Kvaak.fi - keskustelu

Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Toimintasankarit => Aiheen aloitti: echramath - 25.11.2008, klo 12:52:40



Otsikko: Comics Coden tulkitseminen
Kirjoitti: echramath - 25.11.2008, klo 12:52:40
Yritin tavata Comics Codea (Wikisourcesta löytyi alkuperäisteksti (http://en.wikisource.org/wiki/Comic_book_code_of_1954)), mutta en suoralta kädeltä onnistunut ymmärtämään, miten CCA käytännössä on suhtautunut niinkin yleiseen tarinalliseen teemaan kuin siihen, että joku kuolee.

Koodi ottaa kantaa lähinnä lain edustajien kuolemaan rikollisten käsissä - hyvin poliisisarjalähtöinen näkökulma - ja kieltää ylettömän verellä mässäilyn, väkivallan ja kidutuksen. Toisaalta muutama isompi supersankari on tainnut onnistua kuolemaankin.

Asiaa rupesin miettimään pähkäillessäni tätä Egmontin julkaisee Kersantti Kivi -kokoelmaa. Jokin syy tälle naurettavalle kaksinaismoralismille nimittäin täytyy olla. Kyseessä on sentään sotasarja, jossa vain kaikin mahdollisin tavoin vältetään mainitsemasta, että joku voi oikeasti kuollakin. Omia tappioita selvästikin tulee, mutta nämä kuitataan mitä kummallisimilla kiertoilmauksilla. Vihollisella taas on onneksi käytössään sellaisia abstrakteja käsitteitä kuin panssarivaunu, lentokone ja konekivääripesäke, joiden kanssa voidaan taistella ja jotka voidaan tuhota ottamatta lainkaan kantaa siihen, onko niiden sisällä kenties joku operoimassa.


Otsikko: Vs: Comics Coden tulkitseminen
Kirjoitti: Timo Ronkainen - 25.11.2008, klo 13:01:01
Taitaa olla aika pitkälti sensorin tulkinnan varassa. Konna saa kuolla selvästi luotiin, niin että näkyy (mutta ei verta). Muuten ei saa näyttää. Siis tämäkin oli vaan mun tulkinta.
Tuon linkin takaa löytyvä taitaa olla ensimmäinen (1954) versio Codesta, lyhyempi sellainen. Oman muistin mukaan varsinainen CC on pidempi ja yksityiskohtaisempi. Tai sitten ei.
Vaan eihän kai kukaan enää mokomasta välitä. Suolenpätkät vaan lentelee kioskisarjoissa.

Timo


Otsikko: Vs: Comics Coden tulkitseminen
Kirjoitti: Rami Rautkorpi - 25.11.2008, klo 13:12:56
Kyseessä on sentään sotasarja, jossa vain kaikin mahdollisin tavoin vältetään mainitsemasta, että joku voi oikeasti kuollakin. Omia tappioita selvästikin tulee, mutta nämä kuitataan mitä kummallisimilla kiertoilmauksilla.

Oleellista lienee se, että CCA:n tarkoitus oli tehdä sarjakuvasta turvallista viattomille lapsille. Kuolemisen kuvaaminen sinänsä ei välttämättä ole haitallista, jos se on osa tarinaa, jossa Hyvä Aina Voittaa Lopulta ja Paha Saa Palkkansa.

Sen sijaan sotasarjakuva, jossa jatkuvasti kaatuu jengiä kuin kauraa, on vähän vaikeampi esittää lapsille sopivana, jos kuolemaan viitataan suorasanaisesti. Kiertoilmaisujen johdonmukainen käyttö sanitoi aihealueen sillä tavalla, että muksuille ei tule sellaista tunnetta että sota on jotenkin ahdistava tai esivallan moraalista erehtymättömyyttä kohtaan tunnettavaa kunnioitusta murentava asia.


Otsikko: Vs: Comics Coden tulkitseminen
Kirjoitti: Jiksi - 26.09.2009, klo 16:10:44
Etusivulla on artikkeli Comics Coden vaiheista (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1288) ja kaksisuuntaisesta yhteydestä markkinoihin.

En muista takavuosilta sellaista tekstiä, joka olisi tyydyttävästi vastannut, miksi Comics Code sai sarjakuva-alasta otteen muun viihdeteollisuuden karistaessa sen onnistuneesti harteiltaan. Nyt internetin aikana tilanne on toki toinen, mutta mielestäni katsaus amerikkalaisen sarjakuvan kehitykseen Comics Coden kautta tarkasteltuna oli silti paikallaan.

Erityisesti elokuvateollisuuden Production Code tarjoaa mielenkiintoisen taustan asiaan. Elokuvateollisuuden antamaan malliin on Suomessa viitattu joko ylimalkaisesti tai unohdettu yhteys täysin, vaikka siihen monissa amerikkalaislähteissä viitataankin. Comics Code ei millään muotoa ollut ainutkertainen järjestelmä.

Kirjallisuutta

Kokonaiskuvan voi hahmottaa kirjasta Seal of Approval: The History of the Comics Code (http://books.google.fi/books?id=bhxYs1T-7LkC). Hyvää luettavaa se on erityisesti siltä osin, kuinka CCA käytännön tasolla toimi. Lukija, joka ei ennestään tunne taustoja, saa maittavat naurut sen suhteen, kuinka sarjakuvateollisuus sai julkisuutta rauhoittaneen keulakuvan sijaan tiukan kurinpitäjän palkatessaan tuomari Charles F. Murphyn.

Samaa tiiviimmässä muodossa tarjoaa Pulp demons: international dimensions of the postwar anti-comics campaign (http://books.google.fi/books?id=iW1VaAQsVmAC). Samassa opuksessa käsitellään sensuuria myös Yhdysvaltojen ulkopuolella.

Skywald Publications -kustantamon haastattelut kuvanäytteineen teoksessa Skywald!: The Complete Illustrated History of the Horror-Mood (http://books.google.fi/books?id=u3GGf2N1f7IC) on  vähemmän raskas lähestyminen aiheeseen, samoin vastaava The Warren companion: the definitive compendium to the great comics of Warren Publishing (http://books.google.fi/books?id=4Ofd-XudNAcC).

A history of underground comics (http://books.google.fi/books?id=hQb_q6DWle4C) lienee kuitenkin parasta luettavaa niille, jotka eivät ole kiinnostuneet Comics Coden historiasta tai yksittäisistä julkaisuista vaan sarjakuvakulttuurista.

DC:n asema

Oliko Jack Liebowitz (National/DC Comics) CMAA:n johtoryhmässä istuessaan todella vastuussa EC Comicsin julkaisuihin kohdistuneista säännöitä, kuten William Gaines häntä syytti? Tähän ei ole vastausta, mutta se tiedetään että hän edusti yhtiötään CMAA:n johtoryhmässä vuonna 1954, kun taas Gaines jäi ulkopuolelle koko touhusta.

Markkinoilla sääntöjen kiistaton vaikutus oli, että EC:n julkaisujen kadottua hyllyiltä alkoi lähes välitön supersankarisarjakuvan nousu. Kun Warren Publishing puolestaan aloitti menestyneiden kauhusarjojensa julkaisun 1960-luvun lopulla, ei kestänyt montakaan vuotta ennen kuin Comics Coden muutoksen yhteydessä 1971 vampyyrit ja ihmissudet vapautettiin muidenkin käsiteltäviksi. Erityisesti DC oli jo ottanut varaslähdön kauhun suhteen, ja genrestä muodostui tärkeä yrityksen tulevaisuudelle.

DC oli nimittäin jäänyt altavastaajaksi supersankarien puolella ja sittemmin Vertigo-linjana tunnettujen sarjojensa voimalla se jo hyödynsi ns. suoramyyntiä. Vartijat ja Yön Ritari yhdessä supersankarisarjojen uudistuksen kanssa edelsivät myös vuoden 1989 uudistusta, minkä jälkeen järjestelmästä tulikin hampaaton.

Mikäli kustantamot kiinnostavat, tässä on Wikipedian lista (http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_comic_book_publishing_companies) joka sisältää myös kustannustoimintansa 1956 lopettaneet yhtiöt.

Sarjakuvasensuuri Suomessa

Suomessa Valtion elokuvatarkastamo saksi elokuvia mielensä mukaan, mutta valtiovalta ei koskaan ole sensuroinut sarjakuvaa. Julkaisuun liittyvät päätökset ovat tehneet kustantajat ja lehtien toimituskunta. Paheksuntaa sarjakuva on toki aiheuttanut ja onpa se noussut keskusteluun aina eduskuntaa myöten.

Mannerheimin lastensuojeluliitto on herätellyt julkista keskustelua jo 1950-luvulla, mistä on mainio artikkeli Sarjainfon numerossa 111. Tuoreemmista tapauksista on keskusteltu myös Kvaakissa.

Sensuurin vaiheet Suomessa (http://fi.wikipedia.org/wiki/Sensuuri) summaa Wikipedia. Kvaakissa voi sen sijaan keskustella ankkasensuurista (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,7126.0.html), manga-sensuurista (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,8768.0.html) ja kielletyistä kuva-aiheista (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,10966.0.html).

Lisäksi Kvaakissa on ketjunsa myös Comics Coden vaikutuksesta Eurooppaan (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,5459.0.html).

Kansikuvia

Kannet olen artikkelia varten kaivanut Cover Browserin (http://www.coverbrowser.com/) mittavasta kokelmasta. Erityisesti toisen maailmansodan aikaiset kannet ovat varsinaisia propagandahelmiä. En edes osaa eritellä, mikä lehdistä onnistui parhaiten kilvoittelussa hulluimmista kansista tai vastenmielisimmästä propagandasta. Romanssisarjojen kannet ovat myös hupaisia. Erityisesti Wartime Romances taisi olla kansiensa perusteella ennemmin kauhulehti, mikäli sellaisia päätyi koskaan rintamalle...

Triviatietoa

* William Gainesin isä, Maxwell Gaines, toteutti ensimmäisenä sarjakuvien jakelun lehtihyllyillä (newsstand) vuonna 1933.

* Dell ei suostunut CMAA:n jäseneksi 1948 koska ei tahtonut kuulua saman järjestelmän piiriin, johon kuului EC Comics.

* ACMP:n vuonna 1948 voimaan tullut Publisher Code -ohjeistus oli hylätty jo 1950-luvulla, koska järjestelmän ylläpidon rahoittivat ACMP:n jäsenet. Samalla tavoin myös CMAA:n ylläpitämä Comics Code Authority sai rahoituksensa. Tämä oli osasyy siihen, miksi pienimmät kustantajat lopettivat kustannustoiminnan Comics Coden voimaantuloon mennessä.

* Toimintansa lopettaneisiin kustantajiin kuului Ace Comics (http://en.wikipedia.org/wiki/Ace_Comics_(publishers)) (useimmiten Ace Magazines sekaannusten välttämiseksi), jonka hahmot esiintyvät hiljattain Dynamite Entertainmentin sarjassa Project Superpowers (http://en.wikipedia.org/wiki/Project_Superpowers). Kyseessä on siis eri yritys kuin tämä Ace Comics (http://en.wikipedia.org/wiki/Ace_Comics).

* Fredric Wertham oli arvostellut sarjakuvateollisuutta jo aiemmin. Kyseinen kritiikki oli kuitenkin vain osasyy vuoden 1948 säännöstön käyttöönottoon. Sen sijaan Comics Coden voimaantuloon vaikutti voimakkaasti Senaatin kiinnostuminen Werthamin kritiikistä.

* Mad-lehteä julkaistiin samassa aikakausilehtiformaatissa, jossa myös Warren Publishing -kustantamon julkaisut esitettiin. Näin se kiersi Comics Coden rajoitukset. Myös Marvel kokeili formaattia Spectacular Spider-Man -lehdessä. Kyseistä lehteä julkaistiin kaksi numeroa vuonna 1968. Niistä toisessa oli Comics Code -leima, ensimmäinen julkaistiin ilman sitä.

* Monet undergound-tekijät mainitsevat suurimmaksi vaikuttajakseen Mad-lehden ja erityisesti Harvey Kurtzmanin.

* Gainesin lakkautettua EC Comics -julkaisunsa, Marvel ja DC koettivat täyttää markkinoiden tyhjiön omilla sarjoillaan. Marvel julkaisi sarjoja, kuten Tales of Suspense (http://en.wikipedia.org/wiki/Tales_of_suspense) (1959–1968), Tales of the Unexpected (http://en.wikipedia.org/wiki/Tales_of_the_Unexpected_(comics)) (1956–1968) ja Tales to Astonish (http://en.wikipedia.org/wiki/Tales_to_astonish) (1959–1968).

* Elokuvateollisuuden luopuminen Production Code -säännöstöstä 1968 vaikutti myös sarjakuvan puolella. Esimerkiksi DC:n House of Mystery (http://en.wikipedia.org/wiki/House_of_mystery) palasi numerosta 174 (1968) lähtien kauhuaiheisiin. Vuotta myöhemmin sen sisarjulkaisu House of Secrets (http://en.wikipedia.org/wiki/House_of_Secrets) kaivettiin uudelleen esiin. Uusiin lehtiin kuului myös The Witching Hour (http://en.wikipedia.org/wiki/The_Witching_Hour_(DC_Comics)) (1969–1978).

* Vuoden 1971 uudistus laukaisi Marvelin kauhuun painottuvien sarjojen tulvan, jotka julkaistiin Curtis Magazines (http://en.wikipedia.org/wiki/Curtis_Magazines) -linjan alla. Nämä lehdet olivat syy, miksi Marvel esti asemaansa hyväksikäyttäen Skywald Publications (http://en.wikipedia.org/wiki/Skywald_Publications) -kustantamon (1970–1975) toiminnan. Skywald julkaisi Warren Publishing -mallin mukaisia kauhusarjoja.

* DC käynnisti vuoden 1971 jälkeen useita Weird-alkuisia sarjoja, joista Weird War Tales (http://en.wikipedia.org/wiki/Weird_War_Tales) (1971–1983) oli menestynein. Sen rinnakkaisjulkaisun, Weird Western Tales (http://en.wikipedia.org/wiki/Weird_Western_Tales) -lehden (1972–1980), sivuilla seikkaili Jonah Hex (http://en.wikipedia.org/wiki/Jonah_Hex) numeroon 38 (1977) saakka. Hahmo jatkoi siitä eteenpäin omassa lehdessään.

* Sisältönsä osalta kaltoin kohdellut romanssisarjat sinnittelivät aina 1970-luvulle (http://en.wikipedia.org/wiki/Romance_comics_in_the_United_States_(1946%E2%80%931975)), kunnes katosivat kokonaan. Tässä on kattava listaus (http://www.matt-thorn.com/comicology/romance/stevenson.html) romanssisarjoista. Nykyisin tytöillekin on taas luettavaa mangan ansiosta.

* Suoramyynnin merkityksestä saa kuvan siitä, että DC olisi todennäköisesti toteuttanut uhkauksensa irtisanoutua CMAA:sta 1980-luvulla. On muistettava, että juuri DC kohtasi suurimmat muutoksensa jäätyään Marvelin varjoon. Tämä johti Vartijoihin, Frank Millerin uudistamaan Batmaniin ja John Byrnen Teräsmieheen sekä Vertigo-sarjoihin, mikä kaikki yhdessä nosti sarjakuvan julkista profiilia ja arvostusta.


Otsikko: Vs: Comics Coden tulkitseminen
Kirjoitti: Timo Ronkainen - 28.09.2009, klo 16:07:25
Oikein mainio ja tarpeellinen juttu!
Nämä Sarjainfon artikkelit kannattaa kanssa lukea:

Tämä on just se SI 111
Ralf Kauranen: Sarjakuvakysymys eli kuinka viattomia vieteltiin 1950-luvun Suomessa  (http://nordicomics.info/index.php?option=com_virtuemart&page=shop.product_details&flypage=shop.flypage_info&category_id=9&product_id=855&Itemid=65)

Juhani Tolvanen: Comics Coden synty (http://nordicomics.info/index.php?option=com_virtuemart&page=shop.product_details&flypage=shop.flypage_info&category_id=9&product_id=2577&Itemid=65)

Molemmat PDF:iä

Timo


Otsikko: Vs: Comics Coden tulkitseminen
Kirjoitti: Timo Ronkainen - 02.10.2009, klo 11:59:15
Amerikkalaisen sanakirjan määritelmä 1950-luvun puolivälistä.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=10671.0;attach=13834)


Otsikko: Comics Code, tuo mainio myyntivaltti!
Kirjoitti: Severi - 25.10.2009, klo 19:05:16
 
Kirjamessut on siitä kiitollinen tapahtuma että sinne on koottu tiu divareita joten perinteinen harrastukseni, divariluuhaus, on konsentroitu patikkaystävällisesti puolen hehtaarin alueelle mistä käteen tarttui RADIO-KUUNTELIJA -lehden numero 35 vuodelta 1955, kohtalaiseen kolmen euron hintaan. Ko. lehti kertoi aikoinaan kuulijoille viikon 28.8. - 4.9. tulevat radio-ohjelmat. A5 kokoisen lehden 32:een sivuun mahtuukin kaikenlaista. Kuten se kuinka puolitoista vuotta ennen eläkkeelle jäämistään Markus-setä muistelee miten lastentunnin alkuaikoina 1920 -luvulla joskus tarvittiin koiran haukuntaa, mitä varten sitten Suomenlinnasta tuotiin Jekku -koira jolle setä näytti lihapakettia. Markus-sedän mukaan Jekku oli samalla radion ensimmäinen erikoistehoste, minkäänlaisia levyjä kun tuolloin ei ollut käytettävissä.
 
Helsingissä ilmestyneen RADIO-KUUNTELIJAn kustantaja oli Yhtyneet Kuvalehdet Oy ja sen päätoimittaja Ilmari Kohtamäki. Vaikka lehdestä löytyy yksityiskohtaisten radio-ohjelmien listausten lisäksi mm. juttu "HAITHABU - vanha viikinkikaupunki" ja Rymy-Eetun sarjakuva niin en ostanut lehdykkää sen kansien väliin jäävän sisällön takia - vaan takakannen mainoksen takia.
 
Takakannessa on paksu nuoli ja siinä teksti "Tämä merkki lehdessä todistaa:" ja alempana jatkuu: "Kaikki sarjakuvat siinä ovat moraaliltaan moitteettomia". Ja tuo merkki on "Approved by the Comics Code Authority" logoineen.
 
Teksti etenee seuraavasti:
 
"SEIKKAILUSARJOJEN" kaikki sarjakuvat ovat alkuperäismaassaan Amerikassa saaneet tämän hyväksymismerkin, johon kaikki kasvattajat, viranomaiset ja koko suuri yleisö luottaa.
 
SEIKKAILUSARJOJEN sarjakuvat ovat aina olleet jänittäviä ja mukaansa tempaavia, mutta silti moraaliltaan täysin moitteettomia. Nyt niiden korkea laatu on virallisestikin vahvistettu erityisellä hyväksymismerkillä. Se pätee sarjakuvien suurtuottajamaassa Amerikassa, jossa sarjakuvat tosiaan ovat laadultaan olleet kirjavia. Nyt Suomen kodit voivat täydellä luottamuksella antaa kasvavan polven käsiin SEIKKAILUSARJOJEN jokaisen numeron - niissä on vain hyvää ja vauhdikasta luettavaa!
 
SEIKKAILUSARJAT - taatusti hyviä sarjakuvia.

 
Ja toden totta, SEIKKAILUSARJAT ovat laadukasta kamaa jo kannesta alkaen. Kansikuvista löytyy mm. vitivalkeita hevosia, isä ja poika cowboyt valkoisissa hatuissaan, suloisia koiria ym. ja kaikki kansikuvahenkilöt ovat muistaneet harjata hampaansa eri huolellisesti ja tosi sähkyviksi.
 
Itse sarjoissa tervehenkisyys jatkuu. Messuilta löytämieni SEIKKAILUSARJAT -lehtien tarinat ovat pääosin vuodelta 1953 kun Comics Code taas astui voimaan 1954. A5 kokoinen SEIKKAILUSARJAT ilmestyi 24 numeroa vuodessa päätoimittajana H. Karumo ja kustantajana Valiolehdet Oy. (Tästä on Timo Ronkaisen juttu (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=183)kin)
 
Parinkin SEIKKAILUSARJAT -tarinan syndikaatti näytti olevan Fawcett Publications Inc. / Laszlo mutta niissä ei näytänyt olevan Comics Coden merkkiä. Silti voi olla melko varma että tarinat todella noudattavat enemmän tai vähemmän koodia jo ennen sen astumista voimaan.
 
Ainakin Comics Coden yleiset standardit osa B, kohta 5 loisti tarinoista poissaolollaan; sarjoissa ei ollut ainuttakaan kohtausta joissa olisi ollut eläviä kuolleita, kidutusta, vampyyrejä, vampirismia, ghouleja, kannibalismia tahi ihmissusismia (werewolfism, mitä se sitten lieneekään). Nämä tietysti ovatkin elementtejä joita Yhdysvaltain lännentarinoista, eli sikäläisestä kansalliseepoksesta, ei usein muutoinkaan löydy. Sen sijaan jalot sankarit ovat kovanyrkkisiä, hyvin taitavia lasson ja ruoskan käyttäjiä sekä fiksoituneet ampumaan konnilta aseet käsistä ja vain harvoin sankarit surmaavat ketään vaikka konnat niin tekevätkin.
 
Vielä niissä muutamassa vuoden 1954 SEIKKAILUSARJAT -lehdissä joita käsiini sain saattoi sankari ampua konnan ja olipa yhdessä joukkoammuskeluakin josta tuskin selvittiin ilman ruumiita. Sen sijaan lehdessä 13/1955 sankarit eivät ammu enää laukaustakaan ja kukaan ei kuole. Sankari "Kultanuoli" ampuu nuolen konnan istumalihakseen ja "Lasso Larri" käyttää ruoskaansa kuin lassoa.
 
Toisinaan konnat ovat ensikertalaisia, taviksia jotka ovat vain hairahtuneet ja katuvat kun sankari on ottanut heidät kiinni. Tällöin eri reilu sankari tarjoaa heille uutta mahdollisuutta ja tuo hetki saattaa olla hyvinkin tunteellinen. Jos sama meno jatkui myöhemmissäkin numeroissa ei vanhempien todellakaan tarvinnut olla huolissaan siitä että vaaralliset sarjakuvat olisivat turmelleet lapset. "Poikien ajatusmaailma on suunnattava terveille raiteille, raikkaisiin seikkailuihin, miehisten miesten tekoihin." kuten eräässä toisessa mainoksessa vuodelta 1953 todettiin.
 
Suomeen asti ei tuolloin kaiketi tuotu sarjakuvia joita kenenkään olisi ollut syytä paheksua ja koska kotimaistakaan arvelluttavaa materiaalia ei ollut, niin kenenkään ei tarvinnut kantaa huolta siitä että jakelukanavat eivät ottaisi sarjakuvia myydäkseen. Joten Comics Coden sinetin käyttö on meillä kaiketi jäänyt ko. RADIO-KUUNTELIJAN tapaisiin myyntiargumentteihin jotka nekään eivät välttämättä toimineet erityisen hyvin. Jos tämä alkujaan kustantajien itsesensuuri olisi lyönyt itsensä läpi Suomessakin olisi kenties kauhu- (Shokki, Kauhu, Vampirella...) ja muilla aikuisemmilla lehdillä (KungFu) ollut vaikeampaa, underground- (Jymy, Huuli) ja aikuisviihdelehdistä (Karzan yms.) puhumattakaan.
 
On tietenkin mahdollista että 1950 luvun kotimaiset sarjakuvien julkaisijat ovat myös harrastaneet itsesensuuria, loppuihan mm. Tintin ensijulkaisu Uuden Kuvalehden liitteessä juuri vuonna 1956 jatkuakseen jälleen 1961. Vai liekö kyse sattumasta.
 
Näistä SEIKKAILUSARJAT -lehdistä tulee väistämättä mieleen hieman unohduksiin jäänyt elokuva Rustler's Rhapsody (http://www.youtube.com/watch?v=4OaA3LZHbQs) (1985) jossa Tom Berengerin näyttelemä sankari Rex O'Herlihan todella ampuu konnia käteen ja pukeutuu valkoisiin hattua myöten. Mutta onko hän vakaumuksellinen hetero?
 
 
Ymmärrän nyt vanhempiani paljon paremmin, kiitos RADIO-KUUNTELIJAN ja SEIKKAILUSARJOJEN.
 
 
Edit: Selkeyttä lisää..
Edit2: typot


Otsikko: Vs: Comics Coden tulkitseminen
Kirjoitti: Timo Ronkainen - 18.12.2009, klo 11:57:16
Tämä opus on nyt Heritagen huutokaupassa. olisipa hauska lukea.


Otsikko: Comics Code on kuollut!
Kirjoitti: Severi - 27.01.2011, klo 15:33:39
 
Comics Code on kuollut!
 
Perjantaina 21.1.2011 Archie comics ilmoitti että se hylkää koodin.
Päivää aikaisemmin oli DC tehnyt samankaltaisen päätöksen.
Joten kun kaksi suurta vielä koodia käyttänyttä julkaisijaa vetäytyi, merkitsi se käytännössä Comics Code Authorityn kuolemaa.

Uutinen:
http://robot6.comicbookresources.com/2011/01/comics-a-m-archie-drops-comics-code-marking-end-of-era/

Comics Journalin kommenttia:
http://www.tcj.com/hoodedutilitarian/2011/01/r-i-p-comics-code/
 
 
Eräs aikakausi on päättynyt.
Mutta mikä mahtaa olla maailman viimeinen CCA:n hyväksymissinettiä kantanut lehti?

 
Comics Code
(26.10.1954 - 21.1.2011)
R.I.P.
 
 


Otsikko: Vs: Comics Code on kuollut!
Kirjoitti: J.Salo - 27.01.2011, klo 17:16:35
Mutta mikä mahtaa olla maailman viimeinen CCA:n hyväksymissinettiä kantanut lehti?

Niitä ei todennäköisesti ole vain yksi, kun kerta Jenkit pamauttavat viikon lehdet kerralla kauppoihin. DC'ltäkin tuli varmaan yhden viikon sisään 10-20 lehteä ulos, joista todennäköisesti kaikissa oli (viimeistä kertaa) CCA'n postimerkki.

Tietenkin, voi olla että jos kansi on hyväksytty aikoja sitten ja lehti on lojunut varastossa syystä tai toisesta, viimeinen hyväksytty numero ei välttämättä ole vieläkään ilmestynyt.


Otsikko: Vs: Comics Coden tulkitseminen
Kirjoitti: Timo Ronkainen - 30.09.2011, klo 08:41:01
Comics Code on kuollut!

Comics Code
(26.10.1954 - 21.1.2011)
R.I.P.

Hoo:
Lainaus
The Comic Book Legal Defense Fund today announces that it has received the intellectual property rights to the Comics Code Authority Seal of Approval in an assignment from the now-defunct Comic Magazine Association of America, which administrated the Code since the 1950s.

Loput täältä (http://www.comicbookresources.com/?page=article&id=34645).

Timo


Otsikko: Vs: Comics Coden tulkitseminen
Kirjoitti: Jiksi - 26.01.2014, klo 18:20:30
Tiede-lehden blogissa muistellaan (http://www.tiede.fi/artikkeli/blogit/kasikopelolla/terasmies_on_sadisti) sarjakuviin kohdistunutta paheksuntaa, ja todetaan kuinka nykyisin mielikuvat ja puheet videopelien kohdalla ovat samoja.

Videopelit ovat mielestäni päässeet paremmin ylitse tuosta vaiheesta, mutta onhan maailmakin ehtinyt muuttua.


Otsikko: Vs: Comics Coden tulkitseminen
Kirjoitti: Curtvile - 26.01.2014, klo 19:09:20
Tiede-lehden blogissa muistellaan (http://www.tiede.fi/artikkeli/blogit/kasikopelolla/terasmies_on_sadisti) sarjakuviin kohdistunutta paheksuntaa, ja todetaan kuinka nykyisin mielikuvat ja puheet videopelien kohdalla ovat samoja.

Videopelit ovat mielestäni päässeet paremmin ylitse tuosta vaiheesta, mutta onhan maailmakin ehtinyt muuttua.

Eivät ole päässeet eikä ole.
Yhteiskunta leikkii tiedostavaa mutta puhuu soopaa.

yhtäläisyyksien näkeminen ei ole uusi juttu:
Comics code on samanlainen kuin aikoinaan videosensuurilaki tai jokaisen valitettavan väkivaltatapauksen kohdalla esiin nostettavat "faktat": luki sarjakuvia, pelasi videopelejä, kauhu, väkivalta, omisti aseita jne jotka ovat asiaan liittymättömiä, korkeintaan oireita, eivät syy.

Sama ilmiö kuin etnisyyden korostaminen tai poisjättö eritoten rikosuutisoinneissa. Tai se miten moni kokee nyt olevan vaarallisempaa kuin ennen vaikka asia on faktojen valossa aivan toinen.
Mielikuvamarkkinointia. Ihmisiä voi viedä ja viedäänkin kuin pässejä narussa.

kuten linkitetyssä blogitekstissäkin käy ilmi näiden(comics code, pelihössötys, videosensuuri) tukena olevien tutkimusten ja väitteiden todistusarvo on vähäinen tieteellisessä mielessä.

Ja kuten comics codessa siinä keskitytään epäolennaisiin asioihin, näennäismoralismiin, ei oikeisiin syihin ja seuraumuksiin.
Ne kun vaatisivat ajattelua ja tekoja eikä poliittisia eleitä.






Otsikko: Vs: Comics Coden tulkitseminen
Kirjoitti: Lurker - 26.01.2014, klo 19:25:35
Joku suomalainen sensori muisteli menneitä. Haastattelussa hän kertoi, kuinka oli aikonut päästää erään Chaplinin myöhäiskauden elokuvan sensuroimattomana läpi. Hän oli kuitenkin tullut lopulta toisiin ajatuksiin ja tehnyt muutaman leikkauksen.

Oli sitten tavannut myöhemmin brittiläisen kollegansa, joka oli leikannut pois täsmälleen samat häiritsevät kohtaukset. Ajassa leijuu näkymättömänä jonkinlainen kollektiivinen käsitys siitä, mikä ei ole sopivaa.

Comics Code ja vastaavat luokittelut ovat vain tuon ajattelun konkretisoituma.

Comics Codehan myös tehokkaasti esti sarjakuvan kehitystä taiteenlajina. Tarkoitus oli tietenkin jalo, lapsien suojeleminen. Jos mikä tahansa asia perustellaan lapsien suojelemisella, yksikään päättäjä ei voi sitä vastustaa (uraansa tuhoamatta).

Jotenkin tuntuu kuitenkin siltä, että aivan kuten Chaplinin elokuvat myös EC:n kauhusarjakuvat sisälsivät häiritseviä ajatuksia. Kyse ei ollut niinkään kauhusta ja väkivallasta vaan epäsovinnaisuuksista, taiteesta, joka on disturbing.

Olikohan Kuningas New Yorkissa tuo sensuroitu elokuva...? En muista varmasti.



Otsikko: Vs: Comics Coden tulkitseminen
Kirjoitti: Dennis - 26.01.2014, klo 20:04:48
Samanlaista  sensuuria on myös netissä ja sitä vaaditaan aina kun jossain joku kahjo tekee jotain.

Muistan nuorena kun videofilmejä syytettiin kaikesta pahasta, myös telkkari sai osansa.

Ja nousihan se Shokki-lehtikin eduskuntakyselyyn.

Ja aina on heiluteltu lapsi-korttia: " Lapsia on suojeltava......"


Otsikko: Vs: Comics Coden tulkitseminen
Kirjoitti: Jiksi - 26.01.2014, klo 20:54:56
Onhan pelaaminen sarjakuvia useammin vanhempia ja lapsia yhdistävä harrastus, koska pelaaminen harrastuksena säilyy monilla aikuisuuteen.

Suomessa tietysti Aku Ankka on poikkeus, sitä kun luetaan vielä aikuisenakin.

Eivät ole päässeet eikä ole.

Peliteollisuudellahan on samantyyppinen ikäluokitusjärjestelmä kuin elokuvillakin.

Sensuuria ei siten joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta (esim. natsiteemat Saksassa) peliteollisuudessa ole ollut.

Lisäksi tekniikka mahdollistaa monenlaisten rajoitteiden kiertämisen. Maailman sivu on voinut peleihin asentaa "epävirallisia" paidat pois -päivityksiä.

Moniko tussaa sarjiksiin itse lisää maitorauhasia...


Otsikko: Vs: Comics Coden tulkitseminen
Kirjoitti: Doctor Phantomizer - 06.02.2014, klo 22:28:08
Sensuuria ei siten joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta (esim. natsiteemat Saksassa) peliteollisuudessa ole ollut.

Oletko aivan varma, ettei 90-luvun "suuren" "eurooppalaisen" "ninjakiellon" yhteydessä tapahtunut sensuuria?

Se kieltohan kohdistui muihinkin kuin videopeleihin.
Ja vaikutti videopelien myyntiin Euroopassa. Lähti Turtles animaatiosta, joka ainakin kuulemma joutui sensuuriin. Ninja sana muuttui heroksi jne.

Minä itsekään en mene takuuseen, mutta ninjoihin liittyvät jutut kiellettiin yhden maan myötä muutamassa muussakin perusteena väkivalta.

Tässä yksi syy, miksi ninjat ovat niin cooleja.


Otsikko: Vs: Comics Coden tulkitseminen
Kirjoitti: echramath - 08.02.2014, klo 14:59:43
Ja vaikutti videopelien myyntiin Euroopassa. Lähti Turtles animaatiosta, joka ainakin kuulemma joutui sensuuriin. Ninja sana muuttui heroksi jne.

Eikö kyse kuitenkin ollut nimenomaan animaatiosta (ja siinäkin ikärajoissa, ninjajuttuja olisi voinut julkaista, mutta ei kohderyhmälle eli lauantaiaamun piirrettyjä katsoville lapsille)? Pelissä tietysti käytettiin samaa nimeä, mihin tv-sarjan yleisö oli tottunut. Muuten samaan aikaan tuli ninjapelejä The Last Ninjoista lähtien.


Otsikko: Vs: Comics Coden tulkitseminen
Kirjoitti: Tina DeMona - 08.02.2014, klo 17:16:26
Samaisen ninjakiellon takia myös Ninja Gaiden -peli tunnetaan täälläpäin Shadow Warriorina.

Tiedä sitten, lumpattiinko tuohon aikaan videopelit ja lauantaiaamun piirretyt automaattisesti taaperoikäisten tavaraksi, pelkästään.


Otsikko: Vs: Comics Coden tulkitseminen
Kirjoitti: Reijo - 07.05.2014, klo 23:24:54
Saladin Ahmed kirjoittaa Comics Codesta BuzzFeedissä. Kirjoituksen perusteella vaikuttaisi siltä, että säännöstön vaikutus -- ja ehkä myös kärki -- on ollut paljon muussa kuin tisseissä ja väkivallassa. Sen myötä katosivat aktiiviset naiset ja värilliset supersankarit....


How Censors Killed The Weird, Experimental, Progressive Golden Age Of Comics (http://www.buzzfeed.com/saladinahmed/how-the-comics-code-killed-the-golden-age-of-comics)


Otsikko: Vs: Comics Coden tulkitseminen
Kirjoitti: Jiksi - 08.05.2014, klo 01:32:05
Kirjoituksen perusteella vaikuttaisi siltä, että säännöstön vaikutus -- ja ehkä myös kärki -- on ollut paljon muussa kuin tisseissä ja väkivallassa. Sen myötä katosivat aktiiviset naiset ja värilliset supersankarit....

Yhteiskuntakritiikki (siis usein naisten ja mustien aseman käsittely) oli 1950-luvun kommunistivainojen Amerikassa siivottava pois sarjakuvista.

Eipä naisia sitten kiinnostanutkaan lukea sarjakuvia, joissa ei käyty vieraissa ja harrastettu muitakaan paheita. Kuvitelkaa nyt saippuaooppera ilman näitä elementtejä.


Otsikko: Vs: Comics Coden tulkitseminen
Kirjoitti: Jiksi - 22.09.2014, klo 21:09:19
Mitä Comics Coden jälkeen?

Entertainment Weekly listaa Amerikassa sensuurin hampaisiin päätyneitä sarjakuvia (http://shelf-life.ew.com/2014/09/21/banned-books-week-graphic-novels/).

Moniko yllättää? Montako olet lukenut?

Omalla kohdallani vastaus molempiin kohtiin olisi "lähes kaikki".

(Linkki bongattu Kvaakin Twitter-tililtä).



Otsikko: Vs: Comics Coden tulkitseminen
Kirjoitti: Timo Ronkainen - 22.09.2014, klo 21:16:37
Harmi, ettei tuolla sanottu missä niitä oli sensuroitu tai bannattu. EIhän noita ykskantaan ole sensuroitu, kaikki on julkaistu USA:ssa.

Timo


Otsikko: Vs: Comics Coden tulkitseminen
Kirjoitti: Lurker - 22.09.2014, klo 21:36:14
Harmi, ettei tuolla sanottu missä niitä oli sensuroitu tai bannattu. EIhän noita ykskantaan ole sensuroitu, kaikki on julkaistu USA:ssa.

Timo

Usein taitavat olla koulukirjastoja tai yksityisiä kirjastoja tai raamattuvyöhykkeen kunnakirjastoja. Sananvapauden kehdossa saa toki julkaista ihan mitä haluaa...


Otsikko: Vs: Comics Coden tulkitseminen
Kirjoitti: Curtvile - 22.09.2014, klo 21:39:37
Siis kukin osavaltio ja kaupunki ja kunta saa toimia oman kristillistalebaniutensa mukaan vapaasti.

Tai sitten kyseessä on Apple (http://www.theguardian.com/technology/appsblog/2013/apr/11/apple-saga-comic-app-store-ban)
tai vaihtoehtoisesti... Apple (http://comicsalliance.com/sex-criminals-rejected-apple-ios-image-censorship/)



Otsikko: Vs: Comics Coden tulkitseminen
Kirjoitti: Lurker - 22.09.2014, klo 21:48:28
Ameriikassa on menossa http://www.bannedbooksweek.org/

Kirjastoista ja kouluista on enempi kyse, ei rahantekokone Applesta.

Raamattuvyöhyke ei muuten olekaan mikään paha bannaaja - turhaan syytin.
Censorship in Libraries and Classrooms: Myths and Realities (http://www.bannedbooksweek.org/node/8015)


Otsikko: Vs: Comics Coden tulkitseminen
Kirjoitti: Curtvile - 22.09.2014, klo 21:53:18
Ameriikassa on menossa http://www.bannedbooksweek.org/

Kirjastoista ja kouluista on enempi kyse, ei rahantekokone Applesta.

Bannedbooksweek on tuttu, mutta itse en antaisi rahantekokoneelle puhtaita papereita.
He eivät tietenkään "sensuroi" ainoastaan poistavat mahdollisuuden hankkia palvelunsa kautta "kyseenalaisia" sarjakuvia.

Mikä on luonnollisestikin ihan eri asia kuin sensuuri.

Kirjastot ja koulut ovat nykyisellään huomattavasti vähäisemmässä asemassa kuin sähköinen puoli ottaen huomioon että Applen kautta sensuuri ylittää liittovaltiorajat myös tänne vapautuneeseen eurooppaantai aasiaan tai afrikkaan mikäli aikoo toimia laillisesti.


Otsikko: Vs: Comics Coden tulkitseminen
Kirjoitti: Severi - 12.11.2015, klo 10:30:23
 
Polttakaa ne!

"Sarjakuvalehdet - ajankohtainen pulma" on raivoisin sarjakuvia vastustanut kirjoitus mihin olen törmännyt. Artikkelin kirjoittajaa ei ole mainittu, mutta Valon viestin päätoimittaja oli K. V. Osola, joka ilmeisesti on Suomen Adventtikirkon perustajiin kuulunut Kalle-Ville Osola. (Valon viesti 1 / 1954)


Otsikko: Vs: Comics Coden tulkitseminen
Kirjoitti: VesaK - 12.11.2015, klo 15:14:45
Adventisti Osola siinä tykitteli tiukkaa asiaa. Nykyään hän pitäisi kiivasta blogia.


Otsikko: Vs: Comics Coden tulkitseminen
Kirjoitti: Rami Selin - 12.11.2015, klo 18:53:47
Muutin nuo kuvat tekstiksi. Sen verran tärkeä viesti lasten tulevaisuuden kannalta kumminkin kyseessä.

Sarjakuvalehdet –
ajankohtainen pulma

Lehtipainojen pöydiltä virtaa sarjakuvalehtiä vuolaana virtana. Kasvavalle sukupolvelle, jotka ahmien nieleskelevät senkaltaista kirjallisuutta, ne synnyttävät monia pulmia.
   Opettajien taholta korostetaan kerta toisensa jälkeen, että tuollaisten sarjalehtien lukeminen on lapsille vaarallista. Jännitystä täysin mitoin tarjoava kuva, jossa on mahdollisimman vähän sanoja, turmelee lasten lukutaidon. Heidän kielivaistonsa ei kehity normaalisti. Kyky arvostella hyvää kirjallisuutta vähenee, kun lasten maku kehitetään kaikkea muuta kuin terveille urille. Lisäksi heidän mielikuvituksensa hidastuu, sillä sarjakuvalehdissä on kaikki »valmista», joten lapset eivät saa tilaisuutta luoda itse itselleen mielikuvaa kerrotusta. Opettajat ovat todenneet, että »sarjalapset» muodostavat usein vaikean pulman koulussa.
   Mutta ei siinä kaikki. Näiden sarjojen sisältö on lasten luonteenkehitykselle pelkästään vahingollinen. Minkälaiseksi muodostuu sellaisten lasten sielunelämä, jotka alituisesti täyttävät mielikuvituksensa murhilla, tappeluilla, gangsterihahmoilla, merirosvokertomuksiila ja muilla raakuuksilla? Voidaanko odottaa heistä kehittyvän hyviä persoonallisuuksia? Voiko kaikki tuo saasta juosta heidän mielikuvituksensa läpi jättämättä jälkeensä vähemmän toivottavia arpia?
   Onko olemassa minkäänlaista aihetta uskoa mihinkään sellaiseen? Monet nuoret rikolliset ovat itse ilmoittaneet, että he ovat saaneet ajatuksen rikoksiinsa noista sarjalehdistä.
   Vanha sananlasku sanoo: »Niinkuin mies sydämessänsä ajattelee, sellainen hän on.» Sentähden nuorison sarjalukemiset eivät ole ainoastaan vaarana heidän lukutaidollensa ja heidän mielellensä ja mielistymisellensä hyvään kirjallisuuteen. Ei, on olemassa vielä suurempi vaara, nimittäin että nousevasta sukupolvesta tulee vielä rikollisempi ja raaempi kuin se sukupolvi, joka nyt saa taistella nuorisorikollisuuden synnyttämää suurta pulmaa vastaan.
   Ihmeellistä tässä on, ettei mitään tehdä, vaikka joka taholla nähdään vaara ja siitä kirjoitetaan sekä toimitusten artikkeleita ja lehtien yleisön osastoissa. »Sarjakurjuus» vain jatkuu yhtä esteettömästi kuin aikaisemminkin.
   Pelkkä sanomalehtipropaganda ei ilmeisesti tässä riitä, vaikka monesti on käytetty hyvinkin voimakkaita sanoja. Eikä sekään näytä riittävän, että opettajat korottavat äänensä suoraksi hätähuudoksi. Onpa joissakin tapauksissa menty niinkin pitkälle, että lapsilta on otettu pois tuollaiset sarjakuvalehdet. Hehän voivat hankkia uusia lehtiä.
   Tuntuu siitä, kuin se oikeusaste, jolla todellakin on mahdollisuudet käsissään vapauttaa lapset siitä vaarasta, miksi sarjalehdet ovat heille muodostuneet, ei olisi tehnyt sitä, mikä sille kuuluu. Ajattelemme vanhempia. Mistä lapset saavat rahaa sarjakuviin? Ovatko vanhemmat leväperäisiä ja antavat tuon myrkyn päästä lastensa käsiin? Ehkä isä ja äiti itsekin lukevat kiinnostuneina noita sarjakuvia?
   Jos kaikki vanhemmat yhtyvät taistelemaan lastensa puhtauden ja pelastuksen puolesta, sillä siitä on lähinnä kysymys, niin ehkä käy mahdolliseksi pysähdyttää tuo sarjatulva. Tahdotko sinä, joka olet äiti, ja sinä isä tehdä osasi ja kehoittaa sekä sopivana että sopimattomana aikana muita vanhempia: Älkää olko missään tekemisissä noiden sarjojen kanssa! Heittäkää törky pois! Polttakaa ne! Näännyttäkää sellaiset yritykset, jotka tuollaisilla sarjakuvilla haalivat voittoja kasvavan nuorison turmeltumisesta välittämättä. Boikoteeratkaa heitä!
   Lainsäädäntö ei ehkä auta. Mutta uskomme, että yhtenäinen vanhempien rintama voisi olla tehokas ase noita sarjoja vastaan. Tässä me kristityt muodostamme suuren voiman. Toimikaa asian puolesta! Tehkää asianpuolesta valistustyötä! Lähettäkää asiasta viesti naapureillenne!
   Sopivina vastatoimenpiteinä suositellaan, että sarjakuvalehdet kielletään kouluissa ja että opettajat ottavat tässä asiassa yhteyden koteihin. Edelleen on tärkeätä, että kouluissa on hyvä kirjasto ja että opettajat antavat lapsille vaikutteita keskustelemalla heidän kanssaan niistä kirjoista, joita lapset lukevat. Sopii hyvin, että opettaja lukee itse lapsille ääneen niistä kirjoista, joita hän toivoo lasten lainaavan. Se herättää kiinnostusta hyvään.
   Tämä asia on vakava ja vaatii jokaisen kristityn huomion, sillä kysymyksessä ei ole mikään vähempi kuin lastemme puhtaus ja tulevaisuus!


Otsikko: Vs: Comics Coden tulkitseminen
Kirjoitti: X-men - 05.10.2017, klo 19:47:04
Mitenkähän CCtä tulkittiin Hulk #168ssa kun siinä Betty Talbot oli piirretty muutamissa kohdissa aika vaatteetta toki ei mitään näkynyt.


Otsikko: Vs: Comics Coden tulkitseminen
Kirjoitti: Veli Loponen - 05.10.2017, klo 20:52:47
Tarkemmin tietämättä numeron toimitustyöhön liittyvistä seikoista sanoisin, että eipä tuossa numerossa mitään ongelmaa Comics Code suhteen ole. Siinä ei näy mitään, vaikka annetaan ymmärtää, että ollaan alasti. Saattaa olla, että tarkastuksessa esimerkiksi varjoja on lisätty Bettyn alastomaan vartaloon, mutta yhtä hyvin varjot voivat olla piirtäjän itse piirtämiäkin.


Otsikko: Vs: Comics Coden tulkitseminen
Kirjoitti: X-men - 06.10.2017, klo 20:01:18
Palstalla myöhemmin kyseltiin alastomuuden perään (yhden kirjoittajan toimesta (ainoa julkaistu)).

Oli Betty Ross ainakin 1ssä ruudussa alasti ja varjoitta mutta 70-luvun painojälki ja kaukaa kuvattu niin ei sen kummemmin koeteltu CCn rajoja.


Otsikko: Vs: Comics Coden tulkitseminen
Kirjoitti: X-men - 20.10.2017, klo 20:10:44
Jonkun aikaa kyselyn julkistamisen jälkeen julkaistiin jokunen kirje jossa suurin osa lukijoista oli alastomuuden näyttämisen kannalla kunhan se olisi sopinut tarinaan mutta eipä tuo ole tähän päivään mennessä johtanut sen kummempaan (tuskin edes MAX-sarjoissa) vaikka CC on aikoja sitten kuopattu.


Otsikko: Vs: Comics Coden tulkitseminen
Kirjoitti: Veli Loponen - 20.10.2017, klo 22:59:52
Comics code oli kustantamoiden itsesensuurilaitos. Ei siitä mitään sanktiota olisi tullut. Lehti olisi vain ilmestynyt ilman Comics code -merkintää. Olihan jo aiemmin julkaistu Hämiksen (http://marvel.wikia.com/wiki/Amazing_Spider-Man_Vol_1_96) huumetarina ilman Vomics code -hyväksyntää, koska tarina ei sotä kuitenkaan olisi saanut.


Otsikko: Vs: Comics Coden tulkitseminen
Kirjoitti: Timo Ronkainen - 21.10.2017, klo 02:50:40
Ainoa sanktio olis tietty ollut se, että kukaan ei olis ottanut lehteä myyntiin. Ja lopputuloksena pankrotti.

Timo


Otsikko: Vs: Comics Coden tulkitseminen
Kirjoitti: Veli Loponen - 21.10.2017, klo 12:53:46
Ainoa sanktio olis tietty ollut se, että kukaan ei olis ottanut lehteä myyntiin. Ja lopputuloksena pankrotti.

Timo
Ei edes noin olisi käynyt. Tuo Amazing Spider-man #96 meni lehtipistemyyntiin normaalisti ilman Comics code -merkintää. Tosin tuohon liittyvää huumesensuurisääntöä muutettiin virallisesti viikko ennen julkaisua, mutta ei se vaikuttanut enää lehtipisteisiin menoon. Ja olihan tuolloin jo magazine-tyyppisiä sarjakuvalehti ilman CC-leimaa.


Otsikko: Vs: Comics Coden tulkitseminen
Kirjoitti: Jiksi - 21.10.2017, klo 17:18:58
Toisin kuin elokuvat Hollywood-studioille, eivät sarjakuvat olleet kustantajille taidetta.

Comics Code säilytti suurten kustantajien markkinat vakaina, eikä järjestelmään kohdistunut muutospaineita kuin rahavirtojen kääntyessä uusiin taskuihin (ensin Warrenin kauhusarjat, sitten kivijalkaliikkeet jne.).