Jarno Latva-Nikkola

[Hans]

Vihdoin luin tän, panttasin pitkään, koska tiesin, että tää on hyvä.
Voi elämä! Päähenkilö on samastuttava, piirrosjälki tasasen rietasta, tarina loistava ja kerronta suorastaan tykkiä. Oon niin kateellinen. Pistin heti kaveritkin lukemaan.

Itse maisterin hahmo oli ehkä ainoa juttu, joka meni muisteloineen jossain vaiheessa vähän yli. Enkä ole vielä päättänyt, olenko oppimistani uusista termeistä (esim. "verikirnu") kiitollinen vai katkera.

Mutta noin kokonaisuutena Tunteiden maisteri on kyllä kaikkien sarjisalbumien top kympissä, jos ei jopa top vitosessa meikäläisellä. Lukekaa ja ihmetelkää.

[Tirri]

Kyllähän tämä oli kaiken hehkutuksen arvoinen sarjis! Kaikinpuolin toimivaa matskua! Meni kyllä kans tämän vuoden top viitoseen!

[Matti Karjalainen]

Olen ilmeisesti nyt samalla tavalla yksin kuin Errol Flynn "He kuolivat saappaat jalassa" -westerinin loppukohtauksessa, mutta jätetään silti eriävä mielipide tähän ketjuun.

Latva-Nikkolan "Tunteiden maisteri" ei sanottavammin kolahtanut . Sarjakuva oli omaperäisesti piirretty ja tarinan alku oli suht hauska ja lupaava, mutta itse maisterin saavuttua kehiin taannuttiin yläasteen mieleen tuovalle öhöhöhöhöhöö-tasolle. Jos ei keksitä mitään oikeaa sanottavaa, niin laitetaan joku henkilöistä panemaan toista takamukseen? Sehän on hauskaa ja vähän niin kuin kekseliästä undergroundia! No joo, paitsi että ei ole...

Lopputulos ei sanottavammin huvittanut, shokeeraannut tai herättänyt ajatuksia. Aika vaisu albumi.

[Anssi Rauhala]

Olen ilmeisesti nyt samalla tavalla yksin kuin Errol Flynn "He kuolivat saappaat jalassa" -westerinin loppukohtauksessa...
...Lopputulos ei sanottavammin huvittanut, shokeeraannut tai herättänyt ajatuksia.

Et ole yksin, mutta minun sanomisillani ei ole painoarvoa täällä alternative-puolella. Kun vihdoin tänään onnistuin lainaamaan tämän kirjastosta, luin sen oitis, koska se oli herättänyt sen verran huomiota tuttavienikin keskuudessa.

Nyt tuntuu siltä, kuin takakannen blurbiin kirjoittanut P. A. Manninen olisi huijannut minua ("kuohuttava roisius muuttuu kauneudeksi"?). Ville Rannan kirjoittama ylistys ei vaikuttanut niin voimakkaasti, koska olen ennenkin ollut hänen kanssaan eri mieltä joistakin asioista.

Piirrosjäljestä en innostunut, mutta sillä ei tiemmä tarvitse olla merkitystä, jos tarina tempaa mukaansa ja on luettavan hyvä. No... tarina ei temmannut mukaansa, vaan toimi pikemminkin kuin ajoitusvikainen volkkarinmoottori, josta on yksi sytytystulppa pimeänä. Tiedättehän, "trroohROOOHkotkot put RRRRRooohRROOH!" En tiedä, miksi kuvittelen, että kertomuksen alkuasetelmasta olisi saanut vähän enemmällä työllä aikaan paljon sujuvammankin lopputuloksen.

Mutta makuasiahan tämä. Epäilemättä Tunteiden Maisteri on alansa merkkiteos ja hivelee taiteellisia rauhasia toisten lukijoiden olemuksissa.

[keijoahlqvist]

Et ole yksin
...

No... tarina ei temmannut mukaansa, vaan toimi pikemminkin kuin ajoitusvikainen volkkarinmoottori, josta on yksi sytytystulppa pimeänä. Tiedättehän, "trroohROOOHkotkot put RRRRRooohRROOH!" En tiedä, miksi kuvittelen, että kertomuksen alkuasetelmasta olisi saanut vähän enemmällä työllä aikaan paljon sujuvammankin lopputuloksen.

Mutta makuasiahan tämä. Epäilemättä Tunteiden Maisteri on alansa merkkiteos ja hivelee taiteellisia rauhasia toisten lukijoiden olemuksissa.

Kun nyt tuli puheeksi niin samaa mieltä, Anssi-kulta.

Ymmärrän, että joku voi tuosta tykätä, mutta sen saama ylenpalttinen suitsutus yllättää, sillä oikeasti siinä ei ole paljon muuta kuin että se koskettaa hellästi muutaman mukavan ihmisen sielun tummimpia kieliä.

[Anssi Rauhala]

...Ymmärrän, että joku voi tuosta tykätä, mutta sen saama ylenpalttinen suitsutus yllättää...

Tunteiden Maisterissa on useita nokkelia kohtauksia ja onnistuneita vitsejä. Niiden väleihin olisi vain saanut virittää notkeamman jatkumon.

Ja tietenkin piirtää skarpimmin, sanoo se osa minusta, jonka mielestä lähes kaiken voisi aina piirtää skarpimmin.

Mutta samaahan on sanottu itsellenikin. Minä syytän mielelläni aikatauluja. Milläs muut puolustautuvat?

[KultaVuori]

Anssi voisi laittaa siinä Photoshopissa sen viivapiirustuksen omalle layerilleen ja värit omalle niin ei tulisi sillä paintbucketilla niitä irvistäviä valkoisia alueita. Tai sitten kattoa kuvia lähempää ja tarkistaa onko väri tullut kaikkiin tarkoitettuihin kohtiin.

"Sanoo se osa minusta, jonka mielestä kaiken voi värittää tarkemmin." 

[Anssi Rauhala]

Kuten sanoin: syytän aikatauluja. Jos jonain päivänä myöhästyn, mulla ei enää ole sitäkään kustantajaa. Työnjäljestä on tingittävä, kun kello tikittää.

Mutta minun asioistani enemmän muualla.

[KultaVuori]

Jos olisi satoja ihmisiä jotka kuukausittain ostaisivat Jarnon alpparin niin tuo eepos paloissa olisi mahdollinen. Aikaa kun on vain sen verran kuin työt (joilla siis laitetaan se mikropitsa suuhun ja pidetään katto pään päällä) antavat myöten ja kuukausittainen 30 -sivuinen vaatisi hyvin paljon sitä. Ilmoittakaahan ihmiset tähän ennakkotilauksenne ja sanotaan että tuon hinta olisi n. 5€ kipaleelta niin ehkä Jarno saattaa innostua. Varsinkin jos tilausten summa vastaa kuukausipalkkaa. Tai että Matkahuoltoon saadaan hankittua piirustuspöytä.

Nyt 

[kaltsu]

Et ole yksin, mutta minun sanomisillani ei ole painoarvoa täällä alternative-puolella.

Miksei olisi? Minusta on hienoa että ilmeisistä ennakkoluuloista huolimatta olet tarttunut opukseen ja kertonut hyvin perustellen miksei kolahtanut. Ei kai siihen mitään taiteilijan baskeria tarvita?

Epäilemättä Tunteiden Maisteri on alansa merkkiteos ja hivelee taiteellisia rauhasia toisten lukijoiden olemuksissa.

Taiteellisista rauhasista en tiiä mitään enkä välttämättä merkkiteoksestakaan. Mä otin tän ihan viihteenä ja varsin hyvin viihdyttikin. Harvemmin mikään sarjakuva onnistuu enää tänä päivänä yllättämään mutta Jarnon jutuista tulee monesti sellanen fiilis että mistä ihmeestä tää tyyppi nää jutut repäisee? Siinä vaiheessa kun sarjakuvan Jarno pukeutui vaippoihin herättääkseen naisensa äidinvaistot, repesin ihan täysin ja olisin ollu valmis antamaan Latva-Nikkolalle apurahan loppuelämäkseen. Harmi ettei oo mistä antaa.

Latva-Nikkola ei ehkä oo teknisesti maailman kouliintunein piirtäjä mutta jälki on erittäin vahvaa ja omap(er)äistä ja se palvelee tarinankerronnan tarpeita enemmän kuin hyvin. Tyyli on juuri sopivalla ja samalla tavalla ruma kuin tarinansakin. Ne muodostavat niin eheän kokonaisuuden että harvemmin vanha klisee pitää paremmin paikkansa; näitä tarinoita on todella vaikea kuvitella kenenkään muun piirtämänä.

[keijoahlqvist]

Tuija Teivaanmäki, jonka oma tyyli on kovin, kovin erilainen, tavoitti mainiosti Jarnon tunnelmia arviossaan.

[kaltsu]

Jihuu. Jarno Markuksen kauneimmat on viimein ilmestynyt ja uskallan jo maaliskuussa sanoa että kyseessä on yksi vuoden parhaista sarjakuva-albumeista, ainakin kokoelmasellaisesta.

Juu ei tää vieläkään miellytä ihmisiä joiden mielestä vaikkapa ilmaisut "nöpöpillukka" tai "pistää nahkajunan puksuttamaan" kuulostavat vaivaannuttavan yläasteelaiselta tai ihmisiä joille puoli sivua selittelytekstiä on kriittisen kömpelöä kerrontaa. Meille muille on tarjolla hieno paketti taattua Jarno Latva-Nikkolaa, mielikuvituksellista, vähän äkkiväärää, toisinaan hiukan höpsöä mutta ennenkaikkea viihdyttävää ja hauskaa sarjakuvaa.

HÖ. ÖY
HÖ. ÖY
HÖ. ÖY

<3

http://www.huudahuuda.com/html/albumit.html

[Rmäki]

Komppaan Kaltsua. Vaikka oli festareiden jälkeen tolkuton väsymys, pakko oli lukea kirja eilen ehtoolla ennen kuin taju meni. Aivan ehdoton paketti. Nyt harmittaa vielä enemmän etten ehtinyt haastattelua kuulemaan.

[Hans]

Olen miettinyt, minkä takia Jarnon jutut kolahtaa enkä keksi muuta kuin että ne sopii mun reseptoreille. Jarno Markuksen kauneimmat on myös todella hienosti tehty, alun lyijäripiirroksetkin näyttä siltä niin kuin joku olisi ne siihen itse tuhrustellut.

Kokoelma on kerronnan riemujuhlaa. Jutuissa ei teeskennellä vaan annetaan mennä, kun kerran rahkeita on. Ehkä se (ainakin mulle aika harvinainen) "kolahtaminen" tapahtuu siksi, että jutuissa ollaan melkein koko ajan ns. ytimessä. Dialogi on useimmiten ihan timanttia, härskiys aika usein ihan oikeasti hauskaa ja taas tulee uutta sanastoa. Piirrokset ymmärtää tavallaan vasta kun on tutustunut kertomistyyliin: eiväthän ne voisi olla muunlaisia. 

[Asko AA]

Minäkin olen jo etsiytynyt Jarno Markuksen ihmeen ihastuttaviin maailmoihin.
Korvissani soi koko ajan taiteilijan Kuplii-haastattelussa pseudojuhlallisesti ilmaan heittämä repliikki: "Etsin aiheeni luonnosta...!"

Luja suositukseni.