Marko Turunen

[Tertsi]

Frémok
La mort rôde ici g(Coll. Vox) - Turunen


Mikäs tää on? Suomalaista sarjakuvaa ranskaksiko?
Bongasin tollasen teoksen Bdparadision tulevien julkaisujen listalta.
Frémok on siis kustantaja.

[Raaka]

Osoitteessa
  http://www.fremok.org/livres/lamortrodeici.html
näyttää olevan lisäinfoa.

[Timo Ronkainen]

Sehän on Kuolema seuraa kintereillä -käännös.
Arvostelu suomen kielisestä originaaliteoksesta Katuojassa:
http://www.iwn.fi/kk/katuoja/kk_katuoja_090903.htm

Timo

[MarkoT]

Sehän on Kuolema seuraa kintereillä -käännös.
Arvostelu suomen kielisestä originaaliteoksesta Katuojassa:
http://www.iwn.fi/kk/katuoja/kk_katuoja_090903.htm

Timo

La mort rode ici on todellakin Kuoleman kulkee kintereillä sarjakuvakirjan ranskankielinen versio (Ja tyylikkäämpi. Painettu metallinhohtoisella pronssilla!). Arvostelu suomenkielisestä löytyy Reima Mäkisen kirjoittamana Kvaakin albumi arvosteluista.
http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=362
Katuojassa oleva arvostelu on saman teoksen ensimmäisestä kolmanneksesta, mikä julkaistiin 2003 syksyksyllä. Kuoleman suomenkielisiä näytesivuja löytyy osoitteesta http://www.daadabooks.com

MarkoT

[KH]

mutta apua, miksi R-rautanainen näyttäisi olevan uudessa albumissa "R-raparegar" vaikka edellisessä se  oli vissiin "Graterwoman"? Eikö moisessa ole vaarana, että ranskalaiset luulevat pian Muukalaisen olevan huikentelevaista sorttia?

[roju]

mutta apua, miksi R-rautanainen näyttäisi olevan uudessa albumissa "R-raparegar" vaikka edellisessä se  oli vissiin "Graterwoman"? Eikö moisessa ole vaarana, että ranskalaiset luulevat pian Muukalaisen olevan huikentelevaista sorttia?

Rapariga on tyttö portugaliksi. Jotain iloa kesäyliopiston kielikursseistakin, näemmä.

[roju]

Turunen trilogioineen on Fremokin (kustantajansa) parhaiten myyvä tekijä tällä hetkellä. Ja lehdissä näkyy ylistäviä arvosteluja sen verran taajaan että pientä ilmiön tuntua on ilmassa. Bongasin jutut Libestä ja Zurbanista, vielä tsekkaamatta Telerama ja esmes Le monde (joka kyllä tulee CCF:n kirjastoonkin Helsingissä).   

[VesaK]

"Marko Turusen sarjakuvaoriginaaleja ja kuvituksia esillä Le Monte-en-l`air sarjakuvakirjakaupassa 26.1 - 7.2.2006.
Le Monte-en-l`air, 6 rue des Panoyaux, 75020 Pariisi"

Tuohon näyttelyyn ei taida moni enää ehtiä, mutta muuten kannattaa käydä kyseisessä puodissa - näyttelyt ovat lyhyitä mutta laadukkaita, nytkin oli Turusen kuvien ohella esillä vielä edellistä showta, Joann Sfarin originaaleja. Paikka oli erinomainen myös kirjalliselta tarjonnaltaan, sekä uutta että vanhaa, enimmäkseen pienkustantajien sarjakuvaa oli tarjolla. Suurin osa tietenkin vain ranskaksi. Toivottavasti liike pysyy pystyssä.
Siellä Pere-Lachaisen hautuumaan liepeillä sijaitsee, eli samalla reissulla voi käydä kurkkaamassa useammankin korvaamattoman julkimon monumenttia.   

[enginigger]

Tuli tässä taannoin tehtyä lähes historiallinen hankinta ja sijoitin parin viikon ruoka-euroni kotimaiseen sarjakuvaan. Olihan tämä lihat puntarissa lämmitellyt alitajuntaa jo aikapäiviä sitten kuukauden kotimaisena ja jäänyt kaivertamaan ilmeisen tehokkaasti jonnekin aivolisäkkeen tienoille.

Ihmettelen kyllä kun ei tästäkään taida olla ketjua aloitettu (koitin hakea) ja eipä taida arvosteluakaan olla vielä. (kiireitä pukkaa?)

Virallisestihan opus ilmestyi kuun vaihteessa Tampere kuplii festareiden aatoksi ja on ollut tilattavanakin monesta nettikaupasta kolmisen viikkoa.

Ensimmäisenä aistini sekoittuvat jännään teolliseen ylijäämätuotoksen puhtaaseen tuoksuun ja silmät kieroon vetävään 3D-efektillä varustettuun kanteen. Albumin ominaistuoksu on tuntuu tutulta, hetkinen, sehän on Lahti - business city. Albumin materiaali on karheaa ja lukiessa se imee syleilyynsä Turusen karheat piirroksen. Tarinat ovat koskettavia, absurdia, hauskaa ja toisaalta myös surullista. Elämää. Painosmateriaalin puolesta ratkaisu on halpa, mutta toisaalta tämä elämänmakuinen teos ei toimisi liian siloitelluilla sivuilla.

Tekijälle itselleen tämä on kuulemma ollut ikuisuusprojekti jonka hän on vihdoin saanut valmiiksi. Teoksena se on taas aivan erilainen kuin aikaisemmat ja Turunen onkin ilmeisesti hakenut tietoisesti vaihtelua teostensa tyylissä. En ole koskaan aiemmin lämmennyt hänen tuotannostaan, mutta nyt tuntui että osat loksahtivat kohdalleen. Jotkut saattavat vierastaa Turusen jopa raakaa värienkäyttöä, mutta värit on valittu hyvin ja ne tukevat tunnelmaa joka pysyy vahvana.

Pitkä sukukertomus, 6 vuosikymmentä koiranelämää, on strippimuodossa toimiva ratkaisu. Albumin sivuilta on löysät karsittu pois ja se on tiivis. Kerronnallisesti pidempinä tarinoina perinteisen kaavan mukaan tehtäessä olisi pitkästyminen voinut olla kohtalona, mutta strippimuotoon tekeminen on jättänyt olennaisen jäljelle. Voin lämpimästi suositella tutustumaan tähän teokseen.

[ubu-kauppa]

Hieman myynninedistämistä. Albumia on saatavilla seuraavilta jälleenmyyjiltä:

Kuopion Halpakirja (Kuopio)
Antikvariaatti Lukuhetki (Jyväskylä)
Lahden antikvaarinen kirjakauppa (Lahti)
Bukra (Tampere)
Makedonia (Tampere)
Sammakon kirjakauppa (Turku)
Turun kirjakahvila (Turku)
Akateeminen kirjakauppa (Helsinki)
Kiasma (Helsinki)

Internet:
Daada
Kreegah Bundolo
Zum Teufel

[Grezen]

Turunen on siis ilmeisesti Marko Turunen? Voisi mainita tekijän koko nimen ketjun aloitusviestissä, että daijummatkin pääsevät perille asioista.

Enginiggerille haluaisin muistuttaa, että keskustelua syntyy, vasta kun sitä synnyttää. Se, että Kvaakissa on arvosteltu tiettyjä teoksia tai aloitettu niistä ketjuja/kommentoitu niitä, on etupäässä oman aktiivisuuden ansiota. Jos oma lemppariteos on jäänyt arvioimatta tai keskustelu on ollut hiljaista, ei taustalla ole mitään salaliittoa. Itse saa ja pitää olla äänessä, jos joku aihe kiinnostaa erityisesti.

Kyllä minunkin mieltäni tietysti lämmittää aina, kun omat jutut huomioidaan. Mutta harvoin itselläkään on mitään erityistä sanottavaa kaikista lukemistani sarjakuvista, joten on ihan ymmärrettävää, jos kommenttia ei tipu tai jos palautetta tulee kerran puolessa vuodessa. Sekä keskustelijat että arvostelijat kirjoittavat foorumille omalla ajallaan ja ilman palkkaa.

[enginigger]

Hahaa! Et aivan oivaltanut vielä syvimpiä tarkoitusperiä. Olen katalyytti, joka kiihdyttää reaktioita iskemällä muutamia mielipiteitä sinne tänne. Eli ilmeisestikin synnytän tai autan synnyttämään keskustelua. Vaikkakin jotkut ottavat nenänvarteensa ja alkavat väittelyn, köydenvedon tai jonkinlaisen merimiespainin siitä kenen mielipiteet on oikein.

Mutta tämä Marko Turusen sarjakuva oli pääasia. Palataan aiheeseen.

[W]

Mutta sen sait aikaan enginigger että ostin eilen albumin.
Tampereella oli  se vaikutus, että se mitä albumeja lähdin ostaaan en ostanut vaan vallan muuta.

[ubu-kauppa]

Se mikä minua Turusen jutuista käytyjä keskusteluja ja kritiikkejä lukiessa eniten ihmetyttää on tarinoiden omituisuuden taivasteleminen. Joku kokee sen jopa niin uhkaavana ettei sen takia uskalla tutustua ollenkaan. Kun julkaisin Turusen esikoisalbumin, Rakkautta viimeisellä silmäyksellä, pieni ikuisuus sitten, tuli eräs invalidi raivoamaan minulle antikvariaatissa siitä ettei "tämmöistä saa tehdä!". Totesin siihen että apurahoilla se on pitkälti kustannettu ja hänen verorahoillaan täten maksettu joten parasta olisi olla mielissään. Siitäkös mies suuttui, runteli ensin Turusen albumin ja lähti sitten perääni kävelykeppi ojossa.

Tuntuu että taiteeseen ennakkoluulottomasti suhtautuvat, sarjakuvia epäsäännöllisesti jos ollenkaan harrastavat, pääsevät Turusen juttuihin helpommin sisälle. Ei heillä ole mitään vaikeuksia lukea ja ymmärtää Turusen tuotantoa. Äitini ei täytä kumpaakaan yllä mainituista kriteereistä mutta piti Tiskipäiväkirjaa mielenkiintoisena vaihteluna Asterixin ja Lucky Luken muodostamaan sarjakuvaruokavalioonsa ja osti kirjan puolelle tusinaa toimiston akkoja. Yhdessä he sitten naureskelivat Turusen tiskijutuille ja kokivat samaistumisen puuskia.

Tiskipäiväkirjahan lienee Kuolema kulkee kintereillä-kirjan tavoin otettu suoraan tekijän päiväkirjasta kuten monet muutkin Turusen jutut. Turusen tapa kuvittaa lakonista tekstiään on totta kyllä varsin omalaatuinen, (monasti populaarikulttuuriin liittyvien) assosiaatioiden kyllästämä. Siitä syntyy monitulkintainen kokonaisuus joka ilmeisesti on tylsämielisten perussarjakuvaan tottuneiden harrastajien mielestä vaikeaselkoista. Todellisuudessa albumit ovat helposti ymmärrettäviä tarinoita usein vaikeista aiheista.

Lihat puntarissa taasen pohjautuu pitkälti Turusen edesmenneen isän painiurasta kertovien lehtileikkeiden teksteihin.

Itselleni Turunen on Hagelbergin ja Aapo Rapin ohella se ainoa kotimainen tekijä jolta koko ajan odottaa että mitä tämä keksii seuraavaksi.

[Grezen]

Siispä muutin otsikon. Tässä voi tietenkin keskustella myös muista Turusen sarjakuvista.