http://dea.nlib.ee/Kulutin muutamia hetkiä Viron ensimmäisen itsenäisyyden ajan digitoitujen sanomalehtien parissa. Havaintoja:
Virolaisiin sanomalehtiin sarjakuvat ilmaantuivat suhteellisen myöhään. Ensimmäisenä asialle ehätti Tallinnan Päevaleht, joka esitteli 1.10.1937 suurepärasen karikaturistin Walt Disneyn. "Kes ei tunneks Miki-hiirt, Minnit ja nende groteskseid sõpru ning vaenlasi?" Sopii kysyä. "Miki on ainus filmistaar, kes ei ole kunagi elanud, keda aga siiski kõik armastavad ja kes teenib ka kohutavaid summasid."
Ennen kaikkea yleisön mieleen muistutettiin että Hullunkuriset Sinfoniat ovat "äärmiseld liikumisrikkad", että Disney ei ole ainoastaan "suurepärane joonistaja" (piirtäjä), vaan myöskin "esmajärguline lavastaja", ja kaiken huipuksi "fantaasiarikas tantsujuht"! (tarkoittaa koreografia).
4.10.1937 Tallinna Päevalehdessa alkoi Gottfredsonin Mikki Hiiri, joka jatkui päivä- ja sunnuntaisarjana aina Neekeripoika Torstai -tarinan päätökseen 22.6.1940. Tuossa vaiheessa virolaisten lehtien nuortenpalstoilla oli jo Lenin-sedän ajatelmia nuorison ojennukseksi ja hengen kohotukseksi. 26.7. ilmestyi Tallinnan Päevalehden viimeinen numero.
Tarton Postimees seurasi mukana ja valitsi kaikista vaihtoehdoista sen, joka oli niin animaatioina kuin sarjakuvina 1930-luvulla Disneytä vastaan kilpailukykyisin. Siis Kippari-Kallen. Kipperi-Jaak on "vana merikaru, kelle laeva torm paiskab tundmatule saarele. Seal algavad seiklused." Kuten aina.
Kipperi-Jaak ehti seikkailla Postimiehessä tuntemattomilla saarillaan aina 17.7.1940, jolloin tarina katkesi kesken jakson. Viimeisessä stripissä on jotain symbolisen riipaisevaa; Kippari-Kalle jättää Olkansa kilpakosijan huomaan ja miettii Jeepin kanssa minne lähtisi. "Põhja, itta, lõunasse, läände?" Olkoon suuntana länsi. Lapsetkin saavat siellä pinaattia.
Kirjoittaja