Uusi näkökulma

[fitchet]

Hesarissa yms. lehdissä (itse luen lapin kansaa) on niitä sarjakuvia jotka jatkuvat lehdestä toiseen, näitä ovat mm. siis Juliet Jonesin Sydän ja Rib Kirby. Mutta! Ajatelkaapa niitä lukiessanne että jos ne olisivatkin vain niiden pelkän kolmen ruudun mittaisia. Näistä (omasta mielestä) tylsistä sarjakuvista tulee hauskoja täysin absurdilla tavalla.

Yksi hyvä esimerkki (en muista mistä) :

Kuvat 1&2 *Tyyppii putoaa laivalta mereen ja toinen tyyppi hyppää perään auttamaan*

Kuvassa 3 *Kaksi naista ihmettelee, ja toinen heistä sanoo: "Poikahan putosi yli laidan!"

En tiedä miten tämä tarina tuosta seuraavassa numerossa olisi jatkunut, mutta kun ajattelee ne vähän eri tavalla, saa niistä peräti hauskoja.

[Esa]

Joo, kyllähän aika usein näihin liittyy jonkinlainen pieni vitsi. Ainakin kun Suomalaisen alesta ostin Tiffany Jonesin niin siinä oli havaittavissa tällaista. Ja jos ajattelee ja suhtautuu niihin niin kuin se olisi vitsi niin ehkä se onkin. Eipä nyt mitään hahaha-fun vitsejä mutta kuitenkin.

[VesaK]

Tämmöstähän se on ollut tekijällä, kun 1. ruudussa pitää ratkaista edellisen stripin huipennus, jatkaa tarinaa eteenpäin 2. ruudussa ja kehittää kolmanteen uusi, jännä tilanne... tätä kun tekee 40 vuotta niin tietää tietävänsä sarjakuvakerronnasta jotain.  

[Timo Ronkainen]

Tämmöstähän se on ollut tekijällä, kun 1. ruudussa pitää ratkaista edellisen stripin huipennus, jatkaa tarinaa eteenpäin 2. ruudussa ja kehittää kolmanteen uusi, jännä tilanne... tätä kun tekee 40 vuotta niin tietää tietävänsä sarjakuvakerronnasta jotain.  

Noh, tuossahan on kyse vain jatkuvajuonisen strippisarjan kerronnasta. Toimii päivittäin pätkissä luettuna. Mutta jopa muuttuu jahkaavaksi kokoelmasta luettuna. Joskus kirjaksi tai lehteen yhteenkootessa otetaan joitakin ruutuja pois.

Timo

[Leo]

Mutta jopa muuttuu jahkaavaksi kokoelmasta luettuna. Joskus kirjaksi tai lehteen yhteenkootessa otetaan joitakin ruutuja pois.

Mä tekisin tuon kyllä silleen että tekisin ensin koko tarinan jatkuvajuonisena ilman "erikoiskuplia" ja sitten vain leikkelisin siitä yksirivisiä strippejä. Onko kukaan ikinä koettanut/käyttänyt tuota? Noin poistettaisiin kokoelmasta "jahkaaminen".

[Ville]

Mää oon tehnyt joitain sarjakuvia silleen, että oon Yrittänyt saada jokaselle sivulle ns. vitsin niin, että se sivu kävisi itse, ja yksin omana yhden sivun sarjakuvanaan.

[Hazart]

En ole koskaan jaksanut seurata lehdistä tällaisia jatkokertomuksia yhtä lukuunottamatta. Se oli mustanaamio. En tiedä miksi, mutta se toimi omalla vinksahtaneella tavallaan.

 8)

[Hanna]

En ole koskaan jaksanut seurata lehdistä tällaisia jatkokertomuksia yhtä lukuunottamatta.

Sama juttu, mulla se ei vaan ollut Mustanaamio vaan Mandrake (aka Taika-Jim), joka ilmestyi vuosia sitten Etelä-Suomen Sanomissa. Olin niihin aikoihin kiinnostunut hypnoosista, taikatempuista yms., joten olin otollista maaperää.

[Tertsi]

En ole koskaan jaksanut seurata lehdistä tällaisia jatkokertomuksia yhtä lukuunottamatta.

mä oon lukenut Rip Kirbyä Hesarista ja pitänyt siitä.
Erikoisesti mieleen ovat jääneet tarinat, missä Kirby haudataan Atsteekkitemppeliin parin naisen kanssa, sekä siitä missä Kirby tutkii pörssisalaisuuksia kaappaavaa naista risteilytunnelmissa.
Nykyään en jaksa lukea Hesarin sarjakuvia ollenkaan.
No, Jeren viikonloppuisin.

Olen ostanut Jag Modesty Blaise -kokoelma-albumeja ja pitänyt niistä.

[Axuz]

Nykyään en jaksa lukea Hesarin sarjakuvia ollenkaan.
No, Jeren viikonloppuisin.

Puhtaasti oma mielipiteeni tuohon on, että Hesarin arkilehden taso sarjakuvien osalta on lehden kokoon ja statukseen nähden uskomattoman kehno. Sen sijaan sunnuntai-Hesari paikkaa jonkin verran tätä puutetta ja vääryyttä, mutta on se musta kumma, ettei pohjoismaiden suurin sanomalehti löydä julkaistavaksi maailmalta parempia liuskastrippisarjoja...  8)

[Markku Myllymäki]

Tästä vielä lisähuomio. Russ Manning kertoi että erästä Tarzan tarinaa julkaistiin (ainakin) kahdessa lehdessä. Yhdessä kolmerivisenä ja yhdessä kaksirivisenä. Niinpä hän piirsi ylimpään riviin hienon kuvan (tyttöjä tai maisemia, hän sanoi), joka ei ollut tarinan kannalta oleellinen. Se sitten pudotettiin pois toisessa lehdessä...

[Veli Loponen]

Noinhan tehtiin yhdessä vaiheessa melkein kaikkien sunnuntaisarjojen kanssa. Jos vaikka katsastat Lassin ja Leevin alkupään sunnuntaisarjoja, niin huomaat sen. Sama muilla. Wattersonin uudistettua sunnuntaisarjan ulkoasua, alkoi sitten vasta muutosta tapahtua yleisimminkin. Ja sen tuloksena ne lehdet, jotka olivat siihen asti nipsaisseet ne kaksi ekaa ruutua pois jättivät sunnuntaisarjan kokonaan pois tai sitten pienensivät sen.

[Jukka Laine]

Kaikki amerikkalaiset sunnuntaisarjat olivat sellaisia kun Russ Manning sanomalehti-Tarzania piirsi ja olivat Wattersoniin asti. Eli kolmirivisen sunnuntaisarjan ylin rivi oli voitava poistaa haluttaessa. Yleensä ylimmälle riville pantiin jättiotsikko ja ehkä ruutu tai kaksi tarpeetonta täytettä. Joissakin oli sentään jopa erillinen vitsi.

Sitä en tähän hätään muista milloin käytäntö alkoi. Ei se alusta saakka ollut noin.

[Timo Ronkainen]

Luultavasti toi "hukkarivin" käyttö alkoi 1950- tai 1960-luvulla. Ihan alkuunhan sunnuntaisivut olivat nimensä veroisia ja yksi sarja täytti koko sanomalehden sivun. Eli 50 senttiä korkeutta ja silleen. Ne oli hienoja! Sitten alkoi kutistaminen, kun joku keksi myydä mainostilaa sanomalehden suosituimmasta osastosta. Sarjakuvat ilmestyivät siis ihan omilla sivuillaan - 8 - 16 sivua. Ensin laitettiin kaksi sarjaa samalle sivulle sitten yhä enemmän ja syndikaatit keksivät myydä sarjoja eri formaateissa. Eli piirtäjän piti laittaa sarjansa tiukkaan muotoon. Se muuten taisi alkaa jo Herrimanin aikaan, 1940-luvulla, koskapa muistan että loppupään Krazyt olivat tiukassa ruutuformaatissa.

Timo

[VesaK]

Jotenkin tuntuu käsittämättömältä näin jälkikäteen ajatellen, mutta onpa Amerikassa tehty niinkin, että kun Tenavat vielä oli tasan neljän ruudun sarja, niin ainakin parin Peanutseja julkaisevan lehden toimittaja tiputti aina yhden ruudun pois!
Törkeää, tietysti, mutta kokeilkaapa ajatella itse minkä ruudun tiputtaisitte kun luette uudelleen vanhoja Tenavia?

Eilen tuli mieleen, että Juba voisi jakaa menestystään liisaamalla yhden ruudun Viivistä & Wagnerista jollekin toiselle tekijälle... (Juu, näin "tehtiin" Samin sarjassa, tiedän, mutta jos oikeasti...)