Uusi termi > Aikuisten Kuvakirja?

[Timo Ronkainen]

Elävä Fotograafinen Romaani. Elokuvan alkuaikoina jotain tuon tapaisia taisi olla. Photoplay, ja mitä kaikia mahtoikaan olla. Pitäisi kai googlata. Ja tietysti motion picture, Elävät kuvat.

Timo

[Lurker]

Hesari (Anssi Miettinen) kertoo matkailusivuillaan Lontoon kirjakaupoista...

7 Sarjakuvafriikille

Gosh!

39 Great Russel St

Lontoon parhaimpiin kuuluva sarjakuvakauppa sijaitsee British Museumin kyljessä, mutta asiakaskunta lienee kiinnostuneempi läheisestä Cartoon Museumista. Laajan lehtivalikoiman lisäksi runsaasti sarjakuvakirjoja ja graafisia novelleja – pääasiassa uusia. Myyjän mukaan tarjolla on enemmän independent-tuotantoa kuin muissa kaupungin sarjakuvakaupoissa.

Alakerrassa myös suuri hylly täynnä mangaa.

Vai että oikein sarjakuvakirjoja ja graafisia novelleja? Huokaus.

[Lurker]

DC aloittaa sarjakuvaromaanien sarjan EARTH 1. Siinä julkaistaan Teräs- ja Lepakkomiehen seikkailuja suoraan romaaneiksi, eikä enää koota niitä erillisinä julkaistuista lehdistä. Mullistavaa.


Tämä tarkoittaa myös sitä, että tarinoiden rakenne on pitempi, ei lehtien sivumäärään pakotetun mukaisen episodimainen. Ovat oma jatkumonsa. Hmm. Tämäpä nyt vasta.

http://www.aintitcool.com/node/43302

[Jiksi]

Tämä tarkoittaa myös sitä, että tarinoiden rakenne on pitempi, ei lehtien sivumäärään pakotetun mukaisen episodimainen.

Lehtiformaatti on epätyydyttävä lukijan lisäksi myös tekijöille ja kokoelmien suosion myötä tämä on johdonmukainen suunta.

[Lurker]

Lehtiformaatti on epätyydyttävä lukijan lisäksi myös tekijöille ja kokoelmien suosion myötä tämä on johdonmukainen suunta.

Uskoisin, että tämä on koepallo DC:n suunnalta sille markkinasegmentille (hih!), joka on kasvussa. Jos menevät hyvin, eiköhän näitä tule lisää. Kovat tekijät on laitettu asialle. Ihme on, josseivät nouse heti ilmestyttyään myyntilistoille. Lukijat pääsevät näissä rompsuissa myös rauhaan erilaisilta kriiseiltä, ja niitä voivat hyvin mielin lukea nekin, jotka eivät ole suoritaneet cum laudea DC-universumista.

[Curtvile]

Lehtiformaatti on epätyydyttävä lukijan lisäksi myös tekijöille ja kokoelmien suosion myötä tämä on johdonmukainen suunta.

Eriävä kanta.
Olet kantaasi oikeutettu mutta kommentin sisältö on siis "televisiosarjat ja sarjafilmit ovat epätyydyttäviä katsojan lisäksi tekijöille ja dvdboksien myötä tämä on johdonmukainen suunta"

lehtiformaatin poismeno olisi perin valitettava tapaus.
Yhdysvalloissahan jo tätä kokeiltiin 1950-luvulta lukien ja jäljelle jäivät vain supersankarit ja archien tuotanto.
Mikä siis on isoimmalle osalle USAn nykyisiä kansalaisia vieras konsepti tai elokuvapohjainen.
Sarjakuvien kultakauden yhdysvalloissa lukijaprofiili olikin erilainen, lehtiä lukivat valtaosin tytöt mutta Comics coden asettamien pakotteiden jälkeen naislukijoiden määrä on laskenut, jatkuvasti.

En ole niin naiivi että väittäisin tässä olevan suoran korrelaatiosuhteen, myös lajityyppien ja kerrottujen tarinoiden muoto ratkaisee.

Ongelma on että albumien ja sarjakuvaromaanien hinta on suurempi, sen painokulut ovat suuremmat ja sen tukkujakelu(jonka monopoliasemaa niin USAssa kuin muuallakin pyritään purkamaan) on vaikeampaa koska varsinkin pienten ja vaihtoehtoisempien kustantamoiden julkaisujen kohdalla se on herkuleellinen urotyö.

Toki aina voi mainostaa internetissä mutta tästä voi päätyä samanlaiseen tilanteeseen kuin tutulla alalla(seuraa vapaa käännös)
" on mairittelevaa että joku kertoo ladanneensa sarjakuvani samasta paikasta kuin uudet marvelit. Olisi tietty kiva että joku maksaisi niistä meille kun ei olla kenenkään muun palkkalistoilla..."

Albumeja ja sarjakuvaromaaneja tarvitaan, mutta jos lehtiformaatti poistuu voidaan laittaa pillit pussiin ja ovi kiinni.
viimeinen voi sammuttaa valot.

Mikään ei muuten estä yrittämästä kuninkuuslajia eli kertoa yksi tarina siinä 22-26 sivua tilassa.

[Jiksi]

En ole niin naiivi että väittäisin tässä olevan suoran korrelaatiosuhteen, myös lajityyppien ja kerrottujen tarinoiden muoto ratkaisee.

Minä sen sijaan väitän ja puolustan kantaani jopa niin voimakkaasti, että kirjoitin siitä artikkelin.

Riippuvuussuhteita asioiden välillä toki on aina useita, kyse on lopulta painotuksista ja näkemyksistä.

[Curtvile]

Mutta tuo on vain osatotuus.

joskin mikäli todella väität noin ja olet samaa mieltä siitä niin sittenhän sinustakin lehtien alasajo Waiting-for-the-trade ja graphic novel suhtautumisella ajaa tilanteen takaisin Comics coden aikoihin?

Lehtivalikoiman kavetessa/kadotessahan syntyi yhdysvaltain Local Comic Store kulttuuri joka nojaa suurtukkuihin ja siten kavensi tarjontaa ja nyt sitten halutaan samaa?

[Jiksi]

Mutta tuo on vain osatotuus.

Luonnollisesti. Suora yhteys niillä kuitenkin on, kun lehdissä ei enää esitetty kunnon draamaa, samaa haettiin kirjallisessa muodossa, jolloin sarjakuvien myynti laski ja genre katosi täysin. Comics Coden vuoksi jenkkisarjakuva lapsellistui.

Kun markkinat nyt kehittyvät kohden kokoelmia, mahdollisesti sarjakuvakirjoja kohden, voidaan hakea samankaltaisuuksia ja eroavaisuuksia markkinoiden aiemmasta kehityksestä ja viihdyttää toisiamme omilla huomioillamme ja tulevan spekuloinnilla.

[Curtvile]

Luonnollisesti. Suora yhteys niillä kuitenkin on, kun lehdissä ei enää esitetty kunnon draamaa, samaa haettiin kirjallisessa muodossa, jolloin sarjakuvien myynti laski ja genre katosi täysin. Comics Coden vuoksi jenkkisarjakuva lapsellistui.

Kun markkinat nyt kehittyvät kohden kokoelmia, mahdollisesti sarjakuvakirjoja kohden, voidaan hakea samankaltaisuuksia ja eroavaisuuksia markkinoiden aiemmasta kehityksestä ja viihdyttää toisiamme omilla huomioillamme ja tulevan spekuloinnilla.

toisaalta samaan aikaan tapahtui yhteiskunnallista ja kulttuurista murrosta joka välillisesti vaikutti myös sarjakuvan kenttään.

Aiemmin mainittu "sarjakuvanlukijat ovat niitä jotka lukevat ylipäätään" pitää paikkansa mutta myös kirjallisuuden kulutuksessa eli lukemisessa ylipäätään on tapahtunut muutosta samoin kuin kaiken kulttuurin/viihteen( =sama asia) kulutuksessa niin teknisten kehitysten kuin ajankäytön suhteen.

laajoilla yksittäisillä teoksilla ja kokoelmilla on paikkansa, mutta ei mielellään joko/tai vaihtoehtona lehtiin nähden.
Minulle tämä ajatusmalli rinnastuu souraan että vaikka minua ei haittaisi vaikka tekijän X tuotanto lakkaisi olemasta ja sitä ei tulisi lisää niin että tekijän X tuotannon loppuminen ja poistuminen olsii yksinomaan vain ja ainoastaan hyvä asia.

[Jiksi]

toisaalta samaan aikaan tapahtui yhteiskunnallista ja kulttuurista murrosta joka välillisesti vaikutti myös sarjakuvan kenttään.

Huomioithan, että olen käsitellyt tarkalleen näitä asioita juuri siinä artikkelissa, johon viittasin?

Mediakulttuuria käsitellään paljon, mutta sarjakuvaa asetetaan siihen harvemmin muutoin kuin sarjakuvasta erityisesti kiinnostuneiden toimesta, joten vakiintunutta käsitystä ei Kvaakissakaan asiasta ole, joten siksi tämä mielipiteenvaihto on hauskaa.

Sarjakuvan olen väittänyt mm. manga-ketjuissa kärsineen internetin huvitusten myötä, mutta samaa voi sanoa televisiostakin. Lopulta vuorokaudessa on edelleen yhtä paljon tunteja kuin ennenkin.

[Curtvile]

Luin. jo ensimmäisellä kierroksella.
Tämä:

Yhteiskunnan kohdatessa seksuaalivallankumouksen, poliittisen radikalismin ja ympäristötietoisuuden nousun pysyi sarjakuva Comics Coden vuoksi konservatiivisena koko 1960- ja 1970-lukujen. Ala oli menettänyt aikuislukijat, ja kokonaismyynti laski. Erityisesti romanssisarjojen suosio oli kuihtunut ja ne katosivat 1970-luvun aikana.

ei ole yhteiskunnallisen muutoksen tai teknisen muutoksen kuvauksena riittävä. jollet tarkoita poliittisella radikalismilla "henkilökohtainen on poliittista"

vuorokaudessa on ihan yhtä paljon tunteja mutta ajankäyttömme on ja käsityksemme siitä on muovautunut, mutta koska se on tapahtunut pitkän ajanjakson aikana ja siitä on muodostunut normi sitä on vaikea mieltää toisin kuin äkillisiä kriisinomaisia muutoksia.

vertaus on huono, mutta se on kuin sanoisi että informaation määrä on sama kuin ennen, jättämällä pois sen miten informaation saatavuus on muuttunut tai ottamatta kantaa medialukutaitoon.

tradet ja kokoomat ovat turhan voittopuolisesti kuin James Glickin Kiire! tietoteoksen malliesimerkkejä siinä miten niissä on yksi homogeninen kokonaisuus, henkinen pikaruoka(myönnettäköön että monasti gourmet-arvoinkin), sen sijaan että keskityttäisiin ruokavalioon.

jotta paremmin selvittäisin näkökohtaani:
tähän sisältyy sama(etova) ajatus kuin Herbert J. Gansin "populaarikulttuurin puolustukseen" jonka lähtökohta on että että populaarikulttuuri on aina aliasemassa koska se on sidottu harrastajiensa alempaan sosioekonomiseen ja kulttuuriseen tasoon ja on lähtökohtaisesti heikompaa kuin korkeataide joka on esteettisesti ja sisällöllisesti korkeampaa.

Mikäli tämän joku pystyy allekirjoittamaan on takana selkeä oman egon ja statuksen pönkittämisen tarve ja rajallinen kyky ajatella ja tulkita maailmaa.
kulttuuri-imperialismin sijasta kulttuurifasisti.

se että muotoa ollaan valmiita kehittämään monitahoiseen runsaampaan suuntaan laajentamalla kerronnanmuotoa ja -tekniikoita albumimuodoin se on hyvä.

mikäli se esitetään ainoaksi muodoksi ollaan linjoilla "jotta luonto olisi mahdollisimman monimuotoinen on lajeja tapettava sukupuuttoon"
logiikka on sama.

[Lurker]

DC:n sarjakuvalehdet myyvät juuri nyt paremmin kuin kymmeniin vuosiin. Viimeksi niitä oli myyntilistojen kärjessä samaan malliin vissiin joskus 60-luvulla.

Ei sarjakuvaromaanien tarjonta heikennä suoramyyntikauppojen lehtimyyntiä. DC tähtää romaaneillaan koko ajan kasvavaan kirjakauppamyyntiin, jossa heillä on hyvä levityskumppani (onko tämä oikea sana?).

Romaanit tekevät hahmot myös tunnetuiksi ja parantavat niiden medianäkyvyyshuomioarvostatusta.

Kirjo siis kasvaa, ei pienene.

[Jiksi]

ei ole yhteiskunnallisen muutoksen tai teknisen muutoksen kuvauksena riittävä.

Näkökulma ja painopiste ei ollut niissä, joten en pitänyt sitä tarpeellisena käsitellä enempää, kuulunee todennäköisesti Kvaakin lukijoiden yleissivistykseen. Artikkelista kannattaa antaa kritiikkiä kuitenkin Comics Code -ketjussa tai kirjoitusten kommentointiin tarkoitetussa ketjussaan.

Varmistin lähinnä, että tiesit minun hahmottavan nuokin asiat. Artikkelieni kantavana ajatuksena pidän muutoinkin sitä, että sarjakuvaa peilataan osana ympäröivää maailmaa. Vaikutteet kulkevat kuitenkin eri viihdemuotojen ylitse.

Myyntimäärien suhteen olen vähemmän kiinnostunut siitä, mikä kulloisellakin hetkellä myy eniten, trendit ja mahdolliset kehityssuunnat ovat omaa mieltäni kutittavia asioita. Kasvavatko kokonaismarkkinat, muuttuvatko markkinaosuudet ja ennen kaikkea kuinka sarjakuva viihteenä kehittyy.

DC:n sarjakuvaromaani tai millä nimellä sitten niitä tahtookaan kutsua on mielenkiintoinen seikka. Kokeilun sijasta näen sen luontevana kehityspolkuna markkinoilla, joilla lehtien sijasta kokoelmat käyvät kaupaksi.

Tässä suhteessa on siis kiinnostavampaa, onko DC:n menestys lehtihyllyllä sivuvaikutus kokoelmien menestyksestä, jolloin markkinat kasvun sijasta keskittyisivätkin DC:n haltuun (hetkeksi, pidemmäksi ajaksi tai ei lainkaan) tms.

Kokoelman formaatti on kuitenkin vapaa lehden sivurajoitteesta, tarkalleen ottaen kokoelmalle on rasite, että tarina on rytmitetty parinkymmenen sivun pyrähdyksiin, mikä lukijana on minulle rakenteellisesti epätyydyttävä ratkaisu ja uskon sen pätevän keskivertokuluttajaan.

[Lurker]

Marvel onsarjalehtimyynnissä selvästi markkinajohtaja, joten ihan ymmärrettävää, että DC etsii ohituskaistaa jostain muualta - sarjakuvaromaaneista.

Sarjakuvaromaaneissa ovat silti juhlineet listakärjessä myös ihan muut kustantamot kuin DC ja Marvel. Markkinavoimat jyllää! Toivottavasti kortit jaetaan uusiksi ja supersankareiden sijasta nähdään jotain ihan muuta, kuten on jo nähtykin, enenevässä määrin.