Vagabond

[Jiksi]

Sarjan seitsemäs pokkari on ilmestynyt lehtihyllyille.

Edellisestä osasta alkanut, kahdeksanteen pokkariin ulottuva, tarinakaari alkaa vetää, kuten tekee myös koko sarja. Tästä mennään parempaan suuntaan koko ajan.

[Jiksi]

Anime-lehti tietää kertoa, että sarjan tekijä on vahvistanut päättävänsä sarjan tämän vuoden aikana.

[puro]

Toukokuuhun mennessä oli Japanissa ilmestynyt 30 tankōbonia eli kyllä tässä tovi on vielä Ivrealla puuhattavaa...

[tolppis]

Luettu nro 7. Fiilisteli liikaa, ei edennyt.

Kirja on n. 1000 x parempi. Yhä.

Silti: jatkan ostamista. (tyhmä?)

[Schweigend]

Tätä sarjaa on ihan pakko ostaa jo siitä syystä, että Yoshikawan Musashi on paras kirja ikinä. Koskaan. Missään.

Onhan tässä sarjakuvassa muutenkin tyyliä. Erityisesti piirrostyyli poikkeaa mukavasti muusta markettimangasta. Hidas (...joo, olen kärsimätön) ja epätasaisen oloinen julkaisutahti vain hieman häiritsevät.

[Micco]

.

[Marsumestari]

En oikein näkisi suotavana linkittää scanlation-sivulle, etenkin kun Vagabondia saa englanniksi ja suomeksi ihan laillisestikin.

[Lönkka]

Nollaviestini poistettu.

Pitäisi varmaan opetella sisälukutaitoa...

[Mon of Olay]

Jos diggailu on tuota tasoa niin käypä hakemassa kirjastosta lainaan romaani johon sarjakuva perustuu.

Kaipa se sen on jo lukenut, kun kerran sanoi sitä parhaaksi ikinä. 

Itse en siitä kirjasta niin välittänyt, mutta mangaa lukee ihan ilokseen.

[Nina Jurvanen]

Nyt on tullut kahdeksas albumi Lehtipisteisiin. Kunhan rahaton opiskelija saa jostain fyffeä, täytyy kerätä koko sarja englanniksi, sillä en jaksa odotella Vagabondin ilmestymistä kokonaisuudessaan suomen kielellä.

Olen pitänyt alusta asti Takehiko Inouen grafiikasta - jos joku väittää sitä jäykäksi, sopii vaan verrata esim. realistisen piirrostyylin kotimaisen edustajan Petri Hiltusen kynänjälkeen. Hiltusta näet monet näyttävät kehuvan taivaisiin Kvaakissa, vaikka itseäni on aina häirinnyt hänen töissään ihmishahmojen piirteiden jäykkyys, ilmeettömyys ja samankaltaisuus (ellen jopa sanoisi persoonattomuus) albumista toiseen.

Kiitos Sanukalle keskustelijoiden valistamisesta kolmella esimerkkisivulla - Inouen graafinen ilmaisu tosiaan vain paranee ja kehittyy, mitä edemmäs sarjassa edetään. Monien miespuolisten hahmojen silokasvoisuus hieman pistää ikävästi silmään sarjan alkupuolella, mutta ilmeet ja tunnetilat välittyvät niistäkin huiman upeasti ainakin allekirjoittaneen mielestä.

Itse hämmästelen eniten taiteilijan kykyä tehdä noin yksityiskohtaisia kuvia huimaan tahtiin, Inouehan ei piirrä yksinomaan Vagabondia, vaan hänellä on koko ajan ollut muitakin projekteja. Kukaan tämänhetkinen suomalainen sarjakuvapiirtäjä ei kykene moiseen, eikä vastaavaa kykyä taida löytyä Euroopankaan mittakaavassa.

Pienenä detaljina, jos tekniikka ei ole kaikille tuttu:

Inoue heittää kerrontaa elävöittämään toisinaan perinteisellä japanilaisella tussimaalaustekniikalla (sumi-e) tehtyjä ruutuja. Olen itse koettanut sumi-eta harrastaa joskus muinoin parikymppisenä Hakuho Hirayaman oppaan avustuksella, mutta en kauaa yksikseni viitsinyt yrittää, sillä tuo tekniikka ylittää kykyni. Yksityiskohtaista realistista viivanjälkeä on huomattavasti helpompaa saada aikaan kuin sumi-e-maalauksia, joita luodessa täytyy oikeasti reaaliajassa tietää, mitä tekee (koettakaa vaikka!)

Olen lähestulkoon kade Inouelle, sillä piirtäjänä en tule koskaan pääsemään samalle tasolle. Onneksi oma tyylini ei suurta virtuositeettia vaadikaan, kunhan ihmiset ja maisemat vain näyttävät riittävän persoonallisilta ja realistisilta omaan silmääni

[Mara]

Itse hämmästelen eniten taiteilijan kykyä tehdä noin yksityiskohtaisia kuvia huimaan tahtiin, Inouehan ei piirrä yksinomaan Vagabondia, vaan hänellä on koko ajan ollut muitakin projekteja. Kukaan tämänhetkinen suomalainen sarjakuvapiirtäjä ei kykene moiseen, eikä vastaavaa kykyä taida löytyä Euroopankaan mittakaavassa.

En ole nyt ollenkaan varma (oikaiskaa, jos on tarkempaa tietoa), mutta eikös Inoue käytä assistentteja taustoihin? Ainakin viikottaisissa julkaisuissa assistentteja käytetään oikein urakalla. Joten eihän hänen kaikkea tarvitse piirtää. Hahmojen piirtämiseen menee lopulta aika vähän aikaa.

Olen lähestulkoon kade Inouelle, sillä piirtäjänä en tule koskaan pääsemään samalle tasolle. Onneksi oma tyylini ei suurta virtuositeettia vaadikaan, kunhan ihmiset ja maisemat vain näyttävät riittävän persoonallisilta ja realistisilta omaan silmääni

Se on kaikkien itse päätettävä mihin tähtää. Inouen kuvat ovat varmasti vaatineet todella paljon harjoittelua. Ja onhan hän ollut ammattimainen mangaka jo kymmeniä vuosia.

[Nina Jurvanen]

En ole nyt ollenkaan varma (oikaiskaa, jos on tarkempaa tietoa), mutta eikös Inoue käytä assistentteja taustoihin? Ainakin viikottaisissa julkaisuissa assistentteja käytetään oikein urakalla. Joten eihän hänen kaikkea tarvitse piirtää. Hahmojen piirtämiseen menee lopulta aika vähän aikaa.

Hyvä tietää, itse koetin ottaa selvää tuosta asiasta netitse, mutta en löytänyt mitään tietoa mahdollisista avustajista. Jos tai kun Inoue käyttää assistentteja taustojen piirtämiseen, tulee kova julkaisutahti vs. grafiikan yksityiskohtaisuus ymmärrettäväksi (luojan kiitos!)

Se on kaikkien itse päätettävä mihin tähtää. Inouen kuvat ovat varmasti vaatineet todella paljon harjoittelua. Ja onhan hän ollut ammattimainen mangaka jo kymmeniä vuosia.

Jees, jos tai kun saan joskus julkaista scifisarjani, olen satavarma, että monien mielestä piirrostyylini on harvinaisen jäykkä tai ovat jopa sitä mieltä, etten osaa piirtää ollenkaan. Mitäpä sillä väliä, sillä itse tiedän tarkkaan, millaista jälkeä haluan tehdä.

Eivät kaikki pidä Clifton Karhun japanilaisisista puupiirroksistakaan, vaikka minusta ne ovat upeinta näkemääni taidetta. Tarkoitukseni on päästä joka sivussa ja ruudussa Karhun puupiirroksiin verrattavaan tunnelmaan - ts. aivan kuin kykenisi näkemään oikean maiseman tyylitellyn piirrosjäljen läpi.

Inouen kuvat muistuttavat mielestäni parhaimmillaan Karhun taidetta - erityisesti joistakin hahmojen ilmeistä välittyvät tunnetilat ja tilanteen kokonaistunnelma kuin seuraisi tapahtumia todellisuudessa reaaliajassa. Se jos mikä on todella kunnioitettava taito

[Jiksi]

Inoue heittää kerrontaa elävöittämään toisinaan perinteisellä japanilaisella tussimaalaustekniikalla (sumi-e) tehtyjä ruutuja.

Tässä uusimmassa, eli kahdeksannessa pokkarissa, Inoue käyttää tekniikkaa takautumissa, kun normaaliajassa pysytellään perustekniikassa.

Minusta nuo elävöittävät mukavasti, joskin tietty lumo on myös siinä, että silmille heitetään lehti kerrallaan piirrettyjä kuvia luonnosta, olkoonkin avustajien kynästä lähtöisin.