Otakun julkaisusarja Tobira

[Jiksi]

Otaku on aloittanut Tobira-julkaisusarjan, jossa nähdään kotimaisia tekijöitä.

Ensimmäisenä julkaistiin Effloresco, jonka arvostelu löytyy etusivulta.

PTJ: Otsikkoa sujuvammaksi.

[Irene]

Älyttömän kauniita kuvia myös näin ei-mangaihmisen silmiin. Mutta juoni... tarina kukkakaupasta? Vai oliko siinä jotain juonentynkää enemmänkin?

[jinroh]

Mutta juoni... tarina kukkakaupasta?

Animemaakarit ovat tehneet sarjan palaneesta leivästä, joten eiköhän kukkakaupassa riitä materiaalia.

Juonen ja kerronnan taso eivät yksittäisistä sivuista oikein selviä,mutta tuon Efflorescon ulkoasusta en kyllä juuri välittänyt. Täytynee kuitenkin pitää silmällä, kun kerran on kotimaista tuotantoa.

[PTJ Uusitalo]

Jiksin skanneri ei selvästikään pidä sinisestä. Laitetaanpa esille parempi versio kannesta (olkoonkin, että pidän takakannesta enemmän):



Tämä on ollut mielenkiintoinen projekti aloitettavaksi, ja on sanottava että olisin tuskin voinut toivoa ketään Hennaa helpompaa yhteistyökumppania sitä varten. Ja vaikka tiedänkin ettei Effloresco ole ehkä ole paras mahdollinen sarjakuva on se kuitenkin varsin säällinen päänavaus, etenkin kun ottaa huomioon miten vähäiseltä kokemuspohjalta tekijä ponnistaa. Kenties voisin saada kuitenkin muidenkin mielipiteitä...

Vai oliko siinä jotain juonentynkää enemmänkin?

Oletan, että et ole lukenut näytesivuja.

Mielenkiintoisena anekdoottina mainittakoon tekijän ehtineen kerätä itselleen jo sen verran nimeä (kolme Daily Daviationia, muistaakseni), että hänen faninsa ovat kovasti ostelemassa julkaisua ulkomaillekin. Englanninkielisten käännöslappujen kera.

Tobira on minusta konseptina aika lailla sitä mitä Suomesta vielä puuttuu; kirjoitin ajatuksiani aiheesta blogiin.  Tässä vaiheessa tarvittaisiin sitten enää lisää niitä huomispäivän mestareita... vaikka Limingasta päin.

Täytynee investoida pokkariin ja arvioida sitten paremman tiedon perusteella.

Kaikin mokomin. Lomake toimii kyllä.

[Antti Värtö]

Hienoa, että kotimaisetkin mangatekijät saavat albumeilleen julkaisukanavan! Tästä hatunnosto Otakulle.

Näytesivuista tuli hieman mieleen Snow Drop-manhwa (varmaan kukka-aiheisten nimien vuoksi). Ja kukkakauppa tuntuu ainakin originaalilta aiheelta, jos vain muuten juoni kulkee hyvin. Piirrokset näyttävät hienoilta, vaikkakin vain parista sivusta on vaikea arvioida. Täytynee investoida pokkariin ja arvioida sitten paremman tiedon perusteella.

[Dennis]

Näyttää lupaavalta. Pitää hankkia toi.

[Antti Värtö]

Kaikin mokomin. Lomake toimii kyllä.

Saako tuota myös kaupoista, jos huvittaisi nopeasti käydä ostamassa?

[PTJ Uusitalo]

Saako tuota myös kaupoista, jos huvittaisi nopeasti käydä ostamassa?

Ei, markkinat ovat sen verran rajalliset. Fantsulle voisi ehkä tarjota...

[Antti Värtö]

Ei, markkinat ovat sen verran rajalliset. Fantsulle voisi ehkä tarjota...

Muutamaa kappaletta ainakin kannattaisi varmaan esim. juuri Fantasiapeleihin tarjota, sillä heräteostoksena tämä voisi tarttua helposti monen käteen. Kaikki sarjakuvafanit eivät kuitenkaan lue Kvaakia (kai?).

[Jiksi]

Laitetaanpa esille parempi versio kannesta

Jonka sujuvasti varastin osaksi arvostelua. Tosin minähän yksityisviestillä valitin, etten saanut perusskannerilla kunnon tulosta aikaan...

Vai oliko siinä jotain juonentynkää enemmänkin?

Kuten totesin itse tekstissä, kyse on tunnelmavetoisesta tarinasta. Koska alkuasetelman voi jokainen lukea näytesivuilta, seuraavana eteen osuukin merkittävä juonenkäänne, jonka paljastaminen olisi ollut mielestäni liikaa.

EDIT: Päädyin lisäämään linkin näytesivuille tekstin alalaitaan, niin on selvää, että Efflorescoon voi tutustua itse tarkemmin.

[Irene]

Laiska kun olen, niin enpä älynnyt lähteä etsimään mitään näytesivuja itse. Jiksin jutun perusteella tänne eksyin. Näytesivut valaisivatkin hieman asiaa lisää, kiitos!

[Antti Värtö]

No niin, tänään sain iskettyä käteni Efflorescoon. Ensilukeman jälkeisiä mielikuvia:

Yllätyin siitä, että Effloresco oli painettu lehtikokoon eikä ns. tankouboniksi. Uskoisin, että pokkarikoko olisi itse asiassa tehnyt enemmän oikeutta piirrosjäljelle, sillä nyt sivut vaikuttavat liian suurilta. Tämä on varmasti osittain tottumiskysymys, mutta pienempi koko olisi karsinut viivoista horjuvuutta ja saanut layoutin vaikuttamaan tiiviimmältä.

Tarina lähtee hyvin liikkeelle ja tiettyjä mysteereitä tulee välittömästi lukijan eteen. Myös taustatarina (kukkarutto) ja tapahtumapaikka (kukkakauppa) ovat mielenkiintoisia ja originaaleja. Piirrosjälki on hyvää ja rasterien käyttö toimivaa. Sivujen layoutit ovat pääasiassa oikein hyvin toimivia. Piirroksissa on ajoittain pientä haparointia, mutta ei mitään suurempaa.

Kuten sanoin, tarina alkaa hyvin ja Krankkala osaa kertoa myös kuvillaan. Valitettavasti puolenvälin jälkeen tarinan sujuva eteneminen katkeaa. Tekstin määrä lisääntyy valitettavan suureksi ja tärkeät kohdat ohitetaan yksittäisillä sivuilla tai jopa muutamilla ruuduilla. Mangan hienoimpia elementtejä on kuitenkin dekompressio - tärkeitä kohtauksia voi venyttää sivujen mittaiseksi, luoda kunnon alustus käännekohdalle ja maksimoida dramaattinen teho. Nyt Krankkala kiirehtii turhaan tarinansa loppuun.

Muita yksittäisiä valitusaiheita: tarinan vaihtaessa tapahtumapaikkaa tai -aikaa ei Krankkala tee tätä aina tarpeeksi selväksi kuvillaan. Siirtymäkuvien puutteen vuoksi muutaman kerran hämäännyin tapahtumapaikasta. Vaikka tällainen epäselvyys kestääkin vain puolen sekuntin ajan, irroittaa se silti lukijan tarinasta. Toinen valituksenaihe on puhekuplat. Krankkala käyttää tietokonetta tekstaukseen, missä ei ole mitään vikaa, mutta piirtää selvästi puhekuplat käsin, eikä kiinnitä tarpeeksi huomiota kuplien säännöllisyyteen. Etenkin huutokuplat näyttävät amatöörimäisiltä. Mikäli tekstaus olisi tehty käsin, eivät puhekuplat näyttäisi niin huonoilta, mutta tietokonetekstiin verrattuna ne vaikuttavat suorastaan horjuvilta.

Silti kaiken tämän parjauksen jälkeen en kadu ostostani hetkeäkään, sillä Krankkala hallitsee sen elementin, joka on tarinassa kuin tarinassa olennaisinta: henkilöiden kirjoittaminen. Efflorescon henkilöt tuntuvat eläviltä. Vaikka näin (suhteellisen) lyhyessä tarinassa ei henkilöiden sisälle pääse kovin syvälle, tuntuu heillä silti olevan useita persoonallisia piirteitä ja monimutkaisia motivaatioita toiminnalleen. Jokaisella henkilöllä on oma ääni. Tämä on ensiluokkaista. Juuri henkilökirjoittaminen on se kanto, johon moni muuten hyvä tarinankertoja kompastuu, vaikka ilman uskottavia henkilöitä ei lukija oikeasti välitä heidän kohtaloistaan. Effloresco on osoitus, ettei Krankkalalla ole tätä huolta.

Effloresco kaipaisi enemmän tilaa hengittää, mutta on hyvä esikoinen. Henna Krankkalan nimen laitan muistiin.

[PTJ Uusitalo]

Hyviä pointteja, ja vielä rakentavaa palautettakin! Henna varmasti ilahtuu molemmista.

Julkaisukoosta sen verran, että digipainettaessa kokoa ei kannata vetää kauhean pieneksi, koska painojäljen sumeus korostuu silloin aika ikävästi. Jos koko olisi Japanissa käytetty C3 (vai oliko se C5...), jälki ei olisi enää erityisen luettavaa. Tässä tapauksessa sarjakuvaa ei vielä ehkä osattu tehdä julkaisukokoa ajatellen, mutta jatkossa tilanne parannee varmasti.

Ja sitä paitsi pokkarikokoinen vihko (tai vastaavasti 64-sivuinen liimaselkäpokkari) olisi fyysisesti aika säälittävä ilmestys...

[Veli Loponen]

Jos koko olisi Japanissa käytetty C3 (vai oliko se C5...), jälki ei olisi enää erityisen luettavaa.

Tarkoitat vissiin C6, koska C3 on ihan hervottoman iso (kirjekuori*, johon mahtuu A3 arkki) ja C5 on B5:ttä vain hiukan pienempi, kun vielä A5 on (digi)painettuna ihan luettava.
Käytännössä digin tarkkuus on ihan pätevä, joten oikein käsitelty kuva on luettavissa vielä A6-koossakin, vaikka originaali olisi rutkasti isompikin (vrt. Kapteeni Kuolio ja Tamperkele, jossa originaalit luultavasti A3 ja julkaisukoko A6 ja painomenetelmä digipaino).

* C-koot ovat siis niitä, mitä perinteisesti käytetään kirjekuorissa.

[Antti Värtö]

Bizenghast- ja Dramacon-ketjussa keskustelu siirtyi jo aiheen ohi, joten hyppään tähän ketjuun vastaamaan.

Vaikken ole PMG:n mangoista lukenut kuin Bizenghastia (jota olen mollannut jo parissakin Kvaakin säikeessä), olen lähes varma, että Suomesta löytyisi yhtä hyvää tai parempaa tavaraa kuin USA:n pseudomangat.

Aika monet sanovat noin, mutta ihan kiva siitä olisi nähdä ihan todistusaineistoakin...

Juuri tämän vuoksi minusta on niin hienoa, että suomalaista mangaa aletaan julkaista. Todistusaineistoa alkaa kertyä! Aiemminhan ollaan oltu tietynlaisessa noidankehässä: koska kukaan ei julkaise suomalaista pseudoa, eivät tekijät pääse näyttämään taitojaan pitkän mangateoksen luomisessa, joten kukaan ei löydä tekijöitä eikä näin ollen suomalaista mangaa julkaista.

Toivon mukaan Tobira kykenee ainakin osittain katkaisemaan tämän noidankehän ja avaa oven, josta muutkin julkaisijat voivat kulkea.