Kokoelmasta luopuminen

[Poika nro 3,141]

Olen jo jonkin aikaa pyöritellyt ajatusta, että mitä jos JOUTUU luopumaan keräämistään sarjakuvista? Mitä tekisitte? Itse yritän kovasti päästä ulkomaille töihin/asumaan. Olen siis tilanteessa jossa omasta kokoelmasta luopuminen saattaa tulla eteen. Olenkin miettinyt, että mitä ihmettä teen sarjakuvilleni?  Kokoelmani on jo yli 5 hyllymetriä. Ei tuon kokoista voi divariinkaan tyrkätä kerralla. Eikä sieltä sai edes rahoilleen vastinetta. Toisaalta huuto.net:ään ei oikein ole kovin hyvä portaali hankkiutua nopeasti eroon valtavista määristä sarjakuva albumeita. Vieläpä niin, että saisi jonkinlaisen kohtuullisen hinnan. Tietääkö kukaan mitään hyvää paikkaa/keinoa/tapaa saada iso sarjakuva kokoelmansa nopeasti myytyä? Edes jonkinlaista hintaa vastaan.

Mitä ajatuksia kokoelmasta luopuminen ylipäätään teissä teissä herättää? Itselläni päällimmäisenä tunteena on haikeus. Onhan tuohon aikaa ja rahaa tullut käytettyä. Mutta ei luopuminen itselle ainakaan ole elämän ja kuoleman kysymys. Miten teille? Täällä kun kuitenkin liikkuu melkoisen suuria sarjakuva hörhöjä!

[tmielone]

Yksi vaihtoehto olisi pistää myyntilista tänne Kvaakkiin näkyville. Sarjakuvahörhöt veisivät parhaat päältä ja loput voit sitten kipata lähidivariin.

Itse en kyllä raaskisi omasta kokoelmastani luopua, vaan todennäköisesti pakkaisin sen hyvin ja jättäisin vanhempieni luokse säilytykseen siihen asti kunnes asetun taas aloilleni. Tietysti tämä vaatisi pitkän neuvottelun, mutta kyllähän lapsiaan pitää sen verran tukea, että säilyttää sarjakuvakokoelmaa sen aikaa, kun poika reissaa ympäri maailmaa.

[marko70]

Kerran jätin mutsinhoiviin Morgan Kane sarjan ja se oli sille tarjonnut roskapönttöä osti kylläkin uudet tulalle....

Q=<>

[tmielone]

Kerran jätin mutsinhoiviin Morgan Kane sarjan ja se oli sille tarjonnut roskapönttöä osti kylläkin uudet tulalle....

Q=<>

Kaverin isän Nakke/Aku-kokoelmalle kävi vastaavasti, kun hänen äitinsä mielestä vanhoilla lehdillä ei tehnyt mitään. Käytti niitä sitten sytykkeinä.

[VesaK]

Olen jo jonkin aikaa pyöritellyt ajatusta, että mitä jos JOUTUU luopumaan keräämistään sarjakuvista? Mitä tekisitte?

Varaisin Helsingin sarjakuvafestivaaleilta myyntipöydän ja asettaisin kokoelman siihen tyrkylle. Toinen vaihtoehto on ottaa yhteyttä (ks. kvaak.fi) tuttuihin/puolituttuihin/vieraisiin sarjakuvakeräilijöihin ja tarjota ensin heille parhaat paistilihat. Sitten huuto.net ja ihan viimeiseksi rääppeet divariin. 

[Poika nro 3,141]

Varaisin Helsingin sarjakuvafestivaaleilta myyntipöydän ja asettaisin kokoelman siihen tyrkylle. Toinen vaihtoehto on ottaa yhteyttä (ks. kvaak.fi) tuttuihin/puolituttuihin/vieraisiin sarjakuvakeräilijöihin ja tarjota ensin heille parhaat paistilihat. Sitten huuto.net ja ihan viimeiseksi rääppeet divariin. 

Kiitos Vesa! Tämä oli hieno neuvo.

[Joonatan]

Ite oon kans myymässä oman kokelman,vaan yllättävän haikeelta tuntuu luopua cortoista,pikoista,tinteistä ja muista kavereista.Hinnan määrittely on kans vaikeeta,kun ei halvallakaan viitti antaa ja huuto.netti on aika vaivalloinen ja hidas.No vähän kerrallaan oon myynnyt.

[Black-T]

Ite oon kans myymässä oman kokelman,vaan yllättävän haikeelta tuntuu luopua cortoista,pikoista,tinteistä ja muista kavereista.Hinnan määrittely on kans vaikeeta,kun ei halvallakaan viitti antaa ja huuto.netti on aika vaivalloinen ja hidas.No vähän kerrallaan oon myynnyt.

Kandeis oikeesti tarjota täällä... kiinnostus heräsi. 
Itse en koskaan luovu kokoelmastani, vaikka välillä asunkin ulkomailla. Tulevaisuudessa kenties vuosiakin. Jossakin kokoelma odottaisi erittäin hyvin pakattuna jälleennäkemistämme.

[Matti Karjalainen]

Eikö vielä kannattaisi harkita tuota myyntiä? Jos vaikka lykkäät kokoelmasi sukulaisten nurkkiin säilytettäväksi? Olen nimittäin kerran elämässäni tehnyt sen virheen, että kannoin käytännössä kaiken omistamani sarjakuvan divariin, enkä ole kovin montaa asiaa katunut yhtä paljon kuin sitä.

Lisäksi olisi ihan mielenkiinnosta mukava tietää, miksi ihmiset ylipäätään luopuvat kokoelmistaan. Väliaikainen muutto ulkomaille voi olla ihan hyvä syy, jos muutakaan paikkaa ei sarjakuvien säilyttämiselle ole. Joku Kvaakin kautta sarjakuviaan kaupannut taisi perustella myyntiä sillä, että haluaa keskittyä enemmän kirjallisuuteen.

Jos kuitenkin olisi pakko luopua kokoelmasta, niin todennäköisimmin möisin sen pois Kvaakin kautta. Se on vaivattomampaa kuin Huuto.netin kautta (nimekkeiden syöttäminen yksi kerrallaan on pitemmän päälle helkkarin työlästä) ja luultavasti rahaakin saisi täältä enemmän kuin divarien kautta. Lisäksi tietäisi ainakin sarjisten päätyvän hyvään kotiin. 

Miten tiiviisti muuten seuraatte Huuto.netin sarjakuvapuolta? En ole siihen itse kauheasti kiinnittänyt huomiota, vaan tutkin enemmän Kvaakin foorumien osto- ja myynti-ilmoituksia.

Joskus kyllä tuntuu huvittavalta keräillä muutenkin pieni yksiö täyteen sarjakuvia ja niihin liittyvää oheismateriaalia, sillä voin jo sieluni silmillä nähdä kuinka ne kaikki lentävät sukulaisten toimesta jäteauton lavalle vähän sen jälkeen kun minut on kuopattu...

Varaisin Helsingin sarjakuvafestivaaleilta myyntipöydän ja asettaisin kokoelman siihen tyrkylle.

Ei huono neuvo tämäkään, jos myytävänä on muutakin kuin Tinttejä, Asterixeja ja sen sellaista jokaisesta antikvariaatista löytyvää perussarjakuvaa.

[Petteri Oja]

Miten tiiviisti muuten seuraatte Huuto.netin sarjakuvapuolta? En ole siihen itse kauheasti kiinnittänyt huomiota, vaan tutkin enemmän Kvaakin foorumien osto- ja myynti-ilmoituksia.

Silloin kun vielä aktiivisesti etsiskelin vanhoja sarjiksia ostin sieltä kaikenlaista kivaa huokeaan hintaan. Suosittelen kyllä seuraamaan.

[Lurker]

Lisäksi tietäisi ainakin sarjisten päätyvän hyvään kotiin. 

Tuo on muuten meikäläiselle yllättävän tärkeä juttu. Sarjiksista on helppo luopua, jos tietää niiden menevän niitä arvostavalle henkilölle. Happamalle divarinpitäjälle on joskus aika tylsä tarjota aarteitaan.

[PurPur]

Tuo on muuten meikäläiselle yllättävän tärkeä juttu. Sarjiksista on helppo luopua, jos tietää niiden menevän niitä arvostavalle henkilölle. Happamalle divarinpitäjälle on joskus aika tylsä tarjota aarteitaan.

Tuskinpa kukaan sieltä divarista niitä tapetointia varten tai saunansytykkeeksi ostaa..
Pikemminkin ongelma on se, että divarit maksaa niin huonosti.

Nuorena vein divariin yhdellä kertaa kaikki omistamani Ruudut ja Non Stopit ja metrisen pinon Madeja. Kettunen (divarin omistaja) kysyi että miten voin luopua tästä kaikesta. En tohtinut kertoa että olen kaljarahan puutteessa.

Kyllä, on kaduttanut. Monta kertaa.


 

 

[Outi]

Seikkailin enemmän & vähemmän ulkomailla kuutisen vuotta. Ensin pakkasin sarjakuvat siskon kellariin (sitä ennen hommauduin eroon turhista). Kun ne piti sieltä siirtää pois, vuokrasin (oma)varaston ja siellä olivat vuositolkulla - kalliiksi kävi mutta ainakin pysyivät kuvina & tallessa. Lopulta muutin koko kasan uuteen kotomaahan ja taas maksoi aivan tajuttomasti rahaa - mutta prkl, sarjakuvistani en luovu! Tässä vaiheessa kokoelma oli jo ns. "puhdistunut" eli jäljellä oli enään ne oikeasti hyvät sarjakuvat.

Nyt olen tosi hyvällä mielellä iskenyt kirjoja uusiin kirjahyllyihin - paitsi että niitäkin olisi pitänyt ostaa tuplasti enemmän, nyt joutuu taas pakkaamaan ylimääräiset ullakolle. Aivan mahtavia löytöjäkin olen tehnyt, kirjoja joita en tiennyt omistavanikaan! Eli kyllä kannatti raahata mukana...

[Joonatan]

Mulla on vähän semmonen juttu että,tuo omistaminen ei ole niin tärkeää enää,nuorena oli toisin.Oikeestaan on mukava ajatus jos myy täällä jotain ja joku joka en etsinyt jotain tiettyä numeroa vihdoin saa sen.Varsinkin kun täällä tuntuu olevan aikamoisen innokkaita sarjiksen ystäviä.Taidankin laittaa loput täältä kautta enkä huuto.netin:)

[Laura Sivonen]

Vai että ihan 5 metriä. Itselläni on 970 cm ja tuohon on laskettu vain hyllyissä olevat sarjakuvat, ei kaapeissa olevia.

Jos on pakko luopua kädestä, niin sittenhän on pakko, mutta mielummin en hankkiutuisi moiseen tilanteeseen. Asioiden pitää olla todella huonosti ennen kuin edes harkitsen sarjakuvakokoelmasta luopumista. Sen verran pinttynyt materialisti meikäläisestä on harrastuksen myötä tullut. Ehkä vanhempa opin arvostamaan luonnonläheisempiä asioita ja luovun kaikesta materiasta, mutta tällä hetkellä mikään työ, suhde tai tilaisuus ei tunnu kokoelman uhraamisen arvoiselta.