Puhuttaisko taas sarjakuvapiirtäjien katu-uskottavuudesta; eikä kirjailijoiden jotka kyllä viihtyvät mieluusti julkisuudessa jos vaan sinne pääsevät vrt. Tervo, Taabermann, Kärkkäinen,Hotakainen,ja triljoona muuta,jotka ovat joka viikko äänessä kun heiltä tuli/tulee/on tulossa uusi opus...,; ne kun ei käsittääkseni ole sama asia...
Ja pahus en nähny ku sekunninmurto-osan Jarlan haastattelua tv 4:n uutisissa, mutta viikset oli komeat! hyvin katu-uskottavat. Ja hauskat!
Julkisuus on kuin kaikki muutkin asiat, eli kaikkeen tottuu ja kaikki menettää jännittävyytensä ajan kanssa. Tärkeintä lienee että on uskottava itselleen ja läheisilleen. Lehdistö ja julkisuus on kuin koiralauma karavaanin perässä, ne haukkuu ja niille voi heittää luita järsittäväksi, ne ovat helposti johdateltavissa ja AINA voi pyytää haastattelut hyväksyttäväksi tai kieltäytyä haastattelusta.Salaperäisyys kiehtoo yleensä/aina ihmisiä enemmän kuin Johanna Tukiainen -tyyliset tyrkyt, jotka kyllä tisseineen jaksavat kiinnostaa aika monia yllättävänkin pitkään.Ilkeys ja vahingonilo kiehtoo julmetun monia.
Oma katu-uskottavuuteni on näytillä ja koetuksella Tampere kupliissa lauantain (28.3.'09) pornopaneelissa,ja muutenkin rehellisyys ja katu-uskottavuus on katoavaa kansanperinnettä.