Kirjavälitys ja Suomalainen kirjakauppa

[Mikko A]

Ei tuo suurten maiden asukasmääriin suhteuttaminen järin järjellistä ajattelua ole. Kiinaan suhteutettuna...

Ei kannata ottaa jotain kehitysmaa vertausta osoittaakseen ettei vertaus toimi. Ihan looginen asia on että jos suomessa on vaikka..hmm.. 20 riippumatonta kirjakauppaa jonne potentiaalisesti saat kirjasi myytyä (suomalaisia kirjakauppoja 62kpl) vs. USA:ssa on vaikka hatusta tempaistuna 2000 riippumatonta kirjakauppaa jonne kirjan saa potentiaalisesti myytyä  lukematon määrä ketjujen liikkeitä ketä ei kiinnosta. Vaikka saisit yhtä hyvällä suhteella kauppoihin ja postitsekin myytyä (siksi mainitsin USA kohdalla "trendikkäät" osavaltiot / suuret kaupungit, koska en oleta että vaihtoehto sarjakuvaa on tarjolla pikkukylissä missä tahansa osavaltiossa), lopputulos on silti että yhtä hyvä suksee tuo pienillä markkinoilla merkittävästi pienemmän tuloksen. Olisiko lukuja käsillä mikä on kirjallisuuden ja sarjakuvan myyntimäärien suhde esim. yhdysvalloissa tai ranskassa? Voi olla että tavoite myydä "sama kuin proosa" ei välttämättä toteudu muuallakaan. Idealisti voi toki olla.

Levykaupan lattia ei ole se paikka, jossa sijaitsee meidän sarjakuvien mahdollisuudet. Ehkä useat sarjakuvaharrastajat harrastaa myös rockia ym., mutta tässä ollaan taas marginaalisia - vai pitäiskö mun sanoa ELITISTISIÄ?!

Itse en tunne ihmisiä jotka ei jollain tapaa "harrasta" musiikkia. Jos vielä katsotaan ns. vaihtoehtoisempaa sarjakuvaa, niin voin olla väärässä, mutta kuvittelen että se kulkee todellakin käsi kädessä musiikki kuvioiden kanssa. Jos on pakkomielle, että oma kirja pitää olla kaunokirjallisuuden kanssa samassa hyllyssä, niin mikäs siinä, mutta en minä ainakaan itse koe että sarjakuvan myynti olisi siitä kiinni. Yhtä hyvin se voi sijaita niin levykaupan tiskillä, taide kaupassa/galleriassa, leffakaupan hyllyssä tai NAPA neitosen ideoimassa kenkiä+sarjakuvaa putiikissa, heh...  En usko että nämä paikat on yhtään sen marginaalisempia kuin joku kirjakauppa?

[Antti Värtö]

Yhtä hyvin se voi sijaita niin levykaupan tiskillä [...]  En usko että nämä paikat on yhtään sen marginaalisempia kuin joku kirjakauppa?

Painotuotteita eivät ihmiset vain tapaa lähteä etsimään levykaupoista, puhumattakaan kenkäkaupoista. Heräteostoksena jollekin voisi tarttua levykaupasta sarjakuva mukaan, mutta yleensä ihmiset menevät levykauppaan ostamaan musiikkia. Täten ne henkilöt, jotka haluaisivat ostaa nimenomaan sarjakuvia eivät luultavasti koskaan edes löydä tätä levykaupassa lojuvaa omakustannetta, sillä he menevät etsimään sitä kirjakaupasta.

Siihen on syynsä, että meillä on erilaisia kauppoja erilaisia tuotteita varten. Vaikka toki leffakaupassa voi myydä sarjakuvia ja minun puolestani vaikka parturi/kampaamossa koiranruokaa, eivät ne voi olla pääasiallisia levityskanavia näille tuotteille, sillä muuten huomattava osa potentiaalisista ostajista ei koskaan niihin törmää - kun ei tule mieleenkään etsiä niin epätodennäköisestä paikasta. Ja jos koko myynti perustuu vain heräteostoksille, ei bisnes ole kovin kantavalla pohjalla.

[Mikko A]

tuo ajatus perustuu vaan sille, että otetaan ajatukseksi että sarjakuvat = kirja, ja kirjat myydään kirjakaupoissa. Voi yhtähyvin linkittä sarjakuvan elokuviin kuin romaaneihin tai runokirjoihin. Kun ihmiset ennenpitkää tajuaa mistä sarjakuva ostetaan, ei sillä ole merkitystä onko ne omaan mahdottomuuteen taantuneissa kirjakaupoissa vai jossain muualla.
Tämä nimimerkillä en tunne ketään joka ostaisi sarjakuvia kirjakaupoista. Tai R-kioskilta. Paitsi satunnaisia hankintoja.

[keijoahlqvist]

Ei niitä voi ostaa kirjakaupoista kun siellä niitä ei ole kuten todettiin.

Nyt oli kysymys siitä, että jos epäsarjakuvafriikki haluaa sarjakuvaa, hän menee etsimään sitä kirjakaupasta, eikä löydä kuin soopaa, joten hän luulee ettei laatusarjakuvaa ole.

Hän ei mene musiikkikauppaan, eikä markettiin eikä huoltoasemalle eikä divariin koska hän oikeutetusti olettaa että Suomalainen Kirjakauppa on se paikka josta kotimaista sarjakuva löytyy jos semmosta yleensä on.

Minä en ole ikinä löytänyt Suomalaisesta kirjakaupasta mitään mitä olen mennyt etsimään. Siitä on ollut oma ketjukin.

Onneksi ei tarvitse tehdä yhtään turhaa kaupunkireissua kirjojen perään enää. Voi tilata Kookeepeeltä ja äkkiä se postiin tulee samaan hintaan kuin olisi S****a kirjakaupassa.

[Antti Värtö]

Voi yhtähyvin linkittä sarjakuvan elokuviin kuin romaaneihin tai runokirjoihin.

Sarjakuva on painotuote, joten se automaattisesti liittyy ihmisten mielissä kirjoihin. Tämä ajatusyhteys ei tule koskaan katoamaan, sillä kirja ja sarjakuva jo fyysisinä tuotteina muistuttavat toisiaan.

Tämä nimimerkillä en tunne ketään joka ostaisi sarjakuvia kirjakaupoista.

Vaikka itse satun olemaan niin onnellisessa asemassa, että asun kaupungissa jossa toimii useitakin sarjakuvaan erikoistuneita kauppoja, ostan silti suunnilleen puolet sarjakuvistani kirjakaupoista tai R-Kioskeilta. Mikäli sattuu asumaan pienemmällä paikkakunnalla, ei kai muita vaihtoehtoja sarjakuvan hankkimiseen voi ollakaan, ellei nettimyyntiä lasketa. Ja siitähän Ville Ranta alunperin kirjoittikin.

Voihan sarjakuviaan laittaa myyntiin myös mainitsemiisi levy- ja elokuvakauppoihin, mutta niistä ei koskaan voi tulla merkittäviä levityskanavia. Painotuotteita, myös sarjakuvia, etsin ainakin itse automaattisesti nimenomaan kirjakaupoista, enkä usko olevani mitenkään poikkeava tämän suhteen.

Voi tilata Kookeepeeltä ja äkkiä se postiin tulee samaan hintaan kuin olisi S****a kirjakaupassa.

Jep, niin kauan kuin tietää mitä etsii. Valitettavasti sarjakuvaskeneä seuraamaton henkilö ei voi oikein netin kautta selailla albumeita ja päättää sitten, mikä näyttää ostamisen arvoiselta. Kirjakauppa on tärkeä linkki satunnaisen ostajan ja sarjakuvakustantajan välillä. Se, että Kirjavälityksen toimintatavat estävät suomalaisen laatusarjakuvan päätymistä kuluttajien käsiin on todella valitettavaa.

[terhie]

olla.
Jos on pakkomielle, että oma kirja pitää olla kaunokirjallisuuden kanssa samassa hyllyssä, niin mikäs siinä, mutta en minä ainakaan itse koe että sarjakuvan myynti olisi siitä kiinni. Yhtä hyvin se voi sijaita niin levykaupan tiskillä, taide kaupassa/galleriassa, leffakaupan hyllyssä tai NAPA neitosen ideoimassa kenkiä+sarjakuvaa putiikissa, heh...  En usko että nämä paikat on yhtään sen marginaalisempia kuin joku kirjakauppa?

Noh, minun uutta alppariani saa nimenomaan tuolta "Napa-neitosen kaupasta", jossa se on myynytkin ihan kivasti. Mutta silti, tosiaan, minusta olisi ihan perusjuttu että sitä saisi myös Suomalaisesta kirjakaupasta ympäri maata. Niin vain ei tule tapahtumaan.

[Mikko A]

Täytyy siis myöntää että voin olla väärässä enkä ymmärrä muiden ihmisten ostokäyttäytymistä. 

Siitä huolimatta selvennykseksi: Nykyisin on hyvin vähän sellaisia erikoisliikkeitä missä ei olisi myös jotain muuta. Free Recordshop oli enemmän leffakauppa kuin levykauppa ennenkuin se lopetti. Moni "divari" ei myy pelkkää käytettyä kamaa, vaan on yhtälailla kirjakauppa/leffakauppa/pornokauppa, joka myy sekä uutta että vanhaa.
Jos minulla olisi myynnin kanssa ongelma, itse en valkkaisi syyllistä ja odottaisi sen antavan periksi, vaan valkkaisin helpomman ratkaisun ja tekisin työtä sen eteen.
Ensimmäisenä etappina olisi se että kirjat oikeasti saa edes ne tietävät + satunnaiset ostelijat jostain muualta kuin festareilta tai postimyynnistä(kaikki ei kiinnosta tilata etenkin jos postikulut nostaa vaikka +7€ postipaketin verran). Jos nettisivuilla näkyy myyntilista mistä voi noutaa missäkin kaupungissa, olisi helppo käydä poimimassa tavara kun on nurkilla. Lahdessakin varmaan kirjoja ja sarjakuvaa myyviä kauppoja heti... 5 kpl? Joka myy siis myös uutta kamaa, osa pääsääntöisesti. Ei silti oikein näy kenenkään julkaisuja  missään (tai ilmeisesti sieltä uudesta kaupasta löytyy? Pitää käydä mulkaisemassa) kun on ilmeisesti liian kiire itkeä että SKK ei asio suoraan heidän kanssa, joten ei sitten itsekään asioida suoraan muiden kanssa.

Se että esim. nyt jollain tapaa sarjakuvista kiinnostunut rahvas saadaan tajuamaan että sarjakuvat löytyy muualta kuin kirjakaupasta, voi olla helpompi yritys kuin saada Rautakirja pienkustantajaystävälliseksi. Sillä sehän tässä taustalla on. Suomalainen kirjakauppa ei ole mikään yksittäinen yritys, vaan Rautakirjan omistama ja sitä myötä (1999 lähtien) SanomaWSOY:n jatke (myös kirjavälityksestä 20,1% Rautakirjan hallussa). Näistä tahoista ja niiden toiminnasta lienee ruikutettu aika pitkään, mutta lieneekö paljon Sanoman omissa lehdissä kun siellä on omat pelissä.

[Petteri Oja]

Lahdessakin varmaan kirjoja ja sarjakuvaa myyviä kauppoja heti... 5 kpl? Joka myy siis myös uutta kamaa, osa pääsääntöisesti. Ei silti oikein näy kenenkään julkaisuja  missään (tai ilmeisesti sieltä uudesta kaupasta löytyy? Pitää käydä mulkaisemassa) kun on ilmeisesti liian kiire itkeä että SKK ei asio suoraan heidän kanssa, joten ei sitten itsekään asioida suoraan muiden kanssa.

Ettet nyt olettaisi vähän liikaa a) pienkustantajien saamattomuudesta ja b) divareiden ostohalukkuudesta? Oletko saanut omia julkaisujasi, esim. Metsänpeikkoja, näihin paikkoihin myyntiin? Kiersin tässä vastikään itse kaikki Turun uusia sarjakuvia myyvät paikat tarjoamassa uusia albumeitani. Tulos:

Alfa Antikva: Yksi kpl kutakin pitkin hampain.

Pieni Kirjapuoti: Luuli ensin, että tulen hakemaan aiemmat julkaisuni pois, ja ilahtui. Sitten kun tarjosinkin lisää, masentui. Otti lopulta yhdet kappaleet tilimyyntiin.

Sammakko: Otti tilimyyntiin, koska olen aiemminkin myynyt niiden kautta. Kuulemma uusien pienkustantajien tuotteita ei enää oteta.

Turun Taidemuseo (!): Otti mielellään myyntitiliin, koska yhden albumin tekijä on niiden tuttu.

Omituisten Opusten Kauppa: Ottaa uutena myyntiin vain halpisalppareita. Olisi tarjonnut pari euroa kappaleelta, en myynyt.

Kirjakahvilaan en vielä kerennyt, ne saattavat ottaa tilimyyntiin.

Unohdinko jotain? Missä ovat ne lukuisat paikat, joihin albumeita saa myyntiin? Muut täkäläiset "divarit" myyvät vain käytettyjä sarjiksia ja pornoa. Mikko puhui Lahdesta, mutta en usko siellä olevan sen kummempi tilanne kuin täälläkään.

[Doc Lomapäivä]

Mikko A on siinä oikeassa että on ihan turha nillittää jossain sarjakuvafoorumilla. Pitää olla tekoja. Mutta ideoita tässä heitelläänkin ja ongelmia kartoitetaan.

Runous lähti nousuun kun perustettiin runokustantamoja ja kapakoihin perustettiin runoiltoja. Tietokirjailijat ovat puskeneet asiaansa kuuluviin ja ovat tekemässäkin jotain paremman näkyvyyden eteen. Voisiko kapakoissa olla sarjakuvailtoja? Illan vieras piirtää ja juo kaljaa? Karitaryyribattlesta bisnesideaksi, aivan kuin Poetry Slamming.

Nuo uudet pienkustanteita myyvät nettisivut on tulevaisuuden juttu, mutta vain jos kaikki tuuppaa omakustanteensa sinne myyntiin. Jokaisen on ihan turha erikseen kiikuttaa kenkäkauppoihin sarjakuviaan myyntiin, mutta jos omakustanteita myyvä nettiosoite saadaan leviämään, asia on ihan toinen. Sivustoista pitää yksinkertaisesti tehdä niin toimivia ja suosittuja että Suomalaisesta soitetaan ja pyydetään lähettämään teoksia heidänkin hyllyynsä.

edit: tiedän kyllä sen miksei karikatyyribattle tule kapakoihin. Poetry Slammingkin levisi kirjallisuusjärjestöjen kautta ja järjestäjänä oli toiminnanjohtajat. Suomen sarjakuvaseuralla ei toiminnanjohtajaa ole, ja ajatuskin sellaisen palkkaamisesta kilpistyy aina takarivin "on sitä yritetty, ei se kannata"-kyklooppeihin.

[keijoahlqvist]

Runous lähti nousuun kun perustettiin runokustantamoja ja kapakoihin perustettiin runoiltoja. Tietokirjailijat ovat puskeneet asiaansa kuuluviin ja ovat tekemässäkin jotain paremman näkyvyyden eteen. Voisiko kapakoissa olla sarjakuvailtoja? Illan vieras piirtää ja juo kaljaa? Karitaryyribattlesta bisnesideaksi, aivan kuin Poetry Slamming.

Kun jollain koulutusmessuilla on piirretty fläppitaululle vuorosarjakuvaa improna, yleisö on tykänny. Eli Kylli-täti-iltoja kapakoihin tyyliin Nissinen, niin kyllä minä lähtisin vaikka kahvetta juomaan mahan kuralle sen nähdäkseni.

[PetriT]

Nuo uudet pienkustanteita myyvät nettisivut on tulevaisuuden juttu, mutta vain jos kaikki tuuppaa omakustanteensa sinne myyntiin. Jokaisen on ihan turha erikseen kiikuttaa kenkäkauppoihin sarjakuviaan myyntiin, mutta jos omakustanteita myyvä nettiosoite saadaan leviämään, asia on ihan toinen. Sivustoista pitää yksinkertaisesti tehdä niin toimivia ja suosittuja että Suomalaisesta soitetaan ja pyydetään lähettämään teoksia heidänkin hyllyynsä.

Onhan Suomessa jo useita liikkeitä jotka myyvät pienten kustantajien tai muuten syvemmän alaa harrastavia kiinnostavia tuotteita, ainakin Greegah Bundolo ja Zum Teufel. Olisi kiinnostavaa tietää kuinka merkittävä ja kannattava kanava ne ovat kotimaisille pienkustantajille. Nettikauppojen haastehan on aina se, että pitäisi saada jotenkin ihmiset tulemaan sinne. Heräteostosten määrä on varmaan vielä pienempi kuin Mikko A:n ehdottamassa levykaupan sarjakuvahyllyssä.

[Doc Lomapäivä]

Nettikauppojen haastehan on aina se, että pitäisi saada jotenkin ihmiset tulemaan sinne. Heräteostosten määrä on varmaan vielä pienempi kuin Mikko A:n ehdottamassa levykaupan sarjakuvahyllyssä.

Se mitä hämärästi ajattelin oli kenkäkaupan heräteostoständin ja nettiosoitteen yhdistelmä, eli myytäviä teoksia, uutuuksien flaijereita ja (ilmais)sarjakuvapostikortteja yms. En minä tiedä. Otsikko on yhä paras vaihtoehto.

musapuolella on tukkutoiminta järjestetty ihan eri tavalla

Voiko sitä kopioida sarjakuvapuolelle?

[Mikko A]

Ettet nyt olettaisi vähän liikaa a) pienkustantajien saamattomuudesta ja b) divareiden ostohalukkuudesta? Oletko saanut omia julkaisujasi, esim. Metsänpeikkoja, näihin paikkoihin myyntiin? Kiersin tässä vastikään itse kaikki Turun uusia sarjakuvia myyvät paikat tarjoamassa uusia albumeitani. Tulos:

Se oli vaan esimerkki siitä miten Lahdessa on 1 suomalainen kirjakauppa ja 5+ tai enemmän noita yksityisiä, ja koska osa toiminut vuosikausia, se tarkoittanee että asiakkaita käy ainakin jonkinverran ettei kyse ole ihan totaalisen häviävästä marginaalista. Se että saisi vängättyä kaikkiin viiteen 1-2 albumia (potentiaalisesti mahdollista), johtuen siitä että ei saa yhteen 5kpl (osoittautunut mahdottomaksi), se voisi tuoda jotain tulosta levikin suhteen. Kuten mainitsin aikaisemmin, en usko että se on helppoa ja projektiin tuhlatun ajan&vaivan määrä ei mitenkään ole suhteessa tulokseen. Itse levitän omat julkaisut siinä sivussa kun satun olemaan jossain kaupungissa. Ei maksa vaivaa varta vasten mennä mihinkään ja näytä minulle yksityinen kirjakauppa joka tilaa 1-2 uutuus albumia postitse...

Itseasiassa tuo on se asia josta itse aikaisemmin puhuin. Oletus että kirjavälityksen poisto ja suoraan asiointi SKK kanssa muuttaisi asian. Uskoisin että tilanne olisi suurinpiirtein sama kuin antamassasi erimerkissä ja kirjan ottamatta jättäminen voi olla pyörittäjän ammattitaitoinen valinta, vaikka sitä näin häviävässä päässä on hankala sulattaa
Kyse ei kuitenkaan ole mistään ihmisoikeuksista tai jonkun velvollisuudesta tehdä jotain. Kukin pyörittää yrityksiään kuten parhaaksi näkee ja jos joku ei halua toisen julkaisuja myydä, on julkaisijan ideoitava jotain muuta vaikka tuntuisi epäreilulta.

[keijoahlqvist]

Kyse ei kuitenkaan ole mistään ihmisoikeuksista tai jonkun velvollisuudesta tehdä jotain. Kukin pyörittää yrityksiään kuten parhaaksi näkee ja jos joku ei halua toisen julkaisuja myydä, on julkaisijan ideoitava jotain muuta vaikka tuntuisi epäreilulta.

Kyllä tässä ihmisoikeuksistakin on kysymys. Yhteiskunnan pitäisi toimia niin että kansalaiset saavat mitä tarvitsevat (itse asiassa jopa talouselämän oletetaan toimivan kysynnän ja tarjonnan lain mukaan, heh).

Jotkut tekevät hyviä sarjakuvia ja jotkut kustantavat niitä, kumpikin ilman vaurastumistavoitetta. Jotkut ihmiset haluaisivat lukea hyviä juttuja mutta eivät edes saa kuulla niistä, ja jos saavat, eivät tiedä mistä niitä hankkia.

Epäreilua? Jotain enemmän.

[Mikko A]

heh! Aika hyvä sketsi.
Jos sarjakuva on liian omakohtainen asia mihin ei voi objektiivisesti suhtautua esimerkkinä voi myös ajattella niin että joku "kellaribändi" tekee CD:n. Teknisesti hyvälaatuinen, näyttää paremmalta kuin moni mainstream levy, hyvät biisit, omasta mielestä edustaa just sitä mitä ihmiset haluaa, keikka soitettu ja yleisö diggaillut ja kaveritkin sanoo että on ihan sikamaisen kova. Mutta Anttila ja Free Record Shop (rip) ei sitä ikinä suostunut ostamaan. Kovasti ahdisti että oman ja vastaavien mestariteosten sijaan tarjoillaan top-40 huttua, perus klassikoita ja valikoituja alennustuoteita. Bändi tietää että saa kaupaksi marginaalisia omia kanaviaan pitkin alan harrastajille 500kpl, mutta isojen ketjujen myynnillä ehkä +300-500 lisää, jolla kattaisi jo studiokulujakin ja tavoittaisi rahvaan.. Ei ehkä tavoitella taivasta, mutta että saisi edes saman mahdollisuuden kuin keskitason suomirock bändi joka on isolla lafkalla. Bändi ei halua enää levittää "demoja", ei antaa myyntitiliin paikallisiin divareihin, ei luottaa oman nettisivun & postimyynnin voimaan, mutta minkä teet jos ei isot jakelijat lotkauta korviaan? Bändi kokee olevansa jotenkin mullistava, mutta ei tajua että rajallisen myyntitilan omaavan yrityksen valintalistalla on 10000 muuta tuotetta etusijalla, jotka otetaan mielummin koska se on halutumpi, myydympi, paremmalla kattella ja vielä helpompi ottaa. Onko kyseessä taas ihmisoikeusloukkaus +  epäreilua ja enemmän?  Valtavirtaan ei vaan "mennä". Eikä sukseeta saa vaatimalla sitä.