Pieni perspektiivitutoriaali

[hannu lipponen]

Hyvältä näyttää, Tertsi, erittäin hyvältä. Olen vähän samalla kannalla pakopisteiden kanssa, se on aika rasittavaa puuhaa. Mun tyylini on kuitenkin sen verran realistisempi, etten taida kehdata jättää perspektiiviä ihan silmämunieni varaan. Sulta se näköjään onnistuu suorastaan kiitettävästi.

Tässä sulle —ja muillekin kiinnostuneille— minitutoriaali nopean, suuntaa antavan perspektiivigridin tekoon, jonka pohjalta voi piirellä aika vapaasti.

[Tertsi]

Tässä sulle —ja muillekin kiinnostuneille— minitutoriaali nopean, suuntaa antavan perspektiivigridin tekoon, jonka pohjalta voi piirellä aika vapaasti.

Kiitoksia!!!!
Juuri tällaista olen kaivannut!!
Mulla on vino pino kaiken maailman perspektiivioppaita ja sarjakuvaoppaita, mutta tätä ongelmaa, että pakopisteet on huit helkkarissa, ei ole selvitetty missään!!!
Tietysti olishan sitä itsekin voinut ajatella...

Ehkä mä jatkossa vetelenkin  noita perspektiiviviivoja.

Kiitokset vielä kerran. Tämä helpottaa paljon mun elämääni. 

[SinintheCity]

Kiitoksia!!!!
Juuri tällaista olen kaivannut!!
Mulla on vino pino kaiken maailman perspektiivioppaita ja sarjakuvaoppaita, mutta tätä ongelmaa, että pakopisteet on huit helkkarissa, ei ole selvitetty missään!!!

Ehkä mä jatkossa vetelenkin  noita perspektiiviviivoja.

Kiitokset vielä kerran. Tämä helpottaa paljon mun elämääni. 

Onpa toden totta hyödyllinen tutoriaali.
Minä olen tähän mennessä läiskinyt apupapereita teipillä sivujen reunaan.

Tuon tertsin laittaman kuvan perusteella taidan ostaa seuraavan Muësli.

[Tertsi]

Onpa toden totta hyödyllinen tutoriaali.
Minä olen tähän mennessä läiskinyt apupapereita teipillä sivujen reunaan.

Sama täällä.
Ei riitä kirjoituspöytä, eikä kestä hermo.

[Tertsi]

Ei eroa hirveästi hannun kaaviosta, paitsi että on suomeksi

Mutta Hannun kaaviosta tällaiselle kaltaiselleni tyhmälle selviää, mitä tehdä, kun pakopisteet on hevon kuusessa. Eli jossain piirustuspöydän ulottumattomissa.

[Tertsi]

Mutta blogisi näyttää mielenkiintoiselta. Pitääkin tutustua siihen, kun huomenna vielä alkaa lomakin.

EDIT:
Tuossa sun mallissas on mielestäni hyvää se, että siinä piirretään ensin pöytä, sitten vasta perspektiiviviivasto.

Jos piirtää ihan ensin ruudukon, voipi huomata, että eihän tää istu ollenkaan haluamallani tavalla tähän mun kuvaani. Sitten pitää alkaa alusta.

[Tertsi]

"kaksiulotteinen" siluettihahmotelmakin kelpaa (joskus esm. metsät tai vuoret/kukkulat)

Jep! Noita käytetään aina kun tilanne sallii. Olen nääs aika laiska ja kovin kiireinen.

[hannu lipponen]

Kehottaisinkin käyttämään postaamaani ohjetta ensin luonnostelemalla kappale summittaiseen perspektiiviin ja siitä johtamaan kyseiset apuviivat. Nopeampaa ja mielekkäämpää silläviisiin.

Olen myös huomannut, että jos teen ruudukon ensin, siitä ei yleensä tulekaan tismalleen sellainen kuin halusin. Ja mikään ei ole rasittavampaa kuin ruudukon kummaaminen ja uuden piirtäminen. Siis niinku aargh.

[Tertsi]

Tuli vielä perspektiivistä mieleen:
Kadehdin Bill Wattersonia. Lassissa ja Leevissä kaikenmaailman pérspektiiveille haistatetaan pitkät. Ja hyvältä näyttää. Sairaan hyvältä.

Toki realistisessa tyylissä ei oikein arvaa ruveta lipsumaan pakopisteistä.

[Rami Rautkorpi]

Ja niiden viivojen, joista lähdetään liikkeelle, ei tarvitse olla ruudukon alimmaiset. Eli voit piirtää ruudun keskelle pöydän, hahmotella reunojen jatkeet ja horisontin, ja sitten kun merkitset tasajakoja pystysuorille apuviivoille, voit jatkaa samoilla väleillä niiden alkuperäisten viivojen alapuolelle.

[hannu lipponen]

Juuri näin.

[Tertsi]

Nimeäisin tämän ketjun kyllä osuvammin.

Tähän kyseiseen perspektiiviongelmaan on pirun hankala saada ohjetta mistään muualta.


Voisiko ketjun nimi olla vaikka "Piirtoalueen ulkopuoliset pakopisteet": Tai sittenjotain nasevampaa.
Se tekisi oikeutta ketjun sisällölle.