(Iki)wanhat mangat

[Doc Lomapäivä]

Minulla oli kunnia vierailla Kioton International Manga Museumissa ja täytyy sanoa että tajunta laajeni. Aina pitäisi muistaa että pitää tuntea historia hahmottaakseen nykypäivän, ja Suomikin pullistelisi mangafaneja jos täällä tiedettäisiin paremmin muustakin kuin kikattelumangasta.

Pääkallonkasvoinen oikeudenjakaja Ogon Bat oli erittäin suosittu Taikalyhtyesityksissä ennen toista maailmansotaa. En tiedä varmasti, mutta olettaisin että Kapteeni Amerikan vastustajaksi 1940 ilmestynyt Punakallo sai ulkonäkönsä juuri Ogon Batilta. Propagandaosastolla hykerrellään kun Kapu pistelee japanilaisten ihannoimaa sankaria mennen tullen turpaan.

Inuyasha-sarja on suoraan velkaa GeGeGe no Kitaro-sarjalle. Toisen silmänsä menettänyt yokai-poika seikkailee jalat saaneen silmämunan kanssa, joka on Kitaron uudestisyntynyt isä. Kummallinen kauhuaineksia ja mustaa huumoria viljelevä sarja alkoi 1959 ja jatkuu yhä animeina, elokuvina ja videopeleinä. Fanikaman määrästä päätellen sarja on yhä hurjan suosittu.

1964 startannut Cyborg 009-sarja on vähän liikaakin velkaa Astro Boylle. Sarjasta on tehty uusintaversio 2000-luvulla, josta Wikipedian kuvakin on.

Lelukauppoja hallitsee Gundam (joka sekin on jo 1970-luvulta) ja Dragon Ball-figujen lisäksi jo 1971 debytoinut Kamen Raider. Japanilaisilla on kumma innostus rumiin sankareihin.

Mangamuseossa näin myös Rick Random-tyylistä scifimangaa, mutta koska en osaa kanjeja ja museossa ei saanut kuvata, sarja jäi mysteeriksi. Mutta hienolta se näytti!

[Curtvile]

Kiitoksia Doc, pitäähän tuolla joskus vuonna x käydä.
Enempää en voisi olla samaa mieltä kanssasi

. Aina pitäisi muistaa että pitää tuntea historia hahmottaakseen nykypäivän, ja Suomikin pullistelisi mangafaneja jos täällä tiedettäisiin paremmin muustakin kuin kikattelumangasta.

Sama kyllä pätee kaikkeen sarjakuvaan ei vain mangoihin.

Ogon bat oli ihan tuore tuttavuus ja tuo arvauksesi on looginen, laajentaa myös näkymystä muuhun sarjakuvaan.
Olin aina veikannut moiseen taustaksi saksassa valtaa pitäneen tahon totenkopf-symboliikkaa mutta USAta ajatellen tämä kaksoispropaganda on kyllä todennäköinen.

Keneltäköhän löytyisi kansalaisrohkeutta julkaista Wanhaa mangaa? Varmasti kiinnostuneitakin olisi.

[Mon of Olay]

Inuyasha-sarja on suoraan velkaa GeGeGe no Kitaro-sarjalle.

Suoraan velkaa missä mielessä? Eihän niissä kahdessa ole muuta yhteistä kuin se, että molemmissa on yokai-olentoja, ja niitä nyt piisaa melkein joka toisessa mangassa. Kitaro on kyllä varsin kiehtova sarja, ei siinä mitään.

[Futoi yatsu]

Shogakukanin Creative-sarja on aarreaitta vanhan mangan ystäville. Siinä julkaistaan uudestaan noin viidenkymmenen vuoden takaisia mestariteoksia. Itse bongasin siitä vastikään hyllyyni Sanpei Shiraton esikoisteoksen Kogarashi kenshi vuodelta 1957.

[Doc Lomapäivä]

Suoraan velkaa missä mielessä? Eihän niissä kahdessa ole muuta yhteistä kuin se, että molemmissa on yokai-olentoja, ja niitä nyt piisaa melkein joka toisessa mangassa. Kitaro on kyllä varsin kiehtova sarja, ei siinä mitään.

Molemmissa päähenkilönä on yokai (tai puoli-yokai), joka taistelee ihmisten puolella omiaan vastaan (tai niiden välissä, tuomittuna juurettomuuteen ryhmien väliin). Lisäksi mukana kulkee apuri, joka tuntee yokait kuin omat taskunsa (Kitarolla isänsä, Inuyashalla punkkivaari).

Keneltäköhän löytyisi kansalaisrohkeutta julkaista Wanhaa mangaa? Varmasti kiinnostuneitakin olisi.

Älä muuta virka, ystävä hyvä. Ehkä markkinoiden täytyy ensin homogenisoitua äärimmilleen että se voi taas alkaa etsiä uusia uria heterosoitumalla. Itse näkisin enemmän kuin mielelläni esimerkiksi korkeajännityspokkarillisen wanhoja mangatarinoita.

[Mon of Olay]

Molemmissa päähenkilönä on yokai (tai puoli-yokai), joka taistelee ihmisten puolella omiaan vastaan (tai niiden välissä, tuomittuna juurettomuuteen ryhmien väliin). Lisäksi mukana kulkee apuri, joka tuntee yokait kuin omat taskunsa (Kitarolla isänsä, Inuyashalla punkkivaari).

No joo, ehkä niinkin. Kitaron tuoretta anime-versiota Hakaba Kitaroa on tässä vain viime aikoina tullut katseltua, ja Inu-Yasha ei nyt varsinaisesti ole se manga, joka siitä tulee mieleen. Juonet kulkevat niin sanoakseni aika häkellyttäviä polkuja.

[Doc Lomapäivä]

Juonet kulkevat niin sanoakseni aika häkellyttäviä polkuja.

Tämä käsitys minullakin on hyvin lyhyen tuttavuuden jälkeen.

pitäähän tuolla joskus vuonna x käydä.

Paikkana mangamuseo on vähän pettymys. En odottanut paljoa, ja petyin silti. Museo on pääasiassa mangakirjasto ja lasten kuvataidekoulu, mutta ymmärtääkseni se pyrkii koko ajan laajentumaan ja antamaan parempia eväitä sarjakuvan tutkimukselle. Näyttelyjä oli vain 2-3 ja ne oli pieniä (Hiroshi Ousakan manga- ja animeluonnoksia, ja taikalyhtykuvanäyttely). Englantia viljeltiin niukasti. Silti ne onnistuivat laajentamaan käsitystä mangasta ja sarjakuvasta, mutta rakennuksen kokoon nähden anti oli niukka. Laitoksena mangamuseo on kuitenkin nuori, joten sillä voi olla suuri, nimeänsä vastaava tulevaisuus.

[Taavi Suhonen]

Pitkästä aikaa tulee tännekin kirjoiteltua: Ollessani vuoden vaihto-opiskelijana Kiotossa kävin manga-museossa kaksi kertaa erikoisnäyttelyjen aikana (Gundam: Generating Futures ja Kaiyodon figuurinäyttely). Ilman niitä ei paikassa tosiaan paljoa muuta olisi sen kirjaston lisäksi, mutta kyllä minusta siellä kannattaa mangasta kiinnostuneen poiketa vaikkei sattuisi reissun aikana erikoisnäyttelyä olemaankaan.

Olisi kyllä kiva nähdä Suomessakin myynnissä mangan klassikoita. Etenkin Go Nagain, Leiji Matsumoton ja Shotaro Ishinomorin töillä voisi kansaa sivistää.

[haplo]

Keneltäköhän löytyisi kansalaisrohkeutta julkaista Wanhaa mangaa? Varmasti kiinnostuneitakin olisi.

Toivottavasti joltakulta, koska kiinnostuneita löytyy todellakin.

Mutta seurataan kuinka Tezukan Buddha menestyy norjaksi, ja jos menestyy, niin vaaditaan suureen ääneen myös meille Suomeenkin. Siitä olisi hyvä aloittaa, ja päästä hiljalleen vieläkin vanhempaan materiaaliin käsiksi.

Linkki tutustumaan norjankieliseen Buddhaan - norjaksi: http://www.gyldendal.no/new/default.asp?ID_Product=9788205375505