Sarjakuvien painojälki

[Lurker]

Nyt sitten kaikki pikseli-, rasteri-, sahalaita- ja taittopainopoikkijapinoon -keskustelu tänne... ja jättäkää kunnon ihmiset rauhaa!

[Janne]

Kunnon ihmisetkö eivät valita?

Kaipa ne, jotka valittavat ovat kunnottomia tyyppejä. No, hyvä. Kunnon ihmisiä ei tänne ghettoon kaivatakaan.

terveisin,

Kunnoton Valittaja

[pertti jarla]

Koska kelvollinen painojälki ei vaadi mitään kummempaa lisäeforttia kuin että viitsii tehdä asiat oikein, niin kyllä sitä saa vaatia. Ankkajulkaisujen painojälki on välillä hyvää, välillä ihan luvattoman kelvotonta etenkin kun ottaa huomioon niiden levikin ja toimitustyön korkean laadun.

[Feikki]

Koska kelvollinen painojälki ei vaadi mitään kummempaa lisäeforttia kuin että viitsii tehdä asiat oikein, niin kyllä sitä saa vaatia. ...

Niinpä! Kyseessähän ei ole mikään "ku en osaa piirtää" tai muu taiteellinen asia, vaan täysin mekaaninen työvaihe.

Haluan nauttia sarjakuvani korkealaatuisena taiteena. Olen valmis maksamaan suolaisen hinnan IDW publishingin lehdistä (4€) ja tradeista (20€+), mutta laatu on niissä myös sen mukaista. Tietenkin on mukava ostaa välillä kaupan hyllyltä halvemmalla "ihan vaan luettavaksi" suomennettua sarjakuvaa.

[Janne]

Disney-rintamalla jatkuu paska painojälki. Uudet minitaskarit ovat pahinta sahalaitaa, mitä olen nähnyt. Järkyttävää, kun ajattellee, että sivut ovat todella pienessä koossa, joten luuslisi, että resoluutio riittää. Uusi Taikaviitta-kirja on puolestaan suttuista. En viitsinyt sitä edes selailla tarkemmin kaupassa, taisi olla tässäkin pikseliä. Harmi, olisin ostanut, jos jälki olisi ollut edes jollain tavalla kelvollista. Lisäksi uusimmassa ankantekijässäkin (Cavazzano) oli sahalaitaa selvästi näkyvissä kaikkein hennoimmissa kaarevissa viivoissa. Ankantekijöiden lopputulos ei ollut katastrofi, mutta tarkimpia asian varmasti ärsyttää. Luulin, että Sanoma Magazines olisi ryhdistäytynyt, kun Rosat olivat painojäljeltään huippua.

[Jukka Laine]

Taikaviitassa ei pikseliä ole niin paljon, että sitä huomaisi jos ei varta vasten hae. Mutta: Pahempi suttujuttu onkin että vanhemmissa tarinoissa värit menevät miten sattuu, kuten menivät jo tekoaikaankin.

Tässä ja Cavazzanossa aiheuttaa tätä pientä sahalaitaa taskarikokoisten sarjojen suurentaminen.

[Janne]

Eikö originaaleja ole siis enää tallella? Luulisi, että originaalit on tehty alunperin suurempaan kokoon. Mutta jos on tosiaan niin, että on käynyt kuin Barksille, että originaalit on tuhottu, niin ei voi mitään. Olen pitänyt italialaisia sen verran kultturelleina, että ymmärtäisivät säilyttää originaalit. Tex Willerien (joita siis tehdään Italiassa) kohdalla tämä asia on ymmärretty. Niistä julkaistaa koko ajan huipputeräviä uusintoja vanhimmistakin tarinoista. Myös isokokoisia värialbumeja on saatavina. Niissäkin värit ja viivat ovat kohdallaan.

Uusi väritys olisi tällekin Taikaviitta-jutulle ollut enemmän kuin suotavaa, jos painetaan näinkin hienolle paperille. Taskukirjojen karhea ja huokoinen paperi on huomattavasti armeliaampi sutuille. Cavazzano-kirjassa väritys ei kuitenkaan vaikuttanut suttuiselta. Onkohan siinä uusitut värit?

[Jukka Laine]

Cavazzano-kirja näytti minusta kauttaaltaan hienolta jäljeltä. Enpä omista aikaisempia versioita, joten en päässyt vertaamaan.

Suomessahan nämä kootaan, joten siksi ei pääse originaaleihin käsiksi.

[Veli Loponen]

Eikö originaaleja ole siis enää tallella?

Sillä ei ole mitään merkitystä. Yleensä kustantaja säilöö itselleen hyvälaatuiset kopiot (nykyisin tietenkin digimuodossa). Esimerkiksi USA:n sarjakuvakustantamot palauttavat originaalit tekijöille, jotka usein myyvät ne keräilijöille.
Olettaisin myös, että Sanomalla on ollut mahdollisuus ottaa käyttöön (tai jopa käytössä) ihan tarpeeksi hyvät kopiot/tiedostot siitä riippumatta, että sarja kootaan täällä. Syy huonoon jälkeen on siis mitä todennäköisimmin jossakin muualla.

[Janne]

On sitä aikaisemminkin osattu mokailla. Tässä Romano Scarpaa taskarista 100 vuonna 1987. Ilmeikästä menoa etten sanoisi. Ja näitä ruutuja on useita.

[C. Gothicus]

On sitä aikaisemminkin osattu mokailla... Ja näitä ruutuja on useita.

Tulipa mieleen toisesta asiayhteydestä, että mikäs se olikaan se kuluttajariitalautakunnan kanta näihin painojälkiasioihin: "Tuote on edelleen luettavissa..."

[Lönkka]

Tulipa mieleen toisesta asiayhteydestä, että mikäs se olikaan se kuluttajariitalautakunnan kanta näihin painojälkiasioihin: "Tuote on edelleen luettavissa..."

Siis oikeasti?

Vähän sama kun ostaisi uuden auton jossa on vaikkapa verhoilu, maalipinta tms viturallaan ja vedottaisiin siihen että "Tuote on edelleen ajettavissa..."

[Tertsi]

Siis oikeasti?

Oikeasti.

Kannattaa lukea Se Barksin koottujen painatuksen kunto ja laatu -ketju.
Masentavaltahan tuo päätös tuntuu. Ei päätä, ei häntää.

[Curtvile]

Kvaakia syyttetään usein siitä että täällä tutkitaan luupin kanssa pikselijälkeä, mutta painoasu on liian usein lopputulokseen vaikuttava tekijä.
Tuo kuluttajariitalautakunnan päätös on sangen masentava.
useimmissa liikkeissä ymmärretään että defektin tuotteen voi palauttaa, mutta sarjakuva on turhan usein kärsinyt sisältöön liiittymättömistä ongelmista, mitä siitä jos liimaus ei kestäkään, entäs sitten jos filmi liikkuu/on tärähtänyt tai jos ajetaankiin ei resoluutiolla?

Ikävimpiä yllätyksiä ovat ne joissa on jätetty semmoisia pikkujuttuja kuten puhekuplien tekstit pois...

[Cheyenne]

Tulipa mieleen toisesta asiayhteydestä, että mikäs se olikaan se kuluttajariitalautakunnan kanta näihin painojälkiasioihin: "Tuote on edelleen luettavissa..."

Lautakunta on selvästi oivaltanut jotakin aivan olennaista. Pääasia sarjakuvassa on tietysti se, että puhekuplien tekstit ovat lukukelpoisia. Turhaan me ruikutamme. Ne kuvathan on oikeasti tarkoitettu vain lapsille, jotka eivät vielä osaa tai jaksa lukea. Joten ei sillä ole suurta merkitystä, jos mukaan eksyy sahalaitaa tai puuttuu vähän viivoja. Pikkujuttu.

Toivottavasti lautakunta jaksaa jatkossakin paiskia töitä kuluttajien kokemien vääryyksien puolesta yhtä rohkeasti ja tinkimättömästi kuin Koottujen tapauksessa, josta tuli epäilemättä yksi lautakunnan historian komeimmista taisteluvoitoista. Ennen syksyn uusia haasteita lautakunta ansaitsisi kunnon palkinnon työstään, vaikka veronmaksajien eurosilla kustannetun viikon loman Karibian palmujen katveessa.