Olivier Schrauwen: Poika kulta

[Petteri Oja]

Useampikin henkilö on jo todennut Poika kullan suomiversion olevan paremmin tehty kuin alkuperäinen, mikä on todella harvinaista.

Alkuperäistä ei minulla ole, mutta suomiversio on kyllä komea: isokokoinen, nelivärinen, paksuihin koviin kansiin sidottu ja tekstausta myöten kauniisti toteutettu teos.

Tuossa saunan jälkeen syvennyin albumiin, ja sen lukeminen oli nautinto. Viime vuosisadan alkupuolta henkivät kuvat ovat upeita. Juonen absurdit elementit ihastuttavat.

Kotimaisia komeita kirjoja on tänä vuonna tullut jo useita, mutta tämä taitaa olla paras suomennos tähän mennessä.

[Timo Ronkainen]

En tiedä millainen alkukielinen Mon fiston on, mutta Briesin englanninkielinen versio My Boy on huomattavasti vaatimattomampi ulkoisilta puitteiltaan kuin tämä suomalainen. Vähän harmittaa että tuli ostettua viime vuonna tuo englanninkielinen.

Timo

[keijoahlqvist]

Suositeltava hankinta sisällön puolesta.

[Lurker]

Suositeltava hankinta sisällön puolesta.

Näin on. En silti pistä vastaan, että sisältö paketoidaan näin hienosti.

Poika kulta on nostalgiaa vaikka se on tätä päivää.

[Petteri Oja]

Olipas sykähdyttävä arvio! Kivaa, kun joku osaa pukea sanoiksi sen, mitä itse en.

[Lurker]

Avainlause on varmaankin tämä: "taiteilijan pitää ilmentää taiteellaan jotain tärkeää." On aivan syntisen sama, kuuluuko sarjakuvataiteilija viihde- vai taidesarjakuvan piirin, kunhan hän tekee työtään tosissaan ja kunnianhimoisesti. Silloin syntyy jotain sellaista, jolla on arvoa.

Schrauwen on osannut, lahjakkaana miehenä, luoda synteesin jossa on mukana vähän kaikkea. Kyse ei ole silti mistään kikkailusta tai "savusta ja peileistä" vaan luovasta ja rehellisestä esillepanosta - sarjakuvan keinoin.

[Rmäki]

Enpäs olekaan vielä Poika kultaa lukenut, ensi viikolla vasta ehdin, joten aiheen vierestähän tämä menee. Mutta pisti silmään tuo arviossa esiintynyt viittaus prerafaeliitteihin. Vaikka tavallaan ymmärrän pointin, kyseinen termi tuo sarjiksissa aina mieleen ihan toisenlaisen taiteilijan... http://www.barrywindsor-smith.com/. Pitäisi varmaan laatia sarjakuvaa varten joku "preherrimanilainen" tai muu vanhoja hyviä aikoja kuvaava ilmaisu
Hitsi, vuoden tauon jälkeen kolme viestiä päivässä. Mutta olenkin flunssassa, nyt poistun kyllä taas takavasemmalle...

[Jiksi]

Poika kultaa en ole nähnyt, mutta Saulin arvio on kyllä erinomaisen onnistunut: mielenkiintoinen lukea ja herättää mielenkiinnon arvosteltavaan kohteeseen.

[KBG]

Tässä toisenlainen näkökanta:

http://catharinal.livejournal.com/276073.html

[Timo Ronkainen]

"Ideoinnin ja ulkoasunkin samankaltaisuus Ruppertin ja Mulot'n Apinatarhan kanssa"? Öh?

Timo

[Hans]

Sauli Santikon arvioon ei ole paljon lisättävää: olen samaa mieltä. Kaiken kukkuraksi hihittelin ääneen monta kertaa lukiessani. Tästä tuli sellainen äimistys, että oho, voiko tää olla näin hyvä. Jo pienlehtitaivaan seinien näyttelyn perusteella kiinnostuin hommasta. Odotukset ylittyivät kyllä, kerta kaikkiaan.

Harmi vaan en lukenut omaa kappalettani vaan Wardan. Ostoslistalle siis, heti.

[tomu]

Mistä tätä saisi pääkaupungin ulkopuolelta?

Kirjoja löytyy seuraavilta jälleenmyyjiltä (jos ei löydy niin pyytäkää toki tilaamaan lisää!):

HELSINKI:

Akateeminen kirjakauppa
Galleria Jangva
Kiasma-kauppa
Kulkukatin poika
Kynä & paperi
Muu galleria
Myymälä2
Napa Shop
Rosebud-kirjakaupat
Sammakko

TURKU:

Akateeminen kirjakauppa
Kirjakahvila
Laitapuoti
Pieni kirjapuoti
Sammakon kirjakaupat
Underground ullakko

TAMPERE:

Akateeminen kirjakauppa
Bukra
Lukulaari
Makedonia

LAHTI:

Kirjakauppa Tarina

WEB:

Kreegah Bundolo
Pitkä mies
Zum Teufel

Toivon mukaan pian myös: Lifestyle kauppa (Oulu), Kuopion halpakirja (Kuopio), Lukuhetki (Jyväskylä), Nispero (Oulu), Voltti (Tampere) ja B-Galleria (Turku).

[Grezen]

Poika kulta yllätti kyllä positiivisesti. Onneksi tuli hankittua omaan hyllyyn.

Mulle tulee vaan kauhean paha mieli aina kun luen tuota, kun se poika on niin pieni ja parka. Ja isäkin on tosi liikuttava. Ja hevoselta tippui suolet ja se ammuttiin. Raivostuttavaa, kun tulee vuosi vuodelta yhä herkemmäksi. Tätä menoa mä en pysty parinkymmenen vuoden päästä enää lukemaan muuta kuin jotain Poliittisesti korrekteimmat mietelauseet -kirjoja...

Mutta on se kuitenkin aina hyvä, että sarjakuva herättää tunteita.

[tomu]

Huomiona muuten: ranskalaisessa laitoksessa on yksi puhekupla enemmän. Ken löytää tämän kuplan ja informoi meitä sisällöstä, voittaa kirjapalkinnon!

[kaltsu]

Vähä pettyny olo jäi Poika kullasta. Lupaavasta lähtöasetelmasta huolimatta tunnetasolla ei päästy kovinkaa syvälle ihmismielen koukeroihin, isän yhtäaikaista inhoa ja rakkautta alleviivattiin eikä juttu siitä sen kummemmin kehittynyt. Unimaista kohellusta, mitä kirja kovasti sisälsi, en oo koskaan kauheasti arvostanu. Kuvituksen parhaat ainekset tuntuivat kaikki kovin kierrätetyiltä, mitään kovin taidokasta tai omaperäistä en onnistunut päällisin puolin kivannäköisiltä sivuilta löytämään, kerrontakin tuntui hiukan kömpelöltä. Värityksestä kyllä tykkäsin kautta linjan.

Jotenki ymmärrän vertauksen Apinatarhaanki. Tää jätti jotenki ihan samalla tavalla kylmäksi. Pintatasoilla liikkuvaa pikkunäppärää teknistä kikkailua vailla sen suurempaa kosketuspintaa siihen mitä mä taiteessa koen mielekkääksi ja itselleni tärkeäksi.

Sinänsä mukavaa että tämän ketjun perusteella kaikki ei koe asioita samalla tavalla. Kustantajien kunnianhimoista ja mielenkiintoista julkaisupolitiikkaa ei voi olla ihailematta. Toivon omasta pettymyksestä huolimatta peukut ristissä että tätä alpparia myytäis edes kohtalaisesti ja että seuraavaksi saatais ulos taas jotain joka minuun kolahtaisi enempi.


^{Tomulle vielä sellaiset henkilökohtaiset terveiset että olit oikeassa, Korpi-Petestä tykkäsin kohtalaisen paljon mutta aivan napakymppi ei sekään ollut.}