"Kuukauden klassikko" (AATK&RS)

[Janne]

Kannatetaan! Ja painojälki saisi olla hyvää!!!

[Janne]

Nyt kun noita klassikoita on julkaistu, minkä lisäksi olen aktiivisesti haalinut vanhoja numeroita eri julkaisuista, niin olen tehnyt ainakin omasta mielestäni erikoisen havainnon. 1960-luvun alkupuolen ankkatarinoissa italialian mestarit Romano Scarpasta lähtien ovat tyylillisesti olleet melkein kaikki hyvin samanlaisia. Tämä pätee Scarpan lisäksi ainakin Giorgio Bordininiin, Massimo de Vitaan ja jopa Sergio Asteritiin, joka 60-luvulla piirsi joitakin Ankka-juttuja. Massasta erottuivat tuohon aikaan selkeästi ainoastaan Giovan Battista Carpi sekä Lucianot Gatto ja Capitano. Tämä ei voi olla sattumaa. Osaako joku selittää ilmiön?

Scarpan, jonka Mikit olivat kyllä koko ajan omaperäisiä ja jonka tyylin jäljittelijöitä ankkojenkin puolella muut ehkä olivat, erkaantui massasta muutama vuosi sen jälkeen, kun hänen tussaajakseen oli tullut muuan Cavazzanono (1+1...?) vuonna 1961. De Vita taas löysi oman tyylinsä ehkä joskus vuoden 1968 paikkeilla ja Bordinikin oli viimeistään 70-luvulle tultaessa oman tiensä kulkija.

[PurPur]

Nyt kun noita klassikoita on julkaistu, minkä lisäksi olen aktiivisesti haalinut vanhoja numeroita eri julkaisuista, niin olen tehnyt ainakin omasta mielestäni erikoisen havainnon. 1960-luvun alkupuolen ankkatarinoissa italialian mestarit Romano Scarpasta lähtien ovat tyylillisesti olleet melkein kaikki hyvin samanlaisia. Tämä pätee Scarpan lisäksi ainakin Giorgio Bordininiin, Massimo de Vitaan ja jopa Sergio Asteritiin, joka 60-luvulla piirsi joitakin Ankka-juttuja. Massasta erottuivat tuohon aikaan selkeästi ainoastaan Giovan Battista Carpi sekä Lucianot Gatto ja Capitano. Tämä ei voi olla sattumaa. Osaako joku selittää ilmiön?

Jos tarkoitat piirrostyyliä, en ole ihan samaa mieltä kanssasi. Vanhoissa taskareissa lähestulkoon jokaisella on oma tunnistettava tyylinsä, kun taas minun silmääni nykypiirtäjät ovat pitkälti kumi-cavazzano-klooneja.  Tosin jos objektiiviisia ollaan,
tämä johtuu varmaan siitä että en niin paljoa uutta italo-ankka lue, että erottaisin kaikki nyanssit. Ja tietenkin myös vanhoissa teoksissa oli jonkinlainen "baseline", jossa kaikki piirtäjät muistuttivat toisiaan. Piirtäjät vaihtuivat, mutta taustamiljöö, "Ankkalinna" on samanlaisena tunnistettavissa kaikista sarjoista (Mielenkiintoinen kysymys on, kuinka paljon siihen vaikuttivat käsikirjoittajat.)

Anyway, unohdit listastasi ukko-de Vitan, jolla on vähintäin yhtä omintakeinen piirostyyli kuin Don Rosalla.

[Janne]

Olen PurPurin kanssa pitkälti smaa mieleti siitä, että heillä kaikilla on oma tunnistettava tyylinsä. Mutta olen nyt selaillut ja lukenut juuri noita vanhempia taskareita ja monissa on pelkästään 60-luvun juttuja (katsokaa vaikka taskaria 102). Tekijöiden nimiä ei ole mainittu, mutta olen luntannut ne inducksista. Ja monta kertaa olen suorastaan hämmästynyt siitä, kuinka väärässä luulossa olen piirtäjän suhteen ollut. Ja tämä pätee siis lähinnä 60-luvun alun ja puolivälin tarinoihin. 1970-luvun tarinoissa ei ole tunnistamisen suhteen ollut juurikaan ongelmia.

[ilmari]

Ei edes klassikkoa.

Mihin ne klassikot on nyt hävinny? Onko tammikuun taskarissa classicia, minulla ei ole sitäkään taskaria vielä.Pitänee ostaa...

Meni nyt vähän aiheen (Casty) vierestä. 

_{Niin meni. Siirretään oikeaan ketjuun. -YP-}

[ppe]

Jospa Sanoma Oy aloittaisi taskukirjojen uusintapainokset alkaen numerosta 1 (Mikki kiipelissä). Silloin olisi melkein joka tarina kirjassa klassikko.

Nythän se ykkönen näkyi olevan uusittu, ja mainostettiin olevan kokonaan väreissä. Mietin, josko noita alkaisi kerätä kummipojalle jo jemmaan, mutta into latistui kun kirjaa avatessa heti ensimmäinen vastaantullut aukeama oli mustavalkoinen. Tarkemmin selatessa noita mustavalkoisia sivuja löytyi sieltä sun täältä. Ne onnistuneesti väritetyt sivutkaan ei mitenkään erikoisen laadukkailta näyttäneet. Onkohan nuo aikaisemmatkin jälkikäteen kokonaan väritetyt taskukirjat olleet samalla tavalla viallisia? Ainakin yhdestä divarissa selaamastani teemanumerosta löytyi myös mustavalkoisia aukeamia. Siinä ei tosin taidettu väittääkään kirjan olevan kokonaan väreissä.

[Janne]

Ei se viallinen ole. Varsinaiset tarinat on digitalisoitu ja uudelleen väritetty. Jos homma on tehty hyvin, niin jälki on hyvää. Ei tuossa ykkösosassa hirveästi valittamista ole sen suhteen. Esi- ja välinäytöksiä ei ole digitalisoitu emämaa Italiassa, joten ne sivut ovat kuten ennenkin eli joka toinen aukeama mustavalkoinen. Minusta tuo ykköstaskari on onnistunut. Kakkosta odotan jo kovasti, mutta tulee vissiin, jos tulee, tuplana kolmostaskarin kanssa.