Mikä on paras sarjakuva-albumi mitä...

[Matti Karjalainen]

Kanea peesaten vastaan Spiegelmanin Maus.

Ja täällä myös yksi peesaaja.

En tiedä, onko Art Spiegelmanin "Maus" kaikkien aikojen paras sarjakuva, mutta kaikista lukemistani se on joka tapauksessa tehnyt lähtemättömimmän vaikutuksen. Luin sen ensimmäisen kerran ollessani muistaakseni viidennellä tai kuudennella luokalla ollessani, eikä mikään muu tuntunut sen jälkeen enää miltään.

Lapsena kokee tietysti asiat voimakkaammin kuin "kyynisenä vanhuksena", mutta luettuani sarjakuvan pari vuotta sitten uudestaan, se tuntui edelleen yhtä vakuuttavalta - samaa ei voi sanoa kovinkaan monesta muusta lapsuuden suosikista, olipa kyse sitten sarjakuvista, kirjoista tai elokuvista.

[Kulmalan kaveri]

Minun valintani on, ylläri ylläri, Martin Brannerin Winnie Winkle eli suomeksi Kulmalan kaverit. Hakee vertaistaan kaikessa lämminhenkisyydessään.

Tietysti monet klassikot ovat hyviä, perinteinen sarjis kolahtaa meikäläiselle. Esimerkiksi ne sarjakuvat, joita Rene Cosqinny on ollut tekemässä.

[Wade]

Minun valintani on, ylläri ylläri, Martin Brannerin Winnie Winkle eli suomeksi Kulmalan kaverit. Hakee vertaistaan kaikessa lämminhenkisyydessään.

Mäen olekkaan lukenut tuota, tosin tänään kuulin juttua. Kulman Kundi, kannattaako lukea?

[Kulmalan kaveri]

Suosittelen. Sitä ei tosin saa juuri mistään

[Wade]

Suosittelen. Sitä ei tosin saa juuri mistään

Paitsi lainata sulta?

[Hoppi]

Keith Knight-Too small to fail

Tämä on hyvä albumi vaikka ei ole suomeks. Tekijän piirrostyyli on yksinkertaista, mutta on saanut siistiä jälkeä. Suosittelen!

[hatinufer]

Ei ehkä absoluuttisesti paras, mutta eniten ajatuksia herättänyt on joskus 1990-luvun alussa lukemani V for Vendetta.
Vaikka esim. Watchmen on kerronnalisesti, kuvallisesti paljon parempi teos, ei edes se vaikuttanut vastaavalla tavalla kuin V.

Moore on kyllä harmillisen hyvä käsikirjoittaja: väkisin tulee verrattua muita häneen.
Onneksi V:n maskin keksi Lloyd....

[Tina DeMona]

Ei ehkä absoluuttisesti paras, mutta eniten ajatuksia herättänyt on joskus 1990-luvun alussa lukemani V for Vendetta.

Minä olen samoilla linjoilla tämän kanssa. V on iskenyt minuun pirusti kovempaa kuin Watchmen, joka toki on upea teos myös.

Joitakin omia valintojani olisivat myös Preahcer ja Sandman, mutta kas, nepä eivät olekaan yksittäisiä albumeja. Paras yksittäinen nide lienenee kenties minulle Richard Corbenin Den: Neverwhere.

[Hoppi]

Tässä vielä pari albumia:


Auringon temppeli
Tintti albumi. Kannattaa lukea tätä ennen Seitsemän kristalli palloa, koska Auringon temppeli on jatko-osa sille.

Hitlerin poika
Albumi jossa on vain muutama lausetta tekstiä.
Albumista keskustellaan tässä:http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,13716.0.html