Sarjari 61

[kaltsu]

Tupsahti uusi Sarjari postiluukusta ja huomasin että kaikki suosikkisarjani lehdessä ovat naisten tekemiä. Naistekijöiden kova taso ei sinänsä ole yllätys mutta nimenomaan Sarjarissa ovat yleensä miellyttäneet esimerkiksi Kapteeni Kuolion edesottamukset tai Jarkko Lehdon monimuotoiset tarinat.

Jep jep nuo naiset. Ekebomilta ja Tiitulta osaa jo odottaa hyviä juttuja mut iloisin yllätys taisi tällä kertaa olla Aura Ijäksen mainio kahvinkeitintarina. Okei olihan sen piirrosjälki hiukan mutkat oikovaa mut jollain tapaa rennointa ja luontevinta Auraa mihin oon törmänny ja juttukin kaikessa yksinkertaisuudessaan varsin hupaisa.

Vahvan naisrintaman täydensivät käsikirjoittaja Sinisalo tasaisen varmalla Tiskivuorolla ja Solja Järvenpää mukavan arkisilla mutta turhan irrallisilla pikkukatastrofeilla.

Olisiko Sarjari vaivihkaa lipumassa aikuisten poikien rujosta temmellyskentästä hitusen maanläheisempään suuntaan? Vai voiko oikeastaan mikään olla maanläheisempää kuin zombiet ja kaikki muu mukava mikä kuuden jalan syvyydestä kaivautuu?

[VesaK]

Tjoo, tuota, pitääpä uppoutua (ehkä ei ihan kuuden jalan syvyyteen) ja kirjailla arvio Sarjari kuusiykkösestä kvaakkiin. Hienoa, että suomen sympaattisin SM-piirtäjä Läjä Äijälä oli saanut kokooon peräti kahdeksansivuisen jutun. Tolkkuahan siinä ei juuri ole ja kuvitus on kierrätettyä (uudelleen piirrettyä toki), vaan on se silti aina niin hienoa lukea Läjää, kähä kähä.  

Minen kai sitten ymmärrä naisia yhtä hyvin kuin Kaltsu, mutta that shall be my triumph and my tragedy.

[Janne Kuusinen]

 Minusta tämä oli ihan parhaita Sarjareita. Otso Höglundin yksisivuinen tilitys oli lemppari: sarjakuvamuotoista tilitystä on aina mukava lueskella, etenkin, kun kirjoittaja on oikeassa. Tiskivuoro ja Kuolio eivät petä koskaan, Latva-Nikkola(?: "JL-N") ja Ijäs olivat mainioita yhden idean juttuja. Äijälä saa räsäset liikkeelle, mutta kyllähän rankistelullekin pitää julkaisukanava maassamme olla. Vai?

 Mutta se sisällysluettelo? Löysikö joku, minä en.

[Veli Loponen]

Selailin Akateemisessa. Sisällysluettelo oli takakannessa.

[Janne Kuusinen]

Ach, tää on niin noloa. Kun sokea piste on näin suuri, niin ihme, etten ole jo jäänyt auton alle tai jotn

[Veli Loponen]

No, kyllä mäkin vähän hämmennyin, kun se ei ollutkaan kolmossivulla. Ja takakantta ehdin tuijottaa vähän aikaa ennen kuin huomasin, että tässähän se. Oli vähän huonosti suunniteltu tuo väriyhdistelmä...Tai jotain.

[Reima Mäkinen]

Sisällysluettelo on ollut takakannessa jo abaut 4:n numeron ajan. Mä tein takakantta, mutta tietämättä väriä. Lisäksi antiikkinen painotekniikkamme vaatii karkean rasterin, jota yritin sitten fotarista ja muista ohjelmista saada printattua laserilla paperille reproa varten (älkää kysykö). Katastrofi, joo.

[Veli Loponen]

Tota mä mietiskelinkin yks päivä. Eli ilmeisesti siis Sarjari kuvataan vielä filmeille?

[Reima Mäkinen]

Niin tuskin sitä suoraan pelleille. Paperioriginaalien kanssa toimitaan. Osin tämä lienee päätoimittajastakin johtuva säätö, ei ole tultu edes kysyneeksi muita vaihtoehtoja.

[Veli Loponen]

Varmaankin yks koulukaveri on sitten saattanut tehdä sitä teille. Se kun muistaakseni on tuolla reprossa töissä... Täytyyki kysyä.

[Petteri Oja]

Justiin luin tämän. Lehti alkoi ja loppui hienosti, ja välissäkin oli kaikkea kivaa. Joitakin huomioita:

Tiskivuoro oli osuva ja hauska, niinkuin yleensä.

Otso Höglundin Vuonna 2004 oli osuva muttei kovin hauska. Tällaiseen synkistelyyn on valitettavan helppo huonoina päivinä yhtyä. Mutta ei liian usein, kun on toi katto liian matalalla ja köysi kovin paksu.

Tiitu Takalon Tulipalo Sankt Paulissa oli Sarjarin arkidraamoista ehkä paras. Juuri sopivan pituinen tarina joka jätti hyvän olon.

Hyvä oli myös Terhi Ekebomin Tulevaisuus. Piirrosjälki poikkesi edukseen ja idea toimi.

Lehteä dominoinut Läjä Äijälän 8-sivuinen jätti oudon mutta kummallisen olon. Mitään en tajunnut mutta luurankomies näytti hienolta.

Aura Ijäs piirtää kivasti, Kapteeni Kuolio on aina hyvä, kuten myös Nallen kumipukuiset naiset. Jarkko Lehdon, Juha Korhosen ja Solja Järvenpään lyhäreissä oli kaikissa ideaa, mutta toteutus ei mielestäni ollut täysin onnistunut.

Marko Latva-Nikkolan häädraama lehden lopussa oli ehkä eniten mun mieleeni tästä numerosta. Hienoa piirrosjälkeä ja tylyä huumoria, mitäs sitä muuta.

Ainoa juttu mikä ei toiminut oikein mitenkään oli Kristian Lehtosen Suolivoimaa Suomesta. Sori, en vain tajunnut.

Niin ja maailman ainoa ihminen ON todellakin sinkku.

t. Petteri

P.S. Kiitos P.A. Manniselle lehden lähettämisestä!