Afrikkaa koskevat sarjakuvat

[Petteri Oja]

Adastra in Africa

Meinasi unohtua Ada viidakossa! Yksi parhaista koskaan lukemistani sarjakuvista, julkaistiin Tapiireissa -86.

[Emiliia]

öö, miksi suomalaiset ovat oma ryhmänsä ja mihin muut ovat joutuneet...

Taisin olla vähän epäselvä. Suomalaiset ovat oma ryhmänsä ihan sen takia, että ois kiva tietää, kuinka paljon Suomessa aihetta on käsitelty.. (ja jenkit ja muut rajasin vaan kylmästi pois )

Tuolta kristilliseltä puolelta aineistoa taitaa riittää, Martti Pentin tuotoksiin törmäsinkin jo.

Mutta kiitos kiinnostavista vinkeistä! Ayaan ja Villiin Jonneen ja Bourgeoniin ja Adaan ainakin pitää nyt tutustua...

Tässä taidetaan tosin puhua lähinnä Saharan eteläpuolisesta Afrikasta. Afrikan pohjoisrannathan ovat olleet aina selvästi euraasialaista geeni- ja kulttuuriperimää, koska aavikon yli eivät ihmiset, tavarat tai ideat kulje kovinkaan hyvin.

Tästä me voidaan ehkä siirtyä tappelemaan johonkin toiseen ketjuun...

[echramath]

metakeskustelua: Onpas tämä kvaak tyhmä kun ei tue monitasoisia lainauksia. Ei niistä toki yleensä mitään iloa olekaan ja vaatisi enemmän editointia joka vastauksessa, mutta joskus voisi selventää missä mennään.

Tästä me voidaan ehkä siirtyä tappelemaan johonkin toiseen ketjuun...

Ei kai tässä mitään tappelemista ole, keskustelun aihetta ehkä enemmänkin. Ei kai Kvaakista nyt hetimiten muste ja paperi lopu, joten Afrikkaa käsittelevissä sarjakuvissa voidaan kai miettiä sitäkin, että mikähän se tämä Afrikka nyt sitten oikein on.

Maantieteellisestihän Afrikka on tosiaan se vähän pääkallon muotoinen kasa maata Euroopan eteläpuolella, mutta se ei varmaan meitä kiinnosta kovastikaan. Saharan eteläpuolinen Afrikka on pitkään näyttäytynyt meille eksoottisena, kuumana ja kosteana mantereena, jossa asuu paitsi niitä neekereitä (joilla on rytmitajua ja laiska luonne, paitsi silloin kun pitää laittaa tutkimusmatkailija pataan), myös viidakossa vaanivia leijonia ja mitä kummallisimpia muitakin petoja.

Toisaalta taas selvimpänä esimerkkinä Egypti on historian alkumetreiltä lähtien ollut hyvinkin läheisessä kanssakäymisessä muiden Välimeren maiden takia enkä minä sen takia listaisi tähän mitään sarjakuvaa, jossa tongitaan faaraoiden aarteita.

Aavikon korkeajännityskin käsitteli kaiketi vain toisen maailmansodan Afrikan-taisteluita,  jotka rajoittuivat Egyptin, Libyän, Marokon, Algerian ja Tunisian alueelle.

[Antti Vainio]

Suurin osa albumeistani on pakattu nyt pahvilaatikoihin ja saavuttamattomissa joten en pysty tarkistamaan asiaa mutta eikös Sami Toivonen piirtänyt joskus vallan mainion Afrikka-seikkailun joka sitten julkaistiin jossain Kurpitsa-albumissa?

[Sil5i]

http://www.africacomics.net/eng_index.shtml

Löytyy afrikkalaisten tekemiä sarjakuvia. Siellä on ollut jo kolme kilpailua mantereen tekijöille. Näytteitä on esillä linkkien takana ja voittajien töistä on tehty antologiat. En ikävä kyllä omista niistä yhtäkään.

[Emiliia]

Ei kai tässä mitään tappelemista ole, keskustelun aihetta ehkä enemmänkin. Ei kai Kvaakista nyt hetimiten muste ja paperi lopu, joten Afrikkaa käsittelevissä sarjakuvissa voidaan kai miettiä sitäkin, että mikähän se tämä Afrikka nyt sitten oikein on.

No pohritaan sit vähäsen. Tuohon Sahara-jakoon ja ihmisten ja aatteiden ja ajatusten kulkuun oisin vähän puuttunut...

Tässä taidetaan tosin puhua lähinnä Saharan eteläpuolisesta Afrikasta. Afrikan pohjoisrannathan ovat olleet aina selvästi euraasialaista geeni- ja kulttuuriperimää, koska aavikon yli eivät ihmiset, tavarat tai ideat kulje kovinkaan hyvin.

Kyl ne muuten kulkee! Ootkos ikinä kuullut tuareegeista?

Tapa jakaa Afrikka Saharan kautta Saharan etelänpuoleiseen alueeseen ja arabialaishenkiseen Pohjois-Afrikkaan on aika perinteinen, mutta pitää muistaa, että kyllä ne vaikutteet ja ihmiset ovat kulkeneet suuntaan ja toiseen jo kauan ennen kuin eurooppalaiset tunkivat mukaan.

[Jukka Laine]

Onko muuten Villiä Jonnea tullut suomalaisessa Mustiksessa? Ruotsalainen Fantomen kuulemma on julkaissut kaikki alpparit myöhemmin jatkiksina.  Ruåts. Johan Vilde.

[Timo Ronkainen]

Onko muuten Villiä Jonnea tullut suomalaisessa Mustiksessa? Ruotsalainen Fantomen kuulemma on julkaissut kaikki alpparit myöhemmin jatkiksina.  Ruåts. Johan Vilde.

Joo, nimellä Johan Villikko. Tynnisen sivuilta.
Vaan nuo oli vielä m/v. Alpparit oli muistaakseni aika hyviä.

Timo

[echramath]

Kyl ne muuten kulkee! Ootkos ikinä kuullut tuareegeista?

Jo tokkiinsa!

Tapa jakaa Afrikka Saharan kautta Saharan etelänpuoleiseen alueeseen ja arabialaishenkiseen Pohjois-Afrikkaan on aika perinteinen, mutta pitää muistaa, että kyllä ne vaikutteet ja ihmiset ovat kulkeneet suuntaan ja toiseen jo kauan ennen kuin eurooppalaiset tunkivat mukaan.

Kumminkin, jos Jared Diamondin mainiota teosta Tykit, taudit ja teräs on uskominen, ei autiomaan läpi niinkään paljoa asioita mennyt ennen eurooppalaisen laivaliikenteen alkua. Vuorovaikutusta ja ihmisten siirtymistä toki ilmeni (jostainhan meidän esi-isiemme piti Euraasiaan päästäkin), mutta kuten voidaan ihan silmällä havaita, geeniperimä ns. mustassa Afrikassa on erilaista kuin pohjoisosissa.

Ennen eurooppalaisten tuloa Afrikassa ei esimerkiksi ollut hevosia (ja vaikka miten luulisi, seepra ei kelpaa korvikkeeksi, se kun ei oikein kesyynny) eikä monia meille tuttuja viljelykasveja - jotka ovat usein parempia kuin Afrikan alkuperäiset, meille kävi hyvä tuuri kun satuimme niin lähelle Kaksoisvirtainmaata. Tällaisilla arkipäivän seikoilla on suuri merkitys kaikkien ihmisten elämään ja yhteiskuntien ja kulttuurien syntyyn ja kehittymiseen.

[Emiliia]

Krhmmm. Erilaisia berberiheimojahan aavikolla on asustellut iät ja ajat. Kuten voidaan ihan silmällä havaita, geeniperimä Saharassa ja Saharan etelänpuoleisessa Afrikassa on varsin kirjavaa, esim. Malissa, Mauritaniassa, Senegalissa. Ensimmäinen eurooppalainen, joka seuduilla harhaili, René Caillé (tai Caillié) kertoo kirjassaan Matka Timbuktuun monenlaisista ihmeistä, joita on matkallaan nähnyt, ja joissa ei eurooppalaisilla ole osaa eikä arpaa... Arabian kielellä ja islamin uskolla (ja kameleilla!) sen sijaan paljonkin.

Suomen kielellä tietoa tästä aiheesta on mm. Juha Vakkurin kirjassa Kulta, islam ja pyhä käärme

Afrikan perinteiset viljelyskasvit - esim. hirssi, durra, maniokkikin 1500-luvulta lähtien - kokivat viljelyssään aikamoisen alasajon siirtomaa-aikana, jolloin Euroopan siirtomaavallat päättivät keskittää tuotantonsa tietyille alueille ja mm. Senegal keskittyi vain ja ainoastaan maapähkinän tuotantoon.

[Jukka Laine]

Emiliialle tiedoksi sen verran, kun alan huomata mistä olet kiinnostunut, että tiedostavat ruotsalaiset ovat tehneet Mustanaamiota(kin) vähän toisesta näkökulmasta kuin seikkailu/perhesarja on jenkeissä.

Jos Villi Jonne miellyttää, niin samantapaista ovat samat tekijätkin tehneet Mustiksessa 70-80-luvuilla. Eri asia on sitten mistä niitä saa...

Joo, nimellä Johan Villikko. Tynnisen sivuilta.
Vaan nuo oli vielä m/v. Alpparit oli muistaakseni aika hyviä.

Timo

Kaksi ekaa tarinaa olivat samat kuin alppareina tulleet. Mutta hassua on, että mulla on nuo olleetkin enkä muistanut noita.

Vielä vuonna 1990 mulla oli kaikki 80-luvun Mustikset ja suurin osa 70-luvulta. Oli sitten vain 80-90-luvun vaihteessa niin paljon säpinää että sarjakuvien lukemiseen en kai niin panostanut, vaikka kaikki tuli ostettua tavan vuoksi. Siksi myinkin huomattavan osan yleensäkin Semic-lehdistä vuodenvaihteen 90-91 molemmin puolin kun muutin helmikuun alussa -91 Tsadiin.

Olisi pitänyt jättää vaan vanhusten hoiviin. Kun ei mikään rahapulakaan silloin ollut. Onneksi sentään akkarit, albumit ja marvelit jäivät.

[pappa-sami]

Ensimmäinen eurooppalainen, joka seuduilla harhaili, René Caillé (tai Caillié) kertoo kirjassaan Matka Timbuktuun monenlaisista ihmeistä, joita on matkallaan nähnyt...

Réné Caillié oli ensimmäinen, joka palasi kertomaan näkemästään. Hänen matkastaan on tehty ranskaksi hieno kahden albumin kokonaisuus nimeltä Abdallahi. Tekijöinä Pendanx ja Dabitch.

Sain juuri luettua ensimmäisen osan. Taidesarjakuvaa, mutta tykkäsin silti. Onnistuneen värityksen ansiosta ruudut ovat kuin fauvistisia maalauksia. Caillién (alias Abdallahi) paljastumisen uhka on koko ajan läsnä ja hän selviää eteenpäin (jalkaisin!) vain kohtaamiensa ihmisten hyvyyden ansiosta.

Toisessa osassa, jota en ole vielä hankkinut, meno muuttuu sitten kertaluokkaa tylymmäksi.

[Outi]

Etelä-Afrikan sarjakuvasta ja tekijöistä tulee juttua seuraavassa Sarjainfossa.

[Emiliia]

Niin, että käyttävät ne sarjakuvaa monenmoisissa opetuskampanjoissakin nykyään tuolla Afrikan-maalla. Uunituore opus aiheesta on Grassroots Comics - a development communication tool. Lisätietoa täällä ja täällä

[W]

Tämä on siis Maailman sarjakuvat ry:n projekti
Tekijöinä Leif Packalen ja Sharad Sharma (World Comics India))
Järjestön sivuilta voi ladata teoksen ilmaiseksi.
www.worldcomics.fi