Mangan mestarit

[Jukka Laine]

Kotimaisin voimin tehty tietoteos Mangan mestarit julkistetaan Turun kirjamessuilla lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna, ja sen jälkeen sitä voi hakea kaupoista.

Esittely ja arvostelu Kvaakissa.

[Doc Lomapäivä]

Artikkelia selailemalla pisti silmään, että Masamune Shirow ja Erica Sakurazawa on kelpuutettu mukaan, mutta ei Katsuhiro Otomo eikä Keiji Nakazawa. Hyvä, sillä jos he eivät kirjan tekijöiden mielestä ole mangan mestareita, vaatii selkärankaa jättää pois tekijöitä joilla on länsimaissa/Suomessa suht kova arvostus (ainakin perinteisen sarjakuvan ystävien silmissä).

Odotan mielenkiinnolla teokseen tutustumista.

[Jiksi]

Mangan mestariksi on kelpuutettu näköjään myös Kia Asamiya, oikealta nimeltään Michitaka Kikuchi. Mahtaako valintaperusteena olla tekijöiden rakkaus Nadesicoon vai mikä, mutta "tunnettu" sopii tekijään paremmin kuin "mestari".

Silent Möbius oli aikanaa yliarvostettu ja Dark Angel alkaakin sitten olla jo huonointa mangaa, mitä hyllystäni löytyy.

Hetken aikaa Asamiya oli hyvä Steam Detectives -sarjassa, mutta siinä hän muuttikin paitsi kuvitus- myös kirjoitustyylinsä täysin.

EDIT: Joo, ainahan näistä valinnoista voisi vääntää. Nyt kun tarkemmin katsoin listaa, niin kyllähän tuossa on huomioitu ensisijaisesti tekijöiden tunnettuus lännessä, mikä omalla tavallaan on lukijan huomioon ottamista.

[Marsumestari]

Japanilaiset nimet tunnutaan nykyään kirjoitettavan englannin kielen pohjalta tehdyn translitteroinnin mukaan. Ennen suomenkielisessä tekstissä Tezuka olisi ollut Tetsuka.

Japanissa on erikseen tavut tsu ja zu eikä niitä lausuta samalla tavalla. Yleensä Japaniin liittyvissä tietokirjoissa suomessa vakiintuneet japanilaiset paikannimet kuten Kioto, Tokio ja Jokohama kirjoitetaan suomalaisittain, yleensä kaikki muut nimet ja sanat kirjoitetaan jonkun yleisemmän transliterointitavan mukaan. Eihän Neil Gaimaninkaan nimeä kirjoiteta suomalaisessa tekstissä "Niil Geimän".

[Jari Lehtinen]

Vastaan mielelläni myöhemmin lisää, kun tekelettä on luettu. Tässä vaiheessa lähinnä: Kia Asamiya on esimerkki piirtäjästä, joka tekee töitä sekä japanilaisille että amerikkalaisille kustantajille ja laatii niin mangaa kuin supersankarisarjakuvaa. Tällaistakin tapahtuu.
Nakazawaa, Otomoa, etc. on esitelty aiemmin muualla moneen otteeseen ainakin alustavan riittävästi.
Tenavat ja Aku Ankka eivät ole minusta urheilusarjakuvia. Mic Vaillant on.
Opuksen vääntäjien kokemista takaiskuista voisi vääntää oman kirjan. Perustilanne: Kuva-aineistoa on runsaasti, tekijästä ei löydä mitään tietoja. Variaatio: Tekijästä on runsaasti tietoa, kuva-aineistoa ei saa mistään. Tyypillisin tilanne: Ei tietoja, ei kirjoja. Variaatio: Kirjat on muuttolaatikoissa Zürichin lentokentällä. Special Thanks to: sille tyypille, joka lupasi järjestää skanneja  2kk mittaisen laadinta-ajan aikana, eikä mitään tapahtunut. 
Palaamme.

[Jiksi]

Kia Asamiya on esimerkki piirtäjästä, joka tekee töitä sekä japanilaisille että amerikkalaisille kustantajille ja laatii niin mangaa kuin supersankarisarjakuvaa.

Jep, sitä en epäilekään etteikö tekijöiden valinnalle olisi syynsä. Mitä enemmän tuota tekijälistaa miettii, sitä johdonmukaisemmalta kokonaisuus vaikuttaa. Olisikin ollut päinvastoin kyseenalaista käsitellä tekijöitä, joista harrastajatkaan tuskin ovat kuulleet.

Asamiyaan minulla vain on siitä lämmin suhde, että hyllyssä lahoaa useita hänen teoksiaan, joista en koskaan pitänyt. Ostin niitä sitkeästi, koska niitä aina kehuttiin, mutta itse jouduin vain kerta toisensa jälkeen toteamaan, etten koskaan oppinut arvostamaan hänen töitään. Mutta opettipa tuo ainakin minut olemaan ostamatta mangaa pelkän manga-sivistyksen vuoksi...

Mielenkiintoinen tuo teos valinnoista riippumatta on, pitää lukea kun tulee tilaisuus.

[Jukka Laine]

Lainaus kirjasta:

Urheilu on aihepiiri jonka länsimainen sarjakuva on suurinpiirtein kokonaan laiminlyönyt.

Väitehän ei pidä ollenkaan paikkaansa.

Aku Ankasta olen arvioinut Kvaakiinkin urheiluaiheisen teema-albumin. Ja kaksi muutakin urheiluaiheista länsimaista.

[Jari Lehtinen]

Infoboksin teksti olisi voinut olla paremmin muotoiltu. Ajatus väitteen takana oli:
Jos Euroopassa olisi japanilainen sarjakuvakulttuuri, pystyisimme oikopäätä luettelemaan 20 sarjakuvaa, joissa pääaiheena on jalkapallo. Minulle ei tule mieleen yhtäkään. Sen sijaan tulee mieleen kymmeniä mangoja, joiden aiheena on baseball, amerikkalainen jalkapallo, eurooppalainen jalkapallo tai nyrkkeily.

[Jukka Laine]

No, minä pystyn luettelemaan 20 jalkapalloaiheista sarjakuvaa, joista yksikään ei ole japanilainen. Mutta se siitä.

Olen ihka varma että olen nähnyt japanilaisen sarjakuvan pioneerin nimen kirjoitettuna muodossa Tetsuka ajat sitten. Kaukoranta-Kemppisessä se ei ollut. Siinä sivuutetaan Japanilainen sarjakuva yhdellä lauseella.

[keijoahlqvist]

Yleensä Japaniin liittyvissä tietokirjoissa suomessa vakiintuneet japanilaiset paikannimet kuten Kioto, Tokio ja Jokohama kirjoitetaan suomalaisittain, yleensä kaikki muut nimet ja sanat kirjoitetaan jonkun yleisemmän transliterointitavan mukaan. Eihän Neil Gaimaninkaan nimeä kirjoiteta suomalaisessa tekstissä "Niil Geimän".

Translitteroinnin japanista suomeen tulee olla sellainen että suomalainen osaa lausua sen suoraan eikä englannin kautta.

Ja englanninkieltä ei translitteroida koska merkistö on samaperäinen.

[Antti Valkama]

Tezukan kirjoittaminenh Tetsukaksi tosin olisi sikäli ongelmallista, että japanissa on sekä zu- että tsu-äänteet. Ne kirjoitetaan eri tavalla ja ne kuulostavat erilaisilta.

[keijoahlqvist]

Tezukan kirjoittaminenh Tetsukaksi tosin olisi sikäli ongelmallista, että japanissa on sekä zu- että tsu-äänteet. Ne kirjoitetaan eri tavalla ja ne kuulostavat erilaisilta.

Joo, rama huomasi jo saman.

Ja suomen kielessä on z-kirjain. Joka äännetään tsetaksi. Mutta kun ei ole soinnillia äänteitä jää ongelmia.

Lisäys Jukka Korpelalta:

translitteraatio
    siirtokirjoitus, jossa kirjaimet korvataan toisen kirjoitusjärjestelmän kirjaimilla sellaisen säännöstön mukaan, jonka soveltaminen ei edellytä sanojen ääntämyksen tuntemista
transkriptio
    siirtokirjoitus, joka pyrkii olemaan ääntämyksenmukaista niin, että siirtokirjoitettu teksti voidaan lukea jonkin lukijoille tutun kielen järjestelmän mukaan.

Esimerkiksi venäjänkielisen tekstin kirjoittaminen latinalaisin kirjaimin jonkin yleisesti käytetyn järjestelmän mukaan on translitteraatiota. Sen sijaan kiinalaisin kirjoitusmerkein kirjoitettujen nimien tai tekstin kirjoittaminen latinalaisin kirjaimin tai nykykreikan kirjoittaminen latinalaisin kirjaimin ääntämyksen mukaan on transkriptiota.

[Reima Mäkinen]

Asamiyaan, Nekojiruun ja Mizunoon minunkin huomioni lähinnä kiinnittyi. Jos hyväksytään se että tämä oli tekijöiden konsensusnäkemys niin varmasti kahta viimeksi mainittua on vielä naiskiintiö tms. avittanut.

Mielenkiintoinen tapaus sinänsä, että tässä mestareita löytyy niin meillä tuntemattomista Japanin isoista nimistä kuin Japanissa tuntemattomista länsimaissa jalustalle nostetuista. Vielä kun saisi tuon luettavakseen...

Kannen tekijää ei mainittu. (Tyylistä päätellen voisi olla vaikka Pilvi?!) Vain nainen voi tehdä aseen piipusta tuollaisen epäsäännöllisen ovaalin muotoisen  Mut hiano kuva.

[Curtvile]

Kannen tekijää ei mainittu. (Tyylistä päätellen voisi olla vaikka Pilvi?!) Vain nainen voi tehdä aseen piipusta tuollaisen epäsäännöllisen ovaalin muotoisen  Mut hiano kuva.

Skannin perusteella olisin veikannut Ramaa...vain nainen? (ikinä totu hymiöihin...)
Täytyy tutkia moinen opus sillä täytyy saada selville millä nuo tiputtavat juuri Joenkin kaipaavat Koiken, Kojiman ja tietty Koutan.

[PTJ Uusitalo]

Ramalta tuo minustakin kyllä kovasti näyttää.

Kohta "Käsittääkseni japanilaisilla tekijöillä on harvoin niin lyhyitä sarjakuvia, jotta tämäntyyppiseen julkaisuun saisi näytteeksi mielekkäitä kokonaisia mininovelleja" - lukuisista kuulemma-sanoista puhumattakaan - alentaa lukijan uskoa kriitikon asiantuntevuuteen, joka minusta olisi aina hyvä pitää absoluuttisena silloinkin kun se on aiheetonta. Lisäksi, eikös kokonaisen novellin julkaiseminen ylittäisi jo sitaattioikeuden rajat?

"Kokoelma laadukkaita artikkeleita taiteilijoista, joilla ei ole muuta yhteistä nimittäjää kuin sarjakuva ja japanilaisuus" on irrallinen lause.

Urheilusarjakuvien suhteen kantani on mangalle myönteinen, eikä se ole snobismia vaan tilastoja. Lännessäkin on toki julkaistu sellaisia sarjakuvia joissa on urheilua, paljonkin, mutta genrenä se on lapsipuolen asemassa. Joe, pystytkös luettelemaan suoralta kädeltä 20 nimenomaan esim. ranskalaista jalkapallosarjakuvaa? Ja perään toiset 20 ranskalaista baseballsarjakuvaa ja niin edespäin?