Sarasvatin hiekkaa

[Lurker]

...faktapohja oli hiukan vetelä

Oho! Faktapohja oli tässä teoksessa kaikkea muuta kuin "vetelä".  Ja ei kai se synti ole, jos sarjakuvassa on tendenssiä?

[Toni]

Yhdyn albumin - lähes - kritiikittömiin kehujiin, kuten tuoltakin voi huomata (tosin olen jo saanut kuulla, ettei kriitikon sovi arvostella teoksia, joista sattuu pitämään, se ei kuulemma ole objektiivista):
http://babeknabel.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=1366&Itemid=108

Täytyy kuitenkin myöntää, että eräissä Lietzenin huomautuksissa piilee totuuden siemen.

Näissä kirjoituksissa hauskin veto oli kyllä tuo Tertsin heitto, että Hesariin albumin arvostellut Jussi Ahlroth olisi jotenkin epäpätevä puhumaan sarjakuvista laajemmin.

Vaikka tällä kertaa olenkin Ahlrothin kanssa aika eri linjoilla, niin totuushan kuitenkin on, että mies on kirjoittanut esim. parikin äärimmäisen syväluotaavaa jenkkisarjakuva-artikkelia, joiden analyysien taso saa vaikkapa mun ja Otto Sinisalon tekstit näyttämään heppoiselle hupikauralla (and proud of it!).

Näillä viittaan Tähtivaeltajissa 2/96 ja 1/97 julkaistuihin juttuihin, joista ensimmäinen sukeltaa 12-sivun voimin Peter Milliganin & Duncan Fegredon Enigma-sarjiksen syövereihin ja toinen 13-sivun edestä Grant Morrisonin tuotannon keskelle.

Yleensäkin on aina hauska kuulla tuohtuneita kommentteja kriitikoiden epäpätevyydestä ihmisiltä, jotka itse eivät selvästikään tiedä kyseisestä kriitikosta mitään.

Omana, tuoreena esimerkkinä voisin mainita paritkin vihaiset vastineet Tähtivaeltajassa julkaistusta nihkeästä Death Note -arviosta. Olen mm. saanut kuulla, että kriitikko ei saisi haukkua monien fanien arvostamaa sarjaa, sekä sen, etten selvästikään tiedä mitään japanilaisesta sarjakuvasta - teiniltä, joka ei ollut edes syntynyt silloin, kun ryhdyin kirjoittamaan mangasta...

[Lönkka]

joista ensimmäinen sukeltaa 12-sivun voimin Peter Milliganin & Duncan Fegredon Enigma-sarjiksen syövereihin

Olinkin ehtinyt unohtaa että tämä käsittämättömän syvääluotaava, hieno ja kattava artikkeli oli Jussin. Propsit siitä miehelle!

Omana, tuoreena esimerkkinä voisin mainita paritkin vihaiset vastineet Tähtivaeltajassa julkaistusta nihkeästä Death Note -arviosta. Olen mm. saanut kuulla, että kriitikko ei saisi haukkua monien fanien arvostamaa sarjaa

Silkkaa parhautta!

Ajattelepa Toni että kun sitten aikanaan ollaan köyhäintalolla kunnallisessa laitoshoidossa likimain köytettyinä sänkyyn niin tämmöiset sankarit "huolehtivat" meistä... 

[Ami]

Etisn tätä ketjua ensin tuolta eurooppalaisten sarjakuvien osastolta.
Arvostelu.

[Lurker]

Varsin suopea arvostelu Forbidden Planet International -blogissa.
The Sands of Sarasvati
(...)
It’s an unusual piece of ‘hard’ SF in the comics world and one that would, I think, appeal very much to those (myself included) who enjoy reading the books of Kim Stanley Robinson. It’s a fascinating series of events, both contemporary and historical, and utterly compelling (I found it hard to stop reading even late at night).
http://forbiddenplanet.co.uk/blog/?p=10718

Kunpa tämä nyt löisi läpi maailmalla ja kustannussopimuksia syntyisi!!

[Antti Vainio]

Pari sanaa ku nyt albumin lopulta luin. Grafiikkapuolesta olen samaa mieltä kuin enemmistö, kertakaikkiaan hienoa työtä. Oma epäkorrekti mielipide on että sarjakuvaa varten noita henkilöitä olisi voinut muuttaa hollywoodilaisempaan suuntaan. Kaikki ovat niin pumpselihöppeli samaa mieltä keskenään ja muutenkin mukavia. Halimisen lomassa ne luennoivat ilmastonmuutoksesta. Ihmiskunta yhdessä rakentaa tuulimyllyjä. Tällainen kiinnostaa vain niitä jotka muutenkin tykkäävät halimisesta ja tuulimyllyistä.

Jos siellä olisi ollut yksi Kimmo Sasi-tyyppinen hahmo    seassa kertomassa että koko touhu on viherpiiperöiden kusetusta niin dialogiin olisi tullut enemmän särmää. Jos tämä Sasi olisi ollut yksi pelastuneista niin loppuun olisi tullut joku koukkukin.

[Reima Mäkinen]

Albumi ja Kvaakin tekstit sekä muutamat linkit tullu koluttua tämän tärkeän teoksen tiimoilta. Kirjaa en ole lukenut (ja tuskin tulen lukemaankaan).

Pitkälti yhdyn sarjakuvan saamaan suitsutukseen. Piirrosten ja värien lisäksi voisi kehua myös mainota tekstausfonttia sekä teknistä toteutusta. Joku voisi kertoa tussasiko Kaakinen käsin vai koneella? (Tuo näyttää niin hämäävän paljon vektorijäljeltä?) Värityksessä on käytetty, lähinnä varjoissa, hienosti erilaisia rouheita kuviointeja ja pintoja.

Pidättäydyin tarkoituksella muiden arvioiden lukemisesta ennen teokseen tutustumista. Alrothin arvion tosin taisin HS:ta lukea ja jos siinä toivottiin enemmän amerikkalaista tai japanilaista otetta, kuten tässä ketjussa vihjataan, niin olen samaa mieltä. Tämä toive liittyy kuitenkin lähinnä ihmiskuvaukseen ei siihen että kaipaisin toimintaa. Kuten Sarjis-Finlandia-ketjussa mainitsin, maailmoja syleilevä megalomaaninen juoni alkoi saada mielessäni camp-ulottuvuutta.

Tolppanen:

...halusin sarjakuvan olevan uskollinen alkuperäisteoksen hengelle.

Kuulemma myös alkuperäisteoksen henkilöt ovat pahvisia. Koko vahva sanoma ja faktat olivat todellakin uskomattomia (sitä scifiä  ) ja koska henkilötkin jäivät tunteettomiksi sarjakuvaan on vaikea suhtautua sen vaatimalla vakavuudella.

Tolppanen:

...konflikti syntyy ihmisen ja luonnon välille.

Konflikti syntyi joo, mutta elokuvien ja sarjakuvien kuluttajana en ole tottunut tällä tavalla kuvattuun konfliktiin. Siis luonto suuri - ihminen pieni. Vedenpaisumus ja tsunami suuri ja väkivaltainen - ihminen pieni.

Epilogia pidän aivan turhana (ja se lisää sitä camp henkeä huomattavasti). Kirjan olisi voinut hyvin lopettaa siihen megatsunamiin tai viimeistään kuvaan veden valtaamasta kaupungista.

Vasta Isomäen kommentit, varsinkin sarjikseen liitettynä tekevät tuosta skenaariosta minulle uskottavan. Ehkä se johtui vain siitä että olin naiivi kun en tiennyt esimerkiksi sitä että:

The major sources of sea level rise are thermal expansion of warming ocean water and melting of glaciers and ice sheets. Mountain glaciers and small ice caps contain enough water to rise global sea level by about 0.5m, while the Greenland and Antarctic ice sheets contain enough water to raise sea level by about 70m. 
lähde: http://www.socc.ca/faq_e.cfm

Sen tuulimyllyhepun käsittelyn olisi tosiaan voinut jättää vähemmälle tai sitten sitä olisi voinut tuoda erilailla tai enemmän esiin. Kohtaus jossa maailman yhteisponnistuksella viritellään niitä tuuli-lumimyllyjä on muutamassa ruudussa visuaalisesti komea, mutta silti todella epäuskottava. Ajallisesti tämä siirtymä oli vaikea hahmottaa, eikähän sitä taidettu sarjakuvassa kertoakaan että kuinka äkkiä ja minkälaisen väännön jälkeen se lumetusmyllytuotanto polkaistiin käyntiin. Kolmas luku olikin minusta tarinan kannalta heikoin. Jännittävintä sarjakuvassa oli, kuten todettu, laskeutuminen sinne kadonneeseen metaanijärven onkaloon.

Vainion Antin tapaan olisin kaivannut väriä henkilökaartiin. Ymmärrän kuitenkin sen valtavan työn jonka Tolppanen ja Kaakinen ovat tämän kanssa tehneet, ja lopputulos on todellakin komea. Tietojen rinnalla tunteet loistavat valitettavasti poissaolollaan tarinassa ja se vaan minua harmittaa.

[pertti jarla]

Ja ei kai se synti ole, jos sarjakuvassa on tendenssiä?

  Eipä tietenkään. Useimmissa sarjakuvissa on jotain tendenssiä, mutta jos message on luokkaa "ihminen on raadollinen ja maailma on viidakko", niin se saa vain suitsutusta. Sarasvatin hiekan edustama ekologisuus ja muut epämuodikkaan idealistisuuden merkit meinaavat herättää helpommin närästystä.

  Se vähän tökkii, että jos löydetään merenpohjasta jäänteitä muinaisesta kulttuurista (kaipa niin voisi käydäkin), niin pitää aina vetää Platonin Atlantis-tarina mukaan. Olisihan tuo kiinnostava uutinen muutenkin, ilman että pitää vetää tuo väärinymmärretty vertaus esiin. Muuta valittamista en olekaan vielä löytänyt.

[VesaK]

Se on vekkulia, että vaikka jääkaudella ei ollutkaan Nina Mikkosia, ilmasto on silti muuttunut aina aika ajoin. Ihminen on tällä pallolla häärinyt vasta vaivaiset 10.000 vuotta ja nyt jo kehtaa olla ottamassa moisesta koko kunniaa. Onhan se toki melkoinen saavutus tämmöiseltä porukalta, aika veli- ja sisarkultia ollaan -kun pallon antoivat niin het piti alkaa särkeä. 

Vaikka minä en nyt ihan täysillä Sarasvatin hiekan sarjakuvaversiolle lämmennyt, jäätikköni suli kyllä itsensä alkuperäisen teoksen kohdalla. Vielä enemmän tykkäsin Isomäen anti-Ludlumilaisesta eli ei-äksönromaanista Litium6. Senkin voisi sarjakuvata, ja lopputulos ehkä olisi jopa sutjakampi. 

[JJ Naas]

  Eipä tietenkään. Useimmissa sarjakuvissa on jotain tendenssiä, mutta jos message on luokkaa "ihminen on raadollinen ja maailma on viidakko", niin se saa vain suitsutusta. Sarasvatin hiekan edustama ekologisuus ja muut epämuodikkaan idealistisuuden merkit meinaavat herättää helpommin närästystä.

Aivan. Minäkin mielelläni lukisin enemmän sarjakuvia joissa päähenkilöt olisivat joskus aidon kiinnostuneita jostain muustakin kuin omasta navastaan.

[tmielone]

Vähemmän sarjakuvaa lukevat työkaverini päätyivät lukemaan/kautta selailemaan Sarasvatin hiekkaa ainakin osittain Finlandialla palkitsemisen seurauksena. Kommentit eivät kuitenkaan olleet ylistäviä. "Tarina oli sekava ja poukkoileva." "Värit ovat ihan liian synkät. Ei tälläistä jaksa lukea." "Miksi noista hahmoista on pitänyt piirtää noin rumia?"

Kuvituksen suhteen olen täysin eri mieltä kuin tuttavani, mutta kieltämättä tarinan suhteen olen samoilla linjoilla. Mutta pikkuvioistaan huolimatta lukemisen arvoinen teos, jota suosittelen kaikille.

[Lurker]

Vielä enemmän tykkäsin Isomäen anti-Ludlumilaisesta eli ei-äksönromaanista Litium6. Senkin voisi sarjakuvata, ja lopputulos ehkä olisi jopa sutjakampi. 

Kannatetaan! L6 on aidosti kova ja tyly teos, joka näyttää kaiken maailman remeksille "närhen munat".

Kirjakaupoissa Sarasvatin hiekkaa -albumi on nostettu taas näkyvästi esiin. Toivottavasti myy.

Ministeriä peesatekseni: Sarjakuva tarvitsee markkinointia, markkinointia ja vielä kerran markkinointia.

[Timo Ronkainen]

Niin niin, onhan ilmasto muuttunut rajustikin historian aikana jääkausista aina hikisiin porotuksiin asti, mutta näin "jälkikäteen" tarkasteltuna nopeasti tapahtuneilta vaikuttaneet muutokset ovat olleet helevetin hitaita, eli tapahtuneet kymmenien ja satojen tuhansien vuosien aikana, ei sadan kuten nyt. Sitä en tiedä, kun en ole klimatologi, tai muukaan tietäjä, että miten kurantteja nuo Isomaen visiot ovat, mutta tieteilijän koulutushan hänellä on ja toki jo enemmistö tieteen tekijöistä on hyväksynyt ilmastonmuutoksen faktana. Se näkyy jo monessa paikassa. Miten pahaksi äitynee, jää nähtäväksi. Valmistautukaa kaikkiin uhkakuviin, mutta ei se maalima lopu siltikään, sitä kylttiä on turha kantaa. Vain ihmiset (ja pirusti eläinlajeja valitettavasti siinä sivussa) kuolevat, planeetta jää. Hyvä niin.Tai sitten ihminen valloittaa avaruuden ja pilaa kaikki maankaltaiset planeetat. On yksi hörhöteoria, että Venus on yksi muinaisihmisten aikoinaan kasvihuonekaasuin pilaama planeetta. Ög. 

Timo

[PetriT]

Ministeriä peesatekseni: Sarjakuva tarvitsee markkinointia, markkinointia ja vielä kerran markkinointia.

Pieni mainos siis sallittakoon... tekijät signeeraavat Helsingin keskustan Akateemisessa kirjakaupassa Kirjan ja ruusun päivänä 5.5. alkaen klo 15. Paikalla ovat ainakin Petri ja Jussi, Ristokin jos ehtii edellisestä menostaan ajoissa.

[Lurker]

Risto "The Oracle" Isomäen ennustukset alkavat käydä yksi kerrallaan toteen. Valitettavasti.

Merenpohjan metaanikasaumat alkaneet purkautua
"Alaskan yliopiston tutkimusretkikunta on havainnut ilmastontutkijoiden pitkään pelkäämän ilmiön, kertoo BBC. Merenpohjaan keräytyneet metaanikasaumat ovat alkaneet purkautua Jäämerellä Siperian pohjoispuolella." (YLE)

Tämä on siis totta, ei fiktiota.