Mikä on paras sarjakuva-albumi mitä...

[jokela]

... koskaan olet lukenut?

No, kaiketi mahdoton siihen vastata mutta juolahtipa tässä mieleen.

Mikä olisi SE sarjakuva, albumin muodossa ja pituisena tehty tarina, kertomus tms. joka teki sinuun lähtemättömän vaikutuksen?! -- Tässä voisi saada samalla hyviä suosituksia mitä meitin kannataisi lukea. Eikä olis aikomusta koorata parasta millään äänestyksellä.
Ja että kiinnostusta ois enemmän, pistetäänpä kolme nimekettä ilman mitään paremmuusjärjestystä ja myös motivaatio ; miksi? Omasta päästä ensin :

Spiegelman, Art : Maus (m/v) ... tosiperustainen, monipohjainen tarina terävästi kerrottu pelkistetyin kuvin eläinsadun tavoin. Ehkä myös sen avulla julma tosi muuttuu (jos edes mahdollista) hiukan käsitettävämmäksi.
Eisner, Will : Talo Bronxissa (m/v) ... riipiviä kertomuksia ihmissuhteista kerrotuna mestarillisella kynällä. Ruutujen "vallan" kaatamista. Tästä voi tulla tippa silmäänkin ...
E Bilal/P Christin : Metsästysretki (väri) ... saumatonta kerrontaa menneisyyden taakkojen ja muistikuvien kautta nykyaikaan, euroopan poliittisesta tilasta. Loistavaa kuvitusta.


Että näin. Paukutelkaa mielipiteitänne.

 -- j --

[Kookos]

Hans Kressen Punanahka -sarja teki aikoinaan syvän vaikutuksen.  Luin ensimmäisenä antikasta käteen sattuneen Koston tie -albumin, jonka tarina nuoresta pojasta, joka haluaa kostaan vanhemman veljensä kuoleman jotenkin on jäänyt mieleen voimakkaana vielä 15 vuotta myöhemminkin.

[Leo]

Jasso lemmenkissa oli jotenkin antoisaa luettavaa. Lasketaanko se albumiksi? Tälläinen oli muuten jo joskus.

[jokela]

... Tälläinen oli muuten jo joskus.

Tottakai (?) on ollut mutta enhän mä viiti ettiä kun tässä oon vaan pari viikkoo pyörinyt. Enkä kaikkea siis lukenut ...

Ja tässä oli kans se takana -- KERRO MINKÄ TAKIA mun pitäis raahautua divariin/kirjastoon/kirjakauppaan hankkimaan JUURI TÄMÄ albumi!

JII on omasta mielestäni varsin omaperäinen nero, perustele sää kans valintas!?

 -- j --

[Leo]

Olen itsekkin sen verran vanhoja aiheita aloittanut etten halua haukkua 8) En mäkään jaksa sieltä sarjakuvat -osiosta mitään etsiä.

No, sitä on hankala perustella, mutta vaikka siinä on kuitenkin niin vähän juttua niin sen luettua tuntui kuin Jasso olisi seikkailut pitempään kuin sen ajan (oliskohan ollut puolituntia tai jotain?) jonka sitä luin. Yleensä albumeissa ei tuossa onnistuta ja Jassossa se oli hieno etenkin kun tarina oli yhtäjaksoista (ei ollut muistaakseni paljoa sellaisia "puolen tunnin kuluttua" juttuja) niin silti ehti tapahtua Jassolle paljon niiden sivujen aikana. Suosittelen jokaiselle!

[VesaK]

Tjoohoo. Tähän mahdottomaan aiheeseen liittyen mainostan juuri justiinsa Tammen julkaisemana ilmestynyttä Heikki Jokisen kirjaa Sata sarjakuvaa. Siihen asiantunteva sarjakuvakriitikko, alan yleismies on subjektiivisesti mutta rakkaudella valinnut 100 suht helposti yhä saatavilla olevaa albuminimikettä.

Kun on ne kaikki lukenut voi sanoa jostakin jotakin. Vaikka eriävän mielipiteen. Joko esim. nämä on kirjaston/divarin myötävaikutuksella tsekattu?

32. joulukuuta, Alack Sinner, Corto Maltese, Holmenkollen, Jeanin elämää, Kramppeja ja nyrjähdyksiä, Sade, Luupäät, Blueberry, Maus, Mafalda, Marssiopas Venäjälle, Postia Intiasta ja Zärmikkäimmät

[Esa]

Anne Muhosen Ada on tehnyt minuun erittäin suuren vaikutuksen. Ei niinkään ensimmäisellä lukukerralla, mutta myöhemmillä kerroilla. Olen lukenut sen yli viisi, mutta alle 10 kertaa, eli jotain siitä välistä. Tarina on loistava,  jossa Ada tosiaan nousee kurjuudesta loistoon!! Paras loppu sarjakuvalle mitä olen ikinä lukenut. Myös pimeästä värityksestä pidän ja laulun sanat ovat hyvä lisä. Uskallan suositella.
Ville Rannan Sade toinen loistava sarjakuva-albumi. Senkin olen lukenut todella useaan kertaan ja sama juttu, että ensimmäisellä lukukerralla ei saa kaikkea irti, eikä kyllä toisellakaan. Hyvä idea ja toteutus, kuvitus on "lupsakkaa" ja sitä on mukava ja helppo lukea.
Reima Mäkisen Ruskaa Pakkasella on yksi parhaista myös! Hyvä tarina ja kuvitus. Lisäksi vanhemmat tarinat alpparin lopussa ovat eri hyvä lisä. Pidän sarjakuvasta joka koskettaa..

Olen ottanut omissa sarjakuvissani kaikista näistä kolmesta albumista vaikutteita. Kiitos ja anteeksi.

[jokela]

Tjoohoo. Tähän mahdottomaan aiheeseen liittyen mainostan juuri justiinsa Tammen julkaisemana ilmestynyttä Heikki Jokisen kirjaa Sata sarjakuvaa. / ... /
 32. joulukuuta, Alack Sinner, Corto Maltese, Holmenkollen, Jeanin elämää, Kramppeja ja nyrjähdyksiä, Sade, Luupäät, Blueberry, Maus, Mafalda, Marssiopas Venäjälle, Postia Intiasta ja Zärmikkäimmät ...

Jepp, suurin osa on tuolla kirjahyllyssä, pieni osa vielä lukematta ...

Vesa, sun ruåtsalainen kolleega Fredrik Strömberg tekaisi myös tällaisen samanlaisen kirjan noin nelisen vuotta sitten. Oliskos mitään järkeä tehdä vertaus hänen ja Heikin listauksiin? Eihän pelkät nimekkeet ole kopiraijtattuja! Joitakin yhtäläisyyksiä varmaan löytäisi ...

Kirja kyllä tulee varmaankin silti hankittavaksi ...

 -- j --

[Pekka R.]

Raymond Briggsin Minne tuuli kuljettaa. Jostain muistan määrittelyn tälle olleen "Kirja aikuisille ydinsodasta". Kertakaikkisen pysähdyttävä lukukokemus, jonka juonesta ei tässä kannata paljastaa enempää.

[Justus]

Gilbert Sheltonin Friikkilän pojat, Takaisin luontoon. Kantta myöten upea albumi, alalaidassa seikkailee Läski-Freddyn kissa, jonka albumit minulla myös on kaikki, tietysti.

[VesaK]

Vesa, sun ruåtsalainen kolleega Fredrik Strömberg tekaisi myös tällaisen samanlaisen kirjan noin nelisen vuotta sitten. Oliskos mitään järkeä tehdä vertaus hänen ja Heikin listauksiin? Eihän pelkät nimekkeet ole kopiraijtattuja! Joitakin yhtäläisyyksiä varmaan löytäisi ...

Voihan sen vertailun toki tehdä, kysynpä Strömbergin mielipiteitä valintoihinsa kun viikon päästä Tukholman Serie-expossa tapaamme. Ruåtsissa vaan on niin epäreilusti julkaistu vielä paljon enemmän kiinnostavaa käännössarjista kuin meitillä.

Onneksi voimme olla kaikki kateellsia tanskalaisille, juutit saavåt lukea vielå enemmån eurå- ym. sarjakuviå. Melkein ovat Belgian tasolla nimikkeiden lukumäärään nähden...  

[Hanna]

Vaikea kysymys, mutta mielenkiintoinen... Täytyy oikein miettiä... Hmm... No nämä nyt tulee näin äkkiseltään mieleen, varmaan niitä "the-albumeja" on muitakin, lahopäänä vaan en nyt muista.

Art Spiegelman - Maus 1 & 2: kyllä tätä lukiessa täytyi kaivaa nenäliina esille. Koskettava tarina, jaksaa sykähdyttää aina uudelleen, musta-valkoisuus sopii kuin nyrkki silmään, päähenkilöt monitahoisia, eivät herätä pelkkää myötätuntoa (esim. Artin isä Vladek). Lyhyesti: mestarin työtä!

Herge - Tintit: mahdotonta nimetä vain yhtä. Tintti on aina ollut mulle "se" juttu. Koko sarja on pakko lukea läpi kerran vuodessa, mieluiten joulun aikaan karkkia mässyttäen. Jos joskus oppisi piirtämään yhtä hienosti kuin Herge... Siinä myös malliesimerkki ihmisestä, joka ei jättänyt pienintäkään yksityiskohtaa tarkistamatta ja viilaamatta.

Kaisa Leka - I am not these feet: ei  niinkään piirrosjälkensä ansiosta listallani kuin itse tarinan ja sen kerronnan. Vaatii todella paljon laittaa itsensä likoon tällä tavalla kuin Kaisa on tehnyt kertoessaan elämäntarinaansa.

Kati Kovacs - yksi tarina Miestennielijäksi sirkukseen -albumista: olisko tän jutun nimi ollut "Minulla on niin ikävä sinua" tai jotain sen suuntaista. Täytyy tunnustaa, että vollotin ääneen...

Tulipas synkeä lista Tinttejä lukuunottamatta, ja neljäkin näitä on kolmen sijaan. Sori.
--------------------------------------------
Ps. Lähtemättömän vaikutuksen on tehnyt myös Kalervo Palsan Eläkeläinen muistelee, tässä tapauksessa se vaikutus ei vaan ollut myönteinen. Arvostettu taideteos tai ei, mutta mielestäni tämä haki vastenmielisyydessä vertaistaan. Mitäs mieltä muut tämän lukeneet ovat?

[Hege]

Ettei menisi samojen teosten toisteluksi, niin nämä löytyvät helposti Top kympistä.

Hayao Miyazaki - Nausicaä of the Walley of Wind: 13 vuoden työn tuloksena on syntynyt todellinen mestariteos. Lukukokemukseni on seuraavanlainen: joko selässä menee kylmiä väreitä tai silmäkulmista pyyhitään kyyneliä tai sitten ihastelen kuvitusta ja kerrontaa monttu auki tai pidän lukutaukoa käsitelläkseni tarinaa mielessäni juonenkäänteiden/tapahtumien takia ja kaiken aikaa ihmettelen lukemaani. Semmoisista kivoista elokuvista kuin Totoro ja Henkien kätkemä tunnettu mies tappaa tässä sarjakuvassa enemmän ihmisiä kuin Lobo koko julkaisuhistoriansa aikana. Mestariteos. Ja minä en liioittele yhtään.
Jos ja kun Suomessa mangakuume leviää niin jokin kustantamo saisi tehdä ihan oikean kulttuuriteon ja julkaista tämän.

Chris Ware - Jimmy Corrigan (the smartest kid on earth): kaunista, niin kaunista ja niin kliinistä jälkeä. Tarina on pelkkiä märkiä rättejä kasvoille viimeistä sivua lukuunottamatta. Teoksen loppupuheessa tekijä väittää kirjan lukemiseen menevän 4-5 tuntia ja toden totta, hieman yli neljässä tunnissa olin sen lukenut. Osoittaa sen, miten hyvin lukunopeus on säädelty tässä teoksessa.
Tämän tarinan voi kertoa vain sarjakuvana.

Eric Shanower - Age of Bronze: yhden miehen suururakkana on tehdä "historiallisesti" tarkka sarjakuvasovitus Troijan sodasta, ja tätä julkaisee Image. Sarja alkoi jo vuonna 1998 ja julkaisutahti on 4 lehteä per vuosi, joten kokoomia ei tule tiheään (toista odotellaan). Tällä julkaisuvauhdilla sarja on valmis noin 7-8 vuoden päästä, mikä on sikäli sopivaa että ko. sotakin kesti yhdeksän vuotta. "Historia" elää silmiesi edessä, ja tarina on ollut best-seller jo pitkän aikaa Taas yksi voimanosoitus sarjakuvalta, elokuvat ja minisarjat ovat vain pintaraapaisuja tarinaan.
http://age-of-bronze.com

Hmm, hassua, ei yhtään suomenkielistä, eikä yhtään Alan Mooren teosta.

"Minulla on niin ikävä sinua" tai jotain sen suuntaista. Täytyy tunnustaa, että vollotin ääneen...

Silmäkulmat kostui täälläkin.  

[Rami Selin]

Ehkä suurimman vaikutuksen minuun on tehnyt Jeanin elämää-alpparit. Ne vain tuntuvat niin...  omaksuttavilta. Kuvitus on makuuni ja kerronta etenee sopivaa vauhtia.

[Tertsi]

Kohtalokas kaivos, Navaho-sarja

Nämä analyysit eivät oikein meikäläiseltä suju, mutta...

Heti albumin ensimmäinen ruutu, jossa apassit pitävät kokousta, tulvii herkullisia yksityiskohtia ja imaisee lukijan mukaan tunnelmaan.
Ja jatkossakin piirrokset ovat huippuluokkaa, Giraud on löytänyt tyylinsä ja varmuutensa.

Sitten planssista 8 lähtien alkaa yksi hienoimmista sarjakuvissa olevasta kohtauksesta eli intiaanien hyökkäys Crowen kimppuun. Tämä on taidetta!

Sitten  näemmekin jo Quanahin hyökkäämässä Crowen kimppuun ja siitä loistava siirtymä Blueberryyn ja McLureen. Charlierin luoma tarina on todella jännittävä ja vetävä.

Sitten seuraa Giraudin Moebius-puoli: Ovelasti vasen ja oikea heittävät häränpyllyä kivenheitto- ja sillanylityskohtauksessa. Mutta homma toimii "virheestä" huolimatta.

Albumin ainoa miinus on Pinton kuolema. Turhaksi käyneestä tyypistä päästään vain kätevästi eroon helpolla ratkaisulla. Ja olen aina surrut Pinton leskeä, jolta kaiken kukkuraksi vielä palaa kaupunkikin alta!!

Ammusvaraston ja koko vuoren räjähdyskin on hienoa Giraudia, piirros olisi kestänyt suuremmankin koon kuin puoli sivua, mutta hyvä näinkin.

Albumi loppuu Quanahin ja Blueberryn kaksintaisteluun, joka on lyhyt, mutta 46 sivua asettaa tarkat rajat tarinalle. Enkä ainakaan minä haluaisi luopua mistään edeltävästä kohtauksesta, vaikka tämä kaksintaistelukohtaus olisi voitu sitten  esittää pidempänä.

Lopuksi vielä käynti Crowen haudalla ja viiden albumin mittaisen tarinan napakka lopetus yhdessä ruudussa.
Ammattimiesten työtä!!

Muistan lapsena monasti katselleeni tämän albumin kantta ja miettineeni, että onko se hyvin piirretty vai huonosti piirretty. Tämä siksi, että se on aika maalauksellinen eikä kovin tarkka.
Niin, on se kyllä hyvin pirretty!



Tämä oli ensimmäinen kerta, kun luin Blueberryä. Sitten onkin tullut hankittua kaikki albumit.