Mitä on vaikea piirtää?

[hannu lipponen]

Mä olen huomannut, että tuollaisia kantikkaita objekteja tussatessani käteni tekee kulman kohdalla hetkellisen äkkipysäyksen ja jatkaa siitä sitten "tangentin" suuntaan. Terällä onnistuu tietysti, mutta kyllä se siveltimelläkin sujuu, lisää treeniä vaan. Tykkään tehdä kaiken siveltimellä osittain senkin takia, että näin työstä tulee harmonisemman näköinen. Varsinkin jenkkicomicseissa mua häiritsee eri välineellä piirretyt taustarakennukset, melkein kuin piirtäjä olisi vaihtunut. Sen takia en itse asiassa käytä viivoitinta rakennuksissakaan, muuten alkaa muistuttaa liikaa teknistä piirtämistä. Kuollutta sellainen-siis minun mielestäni.

[hannu lipponen]

Sellainen lisäys, että siveltimellä tussaamisen etuihin kuuluu, että horisonttiin katoaviin viivoihin saa mukavasti paksuutta alkupäähän (lähempänä katsojaa) oheten kohti kaukaisuutta. MUTTA joskus kyllä piirrän kauempana siintäviä taustoja (metsää, rakennuksia) ihan tussikynällä. Tasapaksuisuus viivoissa horisontin lähellä toimii mulla ikäänkuin väriperspektiivin korvikkeena. Ja väritellessä sitten tietysti nuo kaukaisemmat viivat värittelen vaalemmiksi taustaa mukaillen.

Mutta kyllä mäkin välillä hermoilen, kun tiedän, että nyt pitäisi vetää piiiiitkä, kaunis, lyyrinen viiva...tarttee vain yrittää rentoutua ja vetää parit "kuivat", öh, vedot ilmaan ennen "tositoimiin" ryhtymistä. Parhaiten menee itseasiassa silloin, kun ei liiemmin mieti, mitä on juuri tekemässä. Go with the flow. Ja nämä neuvot siis mieheltä, joka aiemmin vannoi Rotringin nimeen, enkä ymmärtänyt siveltimestä mitään. Taisin tosissani alkaa näädänkarvailemaan vasta kolmenkympin korvilla. Siveltimellä vedellessä sattuu joskus myös onnekkaita erehdyksiä, jotka näyttää paljon paremmilta kuin ne tarkkaan harkitut vedot. Go figure.

[[kivi]]

Sen takia en itse asiassa käytä viivoitinta rakennuksissakaan, muuten alkaa muistuttaa liikaa teknistä piirtämistä. Kuollutta sellainen-siis minun mielestäni.

Näinpä juuri. Mä käytän viivoitinta luonnostellessani, mutta harvoin lopullisissa viivoissa, ja silloin jos käytän, niin jotenkin hätäisen oloisesti. Itse asiassa tuntuu, että photoshopin vääntelytyökaluista voisi olla apua tuon viivoitinpelon voittamisessa.

Täytyy muistaa, että täällä on monen eri iän piirtäjää, ja pisimmän ajan vie että löytää ne itselleen sopivimmat työvälineet. Ei varmaan viime vuonna ostettu paraskaan terä tai sivellin ole vielä muuttunut omaksi. Ja joka työvälineelle pitää löytää oikea piirustusnopeus jokaista viivan tekstuuria kohden.

Mä diggaan Hannun jäljestä kovasti, siinä on sellaista helppoutta ja sujuvuutta jota ei yrittämällä tai harjoittelemalla edes saa aikaan, vaan se onnistuu vain silloin kun sydän on mukana kuvassa. Siis vaikka olisi kuinka hyvä piirtäjä noin muuten. Jos fiilis on väärä, niin ei vaan onnistu.

Tavallaan se on sitä, että pitää elää sen kuvan mukana. Silloin autot, laivat ja lentokoneetkin sujuvat, kun joka viivalla pyrkii ilmentämään liikettä ja kokemaan sen tunnun mikä on kun ajaa kovaa mutkaan, tai hyppää korkealta. Sarjakuvapiirtäminen on niin lähellä sitä että osaisi lentää, kuin maankamaraan sidottu ihminen vain voi olla.

Ja sitten joka viivalle on oikea työkalu. Ajatellaan vaikka puuta, lehvistö ja runko tulevat siveltimellä, mutta käkkyräiset oksat jyrkkine haarautumineen vaativat terän, ja sitten kun valo tulee lehvistön läpi ja hajottaa ääriviivat, pitääkin ottaa kuitukärki tai rapido avuksi ja lähteä hakemaan tekstuuria luonnonrasterista.

En nyt tiedä oliko tästä apua. Tuli vain mieleen sanoa.

Kivi

[hannu lipponen]

Kiitos kehusta [kivi]:lle.

Joskus piirsin sinikynällä perpektiivigridin taustalle, mutta suoraan sanottuna mulla meni horisontin ja pakopisteiden asettelu naurettavaksi jahkailuksi, joten luovuin siitäkin. Määrittelen pakopisteet nykyään silmämääräisesti. Ja mä alan muutenkin välittömästi henkisesti kangistumaan ja hieromaan, jos rupean käyttämään viivoitinta. En saa mitään aikaiseksi, rentous häviää tyystin. Sitäpaitsi, jos vetelee perspektiivejä viivottimella, pitää olla vähän helvetin tarkkana, pienikin lipsahdus näyttää pahalta lopputuloksessa. Siksi vedän vapaalla, se antaa enemmän anteeksi. Ja näyttää eloisammalta. Ehkä siksi tykkään piirrellä fantasiaa, pseudo-keskiaikaan kun ei seinätkään ollu ihan suorassa, hä hä!

[hannu lipponen]

Esmes tää ruutu on piirretty ilman pakopisteitä. Tykkäsin helkkaristi piirtää tuota lakasukonetta, perustuu todelliseen vehkeeseen.

[JanneT]

Hannun jälki on kyllä aina Pro:ta. Siveltimellä itsekin pyrin piirtämään kaiken, mitä nyt ruutujen reunat nykyisin markerilla ja viivaimella eikä sarjakuvissa omissa parissa tyylissäni ainakaan itseäni niin kamalasti haittaa vaikka viivat eivät seinissä, aidoissa tai autoissa aina ihan suoraan menisikään





Mutta tehtäessä jotain opastekuvituksia sitä jähmettyy kun alkaa vääntämään liian teknisesti ja siveltimenvedot alkavatkin näyttää aivan harakanvarpailta. Joskus tulee heitettyä sivellin nurkkaan ja vaihdettua koneviivaan.



Ehkä joku päivä sitä oppii saamaan eloa siveltimellä tuohonkin touhuun. Tuo "lisää treeniä vaan" taitaa olla se ainoa lääke vaivaan...

[aku95]

Minulla itselläni on lähinnä ongelmia piirtää ruumista eri asennoisssa

[Etanapiirtäjä]

Minusta vaikeinta piirtää ovat esim. Sotilas varusteet päällä tai luuranko. Nämä ovat vaikeat asiat, mitkä minua vaivaavat... sotilaassa olen onnistunut hyvin, pääkallossa en koskaan.  

[Sihvonen]

Minulla itselläni on lähinnä ongelmia piirtää ruumista eri asennoisssa

Kokeile ensin piirtää eläviä ihmisiä 

[Timo Ronkainen]

Jotenkin toi Hannu osaa piirtää noi lakaisukoneet ja autot silleen ympäröivään piirrostyyliin sopivasti, että ne on jotenkin yhtäaikaa eläviä, orgaanisia ja silti realistisia. En tajuu miten se tapahtuu. Sama vaikka jollain Franquinilla, joka piirsi autoista ikäänkuin karikatyyrit, mallin ja vuosikerran tunnistaa, vaikka ne on tyylitelty kunnolla yli. Taitoa.

Eli en osaa piirtää autoja kunnolla (mitä vissiin on kait tullu jo aiemminkin tässä ketjussa valitettua). Niissä kun ei viiva saisi olla liian luotisuora ja jämpti, mutta ei liian eläväinenkään. Vakaan hallittu viiva saisi olla. Vaikeaa. Siitä huolimatta piirsin autojuttuja autolehti Spinneriin parin vuoden ajan. Haasteena vissiin. Haparoivaa oli jälki, mutta niiden tekeminen opettavaista. Tässä oli mielessä lapsuudesta tutut Michel Vaillantit, Zoom. Vrooooom. Piru kun on vaikeita nämä koneet. 

Timo

[Piitu X)]

En osaa piirtää ihmistä > Paitsi vitsi muodossa. Joskus tietyjen eläinten silmät.

[JJ Naas]

Purjelaivojen sisätiloja on vaikea piirtää kun niistä on niin hikisen vähän referenssejä. Tuntien googlaamisellakin hyvin köyhä saalis. Pitäisi itse mennä purjelaivan sisätiloihin hyttejä, portaikkoja, käytäviä, messiä kuvaamaan.. mutta nyt on myöhäistä kun ei voi odottaa ikusuuksiin sen järjestymistä.

[Ossi Hiekkala]

Minkä aikakauden? Saatavilla on aika monta hyvää leffaa / tv-sarjaa, joista näkee ainakin Napoleonin sotien aikaisia laivoja.

[JanneT]

Purjelaivojen sisätiloja on vaikea piirtää kun niistä on niin hikisen vähän referenssejä. Tuntien googlaamisellakin hyvin köyhä saalis. Pitäisi itse mennä purjelaivan sisätiloihin hyttejä, portaikkoja, käytäviä, messiä kuvaamaan.. mutta nyt on myöhäistä kun ei voi odottaa ikusuuksiin sen järjestymistä.

Laivojen ja nimenomaan purjelaivojen kanssa on tullut tässä itsekin pähkäiltyä. Googlea parempi apu itselleni on ollut kirjasto. Alan kirjoista löytyy kaikki tarvittava pienimmästä nippelistä lähtien.

[JJ Naas]

Minkä aikakauden? Saatavilla on aika monta hyvää leffaa / tv-sarjaa, joista näkee ainakin Napoleonin sotien aikaisia laivoja.

Napoleonin aikaiset ja uudemmat ovat ne mitä tällä hetkellä haen. Joskus vielä piirrän sarjakuvan 1800 -luvun loppupuolella rakennetulla fregatilla tapahtuvasta murhamysteeristä, mutta kolmimastoiset kuunarit ovat ne mitä tällä hetkellä haen, ne kun ovat esteettisesti niin viehättäviä, eivät liian suuria eivätkä pröystäileviä. Rahtilaivoja ja matkustajalaivoja mieluummin kuin sotalaivoja.

Laivojen ja nimenomaan purjelaivojen kanssa on tullut tässä itsekin pähkäiltyä. Googlea parempi apu itselleni on ollut kirjasto. Alan kirjoista löytyy kaikki tarvittava pienimmästä nippelistä lähtien.

Minä olen ollut sitten aika huono-onninen kirjaston kirjojen suhteen. Rakennuspiirroksia ehkä löytyy ja paljon ulkokuvia, mutta sisätiloja hyvin vähän. Tuollaisen kyllä löysin: http://en.wikipedia.org/wiki/Wawona Linkki alhaalla vuoden 1985 kuviin johtaa jonkunsorttiseen galleriaan.