Voiko suomalainen piirtää mangaa?

[Juuso Laasonen]

Itse en näe tässä kysymyksessä mitään ongelmaa, niin pitkään kuin juoni on hyvä ja piirtojälki siedettävää. Sama juttu kuin muillakin sarjakuvilla. En myöskään käsitä miksi ei saisi ottaa vaikutteita mangasta. Ottivathan japanilaisetkin vaikutteita Disneyn hommista omiin sarjiksiinsa. Oma taktiikkani on ottaa hyviä vaikutteita kaikkialta, yhtä hyvin luen Blacksadia ja Asterixia kuin Berserkiäkin. Vaikka olenkin sitä mieltä että mangoista saa ottaa mallia, niin mielestäni kannattaa ensin hallita realistinen piirtotyyli ennen kuin ryhtyy muuhun... toimi ainakin itselläni. Tyyliä ei kannata lähteä kopioimaan, mieluummin käyttää pohjana realismia ja kehittää siitä omaan suuntaansa(testattu).

Tosin piirto- oppaita en ole ikinä tajunnut... en vain ole ikinä hyötynyt niistä mitään. Kerran olen sellaista lukenut. Paremmin oppii kun lukee sarjiksia.

[Miderity]

Tottakai.. suomalaiset voivat mielestäni piirtää mangaa samalla tavalla kuin japanilaisetkin. Itse olen piirtänyt kohta jo 5 vuotta :DD

[rantakiesus]

Jotkut täällä ovat ilmeisesti käsittäneet kysymyksen väärin. Ainakaan mun mielestäni nyt ei kysytty, että saako suomalainen piirtää jollakin tavalla jotain, vaan että voiko suomalainen kutsua tekeleitään mangaksi. Mielestäni ei, koska manga tarkoittaa nimenomaan japanilaista sarjakuvaa, samoin kun manhwa tarkoittaa korealaista sarjakuvaa. (Yksittäisiä piirrustuksia on muutenkin jotenkin hölmöä kutsua sarjakuvaksi.) Jos raja vedettäisiin vain visuaalisen ilmeen perusteella niin kaikki japanilaiset sarjakuvat eivät siinä tapauksessa olisi mangaa.

[Nina Jurvanen]

Himskutin monta sivua ja aiheesta yhä kiistellään. En valitettavasti keksi mitään toimivaa hakusanayhdistelmää, jolla voisin tarkistaa, onko tämä argumentti jo esitetty. Siispä otan riskin:

Japaniksi manga tarkoittaa yksinkertaisesti sarjakuvaa - mitä tahansa sarjakuvaa! - ja japanilaiselle sarjakuvapiirtäjä on mangaka kansalaisuudesta riippumatta. On meidän länsimaisten otakujen hommaa kategorisoida mangat pseudomangaksi ja "oikeaksi" mangaksi. Sama sääntö pätee korealaiseen manhwaan. On se vaan niin hienoa elvistellä sarjakuvatuntemuksellaan, kun osaa nimetä sarjakuvat eksoottisilla nimillä alkuperämaan ja tekijän kansallisuuden mukaan. Sugoi!

Olisipa tosi siistiä, jos saisin oman projektini julkaistua joskus hamassa tulevaisuudessa ulkomaita myöten. Jos tämä tapahtuisi, aivan satavarmana ryhtyisin elitistiksi ja vaatisin, että sarjakuvaani - ja kaikkea muutakin suomalaista sarjakuvaa - täytyy kutsua sarjakuvaksi kaikilla kielillä. Ei se jumaliste mikään comic series ole, minähän olen suomalainen.

[Aura]

Mangapiirit ovat niin eriytyneet muusta sarjakuvakentästä että tästä asiasta tullaan varmaan keskustelemaan maailman tappiin asti.

Mua kiinnostaisi onko Suomesta ketään joka oikeasti alkaa julkaisemaan mangavaikutteista sarjakuvaa laajemmalla skaalalla? (Siis jos ei Vesi oli mustaa, Oblivion Highta ja Vartijoita oteta lukuun.) Toisin sanoen jos kysymyksen asettelee toisin, löytyykö Suomesta ketään joka tekisi ammattimaista mangaa (tai miksi sitä nyt ikinä haluaakaan kutsua). Siis mitä Suomessa nyt ammattimaisesti voi mitään tehdä.

[hdc]

Olisipa tosi siistiä, jos saisin oman projektini julkaistua joskus hamassa tulevaisuudessa ulkomaita myöten. Jos tämä tapahtuisi, aivan satavarmana ryhtyisin elitistiksi ja vaatisin, että sarjakuvaani - ja kaikkea muutakin suomalaista sarjakuvaa - täytyy kutsua sarjakuvaksi kaikilla kielillä. Ei se jumaliste mikään comic series ole, minähän olen suomalainen.

Toisaalta jos olen oikein ymmärtänyt niin tuolla eteläisemmässä Euroopassa BD- ja muiden termien ohella käytetään myös nimitystä "comics" viittaamaan amerikkalaisiin supersankarointeihin ja sen tyylisiin juttuihin.
Kielten välisissä lainoissa yleensäkin tapahtuu aika paljon tuota merkitysten siirtymisiä, sana voi alkukielessä olla yleistermi mutta lainattuna toiseen kieleen saakin spesifisemmän merkityksen (esimerkki: ranskan sana "boutique" tarkoittaa kauppaa, mutta suomeksi tyota sanaa käytetään pienistä tyylikkäistä vaatekaupoista). Samaan tapaan manga tarkoittaa japaniksi sarjakuvaa, mutta on länsimaissa vakiintunut kuvaamaan tiettyä tyyliä. Jota periaatteessa ei edes kaikkien japanilaisten tarvitsisi noudattaa (ja olen minä nähnyt esimes jotain japanilaisia underground-sarjoja joita en kutsuisi mangaksi).
Pseudomanga lienee kuitenkin selventävä ilmaisu käytettäväksi.

Periaatteessa noita termejä voisi käyttää muitakin, ei-frankofoni pallonenien piirtäjä tekee pseudobeedeetä, ei-italialaiset mustavalkoiset jännäripokkarit pseudofumettia, Amerikan ulkopuoliset supersankarisarjikset ovat pseudocomicsia jne.
Sitten voi pohtia että millaista olisi vaikka ranskalaisen tai japanilaisen tekemä pseudosarjakuva.

[Mon of Olay]

Vanhan koulukunnan miehenä suostun kutsumaan vain japanilaista sarjakuvaa mangaksi, niin mulle opetettiin silloin pienenä poikana. Jos jonkun suomipiirtäjän itsetunto ei sitä kestä, niin suosittelisin, että joko opettelee keskittymään paremmin olennaiseen (=sarjakuvan sisältö) tai sitten vaihtaa alaa.   

[Nina Jurvanen]

Toisaalta jos olen oikein ymmärtänyt niin tuolla eteläisemmässä Euroopassa BD- ja muiden termien ohella käytetään myös nimitystä "comics" viittaamaan amerikkalaisiin supersankarointeihin ja sen tyylisiin juttuihin.

Aa joo, ei tällainen sivistysrajoittunut epähumanisti tuota vielä tiennytkään. Btw, käsite graphic novel kuulostaa korvissani comic bookia huomattavasti kulturellimmalta, joten mielelläni käyttäisin ikuisuusprojektistani nimeä scifi graphic novel series. Käsitteen ansiosta taiteilijan älykkyyskin kohoaa huikeasti silmissä (tosin vain omissa).

Kielten välisissä lainoissa yleensäkin tapahtuu aika paljon tuota merkitysten siirtymisiä -- Samaan tapaan manga tarkoittaa japaniksi sarjakuvaa, mutta on länsimaissa vakiintunut kuvaamaan tiettyä tyyliä. -- Pseudomanga lienee kuitenkin selventävä ilmaisu käytettäväksi.

Jep, tuo on kyllä erittäin hyvä peruste puoltamaan pseudomanga-käsitteen käyttökelpoisuutta. Siitä huolimatta ikuisuustaistelu aasialaisten sarjispiirtäjien ja ns. mangatyylin länsimaisten edustajien tuotosten oikeasta luokittelusta käy hermoille - syystä, että asiasta kiistellään hieman liian tosikkoasenteella.

Kun kerran japanilainen sarjakuva on mangaa, eteläkorealainen manhwaa, ranskankielinen bande dessinéetä (miten muuten frankofonit Kanadassa, Senegalissa jne. - tekevätkö hekin BD:tä?), amerikkalaiset supersankarisarjikset comicsia, tulisi suomalaisten sarjisten olla tunnettuja maailmalla sarjakuvana, ruotsalaisten serienä, norjalaisten tegneserierinä...

Kieltäydyn suhtautumasta höyrypäiseen pilkunviilaukseen syvä sibeliusryppy kulmakarvojen välissä. Tasa-arvo ennen kaikkea, erityisesti ennen snobbailua!

Periaatteessa noita termejä voisi käyttää muitakin, ei-frankofoni pallonenien piirtäjä tekee pseudobeedeetä, ei-italialaiset mustavalkoiset jännäripokkarit pseudofumettia, Amerikan ulkopuoliset supersankarisarjikset ovat pseudocomicsia

Olisi muuten asiallista ottaa käyttöön prefiksi pseudo muunkin kuin mangan määrittelyssä. Ehkä se hieman vähentäisi länsiotakujen kierroslukuja pään sisällä...

Sitten voi pohtia että millaista olisi vaikka ranskalaisen tai japanilaisen tekemä pseudosarjakuva.

Huhuh, suomalaisia(kin) sarjakuvia on niin joka lähtöön, että itse tyylilajin tarkka määrittelu olisi todella hankalaa. Toisaalta, jos joku tosissaan tahtoisi tehdä pseudosarjakuvaa, niin sehän kohottaisi Suomen mainetta globaalissa sarjakuvakulttuurissa monta pykälää ylöspäin. Itse käsite pitäisi vaan saada ensin levitettyä maailmalle yhtä laajalti kuin sauna ja rapakivi granite

[bats]

Jäin pohtimaan tuota Auran mainitsemaa manga- ja sarjakuvapiirien etäisyyttä. Joka on minustakin ainakin parin valovuoden mittainen. Tästä ilmiöstä ja sen syistä olisi kiinnostavaa keskustella enemmänkin.

Oma käsitykseni on, että manga itsessään syntyi aika lailla erillään eurooppalaisesta ja amerikkalaisesta sarjakuvasta. Samoin manga ilmiönä Suomessa syntyi täysin erillään vähäisestä suomalaisten sarjakuvaharrastajien porukasta. Tässä 2000-luvun alussa nuoret innostuivat japanilaisesta sarjakuvasta ja animaatiosta, eikä heitä kiinnosta muu sarjakuva, yleisesti ottaen. Mutta, pitäisikö kiinnostaakaan?

En toisaalta ihmettele miksi mangaihmiset eivät siirry muun sarjakuvan pariin. Mitä he muka alkaisivat lukea muun sarjakuvan piiristä? X-Meniä kaupan sarjisosastolta? Ranskalaisia alppareita Suomalaisen hyllyltä? Mitä nämä tai muutkaan länsimaiset sarjakuvat tarjoaisivat mangafaneille, mitä he eivät mangasta jo saisi? Puhumattakaan siitä että piirrostyyli on heille täysin vieras.

Pitänee hyväksyä että länsimainen sarjakuva on ollut Suomessa pienen piirin juttu ja tulee sitä olemaan. Kuinka moni Kiroilevan Siilin kautta päätyy lukemaan Sin Cityä tai Enki Bilalin teoksia?

Ja jos tyylissä on mangavaikutteita niin ei se minua haittaa. Jossain tapauksessa raja länsimaisen sarjakuvan ja mangamaisen sarjakuvan välillä voi olla hyvinkin häilyvä, ja se on ihan ok. Ehkä tulevaisuudessa nämä sekoittuvat yhä enemmän. Täällä Kvaakissakin on taiteilijoita joiden tyylissä ja kerronnassa on paljon molemmista, ja hyvin menee.

Kun mietin asiaa enemmän, niin ehkä on keinotekoista yrittää jakaa nykyajan piirtäjiä länsimaisen sarjakuvan tai mangan piirtäjiin. Jos yrittää väkisin pitää tyylinsä länsimaisena ilman mitään mangavaikutteita, vaikka niitä on, niin se on aika keinotekoista. Sama tietysti päinvastoin, vaikka uskon että tilanne on näin päin yleisempi.

[Nina Jurvanen]

Nina, jos joku suomalainen todella tekisi länsimaista sarjakuvaa, eikä pipertäisi jotain kiroilevia metsäneläimiä, olisin kovin iloinen.

Tarmo Koiviston Mämmilä on minusta parasta, mitä Suomessa ja koko maailmassa on ikinä nähty. Mämmilää on sitäpaitsi hankalahko luokitella mihinkään olemassaolevaan maantieteelliseen genreen - Koiviston suurteos lienee paras edustaja sarjakuvasta, jonka voisi todellakin luokitella sarjakuvaksi.

Petri Hiltusen ohella Ville Tietäväisen kerrontatyylin voi minusta myös luokitella länsimaiseksi sarjakuvaksi. Tietäväisen grafiikka on lisäksi aivan omaa luokkaansa.

Btw, mie teen kans. Sitä länsimaista sarjakuvaa Valitettavasti edes albumisarjan ensimmäisen osan valmistumisesta ja julkaisukanavasta ei ole vielä tarkkaa tietoa; hypoteettiset lukijat joutunevat odottamaan kärsivällisesti vielä 'bout 6-8 vuotta...

Pahus, muokkasit postiasi samaan aikaan, kun kirjoitin vastausta. Tässä lisää henkkoht pohdintaa:

-- ehkä on keinotekoista yrittää jakaa nykyajan piirtäjiä länsimaisen sarjakuvan tai mangan piirtäjiin. Jos yrittää väkisin pitää tyylinsä länsimaisena ilman mitään mangavaikutteita, vaikka niitä on, niin se on aika keinotekoista. Sama tietysti päinvastoin, vaikka uskon että tilanne on näin päin yleisempi.

Jep, puhut asiaa. Itse asiassa en edes ymmärrä, miksi pyrkiä änkeämään teoksensa johonkin tiettyyn tyylilajiin/genreen. Suuret läpimurrot tapahtuvat käsittääkseni useimmiten silloin, kun taiteilija on uskollinen vain sisäiselle näkemykselleen, hänellä on aito tarve kertoa tarinansa omalla tavallaan välittämättä muista ja ennen kaikkea luja usko siihen, mitä tekee - toki unohtamatta tarpeellista itsekritiikkiä.

[bats]

Hah, just sait poimittua sen terävimmän kommentin. Minulla on aina niin että ensin kirjoitan kärkevästi ja sitten pehmennän tekstiäni. Asia kun menee ihmisille perille kauniimminkin sanottuna.  Tarkoitin enemmänkin että jos useampi ihminen Suomessa tekisi länsimaista sarjakuvaa. Siis minun määritelmäni mukaan. Maantieteellisesti ja kulttuurillisesti Suomi on toki länsimaa, mutta ei niinkään sarjakuvakulttuurillisesti.

Mainitsin jopa Petri Hiltusen, jolta minulla on yksi albumi. Mämmilä on kyllä ihan jees, mitä nyt sitä luin joskus paljon pienempänä. Sen mittakaava ja hahmojen vanheneminen tekevät siitä todella jotain hyvin erilaista. Mutta jos Mämmilä on "sarjakuvaa", niin mitkä muut ovat? Jääkö Mämmilä yksin tähän genreen? Ei kun nyt keksin, Muumi-sarjakuvat ovat kyllä minusta aika omanlaisiaan. Itse tykkään niistä tosi paljon. Mutta löytyykö Mämmilän ja Muumien väliltä yhtäläisyyksiä?

Minulla oli tuossa aiemmin myös kohta, jossa sanoin että nuorempi polvi tekee enemmän länsimaistyylistä sarjakuvaa, ja jossa toivotin onnea heille ja sinulle heidän joukossaan.

[Nina Jurvanen]

Hah, just sait poimittua sen terävimmän kommentin. Minulla on aina niin että ensin kirjoitan kärkevästi ja sitten pehmennän tekstiäni.

Höh, olisinpa nähnyt kaikki kirjoittamasi versiot
  

-- Sen mittakaava ja hahmojen vanheneminen tekevät siitä todella jotain hyvin erilaista. Mutta jos Mämmilä on "sarjakuvaa", niin mitkä muut ovat? Jääkö Mämmilä yksin tähän genreen?

Hyvä kysymys - minusta kaikki yksilöllisimmät ja omaperäisimmät sarjikset, joille ei ole olemassa vertailukohdetta Suomen rajojen ulkopuolella, voisi koota sarjakuva-genren edustajiksi. Kiroilevalle siilillekin on siis tilaa.

Minulla oli tuossa aiemmin myös kohta, jossa sanoin että nuorempi polvi tekee enemmän länsimaistyylistä sarjakuvaa, ja jossa toivotin onnea heille ja sinulle heidän joukossaan.

Hih, kiitoksia Galleriaan on tarkoitus uppia eka kolmen sivun kohtaus Virtual Dreamia heti, kun se valmistuu. Harjoittelin korvien välisen näkemykseni siirtämistä paperille ja omasta mielestäni onnistuin siinä paremmin kuin ensiksi pelkäsin. Kun vaan sais sen vielä tussattua ja skannattua.

[Aura]

Jep, puhut asiaa. Itse asiassa en edes ymmärrä, miksi pyrkiä änkeämään teoksensa johonkin tiettyyn tyylilajiin/genreen. Suuret läpimurrot tapahtuvat käsittääkseni useimmiten silloin, kun taiteilija on uskollinen vain sisäiselle näkemykselleen, hänellä on aito tarve kertoa tarinansa omalla tavallaan välittämättä muista ja ennen kaikkea luja usko siihen, mitä tekee - toki unohtamatta tarpeellista itsekritiikkiä.

Aivan samaa mieltä. Tosin "manga vs. kaikki muu"-sotaa seuratessa on tullut vahvasti olo ettei liian mangamaiselle länkkärisarjikselle yksinkertaisesti ole julkaisurakoa. Sen paikka on lähinnä pienten piirien harrastusympyrät.

Tähän astihan tilanne on ollut se että kaikki haluavat tehdä omaa mangaa, mutta suomimangaa/pseudoa/miksisitänythaluaaikinäkutsua kohtaan ei ollut suurta kiinnostusta. Vaan eipä täällä toistaiseksi ole sitä juuri julkaistukaan. Ehkä täälläkin kasvaa pikku hiljaa lupaava tekijäkunta, kuka tietää.

Periaatteessa vaikutteilla ei pitäisi olla väliä, en mäkään katso ensisijaisesti tyyliä kun etsin sarjakuvia luettavaksi... mutta käytännössä sillä on väliä. Tai ehkä ne kärjistetyimmät kommentit ovat aina niitä jotka tulevat esiin. No, mutta käytännössä tyylillä on usein väliä kun se osuu ikävästi kahden toisistaan suht erillään olevan sarjakuvakulttuurin välimaastoon.

[Futoi yatsu]

... ettei liian mangamaiselle länkkärisarjikselle yksinkertaisesti ole julkaisurakoa...

Mutta tekihän länkkärimangaa itse Osamu Tezukakin; sarjan nimeltä Saboten-kun. Tosin se oli tyyliltään lähempänä amerikkalaisia animaatioklassikoita kuin nykymangaa.

[Antti Valkama]

Suuret läpimurrot tapahtuvat käsittääkseni useimmiten silloin, kun taiteilija on uskollinen vain sisäiselle näkemykselleen, hänellä on aito tarve kertoa tarinansa omalla tavallaan välittämättä muista ja ennen kaikkea luja usko siihen, mitä tekee - toki unohtamatta tarpeellista itsekritiikkiä.

Saatan tulkita liian kriittisesti, mutta minusta tuo kuulostaa liian itsekeskeiseltä. Mitä vähemmän välittää muista, sitä epätodennäköisempää on läpimurto. Tosin riippunee siitä, haluaako tehdä läpimurtonsa harvojen sarjakuvataiteen harjoittajien vai hiukan laajemman lukijakunnan piirissä... Tarinankertojan ja viihdyttäjän on aina otettava yleisö huomioon ihan tosissaan. Mutta jos haluaa piirtää/kertoa vain itselleen, sitten ei niin väliä.