Olivier Schrauwen: Poika kulta

[Lurker]

Keskisuomalainen arvosteli taidesarjakuvan kulmakiven.

Olivier Schrauwen - Mies joka antoi partansa kasvaa

Uusi taidesarjakuvan kulmakivi on tässä. Belgialaisen Olivier Schrauwenin (s. 1977) Mies joka antoi partansa kasvaa -albumi (alkuteos 2010) on huima luovuuden ja piirustustaidon osoitus. Se hakee vertaistaan sarjakuvan lähes parisataavuotisesta historiasta.
(...)
Tuotantonsa perusteella Schrauwenia voidaan pitää yhdessä maanmiehensä taiteilija René Magritten (1898-1967) kanssa merkittävänä surrealistina. Vaikka Magritte olikin taidemaalari, heitä molempia yhdistää halu kertoa merkillisiä tarinoita. Kummankin töitä sävyttää myös omintakeinen ja lämminhenkinen huumori.

[juhaveltti]

Mies joka antoi partansa kasvaa arvosteltu Kvaakissa.

[Janne Kuusinen]

Ja "Mies joka antoi partansa kasvaa":lle kannattaa sitten varata kunnolla aikaa ja intensiteettiä, kuten toki kaikelle taidesarjakuvalle. Eilen sen luin. Schrauwenin tuokiokuvat ja visiot onnistuivat vakuuttamaan myös tällaisen aavistuksenomaisen taidesarjakuvallenokkaansanyrpistäjän. Se invalidi-episodi oli liikuttavuudessaan suosikkini.

Mutta ennen kaikkea: vaikkei albumin tapahtumille ja "juonelle" niin lämpiäisikään, on oltava aikamoinen tietokoneliukuväritys-uskovainen, jos Schrauwenin värimaailma ei vakuuta. Ne lukuisat jöröjukka- ja amerikalainenkuvakirja -osaston paletit miellyttävät silmää ja tuntuvat yksinomaan freeseiltä, oli sitten mitenkä "retroa" tai ei.

Tämän albumin myötä jotenkin konkretisoitui itselleni se, miten pirunbal eteenpäin käännössarjakuvakulttuuri on maassamme mennyt viime vuosina!