Oma ketju Paul Murrylle!

[VesaK]

Murrya tulee:

Mikki-mestari Paul Murry oli myös Superhessun luoja

Parhaita Disney-sarjakuvapiirtäjiä esittelevän Ankantekijät-sarjan yhdeksäs osa Konnia ja koukkuja on omistettu amerikkalaiselle Mikki-mestarille ja Superhessun luojalle Paul Murrylle. Monet Aku Ankka -lehden parissa 1960–70-luvuilla kasvaneet pitävät Murrya kaikkien aikojen parhaana Mikki-piirtäjänä. Paul Murry teki yli 40-vuotisen uran Disney-sarjakuvien parissa ja jätti jälkeensä tuhansia sivuja jännittäviä salapoliisitarinoita, mielikuvituksellisia kaukomaaseikkailuja ja hilpeitä hupailuja.

Konnia ja koukkuja kokoaa yksiin kansiin joukon piirtäjämestarin parhaita tarinoita ja sisältää useita aiemmin Suomessa julkaisemattomia sarjoja. Konnia ja koukkuja -teoksen päähahmoina seikkailevat Mikki ja Hessu. Kaksikko joutuu temmatuksi juonittelujen keskelle ja ratkoo rikoksia mm. Poliisimestari Sisun apuna. Mikki ja Hessu seikkailevat myös tropiikissa arvokkaan Banaanisaarten postimerkin perässä ja etsivät aarretta tarinassa Aarrekätkö Afrikassa, jossa esiintyvät myös ikimuistoiset lurjukset Viiksi-Vallu ja Sikari-Sakari.

Murry on superpähkinöistä voimansa saavan Superhessun ulkoasun luoja, ja hänen kynästään ovatkin lähtöisin Superhessulle tunnusomaiset luukkukalsarit. Kirjassa Superhessu selvittää Pakkaspistoolin arvoitusta. Kirjan kirkkaimpia helmiä on ennen Suomessa julkaisematon ja harvinainen tarina Mustakaapu ja salaperäinen herra X. Kajahtaneesta tiedemiehestä kertovassa tarinassa seikkailevat Mikin ja Hessun ohella myös Aku ja Roope.

Taidokas Mikki-mestari piirsi sarjakuvia sivutyönään

Paul Murry (1911–1989) syntyi maanviljelijäperheeseen Missourin osavaltiossa. Hän työskentelikin auran varressa aina 26-vuotiaaksi asti, jolloin päävoitto paikallisen musiikkiliikkeen tietovisassa käänsi hänen elämänuransa täysin toiseen suuntaan. Murryn piirroksin koristeltu vastauspostikortti teki suuren vaikutuksen kuvalaattavalmistamon johtajaan, joka tarjosi Murrylle pestiä mainosgraafikkona. Murry ehti kuitenkin toimia mainospiirtäjänä vain vajaan vuoden ennen kuin hänet hyväksyttiin Walt Disneyn animaatiotalliin vuonna 1937. Animaattorin työnsä ohella Murry piirsi kotonaan Mikki-sarjakuvia ja eteläamerikkalaisen keikaripapukaijan José Cariocan tähdittämää sunnuntaisarjaa.

Murry lopetti työt Disneyn studioilla keväällä 1946 ja muutti Oregoniin maanviljelijäksi. Peltotöiden ohella hän piirsi freelancerina sarjakuvia. Vuonna 1950 Murry piirsi sekä ensimmäisen Aku-sarjansa että ensimmäisen Mikki-tarinansa. Kaikkiaan Murry teki parisenkymmentä ankkasarjaa, joita toki pidetään varsin onnistuneina, mutta sarjakuvahistoriaan mies jäi nimenomaan pitkien Mikki Hiiri -tarinoiden mestarina.

Murryn selkeä ja vahva piirrostyyli kehittyi parhaimmilleen 1950-luvun puolivälissä, kun Carl Fallbergin käsikirjoittamat pitkät Mikki-tarinat alkoivat ilmestyä jatkosarjoina Walt Disney´s Comics and Stories -lehdessä. Murry myös uudisti monia vanhoja Mikin sanomalehtiseikkailuja tyyliltään ja muodoltaan sarjakuvalehtiin sopivammaksi ja lisäsi tarinoihin enemmän toiminnallista huumoria jännityselementtien sijasta. 1960-luvun puolivälin jälkeen Mikki ja Hessu seikkailivat mitä mielikuvituksellisimmissa ympäristöissä: menneisyydessä viikinkiajalla, Villissä lännessä turkismetsästäjinä tai kaukaa tulevaisuudesta tulleiden vieraiden isäntinä.

Murry jatkoi piirtämistä aina 1980-luvun alkupuolelle asti. Viimeisen sarjansa hän piirsi vuosien 1982–83 vaihteessa ja siirtyi sitten eläkkeelle. Eläkevuotensa Mikki-taiteilija omisti musiikille, luonnontieteille, maanviljelykselle ja laiskottelulle.



Ankantekijät 9 – Paul Murry: Konnia ja koukkuja
- 200 sivua, 9 tarinaa

o Mikki Hiiri: Mustakaapu ja salaperäinen herra X
o Pikku Hukka
o Pluto: Yövieraita
o Aku Ankka: Kylpypäivä
o Mikki Hiiri: Eilispäivän maatila
o Mikki Hiiri: Aarrekätkö Afrikassa
o Mikki Hiiri: Postimerkkejä metsästämässä
o Mikki Hiiri: Haamuvarkaita Huuhkajalasta
o Superhessu: Pakkaspistoolin arvoitus

- ilmestyy viikolla 11
- myynnissä kirjakaupoissa kautta maan
- suositushinta 38 €

[Janne]

Vaikka jäärä olenkin, niin on ihan pakko kysyä, onko Murry jonkun mielestä oikeasti mestaripiirtäjä? Kyllähän mies hyvän kriteerit täyttää, mutta aika usein olen hänen tarinoita lukiessa pitkästynyt ja huokaillut. Viiva ei ole lennokasta.

On se kumma, kun juuri Italiasta tulevat NE hyvät piirtäjät. Mutta onhan se ymmärrettävää, että ei joka osa voi olla italialaisten tekemä. Silti sanoisin, että Gatto, Carpi, Chierchini, Bordini tai vaikkapa Asteriti ajavat Murryn ohi vauhdilla.

[Fever]

Vaikka jäärä olenkin, niin on ihan pakko kysyä, onko Murry jonkun mielestä oikeasti mestaripiirtäjä? Kyllähän mies hyvän kriteerit täyttää, mutta aika usein olen hänen tarinoita lukiessa pitkästynyt ja huokaillut. Viiva ei ole lennokasta.

Ei ole ainakaan minun mielestäni. Pahoittelen off-topicia.

En ole koskaan pitänyt Mikin tavasta hieroa nenäänsä miettiessään tai siitä miten Hessun kävelee kämmenet suoraan alaspäin. Olen myös aina inhonnut Murryn ihmeellistä pistoolijäljitelmää ja tapaa jolla rosvot asetta osoittelevat.

Superhessun Murry hallitsi, mutta muuten olen melkein aina skipannut hänen tarinansa.

[Jukka Laine]

Jaoin Ankantekijät-ketjusta viimeisimmät, vain Murrya käsittelevät viestit tähän, uuden kokoelmakirjan kunniaksi.

Paul Murry (1911-1989) piirsi Disney-sarjakuvia 80-luvun puoliväliin saakka, kunnes Western Publishing lopetti sarjakuvien julkaisun. Murry jäi eläkkeelle, ja kun reilun vuoden kuluttua Gladstone-yhtiö aloitti jälleen Disney-sarjakuvien julkaisun Yhdysvalloissa, lukijapalstalla vaadittiin Murryä takaisin hommiin, mutta ei hän enää suostunut. Ilmoitti vetäytyneensä eläkkeelle, ja lähetti lukijoille terveisiä.

Vanhojen Mikki-tarinoiden uusintoja Gladstonekin julkaisi, enimmäkseen Walt Disney's Comics and Storiesissa, jossa Murryn parhaat ilmestyivät alunperinkin.

[Jyrki Vainio]

Murry teki Disney-hommien lisäksi paljon aikakauslehtipilakuvia (sekä omalla nimellään että esim. nimimerkillä Pablo). Monissa aiheena näyttää olevan Kalle Kehveli -tyyppisiä hillbillyjä, tunnistettavasti Murryn Mikki-sarjojen sivuhahmojen tyylillä piirrettyjä. Olen nähnyt näistä useita lyijykynäluonnoksia, sekä muutamia viimeisteltyjä, joissa on tussiviivan lisäksi tussilaveerausta ja paikoin myös hiili/liitu varjostusta. Niissä viiva on menevää ja tyyli eloisaa, niistä voi nähdä että kyllä mies piirtää osaa.
Mikki-sarjojen osalta jaan muidenkin esittämän mielipiteen: minusta Murryn Mikki-sarjat ovat piirrostyyliltään jotenkin kylmän kalseita ja ankeita, suoraan sanoen luotaan työntäviä. Ei ollenkaan semmoisia ominaisuuksia, kuin Disney-imagoon yleensä liittäisi. Vaikka amerikkalainen piirtäjä onkin, Murryn Mikki-sarjat ovat ilmiasultaan jotenkin tavallaan brezhneviläisiä.

[Jukka Laine]

Liekö Murryn tyylinen Mikki ollut standardi Westernillä? Samaan tapaan kuin Barks teki muille ankkapiirtäjille ohjeet miten ankkoja piirretään. Murryn ura Disney-piirtäjänä kesti kauemmin kuin Barksin. Dick Moores olisi ollut parempi.

[Cheyenne]

Yllätyin, kuinka tylysti Paul Murrya on täällä joukolla seivästetty. Itse pidin kovasti hänen tarinoistaan tenavana, suunnilleen ala-asteikäisenä. Sen jälkeen ei ole tullut Murryä niin paljon luettua, mutta muistaakseni ei hänen viimeinen kovakantinen Mikki-kirjansa saanut mitään inho-reaktiota aikaan. Pikemminkin päinvastoin. Oli miten oli, pitänee ostaa tuleva opus, niin voi kätevästi tarkistaa ja päivittää kantansa Mr. Murryyn.

[Jukka Laine]

Paul Murryn viehätys perustuu niin paljon kirjoittaja Carl Fallbergiin. Kaikki WDC:n jatkosarjat olivat muistaakseni sellaisia.

Lisäksi Murry teki paljon Mikkiä Mickey Mouse -lehteen, tarinoiden taso vaihteli paljon. WDC:n jatkiksetkin loppuivat 70-luvun alussa.

Suurempi osa Murryn tuotannosta on keskitason alapuolella kuin niitä hyviä. Fallbergin kirjoittamat sarjat ovat aina olleet jännittäviä, huumorilla höystettyjä seikkailuja.

[Vesa Höijer]

Murryn piirtämien juttujen taso laski aika paljon 1950-luvun sarjoista viimeisiin tuotoksiin. 1950-luvulla Murryn lyhyet Mikki-jutut olivat usein hyviä, ei pelkästään pitemmät seikkailut.

[Fever]

Yllätyin, kuinka tylysti Paul Murrya on täällä joukolla seivästetty.

Ei Murry ainoa huono Disney-piirtäjä ole, mutta ehkä nimekkäin kuitenkin. Tai makuasioitahan kaikki ovat, mutta silti Murryn tapa piirtää ärsyttää.
Itseäni toistaen, Mikki hieromassa nenäänsä on ainakin top-5:ssä, kun etsitään ärsyttävimpiä asioita vanhoissa Akkareista.

Ne tarinat, mitä olen jaksanut lukea kokonaan ovat melko hauskoja, johtuen melko varmasti juuri Surfin Joen mainitsemasta Fallbergistä, mutta valitettavasti se piirrostyyli ja pienet ärsykkeet häiritsevät minun silmiäni.

[jussi mäkinen]

Yllätyin, kuinka tylysti Paul Murrya on täällä joukolla seivästetty. Itse pidin kovasti hänen tarinoistaan tenavana, suunnilleen ala-asteikäisenä. Sen jälkeen ei ole tullut Murryä niin paljon luettua, mutta muistaakseni ei hänen viimeinen kovakantinen Mikki-kirjansa saanut mitään inho-reaktiota aikaan. Pikemminkin päinvastoin. Oli miten oli, pitänee ostaa tuleva opus, niin voi kätevästi tarkistaa ja päivittää kantansa Mr. Murryyn.

Samoin, vaikka onhan Murry-inho osattu myös perustella. Murry oli niitä piirtäjiä, joiden tyylin kuitenkin oppi tuntemaan ennen piirtäjän nimeä. Murryn piirtämien hahmojen tunnistettavat maneerit olivat ainakin minulle osa niiden hauskuutta. Muistan kuinka eräs kaveri väänsi (Murryn) Hessusta vitsiä vielä lukiovuosina.
Omalla kohdallani Murry asettuu samaan kastiin Tony Stroblin kanssa. Molemmat ovat selkeän tyylin omaavia tekijöitä, joiden juttujen pariin on silloin tällöin mukava palata. No joo, en ole kauhean kriitinen Aku Ankan lukija, vaikka en pidäkään suurimmasta osasta nykypiirtäjiä. 

[Kapteeni Kenguru]

On se kumma, kun juuri Italiasta tulevat NE hyvät piirtäjät.

Njaa. Ennemmin sanoisin että Italiasta TULI hyviä piirtäjiä. Mutta eipä nykypäivän taskareissa ole paljonkaan hurraamista. Tuo Murryn kokoelma täytyy kyllä katsastaa tarkemmin ja ehkä jopa ostaakin, herran sarjikset kun ovat jääneet positiivisella tavalla mieleen lapsuuden Akuista.

[Vesa Höijer]

Dick Moores tosiaankin on Murryä hiukan muistuttava, mutta Murryä parempi piirtäjä.

[Karhula]

Hyvä piirtämään ankkoja, mutta ne nokat on kummallisia. Mikit taas aika töhryisiä.

[Timo Ronkainen]

Nyt hokasin uutta opusta selatessa että olisi pitänyt valita hiukan huolellisemmin sanansa Aarrekätkö Afrikassa -sarjan esittelyyn yhteydessä. "Sankareitamme ei heitetä pataan" ei tarkoita asiaa kirjaimellisesti, vaan sitä etteivät alkuasukkaat yritä syödä heitä, kuten alkuperäisessä 1930-luvun versiossa. Pataanhan heidät hetkeksi nimenomaan pannaan kaikesta huolimatta. No, pikkuvika... 

Timo