Noin viisitoista vuotta sitten Neil Gaiman totesi Arkham Asylumista, Grant Morrisonin ja Dave McKeanin käyntikortista Amerikan markkinoille: "En ymmärrä miksi Stanley Kubrickin (tasoisten tekijöiden) pitää tehdä lasten lauantai-aamun animaatioita." Mutta aika muuttuu, ja niin Gaimankin.
Ikuisten taustavaikuttimena Marvelilla lienevät jälleen elokuvat, sillä mukana on niin Transformersia kuin Rautamieskin pikku roolissa. Paitsi että Celestiaalit eivät ole jättirobotteja, vaan jättirobottien kaltaisia jumalhahmoja.
Näiden edesottamuksia seurataan sitten pieteetillä, tapaa väännellä ihmiskuntaa kuin muovailuvahaa, luoda ylivartijoiksi pikkujumalat eli Ikuiset, väliin sivistää tavis-ihmiset ja kehittää pahisnurkkaan muodonmuuttajaörkit jälkiruuaksi.
John Romita jr. ja Gaiman sorvailevat Jack Kirbyn aikoineen alulle laittamaa New Gods jne. -konsepteja vapaalla asteikolla. Gaimanille tyypillisesti mukana on eräitäkin Alan Moore -alluusioita eli tiedostettuja tai tahattomia lainauksia. Romita juniorin tyyli taas tuo väkisinkin mieleen Chris Claremontin Ryhmä-Xät, vaikka tietokonegrafiikkatehosteinen piirros onkin nyt huolitellumpaa.
Ikuiset on puhdasta Marvel-Spawnia, jälkijättöistä jälkikasvua.
Jouko Ruokosenmäen suomennoksessa ei ole moittimista, se välittää Gaimanin lähes huumorittoman paatoksen suomeksi tarkalleen. Tahatonta naurua Ikuiset ei aiheuta, se on liian kuivaa korppua kaikitenkin. No joo, Seuraajan ja Galactucksen cameot kyllä hymyilyttävät; voi kamalaa käykö ihmiskunnan ny kakkisesti...
Ehkäpä Gaimanilla on ollut putkiremontti maksettavanaan ja Romita jr. taas tyytyväinen siihen että yhä saa edes jotain jobia.
Ja mihin unohtui Kirbyn myöhäiskauden mahtavin hahmo, galaktinen musta murtomaahiihtäjä??