Albumin takakannessa on mainittu innoittajiksi Petri Hiltusen Ontot kukkulat sekä Johanna Sinisalon romaani Ennen päivänlaskua ei voi. Tämä on helppo allekirjoittaa.
Ainakin Curtvile pitää tästä varmasti, mutta muitakin suosittelen tutustumaan.
Niin no, et sinä kyllä varsinaisesti valehdellut aiheesta.
Piirrosjälki on ammattimaista ja realistisuuteen pyrkivää, mutta innoittajat ovat hiukan liiankin selkeitä.
On hyvä asettaa rima korkealle, mutta ero on silti selkeä. Esikuvien tasolle ei päästä.
Hardcorea ei tuotos ole, erotiikkaa kylläkin.
Minun makuuni muka-rankka.
Pikkuperversioita mutta kainon porvarillisesti. Seksiä on, väkivaltaa ei.
Ideoitten ja eritoten dialogin hionnalla tämä olisi parempi.
Jos jaksaa jatkaa valitsemallaan linjalla terävöittää ilmaisuaan enemmän ja kehittyy varmasti.
Tarinan lisäksi jäin kaipaamaan enemmän joko raadollisuutta tai ihmeen tuntua. Että jokin liikahtaisi.
Niille joille taiteellinen itseilmaisu on itseisarvo.
Aihe: Katariina Katla: Metsänpeikot (Luettu 15598 kertaa)