Värien maailma

[Jööti]

Hieman hassusti nimetyssä aiheessa tarkoitys kysäistä, että lieneekö olemassa jotain oopusta jossa selvennettäisiin värimaailmaa, eli ihan alusta ja kaikenkattavasti sitä että mitkä värit toimivat yhdessä ja miksi, ja niin pitkälle kun aihetta pystytään käsittelemään. Oopuksen ei välttämättä tarvitse suoraan siis liittyä piirtämiseen/maalaukseen, vaan voi se olla ihan värien teoriaa ja yleistä oppia.

Värien harmonia on usein työn takana ja vaikka kokeilua ja opiskelua tapahtuukin, kiinnostaisi tietää hieman laajemmalti aiheesta. Joidenkin töiden värimaailmoja katsellessa voi vain mietiskellä että millä tuollainen kokonaisuus on keksitty kursia kasaan.

Eli onko kenelläkään tiedossa jotain väriopin raamattua? Nettisivutkin käyvät, mutta mieluusti muutakin kuin ziljoonia kuvia parin sanan lauseilla "selvennettyinä".

[Veli Loponen]

Onhan värioppia tarjolla monessakin kirjassa. Menepä siis vain vaikkapa kirjastoon ja kysyt värioppia käsitteleviä kirjoja. Tampereen seudun kirjastoissa hakukone löytää peräti 81 kirjaa aiheesta (no, ehkä kaikki ei ole siitä kokonaan).
Myös kirjakaupoista löytyy. Mitään en osaa nimeltä mainita. Iteltä kun löytyy vain Seppo Rihlaman englanninkielinen värioppi enkä sitäkään ole lukenut...

[Doc Lomapäivä]

Tämähän on klassikko: Albers, Josef: Värien vuorovaikutus. Netistä löytyy Albersin nimelläkin monenlaista.
Ja tässä toinen: Goethe, Johann Wolfgang von: Goethen värioppi

[Hazart]

Itse sain tästä tosi paljon irti. Lataa sivulta PDF-workshoppi ja käy lukemaan.

http://www.imaginefx.com/02287754332297800669/colour-theory-simplified.html

 

[juhaveltti]

Kaikella kunnioituksella, "Jööti", mutta kuvitteletko, että värien kehittyneen käytön, johon viittaat, on jotain, jonka oppii teorian kautta?

Kaikki ne teoriat juontaa luonnosta ja ihmissilmän optiikasta. Minä suosittaisin perinteistä luontoretkimaalausta - akryyli- tai öljyvärejä sekoittamalla ja hakemalla oikeita sävyjä ja rinnastamalla, kokemuksen myötä rohkeammin ja ennakkoluulottomammin kokeilemalla. Ja maalauksien tutkimista, värin ehdoton mestari on Matisse!!

[JanneT]

Kaikella kunnioituksella, "Jööti", mutta kuvitteletko, että värien kehittyneen käytön, johon viittaat, on jotain, jonka oppii teorian kautta?

Kaikki ne teoriat juontaa luonnosta ja ihmissilmän optiikasta. Minä suosittaisin perinteistä luontoretkimaalausta - akryyli- tai öljyvärejä sekoittamalla ja hakemalla oikeita sävyjä ja rinnastamalla, kokemuksen myötä rohkeammin ja ennakkoluulottomammin kokeilemalla. Ja maalauksien tutkimista, värin ehdoton mestari on Matisse!!

Mitään ei opi ilman harjoitusta, mutta kyllä värioppeihin kannattaa ehdottomasti tutustua. Itten ja Albers ovat hyviä hakusanoja. Ja miksei toki myös Goethekin.

Pyörää ei tarvitse keksiä aina uudelleen vaikka öh... ajotaito täytyykin oppia. 

[keijoahlqvist]

Väriaineita sotkemalla oppii vain subraktiivisista väreistä. Teoria pitää tutkia, muuten ei ymmärrä ilmiöstä mitään.

Tuo Rihlaman Värioppi kannattaa hankkia, se on monipuolisin teos.

Täällä on kattavin suomenkielinen tietovarasto:
http://www.coloria.net/

Meillä oli sarjislinjalla poikkeuksellisen toimiva värikurssi, jossa katsottiin missä suhteissa esimerkiksi vastavärit toimivat keskenään harmonisesti. Porukoilta pyydettiin sarjakuvasivu sekä inhokki- että lemppariväreillä. Kävi niin että inhokkivärit eivät enää olleet inhokkivärejä kun ne sai toimimaan yhdessä.

[juhaveltti]

Väriaineita sotkemalla oppii vain subraktiivisista väreistä. Teoria pitää tutkia, muuten ei ymmärrä ilmiöstä mitään.

Meillä oli sarjislinjalla poikkeuksellisen toimiva värikurssi, jossa katsottiin missä suhteissa esimerkiksi vastavärit toimivat keskenään harmonisesti. Porukoilta pyydettiin sarjakuvasivu sekä inhokki- että lemppariväreillä. Kävi niin että inhokkivärit eivät enää olleet inhokkivärejä kun ne sai toimimaan yhdessä.

Tuo inhokkiväritehtävä kuulostaa hyvältä. Minusta on ihan absurdia, kun ihmiset sanovat, että vaikka sininen on heidän lempivärinsä - kun ei ole olemassa mitään sinistä, on loputtomasti sävyjä, joista tietty määrä asettuu sinisen karsinaan. Ja sekin vaihtelee eri ihmisillä, mihin kunkin värin raja menee. Sekä kulttuurikohtaisesti, samaten tietyt väreille annetut mielteet ovat kulttuurikertymää.

On totta, että maalaamisessa, varsinkin paksuilla väreillä (akryyli, öljy), käsitellään väriä substraktiivisesti, mutta käytännössä se valo joka siitä maalista tulee silmiin on ihan samanlainen optinen ilmiö kuin mikä tahansa muukin. Ja vesivärejä käyttäessä se värin käyttö on tiiviimmin yhteistyössä sen valonheijastumisen hallinnan kanssa.

Voihan niitä värejä tutkia minkä tahansa väripahvien tai tietokonesoftan kanssa, mutta kuitenkin suosittaisin edelleen menemään sinne alkulähteille, eli omaan havaintoon.

En minä olisi saanut Ittenistä tai Albersista mitään irti, jos ei olisi ollut sitä maalaamisen kautta tullutta kokemusta siitä mistä voisi olla kyse. Ne teoriat ovat teorioita ilmiöistä, niiden karkeaa kesyttämistä.

[Doc Lomapäivä]

En minä olisi saanut Ittenistä tai Albersista mitään irti, jos ei olisi ollut sitä maalaamisen kautta tullutta kokemusta siitä mistä voisi olla kyse. Ne teoriat ovat teorioita ilmiöistä, niiden karkeaa kesyttämistä.

Eikös niiden ideana olekin että tehdään teorioiden mukaisia kokeita ja oivalletaan.

[keijoahlqvist]

En minä olisi saanut Ittenistä tai Albersista mitään irti, jos ei olisi ollut sitä maalaamisen kautta tullutta kokemusta siitä mistä voisi olla kyse. Ne teoriat ovat teorioita ilmiöistä, niiden karkeaa kesyttämistä.

Koulumme maalauksenope kuvaili, kuinka jotkut opiskelijat eivät tunnista värien sävyeroja eivätkä valööriarvoja ennen kuin viikon Albers-kurssin harjoitusten jälkeen.

Tuo subraktiivisten ja additiivisten värien eron kuvaaminen ei ole mahdollista ilman teorian esittelyä - ja havainnollistaminen vaatii esimerkkejä joilla värit muodostetaan valoilla tai toisaalta sekoittamalla.

[juhaveltti]

Koulumme maalauksenope kuvaili, kuinka jotkut opiskelijat eivät tunnista värien sävyeroja eivätkä valööriarvoja ennen kuin viikon Albers-kurssin harjoitusten jälkeen.

Olette oikeassa, nuo valööriarvot on varmasti yksi erinomainen asia, jota teoria voi avata. Ja erilaiset testailut voivat auttaa uusille urille, kun värien käytössäkin sitä saattaa helposti ajautua tiettyihin samoihin ratkaisukaavoihin - kaikki sitä kaavoittumista estävät jutut ovat hyvästä.

Minun pointtihan tässä oli se, että "Jöötin" viestistä sai sen kuvan, että tyyppi ei hirveemmin värejä ole tottunut käyttämään, ja väriteoria-kirjat ei ole se ensimmäinen askel oppimaan -kyse on kuitenkin taidosta, taiteesta.

[Jööti]

Kokeileminen ja harjoitushan se on tietysti kaiken aa ja oo, mutta näillä asioilla kun on selkeästi teoriapuolikin, niin eipä tuon katselusta haittaakaan luulisi olevan. Muiden töitä tutkimalla tietysti oppii myös, mutta jotkut eivät vain ole niin kovia jätkiä etteikö voisi oopuksia lueskella.

[Doc Lomapäivä]

Muiden töitä tutkimalla tietysti oppii myös

Itse olen oppinut eniten kopioidessani muiden maalauksia. Oikean sävyn etsiminen pakottaa sekoittamaan värejä ja opettaa uusia tapoja luoda värejä. Mestarien arvostus kasvaa kohisten. Venäläinen taidekasvatus perustuu kopioimiselle, ja siksi sieltä onkin tullut niin paljon mestareita (ja väärentäjiä).

[kalastajanvaimo]

Eikö ole niin, että värisilmää joko on tai ei?
Voiko sen oppia jostain kirjasta?
Mulla ei oo pätkääkää matikkapäätä ja en kyllä oppis sitä kirjastakaan.
Tottakai teoria auttaa, mutta..

[keijoahlqvist]

Eikö ole niin, että värisilmää joko on tai ei?
Voiko sen oppia jostain kirjasta?
Mulla ei oo pätkääkää matikkapäätä ja en kyllä oppis sitä kirjastakaan.
Tottakai teoria auttaa, mutta..

Luulin että sävelkorva joko on tai ei ole, kunnes opin virittämään kitaran. Samalla tavalla sävelkorkeuksien erot voi oppia kuulemaan kuin sävyjä oppii erottamaan harjoittelemalla.

Matikankin oppii harrastamalla.