Nyt kun noita klassikoita on julkaistu, minkä lisäksi olen aktiivisesti haalinut vanhoja numeroita eri julkaisuista, niin olen tehnyt ainakin omasta mielestäni erikoisen havainnon. 1960-luvun alkupuolen ankkatarinoissa italialian mestarit Romano Scarpasta lähtien ovat tyylillisesti olleet melkein kaikki hyvin samanlaisia. Tämä pätee Scarpan lisäksi ainakin Giorgio Bordininiin, Massimo de Vitaan ja jopa Sergio Asteritiin, joka 60-luvulla piirsi joitakin Ankka-juttuja. Massasta erottuivat tuohon aikaan selkeästi ainoastaan Giovan Battista Carpi sekä Lucianot Gatto ja Capitano. Tämä ei voi olla sattumaa. Osaako joku selittää ilmiön?
Jos tarkoitat piirrostyyliä, en ole ihan samaa mieltä kanssasi. Vanhoissa taskareissa lähestulkoon jokaisella on oma tunnistettava tyylinsä, kun taas minun silmääni nykypiirtäjät ovat pitkälti kumi-cavazzano-klooneja. Tosin jos objektiiviisia ollaan,
tämä johtuu varmaan siitä että en niin paljoa uutta italo-ankka lue, että erottaisin kaikki nyanssit. Ja tietenkin myös vanhoissa teoksissa oli jonkinlainen "baseline", jossa kaikki piirtäjät muistuttivat toisiaan. Piirtäjät vaihtuivat, mutta taustamiljöö, "Ankkalinna" on samanlaisena tunnistettavissa kaikista sarjoista (Mielenkiintoinen kysymys on, kuinka paljon siihen vaikuttivat käsikirjoittajat.)
Anyway, unohdit listastasi ukko-de Vitan, jolla on vähintäin yhtä omintakeinen piirostyyli kuin Don Rosalla.