Minkälaisia hahmoja pitäisi olla sarjakuvissa enemmän?

[JJ Naas]

Minkälaisia kliseisiä hahmoja sarjakuvissa on liikaa olisi oman ketjunsa aihe (varmaan sellainen jo onkin), mutta minkälaisia hahmoja haluaisitte nähdä sarjakuvissa enemmän?

Tässä omaa listaa:

1. Hahmoja joilla on viikset
2. Vanhoja ihmisiä jotka ovat ryppyisiä ja harmaanuneita, mutta jotenkin muuten kuin inhorealistisesti tai viisas sensei -tyyppisesti kuvattuja
3. Tiedemiehiä (tai naisia), jotka eivät ole hulluja tai hajamielisiä professoreja
4. Pissiksiä ja fruittareita (herkullinen aihe)
5. Nörttejä (naisnäkökulmasta kerrottuna)

[Jukka]

Pari, jotka tuli äkkiseltään mieleen.

- Ylipäätään päähenkilöinä sellaisia hahmoja jotka on yleensä sivuhenkilöitä, koska  päähenkilöt on yleensä vähän tylsiksi kirjoitettuja tyyppejä ja sivuhenkilöillä on kaikki parhaat/erikoisimmat repliikit ja luonteenpiirteet.
- Natseja.

[Curtvile]

Hyvä kysymys tuota kohtaasi kolme kaipaa niin usein, vaikka hulluissa tiedemiehissä hohtoa onkin.

-Duunareita.
-Tarinan "pahoja tyyppejä" jotka mieltävät itsensä "hyviksi tyypeiksi".
-syrjäytyneitä
-idealisteja, niin fanaatikkoja kuin arjen sankareitakin
-henkilöitä joilla on oikeasti sukua ja perhettä, ihan sama toimivaa tai ei

mutta vaikka tämä on oikeasti mitä kaipaan niin sitä ei kuitenkaan toteuteta.
joten realistin vastaus on: muodokkaita aseistettuja naisia taistelemassa zombeja vastaan.

ei voi epäonnistua.

[AapoK]

Parrakkaita tyyppejä ois kiva nähdä. Samoin hahmoja joilla on hiukset paskaset ja sekaisin. Nämä voisivat myös kettuilla toisilleen ja haista pahalle.

Vanhoja ihmisiä komppaan minäkin, arvokkaasti vanhentuneita ja harmaantuneita. Pappa-Karpisista koetan saada tällaisen.

Ajattelevia ja ailahtelevia luonteita soisi myös näkisi enemmän. Sellaisia, jotka voisi kuvitella että tuo voisi elääkin oikeasti.

[Jukka]

mutta vaikka tämä on oikeasti mitä kaipaan niin sitä ei kuitenkaan toteuteta.
joten realistin vastaus on: muodokkaita aseistettuja naisia taistelemassa zombeja vastaan.

Heh, heh, kässärin asteella.
Kunhan saan lopputyön pois alta, alan työstämään.
ja siinä on myös niitä natseja.

[Curtvile]

Heh, heh, kässärin asteella.
Kunhan saan lopputyön pois alta, alan työstämään.
ja siinä on myös niitä natseja.

sinullakin? tai no mulla ei ole natseja...
enemmän niin kuin Planet Terror mutta vähemmän nössöllä lopulla.
mutta ilmoita kun valmista. Yksi ostaja löytyy.

ai niin kauhufanina sitä kaipaa jotakuta aidosti häijyä kyynikkoa päähenkilöksi.
Ei, olette väärässä. John Constantine on oikeasti lutunen kullanmuru.
sanoin häijyä kyynikkoa.

[Anssi Rauhala]

No kas ihmettä: sormeni näyttää eksyneen ajan pulssille!

1. Hahmoja joilla on viikset
2. Vanhoja ihmisiä jotka ovat ryppyisiä ja harmaanuneita...

-Duunareita.
-Tarinan "pahoja tyyppejä" jotka mieltävät itsensä "hyviksi tyypeiksi".
-syrjäytyneitä
-idealisteja, niin fanaatikkoja kuin arjen sankareitakin
-henkilöitä joilla on oikeasti sukua ja perhettä, ihan sama toimivaa tai ei

Parrakkaita tyyppejä ois kiva nähdä. Samoin hahmoja joilla on hiukset paskaset ja sekaisin. Nämä voisivat myös kettuilla toisilleen ja haista pahalle...

Ystävät hyvät, minulla on tarttumassa verkkoon just tuommoista.

Piirtänen vaihteeksi mustavalkoisen albumin (värikansilla kuitenkin, se lienee selviö)... noin vuoden päästä nähdään, miten projekti lähtee käyntiin. Annan väliaikaraportteja sitä mukaa, kuin homma etenee.

Ja tietysti ensin on saatava pakettiin tuo neljäs Anni Isotalo -alppari. Siinä on ainakin serkkuja ja tätejä. Ja yksi on kasvattanut parran... tai vähintään viikset. 

[Doc Lomapäivä]

2. Vanhoja ihmisiä jotka ovat ryppyisiä ja harmaanuneita, mutta jotenkin muuten kuin inhorealistisesti tai viisas sensei -tyyppisesti kuvattuja
3. Tiedemiehiä (tai naisia), jotka eivät ole hulluja tai hajamielisiä professoreja
4. Pissiksiä ja fruittareita (herkullinen aihe)
5. Nörttejä (naisnäkökulmasta kerrottuna)

Kokeiles mangaa, itse ainakin olen kurkkua myöten täynnä noita kaikkia ja etsin jo jotain muuta.

-henkilöitä joilla on oikeasti sukua ja perhettä, ihan sama toimivaa tai ei

Tätä minäkin olen pohtinut usein. Yleensä on vain "sisko Vantaalla".

-Duunareita.

Perusduunareita on liian vähän! En muista koskaan lukeneeni sarjakuvaa siitä miten iho haisee palaneelle metallille, päivän työt maistuu suussa koko illan ja löytyvät korvakäytävistä lauantaisaunassa. Miksi aina arkkitehti tai AD, miksei putkimies (tai -nainen) tai hitsari? Eikö vanhempien ammatit käy sarjakuvan taustaksi vaikka niistähän sitä parhaiten tietäisi?

Ystävät hyvät, minulla on tarttumassa verkkoon just tuommoista.

Odotan mielenkiinnolla!

Itse haluaisin nähdä enemmän ristiriitaisia ja moniulotteisia persoonia, jotka etsivät jotain elämäänsä, pohtivat ja ratkaisevat ongelmia, antavat neuvoja, ja esittävät kysymyksiä. Haluaisin lukea hahmoista joissa on arkista samastumispohjaa, mutta myös jotain absurdia ja yllättävää, ja ovat silti uskottavia.

Haluan elää hahmojen mukana, ajatella että "tuohan miettii just samoja asioita joita minäkin!" Mutta EN halua lukea sarjakuvapiirtäjän arjesta. En halua lukea siitä mitä ihmiset tekevät, vaan mitä he ajattelevat.

[Kapteeni Kenguru]

- Jo aiemmin mainittuja perusduunareita. Leffoissakin ärsyttää kun yleensä kaikilla hahmoilla on korkeakoulutus ja hyvä työpaikka ellei sitten kyseessä ole syrjäytynyt hahmo. Sarjakuvien kohdalla en aiemmin juurikaan ajatellut asiaa kunnes joku kerran vertaili täällä Kvaakilla Buddy Bradleytä ja Herra Jeania.

- Kauniita nuoria naisia jotka ovat pukeutuneet korsetteihin ja stay uppeihin harrastamassa keskenään ryhmäseksiä ja bondageleikkejä.

- Rokkareita ja muusikoita jotka eivät ole tehty samalla kliseisellä kaavalla. Missäs kaikki pissapäät, fiksut hevarit, roudarit, iskelmätähdet ja ikääntyneet tanssimuusikot luuraavat?

- Heviä ja fantasiakirjoja harrastavia mustatukkaisia naisia.

[Veequa]

Miehiä! Homoja! Lesboja! Herkkiä ja synkkiä samaan aikaa..!

Eli siis tällaisia miehiä kehiin:
-Mielensä murtaneita puolihulluja, (jotka ovat seksikkäitä ja herkkiä, jopa itkevät)
-Musta- sekava- ja pitkätukkaisia miehiä, jotka käyttävät koruja (myös hiuksissa)
-Synkän menneisyyden omaavia, koston- ja verenhimoisia puoli-ihmisiä (ihan kuin niitä nyt ei jokapaikassa olisi, mutta silti).
-Puoli-ihmisillä tarkoitin eläinten ja ihmisten sekoituksia. Korvia! Häntiä! Siipiä! <3
-Erittäin pervoja ja joka paikkaan pervouksia heitteleviä hahmoja (miehiä...)
-Korkeakorkoisia kenkiä jalkaan.
-Eriparisia silmiä kehiin.
-Sitä hulluutta ylimääräisannos.

Naisistakin varmaan sitten jotain
-Erityylisiä vaatetukseltaan.
-Siis oikeasti erityylisiä. Ei mitään hei-olen-itsensäpaljastaja-gootti/punkkari/hevari/lolita/blahblah vaan jotain erikoisempaa. Ernuus kunniaan!
-Fantasiakirjoja harrastavia.
-Tietokonenörttejä (hyvännäköisiä silti)
-Ihmiskokeina käytettäviä.

Ja sitten muuten vain hieman läskempiä, yksinkertaisempia, leikkisiä, lapsellisiä, onnellisia, maailmanmenon hyväksyviä taviksi. Blah.

Siitä Crow:sta taisi tulla liian suuri ihkutuksenkohde. x)

Mutta kuitenkin. Puolieläimiä kehiin. Fantasiaa ja verta ja kauhua ja kostoa ja ja ja... Olenpas minä kauhea ihminen. o.O

[Antti Vainio]

Anarkisteja. Melkein aina sarjakuvahahmot noudattaa tiukasti odotettuja  kaavoja. Vanhanen on jännittävä, rosvo on paha jne. Ainoastaan Fingerporiin voi luottaa yllättävyydessä, jonain lauantaiaamuna saatan ehkä  croissaintia mutustella nautiskella sarjakuvasta jossa konsultit ja tilintarkastajat päättävät pistää pommiräjähdyksellä alkupaukun totaaliselle entropialle.

[JJ Naas]

Kokeiles mangaa, itse ainakin olen kurkkua myöten täynnä noita kaikkia ja etsin jo jotain muuta.

Tarkoitin kai länsimaisissa, tai jopa kotimaisissa sarjakuvissa. Olisi pitänyt selventää. Mangassahan noita tosiaan on, ja japanilaisesta näkökulmasta aiheet on aika kattavasti jo kartoitettu.

Duunareita ja anarkisteja kannatan. Mika Ijäs, joka julkaisee aivan liian vähän, teki joskus hyviä sarjakuvia bussikuskin arjesta, omaan kokemukseen pohjautuen. Virkistäviä olivat.

Missään fiktion muodossa ei ole tullut vastaan tarinaa joka jollain tavalla kertoisi miten joku henkilö päätyy itsemurhapommittajaksi. Sellainen olisi kiinnostava lukea. Mohammed Attan tarina vaippaikäisestä itsemurhalentäjäksi, vaikkapa. Lapsuus, kasvuympäristö, koutus, perhesuhteet, ystävät, radikalisoituminen jne.

[Antti Vainio]

http://www.spiegel.de/international/0,1518,450251,00.html

Jotenkin en vaan pidä ajatuksesta että tehdään tällaisia juttuja ilman aikaperspektiiviä. Nyt tiedetään että Lindbergh joka oli aikansa kuuluisin ihminen Chaplinin jälkeen oli intohimoinen natsi. Vasta jälkeenpäin sen tekemisiä voidaan arvioida. Jos Euroopasta tulee muslimivaltio kuten amerikkalaiset väittää Attasta tulee sankari. Muuten se on vaan onneton paska.

[Doc Lomapäivä]

Jotenkin en vaan pidä ajatuksesta että tehdään tällaisia juttuja ilman aikaperspektiiviä.

Minusta se taas on kiinnostavaa. Aika muuttaa kaikkia sankareita ja roistoja alituiseen, joten ei ole oikeaa hetkeä (eikä näkökulmaa) arvioida mitään tai ketään. Päinvastoin vanhat sankaritarinat asettuu herkullisesti uuteen valoon näkökulman muuttuessa, kuten Lindberghin tapauksessa.

Anarkisteja. Melkein aina sarjakuvahahmot noudattaa tiukasti odotettuja  kaavoja.

Aivan. Minä kaipaan kauhutarinaa jonka tapahtumat olisivat täysin ennustamattomat. Katoin juuri The Eye:n ja koko leffa perustuu tuttuihin konventoihin jopa kuvakulmiaan myöten. Aasiasta näitäkin löytyy, mutta entä euroopasta.

[Mon of Olay]

Minä kaipaan kauhutarinaa jonka tapahtumat olisivat täysin ennustamattomat.

Mistä tulikin mieleeni: kaipaisin zombie-tarinaa, joka ei perustuisi niihin iänikuisiin Romero-konventioihin (zombiet saartavat ihmisjoukkoa, joka ajautuu lopulta tuhon partaalle lähinnä omien mokien ja sisäisten ristiriitojen takia), vaan tarjoaisi jotain uutta näkökulmaa. Vanhat kunnon voodoo-zombiet, tai sitten jonkinlainen yhden miehen selviytymistarina tekisi poikaa välillä. No, eilisessä Masters of Horrorissa oli melkein jopa yritystä omaperäisempään zombie-suuntaan, mutta lopputulos oli silti melko kuivakka ja hölmö.