Uusin Willeri *aihe spoilaa aina kulloinkin uusinta Willeriä*

[Mosabacka]

Onko jollekulle onnekkaalle jo uusi Tex kolahtanut postilaatikkoon? Huomenissahan pitäisi olla virallinen ilmiintymispäivä?

En ollut varma ilmestymisviikosta, mutta toiveikkaana katselin postilaatikon pohjia myöten. Ei ollut Texiä ja Itellasta johtuen lehdykkäistä saa todennäköisesti odotella aina torstaihin asti.

[Janne]

Uusin willeri tuli. Kieltämättä tuli samanlainen olo kuin katselisi viiden tähden klassikkoelokuvan kehnoa, yhden tai kahden tähden jatko-osaa. Tunne johtui pitkälti poppamies Ukasista, joka oli kaikin puolin epäuskottava hahmo ulkonäköään myöten. Epäuskottava oli myös utejen kääntyminen noinkin helposti Keltaisen Koiran kätyriksi. Tunnetta vahvisti se, että ei Ortiz nyt sentään ihan Ticcin tasoinen intiaanikuvittaja ole. Nauratti myös, että Keltainen Koira, raasuparka, oli edelleen uskollinen pallolliselle paitakuosilleen. Noh, kulkeehan Texkin edelleen keltaisessa kauluspaidassa...

Mutta ei tarina nyt ihan umpisurkealta vaikuta. Plussaa siitä, että koko peruskvartetti on kasassa. Jälkimmäisellä puoliskalla tarinakin alkoi jo ihan kiinnostaa, kun rupesi näyttämään, että ihan täysin ei alkuperäistä Keltainen Koira -tarinaa kopioitu.

[AlkoTanko]

Uusin willeri tuli. Kieltämättä tuli samanlainen olo kuin katselisi viiden tähden klassikkoelokuvan kehnoa, yhden tai kahden tähden jatko-osaa. Tunne johtui pitkälti poppamies Ukasista, joka oli kaikin puolin epäuskottava hahmo ulkonäköään myöten. Epäuskottava oli myös utejen kääntyminen noinkin helposti Keltaisen Koiran kätyriksi. Tunnetta vahvisti se, että ei Ortiz nyt sentään ihan Ticcin tasoinen intiaanikuvittaja ole. Nauratti myös, että Keltainen Koira, raasuparka, oli edelleen uskollinen pallolliselle paitakuosilleen. Noh, kulkeehan Texkin edelleen keltaisessa kauluspaidassa...

Mutta ei tarina nyt ihan umpisurkealta vaikuta. Plussaa siitä, että koko peruskvartetti on kasassa. Jälkimmäisellä puoliskalla tarinakin alkoi jo ihan kiinnostaa, kun rupesi näyttämään, että ihan täysin ei alkuperäistä Keltainen Koira -tarinaa kopioitu.

Vieläkö Koiralla on hiukset päässä?

[Janne]

Vuodet ovat vierineet ja hiukset kasvaneet. Paitakin on korjattu ellei peräti uusi hommattu.

[*Mika*]

...Mutta ei tarina nyt ihan umpisurkealta vaikuta. Plussaa siitä, että koko peruskvartetti on kasassa. Jälkimmäisellä puoliskalla tarinakin alkoi jo ihan kiinnostaa, kun rupesi näyttämään, että ihan täysin ei alkuperäistä Keltainen Koira -tarinaa kopioitu.

Uusin Tex nyt luettu.

Onhan mukana sentää intiaaneja ja paljon! Minunkin mielestä kuvitus ei ole Ticcin tasoa, mutta tarina parani loppua kohden ja jäi jännittävään kohtaan!  Veit myös jalat suusta siinäkin suhteessa, että on kiva, kun mukana on taas koko nelikko. Texin jouduttua vangiksi tuo sekin uuden jännittävän lisänsä tarinaan, kuten myös Tiger Jackin pako ja se, onnistuuko hän vapauttamaan Texin...Mitä Kitit tekevät? Jännittäviä kuvioita...

Sen verran mielenkiintoiselta siis vaikutti, että toivottavasti kestää kolmen pokkarin verran kahden sijaan?

[Hannu]

Ei ole kolmea, vaan nyt palataan taas kahteen pokkariin. Tuo Deadwoodin kolmen pokkarin seikkailu selittynee vaan sillä, että nro 600 on yhden seikkailun värijulkaisu, joten edeltäneet seikkailut täytyi ajaa siihen kiinni.

Uusin tex tuli siis tänään, ja sen paikaisesti luin. Aika pettymys. Tarinassa positiivisinta oli tuo Jannen mainitsema seikka, että kvartetti on koossa. Oikeastaan muuta positiivista en löytänyt; tietysti Texin joutuminen vangiksi on hieman poikkeavaa ja siksi piristävää, mutta muutoin aika onnetonta ja ponnetonta tarinointia.

Ortiz ei minusta sinänsä mikään onneton kuvittaja ole, mutta helmasýntinä on nämä erikoiset rujot hahmot, joille ei löydy mitään järjellistä perustetta. Navajoista karkoitettu Ukasi on varsinainen linnunpelätin, josta ei tiedä onko mies, nainen vai mikä (joissain kuvissa on havaittavissa pieniä rinnatynkiä). En oikein ymmärrä miksi hänet on näin kuvattu, sopisi kyllä aivan johonkin muuhun sarjakuvaan mutta ei missään nimessä Texiin. Onneksi Ukasi ei kovin paljon esiinny kuvissa.

Toivottavasti jälkimmäinen numero on parempi, odotukset eivät kyllä ole korkealla tämän pläjäyksen jälkeen. 

[Janne]

Texin joutuminen vangiksi on hieman poikkeavaa ja siksi piristävää, mutta muutoin aika onnetonta ja ponnetonta tarinointia.

Vuoteen 2000 mennessä Tex on jotunut vangiksi 67 kertaa!

Kovin toiveikas en olisi tarinan loppuosan suhteen. Ubc:n sivuilla tarina on saanut aiheesta ja käsikirjoituksesta kummastakin yhden pisteen seitsemästä. Kuvitus on sentäs noteerattu kolmosen arvoiseksi. Kyseinen arvostelija tosin on lytännyt Nizzin yleensäkin lähes yhtä maan rakoon, joten tuskin mistään kaikkien aikojen surkeimmasta seikkailusta on kyse. Löytyihän tästä ykkösosastakin jo paljon hyvää.

[*Mika*]

...Löytyihän tästä ykkösosastakin jo paljon hyvää.

Niin ja kysehän on juuri siitä, kuinka kukin tämänkin tarinan subjektiivisesti kokee.

[J.T.Chance]

Keltaisen käden jatko-osan julkaiseminen oli suoranaista painopaperin tuhlausta ja lukijakunnan älykkyyden mittaamatonta aliarviointia. Tarina oli suoranaista shaibaa! Erinomaisen Deadwood-tarinan jälkeen tason lasku on enemmän kuin vapaata pudotusta.

Taustani on se, että heräsin noin vuosi sitten keräämään Willereitä lähes 30 vuoden tauon jälkeen. Kokoelmani on kasvanut vuodessa yhdestä pokkarista noin 250:neen + extrat (tiedän, vähän). Yksi ensimmäisíä Willereitäni, mitä hankin, oli Valkopilven tarina vuodelta 2001 (Tex 4-6). Havaitsin nopeasti, että tarina oli suora plagiaatti parista Villiin länteen -sarjan osasta (kuten jo varmasti tiedättekin). Tarinan "kertojaksi" on merkitty Nizzi. Kun vielä ottaa huomioon Nizzin viimevuosien muun kirjoitustuotannon (poislukien virkistävä 7/2008, jossa intiaani "peittosi" Texin ja Carsonin), olen vankasti sitä mieltä, että Nizziltä olisi pitänyt ottaa kynä kädestä jo kauan aikaa sitten. Ihan vain armosta lukijakuntaa kohtaan.

Uusin tarina on kokoelma pahimpia Tex-kliseitä kautta aikain. Taas tolkuton lauma puusilmäisiä intiaaneja jahtaa sankareitamme (ja vielä kaksi kertaa) osumatta tällä kertaa edes tavanomaisesti Texin tai Carsonin hevosraukkaan. Samalla Tex ja Carson ampuvat, kuten aina, "helposta" asennostaan taaksepäin osuen luonnollisesti joka laakilla. Tarina on jono typeryyksiä, jota visualisoi lähes Dison tasolle romahtanut Ortiz, jonka luomat kasvokuvat ovat Dison tapaan riihen seinästä revittyjä piruja. Jos joku saa jännitystä siitä, että onnistuvatko Kitit ja Tiger seuraavassa osassa vapauttamaan Texin, niin onnea vain.

En lähettänyt viestiäni provosoidakseni. Olenhan edelleen willeristi. Positiivista on luonnollisesti se, että tästä on vain tie ylöspäin (mutta vasta seuraavan osan jälkeen?).

[ernotam]

Löytyihän tästä ykkösosastakin jo paljon hyvää.

Olikos se niin, että periaatteessa Mefisto ei pystynyt (ainakaan aluksi) surmaamaan ketään etäältä... Sitten esille lompsii mokoma linnunpelätin ja hups, Mefisto ei sitten enää olekaan se mahtavin velho....

[Janne]

Näinhän se meni. Siinä viimeisessä Mefistossa periaattessa tähänkin tuli jo pientä muutosta, mutta Texiin Mefistot keinot eivät tehonneetkaan samalla tavalla kuin esim. lankomieheensä.

Yksi ensimmäisíä Willereitäni, mitä hankin, oli Valkopilven tarina vuodelta 2001 (Tex 4-6). Havaitsin nopeasti, että tarina oli suora plagiaatti parista Villiin länteen -sarjan osasta (kuten jo varmasti tiedättekin). Tarinan "kertojaksi" on merkitty Nizzi. Kun vielä ottaa huomioon Nizzin viimevuosien muun kirjoitustuotannon (poislukien virkistävä 7/2008, jossa intiaani "peittosi" Texin ja Carsonin), olen vankasti sitä mieltä, että Nizziltä olisi pitänyt ottaa kynä kädestä jo kauan aikaa sitten. Ihan vain armosta lukijakuntaa kohtaan.

Eläköön virkistävät ja rohkeat mielipiteet. Tuo jälkimmäinen juttu olikin Italiassa ilmestynyt jo 1995, joten sillä sen hyvyys selittyykin.

Mutta kertoisitko enemmän tuosta siouxien kukkulat palgioinnista. Se on jäänyt ainakin minulta huomaamatta. Tokihan Nizzi on plagioinut vähän sieltä sun täältä - tai lainannut - sen verran peittelemättä, että ehkä kyseessä on enemmänkin pastissi kuin plagiaatti. Raja on häilyvä. Mutta kaipa se avoimuutta olisi, jos jossain esipuheessa mainittaisiin se, mistä on lainattu.

[AlkoTanko]

On se jännä miten mielipiteet voivatkin erota niin radikaalisti. Itse pidän Ortizia yhtenä parhaista tämän hetken kuvittajista, eikä tämä tarinakaan nyt ekan osan perusteella mitään täysin luokatonta roskaa ole, jos nyt ei erityisen dramaattinenkaan kokemus.

Ukasista sen verran että on tuota rumempiakin ilmestyksiä nähty (Galepin viimeiset työt, hm?), ja Ortizilla on aina tarinoissaan, öö tota noin, "omaperäisen" näköistä väkeä.

[Janne]

Ortizilla alkaa olla kuvituksessaan jo tiettyä laiskuutta ja maneereita, joista en erityisemmin pidä. Mainittakoon mm. sadistisesti virnuilevat konnanaamat. Tässä uutukaisessa se laiskuuden tunne puski oikeastaan läpi joka ruudussa, koska tätä automaattisesti vertaa siihen Ticcin piirtämään varhaisempaan tarinaan, joka on intiaanikuvituksensa puolesta järjettömän kunnianhimoisesti ja vaivoja säästämättä toteutettu. Vertailukohdaksi nyt vaan sattui osumaan Ortzille liian kova pala. Mutta pääsääntöisesti pidän edelleen Ortizin tyylistä. Kyllä hänen tarinoistaan huokuu se aito ja oikea, pölyinen Tex-tunnelma.

[Hannu]

Minustakin Ortiz on ihan ok, ainoastaan ne muutamat hahmot jotka on piirretty, kuten J.T.Chance osuvasti kuvasi "riihen seinästä revityiksi piruiksi", häiritsevät. Ja varsinkin kun näiden otusten olomuodolle ei yleensä löydy mitään selitystä; esim. maksiteksissä Meksikon luotijuna, missä oli mukana konna jolla toinen puoli naamasta oli omituinen, mitään liittymäkohtaa (esim. mistä tämä oli peräisin) moiselle rujoudelle itse seikkailuun ei esitetty; olipahan vaan rumapärstäinen konna.       

[J.T.Chance]

Mutta kertoisitko enemmän tuosta siouxien kukkulat palgioinnista. Se on jäänyt ainakin minulta huomaamatta. Tokihan Nizzi on plagioinut vähän sieltä sun täältä - tai lainannut - sen verran peittelemättä, että ehkä kyseessä on enemmänkin pastissi kuin plagiaatti. Raja on häilyvä. Mutta kaipa se avoimuutta olisi, jos jossain esipuheessa mainittaisiin se, mistä on lainattu.
[/quote]

En muista kaikkia yksityiskohtia, mutta tarina seuraa Villiin länteen -sarjan (How the west was won) toisen tuotantokauden jaksoja 1-3. Sarjassa tilannetta eivät provosoineet Tex-tarinan tapaan kullankaivajat vaan biisonin metsästäjät. Yhtäkaikki sarjassa sioux-intiaani surmaa verta nenästään kaivaneen venäläisen aatelisen, joka oli paikalla ampumassa biisoneja USA:n armeijan suojeluksessa. Tämän jälkeen armeija vaatii asiasta tilille siouxien päällikköä Satangaita. Kuten Texissäkin, sarjan päähenkilö Jeb Maccahan on intiaanien puolella ja johdattaa heimoa pakoon armeijan takaa-ajamana siouxien pyhälle vuorelle. Pakomatkalla Jeb hidastaa intiaanien kanssa armeijan takaa-ajoa ajamalla biisonilauman armeijan päälle ja myöhemmin muistaakseni sytyttämällä preeriapalon. Lopussa armeija kuitenkin saa intiaanit nalkkiin ja edessä on verinen taistelu. Jebin ystävä kenraali Sheridan (Texissä Davis) kutsutaan paikalle tilannetta sovittelemaan.  Teltassa käyty keskustelu on suurin piirtein identtinen. Intiaanien päällikön on autauduttava ja hänet on tuomittava vankeuteen. Jeb (Tex) vastustaa. Lopulta Satangai /Valkopilvi rukoilee vuorilla ja tekee itsemurhan vapautuakseen vankeudelta ja pelastaakseen heimonsa. Loppu täysin sama: Jeb kantaa Satangain ruumiin Sheridanille ja armeija asettautuu kunniavartioon Jebin (ja Texin) molemmille puolille.