Paprika

[Antti Värtö]

Kotona katsottavaksi voisi sopiakin. Ei tää R&A:ssa oikein napannut.

Vai niin, itse taas pidin tätä erinomaisen soveltuvaksi nimenomaan valkokankaalle enkä haluasi tihrustaa sitä väri- ja yksityiskohtapaljoutta telkkarin ruudulta.

Juoni ei ollut mitenkään maailman omaperäisin, mutta toteutus oli hieno. Paprikaa katsoessani minulle tuli mieleen vanhat Grant Morrisonin Doom Patrolit aika ajoin. Arvostan Konin tuotannossa sitä, että hänen elokuviaan ei voisi tehdä oikein muuten kuin animaationa. Hän todellakin tunnistaa taidemuotonsa vahvuudet ja toimii niiden mukaan.

[PTJ Uusitalo]

Juoneltaanhan tämä on varsin yksinkertainen, aivan totta. Ehkä juuri siksi niin suuri osa kriitikoista (jopa 20 %) onkin väittänyt, että se on vain kasa kauniisti animoitua sontaa...

Sen sijaan väitteitä epäloogisuudesta en oikein ymmärrä. Leffahan vain toimii unen logiikan mukaan (aivan samoin kuin Paranoia Agent toimi valheen, Tokyo Godfathers sadun, Millennium Actress elokuvan ja Perfect Blue mielisairaan logiikan mukaan). Kenties kontrasti juonen ja animaation välillä on liian suuri?

Ehkä se vika oli hahmoissa, joista en löytänyt oikein mitään sympatiseerattavaa.

Kon onkin haastatteluissa sanonut, että elokuvan suurimpia haasteita oli mahduttaa Tsutsuin massiivinen romaani puoleentoista tuntiin ja jättää silti unimaisemille riittävästi tilaa. Tämän vuoksi jouduttiin tekemään kompromissejä esimerkiksi hahmojen suhteen; heistä tehtiin helposti aukeavat luonteitaan kuvastavilla hahmodesigneillä, ja ääninäyttelijöiksi castattiin tunnettuja nimiä, jotta katsojat pääsisivät heti kärryille siitä millaisia hahmot ovat (Akio Ootsuka tunnetaan karskeista äijärooleistaan - mm. GITSin Batoo - joten poliisimiestä alkaa heti katsoa sitä tapettia vasten). Länsimaisiin katsojiin tämä ei tietenkään valitettavasti toimi... Mutta otakuna on myönnettävä, että minusta Megumi Hayashibaran kaksoisroolisuoritus oli loistava. Kon ja Tsutsui virtuaalibaarimikkoina olivat myös varsin vinkeää kuultavaa.

Alkuperäinen kansi olisi silti ollut kivempi.

[MarkZero]

Mielipiteet kyllä kummasti vaihtelee, mutta kai se on vain hyvä asia? Itse näin viime lauantaina koko R&A:n animekolmikon, Paprika, Tekkonkinkreet ja Maameren tarinat ja Paprika viehätti itseäni eniten. Ehkä siinä oli osa ammatillista viehätystä, koska visuaalit olivat komeat ja kynät ja 3d-softat oli sauhunneet. Kuvakerronta oli todella idearikasta.

[Aura]

Katsoin Paprikan DVD:ltä, olisihan se ollut mukava nähdä isoltakin kankaalta, mutta... Pidin kyllä leffasta, siitä huolimatta että juoni oli aika peruskauraa ja monesta jutusta tuli mieleen aiemmissa leffoissa ja Paranoia Agentissa käytetyt ideat. Visuaalisesti hieno, luulenpa että katson läpi uudestaan täsä jossain välissä. Satoshi Konin jutut vain iskevät meikäläiseen. Ja Susumu Hirasawan musiikit!

[Reima Mäkinen]

Ma katoin Tekkonkinkreetin heti tän perään ja pidin siitä enemmän. (Molemmissa oli rendausraudat sauhunneet.) Saattaa olla että olin tosiaan liian väsynyt Paprikassa. Teatterin äänentoisto oli väännetty 11.sta joten äänipuoli lähinnä riipi korvia.
Ja niissä unissa oli silmiinpistävää se niiden (eri ihmisten unien) samankaltaisuus tai jonkinlainen stereotyyppinen näkemys unista. Toki jälki oli komeaa ja muutama hyvä/tuore ideakin oli mukana. Jonkinlainen kanta pitäisi varmaan ottaa viittauksiin muihin kulttuurituotteisiin, aika usein ne tässä vaikutti hieman päälleliimatuilta.

Oliks se Megumi Hayashibara se joka veti sitä naispääroolia ja Paprikaa? Olihan se hyvä. Hahmona tää tiedenainen oli vaan sekin turhan stereotyyppinen ja särmätön.
Nyt tuli vielä mieleen että alkutekstit oli täs tosi hienot, hyvä idea!

[PTJ Uusitalo]

Oliks se Megumi Hayashibara se joka veti sitä naispääroolia ja Paprikaa? Olihan se hyvä. Hahmona tää tiedenainen oli vaan sekin turhan stereotyyppinen ja särmätön.
Nyt tuli vielä mieleen että alkutekstit oli täs tosi hienot, hyvä idea!

Joo ja joo.

[Reima Mäkinen]

Joo ja joo.

Eiku ei. Alkutekstit ei tossa Youtube-versiossa ole samalla idealla (laserilla ammuttuna semi 3U pintoihin) kuin siinä leffassa. Tai sit mä näin unta.

[PTJ Uusitalo]

Hmm, nyt kun mainitsit niin eipä olekaan. Miksiköhän?

[Toni]

Minulle kolahtivat sekä Paprika että Tekkonkinkreet. Upeita, mielikuvituksellisia ja viimeisen päälle toteutettuja molemmat.

Tekkonkinkreet räjäytti näistä kahdesta kuitenkin pöydän puhtaaksi, kiitos omaperäisen visuaalisen asun sekä vangitsevan inhimillisen tarinan.

Toisaalta, kuten Tähtivaeltajaa säännöllisesti lukeneet ovat voineet huomatakin, olen pitkään ollut leffan pohjana olevan Taiyo Matsumoton laatumangan fani (tuli jenkeissä Pulp-lehden jatkosarjana nimellä Black & White). Kannattaa ehdottomasti tustustua!

[Aura]

Hmm, nyt kun mainitsit niin eipä olekaan. Miksiköhän?

DVD:llä tekstit ovat kuten pitääkin. Lieneeköhän kyseessä jokin keskeneräinen pätkä? Tuosta youtube-versiosta uupuu joitakin yksityiskohtia, esim tietokonetyypin seinällä olevat kuvat ovat tyhjiä.

[rama]

Monin puolin hieno elokuva (lähinnä visuaalisesti, eikä onnistunutkaan koukuttamaan samalla tavalla kuin Paranoia Agent). Unen absurdius jäi jotenkin puolitiehen.

Olinko ainoa jota häiritsi tyttönukke-paraati-juttujen samankaltaisuus GITS: Innocencen kanssa??

No, Susumu Hirasawa on onneksi aina Susumu Hirasawa...

[Aura]

Olinko ainoa jota häiritsi tyttönukke-paraati-juttujen samankaltaisuus GITS: Innocencen kanssa??

En ole sitä nähnyt joten en osannut verrata... Muuten se on kyllä totta että unista olisi voinut saada vielä enemmän irti.