Ken Parker ratsastaa jälleen!

[Orjan May]

Nyt sohaisen ampiaispesään....toivottavasti en saa kiukuisia viestejä päälleni. Mitä ihmettä näette tuossa Ken Parkerissa. Piirrosjälki useissa tarinoissa aivan roskaa, mutta tarinat hyviä. Minä piirrän tasan tarkkaan parremmin kuin Ken Parkerin jotkut surkeat piirtäjät , joiden taustat, hevoset ja lännensankarit intiaaneista puhumattakaan ovat huonosti piirretty. Kyllä lännensarjakuvassa pitäisi ksekittyä siihen, että kokonaisuus on uskottava ja hahmot taustoineen realistisen näköisiä.

Huom! On siellä taitaviakin taiteilijoita ollut Ken Parkerin piirtäjä tiimissä. En kiellä sitä. Mutta kun vertaa esimerkiksi Lännentie-lehden ja Ken Parkerin graafista tasoa, on ero kuin yöllä ja päivällä. Näin se vaan on vai onko?

Vähempikin määrä hymiöitä riittää.
Yst. terv. Ylläpito

[The Spirit]

Kysymys:

Mitä ihmettä näette tuossa Ken Parkerissa.

Vastaus:

Piirrosjälki useissa tarinoissa aivan roskaa, mutta tarinat hyviä.

[Jiksi]

Piirrosjälki useissa tarinoissa aivan roskaa, mutta tarinat hyviä.

Tarina, tietty omaleimainen henki ja mielestäni varsin elävää jälkeä työstävät kuvittajat, Milazzo etunenässä, ovat menestysresepti.

[AapoK]

Mitä nyt tätä uusinta katsellut, niin tuosta Trevisanin jäljestä tykkää aina enemmän ja enemmän. Siinä on jotain aikalaismaista tuntumaa ja tunnelmaa, tulee mieleen Charles Dana Gibsonin työt:
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/c/c3/Everything_in_the_World_That_Money_Can_Buy%2C_Gibson.jpg

[ernotam]

Mitä ihmettä näette tuossa Ken Parkerissa.

Standardista poikkeavat tarinat. Kaikessa yksinkertaisuudessaan. Kaikki peruslännentarinat on jo nähty ja luettu moneen kertaan, uutta on vissiin ollut hankala keksiä viimeisen 50(?) vuoden aikana... KP poikkeaa kuitenkin muotista.

Ken ei ole mikään ylivertainen lännensankari, vaan jääkin monessa tilanteessa ja lopussa hiukan sivummalle. Hämmästelemään lopputulosta.

Piirrosjälki on ollut häilyvää, eikä se taida siitä sarjan edetessä paljoa muuttua. Toki näkemäni harvat värilliset julkaisut ovat olleet hienoja.

[Timo Ronkainen]

Mitä ihmettä näette tuossa Ken Parkerissa.

http://kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=918

Timo

[hatinufer]

Ken Parker elää ja hengittää tarinoissa, omaa jopa mahdollisuuden saada muutakin pahaa osakseen kuin luodinhipaisun otsaan. Ja Milazzo on loistava piirtäjä. Voi olla, että Suomen sarjismaailmasta löytyy parempi piirtäjä, mutta ainakaan minä en ole moisen ihmeen töihin törmännyt. Ehkä mulla on ollut tuon suhteen huono tuuri?

No: makuasiahan sarjakuvista pitäminen on. Itse en juurikaan välitä  Tex Willer- julkaisuista... Mutta minua ei haittaa, vaikka Willerin lukeminen on monille henkireikä.

[Janne]

Mutta kun vertaa esimerkiksi Lännentie-lehden ja Ken Parkerin graafista tasoa, on ero kuin yöllä ja päivällä. Näin se vaan on vai onko?

On niillä eroa, joskaan ei isoa. Ken Parker on kokonaisuutena mielestäni tyylikkäämmin piirretty. Samaa koulukuntaa tuntuvat molempien sarjojen piirtäjät olevat ja ainakin yksi sama piirtäjä on sarjoilla ollut.

[ernotam]

Mutta kun vertaa esimerkiksi Lännentie-lehden ja Ken Parkerin graafista tasoa, on ero kuin yöllä ja päivällä. Näin se vaan on vai onko?

Oikeastaan ei kannata verrata. Molemmissa julkaisuissa jo sarjan sisällä on huomattavaa tason heittelyä. Ken Parkerissa on tarinoita, jotka piirrosjäljeltään muistuttavat jotain luonnosteluita, ja (Suomessa julkaisussa) Lännentiessä taas... no siellä on jotain aivan karmeata jälkeä, varsinkin julkaisun loppupäässä. Siis näitä tarinoita mitkä ovat jostain muualta kuin italialaisesta Storia del west-julkaisusta.

[Janne]

Siis näitä tarinoita mitkä ovat jostain muualta kuin italialaisesta Storia del west-julkaisusta.

Ne ovat kaikki storia del west -sarjaa ymmärtääkseni. Italiassa oli se 'sukutarina' ja muu masku limittäin eli sekaisin. Suomessa julkaistiin esin sukutarina ja sitten lopuksi kaikki muu.

[ernotam]

Ne ovat kaikki storia del west -sarjaa ymmärtääkseni. Italiassa oli se 'sukutarina' ja muu masku limittäin eli sekaisin. Suomessa julkaistiin esin sukutarina ja sitten lopuksi kaikki muu.

ok, ilmaistaan sitten niin että vuodesta 1982 alkaen minun mielestäni taso heikkeni. Toki joukkoon mahtuu jokunen kelpo tarinakin, ei saa olla liian jyrkkä...

Tämäkin saattaa jotain auttaa, vaikka onkin varmaan monelle tuttu:
http://koti.welho.com/z14/sarjakuvat/lannensarjat/lannentie/lannentie.html

muoks: taisi mennä pahasti offtopic, poistakaa vaan jos haittaa...

[Hege]

Toistaiseksi ei ole tainnut tulla vastaan kuin yksi piirtäjä jonka jäljestä en ole suuremmin pitänyt eli Tarquinio, jäykkää eikä kohtaukset oikein toimi.
Ja useimmiten kohtauksien kannalta ei ole tärkeää millainen lamppu huoneessa on vaan mitä huoneessa tehdään, ei se millainen ase ampujalla on vaan se mitä aseella tehdään jne.
Yksityiskohtainen tunnistettavuus ei ole kerronnan kannalta oleellista vaan se mitä milläkin/missäkin tehdään. Haetaan siis tilannetta ja tunnelmaa.
Niinkin hutaisemalla tehdyn näköistä kuin Milazzon jälki on, se kuitenkin toimii koska esim. ihmisten asentojen/liikkeen kannalta tärkeät asiat ovat kohdallaan, vaikka viiva luikertaa eloisasti ei lukijalla ole ongelmia todeta mitä tapahtuu. Samalla vältetään liiallinen jäykkyys kuvista.

Giraud suorastaan briljeeraa yksityiskohtaisella kuvauksella Blueberryissä ja se että
Blueberry ei mene onnettomaksi patsasteluksi katsottakoon osoitukseksi herran taitojen ylivertaisuudesta. Lisäksi kyseessä on ajankohta jonka kuvasto ja maisemat ovat minulle tuttuja pääasiassa elokuvista. Niinpä on lopulta yhdentekevää kuinka yksyiskohtaisia stetsonista repäistyt maisemat ja paikat ovat, kunhan lukiessa tulee tunne siitä missä ollaan.
Sarjakuvassa ei ole kyse todellisuuden pikkutarkasta jäljentämisestä, sitä varten on keksitty valokuvat, vaan tarinoiden kerronnasta. Eikä yksityiskohtien tuijottamisella voida vähentää Milazzon ansioita (lännen)tarinan kerronnassa.

[The Spirit]

Yksityiskohtainen tunnistettavuus ei ole kerronnan kannalta oleellista vaan se mitä milläkin/missäkin tehdään. Haetaan siis tilannetta ja tunnelmaa.
Niinkin hutaisemalla tehdyn näköistä kuin Milazzon jälki on, se kuitenkin toimii koska esim. ihmisten asentojen/liikkeen kannalta tärkeät asiat ovat kohdallaan, vaikka viiva luikertaa eloisasti ei lukijalla ole ongelmia todeta mitä tapahtuu. Samalla vältetään liiallinen jäykkyys kuvista.

Nyt ollaan asian ytimessä. Itselle sarjakuvan tunnelma on aina ollut se tärkein juttu tarinan ohella. Ei haittaa jos piirrosten viivat eivät ole aivan tarkasti kohdallaan, sehän tekee lopputuloksesta vain mielenkiintoisemman. Lukijan omat silmät osaavat kyllä täydentää viitteellisenkin kuvan. Jos piirtäjällä on vielä vuosikymmenten kokemuksen tuoma varmuus ja rentous, niin lopputulos voi olla silmiähivelevän kaunista. Carlo Ambrosini ja Milazzo ovat omat suosikkini Ken Parkerin piirtäjistä.

[Samppa]

Uuden Parkerin takakannen ylempi kuva on yllättävän härski...

[Asko AA]

Uuden Parkerin takakannen ylempi kuva on yllättävän härski...

Mutta kattokaas, mitä kevääksi on luvassa:
"Un principe per Norma"

Ei lainkaan härskiä, vaan hunajaisen somaa ja nättiä!