Uusin Willeri *aihe spoilaa aina kulloinkin uusinta Willeriä*

[mkivimaki]

Hyvä sarjakuva pitää haluta lukea useampaan kertaan.

Pitää paikkansa! Montakohan kertaa on tullut luettua esim. Texin ja Yaman väliset tarinat. Ovat kuitenkin yksiä ehdottomia suosikkejani.

[Janne]

Mutta ymmärrän kyllä asiaan vihkiytymättömien ihmettelyä siitä, kuinka pikkutarkasti jotain asiaa täälläkin ketjussa pohditaa. Saatta tuntua siltä, että tämä on kuolemaakin vakavampi asia, minkä arvoisa sarjakuvaneuvos Alanen on varmasti tuntenut monesti selkänahassaan. Mutta jos/kun asiaan kunnolla vihkiytyy, niin moinen jauhaminen on ihan luonnollista (ainakin siltä se itsestä tuntuu). Sama pätee varmasti kaikkiin asioihin, joita voi fanittaa.

[Janne]

Tuli luettua Faracin tarinan lopetusosa. Kohtuuttoman korkeiksi paisuneet odotukset ykkösosan jälkeen eivät saaneet aivan täyttymystä. Suurimmat yllätykset ja hienoudet tarjottiin jo ensimmäisessä osassa. Tarina jyräsi kuitenkin mainiosti loppuun saakka. Hätäisestä lopusta, kuten usein viime aikoina muissa tarinoissa, ei ollut tietoakaan. Päivänvastoin. Tuntuu kuin Faracilla olisi ollut liikaa sivuja käytössä. Nyt mukana oli yksi täysin turha takautuma ja vähän liikaa makusteltiin tarinan matkamiehen 'piirtämillä' kuvilla.Tämä hieno tehokeino kärsi inflaation. Mutta tykkäsin todella paljon ja varmasti yhteen pötköön luettuna maistuu vieläkin paremmalta.

[Teukka]

Tuli luettua Faracin tarinan lopetusosa. Kohtuuttoman korkeiksi paisuneet odotukset ykkösosan jälkeen eivät saaneet aivan täyttymystä.

Tästä olen samaa mieltä. Itsestäni tuntui siltä, että tämän "ulkomaanpellen" ja "arkajalan" niskaan olisi voitu lopussa sovitella suurempaa sankarin viittaa. Jotenkin sitä odotti, että kaveri olisi loppuratkaisuissa tiukemmin mukana ja ehkä jopa pelastasi Texin ihan kalkkiviivoilla tai jotain vastaavaa.
Nyt tästä toisesta osasta jäi tosiaan vähän väljähtänyt fiilis.

[Hannu]

Minä tykkäsin kyllä koko tarinasta, ei mitään lässähdyksiä. Mukavaa että lordi oli sitten kunnon mies loppuun asti. Nuo lordin piirrokset olivat piristäviä, eikä minusta niissä mitään inflaatiota koettu. Takauma Kitin hurjaan menneisyyteen oli ehkä hieman päälleliimattu, mutta siinähän sekin meni. Kitin toipuminen oli kyllä taas sarjassa ihmeparantumisia. Kaikkiaan aivan oiva tarina, ja enenkaikkea, turhat raakuudet oli jätetty pois. Näitä lisää! 

[Cheyenne]

Virkistävää luettavaa oli tämä Tito Faracin kolmas(kin) Tex-tarina. Kuten on täällä todettu, hänen lähestymistapansa vanhoihin tuttuihin kuvioihin oli tuore, mistä ehdottomasti plussaa. Lordin hahmo oli ikimuistoisin pitkään aikaan ja kyllähän se niin on, että tarinan kiinnostavuus lepäsi valtaosin hänen harteillaan. Faraci viljeli tekstissään maukkaita yksityiskohtia ja vivahteita ja vaikka kaikkein omaperäisimmät ideat toisesta osasta jäivätkin puuttumaan, kokonaisuus vakuutti ja jätti jälkeensä kylläisen olon.

Bruzzo oli erittäin mieluisa uusi tuttavuus. Hänen klassinen tyylinsä sopii Texiin kuin colt käteen.

[Janne]

Faraci voisi huoleti lisätä tapahtumia ja juonenkäänteitä sarjoihinsa. Mielestäni ei olisi siltikään vaaraa hätäilystä tai typistetyistä loppukohtauksista. Hän on disney-kirjoittajana tottunut kertomaan oleellisen n. 30 sivussa. Nyt sivuja on käytössä 220, joten uuden opettelua tämä hieman vaatiin. Innolla odotan miehen seuraavaa tarinaa.

[Mosabacka]

1) Tex ei ole hävinnyt aseen vedossa kovin montaa kertaa. Mieleeni tulee vain eräs arpinaama. Tuo yksityiskohta suorastaan huutaa sitä, että myöhemmin tilanne kokeillaan jollain tavalla uudelleen Texin ja Hodsonin kesken. Toisaalta toivon, että noinkin värikäs henkilö säilyisi loppuun asti "hyviksenä" ja pysyisi kaiken lisäksi elossa.

2) ...Kit Carsonin ja Tigerin mainitseminen tarkoittaa tietenkin sitä, että he ilmestyvät juuri, kun Tex ja Kit ovat pahassa pinteessä, juuri sillä ratkaisevalla hetkellä. Faracista ei tosin tiedä, loppuratkaisu saattaa olla yllätyksellinenkin...

Niin vain Hodson pysyi lainkuuliaisena ja ounastelemani aseenvetokilpailu jäi siten kokematta. Hyvä niin. Carson ja Tiger eivät tulleet pelastamaan "tilannetta". Olin siinäkin väärässä.

Kitiin liittyvä takauma oli sinänsä turha ja sen olisi voinut typistää pariin Texin lauseeseen. Hieman jää vain harmittamaan se, että mielenkiintoiseksi osoittautunut Hodson lähetetään Eurooppaan, joten häntä tuskin nähdään enää. Hieno tarina!

PS: Taitaa olla ensimmäinen kerta, kun Tex Willer etukansiteksti on pinkillä värillä (10/2010, pistäkää mieleen). Edistyksellistä!

[mkivimaki]

PS: Taitaa olla ensimmäinen kerta, kun Tex Willer etukansiteksti on pinkillä värillä (10/2010, pistäkää mieleen). Edistyksellistä!

Aioin jo sanoa vastaan, että eikös vuoden 2007 alkupään numerossa ollut teksti pinkillä. Tarkastettuani asian, teksti oli keltainen ja taivas pinkki (1/2007).

[Janne]

Kuolleen miehen käsi. Voi veljet ja siskot mitä Tex-mannaa! Oli ihan pieni pelko etukäteen, että Tex ja kumppanit koikkelehtivat Deadwoodissa juuri Hickokin surman aikoihin. Onneksi ei näin, vaan murhaan vaan viitataan ja sen vaikutusta ovat ilmeisesti kaikki tulevat tapahtumat. Ja ihailkaa Fontin kuvitusta. Se mies on uransa huipulla. Hänen ainoa vikansa aluksi oli, että Tex näytti vanhalta ukolta. Sekin on jo ajat sitten korjattu. Mikään ei hänen tyylissään ärsytä. Kaupunkikuvaus on ylivertaista, suorastaan naturalistista. Kuka muu Tex-kuvittaja viitsii piirtää esim. hevosen paskakasoja kaduille? En minä siitä kakkasta erityisemmin nautintoa saanut, mutta olipahan yksi esimerkki miehen pikkutarkkuudesta .

[Herman.]

Hemmetti! Kyllä tuntuu siltä että TÄSTÄ tarinasta tulee todellinen Tex Willer klassikkko. Todella mielenkiintoinen aihe/käsikirjoitus aidoilla, historiallisilla henkilöillä ja tapahtumilla. Mikä lie olikaan Jack Maccallin todellinen motiivi Hickockin murhaan ja kuka, ketkä sen suunnitteli, tullaanpahan näkemään.

Ja Fontin jälki todellakin jotain niin loistavaa. Tosiaan niin yksityiskohtaisesti äijä piirtää etten itse hoksannut ekalla lukukerralla edes niitä hevosen paskoja joista janne puhui Täytyi tsekata vielä tarkemmin.

[Hannu]

Kyllä, hyvältä vaikuttaa. Ja tämähän oli siis poikkeuksellisesti kolmen lehden mittainen seikkailu, joten tarinan kehittelylle on nyt ainakin tilaa. Pienen mokan vaan havaitsin, joko kääntäjän tai käsikirjoittajan. Intron jälkeen siirrytään seuraamaan Carsonin touhuja, ja tässä yhteydessä lukee että "VÄHÄN myöhemmin". Jäljempänä käy kuitenkin ilmi että nuo alussa kuvatut tapahtumat olivat sattuneet monia vuosia aikaisemmin.  

[Teukka]

Caramba!
On ihan pakko myös yhtyä kuoroon ja todeta, että Kuolleen miehen käsi vaikuttaa mainiolta tarinalta! Ensimmäinen osa oli pakko lukea yhdeltä istumalta, sen verran hienosti tarina eteni ja oli tarpeeksi monipuolinen ja jännittävä.
Ehkä itseäni jostain syystä kuitenkin aina vähän korpeaa noiden Wild Bill Hickockien ja Buffalo Billien yms Annie Mestariampujien vetäminen Tex Willerin sivuille. Vaikka kuinka olisivat olevinaan aikalaisia ja muuta.
Mutta tällä kertaa se ei todellakaan häirinnyt lukunautintoa.
Jatkoa odotellen!!!

[Wladislaw]

Kehuja täältäkin! Eilen oli niin paljon kuumetta ettei jaksanut edes uuteen Texiin tarttua, mutta tänään se oli erinomaista sairaslomaviihdettä. Boselli otti pisteet kotiin heti alussa, kun Carson sai kerrankin päteä ihan yksinään. Eivätkä sankarimme olleet niin tylsän yli-inhimillisiä kuin joskus: rosvoja pääsi karkuun, kavereita haavoittui pahasti jne.

[Mosabacka]

Jannen kanssa olen samaa mieltä, että Font on parhaassa vedossaan. Kuvitus on huikeaa. Font on Texin don Rosa eli yksityiskohtien näpertelijä. Verratkaa vaikka Civitelliin tai Cossuun.

En kuitenkaan ole aivan haltioissani. Juonesta ei saanut ensilukemalta kiinni, vaan jouduin kääntelemään sivuja takaisinpäin, kun mietin, mikä oli ensin ja mikä sitten. Hienoa on se, että kaiken takana olevaa yksittäistä tahoa tai tahoja ei vielä ole ilmeisesti täysin näytetty. Ensimmäisen osan perusteella ei voi mitenkään päätellä loppuosien juonta, mikä laskettakoon myös tarinan eduksi.