Värin merkitys sarjakuvassa

[Reima Mäkinen]

"En tunne Itse valtiaat-sarjakuvan tekoprosessia, mutta albumia tutkimalla olen ajatellut, ettei sitä ihan pelkillä animaation ruutukaappauksilla ole tehty."

Ainakin kaks ekaa on tehty ruutukaappauksista ilman lisärendauksia.

"Haluaisitko suositella muutamia onnistuneita teoksia?"

Aika nihkeesti niitä löytää muuta kuin säkällä. Dodgerissa oli jotain, samoin Demissä oli muutama vuosi sitten pari Taina Värrin kuvaamaa sarjista. Eurooppalaiset taidefanzinet aina silloin tällöin näyttää tätäkin, mutta lajityypistä on vähä turha keskustella, ellei ole nähnyt italialaisia fotonovelleja. (Tiä onko Espanjassa tehty) Joka tapauksessa italiaanot on vieneet tän ihan omiin sfääreihinsä ja muutenkin kuin pornon osalta.  (Eipä ole liian laajat omatkaan lukukokemukseni tällä saralla.)

[Lasse M.]

Itse lähestyn värisarjakuvaa valitsemalla värikartan avulla erittäin suppean määrän värejä, enintään neljä. Käytäntöni koskee lähinnä tekemiäni novelleja (pituudeltaan 2-4 sivua). Rajaamalla tällä tavalla värien määrän pystyn myös värillä korostamaan kulloisenkin novellin henkeä. Itse suosin selkeitä värialueita, mutta se on makuasia...ja niistä pitää kiistellä.

[Lasse M.]

Haluan huomauttaa, että mikäli tyytyy digipainatukseen ja muutamiin satoihin kappaleisiin niin ei se nyt aivan jumalattoman kallista ole. Painatin 48-sivuisen mustavalkoisen sarjakuvan värillisillä kansilla (painosmäärä 70kpl) ja maksoin siitä ilosta 300€. Se ei mielestäni ole mikään mahdoton hinta, lopettaa vain hetkeksi elämisen niin kyseinen summa on kasassa. Digipainon värit kylläkin näyttää "platkuilta" enkä ikimaailmassa painaisi värisarjakuvaani digipainossa. Mustavalkoisena digipaino kuitenkin toimii, mutta laajoilla mustilla pinnoilla väri tietenkin saattaa heittää.