Uusin Willeri *aihe spoilaa aina kulloinkin uusinta Willeriä*

[Victorio]

Normaalista poiketen olin tällä keraa pirun utelias ja luin parikymmentä ensimmäistä sivua, vaikka koko tarina ei vielä ole ilmestynykkään. Ja totta tosiaan olen samaa mieltä. Piirosjälki on muuten ihan ookoo laatusta, mutta henkilöhahmojen etenkin juuri Ukasin kuvittaminen on kaukana realismista. Toisinsanoen Ukasi on täysi fiasko.

Sitäpaitsi Ukasin kyky tappaa menee mauttomaksi. Jos sarjaan tuodaan liikaa noinkin maagisia kykyjä omaavia hahmoja, kärsii se väistämättä inflaation. Sarja etenee muutenkin aivan liian nopeaa tahtia. On edetty nolla pisteestä vain 24 sivua, kun keltainen koira on jo utejen päällikkö, hyvä tarinoitsija olisi uhrannut tälle esim yhden kokonaisen pokkarin.
Sivuilla 35-37 kvartettimme ottaa kohtuu yllättymättä vastaan tiedon kokonaisen kylän tuhoutumisesta. Tällekin kohtaukselle olisi voinut uhrata kolme kertaa enemmän sivuja.

saa nähä mitä tästä tulee...

[Tertsi]

Yritänpä huomenna tehdä sen Font-teilaukseni.
Sitten onkin vuorossa oikein virallinen Kvaak-arvio/kolumni(?) uusimmasta Arzakista. (= melkein lännentarina. Oottakaapa kun näätte kuvanäytteet!)

edit:
Minne ihmeeseen mä olen laittanut nuo Deadwood-Texit!?
Eli tänään ei valmistu siis mitään teilausta.   

[ilmari]

Hieman nuoremman polven lukijana en ole koskaan tuota alkuperäistä Keltaisen koiran tarinaa lukenut, joten itse en pysty näitä kahta tarinaa vertailemaan keskenään. Ehkä se on vain hyvä lukea ensin "huonompi" tarina. 

Minusta tarina oli ihan ok-Texiä. Alussa kuvatun takautuman jälkeen utet tosiaan hyväksyivät Keltaisen koiran sangen helposti päällikökseen, eikä kukaan edes yrittänyt esim. ampua koiraa tai "riihen seinästä revittyä" ( ) Ukasia kohti. Ajojahdit nyt ovat mitä ovat, mutta niitähän löytyy Texistä harva se kerta. Texin vangitsemista sen sijaan ei ihan joka tarinassa tapahdu, jotain erikoisempaa siis ehkä luvassa toisessakin osassa. Enivei, mielenkiintoinen uusi tuttavuus tämä Keltainen koira. Ja Ortizista sen verran, että omasta mielestäni mies piirtää oikein mallikkaasti.

Villan kansi oli muuten omasta mielestäni yksi parhaista vähään aikaan.

[Janne]

Hieman nuoremman polven lukijana en ole koskaan tuota alkuperäistä Keltaisen koiran tarinaa lukenut, joten itse en pysty näitä kahta tarinaa vertailemaan keskenään.

Voih, olen suorastaan kades. Hommaa heti se tarina jostain, jos haluat parasta intiaanisotaa, mitä Texissä on ikinä kuvattu. Huuto.netistä löytynevät kaikki numerot suhteellisen vaivattomasti. Numerot ovat 5-8/1981.

[Janne]

Italiassa ilmestyy normisarjassa ensi kuun alussa tasanumero 600, joka - kuten aiemmatkin tasasataset - on värillinen.   

Tuli lukaistua. Olipa hyvä. Ehkä paras näistä lyhyemmistä Tex-jutuista. Aloitus ei luvannut oikein hyvää, mutta teema - liikoja paljastamatta - oli Texissä ainutkertainen. Huonointa oli, että se oli ahdettu liian täyteen tekstiä. Ihan kuin kirjoittajalla olisi ollut pakonomainen tarve ahtaa 110 sivuun likimain se, mitä 220 sivussa yleensä on. Vaikutusta vahvisti tietenkin se, että teksti oli italiaksi, mitä en kuitenkaan osaa kuin välttävästi. Suomiversiossa tuskin tämä kauheasti haittaa. Lopetuskin oli aika kliseinen, mutta oikeastaan aika hyvällä tavalla. Ja olihan se hurja ja pelottavakin, kuten näytekuvista saattoi päätellä. Tuoreeseen ja ahdistavaan sekä karmivaan tarinaan toi perinteisen säväyksen Ticcin upea kuvitus. Tätä kannattaa odottaa!

[ilmari]

Voih, olen suorastaan kades. Hommaa heti se tarina jostain, jos haluat parasta intiaanisotaa, mitä Texissä on ikinä kuvattu. Huuto.netistä löytynevät kaikki numerot suhteellisen vaivattomasti. Numerot ovat 5-8/1981.

Ehdottomasti tulen jossain välissä ostamaan. Huudossa näyttää tälläkin hetkellä olevan esimerkiksi kokonainen 81-vuosikerta myynnissä. Minkähänlaista tavaraa tuo kyseinen vuosikerta yleensä on? (Kvaakin äänestyksessä 0 ääntä) Lauri Vartiaisen sivuilta löytyy aika mukavasti tietoa, mutta esimerkiksi piirtäjiä ei ollut merkitty. Onneksi Texissä  6/2003 on kaikki tekijätiedot. Kyllähän nuo kaikki vuosikerrat pitää pikkuhiljaa hyllyyn kerätä.  

[*Mika*]

...Minkähänlaista tavaraa tuo kyseinen vuosikerta yleensä on? ...

Monta hyvää tarinaa!

Kuten Janne totesi, niin Keltainen koira on eräs parhaimmista intiaanitarinoista.

Lisäksi mm. erilainen tarina Salaperäinen saari, missä on viikinkejä! Sekä tarina Arpiotsainen soturi.

http://www.huvipuisto.net/tex/kansi81.htm

[Hannu]

Kyllä sieltä Vartiaisen sivuillta löytyvät myös nuo kirjoittaja- ja piirtäjätiedot, kohdasta Tilastot. Ja vastaavat tiedot löytyvät luonnollisesti myös Janne Viitalan teoksesta Hornan kekäleet (joka yhtä luonnollisesti löytyy jokaisen Tex-keräilijän kirjahyllystä).

Tuosta Italian 600-värinumerosta sen verran, että tarinapuoli jäi kieliongelmien takia vähän hakuseen, mutta visuaalinen puoli oli kyllä hurjaa, ehkä sieltä kaikkein hurjimmasta päästä Texiä kautta aikain. Eikä tuo Ticcin käsi näytä kauheasti tärisseen, vaikka ikää täytyy olla jo melkoisesti.

[Janne]

Eikä tuo Ticcin käsi näytä kauheasti tärisseen, vaikka ikää täytyy olla jo melkoisesti.

Kohta 70!

[Pat]

Vasta 70. Mies tais olla aika nuori kun kuvitti ensimmäisen Texin?

Semmonen asia on jäänyt kaivelemaan, että milloin Italiassa siirryttiin liuskoista pokkari kokoon? Laiskuuttani en jaksa muualta tarkistaa.

[Hannu]

Semmonen asia on jäänyt kaivelemaan, että milloin Italiassa siirryttiin liuskoista pokkari kokoon? Laiskuuttani en jaksa muualta tarkistaa.

Tämä kaikesta päätellen tapahtui vähän niinkuin liukuen; liuskoja julkaistiin vuodesta 1948 vuoteen 1967. Näissä siis seikkailut aina saivat "ensi-iltansa". Toisaalta pokkarit (ts. tämä italian normisarja) käynnistyivät jo 1958; aluksi siinä uusittiin jo liuskoissa ilmestyneet seikkailut, mutta suunnilleen 1967 normisarja ajoi liuskat kiinni ja uusia seikkailuja alettiin julkaista pelkästään pokkareissa. Liuskakausi kattaa suunnilleen vajaa sata ekaa pokkaria. Suomen Texissä 1/2008 oli artikkeli asiasta. 

[Mosabacka]

...Ukasin kyky tappaa menee mauttomaksi. Jos sarjaan tuodaan liikaa noinkin maagisia kykyjä omaavia hahmoja, kärsii se väistämättä inflaation.

Uusin Texin tarina on saanut aika lattean vastaanoton kvaakistien parissa. Itse pidän/pidin Ortizin piirrosjäljestä ja ei juonikaan kovin huono ollut.

Mutta aivan kuten Victorio kirjoittikin, Ukasin ääni rikkoo Tex-perinnettä pahasti. Mefisto ja Yama muuttuivat kertaheitolla pikkutekijöiksi ja se jos mikä, on hävytöntä! En ymmärrä, miten tällainen on voinut mennä läpi Italianpään toimitukselta. Veikkaisin, että Ukasi ei yhtä tarinaa pidempää ole käytössä, sillä ei häntä voida millään jättää henkiinkään tuollaisin kyvyin. Mefiston pitäisi tulla paikalle listimään tuollainen hernekeppi. Lisäksi kun otetaan huomioon suuralbumissa esiintynyt Rayado, niin ei ole ihme, että maagisuus kärsii inflaatiota.

Minun mielestäni joka tarinaan ei voi tuoda uutta maagiukkoa tai kovan luokan rikollista, vaan olisi syytä kehittää enemmän useamman tarinan kestäviä "pahiksia". Ai että kun Rakoskin vai Sokar   olisi elänyt parinkin tarinan verran puhumattakaan siitä naispaholaisesta (Mitlako se oli?). Proteus, Mefisto, Tiikeri, Yama, Brennan jne. Eivätkö olekin kunnon vastustajia verrattuna näihin kertakulutustuotteisiin? Toki silloin tällöin Willereitä lukevalle Ukasi-Rayado-name it -kaltainen lukukokemus on varmaan ok, mutta itse kiinnostuin Texistä todenteolla nimenomaan Mefisto-Yama-Proteus -tarinoiden avulla. Joidenkin henkilöiden pysyvyys on tärkeätä ja se koskee myös vastustajia.

[Herman.]

Mielestäni Mestarin ja Proteuksen tulisi esiintyä vielä ainakin yhdessä tarinassa.

[petro k]

 Onneksi noita  Ukasin taidoille löytyy selitys ja Mosabackan toivekin toteutuu 
 Toivottavasti ei tullut liikaa juonipaljastusta ? Olen samoilla linjoilla , ettei Tex Willeriin tarvitsisi tuoda liikaa samanlaisia noita / velho / yli-ihmis hahmoja . Ns. normaali western tarinoiden joukkoon suolana ja pippurina lisätyt Mefisto - seikkailut ja vastaavat tekevät lehdestä mielenkiintoisen . Toisaalta Mefisto korttiakaan ei voi liiaksi käyttää , kuten viimeisin epäonnistunut Nizzin kirjoittama tarina osoitti . Joidenkin vanhempien tarinoiden ( 70 - 80 -luku erityisesti )viehätys mielestäni on juuri siinä , että niiden pahiksia ei ole tuotu uudestaan henkiin . Ainutkertaisina jäävät paremmin mieleen.

[Mosabacka]

Et paljastanut toki liikaa, vaan jätit meidät odottamaan seuraavaa osaa kuin hullu puuroa.