaa ajoittain Chicagon poliisia okkulttisissa tapauksissa, vaihtelevalla menestyksellä. Mikään Harry Potter ei kyseessä ole.
Parhaiten hahmoa kuvaa että ainoa liikunnan muoto jota harrastaa on juoksu, ei kunnon takia vaan siksi että joskus täytyy päästä pakoon, kovaa pakoon.

Sarjakuvan on kirjoittanut Jim Butcher itse ja kuvittanut Ardian Syaf, jonka tyylikäs jälki on perushyvää, vaikka monille onkin takaumia mm. top cown ja wildstormin "talon" tyylistä.
Kannesta ja varianttikansista vastaa Chris McGrath joka tekee jäykkää "muka-harteikaskomistus" maalausjälkeä. Teknisesti suht ok:ta nekin mutta yhtä tyhjän kanssa.

Sain kovakantisen eräältä fiksulta ja tärkeältä ihmiseltä joka selvästi tuntee makuni. Huumoria on mutta ei vajaamielistä parodiaa ja toimintaa rytmittää henkilökerronta.
Sivuhenkilö Willin papupatamaisesta lakkaamattomasta puheesta kylläkin tulee ko. teoksen antanut taho mieleen.

Juoni on suoraviivainen: eläintarhassa tapahtuu murha ja verijälki johtaa gorillahäkkiin mutta tapaus ei ole yksioikoinen eivätkä poliisit tyhmiä joten Harry saa 24 tuntia aikaa ratkaista jutun ennen kuin symppis Moe gorilla saa kuolemanrangaistuksen.
Musta koira on yksi ehdottomia kohokohtia ja repliikeissä on tyyliä:

"It sounds like you don't think very highly of people, mr.Dresden"
"People suck.
But persons are worthwhile, miss Rogers."

(http://i364.photobucket.com/albums/oo86/curtvile1/51BF5JHd4HL.jpg)


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Matti Karjalainen - 07.01.2009, klo 20:41:21
Sairastellessa on hyvä maata sängyn pohjalla ja lukea sarjakuvia.

Chester Brown: Ed, iloinen klovni (Like, 1989)

Hyvän maun rajojen rikkominen on sellainen taitolaji, josta vain harva sarjakuvataiteilija suoriutuu läpi kunnialla. Vastakkaisia esimerkkejä on liian paljon lueteltavaksi. Chester Brown osaa hommansa. "Ed, iloinen klovni" on kaikessa räävittömyydessään kohtalaisen hauska, mutta sen suurimmat ansiot taitavat kuitenkin olla tarinankerronnassa ja juonen erilaisten osasten yhdistelemisessä toisiinsa.

Arvosana: Pidin, vaikka en tyylilajin ystävä olekaan. Lisäksi olen taas vähän yleissivistyneempi.

* * * * *
Alex Robinson: Tricked (Top Shelf, 2005)

Luomiskykynsä kadottanut rocktähti. Ihmissuhteissaan kipuileva tarjoilija. Kauan sitten kadonnutta isäänsä etsivä tytär. Mielenterveydellisistä ongelmista kärsivä popnörtti. Kuuluisien urheilijoiden nimikirjoituksilla elantonsa ansaitseva väärentäjä. Toimistotyttö, josta tulee sattumalta taiteilijan muusa.

Kuuden ihmisen elämänlangat leikkaavat toisiaan enemmän tai vähemmän sattumanvaraisella tavalla ihmissuhde-sarjakuvassa, jolle vertailukohtaa voisi hakea vaikkapa Paul Haggisin "Crashin" kaltaisista elokuvista.

Robinsonin hahmot ovat kaikissa heikkouksissaan inhimillisiä, kiehtovia ja aitoja, vaikka eivät läheskään aina pidettäviä. Lukija kiinnostuu heidän kohtaloistaan, eikä väkivaltaista lopetusta kohti etenevä tarina anna lukijalleen mahdollisuutta laskea 350-sivuista sarjakuvaromaania kädestään ihan vähällä. Piirrosjälki on persoonallista, aavistuksen verran karikatyyrimaista, mutta ennen kaikkia toimivaa ja sympaattista.

Arvosana: Menee kevyesti parhaiden viime aikoina lukemieni sarjakuvien listalle.

* * * * *

Elaine Lee: Vamps (Vertigo, 1995)

Elaine Leen käsikirjoittama ja William Simpsonin piirtämä "Vamps" on minisarja viidestä seksikkäästä naisvampyyrista (onko populaarikulttuurissa edes sijaa muunlaisille?), joita ajavat eteenpäin niin pohjaton jano, kosto kuin halu päästä mahdollisimman kauas heidät aikanaan luoneesta verenimijästä. Sarjakuva on omassa genressään aika keskiverto tapaus, jonka voi kai lukea joko feministisenä tai seksistisenä kauhutarinana - itse ehkä kallistuisin jälkimmäisen puoleen. Simpsonin kädenjälki tuo mieleen "Sandmanin" alkupään kuvitukset, mikä ei kyllä ole yksinomaan kehu.

Arvosana: Lukihan tuon kivutta, mutta mitään suurempia kicksejä tästä ei saanut.

* * * * *

Guy Delisle: Pyongyang: A Journey in North Korea
(Drawn & Quarterly, 2005)

Luin aikaisemmin "Merkintöjä Burmasta" ja tykkäsin siitä kovasti. Usea kvaakkaajista tuntui kuitenkin pitävän miehen reportaasia Pohjois-Koreasta vieläkin parempana, joten sekin piti sitten hankkia käsiinsä.

Delisle havainnoi näkemäänsä kiinnostavasti ja antaa lukijalleen kiinnostavan läpileikkauksen totalitaarisesta ja propagandan kyllästämästä yhteiskunnasta, jollaista tuskin löytyy muualta maailmasta, sekä sen asukkaista, joiden todellisista ajatuksista on vaikea saada selkoa. Sävy onkin Burma-albumia kantaaottavampi ja vakavampi, mutta Pohjois-Korean kaltainen absurdi valtiojärjestelmä on oivallinen lähde myös kuivalle huumorille ja sarkastisille huomioille, joita tekijä viljelee tuttuun tapaansa melko runsaasti.

Arvosana: Laatukamaa


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Petteri Oja - 08.01.2009, klo 00:57:54
Chester Brown: Ed, iloinen klovni (Like, 1989)

Kohta 20 vuotta on odoteltu uusintapainosta! Melkein kaikki haluamani suomenkieliset sarjakuvajulkaisut olen onnistunut haalimaan, Chninkel ja suuri voimakin löytyi vihdoin, mutta Ed iloinen klovni pakoilee edelleen.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: JJ Naas - 02.02.2009, klo 18:26:20
Tilasin Amazonista Faith Erin Hicksin The War at Ellesmere -sarjakuvaromaanin (n. 160 sivua). Faith Hicks on kanadalainen sarjakuvantekijä joka on pitkään ollut esikuvani ja jonka Demonology 101 -verkkosarjakuva sai minut aikanaan innostumaan itsekin verkkosarjakuvien tekemisestä.

The War at Ellesmere kertoo stipendillä amerikkalaiseen yksityiseen eliittikouluun tulevasta Juniperista, joka joutuu kahnauksiin yläluokan tyttöjengin kanssa. Tarina pysyy realistisena vaikka koulun perustaneen Ellesmeren suvun jäsenten mystinen kohtalo tuo tarinaan myös fantastisia sävyjä. Juniper on tarinan päähenkilönä loistava. Hän on älykäs, itsepäinen tyttö joka osaa vastata kiusaamiseen samoin mitoin takaisin. Ystävyyssuhteen kehittyminen Juniperin ja hänen herkkäluontoisemman kämppäkaverinsa kanssa tarjoaa myös lämpimän herkkiä hetkiä. Tarina pysyy loistavasti koossa (paremmin verrattuna Hicksin edelliseen Zombies Callin -albumiin joka oli hieman hajanainen) ja tarjoilee koko ajan ikään kuin sivuhuomautuksina pieniä paljonpuhuvia huomioita elämästä, koskien usein luokkarajojen eroavaisuuksia. Tarina on piirretty Hicksille ominaisella mehevällä sivellintussauksella.

Tästä (http://www.faitherinhicks.com/ellsmere/page14.html) voi lukea 11 sivun mittaisen näytteen. Nämä 11 sivua tarjoavat tiiviin pakkauksen loistavaa draamaa. Tällainen kohtauksen dramatisointi on taitoa jos mikä.

(http://www.faitherinhicks.com/ellsmere/page16.jpg)



Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Ossi Hiekkala - 02.02.2009, klo 19:12:56
Tarina on piirretty Hicksille ominaisella mehevällä sivellintussauksella.

Erittäin hyvin tiivistetty kuvaus tyylistä. Tykkäsin jäljestä heti.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: JJ Naas - 04.02.2009, klo 12:32:31
Erittäin hyvin tiivistetty kuvaus tyylistä. Tykkäsin jäljestä heti.

Kiva että löytyy arvostusta Faithin Hicksin tyylille. Maailma on täynnä teknisesti taitavampia piirtäjiä, mutta minun sieluani Faithin tyyli hivelee enemmän kuin melkein kenenkään muun. Siinä on sellaista inhimillisyyttä ja lämpöä. Luonnosmaisuus ja siveltimenvetojen rentous kohtaa määrätietoisen selkeyden ja pelkistämisen. Hicksin animaattorin ura siinä tietysti vaikuttaa taustalla.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Lönkka - 15.02.2009, klo 17:52:58
Heitetäänpä taas pikakatsaus viimeisimmän kuukauden aikana kahlattujen sarjisten parhaimmistoon ja pahimmistoon.

Battlefields: Dear Billy 1 (Dynamite)
Garth Ennisin toka Battlefields -sarja toimii paljon paremmin kuin edellinen Night Witches. Kaukoitään sijottuva stoori vetää erinomaisen hyvin ja saa sodan tuntumaan vähemmän mukavalta puuhalta. Peter Snajbergin toimiva kuvitus avittaa paljon homman pitämisessä hanskassa, tosin kakkosnumeron mainoksen Hurricanet näyttivät TODELLA huonoilta.

Snejbjerg on myös kuvittajana DC:n The Mighty 1:ssä joka on ainakin toistaiseksi aika peruskauraa eikä siis varsinaisesti tarinaltaan vaikuttanut.

Ennisin zombieita versioiva maailmantuhosarjakuva Crossed (Avatar) ei ole vieläkään ehtinyt pidemmälle kuin kolmosnumeroonsa ja edelleen pysytään aika kuvottavilla linjoilla kuvaamassa yhteiskunnan katoamista. Eka numero iski täysillä päin näköä, mutta edellenkin homma on pysynyt mielenkiintoisena.

Bad Dog 1 (Image)
Luonnostelun päälle ihan kivasti maalattu sarja kertoo palkkionmetsästäjäkaksikosta joista toinen on huonotapainen törkyturpa ja toinen inhimillisempi ihmissusi johon ei juuri kukaan tunnu kiinnittävän sen suurempaa huomiota. En varsinaisesti odottanut sarjalta yhtään mitään ja yllätyin positiivisesti siitä kuinka luettava tuhti 36-sivuinen lehti oli.

Mysterius the Unfathomable 1 (DC)
Skeptisesti tuli tähänkin suhtauduttua mutta yllättävän hyvin kyllä tämä spiritistin/vedättäjän juttu sitten kuitenkin toimi. Tom Fowlerin taide ryyditettynä Dave McCaigin (no olipa yllätys...) väreillä toki jeesasi.
Näytettä täältä: http://www.dccomics.com/media/excerpts/10947_x.pdf

Ultimate Spider-Man 130 (Marvel)
Aloin seuraamaan sarjaa Stuart Immosen alettua piirtämään sitä eikä siinä ole ollut mitään valittamista -no, eipä Bendiskään ole mikään heikko kirjoittaja. Säli vaan että tämäkin herkku sitten lopuu.

Vaimonsa Kathrynin kässäämässä Never as Bad as you Think - strippikokoomassa (Boom!) Immonen ei saa homma toimimaan niin hyvin vaikkei piirroksessa olekaan valittamista. Myös paska resoluutio ja pikselöityminen kävivät jopa minulle silmään, mikä saattaa osin johtua tavallista isommasta julkaisukoosta. Voi voi.

Conan the Cimmerian 7 (Dark Horse)
Uusi alku DH:n Conanille teki todella hyvää. Trumanin stoori vetää paremmin kuin edellinen sarja ja Giorellon taide varsinaisessa tarinassa (Conan palaa takaisin Cimmeriaan) toimii oikein hyvin. Conanin ukista kertovissa takaumissa loistaa Richard Corben minkä nyt ei pitäisi olla kellekään varsinainen yllätys.

Locke & Key: Head Games 2 (IDW)
Eka tarinakokonaisuus toimi hyvin ja jatkosarjassa pidetään mielenkiinto asangen hyvin yllä. Paljon on mysteereitä ja asiat tuntuvat menevän päähenkilöillä enimmäkseen pieleen. Rodriguezin taide toimii erinomaisen hienosti!

I am Legion 1 (DDP / Humanoids)
Eipä tätä olisi ilman Cassadayn taidetta ostettua. Ihan kivasti toimi, mutta ei vielä tarinaltaan vakuuttanut. Kovin on epäselvää miten pari eri tarinakokonaisuutta liittyvä toisiinsa muun kuin Romanian kautta.

Soul Kiss 1 (Image)
Hmmm, Seagle kässääjänä ja Cinellon taide näyttää kiinnostavalta -pistetäänpä ostaen. Ei varsinaisesti vikatikki, mutta ei myöskään vakuuta suoralta kädeltä. Cinellon paria eri tyyliä hyödyntävä piirros antaa kivat kontrastit.

Punisher War Zone 6 (Marvel)
Ilman Dillonina olisi jäänyt ostamatta. Stoori on aika lailla persus Ennisiä joka on nähty jo kovin monta kertaa.

Common Foe (Desperado)
Dentonin ja Giffenin kässäämä kovin 30 Days on Nightmainen vampyyritarina sijoittuu toiseen maailmansotaan Ardennien taistelun aikaan. Jutun juju on se että taistelevat osapuolet yhdistävät voimansa taistellakseen verenimijälaumoja vastaan. Stoorissa ei ole sen suurempia koukkuja tai kiinnostavuuksia, mutta pahinta on kuvitus joka rikkoo tunnelman. Sotasarjakuva jossa univormut ja varusteet ovat ihan viturallaan ei vain toimi. Niksmannienkin aselaji tuntuu vaihtuvan Wehrmachtista, SS:n kautta Luftwaffeen. Tai ainakin varusteista katsoen. Stoorikaan ei varsinaisesti ala mistään eikä lopu mihinkään.

Blue (Desperado)
Olisi jäänyt hankkimatta ilman Sami Makkosen taidetta. Ihan luettava Siniparta -variaatio, mutta ei nyt varsinaisesti sen kummosempi. Makkosen piirros on paljon velkaa Ashley Woodille eikä sen tasosta tarvitse laisin hävetä.

Ihan kivaa peruskauraa tarjoisivat 30 Days 'til Death 3 (IDW). Northlanders 14 (DC), Umbrella Academy: Dallas 3 (Dark Horse) ja Dark Ivory 4 (Image). Umbrella Academy ei kyllä toimi minulle vieläkään mutta muista voisi oikeastaan sanoa että kaikki sarjat aloittivat kiinnostavampia kuin mitä ne tällä hetkellä ovat. Varsinaiseti metsään ei mennä, mutta aiemmin homma vaikutti toimivammalta ja kiinnostavammalta. Dark Ivoryn numero oli viimeinen ja sarja lopahti sen myötä mahalaskuun. Katsotaan miten muiden käy.




Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Curtvile - 23.03.2009, klo 14:23:51
Lukenut sen normaalin määrän eli jotakuinkin mitä käsiinsä saa, mutta mainitaan nyt omituisimpia yksilöitä.
Look out!! Monsters on luullakseni sarjakuva, varma en ole.
Geoff Groganin tekemän lähes sanaton läystyke on iso, ohut mutta epämääräisen kokoinen kertomus frankensteinin hirviöistä, ensimmäisestä maailmansodasta ihmisen yksinäisyydestä, syyskuun 11.(?), parisuhteista(???) ja ..voi olla että teknologiasta.
Tai sitten yksi vakuuttavimmista kuvauksista taiteilijan vajoamisesta skitsofreniaan ikinä.
Lukijaa ei aliarvioida, jopa siinä määrin että sattuu ja kuvat ovat oudon kömpelön kiehtovia.
(http://www.dezh.de/imghosting/6a48a92e573fed5f8767fd8187819b7a.gif)

kaikki sivut on tehty maalaamalla akrylivärein New york timesin päälle. tai tarkkaan ottaen jotta sanomalehtipaperi kestää prosessin sitä pitää repiä ja liimata kerroksittain tai liimaten sivuja 5-6 päällekkäin ja maalaten päälle tussein hiilellä jne.

(http://www.dezh.de/imghosting/817544fc2b738e2826445662a43f8e70.jpg)

taiteena hienoa mutta mahdollinen näkemys ja kertomus jäivät kolmella lukukerralla minulle mysteereiksi. Hypnoottinen mutta ei se täysipäisin esitys maailmassa.

Project superpowers on toista maata
kovakantinen kokoomateos on jim kruegerin kirjoittama kahdeksanosainen tarina. idea on Kruegerin ja kansista ja konseptitaiteesta vastaavan Alex Rossin sisäsivuilla taiteesta vastaavat Doug Klauba,Stephen Sadowski ja Carlos Paul.

Tarvitseeko maailma tosiaan vielä yhtä supersankarikertomusta varsinkaan sellaista joka selkeästi koettaa ratsastaa Watchmenilla, astro citylla ja Marvelsilla yht'aikaa?
Ei hassutella krueger osaa asiansa, mies on tietoisesti lukenut kulta-ajan vähän tunnetut hahmot läpikotaisin Devil on suoraan ripattu Daredevil, se alkuperäinen akrobaatti ei marvelin sokea poika.
Ja lukenut historiansa.
Päähenkilö on Fighting yank jonka takia maailmassa ei sitten sodan lopun ole ollut juurikaan supersankareita. Koska hän yritti pelastaa maailman. Nyt vanhana miehenä häntä vaivaa Dickensin joulutarinan kapteeni amerikka versio menneniden joulujen aaveesta American spirit.
Ja niin pulpsankari yrittää korjata kaiken ja rikkoo kaiken taas.
Tämä on tarkoin mietittyä ja tutkittua tavaraa ja maailman vaihtoehtoinen luonne ilmenee vähän kerrassaan.
Useimmille jäänee insinöörisarjakuvaksi, teknisesti taidokkaine poseerauksineen mutta on melko hyvin kirjoitettu.
Lisäpisteitä tarkoituksellisista osoituksista miten maailma muuttuu(mm. kahden 40-luvun sankarin,  Hydron ja Pyromanin, palttua hämmentynyt ilme lehdistön kysyessä "are you two a couple?") ja tavasta näyttää yhdysvallat pahan akselina ja sankarien sijoittaminen terroristeiksi oikeuden nimissä.
Kyllä, päivittää watchmenia Bushin jälkeiseen maailmaan.
Moraliteettikertomus jonka ansiokkaista sitaateista jäi kaipaamaan vain Actonia.
Takasivujen konseptihahmolitania on samanaikaisesti raikkaan kulta-aika henkinen kuin tahatta tom of finland-väritteinen.

(http://www.dezh.de/imghosting/63a4eee8dc6e7e424dd9806b57b63b1b.jpg)


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Lönkka - 04.04.2009, klo 19:59:37
Viime kuukauden arviosetti on jäänyt tekemättä kun nikkaroin tietokantaa sarjakuvistani. Nyt kun about tuoreimmat irtolehdet on syötettynä niin käydäänpä nuo pikaisesti läpi:

Patsy Walker: Hellcat 5 (Marvel)
Kathryn "Stuartin vaimo" Immosen kässäämän tarinan viimeinen numero ilmestyi vihdoin ja viimein, mutta ei ongelmaa sillä hyvää kannattaa odotella. Vaikkei Patsyn arktinen henkimaailmaa sivuava odysseia olekaan maailman käänteentekevintä sarjakuvaa niin se toimii kuitenkin omassa genressään riittävän hyvin. David Lafuenten komean piirrosjäljen kruunaa Dave ja Natalie Lanphearin kaunis väritys.

Amazon 1 (Dark Horse)
Tämä Steven Seaglen alunperin Comicolle tekemä minisarja on remasteroitu vörivelho Dave Stewartin maagisella paletilla. Varhainen Tim Salen kynänjälki toimii tässä ekotiedostavassa stoorissa edelleen hyvin.

Killer of Demons 1 (Image)
Tämä herkku pääsi melkein livahtamaan tutkan alitse mutta päätin viime hetkellä testata eikä kaduta lainkaan. Päinvastoin. Toimistoduunari Dave Sloan on valittu enkeli Uriel johdattaa häntä arkiseen aherrukseemme soluttautuneiden demonileegpoiden kimppuun. Korruptoivia sarvipäitä on soluttautunut kaikkialle ja niistä pitää päästä eroon vaikka se tarkoittaisi vaatelaskun räjähtämistä käsiin, veri kun peseytyy sangen heikosti pois valkoisista kauluspaidoista. Scott Wegenerin muodikkaan kulmikas kuvitus pelittää hyvin Ronda Pattisonin värien tukemana ja Christopher Yostin kässäys pelittää kivasti. Katsotaan kuinka minisarja kantaa loput kaksi osaansa.

Incognito 2 (Marvel/Icon)
Brubaker-Philips tiimi pisti erinomaisen Criminalinsa tauolle jotta kykenisivät hoitamaan tämän minisarjan pois jaloista. Voisi sanoa että aika lailla samanoloista settiä kaverit taas ovat tekemässä, mutta mukaan on Sleeperin tapaan ympätty supersankareita. Toistaiseksi tämä ei pärjää Criminalille, mutta katsotaan mihin kehittyy. Ja eihän näiden heppujen materiaalista voi olla pitämättä.

Brit 12 (Image)
Robert Kirkmanin kehittämän Brit -hahmon lehti on sitten kuopattu heikkojen myyntien vuoksi. Kaiketi syynä oli se että Suuri Ostava Amerikkalaisyleisö TM haluaa supersankarinsa trikoopelleinä eikä nuhjuisina ja karskeina engelsmanneina. Sääli koska homma pelitti pari kertaluokkaa paremmin kuin enin osa muusta genren materiaalista. Tarina pistetään jotensakin pakettiin ja lopuksi lukijoille annetaan vielä Britin syntytarina. Ehkä jonain päivänä sarja vielä jatkaa. Minä jäin ainakin kaipaamaan.

X-Men and Spider-Man 4 (Marvel)
Ihan toimivan minisarjan lopetus. Tarina pyörii Mr. Sinisterin ympärillä ja eri jaksot sijottuvat laajalle aikaskaalalle. Mario Albertin komea kynänjälki nostaa tarinan tasoa pari pykälää.

Castle Waiting 14 (Fantagraphics)
Linda Medleyn erinomaisen hieno fantasiasarja on viime aikoina hieman lässähtänyt paikoilleen. Liekö syynä ruutukoon kasvamisen myötä tapahtunut verkkaisempi juonenkuljetus? Mutta edellenkin hahmoissa on mukana syvyyttä sekä lämpöä ja Medleyn viiva on ilmeikäs. Jos kaipaat fantasiasarjalta muuta kuin kliseisiä lohikäärmeitä ja suippokorvahaltioita niin kannattaa tutustua vaikka hienoon ja tuhtiin kokoomaan josta löytyy kaikki ykkössarjan numerot!

Angel: Blood & Treches 1 (IDW)
John Byrne esittelee meille Buffy -sarjasta tutun hahmon edesottamuksia ekassa maailamsodassa. Sarja on jätety tussaamatta ja väriä on käytetty hillitysti ainostaan otikossa, tekstilaatikoissa, vähissä äänitehosteissa sekä tietysti kun vampyyrisarjasta on kyse, veressä. Ei varsinaisesti herättänyt mielenkiintoa toisin kun saman miehen samalle firmalle tekemä Star Trek: Crew 1 jonka itsenäinen pikkutarina oli sangen mukava ja näppärä.

Far West: Bad Mojo 1 (Antarctic Press)
Richard Mooren hienon lännensarjan uusi numero on sekin jätetty tussaamatta. Ihan peruslänkkäristä ei ole kyse sillä päähenkilöinä häärivät ihmismäinen karhu ja keijutyttö. Stoori toimii jälleen kerran mukavasti, mutta ei yllä aiempien, alppariinkin koottujen tarinoiden, tasalle. Saman miehen samalle kustantamolle tekemä Fire and Brimstone 4, jossa enkelin ja paholaisen tiimi etsii ja rökittää mosntereita, ei edelleenkään yllä lähellekään samaa tasoa. Sääli että kaiketi tämän takia Mooren pitkäikäisin sarja, Boneyard, on ollut tauolla. Tiedä häntä johtuuko sen lakkauttaminen tulevaan numeroon 28 myöskin F&B:stä vai tarinan junnaamisesta paikoilaan.

Special Forces 4 (Image)
Kyle Bakerin uusi sarjakuva on oikeastaan aina tapaus. Olen diggailut miehen töitä aina upeasta Why I Hate Saturnista saakka, mutta tämä Irakin sotaan sijoittuva ja sitä sekä sotaelokuvien ja -sarjakuvien konventioita Millernmäisillä mittasuhteilla parodioiva ja kritisoiva stoori ei oikein iskenyt. Tosin tämä viimeinen numero tuli varmaan vuoden myöhässä eikä pari edellistäkään ilmestynyt ajallaan joten pitäisi varmaan lukaista koko stoori putkeen paremman kokonaistuntuman saamiseksi.

30 Days 'til Death 4 (IDW)
30 Days on Nightin minisarja alkoi mielenkiintoisena mutta menetti sangen nopeasti toimivuutensa. Nyt viimeisen osan myötä tuntuu että käteen ei jäänyt juuri mitään muuta kuin hyvä alku, junnaan keskiosa ja jyrkkä shokkilopetus. Lisäksi kauas ollaan pudottu Stray Bulletsin jouhevan kauniista jäljestä vai toimiiko Laphamin kuvitus vain paremmin silloin kun se on tehty mustavalkoiseksi?


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Matti Karjalainen - 09.04.2009, klo 17:43:50
Yuju Shiozaki: "Battle Club Vol. 1"

Nuori ja vähän tohelo Mokichi saapuu uuteen kouluun ja haluaa tulla kampuksen kingiksi, mutta saa selkäänsä heti ensimmäisenä päivänä. Ratkaisu ongelmaan löytynee värikkäästä tyttöjen painijoukkueesta - tai sitten ei.

"Battle Clubin" typerään ja älyvapaaseen juoneen ei kannata tuhlata ruutia sen tarkemmin, eikä sarjakuvan tarkoituskaan liene olla mitään muuta kuin pikkutuhmaa fanservicea, jossa pikkuhousut vilahtelevat ja tyttöjen vaatteet vähenevät ilman sen suurempaa perustetta.

Sarjakuvan piirrosjälki ei herättänyt suurempia intohimoja. Mainittakoon, että intiimit paikat oli sensuroitu ja erektiota kuvattiin ihan hauskasti käyttämällä vertauskuvana kuorestaan kurkkaavaa kilpikonnaa.

Tähtivaeltajan jutun perusteella hankkimaani ja ilmeisesti aika moniosaiseksi kasvavaa sarjakuvaa ei tulisi kai tuomita ensimmäisen sadan sivun perusteella, mutta epäilen suuresti, että minun luku-urakkani päättyi tähän ykköspokkariin.

* * * * *

Ed Brubaker & Sean Phillips: Criminal Vol. 1 : Coward

Ed Brubakerin käsikirjoittama ja Sean Phillipsin piirtämä "Criminal Vol. 1 : Coward" (Marvel Icon, 2007) osoittautui laadukkaaksi amerikkalaiseksi rikossarjakuvaksi, jossa huippuluokan taskuvaras Leo tulee pestatuksi kovan luokan keikalle. Kohteena on timanttilasti, jonka arvo on viitisen miljoonaa dollaria. Suunnitelma on laadittu viimeistä piirtoa myöten ja kaiken pitäisi olla kunnossa.

Kaikki ei mene kuitenkaan ihan putkeen. Soppaan onkin sotkettu enemmän aineksia ja keittäjiä kuin olisi terveydelle hyväksi, ja kohta väkivaltaa kaihtava ja selvitymisestä taiteenlajin tehnyt antisankarimme saa tehdä kaikkensa selvitäkseen hengissä.

Sarjakuvaa voi huoletta suositella ainakin jokaiselle kovaksikeitetyn rikoskirjallisuuden sekä "Reservoir Dogsin" ja "Sopranosin" kaltaisten elokuvien ja telkkarisarjojen ystävälle. Hyllystä löytyvät vielä "Criminalin" osat kaksi ja kolme, ja mikäli taso pysyy yhtä hyvänä, on tässä potentiaalia nousta mestaruussarjaan.

* * * * *

Lisäksi luin Anne Muhosen uutuusalbumit "Jokeltelua" ja "Ystäväni varjo", mutta niihin palaan paremmin Kvaak-arvostelun myötä.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: tmielone - 10.04.2009, klo 13:24:41

Sarjakuvaa voi huoletta suositella ainakin jokaiselle kovaksikeitetyn rikoskirjallisuuden sekä "Reservoir Dogsin" ja "Sopranosin" kaltaisten elokuvien ja telkkarisarjojen ystävälle. Hyllystä löytyvät vielä "Criminalin" osat kaksi ja kolme, ja mikäli taso pysyy yhtä hyvänä, on tässä potentiaalia nousta mestaruussarjaan.


Itse luin eilen neljännen osan ja tällä hetkellä tuntuu siltä, että sarja on parasta a-ryhmää. Vaikka tallaillaan vanhoja latuja, niin Brubaker onnistuu tekemään yllättäviä käänteitä ja koukuttavia tarinoita. Albumia ei malttaisi laskea käsistä ennen kuin se on kokonaan luettu.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Lönkka - 11.04.2009, klo 15:16:00
Rest 1 ja 2 (DDP)
John Barrett on perinteinen toimistokuhnuri jonka elämä muuttuu kun hän törmää opiskeluaikojen kaveriinsa Teddyyn jonka avulla saa uuden pestin. Työnkuva on uuden lääkeen koekaniinaina ja PR miehenä toimiminen -kyseinen lääke poistaa unentarpeen. Pian Johnilla alkaa mennä yhtä hyvin kuin Teddyllä, mutta tietenkään kaikki ei ole miltä näyttää sillä firmalla on luurankoja kaapissaan. Toistaiseksi Mark Powers on kyhäillyt aika lailla perinteisen juonikuvion, mutta Shawn McManuksen ja Lizzy Johnin kuvitus on toiminut ihan kivasti pitäen kokonaisuuden nippa nappa keskiverron yllä.

Prince of Heroes 1-3 (Antarctic Press)
Heräsin sarjaan uuden tarinakaaren julkistuksen myötä joten näitä tuli aluksi hankittua isompi satsi kerralla. Espinosa tarjoilee animevaikutteista scifiä kliseitä säästelemättä. Mutta jotensakin tarina vetää ihan kivasti mukaansa. Paikoitellen tietokoneella tekeminen käy pahasti silmään, etenkin isokokoisissa irtolehdissä, mutta näyttöpäätteltä luettaessa ei niinkään. Koko satsi luettavissa osoitteessa:
http://www.courageousprincess.com/princeofheroes.html

Kingdom of Flies 3 (Berserker)
Kauas ovat vanhat sankarit pudonneet! Alan Grantin kässäilemän zombiehörhöilyn on kuvittanut vasemmalla jalallaan Simon Bisley. Jälki on nippa nappa tunnistettavissa Bisleynksi, mutta leikö siinä syynä sitten sutaistut piirrokset vai Andrew Brownin onneton tussaus? No, eipä Grantinkaan stoori zombieinvaasion kanssa painiskelevista palomiehistä ja sotilaista myöskään toimi.

Maura 1 (Berserker)
Zombieden, tai ainakin haudantakaisen koston, kanssa painitaan myös tässä Berserkerin tuotoksessa. Aika vahvasti ollaan 60/70 -lukujen taitteen perinteissä kiinni. Warrenmaisuutta on sekä Eric Krausin tarinassa (petetty nainen palaa haudan takaa kostamaan) sekä etenkin Rudy Nebresin tusaamattomassa taiteessa joka on paljon velkaa tuon ajan latinokuvittajille.

Seaguy: Slaves of Mickey Eye (DC/Vertigo)
Tämä lokeroituu ilman muuta osastoon Grant Morrisonin sekopäisimpiä huumetrippailuja, joista en jaksa ihmeemmin innostua. Cameron Stewartin taide toimii hyvin etenkin Dave Stewartin värien kanssa. Loput pari osaaa avannevat juttua toimivampaan muotoon.

Strongman (SLG Publishing)
Tässä alpussa on kyseessä aika klassinen tarina vanhan mestarin rappiosta ja paluusta/pelastautumisesta, mutta jotensakin homma pelittää pahuksen kivasti. Lisäpisteitä tietenkin siitä että päähenkilö on naamioitu meksikolainen showpainoja El Tigre. Charles Soulen kässäämä ja Allen Gladfelterin kuvittama juttu ei järisytä maailmoja, mutta nasta ja toimiva perinteinen pikkustoori.

Miss Don't Touch Me (NBM)
Kaksi ranskalaista alppua yhteen kokoava tarinakokonaisuus sijoittuu 30-luvun Pariisiin, jossa ystävänsä Agathan kanssa piikova Blance todistaa murhan, mutta murhamiehet vaientavatkin vahingossa Agathan. Blance alkaa tutkimaan tilannetta ja jäljet johtavat Pompadour -bordelliin jonne tämä neitseellinen tyttöpestautuu dominaksi ja alkaa sinnikkäästi selvittämään mysteeriä johon nivoutuu yksi jos toinenkin asia ja henkilö. Hubert ja Kerascoet ovat saaneet aikaan erinomaisen nautittavan ja suositeltavan Sfärmäisen tarinakokonaisuuden joka vetää hyvin eteenpäin. Koomisena lisänä alpun välissä oli pieni paperinpala jossa oli korjatut takakansitekstit. Jos meni reisille niin miksi enää lähteä noin kömpelösti korjaamaan?


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: mlietzen - 18.04.2009, klo 09:23:11
Yoshihiro Tatsumi: A Drifting Life

(http://www.drawnandquarterly.com/imagesProduct/a4947f27e3ae4d.jpg)

Tämä 856-sivuinen tiiliskivi tuli tällä viikolla Book Depositorystä, jostain syystä maksoi ennakkotilauksena noin 14 euroa (ovh nyt jotain 24 eur). Tatsumi kertoo lineaarisesti muistelmansa siitä miten päätyi tekemään mangaa, tosin esiintyy itse kirjassa nimellä Hiroshi Katsumi. Aiempiin novellikokoelmiin verrattuna tämä oli huomattavasti kevyempi, niin kuin muistelmat yleensäkin, pääasiassa pitäydytään tapahtumien kuvauksessa eikä kaivella sen syvemmältä.

Sarjakuvabisneksen historian sivussa Tatsumi korostaa myös paljon omia näkemyksiään siitä mitä mangan tulisi olla, tai Tatsumin tapauksessa siis "mangan joka ei ole mangaa" (jolle antaa myöhemmin nimen gekiga). Siinä suhteessa mikään ei liene muuttunut, ottosinisaloille on aina ollut tarjolla irvailtavaa.

Vahvana on läsnä myös sodanjälkeisen Japanin kehitys ja kasvu, varsinkin populaarikulttuurin osalta mainitaan merkittäviä virstanpylväitä kuten amerikkalaiset ja ranskalaiset elokuvat tai Coca-Colan maihinnousu.

Erittäin mielenkiintoinen kirja. Ei ehkä mikään suurenmoinen mestariteos, mutta sellainen mitä kirjakustantamot usein nimittävät "lukuromaaneiksi", siis kiva lukea. Piirrosjäljen ja kerronnan taso pysyy myös alusta loppuun hämmästyttävän yhdenmukaisena. Jostain syystä kirjassa ei silti mainita missään milloin teos on tehty tai missä se on alunperin julkaistu.

New York Timesin arvio (http://www.nytimes.com/2009/04/15/books/15garn.html?_r=1)
Ensimmäinen luku "The Birth of Manga" (http://documents.nytimes.com/first-chapter-drifting-life-by-yoshihiro-tatsumi#p=1)


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: JussiDBC - 07.05.2009, klo 20:24:04
Ok, nyt meikä sen viimein päätti. Luin Steve Nilesin uusimman tuotoksen, Epiloguen, ja niin pakkopullaa oli lukea tätä vampyyri-kinky-nahka-asussa-stooria, että päätin, etten tuhlaa enää euroakaan Nilesin kirjoittamiin vanhan kierrätyksiin.

Jollei sitten ole kyseessä Cal McDonald-stoori ja piirtäjänä Kelley Jones. Epilogueta ei edes Kyle Hotz pelasta(aika hätäisesti tussattua kamaa muuten), vaan Niles laittaa kehiin vähän 30 dayssiä, hitusen Simon Darkkia ja roppakaupalla The Crowta.

Voivoi, mies oli ennen laadun tae, mutta viimeaikoina en ole lukenut yhtäkään hyvää stooria. Toivottavasti Epilogue ei saa jatkoa.

Jep, eilen albumina ilmestynyt Windsor-Smithin Wolverine:Ase-X tuossa odottaa loppuun lukemistaan. Oikein hyvältä vaikuttaa...


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Lönkka - 07.05.2009, klo 20:46:50
Cal McDonalds toimii välillä kyllä eri hienosti!
Mutta löytyypä noiden joukosta aikamoisia joutokäyntitarinoitakin...


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: mlietzen - 08.05.2009, klo 12:47:23
Michel Rabagliati: Paul Moves Out (2005) ja Paul Goes Fishing (2008)

Quebeciläinen Rabagliati kertoo alter egonsa Paulin lähimenneisyydestä, kirjojen hauskan lakoniset nimet kertovat suunnilleen mitä sisältä löytyy; ekassa muutetaan omaan asuntoon ja toisessa mennään kalaan. Nimet ehkä tuudittavat lukijan hieman valheelliseenkin turvallisuudentunteeseen, jälkimmäisen teoksen loppupuolella kun käännytäänkin yllättäen paljon synkemmille vesille. Eikä tuo muuttojuttukaan ole aivan yksiselitteinen.

Rabagliati on kertojana valtavan sympaattinen ja nostalgisen sarjakuvamainen piirrostyyli on parantunut huomattavasti sarjan alusta, ero on melkoinen verrattuna esim. ekaan juttuun (Paul in the Country). Kerronnan rytmi on rento ja rauhallinen, huumori on pääasiassa pilkettä silmäkulmassa. "Elämänmakuinen" on tiettävästi nykyään julistettu klisheeksi, mutta sieltä suunnaltahan nämä ammentaa, selvästi omakohtaisesti koettuja juttuja jotka ajallinen välimatka on jalostanut mitä parhaimmaksi fiktioksi.

Paul Goes Fishing on kirjoista parempi, albumin loppupuoli tuli melko lailla mutkan takaa. Hauska ja koskettava sulautuvat siinä kirjassa täydelliseksi paketiksi. Tekijänä maltillinen Rabagliati ei ole mikään räiskyvä huomionherättäjä, itse juttu tuntuu aina tulevan ensin. Hyvä näin, lukukokemuksina nämä ovat mitä parhaimpia. Lisääkin on tulossa.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Antti Vainio - 08.05.2009, klo 20:37:13
En ole noita lukenut vaikka joka paikassa niitä on kehuttu. Varmaan täysin toiveajattelua mutta en ole ostanut kun ajattelin että nuo voisivat sopia meikäläiseen maukuun ja kääntyä vaikka jonkun fiksun tahon toimesta suomeksi. Vaan ei kai näin lama-aikana kukaan mitään sellaista ehdi tekemään kun kaikki aika menee ahdistumiseen ja pörssikurssien seuraamiseen.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: mlietzen - 26.05.2009, klo 09:51:11
Jens Lapidus & Peter Bergting: Gängkrig 145 (Wahlstöm&Widstrand, 2009)

Realistinen rikosdraama Tukholmasta, melkein siis Turusta. Ruotsalainen Lapidus on skandinaavisen rikoskirjallisuuden kuuma nimi eikä Snabba Cash ja Aldrig Fucka Upp hassumpia romaaneja olekaan. Gängkrig 145 on yllämainituista kirjoista koostuvan trilogian sarjakuvamuotoinen välisoitto, ennen seuraavaa romaania.

Juttu on tuttua kauraa - isoja ja vaarallisia miehiä, nopeita autoja, pyssyjä. Miljöö ei kuitenkaan ole Amerikassa vaan Ruotsissa, lumiset Tukholman lähiöt nostavat klisheisistä elementeistä koostuvan tarinan tavanomaisuuden yläpuolelle. Vai nostavatko sittenkään? Tässä jutussa maa hiukan pettää Lapiduksen jalkojen alla, se mikä on hyvää ja toimii on hyvää ja toimii, osa taas ei. Rikolliset pääosin toimivat ja tekstitulva kulkee samalla niukan töksähtelevällä rytmillä kuin romaaneissakin. Poliisit taas on ilmeisesti hankittu amerikkalaisen tv-sarjan ylijäämävarastosta. Sekä päähenkilöä, rikollis-Mahmoudia että poliisi-Hägerströmiä kyllä taustoitetaan, Mahmoudin kohdalla onnistuneemmin, Hägerströmin osalta taas klisheitä puskien. Paikallisväriä tuo ruuduissa toisinaan vilahteleva karjalalaisilla sukujuurilla ylpeilevä Slussenin sissi.

Entä juoni itse? Se kulkee melko hyvin, Mahmoudin sisko kertoo tulleensa raiskatuksi, eli kostaahan se pitää. Mutkan Mahmoudin matkaan vain tuo se, että toinen raiskaajista on sukua eräälle rikollispomolle, mistä syystä kirjan nimi. Jutussa on joitain hämmästyttäviä sattumia (lähinnä kaikki ne missä Hägerströmin ja Mahmoudin polut kohtaavat) jotka vaikuttavat hieman löysästi ideoiduilta, juttu olisi ollut luultavasti uskottavampi jos yhden poliisin sijasta asiat olisi jaettu koko poliisilaitoksen toimitettaviksi. Mutta se ei varmaan olisi ollut yhtä ytimekästä.

Siinä missä Lapiduksen kässäri ei ole aivan romaanien tasoa, Peter Bergting pistää parastaan - kirja näyttää erinomaiselta. "Peter Bergtings bildberättande [...] kommer att försätta många svenska seriekonnässörer i trans," kuten Expressen asian ilmaisi. Piirrosjälki on realistista ja näyttävää, samanaikaisesti pelkistettyä ja yksityiskohtaista. Kuvakerronta on paikoin hyvinkin miellyttävän hidasta ja tunnelmoivaa, luultavasti osin jo tekstipaljoudenkin takia. Kaupallinen teoshan tämä on ja tyyli on hyvin kaupallista, amerikkalaiseen tapaan, mutta mitäpä siitä kun kuvat kulkee? Tosin tuo kerronnan hitaampi, harkitsevampi rytmi vaikuttaa hyvin pohjoismaiselta, samaan tapaan kuin uudemmissa ruotsalaisissa elokuvissa.

Muutamissa kohdissa teksti ja kuva tuntuvat kyllä olevan jonkinlaisessa epäsuhdassa, muutama ruutu suorastaan hyppää esiin. Johtuisiko kiireestä? Vaikea sanoa, ei noita kohtia kuitenkaan ole kuin muutama eikä esim. värityksessä (joka on kauttaaltaan upeaa) näy mitään merkkejä hätiköinnistä. No, eivät haittaa.

Kirja oli pitkästä aikaa sellainen mitä tuli odotettua, eikä se täysin odotuksia pettänytkään. Lapiduksen kässäri oli selvästi enemmän pettymys kuin Bergtingin piirrosjälki, mutta mitäs kirjoitti aiemmat kirjansa niin hyvin. Vaikea sanoa mitä paatuneemmat amerikkalaisten sarjojen lukijat tästä sanoisi, mutta minä kyllä pidin. Kiva että tekivät, kiva että iso kustantamo näköjään vielä myy ja markkinoikin ihan tosissaan.

Näytti olevan jo ainakin Turun Akateemisen hyllyssä.

Näytepätkä Adlibriksen sivuilla (http://www.adlibris.se/bookbrowser/default.aspx?culture=SV-SE&isbn=9146219552&shop=16)

Muita mielipiteitä:

Expressen: "Storyn är stendöd" (http://www.expressen.se/kultur/1.1576118/www.veckanskulturklipp.se)
(melko pitkälle samaa mieltä kuin minä, tosin hiukan häijymmin)

Aftonbladet: "en tribut till hundratals sönderbläddrade seriemagasin" (http://www.aftonbladet.se/kultur/article5159073.ab)
(kirjassa ei ilmeisesti ole tarpeeksi naisia naisarvostelijalle)


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 26.05.2009, klo 11:43:38
Luin Miss Don't Touch Me -sarjakuvan (Hubert & Kerascoet).

Tästä oli aikoinaan BoDoïssa näytejakso. Siispä ostin kirjasen pois, kun nyt näin sen Akateemisessa, vieläpä englanniksi käännettynä.

Piirros on vähäeleistä ja "modernia", mutta nyt ei tule semmoinen tunne, että keisarilla on uudet vaatteet päällä. Perspektiivit miellyttävät silmää ja esim. autoihin on oikeinkin paneuduttu. Henkilöhahmot ovat ilmeikkäitä. Jotenkin tästä tulee Tardi-mieleen, vaikka aika etäällä hänestä ollaankin. Ehkä se johtuu 30-luvun Pariisista.

Tarinan alku oli vetävä ja imevä, sitten hieman petyin, kun tajusin, että bordellissahan tämä tarina tapahtuukin. Piiskaa ja muuta asiaankuuluvaa klisheetä.

Loppuratkaisu yllätti ja palkitsi lukemisen. Tämä pikkudekkari oli oikein miellyttävä lukukokemus ja jos samoilta tekijöiltä tulee jotain uutta matskua, niin vähintään selailen sen.

Mutta jos joku intellektuelli täällä  hakee vain "merkittäviä sarjakuvia", niin tämän voinee unohtaa. Hyvää viihdettä on tämä.



Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: gerber - 26.05.2009, klo 13:47:01
Pikku Lulu 4/1960

Kustannus Timantti Oy:n aikoinaan julkaisema sarjakuvalehti. Piristävä virkistys arkistojen kätköistä.

Erityisesti tarina "Tumppi ja viikon vanha munkki" toi hymyn huulille. ;D


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Matti Karjalainen - 28.05.2009, klo 11:57:03
Brian K. Vaughanin käsikirjoittaman "Y: the Last Manin" ensimmäiset viisi numeroa yhteen liittävä kokoelma "Unmanned" tuli luettua vihdoin ja viimein läpi. Olin kuullut siitä paljon hyvää niin kriitikoilta kuin sarjakuvia harrastavilta ystäviltäni, ja vaikka ensimmäinen trade ei ehkä räjäyttänytkään tajuntaa, niin riittävän hyvin se koukutti kuitenkin. Sarjan seuraamista täytynee siis jatkaa.

Perusideana on siis se, että vuonna 2002 jokainen maapallolla elävä mies kuolee mystiseen epidemiaan - paitsi shakespearilaisittain nimetty Yorick Brown. Ainoa kaksilahkeinen herättää tietysti kiinnostusta eri puolilla, mukaan luettuna radikaali feministijärjestö Daughters of Amazon, israelilainen Mossad ja USA:n valtiollinen johto.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Lurker - 28.05.2009, klo 12:29:27
Tajunta räjähtää Y:ssä sitten myöhemmissä numeroissa! Viimeisen miehen odysseia on oikeastaan moraliteetti maailman menosta. Hyvin kirjoitettua sarjakuvaa.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Lönkka - 28.05.2009, klo 17:37:26
Tajunta räjähtää Y:ssä sitten myöhemmissä numeroissa!
Missä vaiheessa?
Itselleni riitti sarjan mitäänsanomaton junnaus jossain numeron 20 kieppeillä -kyllä tuossa vaiheessa olisi pitänyt saada jo ns. urku auki...

Ai niin, voisiko joku tämän pläjäytysken loppuun asti lukenut spoilata mikä aiheutti miesten sukupuuton ja mikä pelasti päähenkilön tältä?


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Lurker - 28.05.2009, klo 18:48:32
Missä vaiheessa?
Itselleni riitti sarjan mitäänsanomaton junnaus jossain numeron 20 kieppeillä -kyllä tuossa vaiheessa olisi pitänyt saada jo ns. urku auki...

Ai niin, voisiko joku tämän pläjäytysken loppuun asti lukenut spoilata mikä aiheutti miesten sukupuuton ja mikä pelasti päähenkilön tältä?

No, jossei siihen mennessä iskenyt, niin ei sitten... Itselläni meni välillä "kylmät väreet" tarinaa lukiessani.

Ihan suoraa vastausta on vaikea antaa. Sukupuuton aiheutti
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi piilotetun sisällön)


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Lönkka - 28.05.2009, klo 18:57:13
Kiitti!

Makuja on tosiaan erilaisia; kaikki ei iske kaikille.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Lurker - 28.05.2009, klo 19:05:28
Näinhän se tietty on.

Tarkempi selostus löytyy Wikipediasta, jossa selostetaan kymmenkunta mahdollista syytä urosten kuolemaan.

http://en.wikipedia.org/wiki/Y_The_Last_Man


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Lönkka - 28.05.2009, klo 22:45:05
Tarkempi selostus löytyy Wikipediasta, jossa selostetaan kymmenkunta mahdollista syytä urosten kuolemaan.
Tämä oli kyllä onnistunein juttu koko sarjassa. ELi sitä "oikeaa" ratkaisua ei väen vängällä tyrkytetä vaan lukija voi itse mieltää noista sen oman suosikkinsa syyksi.

Liian usein lupaavasti alkaneet sarjat kompastuvat siinä vaiheessa kun alun mysteerit alkavat selvitä ja paljastuvat sangen mielenkiinnottomiksi ja/tai kliseisiksi.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Doctor Phantomizer - 29.05.2009, klo 06:48:04
Missä vaiheessa?
Itselleni riitti sarjan mitäänsanomaton junnaus jossain numeron 20 kieppeillä -kyllä tuossa vaiheessa olisi pitänyt saada jo ns. urku auki...

Pakko myöntää, että olen samaa mieltä. Ei millään lähtenyt tuosta eteenpäin. Ainakin yritin. Toisaalta, se että aihetta on nähty käytettävän jo niin pirun moneen kertaan, että ei jaksa innostaa tuonkaan vuoksi...

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi piilotetun sisällön)

Vau...tämähän on...ehdotonta sarjakuvan huippuhetkeä!
Sori, ei pysty ajattelemaan tuota vakavasti...


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Lurker - 29.05.2009, klo 12:15:32
Y:ssä aivan keskeisessä roolissa oleva Culper Ring (http://en.wikipedia.org/wiki/Culper_Ring) oli (on? hmm...) ihan oikea vakoiluorganisaatio. Ja 355 oli yksi sen agenteista, salaperäinen lady.

Y on lopultakin kuitenkin enemmän rakkaus- kuin katastrofitarina.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Doctor Phantomizer - 29.05.2009, klo 12:33:10
Y on lopultakin kuitenkin enemmän rakkaus- kuin katastrofitarina.

Enpä nyt tiedä. Katastrofin ainekset minun mielestäni tarinassa tuntui olevan.
Rakkautta en tuota kohtaan tuntenut. Korkeintaan platoonista "tulen toimeen. En tapa." tunnetta.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: bats - 29.05.2009, klo 13:35:55
Alan Davis: Ihmeneloset - Loppu

Aika ihmeellinen juoni (sekava), mutta loppujen lopuksi ihan viihdyttävä. Kuvitus on erittäin hienoa. Tarinassa vilisee vihollisia ympäri Marvel-universumia ja toiminta on hienoa ja näyttävää. Tarina on loppujen lopuksi ihan hyvä siltä osin kuin sitä ymmärtää. Sarjakuva sijoittuu Marvelin universumin tulevaisuuteen vuosikymmenien päähän, jossa ihmisten maailma on "täydellinen" Reed Richardsin keksintöjen ansiosta. Ihmiskunta on levittäytynyt koko aurinkokuntaan, mm. Möykky asuu perheineen Marsissa. Jänniä yksityiskohtia tässä maailmassa riittää, ja maailma on hienosti kuvattu.

Tässä vaan vaivaa se, mikä minua vaivaa yleensäkin avaruusseikkailuissa. Yritän nyt selittää asian.  ;D Eli: kun seikkaillaan maapallon pinnalla, ihminen tietää miten syy-seuraussuhteet toimivat, esim: heitän dynamiittia auton alle, auto räjähtää, tms. Mutta kun ollaan tulevaisuudessa ja avaruudessa, ihminen ei enää ymmärrä syy-seuraussuhteita - jos ei tunne kyseistä maailmaa. Ja minä en tunne Marvel-universumin tulevaisuuden avaruusmaailmaa. (Joka on juuri tämänlaisena oikeastaan olemassa vain yhdessä kirjassa, tietääkseni.) Eli juonessa vilisee negatiivistä vyöhykettä, talismaania, aikamatkailua ynnä muuta ihmeellistä - tajuan mitä tapahtuu, mutta en tajua mitä olisi voinut tapahtua. Koska en tunne tämän sarjakuvamaailman syy-seuraussuhteita.

En osaa tuon paremmin selittää, tiedä sitten ymmärsikö tuosta kukaan mitään.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Doctor Phantomizer - 30.05.2009, klo 19:31:13
Eli: kun seikkaillaan maapallon pinnalla, ihminen tietää miten syy- ja seuraussuhteet toimivat, esim: heitän kranaatin auton alle, auto räjähtää, tms. Mutta kun ollaan tulevaisuudessa ja avaruudessa, ihminen ei enää ymmärrä syy- ja seuraussuhteita - jos ei tunne kyseistä maailmaa. Ja minä en tunne Marvel-universumin tulevaisuuden avaruusmaailmaa. (Joka on juuri tämänlaisena oikeastaan olemassa vain yhdessä kirjassa, tietääkseni.) Eli juonessa vilisee negatiivistä vyöhykettä, talismaania, aikamatkailua ynnä muuta ihmeellistä - tajuan mitä tapahtuu, mutta en tajua mitä olisi voinut tapahtua. Koska en tunne tämän sarjakuvamaailman syy- ja seuraussuhteita.

Minä ymmärsin. Mutta minun mielestäni ne ovat vain tylsiä.

+ Pieni tunnustus: En ymmärrä hittoakaan, mitä niissä avaruustaisteluissa tapahtuu. Kun joku helkkarin läjä X-wingejä hyökkää Star warsissa kohdetta B vastaan, en käsitä, miten helkkarissa se voisi erota siitä, että Milleniuma falcon hyökkäisi noita kohtaan.

Lisäksi en ymmärrä, miten helkkarissa kukin laite toimii, miten ne liittyvät sotaan ja mitä ne oikeastaan edes ovat. Lisäksi taistelukohtaukset tuntuvat epäselviltä, kun niissä ei ole ihminen taistelemassa.

Samasta syystä, kun puhuvat eläimet tuntuvat typeriltä, kun ne seikkailevat oikeasti jännissä olosuhteissa tai ovat supersankareita (Kaikki varmaan tietänee, mihin sarjakuvaan viittaan...). Homma tuntuu samalta, kuin lukisi parodiaa. Ja parodioista en sellasinaan tykkää. Ne eivät ole hauskoja, eikä banaanivitsit myöskään sovi vakaviin tarinoihin.

En käsitä hittoakaan, mitä sotaelokuvissa tapahtuu. Tuntemattomassa sotilaassa pysyn kärryillä, kun siinä on vitsejä, ja käsitän vielä Rokan kommentit.
En kuitenkaan voi ymmärtää, mikä hitto jotakin voi kiehtoa siinä, että miljoonat sotilaat sotivat toisia vastaan, mutta itse tarinaa ei tilanteessa tunnu olevan.
Pelastakaa sotamies Ryan on mielestäni hyvä, koska siinä liikutaan, eikä pysytä sotatantereella.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Doc Lomapäivä - 01.06.2009, klo 18:11:30
En osaa tuon paremmin selittää, tiedä sitten ymmärsikö tuosta kukaan mitään.
Ymmärsin. Sun pitää lukea enemmän! :D
Tuli ihan fläsäri nuoruuteen, kun luki Ihmenelosia ekan kerran, ja oli pihalla kuin lumiukko, mutta sisällä oli varma tunne siitä että käsissä on jotain elämää suurempaa. Nythän se on jo selvää, että se oli elämää suurempaa.

En käsitä hittoakaan, mitä sotaelokuvissa tapahtuu.
Sittenhän olet ymmärtänyt niiden ytimen täydellisesti. Vai onko jollain koskaan ollut tolkkua mitä sodissa tapahtuu?


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Teo - 02.06.2009, klo 23:24:55
War is hell..mutta tuo Ihmeneloset oli vielä pahempaa.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Doctor Phantomizer - 03.06.2009, klo 09:52:06
Sittenhän olet ymmärtänyt niiden ytimen täydellisesti. Vai onko jollain koskaan ollut tolkkua mitä sodissa tapahtuu?

Kiitoksia, kirjoitan tästä kirjan. Tuo lause on sen ainoa sisältö!
Perhana, tässähän tuntee itsensä ihan intelektuelliksi!   :D


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Gothicus - 03.06.2009, klo 10:50:53
Siinä tapauksessa voit varmaan avata minulle hieman tuota aikaisempaa ajatusvyyhtiäsi.
 
+ Pieni tunnustus: En ymmärrä hittoakaan, mitä niissä avaruustaisteluissa tapahtuu. Kun joku helkkarin läjä X-wingejä hyökkää Star warsissa kohdetta B vastaan, en käsitä, miten helkkarissa se voisi erota siitä, että Milleniuma falcon hyökkäisi noita kohtaan.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 03.06.2009, klo 11:01:10
Hermann, Yves H.: Manhattan Beach -57

Isä-Hermannin piirtämä tarina poikansa Yves H.:n käsikirjoitukseen.
Tarina on hiukan naiivi, mutta ihan sujuva.
Hermannin akvarellikuvitus on paikoin komeaa, mutta jotkut yksittäiset ruudut ovat jääneet luvattoman kehnoiksi. Amerikkalaisen pikkukaupungin pikkutarkka kuvaus viehättää.
Fontti istuu melko hyvin kuvitukseen, toisin kuin joissakin Hermannin  alkuperäisissä ranskankielisissä albumeissa, joissa pikimusta tekstaus pomppaa silmille akvarellivärityksen seasta. Tämä lukemani albumi on siis englanninkielinen painos.

Kouluasteikolla sanoisin arvosanaksi 7-. (tarina 6, kuvitus 8-)
Ei kaduta, että luin Manhattan Beachin, mutta ei tässä mitään hurraatakaan huudeta.



Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Matti Karjalainen - 03.06.2009, klo 14:02:58
Osamu Tezukan tuotanto on jäänyt minulla aika vähälle lukemiselle, mutta nyt viimein tartuin "Adolfiin". Ja kyllähän tuo sarjakuvan ensimmäinen osa "A Tale of the Twentieth Century" oli ihan helkkarin hyvä. Likipitäen parasta japanilaista sarjakuvaa mitä olen koskaan lukenut.

Viisiosaisen sarjakuvan ensimmäinen osa sijoittuu toisen maailmansodan kynnykselle ja pohjustaa kolmen Adolf-nimisen miehen tarinaa. Adolf Hitlerin taustaan liittyvään salaisuuteen linkittyvät niin juutalaisen leipurin poika, Japaniin sijoitetun saksalaisen diplomaatin jälkikasvu kuin japanilainen lehtimies, joka selvittelee Berliinin olympiakisojen aikana tapahtunutta veljensä murhaa. Sarjakuvan juoni on mielenkiintoinen, henkilöt moniulotteisia ja tarina on vieläpä todella hienosti piirretty. Laatulukemista sanan varsinaisessa merkityksessä!

Perhana, tässähän tuntee itsensä ihan intelektuelliksi!

Vai peräti intellektuelliksi?  ::)



Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: puro - 03.06.2009, klo 22:14:49
Osamu Tezukan tuotanto on jäänyt minulla aika vähälle lukemiselle, mutta nyt viimein tartuin "Adolfiin".

Mistäs onnistuit hankkimaan?


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Doctor Phantomizer - 04.06.2009, klo 05:52:08
Vai peräti intellektuelliksi?  ::)

Vasta toinen iso kirjoitusvirhe saman päivän aikana. Olen pahoillani. Alan lipsua. Huomenna koitan saada vähintään 4 virhettä.

Siinä tapauksessa voit varmaan avata minulle hieman tuota aikaisempaa ajatusvyyhtiäsi.

No siis, käsitän kyllä että Millenium Falcon on isompi, ja ilmeisesti huonokuntoisempi.
Mutta en silti käsitä miten se eroo mistään.
MF:llä on ne lazerjutut jolla se ampuu, ja niin on niillä X-wingeillä, tai mitä ne nyt ikinä onkaan. Siis...mitä muuta eroa kuin koko, ja väitetty huono kuntoisuus?
Ihan samalla tavalla ne ampuu.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Matti Karjalainen - 04.06.2009, klo 06:38:54
Mistäs onnistuit hankkimaan?

Muistelisin ostaneeni ensimmäiset osat Oulun Fantasiapeleistä useampia vuosia sitten. Loput osat olivat sitten hankinnassa melko pitkään kunnes onnistuin löytämään ne Amazonin kautta ja vieläpä suht edullisesti.

Kolme osaa on nyt luettu. Laadukasta mangaa.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: mlietzen - 12.06.2009, klo 16:25:38
Appollo & Lewis Trondheim: Bourbon Island 1730 (First Second, 2008)

Hankin tämän koska en ollut lukenut Trondheimilta vuosikausiin mitään ja ajattelin että tämä saattaisi olla hauska, niinku, Secret of the Monkey Island -hauska. Olin väärässä. Tämä historiallinen antiseikkailu on kuollut kuin dodo. Tarinassa ei ole rytmiä eikä rakennetta. Se ei tiedä onko se draamaa vai huumoria. Tapahtumat, sikäli kun niitä on, pyörivät ympyrää. Hahmot vaihtuvat jatkuvasti ja niitä ei joko erota toisistaan tai niissä ei ole mitään tolkkua. Tekijöiden mielenkiinto historiallista aineistoa kohtaan vaikuttaa melko pintapuoliselta eivätkä tunnu itsekään olevan siitä kovin innoissaan. Yleensä historiallisten juttujen jälkeen tulee kurkattua wikipediaan mutta nyt - ei mitään. Todella lattea ja lannistava toteutus. Trondheimin piirrosjälki elukkahahmoineen on peruskivaa mutta ei mitään yllättävää, kirjan paksuus saa ohuen viivan tuntumaan yllättävänkin paperiselta. Erityisen yllättävää on lisäksi se, että kerronnan 'flowkin' takkuilee ja tökkii kuin noviisilla. Kyllä Trondheimin pitäisi olla jo sen verran kokenut kettu että ne asiat tulee selkärangasta, mutta - ei. Käsittämättömiä töksähdyksiä. Tummaihoiset hahmot erottaa muuten siitä että niille on piirretty paksut huulet.

Niin se juoni? Ornitologi ja sen apuri saapuvat saarelle. Karanneita orjia on jossain vuorilla. Viimeinen merirosvo on saatu kiinni. Jotkut tyypit aikovat vapauttaa sen. Tätä sitten kohkataan eestaas joku 280 sivua.

Tämä ei ollut kyllä mistään kotoisin. Harvinaisen tolkuton teos.

Näytepätkä (http://www.firstsecondbooks.com/bourbon/bourbonGift18.html)


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Matti Karjalainen - 13.06.2009, klo 12:53:13
Aapo Rapin "Meti" tuli viimein luettua kokonaisuudessaan. Sarjakuva toimi albumimitassa mukavammin kuin yksittäisinä palasina Voima-lehdessä. Ehdottomasti odottamaani positiivisempi lukukokemus.

Lisäksi lukulistalta poistui KANE: Menneisyyden synnit. Pari ensimmäistä stooria olivat toimivaa kauhusarjakuvaa, ja erityisesti "Kusipää" oli hemmetin hyvä. Omaperäisyysaste ei tosin ollut noissa alkupään jutuissa kovin korkealla. John Constantine tuli vähän liiaksi mieleen. Loppua kohti jälki huononi selvästi: kaiketi "Pieni talo Teksasissa" oli tarkoitettu homoineen ja kakkakylpyineen päivineen kipeän humoristiseksi, mutta minulta meni tuo vitsi kyllä ohitse.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: VesaK - 13.06.2009, klo 17:04:01
Joe Matt: Peepshow

Amerikkalais-kanadalainen Matt on sarjakuvaillut sinänsä vähätapahtumaista elämäänsä vaivaannuttavan tarkasti jo yli 20 vuotta. Välillä itsensä mm. DC Comicsin värittäjänä itsensä elättänyt Matt on runkkubiografisen sarjakuvailmaisun mestari, jos moista nyt voi minään arvonimenä pitää.
Itserakkaus ja -inho yhdistyvät Mattin pikkuriikkisissä ruuduissa omituisen kiehtovasti. Vaikka ihmetyttääkin, miten lähipiiri, varsinkn avovaimo Trish, jaksaa mokomaa nillittäjää vuodesta toiseen, on Mattin surkukamala itsepaljastelu tietyllä tapaa mielenkiintoista. Kädet kannattaa kyllä pestä Peepshown ym. Matteuksen evankeljumien lukemisen jälkeen.   


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Doctor Phantomizer - 14.06.2009, klo 06:42:41
John Constantine tuli vähän liiaksi mieleen.

Minä olen jotenkin käsittänyt että juuri tuo olisi tarkoituskin. Ellet sitten tarkoita liikaa liikaa.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Matti Karjalainen - 15.06.2009, klo 11:14:10
Minä olen jotenkin käsittänyt että juuri tuo olisi tarkoituskin. Ellet sitten tarkoita liikaa liikaa.

Juurikin sitä tarkoitan. Kyllähän demonessa, manaamisessa ja sun muusta sellaisessa on aineksia useampaan sarjakuvaan, mutta nyt kyseessä oli vähän liian suora Constantine-pastissi.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 12.07.2009, klo 19:53:48
Akateemisesta jäi käteen Hara Kiri - Les belles images -kirja.
Huumorilehti Hara Kirin parhaita paloja vuosien varrelta.

Tämä on Pahkasika potenssiin kymmenen.



... tai sata.

edit:
Jonkun mielestä parhaita Hara Kiri -kansia:
http://flabbergastedly.com/?p=249


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: keijoahlqvist - 12.07.2009, klo 22:11:02
Tämä on Pahkasika potenssiin kymmenen.



... tai sata.

Eikös Pahkasika ole lämmin, tuo häijy ja aggressiivinen?

Noita kansia on varmaa ollu kiva tehdä mutta se on vaatinu promilleita.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Curtvile - 14.07.2009, klo 00:46:34
ensinnäkin muistetaan että vaikka nimi on luettua tarkoitetaan sarjakuvia.

Christieta on kylläkin versioitu kiitettävästi viimeaikoina eurooppalaisten toimesta.
Spillanen faneilla on laaja valikoima Mike Dangereista edespäin mutta oma makuni kääntyy Andrew Vachssiin.
Kotoinen Luukkarisen Alamaailma-albumit molemmat kaksi ottavat yksittäiset novellit mutta Dark horsen Hard looks laitaa peilin kanteen ja alkaa sitten hakata lukijaa lekalla kunnes tämä tippuu.
Ja ottaa sitten lyijyputken käyttöön.

Mutta tässä hiljan olen lukenut Jens Lapiduksen ja Peter Bergtingin hienon Gangkriget 185 albumin.
Tarina on hienovaraisempi kuin annetaan ymmärtää ja se pidetään uskottavana. Tässä lukijaa säästellään mm. tapahtumaketjun alullepaneva tyttö huumataan  ja raiskataan  jätetään viitteeksi.
Bergtingin kuvitus on läkähdyttävästi tunnetumpaa "kuumaa" dekkaristinimeä edellä.
Henkilökuvaus on siedettävää mutta graafisesti teos vastaa kofeiini-sokerihumalaa.
Pohjoismainen 100 bullets.

mutta pohjoismaisuus ei tarkoita
Eikös Pahkasika ole lämmin, tuo häijy ja aggressiivinen?
Ei, eikä Pahkasikakaan ole aina "lämmin".

mutta takaisin lauteille:
Suurin osa Marvelin tuotannosta on käsittämättömän kehnoa huttua, mutta joskus takavasemmalta tulee jotain...outoa.

70-89-lukujen Defenders-lehdissä oli toisinaan kummallinen vastustaja, mustaan trikooseen, naamioon ja sulkahattuun pukeutunut Moukantappaja(Foolkiller) psykoottinen nietsche-runopoika jolla oli "houkkia" tuhkaava laserase.
Hahmo on esiintynyt JR JRn piirtämänä Suomessa muistaakseni joskus 1982 Hämähäkkimiehessä.
Noitahan marvelilla on:b-divarin konnia, entäs sitten?

1991-1992 marvelin toimitusportaassa jollakulla oli joko aivoembolismi tai keilapallon kokoiset pronssiset kivekset. Steve Gerberin annettiin kirjoittaa pitkä minisarja Foolkiller #1-10.
Tämä ei ollut Tuomari tai Batman. Kurt Gerhardt oli pahasti häiriintynyt ja niin oli maailmakin. Oli aika tuhkata typeryksiä, tekopyhiä ja heitä oli paljon niin sotahulluja kuin sodanvastustajiakin(se "ensimmäinen" Persianlahden sota) .
Bingo. Bango. Bongo.

(http://i52.photobucket.com/albums/g34/fuldamok/marvel/Foolkiller1.jpg?t=1247521751)

Sitten hahmo unohdettiin.
Kunnes rikoskirjailija Gregg Hurwitz kirjoitti MAXpuolelle minisarjan Foolkiller:Fool's Paradise
ei laseraseita. Ilkeää realismia. kyynisyyttä. Vääriä valintoja.
Lan Medinan pikkutarkka maalauksellisuus kuvituksena vain korostaa sarjan päällekäyvää ankaruutta.
"puhdistajan" tuhkaavan lasersäteen tilalla on mitä käteen sattuu tai keppiin kätketty miekka tai suloisen sekarotuisen tappajakoiran, Narrin, hammasrivistö.

Tämä ei ole sankari, ei edes anti-sankari. Tämä moukantappaja on teatraalinen, mutta nauttii tappamisesta. Taustoitus on tehty taiten nostaen hattua niin Tuomarin kuin Batmaninkin suuntaan, mutta kylmemmin.
Kertomus on melankolinen, huumehöyryinen, systemaattisen aggressiivinen ja väkivaltainen.
Ei herkille.
Mutta ehdottoman suositeltava.

(http://i30.tinypic.com/zybw36.jpg)

Foolkiller palasi toisenkin White Angels minisarjan muodossa.
Tässä Hurwitz kuvaa raa'an tylysti miten rasismi elää ja voi hyvin.  Alkupuolella näytetään mitä tarkoittaa olla väärän- värinen, -uskoinen, -yhteiskuntaluokkainen jne.
Sanotaan suoraan se mitä kainosti aina kierrellään: pelkäämme vierautta ja empatiamme on vain hauras verkko.
Valkeat enkelit ovat turhankin aidonoloinen ryhmä ja heidän kokemansa kärsimys ja kuolema(Foolkillerin ja Punisherin käsissä) eivät muuta maailmaa paremmaksi tai tee heidän tekojaan tyhjiksi.
Siitä ei ole kyse. mutta ei siitä pahempikaan maailma tule.

Paul Azacetan nuhjuisen rujo, saastaisen vimmainen jälki on täysin erilaista kuin Medinan valokuvarealismi, mutta tuo mieleen Texeiran ja Jorge Zaffinon. Edellisen lihaisuus korvautuu karuudella.

Tässä on mukana myös Tuomari ja vaikka kohtaamiseen liittyy hirsipuuhuumoria on molemmat esitetty sosiopaatteina kuten kuuluukin.

(http://i25.tinypic.com/2qs3udw.jpg)

Jos pitää kovaksikeitetystä rikosmenosta runsaalla hurmeella ja uskoo että inhimillisyyttä ja armoa on tehdä hengenotosta nopea ja kivuton:
älä ole hölmö, lue Foolkillerit.



Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: tolppis - 14.07.2009, klo 15:40:31
Hmmm...minä (kun olen jonkin aikaa ollut "poissaoleva" Kvaakin palstoilta) jo ihmettelinkin että mitäs hittoa, onko tämä "luettua sarjista" vai "luettua kirjaa"...

(vaikka itse olen - näköjään - joskus aloittanut koko bloody ketjun)


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Lönkka - 14.07.2009, klo 23:44:39
Nuo kirjoja käsittelevät viestit voisi vaikka siirtää Romaani-ketjuun...


Otsikko: SIIRRETTY: Agatha Christie ja muita dekkareita
Kirjoitti: Jukka Laine - 15.07.2009, klo 09:25:26
Tämä aihe on siirretty alueelle Populaarikulttuuri (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?board=34).

http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=11520.0


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Hanna - 30.07.2009, klo 23:36:03
Will Eisner's New York: Life in the Big City (http://www.willeisner.com/books/will_newyork_life_city.html)

Olipa suorastaan hengästyttävän hieno lukukokemus - tai jopa -elämys. Eisner piirsi_niin hyvin_ ja elävästi ja kertoi kiehtovia tarinoita. Pidin erityisesti pienistä yhden tai kahden sivun (lähes) sanattomista makupaloista. Mahtavia havaintoja ja huomioita suurkaupungin elämänmenosta ja kirjavista asukkaista. Katujen äänet, tuoksut ja koko yleisfiiliksen aisti näinkin kauas Atlantin tälle puolen.

En voi muuta kuin suositella tätä lämpimästi.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Curtvile - 12.08.2009, klo 13:46:35
yritän ottaa menetettyä aikaa takaisin lukemalla hiukan kaikkea sanotaan parista sana tai kaksi.
Kun sarjakuva lupaa olevansa taru sormusten herrasta, watchmenin ja niebelungenliedin manttelinperijä jokin hälytyskello alkaa kilistä, hiljaa ensin mutta koko ajan enemmän.
Rick remenderin ja mat broomen End league osa yksi  onkin osuvasti nimetty:
ballad of big nothing.

yksi päähahmoista tosiaan on ällistysmies(watterson-fanien riemuksi) ja broome on erittäin taitava piirtäjä, ruudut kulkevat ja kukin on kuin pieni taideteos mutta kerronta tauhkaa kuin tervapäällysteinen etana.

Thor on kerrankin riittävän massiivinen veikko mutta kun watchmen ei ollut vain ankeaa dystopiaa isoilla lihaksilla.
Remender on kirjoittanut paljon hyvää sarjakuvaa mutta tämä on tuskaisan selkeästi välityö.
toinen kokooma on tilauksessa enkä viitsi perua mutta hengetön esitys, valokopion kopion kopio.
(http://i27.tinypic.com/111jx9i.jpg)


dabelin veljesten marvelpuolen half dead on vampyyrisarjakuva.
Mutta vampyyrit ovat petoja, eivät märkien(ei veren-) päiväunien kelmeän romanttisia hahmoja .
Barb lien-cooperin ja park cooperin käsikirjoitus yhdistää tiedustelupalvelulajityyppi vampyyriterroristeihin.
Tulos ei ole maailmaa mullistava, mutta ehdottomasti parempaa keskitasoa.
Lähellä brittiläistä ultraviolet tv-sarjaa ja bladen tv sarjaa.
moraalin harmaus ja perusasioihin keskittyminen kantavat kauas lähelle loppua jossa albumimittainen "pilotti" nousee lähemmäs eeppisiä trillerituntoja.
PASA on hallituksen järjestönä kylmempi ja kovempi kuin hellboyn BPRD, uskonnollisen fanatismin ja peittelemättömän rasismin käyttö tarinan elementteinä antaa lisäpisteitä.
itsenäisenä teoksena hiomaton, mutta hyvä pohja jolle rakentaa.
(http://www.comicmonsters.com/previews/HALF_DEAD_TPB.jpg)




Lost Squad
devil's duen sarjakuvasta on tekeillä elokuva koska kuten takakansi lupaa " likainen tusina kohtaa salaiset kansiot"
kuvaus on kerrankin osuva. vuoden 1942 euroopassa sotiva erikoisyksikkö on repäity suoraan sotaelokuvien, -kirjojen ja sarjakuvien sivuilta olevista arkkityypeistä.
"luuletko että ne Kansasissa osaa paikata muita kuin lehmiä?2 " "Tuhannennen kerran: Olen NEBRASKASTA!"
on entinen pappi, kemiaan tunteva korpraaliälykkö, lymangood(ilmeinen Rockin serkku ja kessu myös) puoli-neadertalilaiset chicagon pojat, "kansas kid", bazooka gonzales ja brittimajuri smithery.

C.G.Kirby kirjoittaa messevää okkulttista sotasarjakuvaa ja Alan Robinson on tyyliltään Mignolan ja Chaykinin välimaastossa.
zombeja, natseja, maageja, natseja, rakettireppuja, hämähäkkitankkeja, panssarijunia ja aaveita.

Hyvin piilossa pidetty mutta hyvä mustavalkoinen pulpsarjakuva.
"why do we always get the weird stuff?"
"'cause we're good. or expendable. take your pick."

pienin kuva, mutta joukon paras.
(http://i25.tinypic.com/9adbft.jpg)


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: tolppis - 14.08.2009, klo 14:32:03
Jo pitempään pitänyt tänne kirjoittaa tästä:

http://www.darkhorse.com/Books/12-877/Milkman-Murders-TPB

Oli aika mainio ja suorastaan selkäpiitä karmiva "normaaliuden" kerrostumien rapauttamistarina. Äitee löytää itsensä (maitomiehen "kautta"...krhm...)! Äitee tulee hulluksi! Äitee "kouluttaa" perhettään!

Hieno sarjakuva. Loppusanoissa Steve Parkhouse puolestaan hiukan "kouluttaa" sarjakuvakäsikirjoittajia Joe Caseyn kehumisen lomassa. (pakko lainata)

"Have you guys ever stopped to think that it takes over 400 people to make --- Hollywood movie? An artist is an single person. Does the equation balance? The **** it does! ---- Next time you want a crowd scene with 200 extras - think about it. Or they long to be novelists, and their scripts are full of whole-page monologues or scene descriptions that are patently un-illustratable. In other words they are in love with their own writing. My advice to you - **** *** and write novels but leave comics alone."

Rankkaa tekstiä mutta kerrankin on jotain ASIAA alku/lopputeksteissä. Yleensä tyhjänpäiväistä jauhamista ilman mitään pointtia (vähän niin kuin minun kvaak-höpinäni siis). Olen täysin samaa mieltä Parkhousen kanssa.

Hieno sarjakuva. Suosittelen lämpimästi mutta VAIN aikuisille, tämä on niin hurjaa menoa sarjakuvaksi vaikka kaikenlaista onkin tullut luettua.



Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: tolppis - 18.08.2009, klo 13:41:43
Kirjastosta luettu (ilmeisesti v. -05 ilmestynyt?) kaksi kokoomaa Batman-jatkumoa War Games. Lähinnä lainasin Ed Brubakerin takia (jonka kirjoittamia lehtiä oli vain surkiat kaksi noissa kokoomissa, Devin Grayson ja Bill Willingham olivat muista kirjoittajista tuttuja mutta loput:  ??? ). Ihan jees vaikka hiukan luin pikakelauksella sen tokan kokooman, alkoi jo puuduttaa kun Spoileria spoilattiin niin pahasti  :-\ Auts.

Kolmas päätöskokooma vielä lukemati ja saamati kun on kirjaston "korjauksessa", eikä edes voi varata. HÖH. Vauhtia korjaajat vauhtia...

Bättis on kyllä oikea Jakke Jäyhä. Mikä ihmeen rip-off-hahmo Marvelin puolelta se "Tarantula" oikein oli? Kuin yhdistelmä (puku etenkin) Marvelin miespuolista Tarantulaa ja (öh...naispuolista) Hämähäkkinaista. Pöljää.

Ruumiita kyllä syntyy tarinan edetessä huikeaa vauhtia, ei ole Bättis ihan lastenkamaa aina kyllä.

Odotin kyllä hiukan enemmän tältä kokonaisuutena mutta ihan kivaa iltalukemista silti.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Antti Vainio - 22.08.2009, klo 12:30:50
Vittorio Giardinon A Jew in Communist Prague osat 2&3. Tämä on ihan mykistävän hieno, Itiksen kirjastossa on kaikki osat.

Kebabkioskin takaa iski niin pätevä puhelinluettolon kokoinen manga että olin ällistynyt:Tekkon Kinkret, suosittelen kaikille pituuteen tai ihonväriin katsomatta. Black & White on minun uusimmat sankarit. Tämän voi lainata Tikkurilan kirjastosta (jota en väsy kehumaan).

Mummolasta löytyi mainio albumi jonka ostamisesta minulla ei ole muistikuvaa. Tullio Altan:Macao (ruotsipainos 1986), maksanut näköjään 15 markkaa. Niin jännittävä siirtomaaseikkailu että tätä lukee peräsuoli piukeana.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Lönkka - 23.08.2009, klo 14:01:28
Landella tuli juuri vajaassa parissa viikossa lukaistua läjä sarjakuvaa.
On about parhautta lööbata auringossa ja lukea sarjakuvia!

Kun en sivumäärää jaksanut laskea niin mielenkiinnosta punnitsin kotona minkä verran noita oikein oli ja vaaka näytti lukemaa 26,2 kiloa.

Kunhan saan hoidettua piha- ja kotinikkarointia yms juoksevia asioita pois alta laittanen lyhyitä kommenteja eniten mielipiteitä kirvoittaneista teoksista.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: JJ Naas - 31.08.2009, klo 12:24:34
Löysin tuon suomennetun Davisin ja Mooren Kapteeni Britannia -niteen ja lukaisin ja olihan se vallan viihdyttävä, yhdellä istumalla taisi mennä läpi.

Uusin Glömp on luettu, samoin tuo korealainen Yölinja. Glömp oli eeppinen mittasuhteiltaan, Yölinja hyvä, mutta tuskastuttavan lyhyt.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: tolppis - 31.08.2009, klo 13:08:15
Tämmöistä viime viikolla:

Tekijä    Vollmar, Rob
Teoksen nimi    Bluesman : a twelve bar graphic novel / by Rob Vollmar & Pablo G. Callejo
Julkaisutiedot    New York : NBM, cop. 2006

- Tämä oli parempi kuin uskoin ensiselaukselta. Kuvitus oli kauhean raskaan oloista mv-kuvitusta mutta onneksi tarina oli niin vetävää Robert Crumbin Blues-sarjiksen mieleen tuovaa turinointia rasismista ja kiertävistä blues-soittajista a'la Syvä Etelä. Loppu hiukan hämmensi mutta ei niin paljon kuin...

Tekijä    Hernandez, Gilbert
Teoksen nimi    Chance in hell / Gilbert Hernandez
Julkaisutiedot    Seattle : Fantagraphics, 2007
Huomautus    From the story "Empress of the known universe"
Kieli    englanti

...tämän loppu jota en - myönnetään - tajunnut kyllä ollenkaan. Rajua menoa kaatopaikalla ja (niin MINKÄ) suurkaupungin "punaisten lyhtyjen alueella"...tai jotain...omituinen sarjakuva. Ei ilmeisesti(?) kuulu Love & Rockets jatkumoon millään tavoin...


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Lönkka - 31.08.2009, klo 16:44:00
...tämän loppu jota en - myönnetään - tajunnut kyllä ollenkaan. Rajua menoa kaatopaikalla ja (niin MINKÄ) suurkaupungin "punaisten lyhtyjen alueella"...tai jotain...omituinen sarjakuva. Ei ilmeisesti(?) kuulu Love & Rockets jatkumoon millään tavoin...
Ei kuulu ei.
Luin myös tuon juuri ja pidin sitä kuitenkin aika onnistuneena.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: tolppis - 02.09.2009, klo 11:45:07
Juu, minäkin kyllä pidin...mutta oli se aika outo.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Matti Karjalainen - 02.09.2009, klo 12:29:48
Luin David Tischmanin käsikirjoittaman ja Glen Fabryn piirtämän kuusiosaisen minisarjan "Greatest Hits" (Vertigo, 2008-2009, joka on kummitellut listoillani siitä lähtien kun näin Tähtivaeltajassa ensimmäisen maininnan siitä. Löysin kaikki irtolehdet suht edullisesti Amazonilta, enkä malttanut enää odotella mahdollisen traden julkaisua.

"Greatest Hits" kertoo neljästä brittiläisestä supersankarista koostuvan ryhmän tarinan jostakin 1960-luvun puolivälistä tähän päivään saakka. The Matesiksi itseään nimittävät heerokset kokevat pieniä muutoksia kokoonpanossaan ennen kuin lopullinen ryhmä muodostuu. Supersankareiden ryhmä muodostuu lopulta mystiikkaan viehättyneestä Vizerista, miellyttämisestä taiteenlajin tekevästä Crusaderista, harmittomasta Zipperista ja tiedostavasta Solicitorista.

The Mates tekee sankaritekoja ja nousee ennennäkemättömän suosion aallonharjalle, mutta ryhmän jäsenet joutuvat kokevat myös mitalin kääntöpuolen: huumeet, henkilökohtaiset ristiriidat ja parisuhteet alkavat hitaasti mutta varmasti rapauttaa sisäistä dynamiikkaa.

Kuulostaako tutulta? Niinpä niin. Supersankarien kirjaviin univormuihin puetusta The Beatlesistahan tässä on kyse. Tischmanin käsikirjoituksen hauska perusidea ei lähde lentoon aivan niin hyvin kuin toivoa sopisi, mutta melko tasapaksuun tarinaan on kuitenkin upotettu muutamia oivaltavia hetkiä, jotka hyrisyttävät ainakin moppitukkien vaiheisiin perehtynyttä lukijaa. Sarjakuva saa lisäsyvyyttä myös keskushahmosta, dokumenttielokuvaa tekevästä ohjaajanuorukaisesta, joka tekee supersankaritutkimuksen ohella selkoa omasta, sangen traumaattisesta menneisyydestään.

Fabryn kuvitus on pätevää.

Jos tämä olisi levyarvostelu, niin se loppuisi näin:

The Mates: Greatest Hits
*  *  *


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: tolppis - 07.09.2009, klo 12:33:43
Tuli nämä sitten luettua:

Guy Delisle: Pjongjang

Paljon parempi mielestäni kuin se Burma-alppari. Pahuksen hauska! Koska olen näin maanantaisin niin pirhanan väsynyt (ja nyt ainakin) niin en nyt jaksa kauheasti palauttaa mieliin mitään erikoista. Yksi kohta jäi kuitenkin mieleen. Kyseisessä kohdassa Guy makasi hereillä siinä oudossa Oma-Universuminsa-Hotellissa huoneessaan ja kuunteli yläkerrasta kuuluvaa kummallista rapinaa ja "kilpikonnan raahautumista". Tuli niin elävästi mieleen omat yläkerran naapureiden kummallisten äänien alkuperämietiskelyni että meinasin tikahtua. Mainio sarjakuva.

Jonkun jonka nimeä en muista: Punainen pukee teitä

Kamala. Aivan kamala tekele. Niin karkinsööttiä ransakalaista taidepelleilyä ettei paremmasta väliä. Ensimmäinen susihukkatarina oli jo todella mitäänsanomaton. Ainoastaan Villi Länsi tarinassa oli jopa jonkinlaista ideaa ja tuli ihan mieleen mm. (argh taas ajatuskatkos...mieti mieti...aivot toimikaa...) Carson McCullersin kirjat. Siinäpä se mitä tuosta osaan sanoa. Ehkä olen liian "tyhmä" tällaiselle hienostosarjakuvalle  >:(

Näin tällä kertaa.

Huokaus...kahvia... :sleepy:


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Matti Karjalainen - 20.09.2009, klo 22:03:47
Lauri Ahtinen: Melankolian kaksi huonetta ja keittiö (WSOY, 2009)

Lainasin kirjastosta työkaverin suosituksesta. Lukemisen aikana tulin verranneeksi albumia mielessäni aika moneen muuhun sarjakuvaan: jos "Raakaa lihaa", "Kova länsi" ja "Naisen kanssa" pistettäisiin tehosekoittimeen ja sen jälkeen uuniin viideksitoista minuutiksi, niin lopputulos voisi olla tässä? Strippien taso vaihtelee, mutta esimerkiksi pandakarhuihin vihamielisesti suhtautuavasta miehestä kertova strippi nauratti. Suomalaisesta saunakulttuurista oli tehty myös mainioita huomioita. Parempi kuin odotin.

Mutta jos Jumala ei olisi halunnut meidän syövän eläimiä, hän ei olisi tehnyt niitä lihasta...

Mari Ahokoivu: Löydä minut tästä kaupungista (Asema, 2009)

Bob Dylania siteeraten: "Don't criticize what you can't understand". Sarjakuvafestivaaleilta hankittu albumi ei auennut vielä ensimmäisellä lukukerralla. Ok, albumin teemat käsittelivät yksinäisyyttä ja vieraantumista, mutta jotenkin siihen oli vaikea saada kunnollista kosketuspintaa. Jotenkin tuli mieleen, että kyseessä on aika puhdas avainsarjakuva, joka avautuu sitä komeammin mitä paremmin tekijän tuntee. Pitää lukea albumi uudestaan ja vielä enemmän ajatuksen kanssa.

Aino Havukainen ja Sami Toivonen: Himaset - Keijut ei juo kahvia (Otava, 2009)

No, tähänpä pääsi sitten sisälle ilman suuria ponnisteluja. Ei mitään maailmaa mullistavaa sarjakuvaa etenkään tämmöiselle lapsettomalle lukijalle, mutta ihan sympaattista ja hymyilyttävää perhesarjakuvaa "Himaset" kuitenkin edustaa. Pidän myös piirrosjäljestä. Lisäpisteet Ernst Vettorin mainitsemisesta.

Matthew Sturges & co.: House of Mystery vol. 2 : Love Stories for Dead People (Vertigo, 2009)

Vertigon uutuussarja "House of Mystery" on surrealistisine kauhu- ja fantasiaelementteineen jonkinlainen "Sandman" -johdannainen. Sarjakuvat lyövät kättä myös käytännössä, esiintyyhän muun muassa Abel eräänä sivuhahmona.

Fig-niminen nuori nainen löytää itsensä toisessa ulottuvuudessa sijaitsevasta talosta, jonka alakerrassa sijaitsevaan baariin on eksynyt monenlaista kulkijaa. Kaikilla heistä on tarina kerrottavanaan. Nämä lyhyet kertomukset piristävät Figin ja muutaman taloon jumittuneen vakioasukkaan (merirosvo, runoilija ja niin edespäin) ympärillä pyörivää pääjuonta, joka ei ainakaan vielä ole onnistunut koukuttamaan allekirjoittanutta täydellisesti. Bill Willinghamin kirjoittamista lyhäreistä Gothic Romance" tuo mieleen Shokki-tarinat ja kissojen sekä lintujen välisestä sodasta kertova "The War" muistuttaa joitakin Neil Gaimanin töitä.

En ole "House of Mysterysta" ihan niin vakuuttunut kuin Tähtivaeltajan toimitus lehden toiseksi viimeisessä numerossa, mutta lukeehan tätä ihan kivutta. Kolmaskin osa täytynee vielä lukea.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Petteri Oja - 21.09.2009, klo 13:06:40
Lauri Ahtinen: Melankolian kaksi huonetta ja keittiö (WSOY, 2009)

Hauskojakin huomioita on mukana kyllä. Enimmäkseen aika helppoja juttuja silti, kuten tuo siteeraamasi kohta.

Luettuani Melankolian tuli vastustamaton halu kaivaa kirjahyllystä Hanna Arvelan Mistä on pienet tytöt tehty. Se oli yhtä hyvä kuin muistinkin, suosittelen.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Jiksi - 21.09.2009, klo 19:12:19
Matthew Sturges & co.: House of Mystery vol. 2 : Love Stories for Dead People (Vertigo, 2009)

Vertigon uutuussarja "House of Mystery" on surrealistisine kauhu- ja fantasiaelementteineen jonkinlainen "Sandman" -johdannainen. Sarjakuvat lyövät kättä myös käytännössä, esiintyyhän muun muassa Abel eräänä sivuhahmona.

Siltä varalta, että joku saa tästä väärän käsityksen, sarjalla on melko pitkä historia (http://en.wikipedia.org/wiki/House_of_mystery) ja Abel (http://en.wikipedia.org/wiki/House_of_Secrets) on myös DC-julkaisuhistoriansa osalta vanhempi kuin alkuperäinen Sandman-hahmo (http://en.wikipedia.org/wiki/Sandman_(DC_Comics)).

Suomessakin Kauhu-lehdessä näkyy tuttu hahmo (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,11725.0.html).


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Matti Karjalainen - 21.09.2009, klo 19:23:12
Siltä varalta, että joku saa tästä väärän käsityksen, sarjalla on melko pitkä historia (http://en.wikipedia.org/wiki/House_of_mystery) ja Abel (http://en.wikipedia.org/wiki/House_of_Secrets) on myös DC-julkaisuhistoriansa osalta vanhempi kuin alkuperäinen Sandman-hahmo (http://en.wikipedia.org/wiki/Sandman_(DC_Comics)).

Katsohan, joka päivä sitä oppii uutta. Kiitos, Jiksi!

Nykyisen "House of Mysteryn" keskeisimmät henkilöt taitavat kuitenkin olla ihan uusia hahmoja, ja vanhasta sarjakuvasta muistuttavat lähinnä nuo ohessa kerrotut kauhulyhärit, jotka elävöittävät pääjuonta.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Lönkka - 22.09.2009, klo 18:27:58
alkuperäinen Sandman-hahmo.
Itse asiassa Simon & Kirby loivat sen oikeasti alkuperäisen Sandman hahmon jo keväällä 1942  :police:

Vastikään DC:ltä on tullut hieno kokooma jossa on kaikki miesten tekemät Sandmanit. Mukana 40-luvun stoorien lisäksi tuon 70-luvun juttu.

http://www.dccomics.com/dccomics/search/?q=Sandman+By+Joe+Simon+%26+Jack+Kirby&x=0&y=0


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 22.09.2009, klo 19:35:27
Itse asiassa Simon & Kirby loivat sen oikeasti alkuperäisen Sandman hahmon jo keväällä 1942 

No ei pidä kyllä paikkaansa. Sandmanin loivat Gardner Fox ja Bert Christman vuonna 1939, Simon ja Kirby muuttivat hahmon kapteeniamerikaksi.
http://en.wikipedia.org/wiki/Sandman_(Wesley_Dodds)

Uuden ulkomuodon loivat tosin jo ennen Simonia ja Kirbyä Mort Weisinger ja Paul Norris vuonna 1941.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Lönkka - 22.09.2009, klo 21:15:19
Enivei, hahmo luotiin jo jonnin verran ennen 70-lukua.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Jiksi - 22.09.2009, klo 21:40:52
Ollaanpas sitä nyt tarkkoja. Teknisesti olette kyllä oikeassa siinä, ettei hahmo ollut DC:n ensimmäinen samalla nimellä esiintyvä hahmo, mutta teknisesti asia myös käy ilmi linkkini takaa.

Kaasunaamari päässään kulkeva hahmo oli kuitenkin ihminen ja vasta 1970-luvun hahmo yliluonnollinen nukkumatti, kuten Gaimanin Sandman. Myöhemmin hahmosta tehtiin ihminen, ja Gaiman puolestaan teki käänteisesti ihmisestä nukkumatin.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Lönkka - 22.09.2009, klo 23:51:01
Myöhemmin hahmosta tehtiin ihminen, ja Gaiman puolestaan teki käänteisesti ihmisestä nukkumatin.
Ruuvataan vielä pilkkua, Wagnerin ja Seaglen kässäämät mainiot Sandman Mystery Theatret alkoivat ilmestyä vasta Gaimanin tarinoiden vanavedessä. Väliä sarjoen alkamisella oli yli 4 vuotta.

Muistelisin Gaimanin joskus maininneen tuon aiemman version (viittasi kaiketi siis 1974 -sarjaan koska en usko että tällä oli juurikaan 30- ja 40 -lukujen matskua käytössään vaikka jotainhan noista taidettiin 60/70 luvun taiteessa reprintata muissa lehdissä kakkossarjoina) innottaneen obscuuriudellaan ja kummallisuudellaan tekemään oman versionsa.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 23.09.2009, klo 00:12:34
Itse asiassa Gaiman keksi ensin idean käyttää näitä obskuureja hahmoja, kuten Brute, Glob, Cain ja Abel. Ne vilahtivatkin jo Black Orchidissa. Sitten vasta tuli idea uudesta Sandmanista.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: VesaK - 23.09.2009, klo 09:39:15
Itse asiassa Gaiman keksi ensin idean käyttää näitä obskuureja hahmoja, kuten Brute, Glob, Cain ja Abel. Ne vilahtivatkin jo Black Orchidissa. Sitten vasta tuli idea uudesta Sandmanista.

Joita yllättäen Alan Moore oli käyttänyt vähän aiemmin, Cainia ja Abelia ainakin.

Jos nurkistanne löytyy (muistaakseni) JättiKAUHUkirja, siinä on äskeisen Suomen-vieraan Sergio Aragonesin näkemys Cainista.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 23.09.2009, klo 09:41:46
Multa löytyy House of Mystery Showcaseja, ja niissä on vielä enemmän Sergiota.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: tolppis - 29.09.2009, klo 16:47:18
Kuten tuolla "muualla" toisessa ulottuvuudessa ( :laugh:) jo mainitsinkin niin tuli luettua...

Jaime Hernandez: Ghost of Hoppers

Oli oikein mainiota Maggien entisaikojen muisteloa ja nykyajan sekoilua (tosin sarjis kai käsikirjoitettu joskus 2000-l. alussa). Lopussa kyllä äityi niin hugoprattiksi etten tajunnut ihan kaikkea, myönnetään, hyvin surrealistista Izzy-kamaa  ???

Tämän takia halusin etenkin tänne tuon Love & Rockets sarjiksen mainita: lainasin myös kirjastosta sen hmmm...eroottisen kokoelman...Ensi kertaa ja vaikka ensi kertaa - heh - selatessani jutut läpi, pidinkin kaikkien "novellien" kuvituksesta niin  huomasin ärsyttävän seikan: kaikki naiset kuin samasta (laihasta) muotista veistettyjä vaikka piirrostyyli vaihtelikin tarinasta toiseen huomattavastikin. Henandezin veljesten naiskuva (ja ihmiskuva yleensäkin, paljon laihoja, lihavia, rumia, kauniita, erilaisia ihmisiä) on enempi miun mieleeni etenkin sen harvinaisuuden takia.

Noh, ehkä tuossa Ensi kertaa sarjiksessa onkin kyse fantasioista? Mene ja tiedä, en ole vielä tarkemmin perehtynyt, mitä nyt huomasin ettei ihan lasten sarjakuva ollut juu. Heh.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 29.09.2009, klo 16:58:34
Luin eilen illalla Jerome K Blochen "Un fauve en cage". (= Villieläin häkissä) Lienee ilmestynyt myös Mustiksessa.

Pieni tarina pienistä ihmisistä. Mutta kerrottu mitä mukaansatempaavimmalla tavalla. Bloche on erinomainen sarjakuva ja tekijänsä Dodier taitaa hienosti  tarinankerronnan koukerot.

Olen lukenut jotain vajaa kymmenen J.K. Blochea ja ehkä kaksi niistä ei ole ollut hyviä. Useimmat ovat olleet erinomaisia.

Ja sitten vielä se kuvitus. Huh, huh.

Mustiksen pienennetyt sivut eivät tee oikeutta Dodierin harkitulle grafiikalle.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Matti Karjalainen - 11.10.2009, klo 00:13:24
Luin "Archie Americana : The Best of the Fifties" -sarjan kaksi osaa, jotka nimensä mukaisesti sisälsivät parhaita paloja Justuksen elämästä 1950-luvulla.

Sarjakuva sisälsi humoristisia ja jokseenkin simppeleitä tarinoita Riverdalen pikkukaupunkia asuttavien teinien elämästä; yleensä jutun lähtökohtana oli näihin päiviin asti kestänyt kolmiodraama nimihenkilön, hemmotellun brunetti-Bettyn ja naapurintyttömäisen blondi-Veronican välillä, mistä seuraa sitten kohellusta, slapstickia ja väärinkäsityksiä.

Keskiverron lukijan on kyllä vähän vaikea käsittää, mitä ihmettä pimut oikein Archiessa näkevät, mutta... Sarjakuvan teinisuhteita kuvattiin äärimmäisen kiltisti ja viattomasti, ja se on tuskin koskaan uhannut Comics Codea.

"Archie"-albumit eivät tarjonneet mitään maatamullistavaa, mutta olipahan kyseessä kuitenkin hyväntuulinen, viaton ja nostalginen aikamatka sarjakuvan historiaan ja tavallaan myös 1950-luvulle: tarinoissa nimittäin käsiteltiin vuosikymmeneen olennaisesti liittyviä nuorisokulttuurin ilmenemismuotoja kuten beatnikkeja (hyvin setämäiseen sävyyn eli toisin sanoen Archie ja Jughead puhuivat "svengaavaa" slangia ja pukeutuivat rähjäisesti), hula-vanteita ja Elviksen kaltaisia rokki-idoleita ("Hugh ain't nothin' but a brown dog, fryin' all the time!")

Jotenkin kokonaisuudesta tuli televisiosarjat "Onnen päivät" mieleen, enkä nyt tarkoita tällä pelkästään päähenkilön kuontalon väriä - tietenkin sillä erotuksella, että näiden sarjakuvien ilmestymisaikaan 1950-lukua elettiin parasta aikaa, eikä siitä katseltu nostalgialasien läpi.

Mainittakoon vielä, että ilmeisesti parasta aikaa Amerikassa pyörii tarinalinja, jossa Archie tekee viimein valintansa kahden tytön välillä ja kosii
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi piilotetun sisällön)
. Ei taida olla vielä selvillä, onko tuo kyseinen tapahtuma lopullinen, mitä epäilen kyllä itse suuresti.

Edit: Ja näyttääpä uusimpien numeroiden mukaan tuuli kääntyneen vielä tuosta edellisen spoileritagin alle piilotetusta paljastuksestakin. Meillä lienee siis käsissämme Teräsmies on kuollut -henkinen juonikäänne.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Asko AA - 11.10.2009, klo 00:39:16
Keskiverron lukijan on kyllä vähän vaikea käsittää, mitä ihmettä pimut oikein Archiessa näkevät, mutta...

Tietäähän tämän, että amerikkalaisella teinillä piti olla ne kaksi ihastusta, tumma ja villimpi, vaalea ja kiltimpi. Koko jännite perustuu sitten siihen, kummanko kaa juttu voisi jatkua sarjakuvan ulkopuolella.

Kun tutustuin Ihmesarjan kautta Hämähäkkimieheen, olin aivan ällistynyt, kun siinäkin oli tämä syväluotaava asetelma Gwenin ja punapää Mary Janen kesken.
Kohta tajusin, että myös Teräsmiehen lemmityt Lana Lang ja Lois Lane olivat hekin etäisemmällä tapaa samaa kantaa.
Mites homma menikään Onnen päivissä? American Graffitissa juttua käännettiin kyllä kiintoisasti toisin päin. Tumma oli perheböönä, mutta blondi oli autotyttö!


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Doctor Phantomizer - 11.10.2009, klo 02:37:02
Koko jännite perustuu sitten siihen, kummanko kaa juttu voisi jatkua sarjakuvan ulkopuolella.

Oikeassa elämässä idiootti mies ei ikinä edes tajuaisi että nuo molemmat ovat jostain älyttömästä syystä ihastuneet häneen. Sitten vuosien päästä hän kävelee jonkun aivan muun kanssa muksut ja koira perässä. Kärsien vielä enemmän. Saamatta ikinä katsoa tv:stä urheilua.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Matti Karjalainen - 11.10.2009, klo 10:57:29
Kun tutustuin Ihmesarjan kautta Hämähäkkimieheen, olin aivan ällistynyt, kun siinäkin oli tämä syväluotaava asetelma Gwenin ja punapää Mary Janen kesken.

Niin muuten onkin. Värillä siis lienee väliä.

Mites homma menikään Onnen päivissä?

Cunninghamin perheen vesalla oli muistaakseni vain satunnaisia ja epäonnistuvia deittejä kunnes kuvioon astui tumma Lori Beth Allen. Varsinaista kilpakosijatarta ei tainnut kuvioissa olla, joten "Archien" ja "Onnen päivien" välinen yhtäläisyys jäi näissä albumeissa 50-luvun kuvaamiseen tietynväristen lasien lävitse.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Reijo - 18.10.2009, klo 12:21:36
Spielman: In the Shadow of No Towers

Yhdysvaltain Suomen suurlähetystö oli lahjoittanut sarjakuvan Oulun yliopiston kirjastolle viime kesänä, joten sain tämän viimein luettavaksi. Sisällön perusteella on varsin selvää, miksi Bushin hallinto ei ole näitä ympäri maailman jaellut...

Varsin erikoinen teos on ulkoasultaan. Kymmenen sivun venyttäminen jättikirjaksi sen osin teettää, joskin lopputulos on perusteltu, kuten Hge aikaisemmin tässä ketjussa (sivulla 5) kirjoittaa.

Spiegelmanista on kehkeytynyt enemmän sarjakuvan teoreetikko ja historioitsija, nämä sivut osoittavat sen myös.

Enempi ruodintaa blogissa: Art Spiegelman: Tornittomuuden varjo (http://poistyopoydalta.blogspot.com/2009/10/art-spiegelman-tornittomuuden-varjo.html)


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Curtvile - 25.10.2009, klo 11:51:59
ARKHAM WOODS

Christopher Rowleyn kirjoittama ja filippiiniläisen Jhomar Sorianon tarkan nykivällä, ilmeisesti osin kuulakärkikynällä(?), piirtämä mangasarjakuva oli oikein miellyttävä yllätys.

Kirsti Rivers on Los Angelesilainen teini joka joutuu muuttamaan koleaan Miskatonicin Arkham Woodsiin koska sokeutuva taidemaalariäiti tarvitsee aikaa ja rahaa. Molempiahan saa kun kunnostaa äidin isoenon Silas Scadsmoren kartanomaisen perintötalon.
Talon jolla on pitkä, salattu ja synkkä historia....

Realistisen kulmikas viiva sopii hienosti rullaavaan tarinaan joka kunnioittaa Lovecraftin mittavaa visiota joka tasollaan.
Mythosnovellinsa lukeneille tämä päivittää useampaa eri tarinaa yhdeksi mittavaksi kokonaisuudeksi.
Ajoittain pelkää että homma hajoaa käsiin kuin naulalaatikko mutta Rowley-Soriano pitävät naruja näpeissään läpi euklidisten aika-avaruusjatkumoiden, lihaa säästämättä, armoa tuntematta. Myös Rhea Silvanin harmaasävyt on taiten tehty.


Paitsi Cthulhutarinana toimii myös niin psykologisena kuin teinikauhunakin mutta niin että aikuinenkin voi lukea saamatta raivokohtausta.
Lukusuunta on kuten mangoissa takaa eteen ja vasemmalta oikealle. Eikä se haittaa painostavaa tunnelmaa pätkääkään.

Lähes viisi tähteä.
Ja ne ovat oikein. IÄ! IÄ!

ISBN 978-1-934876-36-7

(http://www.christopherrowley.net/novels/img/ArkhamWoods.thmb.jpg)




Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Lönkka - 25.10.2009, klo 16:40:09
Eipä hassumman näköinen...

Itsellä ostin vastikään aikoinaan väliin jääneen Malibun julkaiseman Tarzan and the Lost City sarjakuvan ekan osan ja voi pojat että oli olo kuin Hangon keksillä tuon jälkeen!

Mukana on kolme tarinaa ja kuvituksesta vastaavat Tanskan lahjat sarjakuvamaailmalle eli Teddy Kristiansen ja Peter Snejbjerg tehden vieläpä viimeisessä tarinassa yhteistyötä. Aina niin hengästyttävän peaa jälkeä maalaavan Kristiansenin tarinan on vielä kässännyt joku Matt Wagner.

Hinta-laatusuhde oli ns. kohdallaan kun tuo maksoi NM kuntoisena alle dollarin Ameriikan divarista! Loput kaksi numeroa tuli välittömästi priorisoitua mukaan seuraavaan tilaukseen.

Ohessa se eroottissävytteisempi lehden kansista.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: tolppis - 05.11.2009, klo 15:31:05
Tulipa luettua viitoskokooma Scalpedista : High Lonesome. Tarina jatkui edelleen aika kiintoisana ja esipuheen lupailemat (hiukan tuhahtelin sille aluksi mutta oieassapa oli) suorastaan inhoittavat ja iljettävät henkilöhahmot tosiaan olivat sitä. Ensin naisiin ja koko maailmaan puhtaasta hyötynäkökulmasta suhtautuva kylmä ja kameleonttimainen ammattihuijari/peluri ja sitten mentiin syvälle wannabe-kickapoo-FBI-miehen menneisyyteen ja ikävään ajatusmaailmaan. Todella kipeitä heeboja. Kuvituspuolikin toimi vaikka yhä hiukan ärsyttää kun Guerra on niin ylivoimainen taidoiltaan ja sopivuudeltaan juuri tähän teokseen että muut vaikuttavat ihan amatööreiltä.

Toinen lukemani - ja edelleen luvattoman sekava - kokooma oli Midnighter vol. 3 : Assassin8. Giffen on tietysti ns. "nimi" mutta jokin mättää nyt kahdessa vikassa Midnighter-kokonaisuudessa. Lyhyemmät tarinat toimivat paremmin tässäkin kokoomassa.

Lisäksi aloitin hassusti keskeltä (kirjastosta lainattuna) viimein Y - the Last Mania ja jäinkin jonkinasteiseen koukkuun ja varasin sitten kuusi ekaa kokoomateosta putkeen. Kiintoisa idea mutta ei tämä nyt minusta edelleenkään mitään Vaughan-fania tehnyt (ellei puhuta Stevie Ray Vaughanista).

Yhä pahasti kesken myös kirjamessuilta ostettu Kiki - Montparnassen kuningatar. Ihan kiintoisa etenkin tosipohjaisuutensa vuoksi mutta vaatii hiukan aikaa kahlata läpi. Sama pätee Sillageen jonka aloittaminen vain siirtynyt ja siirtynyt, lähinnä sen alpparin hankalahkon koon vuoksi. Isusin Marcosin piippu tuli myös luettua, se oli ihan hauska kaikessa eksistentialistisessa cortohenkisessä hengailumentaliteetissaan mutta ehkä hiukan oli erilainen kuin oletin, vähemmän toiminnallinen.

Miljoona + yksi muuta kesken, niin kirjastosta kuin omasta hyllystäkin, tunteja kun päivässä vain rajallinen määrä. Ja töissäkin pitää kykkiä. Julmaa!





Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: puro - 05.11.2009, klo 15:55:34
Tulipa luettua viitoskokooma Scalpedista.

Selkee välityö, jossa hengähdetään ja kerätään momenttia jatkoa varten...


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 05.11.2009, klo 22:51:37
West Coast Blues
(piirrokset Jacques Tardi, käsikrjoittajan nimi pääsi unohtumaan).

Pidin kovasti.
Mukavaa, että Tardia voi lukea englanniksi.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Divine - 05.11.2009, klo 23:42:51
Aloitin juuri 100 Bulletsin lukemisen. Ekat kolme osaa on yöpöydällä ja ensimmäisen sain päätökseen viime yönä. Lupaavaa, erittäin lupaavaa. 'Löysin' sarjakuvan suosituksia-säikeestä, kun sitä kehuttiin Walking Deadin yhteydessä. Nyt pitäisi löytää hyvä tasapaino lukemisen ja uusien osien tipoittaisen ostelun välille.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Curtvile - 06.11.2009, klo 18:15:13
Aloitin juuri 100 Bulletsin lukemisen. Ekat kolme osaa on yöpöydällä ja ensimmäisen sain päätökseen viime yönä. Lupaavaa, erittäin lupaavaa. 'Löysin' sarjakuvan suosituksia-säikeestä, kun sitä kehuttiin Walking Deadin yhteydessä.

Saanen suositella myös Scalpedia ja Criminalia sekä Varauksella Exterminatorsia.
Mutta jos 100 Bullets toimi niin sitten nuo kaksi ensin mainittuakin


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Matti Karjalainen - 08.11.2009, klo 23:22:22
Juba: Minerva - Jääkarhun sydän (Otava, 2009)

Laadukasta lastensarjakuvaa, pidin tästä enemmän kuin ensimmäisestä osasta. Seikkailua, huumoria ja luonnonsuojellista teemaa pakattuna koviin kansiin. Signmark tuskin myöntää albumille Finlandia Junioria, mutta ehdokkuus on kyllä ihan perusteltu juttu.

Kirkman - Adlard - Rathburn: The Walking Dead vol. 10 - What We Become (Image, 2009)

Kuu paistaa heleästi, kuollut kävelee aina vaan keveästi. Robert Kirkmanin erinomaisen zombisaagan edellisen osan lukemisesta oli kulunut jo aikaa, mutta hyvinhän tähän pääsi sisälle ja sarjakuva toimii edelleenkin varsin hyvin. Sarjakuvan nimi kertoo kaiken oleellisen albumin keskeisimmästä teemasta: muutummeko me itsekin hirviöiksi kun elämme tarpeeksi kauan kauhujen keskellä?

Joe Matt: Fair Weather (Drawn & Quarterly, 2003)

En pitänyt tästä ihan niin paljon kuin aikaisemmin lukemastani "Poor Bastardista", mutta siitä huolimatta tämä Peepshow'n numerot 7-10 sisältänyt albumi oli ihan positiivinen lukukokemus. "Fair Weather" on omaelämäkerrallinen kuvaus 70-luvulla eletystä varhaisnuoruudesta, johon liittyivät oleellisena osana sarjakuvalehtien keräily, yläosattomissa aurinkoa ottavien naisten tirkistely ja kulmakunnan kovimman kundin vältteleminen. Matt ei tälläkään kertaa säästele itseään, vaan kuvaa itsensä kavereitaan huijaavana, ahneena ja jatkuvasti valittavana pikku paskiaisena. Lukijan on siis vähäsen vaikea samaistua päähenkilöön, mutta toisaalta on vaiheeksi ihan virkistävää lukea omaelämäkerrallista sarjakuvaa, jossa tekijä ei kuvaa itseään sympaattisena heppuna tai väärinymmärrettynä taiteilijana.

ARKHAM WOODS

Laitoin tilaukseen, kiitos taas kerran vinkistä.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Divine - 23.11.2009, klo 08:47:11
Saanen suositella myös Scalpedia ja Criminalia sekä Varauksella Exterminatorsia.
Mutta jos 100 Bullets toimi niin sitten nuo kaksi ensin mainittuakin
The Exterminators on mahtava! Noin neljäsosa luettuna nyt. Kiitos tästä vinkistä, täytyy tutustua noihin muihinkin nimekkeisiin!


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Antti Vainio - 28.11.2009, klo 04:00:46
En ole ihan varma mutta parilla eurolla ostettu The American (Dark Horse 1988) saattaa olla pieni tuntematon helmi, samanlaisia ajatuksia tässä on paljon kuin Watchmenissä. Jutun on kirjoittanut Mark Verheiden joka teki fiksuja Alien-sarjakuvia joista joitakin suomennettiin.  Hämmentävintä on miten jotkut asiat ei kauheasti vanhene:1988  oli ongelmana presidentin  liioittelema terroristiuhka, paranoia, hallituksen ja sotabisneksen liian läheiset välit, munaton&aivoton  media joka lietsoi nationalistista huumaa sekä supersankarit jotka oli nyt yleisesti vaan  kriisissä. The Americanin vihollinen on sentään eri kuin nykyiset, 1988 ne oli kommareita Neuvostoliitosta.

Sidekick Kid America on yksi yhteen Watchmenin Comedian mikä on hämmentävää, mistään plagioinnista ei voi olla kyse. 80-luvun lopulla varmaan vaan tuollaista oli ilmassa, monikaan ei enää jaksanut uskoa puhtoisiin sankarpoikiin.

Sitten onneksi paranimme ja tajusimme virheemme. Epäily on tyhmää ja aiheuttaa pahoja fiiliksiä, don't worry, be happy..


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Curtvile - 28.11.2009, klo 11:33:38
The American onkin hieno teos.
Ostitko siis omnibus järkäleen parilla eurolla? Siinä oli hyvät kaupat.
Americanin ympärille rakennettu maailma leluimperiumeineen vertautuu niin Watchmeninn kuin Veitchin King Hell, Bratpac ja ONE opuksiin ja liian vähän tunnettuun Zenith-sarjakuvaan joka kisaa Marvelman/Miracleman sarjassa kelvollisesti.

Vinyl Underground oli vertigolta viihdyttävä suoritus mutta ontto. Mainoslauseeseen britpop meets Hellblazer(tjs) ei päästy, ei ainakaan Hellbalzerin sfääreihin.
sarjakuvan rasismiaihe meni täysin harakoille.
Okkulttiset tutkijat tuntuivat amaerikkalaisilta stereotyypeiltä "posh" briteistä ja perusjuoni oli, kirjoittajan huomioonottaen ei kovin yllättäen, kauniit ja roihkeat-tasoa.
Piirros toimi kuin häkä, mutta enemmän tässä oli sama kuin musiikissa: nautin vanhoista Rollareista, clashista, Pistolsista mutta Beatles saa aikaan allergisen reaktion.
Tämä oli Oasista. teknisesti paikalla mutta miksi?

Vaatteiden hovihankkijani lähetti vermeiden mukana lisinä koruja naiselle ja sarjakuva-albumin.
Itse en olisi tarttunut Imagen Necromancer tradeen muutoin.
Manapulin piirros on ensiluokkaista mutta tarina on yllättäen paljon parempi kuin odottamani Witchbladen valokopio.
Abigail van Alstinen verenperinnön kautta vajoaminen ikiaikaiseen sotaan hyvän ja pahan välillä on kulunuttakin kuluneempi aihe, mutta Joshua Ortegassa on ainesta.
Ajoittain näkökulma on raikas ja tinkimättömän julma(johtuneeko herran ankaran kristillisestä taustasta?) mutta sitten emoteineilyangstissa mennään siitä missä aita on katalin.
Muutaman vuoden jälkeen voi jopa löytää oman äänensä, josta on jo kaikuja. kumpa vain malttaisi mennä niihin ei totuttuihin suuntiin tyypillisen jenkkitauhkan sijaan.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Juho - 29.11.2009, klo 10:34:10
Halo - Graphic Novel

Ostin CDON.comista, ja tulemisessa kesti viikko. No, sehän nyt ei tähän liity. Ihan hyvä ensimmäinen ja toinen tarina tuossa, mutta viimeinen ei ollut kovin hyvä. Kakkos tarinassa oli hienosti maalattu Johnsonin pako floodeilta, ja ensimmäinen tarina oli myöskin hyvin piirretty. Mukana oli vielä kuvagalleria, jonka työt olivat hienoja.

Mitähän sitten sanoisi, Halo faneille (kuten minä) ihan hyvää luettavaa, mutta viimeinen tarina on huono.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Matti Karjalainen - 02.12.2009, klo 16:55:32
Sarjakuvia on tullut luettua taas jonkinmoinen nippu, ja tässä lyhyet arviot parhaasta heikoimpaan.

Christopher Rowley & Jhomar Soriano: Arkham Woods (Seven Seas, 2009)

 "Arkham Woods" kertoo kalifornialaisesta teini-ikäisestä Kirstistä, joka saapuu äitinsä kanssa pieneen Uudessa Englannissa sijaitsevaan kaupunkiin. Kaksikon olisi tarkoituksena tutkia eksentriseltä sedältä perittyä kartanoa, jotta sen voisi myöhemmin asettaa myyntiin. Talosta tehdyt kammottavat löydöt ja niitä seuraavat painajaiset alkavat pian asettaa yhden jos toisen henkilön mielenterveyden koetukselle - eikä se ole vasta kuin alkua.

Curtvilen kehut menivät taas oikeaan osoitteeseen: "Arkham Woods" oli kierroksen kovin tapaus ja ehdottomasti parhaita vähään aikaan lukemiani kauhusarjakuvia. Kelpaa suositella muillekin kuin Lovecraft-faneille.

Bill Willingham & co.: Fables vol. 12 - the Dark Ages (Vertigo, 2009)
Faabeleiden suhteen aloin olla jo siinä pisteessä, että pitäisiköhän pyyhe heittää kehään, mutta onneksi tuli vielä jatkettua sarjan lukemista. Willingham käynnistelee uutta tarinalinjaa ja marssittaa kuvaan uuden pahiksen sekä pistää paikkoja muutenkin vähän uuteen uskoon. Lupaavalta vaikuttaa!

Reetta Niemensivu: Fanitytöt 1-3 (Omakustanne, 2008-2009)

Sympaattista ja hauskaa sarjakuvaa, jota lukisi mielellään enemmänkin kuin näiden kolmen pienen lipareen verran.

Terry Moore: Strangers in Paradise - Pocket Edition vol. 1 (Abstract Studio, 2004)

Terry Mooren lukeminen oli syystä tai toisesta jäänyt minulla ihan kokonaan väliin, mutta kaikkien kuulemieni kehujen perusteella ajattelin olevani "Strangers in Paradisen" otollisinta kohderyhmää. Sarjakuva ei kuitenkaan tehnyt vielä ensimmäisen albumin perusteella kauhean kovaa vaikutusta, vaan kokonaisuus oli parhaimmillaan mukiinmenevä. Katchoon, Francinen ja Davidin välisessä kolmiodraamassa oli aineksia, mutta rikosjuoni naismafiosoineen tuntui turhan epäuskottavalta. Piirrosjäljestä pidin kyllä.

Joe Matt: Spent (D&Q, 2007)

"Spent"  kokoaa yhteen viimeiset Peepshow-lehden numerot, joissa sarjakuvataiteilija kertoo elämästään varsin inhorealistiseen tyyliin. Matt kuvaa itsensä itsekeskeiseksi ja neuroottiseksi pornografian suurkuluttajaksi, joka sarjakuvan viimeisillä sivuilla toteaa, ettei hänen viimeisimmissä sarjakuvissaan oikeastaan edes ole mitään tolkkua.

Mattin itseisarvio on vähän turhan ankara, mutta on myönnettävä, ettei "Spent" yllä aikaisempien osien - "Poor Bastardin" ja "Fair Weatherin" - tasolle. Lukukokemus on paikoitellen suorastaan puuduttava, tosin päähenkilön käymät keskustelut Sethin ja Chesterin (juuri ne joista arvelitkin olevan kyse) ovat paikoitellen oikein mainioita.

Van Jensen & Dusty Higgins: Pinocchio - Vampire Slayer (SLG, 2009)

Vampyyrit murhaavat Geppeton, minkä seurauksena kaikkien tuntema pieni puinen nukkemme lähtee kostoretkelle. Veri roiskahtelee ja alati kasvavaa nenää on hyvä käyttää puisena vaarnana. "Pinocchio: Vampire Slayer" perustuu hauskalle ajatukselle, jonka toteutus ei sitten ihan vastaa odotuksia. Jonkin verran vaakakupissa painanee myös se tosiseikka, että sarjakuva vertautuu ainakin alitajuisesti edellämainittuun "Fablesiin", jossa satujen uudelleentulkinta on harrastettu oivaltavammin.

Johanna Pohjanmies: Kartano (Omakustanne, 2009)

Suomalaista eroottista vampyyrisarjakuvaa, jossa sanalla sanoen raivostuttava blondityttö eksyy eräänä synkkänä ja myrskyisenä yönä kahden aatelismiehen ja yhden kyttyräselän asuttamaan kartanoon. Ja sitten uneksutaan tai koetaan eroottisia kauhufantasioita, jotka eivät oikeastaan pelota tai kiihota mielikuvitusta. Ei oikein minun juttuni. Jatkoa seurannee kuitenkin.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Petteri Oja - 02.12.2009, klo 17:47:16
Terry Moore: Strangers in Paradise - Pocket Edition vol. 1 (Abstract Studio, 2004)

Terry Mooren lukeminen oli syystä tai toisesta jäänyt minulla ihan kokonaan väliin, mutta kaikkien kuulemieni kehujen perusteella ajattelin olevani "Strangers in Paradisen" otollisinta kohderyhmää. Sarjakuva ei kuitenkaan tehnyt vielä ensimmäisen albumin perusteella kauhean kovaa vaikutusta, vaan kokonaisuus oli parhaimmillaan mukiinmenevä. Katchoon, Francinen ja Davidin välisessä kolmiodraamassa oli aineksia, mutta rikosjuoni naismafiosoineen tuntui turhan epäuskottavalta. Piirrosjäljestä pidin kyllä.

Omakin ketju löytyy:

http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,282.0.html


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 17.12.2009, klo 01:14:13
Abouet - Oubrerie: Aya
Drawn Quarterly
Pituus: Vajaat sata sivua

Aya kertoo Norsuunluurannikolla elävästä teinitytöstä Ayasta. Hän on
ahkera ja kunnianhimoinen koululainen. Hänen ystävänsä puolestaan ovat "luonnollisempia" nuoria. Aya onkin tässä ensimmäisessä osassa enemmän tarkkailija kuin toimija.

Kirjassa kuvataan nuorten ja heidän vanhempiensa jokapäiväistä elämää pienine ja isoine iloineen ja ongelmineen. Vaikka llikutaan ihan arkipäivän tasolla, tarina pitää koukussa oikein mukavasti. Loppuun saadaan pieni cliffhangeri, joten seuraavakin osa on pakko ostaa.

Piirrokset ovat huolimattoman modernia tyyliä, mutta väritys pelastaa. Värit saavat afrikkalaisen kaupungin ja sen ihmiset elämään. Oubrerie piirtää ihan tosissaan eikä yritä tarjoilla lukijalle keisarin uusia vaatteita, esim autoissa on nähty pajonkin vaivaa. Suuri osa tämän sarjakuvan viehätystä on tapahtumapaikka. Norsunluurannikon arki tuntuu täällä pohjoisessa pakkasen keskellä lähes yhtä eksoottiselta kuin Jabban hovi Tatooinella.

Pienimuotoisesta ja leppoisasta kerronnasta pitäville.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=1414.0;attach=14593;image)

Kirja on englanninkielinen vaikka kansi lienee ranskaa. On tainnut olla kiire kustannuspuljussa. Englanninkielisestä kannesta puuttuu tuo otsikon vieressä oleva ykkönen. (nappasin ylläolevan kannen bdgest.comista. Merci.)


edit:
Palkittu Angoulemessa vuoden parhaana esikoisalbumina. Vuodesta ei tietoa.

edit: Ostin nämä Aya-sarjikset, koska taannoin eräs Brysseliläinen sarjakuvakaupppias suositteli Aya 2:stä hyvinkin tarmokkaasti. Jotta voisi lukea kakkosen, pitää ykkönen olla silloin jo luettuna.

Tänä vuonna Kiki. Ensi vuonna Aya?


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Lurker - 17.12.2009, klo 10:13:42
Tänä vuonna Kiki. Ensi vuonna Aya?

Ensi vuoden syksyksi on tulossa Akateemisen mukaan. (https://www.akateeminenkirjakauppa.fi/webapp/wcs/stores/servlet/ProductDisplay?catalogId=10101&storeId=10052&productId=9034133&langId=-11&contractId=)


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 17.12.2009, klo 10:19:01
Ensi vuoden syksyksi on tulossa Akateemisen mukaan. (https://www.akateeminenkirjakauppa.fi/webapp/wcs/stores/servlet/ProductDisplay?catalogId=10101&storeId=10052&productId=9034133&langId=-11&contractId=)
Haa! Kiitos, Lurker.
Enpäs sitten ostakaan enää neljättä Ayaa enkuksi,
vaan odottelen että suomi-Aya ehtii neljänteen osaansa.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Lurker - 17.12.2009, klo 10:44:18
Haa! Kiitos, Lurker.
Enpäs sitten ostakaan enää neljättä Ayaa enkuksi,
vaan odottelen että suomi-Aya ehtii neljänteen osaansa.


Senkin on suomentanut Kirsi Kinnunen, josta näyttää tulleen ihan eturivin sarjiskääntäjä! Blacksad, Comanche, Alix, Rabbin katti, Kiki, Pascin, Incal, uudet Fort Navajot ja ties mitä. Laajalla skaalalla.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 07.01.2010, klo 22:15:46
Uunituore Janitor 3: Les revenants de Porto Cervo  (http://www.dargaud.com/front/albums/album.aspx?id=3957) luettu.
Erinomainen sarjakuva omaperäisestä aiheesta. Pääosassa Vatikaanin salainen agentti.

Albumi käynnistyy hiukan verkkaisesti ja päähenkilön taustoja selvitellen. Boucqin piirrokset kannattelevat tekstipitoista tarinaa. Actionpläjäys ja yllättävä käänne tuovat vauhdikkaan tuulahduksen albumin loppuun, James Bondikin tulee tästä mieleen.
Les revenants de Porto Cervo ei ole ihan niin hyvä kuin edellinen Janitor-seikkailu, mutta antaisin silti arvosanaksi "erinomainen".

Harmi, että todennäköisesti tätä Janitor-sarjaa tuskin koskaan käännetään suomeksi.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 08.01.2010, klo 00:11:55
Aya kakkonen luettu.
Parasta tässä sarjakuvassa on erikoinen ja mielenkiintoinen tapahtumapaikka, Norsunluurannikko.
Tämänkertainen pääjuoni oli liian ennalta-arvattava. Aya oli vielä enemmän sivuroolissa kuin ensimmäisessä kirjassa. Mielenkiintoista seurata idiootti-mekaanikon kehitystä. Soisin, että hän oppisi lukemaan ja menestyisi bisneksissään.

Toivoisin Ayan saavan jatkossa isomman roolin nimikkosarjakuvassaan.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Curtvile - 17.01.2010, klo 11:12:02
pari lyhyesti

Strongman

onko kukaan miettinyt millainen elokuva Batman Begins/dark knight olisi ollut jos Darren Aronofsky olisi sittenkin ohjannut sen? Siis mies mm. Wrestlerin takana.
Strongman on juuri sellainen.
Tigre oli luchador, naamioitu painija :elokuvien, katujen, kjansan ja koko Meksikon sankari.
70-luvulla.
Nyt nykyajassa hän on kuusissakymmenissä vanha ja väsynyt alkoholisoitunut raakki Manhattanilla.
Yksin, unohdettuna ja hylättynä hän saa viimeisen tilaisuuden lunastaa itsensä kun nuori nainen pyytää häneltä apua elinkauppaliigaa vastaan.

Tigren kujanjuoksu on melankolinen arjelta ja machouden vaateilta maistuva sekoitus jossa on rujous ja rumuus lyövät kättä.
Charles Soulen ja Allen Gladfelterin sarjakuva toimii kuin häkä.
Batmanin Dark Knight returnsiin verrattu teos ottaa pesäeroa niin latinalaisella kulttuurilla, eksploitaatiojuurilla ja tämä ei pääty yhtä toivekkaasti.
Mustavalkoinen taide toimii.

"Tigre, typerys. Naamioita tarvitsevat vain ne naurettavat jotka yrittävät tehdä hyvää."
kaikille tarina ei sovi: Jos etsit sokerihöttöä ja onnellisia loppuja jatka etsimistä.
Jos ekan Sin cityn Marv, Burnsin El Borbah tai Watchmenin Rohrschach vetoavat niin tämäkin mies väärässä ajassa.

(http://i.imagehost.org/0679/strongman.jpg)

Batman& Catwoman Trail of the Gun 1-2

tämä oli naisenpuolen(josta Batman on tylsä mutta hahmot sen ympärillä mielenkiintoisia) hankkima kokonaisuus.
Ann Nocentia olen pitänyt fiksuna sarjakuvakäsikirjoittajana ja arvelin että saattaa olla amerikkalaiseen asekulttuuriin kriittisesti suhtautuva kuten vaikkapa Bowling for Columbine.
Niin fiksuun lopputulokseen ei todellakaan päästä.
Jos haluat hysteerista asekammoa ilman edes säällistä yritystä objektiivisuuteen tykkäät valtavasti.
Mikäli etsit ylipäätään tarninankerrontaa tai mitään lunastavia puolia....
no, kuten kumppani asian ilmaisi " ilman näin upeaa piirrostaidetta(Ethan Van Sciver (http://www.superherostuff.com/OtherItems/comics/images/batman_catwoman_trail_of_the_gun_2.jpg)) **tuttaisi että hassasi rahat moiseen **skaan"
Kauniimmin asiaa ei voi ilmaista.

on varmasti erimieltä oleviakin, mutta minun päävammani onkin silmässä, ei aivoissa.
Ann Nocentilta paha rimanalitus.Toivottavasti uran ainut.

Rail
Dave Dormanin postapokalyptinen "Mad max junassa" ~50sivuinen sarjakuva Imagelta.
löytyi divarista siistinä 2€ hintaan. josta myyjä itse tinki 0,50centtiä. Upeaa kuvakerrontaa ja taide on hienoa, mutta sisältö on täysin tyhjäpäistä ränttätänttää.
hinta-laatusuhde oli siedettävä, mutta häviää liken suomentamalle Kiskot albumille 6-0.



Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Lönkka - 17.01.2010, klo 14:07:20

Strongman
Erinomaisen hieno alppari!
Aika klassinen tarina mutta toimii kuitenkin oikein kivasti.

Oma leuka tipahti lattiaan kun ostin tämän tuoreeltaan.
Möi ymmärtääkseni hetimiten myös loppuun, mutta onneksi Slave Laborilla ottivat sitten uuden painoksen.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Matti Karjalainen - 25.01.2010, klo 20:08:17
korealainen Yölinja. Glömp oli eeppinen mittasuhteiltaan, Yölinja hyvä, mutta tuskastuttavan lyhyt.

"Yölinja" on luettu myös täällä. En innostunut kauheasti, tai korkealle asetettua rimaa sarjakuva ei ainakaan ylittänyt. Se oli minusta ihan tavanomainen ihmissuhdesarjakuva, ei huono muttei erityisen hyväkään, enkä keksinyt siitä mitään sellaista, mikä tekisi siitä mitenkään erityisen tapauksen edes omassa lajityypissään (jota todennäköisesti rakastan enemmän kuin mitään muuta sarjakuvagenreä).

"Yölinja" oli vähäeleisesti ja ihan nätisti kerrottu, mutta minusta sen henkilöt jäivät turhan kaukaisiksi. Sarjakuvan hahmot menivät ja tulivat herättämättä sen suurempia intohimoja puoleen tai toiseen, mikä aiheutti sen että suurempia tunteita tai sympatioita ensimmäistäkään henkilöhahmoa kohtaan ei päässyt syntymään, eikä rakkaussuhteen raastavuuskaan ehtinyt oikein välittyä lukijalle lyhyen sarjakuvan aikana.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Lönkka - 26.01.2010, klo 16:53:36
Eka Scott Pilgrim -alppari sattui kouriin ja tuli hetimiten luettua.

Penteleen hyvin tuo tarina veti eteenpäin!
Hauskasti tarina muuttuu ihmissuhdesetvinnästä videopelivaikutteiseksi äksöniksi ja ilman että homma leviää käsiin.

O'Malleyn piirros on, jälleen kerran, eri letkeää ja ilmeikästä.
Seuraavatkin osat meni hetimiten hankintaan.
Jännä nähdä mihin suuntaa tarina kehittyy.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: JJ Naas - 26.01.2010, klo 17:10:55
Eka Scott Pilgrim -alppari sattui kouriin ja tuli hetimiten luettua.

Penteleen hyvin tuo tarina veti eteenpäin!
Hauskasti tarina muuttuu ihmissuhdesetvinnästä videopelivaikutteiseksi äksöniksi ja ilman että homma leviää käsiin.

O'Malleyn piirros on, jälleen kerran, eri letkeää ja ilmeikästä.
Seuraavatkin osat meni hetimiten hankintaan.
Jännä nähdä mihin suuntaa tarina kehittyy.

Tämän vuoden puolella pitäisi tulla leffakin.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Matti Karjalainen - 26.01.2010, klo 18:00:58
Eka Scott Pilgrim -alppari sattui kouriin ja tuli hetimiten luettua

Olen Scott Pilgrimia pyöritellyt useamman kerran kädessäni ja lisäksi Amazon.com haluaisi ehdottomasti myydä minulle koko sarjan, kiitos aikaisemmin tekemieni hankintojen. Pitää varmaan ottaa lukulistalle sekin.

Sen sijaan äskettäin lukemani Bryan Lee O'Malleyn "Lost at Sea" (Oni Press, 2005) ei tehnyt erityisen suurta vaikutusta. Sarjakuvan päähenkilö on 18-vuotias Raleigh, joka matkaa autolla kolmen luokkatoverinsa kanssa kohti Kanadaa, kokee ulkopuolisuuden tunnetta ja kaiken lisäksi uskoo kadottaneensa sielunsa. Kissako sen vei? No, mikäpä muukaan - siis kirjaimellisesti. Nuoruusiän angstia kuvattiin sarjakuvassa sinänsä näppärästi, mutta jotenkin tarina ei vaan ottanut kunnolla tuulta purjeisiinsa.

* * * * *

Julia Wertzin toimittama "I Saw You: Comics Inspired by Real-life Missed Connections" (Three Rivers Press, 2009) sisälsi pieniä sarjakuvatarinoita, joiden aiheena ovat Missed Connections -palstoille jättämät ilmoitukset, joissa haikaillaan kahvilassa nähdyn ihmisen perään ja uskotaan lyhyen katsekontaktin sisältävän myös lupauksen ikuisesta rakkaudesta. Sarjakuva-antologia oli siis koottu samalla periaatteella kuin Sarjarit, ja kun konsepti oli noin kiinnostava ja tekijäkaartissa sellaisia nimiä kuin Jeffrey Brown ja Peter Bagge, niin johan olivat odotukset korkealla.

No, lukukokemuksena ei tämäkään ollut mitenkään ihmeellinen. Leijonanosa lyhyistä tarinoista kuului sarjaan  "tasapaksu & mitäänsanomaton", eikä kovin monella tekijällä ollut uskallusta ja/tai kykyä viedä teemaa uusille ja ennalta-arvaamattomille poluille. Loppujen lopuksi 180-sivuisesta indie-albumista ei löytynyt kovin monta mieleenpainuvaa tarinaa. Aaron Renierin "Macrame & Cheese" oli tosin kohtalaisen mainio sarjakuvanovelli niin taiteensa kuin käsikirjoituksensa puolesta, Nate Doylen "Small School Teacher" oli suloinen yksisivuinen kertomus koulubussin kuljettajasta ja Sara Pecherekin sympaattinen tarina musiikin välityksellä signaaleja lähettävästä DJ:sta menetteli sekin.

* * * * *

Kotimaisista sarjakuvista luettua tuli ihan mukiinmenevä (osin ammatillisista syistä) Hopia & Laakko -kaksikon "Kirjaston kissat 3 : Oikeiden noitien osasto" sekä Naama kustannuksen suuri koirakirja, josta en kokonaisuutena kauheasti innostunut. Sarjakuvan parasta antia olivat Joonas Lehtimäen "Puhuva koira" (vitsi oli tosin vanha) ja Anna Honkasen "Miksi ottaa koira jos haukkuu itse" (toimi taiteensa ja ideansa puolesta mainiosti) ja Rosa Rantasen "Rockpoliisikoira".


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Lönkka - 29.01.2010, klo 17:52:44
Sen sijaan äskettäin lukemani Bryan Lee O'Malleyn "Lost at Sea" (Oni Press, 2005) ei tehnyt erityisen suurta vaikutusta.
Pilgrim oli kyllä selkeästi parempi.

Vaikkei Lost at Seakaan huono ollut.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Olli T - 30.01.2010, klo 01:01:15
G. Willow Wilsonin Cairo oli satunnaisostokseksi yllättävän hyvä pakkaus. Kyseessä on nykyajan Kairoon sijoittuva sarjakuvaromaani jossa lähi-idän konfliktien eri osapuolet ja alueen mystinen taikuus kohtaavat. Sarjakuvaksi suhteellisen epätavallisena ratkaisuna tarina on täysin itsenäinen eikä povaile jatko-osia. Suosittelen jos maaginen realismi yhtään kiinnostaa.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: bats - 06.02.2010, klo 17:55:11
Ostin ja luin minulle suositellun All-Star Supermanin volume ykkösen.

Ensin positiivista: alppari on erittäin kiinnostava juoneltaan, ja pidän alusta tosi paljon. Myöskin Frank Quitelyn kuvitus on miellyttävää. Juonessa pidän eniten kuu-beissistä ja muutenkin scifimäisyydestä.

Sitten se minulle negatiivinen: jotenkin tämä ei imaissut mukaansa. Jotenkin tuntui, kuin hahmot olisivat teatterin lavalla. Varsinkin silloin kun Teräsmies puhuu Atlaksen ja Samsonin kanssa, tuntuu kuin he olisivat lavalla eivätkä Metropoliksessa tai missään todellisessa ympäristössä. Minua häiritsi myös dialogi. Tuntui kuin lähes jokainen hahmo olisi puhunut samalla tavalla, pitkästi ja samantyylisesti.

Summa summarum: Aion melko varmasti ostaa myös loput tätä sarjakuvaa.(Montako alpparia tätä muuten on?) Tarina on erittäin kiinnostava, mutta kaatuu minun silmissäni näihin juttuihin.

Mietin että sanoinko tässä nyt mielipiteeni liian jyrkästi, kun siitä on kritisoitu. En mielestäni. :)


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Doctor Phantomizer - 06.02.2010, klo 20:21:28
Ostin ja luin minulle suositellun All-Star Supermanin volume ykkösen.
----------------------
Aion melko varmasti ostaa myös loput tätä sarjakuvaa.(Montako alpparia tätä muuten on?).

Niitä on tehty kaksi volumea, eli 12 osaa, eli 12 "tarinaa". Teoksesta löytyy myös kappale, jossa siis kaikki 12 osaa, molemmat volumet. Lehdistä ainakin osa on suomennettu, ainakin kaikki volume 1:n jutut.

Jälkimmäiset osat eivät mielestäni ole niin hyviä kuin ensimmäiseen volumeen kootut. Tässä (http://comicdamnation.blogit.fi/arvostelujaluettua-3-all-stars-superman/) oma taanoinen arvosteluni molempien volumejen sisällöstä.



P.S. Blogini kirjoitusasu on paikoin järkyttävää, ja kaikki vinkit sen parantamiseen otetaan vastaan. Pistän myöhemmin tänne linkkiä, kun on teoksia luettuna jne.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Veli Loponen - 07.02.2010, klo 15:37:18
Luulin, että olin tästä jo kirjoittanut, mutta ei. Siis luin viisi ekaa Ex Machinan kokoelmaa. Olivat yllättävän viihdyttäviä, vaikka kerronta välillä olikin vähän kankeaa (johtuen ehkä piirtäjän tyylistä, joka ei ole ihan sitä, mistä itse normaalisti pidän, vaikka tuokin oli ihan hyvää). Tässä oli selvästi sellainen tv-sarjamainen ote, mikä toi oman tunnelmansa.
Plussaa oli myös se, että ainakin näiden viiden kokoelman ajan (yhtä ekstratarinaa lukuunottamatta) Great Machine on ollut vain sivuhahmo, johon viitataan ja vain vähän näytetään, missä mentiin. Erityisen plussaa oli se, että voimien salaisuutta ei ole lähdetty pahemmin paljastelemaan, vaan herätellään vain toisinaan mielenkiintoa.
Smallville tuli mieleen siitä, miten niin moni GM:n vastustaja sai voimansa ja intonsa samasta lähteestä kuin GM (tai GM:ltä itseltään, kuten se Pherson-tyyppi). Smallvillessahan ainakin alkupään jaksoissa aika monikin sai kykyjä kryptoniitista, jos muistan oikein.
No, Vaughanin tarinat rupesivat kiinnostamaan. Niinpä luin myös Pride of Baghdadin (vaikka tajusin Vauhgnanin osallisuuden vasta kotona), joka sekin oli ihan hyvä tarina, vaikka kaipasi vähän enemmän tilaa. Hahmot alkoivat vasta päästä muottiinsa ja tarina alkaa, kun loppu jo tuli julmana vastaan.
Nämä ovat kaikki kirjastolöytöjä. Seuraavaksi ajattelin antaa mahdollisuuden Y:lle, jos vaikka ihan tilaisi ekan kokoelman...


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Antti Vainio - 12.02.2010, klo 19:17:37
Shane White:North Country
Kaiken järjen mukaan minuin olisi kuulunut pitää tästä mutta kun vaan en. Hyvin piirretty omaelämäkerrallinen juttu ja viehättävän näköinen albumi, mutta mutta. Alan epäillä että on olemassa genre nimeltä blankets, kovasti arvostettuja yhdysvaltalaisia taiteellisia ja omaeläkerrallisia graafisia novelleja joiden päähenkilöt ovat minusta sietämättömän  yhdentekeviä ja tylsiä.
edit. Oikeastaan tämän kohdalla on ihan turha olla poliittisesti korrekti,  vihasin Blanketsia ja vihasin myös tätä. Hyvä alkupuoli pilataan lopun itkuisella jeesustelulla. "We all deserved a second chance to set things right". Hyi vittu.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Divine - 12.02.2010, klo 20:07:52
Pakko vielä kommentoida, että ranteet tuli pirun kipeiksi tuota tiiliskiveä lukiessa.
(http://www.hs.fi/kuvat/iso_webkuva/1135252803685.gif)


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Lönkka - 13.02.2010, klo 13:09:28
Eka Scott Pilgrim -alppari sattui kouriin ja tuli hetimiten luettua.

Penteleen hyvin tuo tarina veti eteenpäin!
Hauskasti tarina muuttuu ihmissuhdesetvinnästä videopelivaikutteiseksi äksöniksi ja ilman että homma leviää käsiin.

O'Malleyn piirros on, jälleen kerran, eri letkeää ja ilmeikästä.
Seuraavatkin osat meni hetimiten hankintaan.
Jännä nähdä mihin suuntaa tarina kehittyy.
Eilen tuli luettua loput neljä O'Malleyn Scott Pilgrim alppua ja hommahan pelittää läpi koko sarjan jos ei nyt 100% yhtä hyvin kuin tuossa ekassa niin 97% kuitenkin. Aivan erinomaista luettavaa jonka aiempi väliin jättäminen tuntuu nyt tolkuttomalta virheeltä!

Noh, hyvä hommahan tuossa oli lukea nuo kaikki putkeen eikä 1,5 vuoden välein. Onneksi vikan alpun pitäisi ilmestyä kesällä samaan aikaan kuin leffankin. Näytettä (http://www.scottpilgrim.com/inside.php?id=previews)


Aamulla tuli luettua 1984 teemapuistosta eli Pohjois-Koreasta Guy Delisen Pyongyang: A Journey in North Korea alpun muodossa. Vähäeleinen ja hieno tarina. Sääli miten moinen surrealistinen elämä vaan onnistuu jatkumaan tuossa maassa. Keep 'em in the dark'n feed them bullshit -ohjenuora toimii näköjään sekä herkkusienten että kansan kasvatuksessa. :(


Viime vikonloppuna lukaisin Marian Churchlandin upean esikoislapparin Beast jossa köyhä kuvanveistäjätär saa mysteerisen työtehtävän. Erinomaisen hieno tarina jossa kuvitus tuo paikoitellen mieleen, etenkin kasvoissa, Paul Popen.

Näytettä (http://www.comicbookresources.com/?page=article&id=22450) sekä Churchlandin blogi (http://incertus.livejournal.com/).

Asian vierestä, Churchland on toisen taitavan sarjakuvantekijän, Brandon Grahamin (http://royalboiler.livejournal.com/), vaimoke.


Kaikki neljä yllämainittua ovat vaahteranlehtimaasta.
Hyvä Kanada!


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: bats - 14.02.2010, klo 16:45:26
James O'Barr - The Crow

Koko ajan lukiessani tätä ajattelin, että haluan kirjoittaa tästä tänne. :D Ja nyt tämä on sitten luettu. Mukava sattuma, että tämä osui divarissa silmiini.

The Crow taitaa olla jonkin sortin klassikko sarjakuvapiireissä, ja minä tavallaan ymmärrän tämän. Joskus sarjakuvan puolivälissä imeydyin mukaan tarinaan. Tämä sarjakuva herätti minussa ajatuksia sekä suunnatonta inhoa, pahaa oloa jollaista en ole ennen sarjakuvasta saanut. Ja tämä oli positiivinen asia, sillä juuri sarjiksen inhottavin kohtaus, Ericin ja Shellyn brutaali murha imi minut mukaan tarinaan. Siitä lähtien olin Crown puolella, siitä lähtien todella halusin nähdä miten tarinan roistoilta ammuttiin aivot pihalle, toisin sanoen väkivalta sai syyn ja oikeutuksen.

Itse tarina toistaa ehkä liikaakin samaa gangstereiden murhaamiskohtausta. Kuitenkin positiivista on toiminnan erilaisuus: The Crow ei ole koskaan keinotekoisesti alakynnessä, vain jotta lukija voisi jännittää hänen puolestaan. Hän on messiaaninen koston ilmentymä, ei ohut toimintahahmo. Erikoista kyllä, vaikka tarinassa on valtava määrä raakaa väkivaltaa, se on samalla herkkä. Kuten kirjan esipuheessa sanotaan, se on "kaunein rakkauskirje jonka olen nähnyt". En tajunnut tätä ensin. Mutta luettuani kirjan loppuun, tunsin surua, ja ymmärsin mitä tällä tarkoitettiin.

Minusta tämän sarjakuvan ja elokuvan Gran Torino välillä on jännä yhtäläisyys. Molemmat sijoittuvat Detroitin ghettomaiseen lähiöön, ja pahikset ovat nuoria jengiläisiä. Päähenkilö asettuu näitä jengiläisiä vastaan. No eipä tuossa paljoa ole, mutta minusta jännä juttu kuitenkin. Nykypäivän näkökulmasta tämän luulisi myös menevän emoihin kuin häkä, kun päähenkilö on itseään viiltelevä, mustahiuksinen ja tiukkapöksyinen feminiininen henkilö.

All in all, antaisin tälle neljä tähteä viidestä. O'Barrin visio on mahtava, ilmiselvästi tämä on hänen magnum opuksensa eikä hän varmaan ole koskaan muuta toivonutkaan. Ja eikun hankkimaan leffa dvd:llä.  :D


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Doctor Phantomizer - 15.02.2010, klo 01:19:48
J.O. Barri:sta ja The Crow:sta puheenollen, aiheeseen liittyvä ketju (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,10653.msg238288.html#msg238288) on ollut jo pitkään hiljainen.

James O'Barr - The Crow
Ja nyt tämä on sitten luettu. Mukava sattuma, että tämä osui divarissa silmiini.

Niin mukava sattuma että alkaa mietityttämään. Onko kyse siis suomennoksesta joka julkaistiin tällä (http://72.232.229.42/thumb/9/92/Graphic_Novel_Cover.JPG/180px-Graphic_Novel_Cover.JPG) kannella? Vai alkukielinen? Vai mikä?

sillä juuri sarjiksen inhottavin kohtaus, Ericin ja Shellyn brutaali murha imi minut mukaan tarinaan.

Kyseinen kohtaus on lähempänä todellisuutta kuin voisi uskoa.
Jamesin tyttöystävän kuoli rattijuopon käsissä. Shellyn raiskaus, ja Ericin kykenemättömyys tehdä mitään symboloivat Jamesin omia tuntemuksia. Tarinan myötä tulee esille useampia muitakin raskaita turhautumia edustavia kohtauksia.

Päähenkilö asettuu näitä jengiläisiä vastaan. No eipä tuossa paljoa ole, mutta minusta jännä juttu kuitenkin.

Olen kyllä vähän pettynyt, ettet löydä enempää...
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi piilotetun sisällön)


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: bats - 15.02.2010, klo 12:06:15
Niin, en tuon enempää etsinyt yhtäläisyyksiä, kun tuo oli vain sivuhuomio. Nuo mainitsemasi jutut yhdistävät toki myös näitä kahta.

Ostamani kappale on alkukielinen painos, jossa lukee kannessa "Now A Major Motion Picture". Kansi on tuo sama.

Tarinan myötä tulee esille useampia muitakin raskaita turhautumia edustavia kohtauksia.

Minulle tulee mieleen se pikkutyttö, Sherri, jota Crow ei pystynyt auttamaan. Mitäs muita sinä löysit?


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Veli Loponen - 17.02.2010, klo 15:45:20
Seuraavaksi ajattelin antaa mahdollisuuden Y:lle, jos vaikka ihan tilaisi ekan kokoelman...
Ja niin tein. Ensimmäinen Y the last man -kokoelma on luettu ja jopa pidetty. Tässäkin oli tv-sarjamainen tunnelma, joten ehkä se johtuu kirjoittajasta. Tarinana vaikutti ihan kiinnostavalta, ainakin näin johdantokokonaisuuden puolesta. Ainakin toistaiseksi tämä vaikuttaa kevyemmältä kuin Ex Machina.
Piirtäjästä pidän. Jälki tuo mieleen aikoinaan Batmanissa liitteenä julkaistut Ms. Tree -tarinat.
Ensimmäisen kokoelman pohjalta on vaikea sanoa, mihin juttu lähtee menemään, mutta muutamia kysymyksiä ja mahdollisia ongelmakohtia nousi jo mieleen. Esimerkiksi maailman sortuminen kaoottisuuteen ja anarkiaan kuulostaa näin äkkiseltään hieman liioitellulta. Ei sillä, että ajaisin stereotypiaa naisista, joka myös Y:ssä esitellään, että yksinjäätyään naiset pitelisivät toisiaan kädestä ja kaikilla olisi kivaa. Käytännön ongelmat toki ovat todellisia, miesten katoamisesta johtuva tietotaidon puute tuo haasteita, mutta ei kai ihan noin suuria. Tai ehkä USA:ssa tilanne vain on huonompi kuin Suomessa. Tai minulla on aivan liian ruusuinen kuva siitä, miten monipuolisissa tehtävissä naiset nykypäivänä länsimaissa toimivat.
Toisin sanoen tämä post-apokalyptinen asetelma tuntuu paikoin vähän päälleliimatulta. Onneksi Vaughan on onnistunut tekemään maailmastaan suht yhtenäisen ja luontevan, ei tämä ole mikään liian häiritsevä ominaisuus. Ainakaan vielä.
No, ihan mielenkiinnolla jatkan lukemista. Tilasin onneksi kaksi ekaa kokoelmaa kerralla, joten luettavaa on vielä vähän. Jatkoa voin harkita sitten tuon jälkeen.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: tolppis - 17.02.2010, klo 15:55:55
Y the last man luettu pikkuhiljaa vikaa kokoomaa lukuunottamatta kirjastosta lainattuna. Ikävä kyllä olen vikaa osaa odottanut (varasin siis) jo tosi pitkään (useita kuukausia) enkä suoraan sanoen kohta enää muista mitään koko pahuksen sarjakuvasta. Paitsi että tykkäsin. Vapautuis ny jo...

(vain yksi lainakappale pk-kirjastoissa jossa varauksia useampia)


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Antti Vainio - 22.02.2010, klo 22:51:16
Jessica Abel:La Perdida

Kiitti Kaltsu, tämä oli todella hyvä. Melkoinen järkäle näennäisen huolettomasti piirrettyä amerikkalaiset -hölmöilee - ulkomailla - haahuilua. En halua paljastaa mitään mutta suosittelen jokseenkin vilpittömästi.

http://jessicaabel.com/laperdida/


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: echramath - 23.02.2010, klo 04:18:52
Lucky Lukes äventyr - Angivaren

Lukeminen eteni "melko hitaasti", mutta eiköhän tämä tästä. Parasta pysytellä sarjakuvissa hetki ennen kuin siirtyy esimerkiksi Muumi-kirjoihin.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: bats - 23.02.2010, klo 20:49:38
Hyvin alkanut sarjakuva-avostelijan urani saa jatkoa. :D Jatkoin klassikkolinjalla.

Frank Miller - Ronin


Tykkäsin tästä sarjakuvasta. Tarina on sekoitus alun historiallista Samurai-meininkiä, ja loppuosan scifitarinaa. Myös kyberpunkiksi olen nähnyt tätä sanottavan.

Frank Millerin tyyli on erittäin omaleimainen ja vahva tässä sarjakuvassa kuten kaikissa hänen piirtämissään teoksissa Sin Citystä The Dark Knight Returnsiin. Hassua kyllä, kun nyt selailen sarjakuvaa niin taide iskee vielä paremmin kuin sarjakuvaa lukiessa. Luultavasti tämä johtuu mukaansa imevästä tarinasta, johon tosin todella uppouduin joskus keskivaiheilla.

Tarina siis kertoo Roninista, Samuraista jonka isäntä on kuollut Agat-demonin käsissä. Ronin ja Agat reinkarnoituvat tulevaisuuden New Yorkiin, jonka mahtavin voima on Aquarius niminen yhtiö. Tarinan edetessä Ronin joutuu käyttelemään miekkaansa muun muassa uusnatseja ja Mustia Panttereita vastaan. Suuri osa tarinasta sijoittuu Aquariuksen rakennuskompleksiin, joka rakentuu "biocircuitry" nimisestä tekniikasta. Tärkeitä hahmoja Roninin ohella ovat Aquariuksen tekoäly Virgo ja yhtiön työntekijät Taggart, Learnid ja Casey ja Peter McKenna. Kiinnostavin hahmo tarinassa on raajaton telekineetikko Billy, joka fuusioituu Roninin kanssa.

Tämä oli siis hyvä sarjakuva, jonka vahva taiteellinen ilmaisu vetää mukaansa. Elokuvaakin suunnitellaan, mutta tämä tarina on parhaimmillaan juuri sarjakuvamuodossa.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Doctor Phantomizer - 24.02.2010, klo 17:46:25
Tarina on sekoitus alun historiallista Samurai-meininkiä
--------------
Tarina siis kertoo Roninista, Samuraista jonka isäntä on kuollut Agat-demonin käsissä.

Mikäli sinua, tai jotakuta muuta Kvaakkilaista kiinnostaa Rōninit, ja kaikki niihin liittyvä, niin tästä pääsee mielestäni hyvään alkuun:

Rōnin (http://en.wikipedia.org/wiki/R%C5%8Dnin)
Forty-seven Ronin (http://en.wikipedia.org/wiki/Forty-seven_ronin)
Ronin Warriors (http://en.wikipedia.org/wiki/Ronin_Warriors)

Tätä Roninia ei pidä sekoittaa Marvelin Ronin (http://en.wikipedia.org/wiki/Ronin_%28Marvel_Comics%29)iin, joka on myös mestariton/herraton samurai. Samurai legendoissa yms. Ronin on myös yhdistetty eräänlaiseksi Mustan Ritarin kaltaiseksi auktoriteettiä rikkovaksi suuremman oikeuden palvelijaksi.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: puro - 24.02.2010, klo 18:57:29
Ei tällaisia linkkilistoja, ei palvele Kvaakin keskustelua millään tasolla. Jokainen meistä osaa googlata ja pistää wikipediaan hakusanoja.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Curtvile - 07.03.2010, klo 03:28:20
Billi 99

(http://i364.photobucket.com/albums/oo86/curtvile1/Billi99.jpg)


Tim Salen taiteen ystävänä bongasin tämän 200 sivuisen albumin fantasiapelien alelistasta.
Enkä tiedä olenko ikinä saanut vastaavaa hinta-laatusuhdetta.

Salen sykähdyttävä mustavalkografiikka soljuu kuin hienoin pehmeä viski niin helpon ja vaivattoman oloisesti välittäen niin tunnetta kuin yksityiskohtaakin.
Ja aina tarinan ehdoilla.

Kirjoittaja Sarah E Byam on minulle uusi tuttavuus, mutta ilahduttava sellainen.

Komas maailmansota on käyty ohimennen ja maailma ei ole tuhoutunut. Mutta siitä on tullut raadollisempi: ne joilla on kaikki ja ne joilla ei ole mitään.
enin osa vaeltaa köyhyydessä ja "ylemmän" sosiaaliluokan, 'ristojen armoilla.
Teollisuuspatruuna Ray Chadam oli työntekijöilleen reilu ja omasi moraalisen kompassin.
Hänen tyttärensä Billi on korruptoituneen ja ostetun poliisin jahtaama, isänsä murhasta syytettynä, ja hänen osake-enemmistöään havittelevat kaikin keinoin rahanahneet keinottelijat.
Chadamin tehtailla käydään työtaistelua, mutta työntekijät saavat tuta ettei taistelu ole vain metafora.
Vain mystinen Toledon miekka käy yhden miehen sotaansa kaduilla kanssaihmisten ja sorrettujen oikeuksien puolesta.

Jos aiempi kuulosti etäisesti V for Vendettalta olet oikeassa.Toledon tunnus onkin ympyrän sisällä oleva T-kirjain...
 Karkeasta jäljittelystä ei kuitenkaan ole kyse. Vendettan lisäksi lainaa Zorrolta, Helvetistä ja Brechtiltä(ja jopa star warsilta).

silti tarinalla on oma äänensä

Vaikka Billi on nimihahmona esillä on kertomus monisäikeinen ja omaa useamman keskushenkilöhahmon, joista useimmista tehdään mahdollisimman aitoja ja uskottavia.
Useamman rikosjuonen ja rakkaustarinan lisäksi Billi 99ssä on aina valitettavan ajankohtainen teema: kuka omistaa kenet ja minkä, sekä millä on aitoa arvoa.

Se missä Billi 99 loistaa on ettei sorruta pahimpiin paatoksellisiin saarnoihin, pysytä vain omalla aina puhtaalla saippualaatikolla huutelemassa absoluuttista totuutta.
Jokainen veitsi leikkaa kahteen suuntaan.

jenkkisiirappikin uupuu vaikka menetysten seasta koetetaankin nousta uuteen päivään ja nostattaa jopa toivoakin.

Kaikkia teos ei varmasti miellytä. Osaa sen kriittisen sanoman  ja näkökohtien vuoksi ja osa lemppaa  Toledon Miekan takia koska silloin on pakosti "eskapistista viihdettä".
kaikkia ei vaan voi auttaa.

pieni ja rikollisen vähän tunnettu helmi.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Curtvile - 07.03.2010, klo 14:02:08
Spiderman Noir

(http://e.imagehost.org/0426/Spider-Man-Noir.jpg)

Marvelin Noir-sarja ottaa "tutut" supersankarit ja siirtää ne 20-30-lukujen synkeään rikosmaastoon. X-men noir oli paljon parempi kuin ododtin koska supervoimia ei ollut ja tarina oli viehättävän rujo.

Hämähäkkimies on aina ollut kirkasvärinen pirteän seikkailullinen hahmo, joten suhtauduin tähänkin sovitukseen ennalta epäillen.

30-luvun lamakaudelle sijoittuva tarina muuttaa kuitenkin asetelmaa positiivisesti:
peter parker on orpo jonka ensimmäisen maailmansodan veteraanisetä Ben on murhattu sosialistisen aktiivisuutensa takia.

Marvelversumin kakkosdivarilaisia on käytetty tässä oivallisesti niin pulphenkisyydessä kuin poliittisissa kannoissa.
neljännen valtiomahdin ja yhteiskunnan raha määrää asenteen kritisointi on kuvattu amerikkalaisittain rohkeasti.
Myötätuntopisteet ovat ammattiliittojen ja köyhällistön takana, laki ja oikeus on varattu niille joilla on rahaa ostaa se.

Nuoren peter parkerin piirteet ovat vakihämäriin verrattuna tutut mutta huumorista on tingittu ja nuoruuden kiihko esitetään hienosti.
Hämähäkin puremasta saadut voimat ovat heikoin lenkki ja ovat muuttaa vaivalla luodun ajankuvan ja juonen farssimaiseksi. tältä vältytään, mutta vain vaivoin.

Voiman tuoma vastuu ja seuraumukset on tuotu tähänkin, mutta aivan loppua lukuunottamatta tunnelma on pidetty noirissa yllättävän hyvin.

graafisesti jälki on miellyttävän rosoista ja tekee maailmastasopivan kauhtuneen ja eletyn oloisen.

Mikäli sosiaalisesti tiedostava kovaksikeitetty rikos ja Carnivale-tv-sarjan henkinen pulp uppoaa voi tätä minisarjan kokoomaa suositella.
Värikkään hämähäkkimiehen ystäville ehkä karvaan makuista kalkkia.



Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Lönkka - 07.03.2010, klo 15:43:55
Salen sykähdyttävä mustavalkografiikka soljuu kuin hienoin pehmeä viski niin helpon ja vaivattoman oloisesti välittäen niin tunnetta kuin yksityiskohtaakin.
Ja aina tarinan ehdoilla.
Tim Salea ostamalla ei mene koskaan vikaan!
Jopa Deathblow toimii.

Billi tuli aikoinaan luettua ja diggailtua jo irtonumeroina ilmestyessään.
Oikeassa olet että on rikollisen huonosti tunnettu.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Veli Loponen - 09.03.2010, klo 17:46:27
Byrnen Star Trek -sarjoja olen nyt lukenut, kun vihdoinkin tulivat minulle asti. Siis kahdesta viimeisimmästä, Star Trek: Crew ja Star Trek Romulans -kokoomasta. Ja kuten arvata saattaa, olen tykännyt.
Byrne on onnistunut saamaan sarjoihin aidon Star Trek -tunnelman, ajoittain jopa alkuperäisen tv-sarjan tunnelman. Kuvitus on suorastaan huimaa. Välillä pilkahtelee varhaisessa Critical Error -tarinassa oleva tunnelma. Esimerkiksi Crew-kokooman Ghosts-tarina on kaikessa yksinkertaisuudessaan (ja jopa ennalta-arvattavuudessaan) täydellinen scifisarjakuva.
Myös sarjojen ja elokuvien päähenkilöiden vältteleminen on ollut hyvä ratkaisu. Vaikka viittauksia alkuperäissarjaan on paljon, ei tarinoilla ja hahmoilla ole lainkaan muun jatkumon taakkaa, vaan hahmot seisovat omilla jaloillaan.
Nythän Byrne on tekemässä minisarjaa alkuperäissarjan lääkäristä McCoysta, myös Assigment Earthin jatkosarjalle on näytetty virheää valoa.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Lönkka - 09.03.2010, klo 18:43:52
Crew oli mielestäni jopa aika penteleen hyvä!


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: JJ Naas - 09.03.2010, klo 20:26:13
Byrnen Star Trek -sarjoja olen nyt lukenut, kun vihdoinkin tulivat minulle asti.

Nuohan kuullostavat kiintoisilta. Ulkomailta astiko piti tilata?


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Veli Loponen - 09.03.2010, klo 20:27:42
Bookdepositorysta tilaamalla maksoi hiukan yli kympin (10.20 tai jotain). Saattaa Suomestakin saada.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 23.03.2010, klo 17:28:14
Bremaud/Duhamel: Harlem 1
Le Guépard intrépide (Urhea Gepardi)

Kuten nimikin sanoo sarjakuva tapahtuu Harlemissa. Tapahtuma-aika on 1970-luvun puoliväli.
Meno on melko letkeää ja harmitonta, vaikka mukana on gangstereita ja ammattialsisnyrkkeilyä ja sinkoja ja vaikka mitä. Huumorisarja tämä taitaa olla.

Piirrostyyli miellyttää niin paljon, että hankin luultavasti sarjan myöhemmätkin osat.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=1414.0;attach=15714;image)
Alla isompi kuva.




Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: hannu lipponen - 23.03.2010, klo 19:26:29
Mehukkaan näköistä. Varsinkin kakkosruudun onomatopoeisia miellyttää. Lukisin.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 23.03.2010, klo 21:16:06
Ranskalaislilla sarjissaiteilla Harlem ei ole saanut juurikaan suitsutusta. Hieman tasapaksu sarjakuva on kyseessä, mutta mehukkaasti  piirretty.

Parempi sarjis on saman piirtäjän sarja: Inner City Blues.
Piirretty enemmän pop-tyylillä.
Onkohan tullut englanniksi?



Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: tolppis - 01.04.2010, klo 13:34:35
Nyt kun vielä muistan niin tällaista (muun muassa) tullut luettua kirjastosta lainattuna. Kauheasti enää noista muista mutta jokainen on ihan lukemisen arvoista sarjakuvaa:

The Authority. Book 3 : Earth inferno and other stories

Wolverine origins. Vol 1 : Born in blood / writer: Daniel Way ; artist: Steve Dillon (kommentti: Dillonin Wolvie on hämmentävän näköinen kun Dillonin tyyli on hiukan erilaista kuin mihin on Wolviessa tottunut, tai sitten Dillon tekee erilaista sarjakuvaa kuin mitä Wolvie on)

I can't believe it's not the Justice League / Keith Giffen & J. M. DeMatteis writers ; Kevin Maguire
(Kommentti: muistan vain että tämä on edelleenkin ihan yhtä hupaisa kuin "ennenkin")

God save the queen / written by Mike Carey ; painted by John Bolton ; lettering by Todd Klein
(Kommentti: komeaa fotografista maalausta)

Tuommoosta.



Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: hannu lipponen - 01.04.2010, klo 13:47:54
God save the queen / written by Mike Carey ; painted by John Bolton ; lettering by Todd Klein

Pidän Mike Careyta erinomaisena kirjoittajana. Ehkä kaikkien aikojen suosikkisarjakuvani on juurikin miehen kirjoittama Lucifer, Sandman spin-off. Bolton on myöskin mestarismies alallaan, joten: voisitko kertoa tuosta hieman enemmän? Oliko tarinapuoli kasassa?


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Curtvile - 01.04.2010, klo 16:04:53
Lukemisen arvoiseksi rankkaaminenkin on jo aika hyvin.
Daniel Way on pätevä kirjoittaja, joten sillä ja tuolla arviolla voisi melkein ajatella Wolverinen jopa lukevansa.

eilen tuli rahdattua tuplia ja triploja vaihtoon ja tilalle tuli otettua läjä sarjakuvaa:
X-Force:Angels&Demons oli malliesimerkki miten mennä metsikköön niin että lepikkö ryskää.
Kuvitus oli poser-ohjelmalle maalattua jälkeä ja kliinistä ja tarina lähti siitä että on lukenut 5-16 eri mutanttilehteä ja tuntee hahmot paremmin kuin sukulaisensa.
Ja voi veljet miten hurjia hahmot ovatkaan!
Rankkoja! Ihan törkeän rankkoja!
tai sitten ei...

Christopher Moellerin JLA: a League of One oli ihan luettava mukavan eurooppalaishenkinen maalattu albumi.
Olen pitänyt herran jäljestä Iron empires sarjoista saakka ja on aina miellyttävää että naishahmo, tällä kertaa Ihmenainen nostetaan aktiiviseksi toimijaksi eikä ole vain pakollinen seinäruusu.

Osa positiivisesta kokemuksesta johtui Vess - Wenzel mielleyhtymistä ja Niebelungenliediin heittävistä piirteistä.
Ei elämää suurempaa mutta kauniisti maalattu ja kuvakerronnaltaan toimiva sarjakuva.
Mikä sekin on joskus aika paljon sanottu.

Goonit ja välistä jäänyt Strangers in Paradise odottavat vuoroaan.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 08.04.2010, klo 15:33:13
Olen lukenut tässä parina iltana puolitoista Jonathan-integraalia. Sarjan tekijä on Cosey, jolta on kai julkaistu kymmenisen vuotta sitten pari albumia suomeksi. En ole niitä lukenut.

Jonathan kertoo alle kolmekymppisestä sveitsiläiskundista, joka elelee Intian, Tiibetin ja Kiinan rajaseuduilla. Piirroksista ja sivutaitosta tulee mieleen Buddy Longway. Cosey on myös Giraudinsa lukenut. Vaikka vaikutteet paistavatkin läpi, Coseyn tyyli on riittävän persoonallista, jotta piirrokset eivät näytä miltään pastisseilta. Tarinat ovat pienimuotoisia ja sympaattisia. Mystiikkaa ja muuta yliluonnollista on ripoteltu lisämausteeksi.

Jonathan-sarjakuva nauttii jonkinlaista kulttimainetta Ranska-Belgia-Sveitsi-akselilla.
Alunperin se ilmestyi Tintin-lehdessä 70-luvulla.

Tarinat ovat ehkä pikkuisen ohuita, mutta mikä ilahduttavinta olen pystynyt lukemaan ne melkein kokonaan ilman sanakirjaa.
Liikutaan siis melko perussanastossa.   ::)

(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=1414.0;attach=15899)
Jonathan 2 -intégralin kansi


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Matti Karjalainen - 18.04.2010, klo 12:36:42
Hamptonin perheen lomaretki Wyomingin leirintäalueella saa ikävän lopun kun liikemiehenä työskentelevän isäpappa-Garyn raatelee suurpeto, jota epäillään yleisesti karhuksi. Seuraavan täydenkuun aikana käy ilmi, että pedon hyökkäyksellä on muitakin vaikutuksia kuin sairaalareissu...

Robert Kirkmanin, mestarillisen "The Walking Dead" -kauhusarjakuvan käsikirjoittaman luoman "The Astounding Wolfmanin" (Image, 2010) alkumetrit ovat kuin mistä tahansa perinteisestä ihmissusimyyttiä käsittelevästä kauhutarinasta. Sarjakuva ottaa kuitenkin melko pian etäisyyttä tähän kun kehiin marssitetaan vampyyri Zechariah, jonka avustuksella Gary oppii hallitsemaan ihmissusi-voimiaan ja pian kaupunkia suojeleekin uusi supersankari, The Wolf-Man!

Garyn uutta elämää varjostaa kuitenkin se tosiseikka, että hän ei pysty aina hallitsemaan petomaista puoltaan ja muodostaa näin vaaratekijän kaikille lähelle osuville. Veren on vuodettava kun "se aika kuusta" koittaa.

Lisäksi työ- ja ihmissuhteet kärsivät, ja etenkin perheen teini-ikäisellä tyttärellä on vaikeuksia suhtautua isänsä rooliin ihmissutena. Nämä piirteet tuovat "The Astounding Wolf-Maniin" kaivattua lisäsyvyyttä, jota vielä höystetään hienovaraisella supersankariparodialla ja henkilöhahmojen taustoihin liittyvillä mysteereillä.

Lopputulos oli vähäsen pöhelö, mutta jokseenkin viihdyttävä paketti. Kakkososassa jatkettiin samoilla linjoilla, ja mukaan marssitettiin vielä hahmoja Kirkmanin minulle entuudestaan tuntemattomasta "Invincible" -supersankarisarjakuvasta.

Sarjan kolmososa on parasta aikaa yöpöydällä, eli tästä saattaa tulla vielä pitempiaikainenkin tuttavuus.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Lönkka - 18.04.2010, klo 17:11:25
Sarjan kolmososa on parasta aikaa yöpöydällä, eli tästä saattaa tulla vielä pitempiaikainenkin tuttavuus.
Ei tule.
Sarja saa valitettavasti hopealuodista numerossa 25.
Hienoa on se että käyttävät runsaasti numeroita lehden järjelliseen alasajoon eli irtolankoja ei solmita hätäisesti vikassa numerossa.

Mukava sarja, mutta ei mitään elämää suurempaa kuitenkaan.
Muuttuu kyllä jonnin verran tuosta alkuasetelmastaan.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Sanjo - 20.04.2010, klo 10:01:36
Mysterius The Unfathomable

Tulipa luettua tämä modernin päivän okkultismista, spiritismistä ja populaarikulttuurista ammentava humoristinen seikkailutarina. Karityyrimäisen ilmeikkäät ihmishahmot tekivät vaikutuksen kuten myös nykymaailmaan sijoitettu maailmanpelastustarina. Viehättävää oli että taikuri Mysterius joka selvittelee ihmisten yliluonnollisia ongelmia maksua vastaan omien kasaantuessa vauhdilla niskaan on aikamoinen mulkku josta hänen avustajansakin aiheellisesti häntä tylyttää, taikuuden taitajan ei mm. ikinä tarvitsee maksaa kenellekään mistään oikeasti ja omaa elinikää voi myöskin pidentää muiden kustannuksella.

Tunnettujen henkilöiden halvalla pistettyjä kopioita vilahtelee tarinassa ainakin Anton LaVeyn, Tohtori Seussin ja James Randin tunnistin, Burning man festivaali näyttelee keskeistä osaa ja sarjakuva onnistuu olemaan tuoreen tuntuinen vaikka näitä oikea maailma + maaginen piilotodellisuus juttuja on tullut vastaan ihan liikaakin.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: tolppis - 10.05.2010, klo 16:06:22
Nämä tullut luettua siis viime aikoina (muun muassa, loput ovat jääneet jo unholaan)

Welcome to Tranquility

Sinänsä ok idea kaupungista johon supersankarit vetäytyvät eläkepäiville. Silti: jo moneen kertaan luetun ja nähdyn tuntua ei voi välttää. Huvittava ajatus silti ja murhamysteerinkin vielä kunnon dekkarifanille sisältäen kyllä tämä viihdytti jos ei muuta.

http://en.wikipedia.org/wiki/Welcome_to_Tranquility

The Boys: Vol. 2

Sama pätee tähänkin kieli poskessa tehtyyn “kaikki supersankarit ovat pervoja mutta onneksi on The Boys pitämässä huolta että pervoilut pysyvät salassa mutta pervot saavat silti ansionsa mukaan”-tarinaan. Noh, tuossahan se tulikin jo setvittyä. Ihan hubaa menoa ja kuvitus oli aivan loistavaa, etenkin Snejbergin vinkeä tapa piirtää ihastuttaa meikää aina.

http://en.wikipedia.org/wiki/The_Boys_%28comics%29

Chimpanzee Complex: 1. Paradox

Tämä se vasta olikin kiintoisa tapaus. Lähes fotorealistista kuvitusta, yllättävänkin mieltä kiehtova juoni, joka nivoutuu mukavasti legendaariseen kuukävelyyn 1969. Pakko lukea jatkokin jos vaan löytyy kirjastosta nekin. Ja jos nyt on edes vielä ilmestynyt englnanniksi.

http://forbiddenplanet.co.uk/blog/2009/chimpanzee-complex-big-wonderful-epic-sci-fi/

Greek Street vol. 1

Yllättävän halvalla läksi (10 ecua) tämä kokooma. Sinänsä hiukan harmittaa että tarina vielä jatkuu koska ostaessani luulin kyseessä olevan ”minisarjan”. Hieman kyllä vaikea sanoa mitään tästä ennen tarinakokonaisuuden loppumista mutta kuvituksesta ei ainakaan jää uupumaan kun Northlandersiakin piirtänyt miekkonen Davide Gianfelice on puikoissa. Toivottavasti myös jatkokokooma on yhtä halpa.

http://en.wikipedia.org/wiki/Greek_Street_%28comics%29

Miss Don’t touch me

Tämä oli aika hauska tapaus. Ei ihan niin perverssi kuin nimi antaa ymmärtää mutta sinne päin kuitenkin. Ajankuva oli hienoa ja päähenkilö TODELLAKIN oli varsinainen Neiti Älkää Koskeko Minuun. Loppuratkaisu oli suorastaan groteski. Silti, jotain ehkä uupui, en oikein tiedä mitä. Ehkä päähenkilö oli hiukan ”ohut” kuten muutkin henkilöhahmot.

http://blog.newsarama.com/2009/01/25/review-miss-dont-touch-me/

http://www.flickr.com/photos/teohyc/3461704238/

Hound of the Baskervilles

Parempi kuin oletin kunhan totuin kauhean pitkiin dialogeihin. Animaatiomaista, maalauksellisen komeaa kuvitusta. Watson oli kyllä liian säälittävän näköinen hyypiö kuvittajan käsissä.

http://rhbfictions.blogspot.com/2009/10/propaganda-reviews-hound-of.html

Northlanders Vol 3

Etenkin kaksi ensimmäistä tarinaa iskivät. Kaksintaistelujuttu oli sekava ja hiukan ärsyttävä. Viimeinen Sven-stoori taas parempi vaikka hiukan ehkä liian ”yksinkertainen”.

http://warren-peace.blogspot.com/2010/04/northlanders-even-vertigo-can-do-pretty.html

Black Panther: Who is the Black Panther (Vol. 4 #1-6)

Black Panther: The Deadliest of the Species (Vol. 5 #1-6)

Ensimmäinen kokooma oli ehkä hiukan pateettinen mutta kun oli niin komiasti Romita Jr:n kuvittama niin minkäs teet, tykkäsin. Tokassa kokoomassa taas tarina oli ehkä parempi kuin kuvitus. Kyllä näitäkin lisää voi lukea.

http://en.wikipedia.org/wiki/Black_Panther_%28comics%29

En nyt enempää noista jaksa kirjoittaa tai muistella. Tuossa jokusessa linkissä on jopa ihan jonkun muun kirjoittamia arvostelujakin, lukekaapa niistä lisää jos kiinnostus heräsi mun pintapuolisista raapaisuistani.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Sanjo - 11.05.2010, klo 13:06:08
Haunt Of Horror: Lovecraft

Tuli luettua kokoelma näitä sarjakuvasovituksia H.P Lovecraftin nihilistisistä kauhukertomuksista ja runoista. Nautiskelin suunnattomasti Richard Corbenin kuvituksesta, en tiedä pystyvämpää rappion ja groteskin kuvaajaa.

Mielenkiintoiseksi lukukokemuksen teki että kokoelmassa on myös alkuperäiset tarinat ja värssyt niin että pystyy myös tarkastelemaan millä tapaa sovitus sarjakuvaksi poikkeaa, ja minkälaista taiteellista tulkintaa on tehty. Varsinkin runojen kohdalla hyvin vähäisistä lähtökohdista kehitetty mielenkiintoista lihaa ja laardia luiden ympärille. Täysin haudanvakavaa materiaali ei ole, esimerkiksi eräässä tarinassa Corben irvailee wanhan ajan rasistille Lovecraftille enemmän kuin vähemmän muikeasti.

Luulisin että kokoelma uppoaa jenkkiläisen kauhusarjakuvan ystäviin ja roolipelaajiin (tms. poikkeaviin) joiden parissa H.P Lovecraft on jonkin sortin kulttisuosiossa.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Sanjo - 25.05.2010, klo 09:33:02
GANGLAND

Tuli jonkin aikaa sitten hankittua tämä albumi täynnä lyhyitä rikostarinoita huimalta määrältä eri sarjakuvantekijöitä. Sisältö on siis 14 kappaletta lyhyitä tarinoita rikollisista, niin liituraitapukuisista gangstereista, venäjän oligarkeista kuin lökäpöksyisistä gangstoista ja kulman kundeista, vaihdellen sävyltään mielestäni traagisen, tragikoomisen ja ihan vain koomisen välillä.

Erityisinä valopilkkuina jäivät mieleeni Richard Corbenin kuvitus yhdessä lyhyessä tarinassa, Francis E. Decin kulttimainetta nauttiviin skitsofreenisiin salaliittoteorioihin pohjaava Worldwide Gangster Robot Radio Brains ja poliikoiran kaltereiden takaa kertoma surullinen elämäntarina.

Tekijöisssä löytyy tunnettuja nimiä suhteelisen iso listaus kuten: Dave Gibbons, Brian Azzarello, Joe R. Lansdale, Frank Quitely, Gibbons, Richard Corben, Kilian Plunkett, Mark Chiarello ja David Lloyd.

Linkki:
http://www.dccomics.com/vertigo/graphic_novels/?gn=1608 (http://www.dccomics.com/vertigo/graphic_novels/?gn=1608)


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: tolppis - 31.05.2010, klo 16:40:53
Kyllä kirjasto on sitten loistava paikka. Näitäkään en olisi varmaan tullut muuten lukeneeksi:

Marvelin ja ranskalaisen Soleilin yhteistyönä englanniksi julkaistua kamaa. Ythaq, the Forsaken world. Aluksi tätä oli hiukan hankala aloittaa kun A4-koko tuntui aivan liian pieneltä tihrulta (alkuperäinen albumikoossa?) mutta siitä huolimatta tarina alkoi vetää ja kuvitusta tuli ihailtua läheltä oikein tarkkaan. Naishahmoilla suuri rooli ja tässä olisi omasta mielestäni Sillageakin kiintoisampi suomentamisen arvoinen sarjakuva.

http://www.amazon.com/Soleil-Ythaq-Forsaken-Premiere-Marvel/dp/0785136266

Paul Pope 100% oli myös positiivinen yllätys. Sinänsä stoorina hyvin yksinkertainen mutta hlöhahmojen tunneskaala ja reaktiot tuntuvat hyvin aidoilta ja ihmisläheisiltä. Jollain tapaa todella lämmin sarjakuva hiukan kylmästä tulevaisuudenkuvastaan huolimatta (GastroVision vai mikä se nyt oli!)...

http://www.dccomics.com/vertigo/graphic_novels/?gn=2735

Vimosena muttei vähäisimpänä hyvin luotaantyöntävän näköinen sarjakuva Strange Embraces joka kuitenkin veti ilkeän tarinansa sisuksiin vääjäämättä. Julmahkoa tarinankerrontaa ja hämmentävää kuvitusta kaikessa vääristyneisyydessään.

http://www.strangeembrace.com/

Ja sarjislainapinkan kahlaaminen läpi jatkuu...


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Lönkka - 01.06.2010, klo 20:47:27
Ythaq on ihan kelpo mutta en kyllä sanoisi Sillagea paremmaksi.

Paul Pope on nero ja likimain kaikki miehen tuotokset ovat ns. must osastoa joten siitä vaan niitäkin lukemaan. Tosin Sin Titulo ja Ballad of Dr. Richardson ovat raskassoutuisia ja muusta tuotannosta poikkeavia.

Strange Embrace ei jäänyt millään lailla mieleen ja selailu tätä kirjoittaessa ei herättänyt mitään muistikuviakaan. Vanhuus ei tule yksin?


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Divine - 03.06.2010, klo 14:37:36
Haunt Of Horror: Lovecraft

Tuli luettua kokoelma näitä sarjakuvasovituksia H.P Lovecraftin nihilistisistä kauhukertomuksista ja runoista. Nautiskelin suunnattomasti Richard Corbenin kuvituksesta, en tiedä pystyvämpää rappion ja groteskin kuvaajaa.
Nuoruuden suosikkini Corben kuvittamassa aikuisuuden suosikkiani Lovecraftia! Voi joo! Taitaa mennä pakkohankinnaksi.

Itse sain eilen n. puolentoista vuoden odottelun jälkeen näppeihini Walking Dead -kokoelma Book 5:n. En vaan voi kyllästyä tuohon tarinaan, en sitten millään. Kirkman on nero. Tarinan aikana tulee niin ilkeitä kohtauksia että pahaa tekee, ja kokonaisuudessaan henkilökuvaukset ja tarinan eteneminen on saavuttanut jo ajat sitten eeppiset mittasuhteet.

Pahin ongelma oli se, että ahmin kirjan about samalta istumalta malttamatta keskittyä kuvitukseen sen vaatimalla tavalla. Pakko lukea tuo pienen sulattelun jälkeen pian uudestaan. Lehtiä on käsittääkseni jo ilmestynyt seuraavan kokoelmallisen verran, mutta kai Book 6:sta joutuu odottamaan taas jotain kaksi vuotta...


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Matti Karjalainen - 06.06.2010, klo 17:30:22
Joen taannoisesta suosituksesta tulin tilanneeksi tämän Amazon.comista.

Harold Sipe & Hector Casanova: Screamland (Image, 2008)

Harold Sipen käsikirjoittama ja Hector Casanovan piirtämä "Screamland" (Image Comics, 2008) on minisarja neljästä vanhasta Hollywood-näyttelijästä, joiden kunnian päivät ovat jääneet kauan sitten taakse, mutta jotka kerääntyvät vielä kerran yhteen esiintyäkseen japanilaiseen mangasarjaan perustuvassa elokuvassa "Monsterhunter 2000". Skenaariossa ei sinänsä olisi mitään kovin erikoista, elleivät kyseessä olisi Frankensteinin hirviö, Dracula, Ihmissusi ja Muumio.

Jokaisella monstereista on ollut rankkaa viimeisten vuosikymmenten ajan. Havajilaispaitaan sonnustautunut Frankensteinin hirviö juo liikaa, kuvioista kadonnut Muumio on WTC-tornien romahduksen jälkeen kiinnostanut enemmän USA:n turvallisuuspalvelua kuin elokuvissa käyvää yleisöä, Ihmissusi joutuu elääkseen pyörimään scifi-conien ikääntyvänä vetonaulana ja Dracula yrittää pysyä kaapissa. Uusi elokuva voisi avata jo kertaalleen sulkeutuneet ovet, mutta onko vanhoilla hirviöillä enää sijaa CGI-aikakauden Hollywoodissa?

Näistä aineksista syntyy hauska ja oivaltava sarjakuva, joka onnistuu paikoitellen olemaan vielä melankolisen koskettavakin. Suoranaista kauhusarjakuvaa tämä ei ole, vaikka sellaisia aineksia mukana myös on. Loppuratkaisu on hieman hätäinen ja kiirehditty, mutta muuten sarjakuvasta ei löydy pahemmin nokan koputtamista, vaan se on tutustumisen arvoinen kokemus niin sarjakuvista kuin klassisista Universal-kauhuelokuvista pitäville lukijoille.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: tolppis - 07.06.2010, klo 14:21:48
Ythaq on ihan kelpo mutta en kyllä sanoisi Sillagea paremmaksi.


Sanoinkin KIINTOISAMPI, en parempi  8] Johtuu ehkä myös siitä että Sillagen suom. alppari oli niin ohkaanen ja siinä ei lopulta ollut kauheasti purtavaa. Kun olen tottunut lukemaan nykysin putkeen noita pitkiä kokoomajulkasuja. Ehkäpä Sillagekin maistuisi vielä paremmalta hiukan tuhdimpina annoksina.



Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Curtvile - 09.06.2010, klo 23:05:09
näin käy kun tilaa Suomalaisesta kirjakaupasta: tilaus saapuu helmikuussa, sitä käy kysymässä viikon, parin välein ja sitten kesäkuussa se löytyy siitä samasta asiakastilaushyllystä missä se on nököttänyt joka kerta....

mutta se teos:
(http://i45.tinypic.com/5nvrl5.jpg)

Dark Horsen kokoelma on 104 sivua hyvää rikossarjakuvaa. monia varmasti kuvaillaan "kuluneiksi" ja muutamassa on selkeitä kaikuja mm. Millerin Sin citystä, mutta syy on selvä:
näissä kovissa tarinoissa kuljetaan klassisilla kaupunkikanjonien ja tyhjenevien syrjäkylien ankarissa oloissa ja totuus ei löydy kaurapuurosta.
Ainoa merkittävästi kokeellisempi tarina on Fracture joka sekin on sisällöltään sopiva antologiaan ja ken lizzin kuvitettu novellikin mahtuu aihepiiriin joskin on enemmän kuin outolintu sarjakuvakokoelmassa.
Paul Gristin KANElyhärin ja Brubakerin Millerille pokkaavan Criminal-stoorin lisäksi itse nostaisin lopun hienon muuannekin sarjakuvien maailmaan hattua nostavan The Bad Nightin (Azzarello/Moon/Ba) ja David Laphamin Open the goddamn boxin kärkeen mutta heikkoja lenkkejä?
ei ole.
jos ei pidä rikossarjakuvista tai sarjakuvista noin ylipäätään, sitten ehkä.
yksinäisiä naisia, heikkoja miehiä, tappajia, tavallisia ihmisiä.
Noir näyttää oikein hyvin ettei värejä tarvita.
Mustavalkoisilla sivuilla on paljon mustaa, myös niissä valkoisissa kohdin.

ISBN 978-1-59582-358-8


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: janne luokkanen - 30.06.2010, klo 23:18:37
Batman year 100

Olen kuullut paljon hehkutusta Paul Popesta, mutta yhtään sen sarjista en ollut lukenu. Varmaankin tuon ylenpalttisen hehkutuksen takia ei ole kiinnostanut. No nyt on luettu ja kaiken hehkutuksen mitä mies saa, niin sen hän myös ansaitsee. Hyvin kerrottu ja piirretty.

Ja vieläpä hyvin batmanmaisesti kerrottu. Mysteeria, juonenkäänteitä ja yhteiskunnallista otetta. Kaikkea tarpeeksi, mitään ei liikaa tai liian vähän. Tämä ei ole pelkkä Batman tulevaisuudessa, vaan se käsittelee legendaa joka eli meidän aikana ja ennen meitä. Tämä on se jatko-osa, jonka Millerin Yön Ritari olisi pitänyt saada. Huom. tämä ei jatka siitä mihin Millerin batmanit jäi, mitenkään.

Tämä tekee selvän eron perusbatmaneihin jo pelkällä piirrosjäljellä, mutta tämän kerronta - se on niin hienoa. Ja nyt luettuani yhden Paul Popen sarjiksen, niin tajuan millainen vaikutus hänellä on ollut amerikkalaisiin omakustannesarjistelijoihin. Internetissä kun törmää kaikenlaisiin siveltimen heiluttajiin, niin nyt vasta ymmärtää miten paljon ne on Popelta ottanu vaikutteita.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: tolppis - 15.07.2010, klo 15:20:24
näin käy kun tilaa Suomalaisesta kirjakaupasta: tilaus saapuu helmikuussa, sitä käy kysymässä viikon, parin välein ja sitten kesäkuussa se löytyy siitä samasta asiakastilaushyllystä missä se on nököttänyt joka kerta....

mutta se teos:
(http://i45.tinypic.com/5nvrl5.jpg)

ISBN 978-1-59582-358-8

Paljonkos tämä maksoi?


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Lönkka - 15.07.2010, klo 15:27:12
Paljonkos tämä maksoi?
Näyttäisi liikkuvan 13 taalerilla.

Tuosta näytettä:
http://www.darkhorse.com/Books/Previews/13-909?page=1


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: tolppis - 21.07.2010, klo 14:54:32
Hmmm. Täytynee käydä selailemassa jossakin. Näytteiden perusteella vaikea arvioida. Eka näytti Tim Salen kädenjäljeltä, sitten oli sitä kehuttua Kanea (joka ei minuun ole oikein iskenyt) ja kolmas näyte oli ihan uppo-outo...

Yritän tässä taas epätoivoisesti kaivaa mielestäni kesän aikana lukemiani sarjiksia mutta pelkkää blancoa tulee  :P Täytyy palata asiaan kun kaivelee mielen ja kodin arkistoja ja pinkkoja...


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: JV - 21.07.2010, klo 20:40:34


Paul Gristin KANElyhärin ja Brubakerin Millerille pokkaavan Criminal-stoorin lisäksi itse nostaisin lopun hienon muuannekin sarjakuvien maailmaan hattua nostavan The Bad Nightin (Azzarello/Moon/Ba) ja David Laphamin Open the goddamn boxin kärkeen mutta heikkoja lenkkejä?
ei ole.


Aika lailla samat nousivat itsellekin suosikeiksi. Mukava paketti lukea, vaikka se ei paljon uutta aiheeseen tarjoa, kuten totesit. Minulle hienoin juttu oli itselle vähemmän tutun Gristin sarjisnovelli, jossa ei sinänsä ollut mitään kummoista, mutta sarjakuvallinen tempo oli tottuneen tarinankertojan. Pitäisi ilmeisesti tutustua miehen tuotantoon!

Suuri osa jenkkiläisistä sarjisantologioista on sillisalaatteja, joiden tarinat on aika hutaisun oloisia. Tässä tapauksessa tekijöiden arvostus lajityyppiä ja lukijoita kohtaan näkyy tasaisessa laadussa.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: JV - 21.07.2010, klo 20:47:02
Sain luettua kaikki tähän mennessä ilmestyneet kuusi Scalped kokoomaa ja sarja on noussut tämän hetken suosikikseni. Jason Aaron on onnistunut kirjoittamaan hyvin uskottavia ja mielenkiintoisia henkilöhahmoja, eikä tarina rönsyile liikaa jo ensimmäisessä albumissa esitetystä lähtökohdasta. Eli lyhyesti sarjaa tuntemattomille: Sarja sijoittuu Prairie Rose intiaanireservaatille nykypäivän South Dakotassa. Tarinassa keritään auki yli 20 vuotta sitten reservaatilla tapahtunutta kahden FBI agentin murhaa useiden eri reservaatilla asuvien henkilöiden kautta. R.M. Gueran rosoinen taide sopii Aaronin synkkään maailmaan loistavasti. Vierailevien artistienkaan tyyli ei eroa liikaa Gueran kuvittamista numeroista.

Lisäksi luin 100 Bullets sarjan loppuun, josta kirjoitin jo 100 Bulletsin omaan ketjuun. Nyt olen aloittanut Gotham Central sarjan lukemalla ensimmäisen kovakantisen kokoelman In the Line of Duty. Sarjakuva on ehdottomasti hyvä, mutta ei sovi varmastikaan kaikille. Tarinointi on melko hidastempoista poliisidraamaa, jonka sarjan kirjoittajat Ed Brubaker ja Greg Rucka onneksi hallitsevat erinomaisesti. Ei kannata siis odottaa vauhdikasta toimintaa, vaan dialogiin painottuvaa poliisietsivien työtä ja ihmissuhteita kuvaavaa sarjaa.

Tarinoissa esiintyvät superpahikset ja -sankarit on onnistuttu nivomaan muuten tavalliselta poliisisarjlalta vaikuttavaan Gotham Centraliin luontevasti. Sarja kertoo Gothamin poliisin Major Crimes Unitista, joten rikoksiin liittyy yleensä joku Batmanista tuttu superrikollinen. Batmanin apuun M.C.U. turvautuu kuitenkin vain, jos on pakko. Michael Larkin pehmeäsävyinen taide on aina miellyttänyt silmääni ja niin tälläkin kertaa. Hän oli lempitaiteilijani myös Brubakerin kirjoittamissa Kapteeni Amerikoissa. Tätä tulee varmasti ostettua loputkin kovakantiset kokoelmat.

Kyllä! Olen hehkuttanut Kvaakissa Scalpedia sen minkä olen kehdannut. Ekat kolme albumia olivat loistava alku tarinalle. Minua vierailevat taiteilijat Scalpedissa jostain syystä häiritsevät paljon enemmän kuin yleensä, vaikka he ovat ihan passelia jälkeä tehneetkin. Tarinan tunnelma vain kohdallani lepää molempien tekijöiden saumattomassa yhteistyössä.

TwoMorrow Publishing -lafkan Draw! 18 -lehti, jossa on Gueran haastattelu on saatavana pdf:nä ilmaiseksi (http://twomorrows.com/index.php?main_page=product_info&cPath=108&products_id=921).



Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: bats - 25.07.2010, klo 17:02:44
Brad Meltzer, Rags Morales - Identity Crisis

Olin lukenut tästä ylistetystä DC-pläjäyksestä, joten päätin ostaa tämän, kun en Good Fellowsista muutakaan löytänyt. (Mikä on sinänsä hyvin erikoista, koska paikka on täynnä sarjiksia. Ei, en väitä että GF:n valikoima olisi huono.)

Luin ensin Joss Whedonin esipuheen, jonka mukaan alun kuvaus Elongated Manin avioliitosta sai hänet pitämään hahmosta. Itse olen eri linjoilla, kuvaus Ralph ja Sue Dibnyn suhteesta oli niin ällöttävän imelän siirappinen, että olen melkein iloinen siitä että Sue päästi "kylmän pierun". Alussa siis tapahtuu mystinen murha, joka laittaa tapahtumat liikkeelle ja pitää jännityksen yllä koko tarinan ajan.

Pidin hyvin paljon siitä, että albumi kuvaa supersankarien ongelmia ja tuo heidät jopa kirpaisevan lähelle. Erityisesti hautajaiskohtaus, jossa sankarien on pakko olla värikkäät puvut päällä, on sekä surullinen että absurdi. Ylipäätään sarjakuva on hyvin raikas, ei lainkaan tunkkainen kuten osa supersankaritarinoista.

Ihmetyksen aihetta minulle antoi se, että yksi ainoa supervihollinen sai melkein koko JLA:n kukistettua yhdessä vaiheessa. Tämä oli kaltaiselleni marvelistille järkytys, vaikka tämä taistelu olikin hyvin ja uskottavasti kuvattu. Ainakaan taistelu ei ollut sitä mistä DC:n JLA-tarinoissa en ole pitänyt, eli koko ryhmä laitetaan polvilleen jonkun supervihollisen halvan aivopähkinän takia, joka sitten pitää ratkaista. Näissä lukemissani tarinoissa ei varsinaista taistelua, jota supersankarisarjakuvalta odotan, ole juuri lainkaan.

Mutta tämä tarina onkin niihin verrattuna aivan toinen.. tarina. Minä todella pidin tästä sarjakuvasta, ja pidin myös DC:n hahmoista tässä tarinassa. Toivon todella löytäväni muita vastaavanlaisia helmiä DC:ltä. Vaikka minusta JLA on aina ollut absurdi idea, kun useimmat sankareista yksinäänkin vastaavat tusinaa Marvelin sankaria, tässä tarinassa kaikki DC:n sankarit olivat hienosti ja inhimillisesti kuvattuja.

PS. Huomasin, että olen kirjoittanut tänne useammankin arvostelun. Tämä on aika mukavaa hommaa, voi treenata omaa kirjoitustaitoaan. :)


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Doctor Phantomizer - 26.07.2010, klo 00:59:09
Ihmetyksen aihetta minulle antoi se, että yksi ainoa supervihollinen sai melkein koko JLA:n kukistettua yhdessä vaiheessa. Tämä oli kaltaiselleni marvelistille järkytys, vaikka tämä taistelu olikin hyvin ja uskottavasti kuvattu.

Tarkoitatkos sitä Deadshottia tai mikä se nyt oli? Sekoitan sen aina Deathstrokeen...
Kuitenkin. Onhan DC:llä Prometheuskin, joka on ns. paha versio Batmanistä, joka kantaa varustevyössään niin kryptoniittia, liekinheitintä ja ties mitä kuivaa maata pysäyttääkseen koko JLA:n pelkällä napin painalluksella. Nämä tämmöiset "One shot, and you're all dead!" tyyppiset heebot tuntuvat olleen DC:llä jokin isokin hitti. Mutta kyllähän Marvelillakin löytyy Tuomari, Mr. X ja muita jotka osaa pistää kaikki sankarit matalaksi, mutta kumma kyllä epäonnistuvat siinä aina...


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 26.07.2010, klo 01:09:19
Elongated Man -sarjakuva 60-luvulta perustui suosittuun Thin Man (http://en.wikipedia.org/wiki/The_Thin_Man_%28film%29) -leffasarjaan. DC:llä oli tapana yhdistää uusiin supersankareihin jotain muutakin yleisöä kiinnostavaa ja erityisesti yleisölle tuttua.

Kun Ralph Dibny esiintyi ennen soolouraansa Salaman seikkailuissa muutaman kerran, ei vaimoa mainittu lainkaan. Sue tuli mukaan vasta kun Kumimies alkoi Detective Comicsin jatkosarjana, ja olikin sitten aina mukana. 1970-luvun JLA-esiintymisissä ei Suea näkynyt, kuten ei muidenkaan sankareiden sivuhahmogalleriaa yleensä.

Sitten 80-luvulla kun Ralph liittyi Justice League Europeen niin Sue seurasi perässä, ja oli JLE:llä töissä.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: tolppis - 26.07.2010, klo 14:37:34
No niin. Tässäpä tätä kesän aikana kirjastosta lainattua ja luettua kamaa. Tänään palautan koko satsin Espooseen kirjastoon joten jos jotakuta kiinnostaa jokin näistä niin ei kun etsimään/varaamaan/lainaamaan. Yritän jokaisesta sanoa muutaman sanan, ikävä kyllä muisti on aika hatara joten mielikuvat joistakin näistä ovat jo hiukan haalistuneet:

The amazing Spider-man : Return of the Black cat / writers Joe Kelly, J.M. DeMatteis, Marc Guggenheim

- Jaa-a, tämä oli muistaakseni ihan jees. Suoraan sanoen en kauheasti enää tästä muista...

Superman & Batman vs. vampires & werewolves / Kevin Vanhook, writer ; Tom Mandrake, artist and cover

- Mielestäni aika tökerösti piirretty ja stoorikin oli hiukan höperöhkö.

X-men : Worlds apart / writer: Christopher Yost ... [et al.] ; penciler: Diogenes Neves...[et al.]

- Jäi se uusin tarina kesken, en pitänyt kuvittajasta. Lopussa oleva klassinen Claremontin & Byrnen stoori on ihan siisti (ja toki jo tuttu suomalaisesta X-menistä 80-luvulta).

The Hitman's daughter / John Wagner, writer ; Frazer Irving, artist

- Tarina oli kiintoisaa jatkoa Buttonman-saagalle mutta kuvittaja ei oikein Ransoniin verrattuna istu tähän Buttonmaniin vaikka ihan ok onkin.

The chill / writer: Jason Starr ; art: Mick Bertilorenzi

- Tässäpä ilkeä pikku sarjakuva, tykkäsin kovasti. Täytyypä etsiä Starrin romskuja käsiin. Kuvituskin rulasi.

Blazing combat / [story by Archie Goodwin ; art by Joe Orlando ... [et al.]

- Todella mainio kokooma legendaarisesta ja USA:n armeijan aikoinaan lyttäämästä sotasarjakuvan klassikosta. Tarinoiden aikajanatkin mukavasti vaihtelivat USA:n vapaussodasta Vietnamin sotaan asti ja jopa USA:n ja Espanjan välisestä vuoden 1898 sodasta (joka suoraan sanoen aivan outo tapaus meikäläiselle) yksi juttu. Parhaiten mieleen jäi Alex Tothin 1. maailmansodan kanadalaislentäjä-ässästä kertova stoori.

Terra Occulta / Warren Ellis, Jerry Ordway, David Baron

- JLA vs Planetary Elseworlds-stoori. Kummallisen suppea ja hutaisten tehty olo jäi tästä, pidempäänkin käsittelyyn olisi ollut aineksia.

Locke & Key : welcome to Lovecraft / written by Joe Hill ; art by Gabriel Rodriguez

- Tässäpä löytö! Sekoitus Moottorisahamurhaajaa&kummitustarinaa&perhetarinaa&dekkaria + yksi keskeinen hahmo joka toi mieleen ihan kauhuelokuva Ringin/Ringun. Kuvitus aiheutti hiukan närästystä mangamaisuudellaan kun selasin tätä kirjastossa mutta tarina oli niin mainio että kuvitukseenkin alkoi suhtautua myötämielisesti. Locken perheen edesottamuksien seuraamista täytyy ehdottomasti jatkaa ja ehkäpä jopa hankkia hyllyyn.

Sitten pari (jäi eri syistä tosin) kesken:

Johnny Cash, I see a darkness : a graphic novel / by Reinhard Kleist

- Yksinkertaisesti unohtui tämä Cash-elämänkerta lukupinkkaan. Täytyy lainata joskus uudestaan.

Dead irons / writer James Kuhoric; artist Jason Shawn Alexander

- Ja tämä ei vain maistunut, johtunee kuvituksesta joka toi mieleen lähinnä pimeässä huoneessa huonon taskulampun kera vaeltamisen...



Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 02.08.2010, klo 14:49:57
Mike Dawson: Freddie & me,  A Coming-of-Age (Bohemian) Rhapsody
304 sivua (http://www.amazon.com/Freddie-Me-Coming-Age-Bohemian/dp/1596914769/ref=sr_1_2?ie=UTF8&s=books&qid=1280748979&sr=8-2). In english.


Oikein sympaattinen tarina. Pidin kovasti. En ole koskaan ollut mikään sen kummempi Queen-fani, joten tämä sarjakuva oli kyllä ihan avartavaa luettavaa.

Sarjakuvan keinot dawson hallitsee erittäin hyvin.
Piirrokset jokseenkin kökköjä, mutta sopivat omaelämäkerralliseen "päiväkirjamuotoon".

Olen kyllä sitä mieltä, että Dawson olisi voinut piirtää korvat yksityiskohtaisemmin. Nyt ne ovat kummalliset mikkihiirimäiset valkoiset alueet.

Kokonaisuutena miellyttävä lukukokemus, mutta tuskinpa tähän tulee enää uudelleen tartuttua, sen verran köyhää on opuksen visuaalinen anti.

Jos joku haluaa tämän ostaa, niin voin toimittaa kerran luetun kappaleeni vaikka Helsingin kahvilatapaamiseen tai saman kaupungin festareille. Hinta 10 euroa. Yksärillä voi lähestyä.


Otsikko: Vs: Kerro ilonaiheesi
Kirjoitti: Korro - 06.08.2010, klo 15:16:46
Luin äsken Dark Avengers:Moleculeman (Vol2).Omistan Vol1:sen myös ja olin ihan täpinöissäni jo ekoistanumeroista.Suosittelen lämpimästi,jos Egmont on yhtään hereillä niin näitä Suomeksi.Tuskin tulee mutta aina voi ehdottaa.
^^


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Lurker - 08.08.2010, klo 20:59:29
David Small: Stitches

Ensimmäinen lukureaktio oli, että kuinka joku voi kirjoittaa näin henk. koht. asioista, elämänsä kipupisteista, kaikkien nähtäväksi. Sitten tajuaa, kuinka paljon kirjailija on käynyt elämäänsä  läpi, kuinka hän on selvinnyt lopulta koko paskasta ja tehnyt siitä taideteoksen. Ei se mitään terapiaa ole ollut, olisi jotenkin vähättelevää väittää niin, vaan se on varmasti ollut jonkinlainen vapautus. Minä selvisin, kertoo kirjailijaminä.

Small on niin hyvä, jotta hänen romaaninsa kieli on yhdeksi sulautuneen tekstin ja kuvan summa. Sitä todellakin lukee kuin romaania; se on sarjakuvaa mutta sen unohtaa olevan sarjakuvaa. Stitches on rankempi kuin Bechdelin Hautuukoti, kun se lapsuus ja nuoruus nyt meni niin kuin meni. Mutta ei näitä mihinkään paremmuusjärjestykseen voi laittaa, tietenkään.  Eihän kenenkään elämä voi olla parempi tai huonompi kuin toisen.

Stitches-romaanissa on realismin kyytipojaksi kauhuelementtejä, kauhun lähettiläitä, vaikka itse elämä siinä sitä kauheinta on: taudit, mielisairaudet, kaiken muuttavat salaisuudet, ja se hirvein, arkeen jokapäiväiseksi pinttynyt ankeus ja ahdistus, kaiken tukahduttava epämääräinen huono olo.

Silti romaanin sävy on lopultakin toteava, ja asenteeltaan ällistyttävän rohkeuden ja voiman kuvaus. Ja joitakin ruutuja ei kerran luettuaan koskaan unohda...


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Mon of Olay - 10.08.2010, klo 18:53:53
Garth Ennis, Jagen Burrows: Crossed, Volume 1
Oikein hyvää kauhusarjakuvaa globaalista tautiepidemiasta, joka on muuttanut suurimman osan ihmiskunnasta psykoottisen ilkeäksi. Garth Ennis on vaihteeksi hiukkasen hillinnyt kiroilua ja sikailua keskittyen enemmän melankoliaan, ja lopputulos kuuluu lajityyppinsä kärkikastiin.

Evan Dorkin, Jill Thompson: Beasts of Burden Volume 1: Animal Rites
Oikein kaunista Eisner-palkittua kauhusarjakuvaa kotieläimistä, jotka selvittävät kotikaupunkinsa mystisiä ja groteskejakin tapahtumia.   

   



Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: tolppis - 17.08.2010, klo 16:09:16
Tämä olisi pitänyt tehdä aikaisemmin kun näistä jotain vielä muistin mutta tässäpä viimeisen kuukauden aikana luettua kamaa kirjastosta lainattuna. Tänään palautan nämä ja painavat ihan järjettömästi, lääääähhhh...

Yritän epätoivoisesti pinnistää muististani jotain sanottavaa näistä:

Dominic Fortune : It can happen here and now kokooma by Howard Chaykin et al.

- Chaykinin kulmikas, omaperäinen tyyli on ristiriitaisia tunteita herättävää. Toisaalta tarkkaa ja realistista, toisaalta tyyliteltyä. Tarina nyt oli sitä Natsit jaarin jaarin skeidaa mitä nyt suolletaan vähän väliä. Luin vain ekan stoorin, muut jäivät lukemati jo ajanpuutteen vuoksi (ja toka stoori oli hiukan...omituisen rasittavaa jo silmille fyysisestikin tihrustaa...). Yllättävän rohkeaa sinänsä vaikkei tietysti mitään Black Kissia ollutkaan.

Batman under the Cowl by Grant Morrison et al.

- Tarinakokoelma Battiksen uran varrelta kun Battiksena ollut joku muu kuin Bruce Wayne. Ihan ok mutta hiukan turhan sillisalaattimainen kokoelma.

Powers : Who Killed Retro Girl? by Bendis & Oeming

- Tarinan ratkaisu oli vähän "helppo". Lukenut tämän kai ennenkin. Hiukan haalea jälkimaku jäi.

Wolverine : Origins Dark Reign

- Rajua menoa raksalla sanoisin mutta olen tätä Wolvien nykysaagaa lukenut ihan kronologisesti ihan "pulpfictionisti" joten hiukan hämärtää lukukokemusta...

Wolverine First Class Class Actions

- Tämä oli kiintoisa tuttavuus, ns. vanhaan aikaan sijoittuvia erillis-stooreja. Kuvittajatkin olivat mukavan vaihtelevia tyyliltään. Nice one.

Batman R.I.P. by Grant Morrison, Tony S. Daniels et al.

- Outo sekamelska oli tämäkin ja roistokavalkadi oli aika...narrimainen...Olen sitäpaitsi nyky-Battiksenkin menosta ihan pihalla ja näiden kirjaston kokoomien varassa.

Captain America : Theatre of War by Paul Jenkins at al.

- Sivari kun olen niin tykkään kaikesta sotaisesta  :laugh: Ihme sinänsä että Jenkins ei ole...jenkki. Sen verran paatoksellista osin oli tarinointi vaikka tykkäsinkin joistakin ideoista (esim. ekan stoorin "pelkuri", tokan stoorin "vihollis-sotilaskin on parhaimmillaan hengenheimolainen"-käsite).

Saapas nähdä mitä tällä kertaa sarjisosastolta bongaan, toivottavasti hiukan vaihtelevampaa kamaa kuin tämä satsi joka hiukan liiankin superheerosmainen.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Doctor Phantomizer - 17.08.2010, klo 21:15:59
Tolppis tuntuu käyttävän tismalleen samoja kirjastoja kuin minä valikoimasta päätellen. Noista itse valitsisin tuon Morrisonin R.I.P.:n vaikkei se olekaan mielestäni miehen parhaita Batmaneitä. Mutta hyvin perinteistä Morrisonia kaikessa omituisuudessaan. Mielestäni juuri jokin aika sitten alkanut tarinan jatko-osa on parempi. Morrisonin Batman on melkein kirjaimellisesti ihan eri universumista (miksei Morrisonin Batverseä ole laitettu vertailuun Millerin Batversen kanssa? Ovathan molemmat ison vision Batman miehiä). Mistään nykyisestä jatkumosta ei tuossa tarvii vielä tietää, jos ei tuota ymmärrä niin ei ymmärrä, mutta menepä yksikin numero eteenpäin, niin kiljut jo apua. Onneksi tosiaan on Kvaak auttamassa...

Tarina nyt oli sitä Natsit jaarin jaarin skeidaa mitä nyt suolletaan vähän väliä.

Kiva kuulla että joku muukin kuin minä on kyllästynyt natseihin. Mitä seuraavaksi? Natsit, vampyyrit, Dragonball Z, Turtlesit ja Batman samassa tarinassa? Minulla ei ole kyseisiä elokuvissa manian synnyttäneitä mitään vastaan, mutta liikaa on liikaa.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: bats - 17.08.2010, klo 22:04:49
Kommunistinen ja yleisesti Neuvostoliiton aikainen kuvasto on paljon esteettisempää ja kiinnostavampaa kuin natsien. Juttelin juuri tästä neuvostoliittokamankeräilijäenoni kanssa. Kommunistisen Venäjän alussa venäläiset taiteilijat olivat oikeasti innoissaan uudesta aatteesta ja taide kukoisti.

Kommunismissa on aina ollut hyvä pohja-ajatus. Se vetoaa ihmisten yhteisöllisyyteen ja oikeudenmukaisuuteen eikä valtaan, voimaan ja vahvimman oikeuteen kuten natsien ideat.

Palatakseni aiheeseen kliseet ja aiheet niin Neuvostoliittoa ja puna-armeijaa pitäisi käsitellä paljon enemmän populaarikulttuurissa. Siinä on paljon osa-alueita täysin läpikäymättä ja niitä käytettyjäkin voisi esittää uudessa valossa. Natsit pois ja neukut tilalle. Natseista on tullut täysi klisee ja kliseestä kasvaa pikkukliseitä jotka ovat aina samassa sopassa natsien kanssa. Nahkabootsit ja -takit, natsikypärät, rytmikäs marssi, hakaristilippu, Hitler, kaasunaamarit, SS, natsisalaliittoteoriat.. Näitä riittää.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Jukka Laine - 17.08.2010, klo 22:14:37
Kommunistit olivat niin klisee 50-60-luvulla, että se tie kuljettiin loppuun. Parodioita on ollut senkin jälkeen, kuten Teräsmies Punaisena Poikana. Mutta parodioitahan oli 50-luvullakin. Jos jostain saatte käsiinne Fighting American-kovakantisen niin saatte nauraa. Joe Simon ja Jack Kirby tekivät.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Dennis - 18.08.2010, klo 00:28:38
Kaksi kauhusarjakuvakirjaa tai noh sinne päin!
Aloitetaan positiivisesti  :)

Marvelin Vamire Tales sarjakuvat koostetaan näemmä kirjoiksi, ykkösosa ilmestyi ja siinä on numerot 1-3 . Vampire Tales oli aika lyhytaikainen sarja vain 11 osaa ilmestyi 1970-luvulla. Lehdissä oli sekä sarjakuvaa että artikkeleita vampyyriaiheista mm leffoista.

Eka osa yllätti todella komeasti, ajan hammas on tietty purru, mutta kyllä nämä ovat jopa paikoin jänniä, piirrosjälki on loistavaa. Sarjiksissa on potkua. Suosittelen kaikille, jopa niille jotka ovat saaneet tarpeeksi torahampaista noiden telkkarin ja elokuvien teiniangstia pursuavien munattomien kuvastusten takia.

Kirjassa on 200 sivua ja painojälki on hyvää.

Tässä muutama linkki josta lisää tästä sarjakuvasta. Ekassa linkissä on listaa tekijöistä, ja paljon on laatutekijöitä ollut mukana aikoinaan.

http://www.tfaw.com/Profile/Vampire-Tales-Vol.-01-TPB___364464

http://en.wikipedia.org/wiki/Vampire_Tales

http://marvel.wikia.com/Comics:Vampire_Tales_Vol_1


Sitten se pettymys!

Creepy osa 6, odotin todella paljon tältä, mutta en saanut oikeastaan mitään irti tästä, monet sarjat olivat unettavia ja suorastaan tylsiä. Sarjan heikoin kirja. Toki kuvitus on laatua ja osin mestarillista, mutta ei tästä oikein jännitystä irtoa, ei edes nostalgia-lasit silmillä.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: tolppis - 18.08.2010, klo 12:58:37

Sitten se pettymys!

Creepy osa 6, odotin todella paljon tältä, mutta en saanut oikeastaan mitään irti tästä, monet sarjat olivat unettavia ja suorastaan tylsiä. Sarjan heikoin kirja. Toki kuvitus on laatua ja osin mestarillista, mutta ei tästä oikein jännitystä irtoa, ei edes nostalgia-lasit silmillä.

vink vink: Näitä Creepy-kokoomiakin löytyy pk-seudun kirjastoista  ;) Notta eikun vaan lainaamaan (mulle olivat turhan painavia, skrivaan taas kun saan eilen londaamani luettua että mitä sitä taas tulikaan raijattua kotio)...


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Doctor Phantomizer - 18.08.2010, klo 15:50:35
Parodioita on ollut senkin jälkeen, kuten Teräsmies Punaisena Poikana. Mutta parodioitahan oli 50-luvullakin.

Satiireja. Kun parodian aihe on poliittinen tai ammentaa huumorinsa todellisesta elämästä, se on satiirí. Teräsmies toimii Punaisessa Pojassa vain satiirin kertojana ja tarinan provosoivana vastakkain asettelua luovana symbolina ja deus ex machinana, mutta varsinaisena satiirin kohteena ovat kommunisit ja Amerikkalaiset kapitalistit.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 18.08.2010, klo 16:08:43
Pravda, La Survireuse.
Legendaarinen Guy Peellaertin pop-taiteen muotokieltä hyödyntävä sarjakuva.
Kuvalliselta anniltaan kiinnostava ja jopa komeakin. Juoneltaan ihan tuubaa, joskin
jotain yhteiskuntakritiikkiä voi nähdä jos kuvittelee näkevänsä.

No, tällaisista lähtökohdista se eurooppalainen aikuisille suunnattu sarjakuva on ponnistanut.


  (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=1414.0;attach=17382)


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Lurker - 24.08.2010, klo 12:35:56
Criminalin eka kaari, Coward.

Tuossa joku valitteli Vertigo Crimen verenvähyyttä, niin tässä sitä ei ollut. Tarina oli väkevä. Ja ainakin minut tarinan psykologinen twist ending yllätti.

http://en.wikipedia.org/wiki/Criminal_(comics)
http://www.edbrubaker.com/


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: tolppis - 24.08.2010, klo 15:08:53
No Brubaker on kyllä (rikos)tarinankertojana ihan omassa luokassaan! I think'o so anyway.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Lönkka - 24.08.2010, klo 16:26:10
Toisaalla naristiin juuri Vertigon Crime sarjan tasosta; Criminal pesee niillä lattiaa.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Curtvile - 24.08.2010, klo 20:35:36
Toisaalla naristiin juuri Vertigon Crime sarjan tasosta; Criminal pesee niillä lattiaa.

ja Scalped puhaltaa kuivaksi.

Itse olen kyllä Vertigo crimeenkin sangen tyytyväinen.




Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Lurker - 24.08.2010, klo 20:44:11
Vertigo Crime taitaa muutenkin olla ihan tarkoituksella vähän semmoista perinteisempää, lajityypin tuttuja kuvioita noudattavaa kerrontaa. Dekkarinlukijoita kaiketi yritetään saada sarjakuvahyllyn ääreen kirjakaupoissa. Hyvä tavoite.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: VesaK - 24.08.2010, klo 20:57:10
Taitavat olla ranskalaiset tässä alkuperäisiä sylttytehtailijoita. Muutama vuosi sitten alkoivat julkaista ravakkaan tahtiin sarjakuvasovituksia dekkareista, mm. Donald E. Westlaken Kuumasta kivestä. Harmi kyllä se versio ei ollut kaksinen.

Tardi-sovitusta Manchetten trilleristä West Coast Blues (http://www.fantagraphics.com/index.php?page=shop.product_details&flypage=shop.flypage&product_id=1608&category_id=573&manufacturer_id=0&option=com_virtuemart&Itemid=62) on puolestaan kehuttu


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 24.08.2010, klo 21:08:18
West Coast Blues

Mulla on West Coast Blues.
Alku ja keskikohta kulkee kivasti,
mutta lopussa oli muistaakseni jotain lievää pettymystä aiheuttavaa.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Curtvile - 24.08.2010, klo 21:08:35
Taitavat olla ranskalaiset tässä alkuperäisiä sylttytehtailijoita. Muutama vuosi sitten alkoivat julkaista ravakkaan tahtiin sarjakuvasovituksia dekkareista, mm. Donald E. Westlaken Kuumasta kivestä. Harmi kyllä se versio ei ollut kaksinen.

joo, unohdetaan 50-luvun jenkkirikossarjakuvat jotka pesevät koko ranskan uuden alloon ja pari muuta vesialuetta.

Vertigo crime takana on minusta ollut 100 bulletsin ansaittu suosio. 100 bulletsin lukijoista osa lukee santamiestäkin mutta kehtaan epäillä heidän olevan kokonaismassasta vähemmistö.
Kuuluva ja näkyvä yleisesti sarjakuvasta kiinnostunut vähemmistö mutta lukumääräisesti vähemmistö kumminkin.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: VesaK - 24.08.2010, klo 21:11:59
joo, unohdetaan 50-luvun jenkkirikossarjakuvat jotka pesevät koko ranskan uuden alloon ja pari muuta vesialuetta.

Noh, ei nyt niitä unohdeta. Siis unohdeta 1940/1950 vaihteen rikossarjakuvia jenkeissä. Sitten tuli Code ja poks.

Tarkoitin tätä Ranskan uutta uutta dekkari / sarjakuvasovitusten aaltoa. 1960-luvulla ranskikset tekivät (mitä kummallisimpia) versioita jenkkipulpista elokuviksi, nyt sitten sarjakuviksi.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Lönkka - 24.08.2010, klo 23:33:13
Vertigo Crime taitaa muutenkin olla ihan tarkoituksella vähän semmoista perinteisempää, lajityypin tuttuja kuvioita noudattavaa kerrontaa.
Criminal onnistuu samassa kyllä tyylipuhtaamin.

Mutta ihan luettaviahan nuo Crimetkin ovat olleet ja Executor oli hyvä.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Lurker - 25.08.2010, klo 09:54:39
Pride of Baghdad on Brian K. Vaughanin kirjoittama ja Niko Henrichonin taiteilema sarjakuva-albumi eläintarhasta vapauteen päässeen leijonalauman vaelluksesta Bagdadin "vapautuksen" aikana.

Ei eläimillä tietenkään ole monimutkaisia moraalirakennelmia ja sivistyssanoja vilisevää kieltä, mutta homma toimii silti. Kirjan kohokohtia on Tigris-joen varrella käyty keskustelu vanhan kilpikonnan kanssa, jossa muistellaan sotia Babylonin ajoilta lähtien.

Ulkoasu ja kuvasommittelu on tässä sarjakuvassa niin hienoa kuin olla voi. Tarina perustuu tositapahtumiin joten "happy end" ei toteudu. Eläinsadusta siirrytään tyylikkäästi realismiin, muttei sitä faabeliperinnettä silti kokonaan hylätä: "Taivas putoaa, taivas putoaa."

THE JOY OF PRIDE: VAUGHAN TALKS "PRIDE OF BAGHDAD" (http://www.comicbookresources.com/?page=article&id=8051)


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: tolppis - 25.08.2010, klo 11:22:11
Pride of Baghdad on ihan sikahyvä. Parasta "Irak-käsittelyä" mitä populäärikyldyyristä löytyy.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: keijoahlqvist - 02.09.2010, klo 10:57:44
Emma Haapamäki arvosteli sarjakuvamuodossa Naama-kustantamon Suuren koirakirjan (http://www.sarjakuvanteko.fi/wiki/index.php?title=Suuri_koirakirja). Emu on jatko-opiskelija Limingan sarjislinjalla.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Sanjo - 17.09.2010, klo 13:29:34
Tuli juuri luettua Pat Millsin ja Leigh Gallagherin Defoe, joka kokoaa kaksi ensimmäistä 2000 AD lehdessä julkaistua tarinaa albumimuodossa.

Sarjakuvan maailma on on outo häspäkkä jossa vuonna 1666 pudonnut meteoriitti on saanut aikaan epäkuolleiden kansannousun Night of The Living Dead ja Evil Dead leffojen hengessä, päähenkilö lanaa epäkuolleita epämääräisellä steampunk teknologialla ja sivuhenkilöiden kaarti on ilmeisesti aikakauden kuka on kukin friikkigalleria.

Pat Millsin Defoestaa tulee nostalgiset fiilikset miehen Nemesis The Warlockiin jossa myöskin kovat heebot pitivät poliittisia vakaumuksiaan selventäviä helvetin pitkiä puheita toisilleen kesken taistelua.

Jyrmy päähenkilö, eräänlainen Cromwellin pettämä esi-sosialisti ja uskonnollinen fanaatikko joka nyt työskentelee Kuninkaalle on aika paatoksellinen hahmo jonka luontoon nyt ei oikein päässyt kiinni, ehkä parikymmentä tälläistä läystäkettä myöhemmin Titus Defoe on muutakin kuin tyyppi tosi siistissä leveälierisessä hatussa joka rappaa zombeja seinille.



Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 26.09.2010, klo 18:05:36
Ostin ja luin Kun oltiin Maakiesin.

Loistavasti piirretty. Ulkoasusta kymppi. Käsintekstauksesta vielä kympin päälle plussa.

Vitsit ei oikein iskeneet. Ehkä nämä olisivat toimineet paremmin muutaman vitsin ryppäissä esim. muun sarjakuvamatskun seassa (jossain lehdessä).
Mutta odotamme mielenkiinnolla Kumiorkun seuraavaa siirtoa.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Petteri Oja - 26.09.2010, klo 19:40:30
Vitsit ei oikein iskeneet. Ehkä nämä olisivat toimineet paremmin muutaman vitsin ryppäissä esim. muun sarjakuvamatskun seassa (jossain lehdessä).

Kuten Viivi & Wagnerissa, jossa se ilmestyy? Tai siis ilmestyy vielä hetken kunnes lehti lopetetaan.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: tolppis - 27.09.2010, klo 11:22:40
Tuli juuri luettua Pat Millsin ja Leigh Gallagherin Defoe, joka kokoaa kaksi ensimmäistä 2000 AD lehdessä julkaistua tarinaa albumimuodossa.


Häpeäkseni täytyy myöntää että tämä jäi minulta kyllä kesken. Kuivaa näkkileipää  >:(


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Sanjo - 27.09.2010, klo 13:34:23
Häpeäkseni täytyy myöntää että tämä jäi minulta kyllä kesken. Kuivaa näkkileipää  >:(

Itsellenikin tämä meni ehkä lähinnä muistojen vuoksi Millsin Slainesta ja Nemesiksestä. Defoesta tosin jäi kalvamaan epäilys että ehkä tämä on jo kaikki nähty ja samojen kuvioiden uusintakierroksella ei ehkä vain voi lähteä samoja säväreitä.

Samanlaisissa maanis-depressiivisissä innostuksen ja pettymyksen välillä seilaavissa tunnelmissa olen ollut monien vanhojen 2000AD patujen nykytuotantojen kanssa kuten vaikkapa Alan Mooren ja Bryan Talbotin.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: hdc - 03.10.2010, klo 23:34:09
Tukholman sarjakuvapuoteja on tullut käytyä vilkaisemassa ja mukaan on tarttunut pari englanninkielistä "ai kiva, ei tarvitse sitten erikseen tilata" opusta (Manhunterin viides trade, Hideshi Hinon mangapokkari), albumillinen Macherotin Klorofyllia kun niitä ei kai sitten suomeksi saa (pitää ehkä katsoa jos vastaan tulisi lisää, vaikka ne on kai täälläkin lipsumassa siihen keräilyosastoon), ja paikallisesta tuotannosta pari vanhaa tuttua joiden hieman omalaatuinen huumori on minuun vedonnut...pari numeroa Joakim Lindegrenin, David Nesslen ja kumppanien Kapten Stofil -lehteä ja Lena Ackebon reilu 300-sivuinen kokoomateos Gud va hemskt!
Alkupaloja on nautiskeltu, mutta riittänee pureskeltevaa pitempään...


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: echramath - 10.10.2010, klo 23:25:48
Joanna Rubin Dranger: Fröken Märkvärid & Karriären (suom. Neiti Tärkeä ja Uraputki, mutta satuin samaan alkuteoksen lainaan ja on pakollinen ruotsinkurssikin meneillään). Tämän on kovasti internetissä väitetty jonkinlaiseksi naisten sarjakuvaksi, mutta kaipa nämä ulkopuolisten paineiden edessä saadut riittämättömyyden tunteet ovat yleissukupuolellisia siinä missä rintasyöpä ja käsilaukutkin.

Piirroshan tässä nyt ei ole mitään ihmeellistä, ehkäpä hieman liiankin stereotyyppistä "kantaaottavaa naissarjakuvaa", mutta on tietysti aina mukavaa lukea sarjakuvaa, jossa ihmisen pimeitä puolia edustaa Barbapörrö.

ALLT ÄR OMÖJLIGT



Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Timo Ronkainen - 11.10.2010, klo 15:01:17
Lauri Ahtinen: Melankolian kaksi huonetta ja keittiö (WSOY, 2009)

Lainasin kirjastosta työkaverin suosituksesta. Lukemisen aikana tulin verranneeksi albumia mielessäni aika moneen muuhun sarjakuvaan: jos "Raakaa lihaa", "Kova länsi" ja "Naisen kanssa" pistettäisiin tehosekoittimeen ja sen jälkeen uuniin viideksitoista minuutiksi, niin lopputulos voisi olla tässä? Strippien taso vaihtelee, mutta esimerkiksi pandakarhuihin vihamielisesti suhtautuavasta miehestä kertova strippi nauratti. Suomalaisesta saunakulttuurista oli tehty myös mainioita huomioita. Parempi kuin odotin.

Mutta jos Jumala ei olisi halunnut meidän syövän eläimiä, hän ei olisi tehnyt niitä lihasta...

Kas kun tästä ei ole keskusteltu yhtään enempää, eikä vissiin ole arviotakaan Kvaakin etusivulla ollut.

Lauri Ahtisen haastattelu Opettaja-lehdessä. (http://www.opettaja.fi/pls/portal/docs/PAGE/OPETTAJALEHTI_EPAPER_PG/2010_40/150344.htm)

Timo


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 16.10.2010, klo 14:49:01
Parker: The Hunter
Hmnojooo.
Juoni oli ihan ookoo, vaikka ison syndikaatin taipuminen uhkailun edessä oli hieman epäuskottavaa. Mutta menköön...

Piirroksia ei voi kehua ainakaan ilmeikkääksi. Aikamoisia kahden ilmeen tyyppejä koko kirja täynnä. Parkerkin oli piirretty liian tavikseksi. Kuvituksen ansiot ovat kuvakerronnassa ja lisävärin tyylikkäässä käytössä.

Tuskin ostan muita Parkkereita. Jos kirjastossa tulee vastaan, niin lainaan toki.


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: Curtvile - 16.10.2010, klo 15:04:25
Ohoh, itse en voi mitenkään allekirjoittaa Tertsin kantoja Darwyn Cooken Parker-sovituksesta, mutta makuja on monia.

Minusta Cooken jälki on hyvin ilmeikästä ja sävykästä asia jota ei kaikista sarjakuvista voi sanoa


Otsikko: Vs: Luettua
Kirjoitti: tertsi - 16.10.2010, klo 15:24:16
Ohoh, itse en voi mitenkään allekirjoittaa Tertsin kantoja Darwyn Cooken Parker-sovituksesta, mutta makuja on monia.

Minusta Cooken jälki on hyvin ilmeikästä ja sävykästä
Jälki on ilmeikästä, väripinnat mukavan rosoisia. Ihmisten ilmeet eivät ole ilmeikkäitä, mielestäni.


Otsikko: <