Jules Feiffer

[Jyrki Vainio]

Jee! Fantagraphics kokoaa Jules Feifferin kaikki lehtisarjat muhkeiksi kirjoiksi.
Feiffer teki viikoittaista sarjaa ("kaksirivinen strippi") Village Voice lehteen yli 40 vuotta. Nämä kirjat kokoavat sarjaa kymmenen vuotta kerrallaan, eli yhdessä opuksessa on yli 500 sivua. Tätä on odotettu!

Jännä nähdä, miten tasalaatuiselta Feifferin kokonaistuotanto tulee näyttämään: 80-luvulla häneltä julkaistiin järkälemäinen kirja Jules Feiffer's America, jossa pikaisella matematiikalla näytti olevan n. joka kolmas hänen siihenastisista sarjoistaan. Siinä häkellytti nimenomaan juttujen jatkuvasti korkea taso: ainakin siihen kirjaan oli saatua editoitua erittäin tiukka paketti sarjoja, jotka näyttivät osuvan maaliin terävästi joka kerta ja toimivat rakenteellisesti kellopelin tarkkuudella.
Olen siis fani: minusta Feiffer on ehkä terävin kirjoittaja, jonka lehtisarjakuvat ovat nähneet. Kiinnostaa siis nähdä, onko silläkin kuitenkin joukossa ohilyöntejä ja viime hetken kiirehuitaisuja, jotka vain on jätetty aiemmista kirjoista pois... 

(Kun tuossa noin menin kehumaan, niin tasapainotettakoon sitä toteamalla, että aika raskaslukuisia kokemuksiahan Feifferin kirjoista tulee, kun sarjat ovat hyvin tekstivoittoisia. Yksittäiset jutut ovat kyllä iskeviä, mutta niitä ei kerrallaan voi lukea kovin montaa, vaan niitä täytyy makustella pienissä erissä ja välillä sulatella. Mutta kun ovat sisällöltään rautaista kamaa, niin kyllä lopputulos on kuitenkin sitten palkitseva).

[Anssi Rauhala]

Jee! Fantagraphics kokoaa Jules Feifferin kaikki lehtisarjat ...
...
Olen siis fani..

Jee! Toinenkin Feiffer -fani. Toisaalta Jyrkiltä semmoista voi odottaakin.

Minä luin Feiffereitä kai ensimmäisen kerran 1970-luvun Playboysta. Varhaisteinin englanti ei tahtonut aina vielä riittää tekstin ymmärtämiseen, mutta oli se piirrosjälkikin katsottavan hienoa.

[Lurker]

Muistan leikelleeni Feiffereitä talteen sanomalehdestä. Ilmestyikö niitä Hesarissa?

[Jyrki Vainio]

Minä luin Feiffereitä kai ensimmäisen kerran 1970-luvun Playboysta. Varhaisteinin englanti ei tahtonut aina vielä riittää tekstin ymmärtämiseen, (...)

Miksi sinä niitä lehtiä sitten ostit, jos et kerran pystynyt niiden tekstiä lukemaan...? 

[Anssi Rauhala]

Miksi sinä niitä lehtiä sitten ostit, jos et kerran pystynyt niiden tekstiä lukemaan...? 

Jos se ei ollut itsestäänselvää, on turha yrittääkään selventää.

Luin tietenkin niihin aikoihin päivänpoliittisia Nicaraguan sandinistihaastatteluja.

[Jyrki Vainio]

Aivan totta: piirtäjälle on KAKSI syytä ostaa Playboy - sekä mielenkiintoiset artikkelit että hienot pilakuvat! (Ihan totta: jos ette koskaan ole nähneet Sokolin, Dedinin, Interlandin ja Colen vesiväri- ja guassimaalattuja pilakuvia, sivistyksessänne on aukko!)

Tässä yksi Feifferin Playboyhin tekemä sarjakuva. Tämä on merkattu olemaan Lyndon Johnsonin presidentti-kaudelta, siis ennen vuotta 1968. Lieneekö kyseessä ensimmäinen ei-underground-sarjakuvassa kuvattu (jos ei nyt suoranaisesti piirretty) seksiakti?

[VesaK]

Muistan leikelleeni Feiffereitä talteen sanomalehdestä. Ilmestyikö niitä Hesarissa?

Hesarissa ilmestyi joo. Ennen Bretécheriä.

Weirdossa oli joskus hienon ilkeä Drew Friedmanin sarjis jossa ivailtiin Feifferin mm. itserakkauden ruokkimaa puppugeneraattoria ja "rohkeutta": "Let's get Reagan!" tuumii Jules ja käy pelottomasti tyhjän paperin kimppuun. 

Feiffer on mainio tyyppi, ensimmäisiä vakavasti sarjakuvia tutkineita henkilöitä ja osuu omissa "rautalankakuvissaan" ( määritteli Feifferiä arvostellut Milton Caniff) usein maaliinsa. Pari juttua on usein mielessäni. Poliitikkojen töppäyksiä tuumiva ajattelija, joka lopulta tulee tee mitä teet - päätelmään:
"If you hang around long enough, nothing counts."
Sopii OIKEIN hyvin tähänkin päivään.

Tai toimittaja joka muistelee hylätyksi tulleita paljastusjuttujaan:
"Today I am a well-respected journalist. Now I censor myself."

[Jyrki Vainio]

...ja kun minulla sattui olemaan tällaiset kuvat käden ulottuvilla, tässä kaksi näytettä Feifferin Village Voice -sarjojen parhaimmistosta:

[Jyrki Vainio]

Feiffer täytti eilen 80 vuotta. Ja taitaa olla vielä jotenkin tolkuissaankin, oli ainakin viime vuonna vielä käynyt jossain promoamassa sitä Fantagraphicsilta tullutta kokoelmakirjaa.

[Jari Lehtinen]

Muistan lukeneeni Feifferiä lähinnä Suomen Kuvalehdestä. Käden ulottuvilla ei ole mieleenjääneintä sarjaa, mutta voin kertoa juonen.

Kerron siitä huolimatta. Mies aamutakissa toteaa. "Elokuvissa on nykyään paljon alastomuutta. Kuvalehdissä on alastomuutta. Mainoksissakin on alastomuutta. Miksi sarjakuvissa ei voi olla alastomuutta?"
(Repäisee aamutakin auki)
"Miksi ei? Minä kysyn miksi ei?!"
(Mies katsoo itseään. Aamutakin sisusta on tyhjä. Jalkojakaan ei näy. Hän kietoo aamutakin takaisin kiinni ja toteaa:)
"Siksi ei."

[Jyrki Vainio]

(Mies katsoo itseään. Aamutakin sisusta on tyhjä. Jalkojakaan ei näy. Hän kietoo aamutakin takaisin kiinni ja toteaa:)
"Siksi ei."

Löytyy Kaukoranta-Kemppisen tiiliskivikirjasta.

[PurPur]

Muistan lukeneeni Feifferiä lähinnä Suomen Kuvalehdestä. Käden ulottuvilla ei ole mieleenjääneintä sarjaa, mutta voin kertoa juonen.

Eikös niitä ollut Hesarin sunnuntailiitteessä? Bretecherin ohella.

[Jyrki Vainio]

Feifferilta on näköjään tulossa muhkean kokoinen omaelämäkerta, (sisältää kaikkiaan 464 sivua). Teoksen sanotaan olevan "illustrated rendition of his life", mutta en löytänyt näytteitä siitä, mikä piirrosten osuus teoksessa oikeastaan on. Mutta ainakin hän kuulemma kertoo siinä sarjakuvalehtiajoistaan Will Eisnerin kanssa.

[Jyrki Vainio]

Feiffer on edennyt verkkaisemman kaavan kautta ja kuvittanut uuden lastenkirjan kirjoittajalle, jonka kanssa viimeksi teki yhteistyötä viisikymmentä vuotta sitten. Nyt molemmat ovat yli kahdeksankymmenen.

Luin alkukesästä hänen muistelmateoksensa. Siinä itseironia ja itsekritiikki menee niin pitkälle, että Feiffer kuvaa itsensä lopulta sangen epämiellyttävänä tyyppinä. Lukiessa piti oikein ihmetellä, miten tähän oikein pitäisi suhtautua. Kaikkea muuta kuin perinteistä omaelämäkerran itsekehua, siis.

[VesaK]

Mutta huh, On siis yhä hengissä. Aavistelin jo pahinta... Virkeä pappahan hän vaikuttaa olevan ja bisnekset sujuvat (ei-ihan pieni asunto Manhattanilla työtilana) toisin kuin monilla aikalaisillaan. Rahat lienevät kuitenkin tulleet enemmän teatteri-ja elokuvapuolelta kuin sarjakuvista?