Apuva! Tarvitsen...

[J.A. Laivamaa]

Hei, aloin tekemään uutta sarjistani ja sen on tarkoitus
olla sellaista film noir -dekkaria, mutta mulla olisi pari kysymystä;

1. Mikä on hyvä tussi synkän ympäristön tekemiseen?
2. Mikä olisi hyvä paperi? (olisi hyvä jos se sopisi tavalliseen kopiokoneeseen?)
3. Hahmottelukynä?
4. Kumi?
5. Muuta tähän tarkoitukseen?

[Hazart]

Oikeastaan näistä kaikista kysymyksistäsi on omat keskusteluketjunsa. Pienellä selailulla tai haulla löydät ne heleposti.

Esim. otsikko: Paperin valinta on pari ketjua alaspäin... Samoin tussausvälineet... tässä välineet ja oppaat osiossa.

 

[Neittis]

Oikeastaan näistä kaikista kysymyksistäsi on omat keskusteluketjunsa. Pienellä selailulla tai haulla löydät ne heleposti.

Esim. otsikko: Paperin valinta on pari ketjua alaspäin... Samoin tussausvälineet... tässä välineet ja oppaat osiossa.

 

Aevan varmasti on, mutta eipä ole sellaista missä kysyttäisiin näitä kaikkia yhdessä.

[Veli Loponen]

Aevan varmasti on, mutta eipä ole sellaista missä kysyttäisiin näitä kaikkia yhdessä.

Eikä sellaista välttämättä tarvitakaan. Kuitenkin yleisiä ketjujakin on. Ihan pikaisella haulla löytyi nämä kaksi:
Apua keltanokalle
Aloittelijoille vinkkejä

[keijoahlqvist]

Väärän kumin valinta voi kaataa koko hankkeen.

[Anssi Rauhala]

Väärän kumin valinta voi kaataa koko hankkeen.

Se mitään kaada, mutta itse olen kyllä kovasti tykästynyt niihin muovailtaviin, sinitarran näköisiin pyyhegummeihin, jotka kiitettävästi irrottavat pehmeähkön (2B) lyijyn jäljen paperista. Myös esim. 160- tai 180-grammaisesta kopiopaperista, jota olen joskus käyttänyt ihan oikeisiinkin töihin. Ainakin Canonin kopiopaperivalikoimassa on noita tanakampia ihan konttoritarvikehyllyissä saatavilla.

Ja laajoja mustia alueita varten ei ole mitään parempaa kuin kunnon sivellin ja pullollinen piirustustussia (itselläni on aina vain suosikkina se Pelikan A numero 17 Schwarz, vaikka toiset suosittelevat muita merkkejä ja vaikka mitä Indian Inkkejä).

[Rami Selin]

Jos paperilla on aikomus saada mustaa ja paljon, on Anssin suosittelema instrumentti oiva valinta. Itsellä on yhä käytössä kolme (no, 2,5 ehkä) vuotta vanhat Raphael 8404-sarjan siveltimet, jotka ovat kyllä hintansa jo maksaneet takaisin. Tussimusteena toimii Talensin Indian Ink. Minulle se on kelvannut, mutta ehkä parempaakin on tarjolla. Pelikanista (muistaakseni se oli merkki) on huonot muistot ainakin hajun perusteella.

Aikoinaan kehuin Cansonin papereita täällä, mutta nyt olen tykästynyt Lanan 1590 Esquisseen, jota saa akateemisesta A3:na kohtuu hintaan (A4 on porvareille). Toimii vesiväreilläkin loistavasti. Bristolin kiiltopapereita en ole koskaan ymmärtänyt. Ehkä joku piirtäjä osaa arvostaa niitä, ehkä.

Hahmotteluun tuo 2B on hyvä valinta. Itse en lyijikyniä sarjakuvia piirtäessä käytä, mutta uskaltaisin väittää, että 4B:kin olisi ihan käytökelpoinen, mutta tämä kaikki riippuu niin paljon omasta työskentelystä ja tyylistä.

Kumi? Ne ovat sellaisia pikkuisia objekteja, jotka tuhraavat paperit ja roskaavat koko työpöydän. Suosittelen siis käyttämään luonnosteluun sinikynää eli tavallista sinistä värikynää, jota skanneria ei ota siirrettäessä sarjakuvaa digimuotoon. Säästää aikaa turhalta kumittamiselta.

Tarvitsetko muuta tähän tarkoitukseen? Rauhaa. Sitä ei aina helpolla löydä, mutta näinä yön pikkutunneilla se saattaa ryömiä kolostaan. Onnea mestäksykseen!

[J.Vehnä]

Itsellä on yhä käytössä kolme (no, 2,5 ehkä) vuotta vanhat Raphael 8404-sarjan siveltimet, jotka ovat kyllä hintansa jo maksaneet takaisin.

Ah, siinäpä ihQ sivellin! Itse käytän pelkästään tuota raphaelin 8404 kun en ole parempaa vielä löytänyt. Niitä on mennyt varmaan jo semmoset 20-25 kpl.
Musteena pelikaania. Paperina tällä hetkellä sellaista mitä lie paperia, jonka lehtiön kannessa lentelee joutsen. Näkyy olevan vieläpä vesipaperia.

[Ossi Hiekkala]

Kumi? Ne ovat sellaisia pikkuisia objekteja, jotka tuhraavat paperit ja roskaavat koko työpöydän. Suosittelen siis käyttämään luonnosteluun sinikynää eli tavallista sinistä värikynää, jota skanneria ei ota siirrettäessä sarjakuvaa digimuotoon. Säästää aikaa turhalta kumittamiselta.

Eipäs tuomita kumeja. Hiilikumi (sellainen sinitarramainen) on kaikki mitä tarvitset. Paitsi joskus sellainen kynämäinen kumi, jossa se kumi on varsin karkeata. Sillä saa raapustettua tussimokia pois ja tarkempia alueita.

[Rami Selin]

Eipäs tuomita kumeja.

Eihän täällä ketään/mitään tuomita, mutta eikö sinikynä ole kuitenkin kätevämpi. Ei tarvitse nähdä lainkaan vaivaa, kun skannaa sivut.

[keijoahlqvist]

Eihän täällä ketään/mitään tuomita, mutta eikö sinikynä ole kuitenkin kätevämpi. Ei tarvitse nähdä lainkaan vaivaa, kun skannaa sivut.

Olisin samalla kannalla. Lyijykynistä ja kumeista on vain haittaa.

Vaan olipa hankala netistä tilata lyijytäytekynään sinisiä lyijyjä. Lopulta löytyi vain 0.5-millisiä jotka katkeilee yhtä mittaa. No, värikynä parempi.

[Rami Selin]

Vaan olipa hankala netistä tilata lyijytäytekynään sinisiä lyijyjä. Lopulta löytyi vain 0.5-millisiä jotka katkeilee yhtä mittaa. No, värikynä parempi.

Lyijytäytekynä...
Kyllä sen pitää olla semmoinen, jota joutuu vähän väliä teroittamaan. Tulee sellainen tekemisen meininki mieleen
Nuo 0.5-milliset normilyijyt ei mua kiusaa katkeilemisilla, liekö siniset veljensä jotenkin heikompia.
No, enpä rupea tuollaisia kumminkaan tilaamaan netistä, kun käytän sinikynää vain ruuturajojen hahmottelemiseen. Vanhat kaapin perukoilta löytyvät sveitsiläiset siniset puuvärit kelpaavat tähän käyttötarkoitukseen varsin mallikkaasti.

[pertti jarla]

Eihän täällä ketään/mitään tuomita, mutta eikö sinikynä ole kuitenkin kätevämpi. Ei tarvitse nähdä lainkaan vaivaa, kun skannaa sivut.

Mulla 3h-lyijykynän jälki häviää kokonaan kun piirrän päälle tussilla ja skannaan bitmappina. Yleensä kyl tussaan lyijykynäluonnoksen pohjalta toiselle paprulle valopöydällä. Silloinhan se lyijykynä voi olla vaikka kuinka pehmee jos haluan. Suosittelen.

[Wiljami]

Kumi? Ne ovat sellaisia pikkuisia objekteja, jotka tuhraavat paperit ja roskaavat koko työpöydän. Suosittelen siis käyttämään luonnosteluun sinikynää eli tavallista sinistä värikynää, jota skanneria ei ota siirrettäessä sarjakuvaa digimuotoon. Säästää aikaa turhalta kumittamiselta.

Tämä on minua aina ihmetyttänyt. Miten sen sinisen saa näkymättömiin? Tarvitaanko erityisen hieno skanneri tai jokin tiettty asetus? Itse tätä nimittäin joskus huvikseni kokeilin ja ei ne siniset mihinkään kadonneet. Tiedän, että se toimii, mutta miten?

[Veli Loponen]

Skannerissa tai sitten Photoshopissa häivytetään sininen. Ei siinä minun mielestäni ole yhtään sen helpompaa kuin lyikkäreilläkään (ainakin mulla lyikkärit katoavat suht helpolla ja nopealla käyrien säädöllä).