Kirjoittaja Aihe: Nykysarjakuvan yhteydet Golden ageen  (Luettu 5790 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Veli Loponen

  • Isoveli
  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 11 080
  • <><
Nykysarjakuvan yhteydet Golden ageen
« : 25.11.2004 klo 21:28:18 »
Turistaanpa vaihteeksi jotakin syvällistä supersankarisarjakuvista (sori niille, jotka odottivat jotakin yleisempää otsikon takia, mutta se "super" ei oikein mahtunut otsikkoon).

Eli nykysupersankarisarjakuvien yhteydet golden-age sarjakuviin.
Nykyisin supersankaritarinat sisältävät paljon selitystä. Vihulaisten alkuperä pitää selittää (parasta olisi, jos siitä saisi vaikkapa oman minisarjan tai jopa lehden) ja vaikka mitä. Kultaisena aikana esim. 40-luvulla jätettiin selittäminen vähemmälle ja mittaviakin saagoja esitettiin alle 15 sivussa.
Päällisin puolin tarinat ovat siis hyvinkin kaukana toisistaan. Mutta löytyykö nykysupersankareista vielä yhtäläisyyksiä kultaisen ajan sankareihin?
Mielestäni kyllä, vaikka ne ovat harvoja.

Paras esimerkki tällaisesta yhteydestä on mielestäni Death of Superman -kokonaisuus. Vaikka tarina pituutensa puolesta on puhtaasti nykysupersankarisarjakuvan edustaja, tarinaltaan se kuitenkin sisältää yhteneväisyyksiä kultaisen ajan tarinoihin.
Tarinan vihulainen, Doomsday, murtautuu alussa jostakin. Mitään ei selitetä. Pian kuitenkin käy ilmi, että Doomsday on äärettömän vahva, kun se (hän?) alkaa tuhotyönsä.
Vastaansa Doomsday saa Oikeuden Puolustajat, jotka hän lyö toinen käsi selän taakse sidottuna. Lopulta paikalle suhahtaa myös Teräsmies ja hyvin tasaväkinen taistelu alkaa. Taistelun lopussa Teräsmies kuolee tappaessaan vihollisensa.
Selkeä yhteys kultaisen ajan tarinoihin on siis tarinan suoraviivaisuus. Kuka, mikä ja mistä Doomsday on ei ole oleellista, vaan lyhyen alkuesittelyn jälkeen alkava räjähtävä toiminta, joka jatkuu aivan viimeisille sivuille saakka.
Ja myöhemmin seurannut Return of Superman -kokonaisuus tuo lisää kultaisen ajan yhtäläisyyksiä, kun selviää, että Teräsmies ei oikeasti kuollutkaan ja asetelma palautetaan alkuun. Kultaisen ajan tarinoissahan yleistä oli, että tarinoissa ei tapahtunut olellisia muutoksia tai uudistuksia, vaan jokainen tarina alkoi lähes samasta alkuasetelmasta.

Tiedän, että tällaisia yhtäläisyyksiä löytyy muitakin. Jopa syvemmällä tarinan kerronnassa olevia. Samoin löytyy muita hyviä esimerkkejä (esim. Salatut Sodat voisi olla mielenkiintoinen tutkimuskohde).
Löytyykö kiinnostusta tällaiselle keskustelulle...?
« Viimeksi muokattu: 02.01.2005 klo 20:25:37 kirjoittanut Reima Mäkinen »
Perry Rhodan ei polta tupakkaa!
http://www.veliloponen.com/sarjakuva

Kreivi V

  • Uusi jäsen
  • Viestejä: 2
Re:Nykysarjakuvan yhteydet goldeageen
« Vastaus #1 : 25.11.2004 klo 23:35:57 »
Supersankarisarjakuvan suurin ongelma mielestäni on se että hahmoille on kertynyt kymmenien vuosien historia taakseen.

Omasta mielestäni taas on erittäin hienoa, että sankareilla on värikäs historia taustana ja että tätä selvitettäisiin sarjakuvien aikana pikkuhiljaa eteenpäin. Tarinasta katoaa jonkinlainen "kosmisuus", mikäli sankarin voimien alkuperä on jo alusta alkaen selvillä.

Ja sankareiden taustan selittelyhän on juuri mukavaa luettavaa sarjakuvissa :). Kunhan se ei ole yhtä typerästi tehty, kuin useissa action-elokuvissa (esim. James Bond), joissa pahis kertoo suunnitelmansa osoittaen samalla aseella sankaria :).
« Viimeksi muokattu: 25.11.2004 klo 23:36:52 kirjoittanut Kreivi V »

Markku Myllymäki

  • Lyijykynän jatke
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 815
  • /* You are not expected to understand this. */
Re:Nykysarjakuvan yhteydet goldeageen
« Vastaus #2 : 26.11.2004 klo 08:51:51 »
Kun sanoit, Welzu, Doomsdaystä, että heppu ilmestyy ja mitään ei selitetä (taustasta), niin jälkeenpäin tuli Hunter/Prey, minisarja joka selvitti Doomsdayn syntyhistorian... Itse asiassa ihan tykkäsin siitä.  ;D

Kaiken kaikkiaan minusta tärkeämpi kuin hahmot ja universumien historia on se, kuinka hyviä itse tarinat ovat. Malliesimerkki minulle on eräs tarina, joka selvittelee mitä Teräsmiehelle olisi tapahtunut jos Lois Lane olisi kuollut synnytyksessä... Teräsmies mm. lyö hynttyyt yhteen Maximan kanssa ja muuttaa pois maapallolta. Paljonhan tässä on DC historiaa taustalla, mutta loppujen lopuksi sarjakuvassa oli hyvää itse tarina. Se kolahti. Mikään "universumi kriisissä" tarina ei kolahtanut niin paljon.

Olen muuten itse parhaillaan väsäämässä parhaimmillaan supersankarisarjakuvaa "puhtaalta pöydältä". (Itse asiassa kirjoitin kuvakäsistä eilen...) Aika mielenkiintoista nähdä tämä kuvio näin molemmilta puolilta.  ;D
When you earnestly believe you can compensate for a lack of skill by doubling your efforts,
there's no end to what you can't do.

Veli Loponen

  • Isoveli
  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 11 080
  • <><
Re:Nykysarjakuvan yhteydet goldeageen
« Vastaus #3 : 26.11.2004 klo 10:29:53 »
Supersankarisarjakuvan suurin ongelma mielestäni on se että hahmoille on kertynyt kymmenien vuosien historia taakseen.
Tämä on totta. Kuitenkaan kymmenien vuosien historia ei välttämättä itsessään ole se pahin ongelma (ajatellaan vaikkapa Mustanaamiota, jonka asetelmat ovat olleet suurinpiirtein samat 30-luvulta lähtien. Siinä tuleekin ongelmaksi uusiutumattomuus ja lukijoiden kyllästyminen). Siihen sisältyy ehkä myös mainitsemani liiallinen selittelyn tarve. Selittelyhän johti sekä DC:llä että (varsinkin) Marvelilla lukemattomiin eri vaihtoehtotodellisuuksiin tai -maailmoihin (vaikkakin DC:n 1, 2, 3 jne. maailmat olivatkin mielenkiintoinen juttu).
Nämä selitykset ja hahmojen (ja jopa universumin) historia luovat sitten jatkumon, josta on tullut jopa pyhä käsite. Jatkumon rikkominen on vakava virhe, ellei sitä osaa selittää tarpeeksi hyvin (esim. vaihtoehtotodellisuudella tai että tarina onkin vain Mitä jos? -tarina). Ja jatkumon ylettömästä vaalimisesta tulee loputon oravanpyörä, jossa uusien lukijoiden on yhä vaikeampi päästä sisään tarinoihin.
Lainaus
Eihän sitä kukaan pidemmän päälle jaksa mutta ketkä lukivat noita silloin? Oikein: lapset.
Jeh. Lapset pitäisi taas saada sarjakuvien pariin.
Tällä viikolla sukkuloin DC:n keskustelufoorumilla ja yhdessä keskustelussa porukka kertoi ikänsä. Vanhin oli kai yli kuusikymppinen ja nuorimmatkin n. 30 vuotiaita (ehkä kaikkein nuorimmat eivät uskaltaneet kertoa ikäänsä vanhojen partojen läsnäollessa).
Mutta samahan on jossain määriin nähtävissä täälläkin, vaikka meitin ikäjakauma taitaa olla selvästi tasaisempi ja parempi.
Lainaus
Toinen juttu sitten on Wolverine jossa historia oli jopa hahmolle itselleenkin hämärän peitossa.
Byrne muuten sanoi taannoin, että Wolverine on suunnilleen ainoa Hämiksen jälkeen keksitty hahmo, joka ylsi Hämiksen tasolle. Ja näinhän se melkein on. Wolverine on aika tasaisesti kasvattanut suosiotaan ensiesiintymisestä...

Lainaus
jälkeenpäin tuli Hunter/Prey, minisarja joka selvitti Doomsdayn syntyhistorian
Jup. Olen kuullut siitä ja tämä minarihan tavallaan palautti Death of Supermanin aivan tavalliseksi nykysupersankaritarinaksi. Puhumattakaan siitä, että Return of Superman latisti Teräsmiehen uhrauksen.
« Viimeksi muokattu: 26.11.2004 klo 10:34:24 kirjoittanut Welzu »
Perry Rhodan ei polta tupakkaa!
http://www.veliloponen.com/sarjakuva

Veli Loponen

  • Isoveli
  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 11 080
  • <><
Re:Nykysarjakuvan yhteydet goldeageen
« Vastaus #4 : 26.11.2004 klo 11:00:51 »
Juu, tuohon vois tutustua.  Tommoset tarinat on kivoja.
Perry Rhodan ei polta tupakkaa!
http://www.veliloponen.com/sarjakuva

Markku Myllymäki

  • Lyijykynän jatke
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 815
  • /* You are not expected to understand this. */
Re:Nykysarjakuvan yhteydet goldeageen
« Vastaus #5 : 26.11.2004 klo 13:39:44 »
Lainaus
Eihän sitä kukaan pidemmän päälle jaksa mutta ketkä lukivat noita silloin? Oikein: lapset.
Jeh. Lapset pitäisi taas saada sarjakuvien pariin.
Tällä viikolla sukkuloin DC:n keskustelufoorumilla ja yhdessä keskustelussa porukka kertoi ikänsä. Vanhin oli kai yli kuusikymppinen ja nuorimmatkin n. 30 vuotiaita (ehkä kaikkein nuorimmat eivät uskaltaneet kertoa ikäänsä vanhojen partojen läsnäollessa).

Ei se sarjakuva kiinnosta kun kaikki kaverit tekee Muuta. Se Muu on sitten semmoinen kiinnostava asia. Tietokonepelit, hyvin markkinoidut tv-sarjat (Pokemon jne.), Harry Potter... Kaikkia markkinoidaan isolla rahalla ja joka tuutista.

Mutta samahan on jossain määriin nähtävissä täälläkin, vaikka meitin ikäjakauma taitaa olla selvästi tasaisempi ja parempi.

Mahtaako pitää paikkansa... sanon minä, 40-vuotias wanha ukko...  ;D

Kirjoittanut ja piirtänyt Darwyn Cooke joka piirtäjänä on aivan jumalainen ja osoittautuu aina vain pätevämmäksi kirjoittajaksikin. Aikaisempi käsikirjoitus Kissanais-albumiin oli vielä harjoittelua. Tämä potkii. Supersarjakuvan pelastaja 2000-luvulla, tämä Cooke. Piirrostyyli muistuttaa enemmän animaatioita kuin perinteista supersankarisarjakuvaa paitsi että hahmot eivät tosiaankaan ole noita ladonovia kuten viimeisissä DC-piirretyissä.

Tuo piirrostyyli hiukan kyllä tökkii. Mutta jos suomeksi saisi, kai sitä pitäisi kannattaa...
When you earnestly believe you can compensate for a lack of skill by doubling your efforts,
there's no end to what you can't do.

Reima Mäkinen

  • Jäsen
  • Viestejä: 10 120
Re:Nykysarjakuvan yhteydet goldeageen
« Vastaus #6 : 30.11.2004 klo 14:42:57 »
Miten, kun mulla oli se käsitys että Golden age oli se Teriksen ja Batmanin alku 30-luvun loppu ja 40-luvun alku? Ja sitten 60-luku (Hämis ym.) olis Silver Agea? No, Weltsun avaus ja tämä keskustelun aihe on silti ymmärrettävä.

Voisi kyllä olla hyvä tarkastella asia myös syklien valossa. 80-luvun puolivälissähän se lasten supersankarisarjakuva tavallaan kuoli kun tuli Mooren  Watchmen ja Millerin DK, yms. Silver age oli edelleen skidien sarjakuvaa, mutta jo 60-luvun lopussa Warrenin ja muiden kauhusarjikset alkoi lyödä kiilaa Comics Codeen, niin että lapsuuden loppu alkoi häämöttää. Samalla supersankarit alkoivat aikuistua, mutta kuitenkin selkeä käänne tuli nähdäkseni vasta 1980-luvulla. Sen jälkeen oli sitten perusteltua välillä nostaa Golden agea ja toisaalta tehdä enimmäkseen aikuisempaa kamaa aikuisemmille lukijoille (ja keräilijöille).

Itse tarkastelen noita romanttisia viitteitä menneisyyteen mielummin visuaaliselta puolelta. DC:ltähän tuli mm. v 1993 The Golden Age (James Robinson & Paul Smith) -niminen 4 albumin minisarja. Rocketeer taisi ilmestyä jo tuota ennen. Monia piirtäjiä (ja kirjoittajia) viehätti edelleen varmaankin esimerkiksi kultaisen ajan viivan hienous. Sille oli vain ilmeisen hankala löytää markkinoita kun tietokoneväritys ja Imagen nousu olivat vallitseva kulttuuria. Käsittääkseni jenkkimarkkinaa määrittelee aika pitkälle "into" kopioida menestyssarjoja, ja tietyntyyppisten sisällöllisten riskien ottamisen puute. Ja mitä Imagen kauteen tulee, niin kyllä se minusta lastensarjakuvalta vaikuttaa...

Mut siis Golden age nykysarjakuvassa? Nykytrendihän suosii intertekstuaalisuutta tai pitäisikö sanoa vain lainaamista lainaamisen perään. Tässä mielessä uudempi supersankarisarjis on, kuten täälläkin on todettu, rakennettu täysin vanhan päälle. Se on kasattu viitteistä vanhoihin hahmoihin, juoniasetelmiin ja tarinoihin. Suurin osa viitteistä on nähdäkseni kuitenkin nuorempaan kuin Golen ageen. Käytännössähän nämä asiat toteutuvat yleensä niin että jengi tekee uutta versiota siitä mitä on fanittanut pienenä.
Golden agelle oli tyypillistä hyvä-paha vastakkainasettelu. Eihän niissä juuri muuta ollutkaan. Tai no, oli mm. rasismia... Hahmot olivat hyvin yksiulotteisia, samoin sankarien tekemät ratkaisut. Tarinapuolella heitettiin kehiin ensin syntytarina ja sitten vielä seikkailu (kaikki tämä noin 10 sivun paketissa) kuten Weltsu totesi. Huomattavaa on sekin, että Golden agen sadoista supersankareista ja pahiksista vain kourallinen sai jatkoaikaa syntymänsä (muutaman jakson) jälkeen, niin että ei nykymeininki siinä paljon eroa GA:sta. Toisaalta taas Stan Leen ja kumppanien 60-luvulla kehimät moniulotteisemmat hahmot luovat paljon paremman pohjan lainailulle ja eteenpäin kehittelylle kuin paperin ohuet kultaisen ajan heput.

Konkreettisena esimerkkinä voisin ottaa lopuksi Ihmeperhe -leffan (vaikkei se sarjakuvaa olekaan) siinähän oli järjettömästi tietoisia (ja tiedostamattomia?) viitteitä supersarjiksiin. Koko perhe muistuttaa ensinnäkin Ihmenelosia lähes 1:1. Huikea oli myös se kohtaus jossa Äiti, tytär ja poika pelastuivat räjähtävästä jetistä. Mietin sitä katsoessa, että näinköhän Byrnen IN-sarjassa meilläkin nähty ongelmanratkaisu toteutuu 1:1:een. No niin ei onneksi sitten käynyt. Näin muuten tuon leffan tekstitettynä (vai olikohan se ilman, Animatrixissa) ja pidin siitä tosi paljon. Toisaalta voin kuvitella miten helppo se on pilata dubbauksella.
"Facts are meaningless. You can use facts to prove anything that's even remotely true." Homer Simpson

J.M:salo

  • Jäsen
  • Viestejä: 2 916
Re:Nykysarjakuvan yhteydet goldeageen
« Vastaus #7 : 30.11.2004 klo 17:49:56 »
Tuo viittaukset ja vanhaan viittaaminen... se taitaa olla enemmänkin 90-luvun tyyli, kun haluttiin juuri tuota "todellisuuden" tuntua, että vanha todella vaikuttaa uuteen. Luulen, että siitä yritetään päästä tietoisesti irti. Historia on olemassa, ja se vaikuttaa, mutta toisaalta hommat hoidetaan niin että uusi lukija voi lukea hienosti ilman että tajuaa näitä viitteitä.

Esimerkiksi Marvelilla on (tai oli; näin viime kuussa ensimmäisen viitteen varmaan neljään vuoteen) linja että viitteitä ei käytetä; se tuhoaa sarjakuvan fiiliksen, saa lukijan muistamaan että tämä on vain tarina. Ja kun se viite viime kuussa ilmestyi (viitteessä käsikirjoittaja muistutti että ei, hän ei unohtanut tätä ja tätä, mutta hahmo unohti) niin täytyy sanoa, että se töksähti. Epäilen että niitä ei tule paljoa tulevaisuudessakaan näkymään.

Nyt kun Marvel ja DC myös yrittävät TPB:llä päästä kirjamarkkinoihin, niin tätä on ennestään karsittu. 2000-luvun tyyli on pitkät tarinat, jotka saa siististi nidottua yhteen, tai joskus kahteen TPB:n siististi, ilman että lankoja jää yli.

DC:n lastensarjakuvat taisivat loppua aika seinään Äärettömien Terrojen Kriisin jälkeen. Sen jälkeen sarjat olivat yllätävänkin "realistisia". Salaman huippunopeus oli 700 km/h, ja hän joutui syömään kokoajan pitääkseen vauhdin yllä. Keksittiin kaikkia pseudotieteellisiä selityksiä siihen, miten hän pääsi niinkin lujaa... sarjassa oli jopa tiedemies tutkimassa asiaa! Edellisen Salaman suuri nopeus selitettiin sillä, että Barry ei oikeastaan ollut ihminen, ja että tämä vain "lainasi" lisää vauhtia Wallylle. Siitä oli jopa selitys. Barry muuttui kuollessaan salamaksi ja palasi ajassa taaksepäin ja iski itseään. Wallyn onnettomuus oli vain Barryn alitajunnan tapa täyttää Barryn toive saada kaveri.
Robin oli entinen nuorisorikollinen yms. Ja sitten tuli Zero Hour, ja kaikki muuttui - ainakin silmämääräisesti - normaaliksi. Robin oli taas kiltti poika, Salama juoksi valoa nopeammin jne.  90-luvulla olivat sitten suosiossa ne pitkät tarinakokonaisuudet, joita ei saanut siististi leikattua kirjoihin. Ne, ja edellä mainitut hahmojen voimien huimat kasvut. Ja yritettiin uudistaa hahmoja. Batman muuttui yhä vain synkemmäksi, vaatteet muuttuivat kokonaan mustaksi ja ne alushousut katosivat. Ja Teris muuttui sähköksi.  2000-luku... saattaa olla tavallaan paluuta 80-luvulle. Enään ei pyritä voimien puolella realistisuuteen, mutta Salama menetti vauva-lapsensa kun vaimolle sattui "onnettomuus", eräs tietty vaimo joutui tapetuksi, poltetuksi, raiskatuksi... ja hän oli raskaana. Ja oli menossa sankarin synttäripäivä. Vihreän Nuolen suojatilla on HIV... mikä sinänsä ei ole yllättävää, onhan tämä entinen ilotyttö. Herralla muuten on loistava track record; edellinen apuri oli narkkari. Ja Teris.. niin, jos oikein käsitän, niin hahmohan on aika kriisissä. Viimeksi kuin lehtiä luin niin Lois oli tapettu kahdella eri tavalla kahdessa eri lehdessä. Siitä on nyt pari kuukautta.

2000-luvun tyyli: sankarin psyykkeen pistäminen osiin ja mankelin läpi, ja katsotaan mitä tulee ulos. Tämä taas ei ole täysin sama kuin 80-luvun "antisankari" look. Sankari on sankari ja kärsii kuin mies. Eli itkeä vollottaa.

J.M:salo

  • Jäsen
  • Viestejä: 2 916
Re:Nykysarjakuvan yhteydet goldeageen
« Vastaus #8 : 30.11.2004 klo 17:55:54 »
Pre-Crisis Maa-2:n hahmot taas eivät ole yksi yhteen Golden Agen hahmoja. Esimerkiksi Maa-2:lla ei ollut Perry Whiteä ollenkaan. Teriksen ensimmäinen esimies oli George Taylor. Perry tuli kuitenkin mukaan sarjakuviin jo 1940-luvulla ja Taylor unohtui. Toisaalta jos Maa-2:n Teris on sama kuin Teris ennen Perry Whiteä, ei tämän Teriksen pitäisi osata lentää. On olemassa tulkinta jonka mukaan oli vielä maailma jossa Teris aloitti vuonna 1938 ja jossa oli Perry White.

Entä sitten Squadron Supreme 80-luvulla (vai oliko se 70-luvulla?) jossa Teris ei osannut lentää? Oliko se sitten siitä toisesta Maasta? Kun pidetään mielessä  että Infinity, Inc. oli näiden muksut?

jussi mäkinen

  • Jäsen
  • Viestejä: 198
  • Kvaak!
Re:Nykysarjakuvan yhteydet goldeageen
« Vastaus #9 : 30.11.2004 klo 18:04:53 »
Pre-Crisis Maa-2:n hahmot taas eivät ole yksi yhteen Golden Agen hahmoja. Esimerkiksi Maa-2:lla ei ollut Perry Whiteä ollenkaan. Teriksen ensimmäinen esimies oli George Taylor. Perry tuli kuitenkin mukaan sarjakuviin jo 1940-luvulla ja Taylor unohtui. Toisaalta jos Maa-2:n Teris on sama kuin Teris ennen Perry Whiteä, ei tämän Teriksen pitäisi osata lentää. On olemassa tulkinta jonka mukaan oli vielä maailma jossa Teris aloitti vuonna 1938 ja jossa oli Perry White.

Entä sitten Squadron Supreme 80-luvulla (vai oliko se 70-luvulla?) jossa Teris ei osannut lentää? Oliko se sitten siitä toisesta Maasta? Kun pidetään mielessä  että Infinity, Inc. oli näiden muksut?

Squadron Supremehan oli Marvelin "versio" DC:n Justice Leaguesta (vai oliko se Justice Societystä). Eli se oli todellakin toisesta "maasta" tai universumista.

J.M:salo

  • Jäsen
  • Viestejä: 2 916
Re:Nykysarjakuvan yhteydet goldeageen
« Vastaus #10 : 30.11.2004 klo 19:19:36 »
Pre-Crisis Maa-2:n hahmot taas eivät ole yksi yhteen Golden Agen hahmoja. Esimerkiksi Maa-2:lla ei ollut Perry Whiteä ollenkaan. Teriksen ensimmäinen esimies oli George Taylor. Perry tuli kuitenkin mukaan sarjakuviin jo 1940-luvulla ja Taylor unohtui. Toisaalta jos Maa-2:n Teris on sama kuin Teris ennen Perry Whiteä, ei tämän Teriksen pitäisi osata lentää. On olemassa tulkinta jonka mukaan oli vielä maailma jossa Teris aloitti vuonna 1938 ja jossa oli Perry White.

Entä sitten Squadron Supreme 80-luvulla (vai oliko se 70-luvulla?) jossa Teris ei osannut lentää? Oliko se sitten siitä toisesta Maasta? Kun pidetään mielessä  että Infinity, Inc. oli näiden muksut?

Squadron Supremehan oli Marvelin "versio" DC:n Justice Leaguesta (vai oliko se Justice Societystä). Eli se oli todellakin toisesta "maasta" tai universumista.

Olet oikeassa. Tarkoitin All-Star Squadronia. Nimet sekoittuivat.

Veli Loponen

  • Isoveli
  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 11 080
  • <><
Re:Nykysarjakuvan yhteydet goldeageen
« Vastaus #11 : 30.11.2004 klo 22:04:39 »
Miten, kun mulla oli se käsitys että Golden age oli se Teriksen ja Batmanin alku 30-luvun loppu ja 40-luvun alku?
Selvennykseksi, tarkoitin golden agella aikaa n. 1938-1950 (ja ehkä vielä vähän matkaa 50-luvulla).

Lainaus
Itse tarkastelen noita romanttisia viitteitä menneisyyteen mielummin visuaaliselta puolelta.
Tähän ryhmään sopii varmaankin myös useat Steve Ruden tuotokset. Mm. World's Finest ja suomeksikin nähty Teräsmies vastaan Hulk ovat varsinkin kuvitukseltaan melko ga-tyylisiä.
Yleisimmin kuitenkin viittaukset ovat silver ageen ja varsinkin Marvelin alkuaikaan. Kirby on todella suosittu kohde.

[qutoe]Käsittääkseni jenkkimarkkinaa määrittelee aika pitkälle "into" kopioida menestyssarjoja, ja tietyntyyppisten sisällöllisten riskien ottamisen puute.
Lainaus
Samaa olen huomannut. Toisaalta sen voi nähdä hyvinkin vanhana tapana. Tuskin olisi Batman, Kapteeni Amerikka, Namor ja moni muu syntynyt ilman intoa kopioida menestyssarjaa.

Lainaus
Huomattavaa on sekin, että Golden agen sadoista supersankareista ja pahiksista vain kourallinen sai jatkoaikaa syntymänsä (muutaman jakson) jälkeen, niin että ei nykymeininki siinä paljon eroa GA:sta.
Eroa tulee kuitenkin sarjojen kulutuksessa. Ga-lehtiä luettiin suunnilleen kertalukemistona, kuten ilmeisesti luetaan sarjakuvia Japanissa nykyään. Kuitenkin nykysarjakuva USA:ssa on hyvin keräilyvoittoista. Useasti ne myy hyvin, joille povataan hyvää keräilyarvoa (mikä tietenkin on aika ristiriitainen asetelma, tuskin Imagen miljoonasarjatkaan ikinä tulevat keräilyharvinaisuuksiksi, vaikka niitä myytiin usean sadan kappaleen paketeissa keräilijöille sijoituksiksi). Ebayllä tapaa välillä sarjoja, joista sanotaan, että niitä ei ole ikinä luettu, vaan ne on ostettu vain keräilyn tai kansikuvan takia.

Lainaus
Toisaalta taas Stan Leen ja kumppanien 60-luvulla kehimät moniulotteisemmat hahmot luovat paljon paremman pohjan lainailulle ja eteenpäin kehittelylle kuin paperin ohuet kultaisen ajan heput.
Jännä kuitenkin huomata, että mm. Teräsmies ja Batman ilmestyvät edelleen ja Marveliltakin löytyy monia yli kuuskymppisiä sankareita.
Perry Rhodan ei polta tupakkaa!
http://www.veliloponen.com/sarjakuva

Hege

  • väsähtänyt
  • Jäsen
  • Viestejä: 944
Re:Nykysarjakuvan yhteydet goldeageen
« Vastaus #12 : 30.11.2004 klo 22:30:13 »
Entäpä sitten Tom Strong, siinähän on aloitettu "tyhjästä", ja GA-tyylin mukaisesti käyty laajoja tarinoita läpi pienellä sivumäärällä. Moore on nerona tietenkin huomioinut muutamia asioita:
1. Hahmo vanhenee, mutta erittäin hitaasti, hänellä on kuitenkin perhe (kuten Mustanaamiolla), ja näin on vältetty Hämiksen ikuiset ikiteini-opiskelu-rakkaushuolet.
2. Vaikka sarja alkoi vasta muutama vuosi sitten, on hahmolla historiaa useiden vuosikymmenien ajalta, tähän saamme tutustua aina silloin tällöin, näin pohjustetaan tulevia tapahtumia ilman että lukijan tulisi muistaa että että The Amazing Spider-Man lehdessä vuonna 65 numerossa 12 oli tähän liittyvää tavaraa.
3. Useat tarinat kestävät vain yhden lehden verran. Tällöin tähän "maailmankaikkeuteen" pääsee helposti sisään.
4. Viittaukset aiempiin numeroihin tulevat yleensä ilmi sarjakuvassa esiintyvien hahmojen kommentoidessa lukemiaan Tom Strong lehtiä. (heh heh, lukijan aivoja sorkitaan taas)
5.Ei selitellä turhia,. teknologia/todellisuuspölinää saa lukea jossain muualla.

Lisäksi Tom Strongilla on oma vahvasti eri sarjakuviin viittaava tarinanmuodostumisensa kuten vaikkapa Crisis on Infinite Hearts -kokonaisuus.  ;D Näiden viittausten tajuaminen ei tosin vaikuta tarinan ymmärtämiseen mitenkään, mikä on uudelle lukijalle helpotus.

Tom Strong on juuri sitä mitä supersankarisarjakuvalta odotan, iloista ja reipasta seikkailumeininkiä joissa on luettavaa myös pintaa syvemällä.

Kauan eläköön Tom Strong!
But pride -  where there is a real superiority of mind, pride will be always under good regulation.

Lurker

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 17 162
Re: Nykysarjakuvan yhteydet Golden ageen
« Vastaus #13 : 03.08.2005 klo 13:05:55 »
Nämä Golden Age -vaikutteet näkyvät ehkä parhaiten näissä uusissa Batmanin, Teräsmiehen ja Oikeuden puolustajien animaatiosarjoissa. Suomessakin julkaistu sarjakuvalehti The Batman Adventures oli animaatioversionsa kautta ihan suoraan velkaa Golden Agelle.

DC:n lasten sivuilla (?!?) näitä sarjakuvia voi nyt lukea ilmaiseksi pdf-tiedostoina!
http://www.dccomics.com/dckids/?action=stuff


Lurker

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 17 162
Vs: Nykysarjakuvan yhteydet Golden ageen
« Vastaus #14 : 08.04.2010 klo 09:57:36 »
Julkisdomainin sarjiksia voi daunloudata täältä...

http://digitalcomicmuseum.com/
We are the #1 site for downloading FREE public domain Golden Age Comics. All files here have been researched by our staff and users to make sure they are copyright free and in the public domain. To start downloading just register an account and enjoy these great comic books. We do not charge per download and the goal of project is to archive these comic books online and make them widely available.