Ylisuuret rinnat pikkutytöillä?

[JanneT]

Sarjakuvissa esiintyvien pikkutyttöjen rintojen tulisi olla sopusuhtaisen kokoiset.

Sinähän sen osasitkin kätevästi tiivistää. Ei kun pikkutyttöjä ei tarvitsisi käyttää seksiobjekteina, rintojen koosta riippumatta. Tosimiehen tai -naisen silmänruokaa ovat miehet tai naiset, eivät lapset.

[Kivik]

Korjaan:

Sarjakuvissa esiintyvien pikkutyttöjen rintojen tulisi olla sopusuhtaisen kokoiset tai korkeintaan suuret. Mutta ei ylisuuret. 

[Pjr]

Kyllä minunkin mielestä pikkutissiset pikkutytöt on kivempia kun isotissiset

[Lättä]

Ehkä piirtäjät ovat ajatelleet suuririntaisia pikkutyttöjä piirtäessään nuorempia lukijoita (elikkä lapsoosiia, ne kun voisivat ehkä tykätä samanikäisistä anderssoneista). Toisaalta taas esim. K-18-sarjiksille ei pitäisi odottaa nuoria lukijoita, joten niissä taas on muita syitä, ehkä moraalittomiakin. Ja ehkei pientä väkeä kiinnosta suuret rinnat, niin että kallistun mielipiteissä nyt kyllä niiden joukkoon, jotka ovat suuririntaisuutta vastaan.

EDIT: Korjasin nopeasti pari virhettä.

[Laura Sivonen]

Irene, minä en toivo kellekään ihmiselle, sen paremmin lapselle kuin aikuiselle, mitään pahaa - ja lapsipornoa (jossa hyväksikäytetään oikeita ihmisiä) tai pedofiliaa en hyväksy millään muotoa. Jos tämä asia jäi sinulle jotenkin epäselväksi, niin ole hyvä ja lue viestini uudelleen.



Uskon, että kuka tahansa empatiaan kykenevä, järkevä ihminen pystyy tekemään eron oikean ja väärän väliltä oikeassa elämässä. Mielikuvitusmaailma sen sijaan on kunkin ihmisen omaa yksityistä aluetta, jonka puoleen yleensä käännytään, kun ei voida tai haluta mielitekoja oikeasti toteuttaa. Olipa kyse sitten pankkiryöstöstä tai inhottavan naapurin nirhaamisesta.

Minulla ei ole mitään syytä uskoa, että tavallinen Rambo-elokuvista pitävä ihminen olisi jollain tavoin väkivaltaisempi tai epävakaampi kuin kukaan muu kaduntallaaja. En tuomitsisi tällaista ihmistä muusta kuin korkeintaan huonosta elokuvamausta, mutta se ei tee Rambo-fanista yhtään huonompaa ihmistä.

Pornosta, tai mistään siihen kuuluvasta alalajista, ei tarvitse pitää, mutta on ylimielistä ja kapeakatseista ajatella, että toisinajattelijat ovat automaattisesti moraalittomia, sairaita ja väärässä mielipiteineen.

Eräs toinen kvaakkaaja tiivisti asian hyvin: "Mielestäni ei ole väärin kiihottua ajatuksesta raiskauksesta, vaikka raiskaus on väärin. Sama pätee lapsista kiihottumiseen. Puolestani kuka tahansa saa tyydyttää halunsa piirrosten avulla, sillä niitä piirrettäessä ei oikeita olentoja satutettu."

[Antti Vainio]

Lapsi voi pelästyä tv-ohjelmaa niin että pissii alleen ja pelkää viikkokausia, keskiverto normaali aikuinen voi katsoa melkoista

En tiedä minkälaisen pedofilian uhri itse olet, mutta tuo mainintasi selittää hieman noita kommenttejasi.

Ylläpito iski.

Kahden mukulan isänä tiedän (ja minulla on myös omakohtaisia
kokemuksia siitä millaista on olla lapsena olemisen uhri) että se mikä pelottaa on ihan helvetin vaikea arvata. Oma poika pelkäsi pari päivää sitten  kun luin  Mustanaamiosta latinankielisiä tekstejä katolisen papin tyyliin   mutta vertavuotavat pääkallot ja muut rajut kuvat eivät tehneet vaikutusta. Itse kieltäisin lauantaiaamun telkkaripiirretyt  joissa tapetaan silmittömästi (tosin ne on kai mutakuonoja joten who cares) mutta väkivalta joka ei satu on ok.

Toi "pedofilian uhri" oli sinulta hyvä oivallus. Tämä perustui varmaan yliopistolla oppimaasi empiiriseen ajatteluun. Jatka samaan tapaan, me kokoomuksessa olemme seuranneet tekemisiäsi ja uskomme että olet kehityskelpoinen vaativampiin tehtäviin

[SinintheCity]

Ehkä syy ylisuuriin rintoihin se, että japanilaiset on sekoittanut hahmojensa ulkonäkö elementtejä niin että ei enään tunnisteta onko kyseessä mies vai nainen. Siksi pienillekin tytöille rakennetaan kuplavolkkarit.
Tämä oli kylläkin täysin hatusta vedetty päättely, jota ei tule ottaa vakavasti.

[Antti Valkama]

Hmm...

Itseäni on vaivannut tämäntyyppisissä (ei siis vain tässä, toistaiseksi lyhyessä) keskusteluissa se, että moni ainakin kommenteissaan kieltäytyy näkemästä minkäänlaista ongelmaa esim. loli-tyyppisessä piirretyssä kuvamateriaalissa. Vaikka ei olisi kannattamassa sellaisen täyskieltoa, ei kai ole liian "konservatiivista" myöntää, että kaikki ei ole pienen (aikuisen) ihmisen päälle hyväksi? Ja että kaikki ihmiset eivät suinkaan ole täällä keskustelevien tavoin valistuneita, humaaneja ja tiedostavia pornon viihdekäyttäjiä?

Sitäkään en ymmärrä, että mielikuvitusmaailman ajatellaan olevan jotain aivan muuta kuin "oikea" elämä. Mielikuvituksemme ei ole eroteltavissa muusta, "todellisemmasta" minuudesta. Vaikka sen ja fyysisen todellisuuden yhteys ei olekaan kovin yksioikoinen, yhteys on olemassa vahvana. Pelkkä "se on mielikuvitusta, sillä ei siis ole väliä" on kehno argumentti minkään puolesta tai mitään vastaan.

Lisäksi hämmennyn kovasti, kun lyömäaseeksi otetaan "moralisointi". Käytännössähän tällä sotahuudolla tarkoitetaan yleensä sitä, että joku on kehdannut tuoda julki moraalisen näkökannan. Siinä ei pitäisi olla mitään väärää tai keskustelun kannalta ongelmallisia. Pikemminkin olisi luonnotonta yrittää puida vaikeita asioita vain empiirisestä luonnontieteestä ja tilastoista nousevin argumentein. Olemme moraalisia, oikean ja väärän olemusta ja rajoja pohtivia otuksia.

[Tertsi]

Antti Valkama: Totta haastat.

[Laura Sivonen]

Pelkkä "se on mielikuvitusta, sillä ei siis ole väliä" on kehno argumentti minkään puolesta tai mitään vastaan.

Eli toisin sanoen - et itse pidä lolista, eivätkä toista mieltä olevat ihmiset voi vedota minkäänlaisiin perusteisiin preferenssinsä puolesta?

Pitäisikö samalla kieltää kaikenlainen epäsopiva mielikuvittelu? Kuten raiskausfantasiat, eläinfantasiat, insestifantasiat ja jaah.. noh, näitä riittää.

[Antti Valkama]

Eli toisin sanoen - et itse pidä lolista, eivätkä toista mieltä olevat ihmiset voi vedota minkäänlaisiin perusteisiin preferenssinsä puolesta?

Pöh. Kuten sanoin, pelkkä "se on mielikuvitusta" ei ole riittävä argumentti. Mielikuvitusta ja "tosielämää" ei voi pelkällä toteamuksella erottaa toisistaan. Eikä "meidän puolellamme tai paha kukkahattutäti" -lähtökohta ole hedelmällinen.

Oletko muuten sitä mieltä, että mainitsemasi fantasiat ovat pääsääntöisesti hyödyllisiä ja kannustettavia?

[Laura Sivonen]

Pöh. Kuten sanoin, pelkkä "se on mielikuvitusta" ei ole riittävä argumentti.

Sanopa sitten mikä on?

Itse olen edelleen sitä mieltä, että loli on hyväksyttävää, kunhan se pysyy mielikuvituksen asteella.

Oletko muuten sitä mieltä, että mainitsemasi fantasiat ovat pääsääntöisesti hyödyllisiä ja kannustettavia?

Ovatko sitten esim. päihteet tai lööppilehdet ”hyödyllisiä” ja ”kannustettavia”? Eivät minusta, mutta ne ovat silti monelle mielekäs ajankäyttötapa. Miksei sitten fantasiointikin, oli aihe mikä hyvänsä. Vai pitääkö kaiken elämässä olla jotenkin tuottavaa?

[Neittis]

Pöh. Kuten sanoin, pelkkä "se on mielikuvitusta" ei ole riittävä argumentti. Mielikuvitusta ja "tosielämää" ei voi pelkällä toteamuksella erottaa toisistaan. Eikä "meidän puolellamme tai paha kukkahattutäti" -lähtökohta ole hedelmällinen.

Asiaa tulisi ajatella tältä kannalta: Raiskaus, insesti ja lapsiinsekaantuminen on väärin siitä toiselle ihmiselle koituvan haitan takia. Raiskauksian, insestin tai pedofilian kokenut saa arpia sieluunsa, jotka vahingoittavat hänen kasvuaan eivätkä välttämättä parannu koskaan. Kun raiskauksia, insestiä tai pedofiliaa harrastetaan oikeiden, elävien ihmisuhrien kanssa, se on rikos uhrin ihmisyyttä ja oikeutta elämään kohtaan. Mutta kun uhri ei ole oikea, elävä olento, jolla ei ole oikeita tunteita (sen tunteet ovat ainoastaan ulkoisista ärsykkeistä lukijan aivoissa muodostuneita harhoja), niin se ei voi saada arpia sieluunsa, joita oikea ihminen saisi.

Voidaan ajatella, että kirjoitukset, joissa kirjoitetaan raiskauksista ovat kiellettyjä koska raiskaukset ovat kiellettyjä. Ihmisen, joka saa tyydytettyä mielenkiintonsa, halunsa ja nautintonsa jostakin norminmukaisesta, on helppo sanoa "Olen heteroseksuaali, yksiavioinen mies. Harrastan esiaviollista seksiä, mutta olen ainakin vähemmän moraaliton kuin tuo homoseksuaali tuolla". Tämä seuraava sitten sanoo: "Ainakin olen yksiavioinen homoseksuaali! Olen paljon vähemmän moraaliton kuin tuo urofiili!" Urofiili sitten sanoo: "Olen kyllä urofiili, mutta ainakaan en ole pedofiili!" Pedofiili on nykymoraalikäsityksemme alhaisin olento, ja häntä ei tietenkään sovi puolustella. Kuvio lienee kumminkin selvä: Ulkoinen auktoriteetti, oli se sitten Raamattu, Koraani, luolamaalaus, ryhmänpaine tai vaikka perinne määrittää sen, mikä on norminmukaisesti normaalia, mitä sopii tehdä ja mitä ei. Tälläisiin aukrotiteetteihin vetoamalla on helppo peittää omat syntinsä, helppo kiinnittää huomio sellaisiin ihmisiin, jotka ovat syntisempiä. Kukaan meistä ei ole synnitön, ei edes se harras, selibaatissa elävä munkki joka salaa fantasio kieriskelevänsä alasti sianlannassa lastentarharyhmän kanssa.

Kumpi onkaan parempi: Salata omat syntinsä syyllistämällä muita, vai hyväksymällä olevansa syntinen ja hyväksymällä muiden olevan syntisiä? Jokin tietysti sanoo norminmukaisen ihmisen sisällä, että on epäreilua että minut pannaan samaan kategoriaan noiden raiskauksista fantasoivien kanssa, mutta aikuisuuteen kuuluu kaiketa olla välittömättä siitä.

Vielä lopuksi: Induviduaalisen ihmisen olemukseen kaiketi kuuluu sen hyväksyminen, että toisella ihmisellä on oikeus tehdä elämällään mitä hän haluaa, sillä varauksella että se ei vahingoita muita. Kuten sanoin, piiretyllä hahmolla, tai kirjoitetulla ei ole omaa sielua, joten niiden vahingoittaminen ei liene rikos ketään kohtaan.

Ce vi?

[Antti Valkama]

Kenenkään oikeutta olla jotakin mieltä en tunnusta kiistäneeni. Silti argumenttina mielikuvitus-kortti ei ole niin lopullinen ja yksiselitteinen kuin mitä tämän aihepiirin keskusteluissa tunnutaan ajattelevan.

Todellisuudessa ja mielikuvituksessa tapahtuvalla murhalla on melkoinen ero. Silti esim. terapiamuoto, jossa kanssaihmisiinsä tuskastuneita opastettaisiin mielikuvaharjoituksiin, joissa nämä kiduttaisivat ja surmaisivat em. kanssaihmisiä, saisi ymmärrettävistä syistä vastustusta osakseen. Vaikka sitäkin voisi perustella "terveellisenä paineiden purkamisena" ja "pelkkää mielikuvitusta" -argumentilla.

Kyse ei yksinkertaisesti ole joko/tai –kysymyksestä.

Päihteet ja lööpit eivät useinkaan ole hyödyllisiä ja kannustettavia.  (Tällä en tarkoita, että ne olisivat keskenään samassa sarjassa.) Mm. tästä syystä päihteiden käyttöä on jokaisessa tuntemassani yhteiskunnassa rajoitettu joko kirjoitetuilla tai kirjoittamattomilla laeilla. Lööppien ylilyöntejä vastaan on syntynyt kansalaisliikehdintää.

En muuten pidä sanoja "hyödyllinen" ja "kannustettava" ensisijaisesti talouteen liittyvinä ilmaisuina. Niitä ei voi korvata sanalla "tuottava". Mielestäni elämässä valtaosa hyvistä asioista ei ole taloudellisessa merkityksessä hyödyllisiä.

Pidän myös vääränä lähtökohtaa "tykkään, siis se on oikein”/”en tykkää, siis se on väärin”. (Joista jälkimmäisestä minua edellä syytettiin.) Mielipiteiden ja katsomusten taustalla eivät aina ole pelkät mieltymykset. Joskus ne voivat jopa olla vastakkaiset.

Kumpi onkaan parempi: Salata omat syntinsä syyllistämällä muita, vai hyväksymällä olevansa syntinen ja hyväksymällä muiden olevan syntisiä?

Luonnollisesti jälkimmäinen. Tosin ensiksi mainittu on varsin inhimillinen lähestymistapa.

Mistä muuten tulee laki, että ihmisellä olisi oikeus tehdä elämällään ihan mitä haluaa? Eikö se vaadi taustaoletukseksi tietynlaista maailmankatsomusta? Kyse ei siis ole mistään yleisesti hyväksytystä, saati todistetusta faktasta.

Lisäksi: Neittikseltä on jäänyt havaitsematta, että tässä(kin) pohdittiin mm. sitä, ovatko mielikuvitus ja fyysinen todellisuus sekä toiminta täysin erillisiä. Hän tuntuu automaattisesti lähtevän siitä oletuksesta, että ensin mainitulla ei ole vaikutusta jälkimmäiseen. Väitän, että loppujen lopuksi hyvin harva ihminen ajattelee näin - ellei nettikeskusteluita oteta lukuun. Näissä tilanteissa kannanotot vain tuppaavat kärjistymään.

[Laura Sivonen]

Todellisuudessa ja mielikuvituksessa tapahtuvalla murhalla on melkoinen ero. Silti esim. terapiamuoto, jossa kanssaihmisiinsä tuskastuneita opastettaisiin mielikuvaharjoituksiin, joissa nämä kiduttaisivat ja surmaisivat em. kanssaihmisiä, saisi ymmärrettävistä syistä vastustusta osakseen. Vaikka sitäkin voisi perustella "terveellisenä paineiden purkamisena" ja "pelkkää mielikuvitusta" -argumentilla.

En kyllä ymmärrä analogiaasi. Satunnaisella lolipornon katsomisella ei ole mielestäni mitään tekemistä terapiamuotoisen, intensiivisen mielikuvaharjoittelun kanssa.

On kyllä ihmisiä, jotka ehdollistuvat mielikuvaharjoituksien avulla toimimaan tietyn kaavan mukaisesti - esim. uhkaavissa tilanteissa normaalisti rauhallinen lapsi voi yltyä väkivaltaiseksi alitajunteisesti omaksuttuaan mallin väkivaltapeleistä.

Väkivaltapelejä vastustavat haluavat tietysti unohtaa, että tällainen ”aivopesu” vaatii jatkuvaa altistumista väkivaltapeleille. Silloin lapset tykittävät tietokoneen edessä 24/7 (surullisin esimerkki lienee WoW:ia pelannut nuorukainen, joka kuoli nääntymykseen usean päivän kestäneen pelisession jälkeen) ja vanhemmat eivät piittaa. Lapsi alkaa erkaantua oikeista ihmissuhteista, tai sitten hänellä ei sellaisia ole ollutkaan, ja lopulta todellisen ja epätodellisen raja alkaa hämärtyä.

Yleensäkään näillä kouluammuskelijoilla ym., jotka syyttävät pelejä omista teoistaan, ei ole kaikki hyvin pääkopassa sen paremmin kuin omassa elämässä. Itse en ainakaan ole koskaan tavannut väkivaltaista tai muutoin häiriintynyttä lasta, jolla ei olisi ollut jotain hämärää perhe- tai ystäväpiireissä.

Loliporno ei tee katsojastaan pedofiilia sen suuremmalla todennäköisyydellä kuin Counter-Strike pelaajastaan massamurhaajaa. Se marginaalinen ryhmä, joka noista sekaisin menee, on alkujaankin ollut sekaisin.

En muuten pidä sanoja "hyödyllinen" ja "kannustettava" ensisijaisesti talouteen liittyvinä ilmaisuina. Niitä ei voi korvata sanalla "tuottava".

Tuotolla tarkoitin hyötyä, enkä senkään maininnut erikseen olevan rahaa. Suonet anteeksi epäselvän sanavalintani.

Silti argumenttina mielikuvitus-kortti ei ole niin lopullinen ja yksiselitteinen kuin mitä tämän aihepiirin keskusteluissa tunnutaan ajattelevan.

Ehkä, ehkä ei. Mutta mielikuvitus-kortti ei ole niin helposti mitätöitävissä, että vastapuoli yksinkertaisesti päättää sen olevan liian moniselitteinen kelvolliseksi argumentiksi.

Meitä on moneen junaan. Tylisiä ihmisiä, joilla on tylsiä ajatuksia ja tylsiä ihmisiä, joilla on vallan hurjia ja kieroutuneita ajatuksia.