Sarjakuva-Finlandia ja sarjakuvan arvostus

[Lurker]

^{Tää on se kohta ku mä kohteliaasti ilmotan käyväni tiskillä tai vessassa ja juoksen toiseen baariin.}

Ja kaikki huokaisevat helpotuksesta...

En tiedä onko Sella lukenut ennen Finlandiaa sarjakuvaa ollenkaan. Enkä välitä. Se, miten hän perusteli palkintonsa, osoitti, että hän oli osannut omalta kantiltaan nostaa Sarasvatin hiekkaa -albumin voittajaksi. Yhtenä perusteluna hän käytti teatterimaailmasta tuttua "taitavaa dramaturgiaa". Vaikka Sella ei ole sarjakuva-alan ammattilainen, hän ymmärtää varmasti hyvän taideteoksen päälle...

Meidän on turha olla ylimielisiä ja -olkaisia "muita" kohtaan. Eivät sarjakuvantekijät omista sarjakuvaa. Lukijat sen omistavat.

[holla]

Miten ne lukijat sen sarjakuvan omistaa?

Plus, en tajuu miks helppous ois joku automaattisen hyvä asia. Ärsyttävää elää sellases yhteiskunnassa jos kaikki "vaikea" (niinku esim. taide(sarjakuva)) koetaan niin elitisteks ja ahistavaks ja ikäväks et se melkein pitäis kieltää sen sijaan et yrittäis ite vähän enemmän.
TIEDETTÄ -- FANTASIAA -- RAKKAUTTA -- SEIKKAILUA -- ELÄMÄNKOHTALOITA ja kaiken tämän piirtäjät ovat saaneet paperille dramaattisin värein -- henkilöt piirretty rohkein ottein samaan dramatiikkaan kuuluen -- helppo seurata -- helppo lukea -- todellinen seikkailuaarre -- ja historiaa oikein roppakaupalla.
- Perustuu Risto Isomäen kirjaan, jota on seurattu taitavalla dramaturgialla. Samalla kuitenkin piirrosten mukana tuodaan oma taiteellinen panos ja näkemys.
- Toteutettu ruututekniikalla, mutta tekstien pohjat ja ruutujen valkoiset reunat tekevät tarinasta lukijalle helpon.
- Tähän uppoutuu, ja se vetää lukijan nykyajan ja tulevaisuuden ongelmiin. Värimaailmaa myöten loistava kokonaisuus."

[keijoahlqvist]

Hollan kanssa sama virsi mulla.

Sarasvatin hiekkaa on romaani. Romaanin sovitus voitti sarjakuvan tärkeimmän palkinnon. Kun elokuvia arvioidaan, todetaan yleensä että ihan hyvä mutta kirja oli parempi.

Onko mahdotonta että alun perin  sarjakuvaksi syntynyt teos voittaisi Sarjakuva-Finlandian?

[Lurker]

Miten ne lukijat sen sarjakuvan omistaa?

Niin, olet oikeassa... Kyllähän sitä sarjakuvantekijä voi asua erakkona piilopirtissään ja vaikka tapetoida seinät sarjakuvillaan. Ja omistaa sarjakuvansa. Mitä niitä muille näyttämään.

Ehkä se yhteisomistus olisi sittenkin parasta. Sikäli mikäli taideteos on ookoo, se antaa näkijälleen (edes jollakin tasolla) saman tunteen kuin mitä tekijällä oli sitä luodessaan. Tekijä on totta kai raatanut luomistuskissaan kuukausia, kokija sen sijaan vain nautiskelee leppoisasti tuolissa istuskellen taidekokemuksestaan.

Sarjakuva-Finlandian yksi tavoite on selvästi myös "yhdistää" (tai arvottaa) sarjakuvaa muihin taiteenlajeihin (ensin tanssiin, teatteriin ja nyt mutkan kautta myös romaanitaiteeseen) uutta näkökulmaa hakien. Ei huono.

Sarjakuvantekijät voisivat tietty perustaa oman palkinnon, jossa sarjakuvantekijä palkitsee toisen sarjakuvantekijän sarjakuvantekijöille yhteisin perustein. Se voisi olla vaikka Professori Itikainen -palkinto. Ideaa saa käyttää vapaasti.

[JussiP]

Onko mahdotonta että alun perin  sarjakuvaksi syntynyt teos voittaisi Sarjakuva-Finlandian?

Ei ole, Sarjakuva-Finlandian on jo kertaalleen voittanut juuri tällainen teos.

Ja jos katsotaan asiaa laajemmin, niin parhaan elokuvan Oscar-palkinto on usein mennyt kirjasta tehdylle elokuvalle. Ensimmäisen kerran jo kolmantena kilpailuvuonna 1930 elokuvalle Länsirintamalta ei mitään uutta. Painoarvoltaan kyseinen palkintogaala lienee vähintään Sarjakuva-Finlandian luokkaa.

[Lurker]

Painoarvoltaan kyseinen palkintogaala lienee vähintään Sarjakuva-Finlandian luokkaa.

Vähän rohkea toteamus, mutta oikean suuntainen. Tästähän juuri keskusteltiin Kvaakissa, kun viimeisinkin parhaan elokuvan Oscar meni romaanifilmatisoinnille.

Omasta puolestani julistan nyt ystävyyttä ja rauhaa kaikille Finlandia-keskustelun osapuolille. Näistä palkinnoista keskustellessa kiihtymys valtaa niin helposti mielen.

EDIT: Hmm, nähdäänköhän Sarasvatin hiekkaa joskus myös elokuvana? Budjetti voi tosin olla Suomi-Filmiksi vähän tyyris...

[Timo Ronkainen]

Milloin elokuvan romanisaatio voittaa kirjallisuusfinlandian? Ehehh... No joo...

Timo

[petteri tikkanen]

Milloin elokuvan romanisaatio voittaa kirjallisuusfinlandian? Ehehh... No joo...

Timo

Eikun milloin sarjakuvan pohjalta tehty romaani voittaa kirjallisuusfinlandian.

Onnea voittajille.

Muistan kun Kaakinen ja Tolppanen päättivät aloittaa tämän albumin parissa yhteistyön. Olin paikalla. Nostan hattua mutta odotan heidän seuraavaa siirtoa vielä mielenkiinnommalla. Kovia tekijöitä.

[keijoahlqvist]

Ei ole, Sarjakuva-Finlandian on jo kertaalleen voittanut juuri tällainen teos.
...
parhaan elokuvan Oscar-palkinto on usein mennyt kirjasta tehdylle elokuvalle.

Tosi on, olisi pitänyt rajata lisää. Milla on ihana ja sillee juu. Mutta ei tee parasta suomalaista sarjakuvaa (blogissaan kyllä tärkeätä sarjakuvaa). Ja sen sanominen ei tarkoita että vihaisin kiroilevaa siiliä tai Sarasvatin hiekkaa.

Katson kuitenkin oikeudekseni huudella, että Finlandia-palkinto piti perustaa parhaan suomalaisen sarjakuvan tuomiseksi suuren yleisön tietoisuuteen.  Sitä se  nyt vain  ei tee. Ehdokkaista kukaan ei tiedä mitään, vain voittajasta.

Muistaako tämänkään jälkeen kukaan Kaakista ja Tolppasta?

Ja Oscarien arvosta olen vahvasti eriävää mieltä.

[Jarmo]

Ihan mainio valinta oli. En nyt osaa alpparia puhtaalta pöydältä arvioida kun kirja on kuitenkin tullut luettua. Samoja ongelmia siinä on nähtävissä kuin kaikissa muissakin kirjan sarjakuvasovituksissa. Lähdemateriaalia on vaan liikaa rajalliseen sivumäärään. Tarina nyt joka tapauksessa on huima ja sarjakuvaversiokin sen ihan hyvin kertoo. Jos jotakuta hirveästi risoo, että näillä ansioilla saa finlandian, ei auta kuin ahistua tai tehä ite parempi.

Elokuvasta sarjakuvaan on jonkin kerran onnistunut täydellisestikin, kuten myös sarjakuvasta elokuvaksi siirtymä. Kirjoista syntyy elokuvia ja elokuvista jopa kirjasarjoja. Taitaa tosiaan sarjakuvasta kirjaksi olla se viimeinen valloittamaton.

[Antti Vainio]

Katson kuitenkin oikeudekseni huudella, että Finlandia-palkinto piti perustaa parhaan suomalaisen sarjakuvan tuomiseksi suuren yleisön tietoisuuteen.  

Aika stalinistinen näkemys, on olemassa vain yksi ainoa oikea tapa tehdä hyvää, eikun parasta, sarjakuvaa. Pitäisi suunnitella viisivuotissuunnitelma jolla tuotetaan maksimimäärä parasta sarjakuvaa.

[Lönkka]

Samoja ongelmia siinä on nähtävissä kuin kaikissa muissakin kirjan sarjakuvasovituksissa. Lähdemateriaalia on vaan liikaa rajalliseen sivumäärään.

Ainakin ensimmäisenä tulee mieleen Marvel Graphic Novel 2: Elric -Dreaming City jossa saattoi muistaakseni olla enempi sivuja kuin Moorckockin alkuperäistoksessa, mutta pohjanahan ei ollut kokonainen romsku. Mutta varmaan löytyy muita adaptaatioita jotka kattavat mainiosti koko alkuperäisteoksen.

Mutta joo, yleensähän tilanne on aika lailla juuri tuo Jarmon mainitsema ja eipä sille mitään voi. Eri taidemuoto, eri lainalaisuudet jne.

[keijoahlqvist]

Aika stalinistinen näkemys, on olemassa vain yksi ainoa oikea tapa tehdä hyvää, eikun parasta, sarjakuvaa. Pitäisi suunnitella viisivuotissuunnitelma jolla tuotetaan maksimimäärä parasta sarjakuvaa.

Oliko siis tarkoitus tuoda esiin jo muutenkin suurelle yleisölle tuttua perinteistä sarjakuvaa?

Sinä nyt vedät viisivuotissuunnitelmia ja stalinismia tähän, enkä todella ymmärrä miten toi postaus niveltyy keskusteluun.

En ymmärrä näitä asenteita. Ilmeisesti pitäisi vain sivukaupalla syytää onnitteluja siitä että asiat on junnaa entisellään.

[Tertsi]

Tarkoitus oli varmaankin, että Sella valitsee mielestään parhaan sarjakuvan.

Ilman sen kummempia taka-ajatuksia.

Ja kommenttiin, että kaikki junnaa paikallaan:
Toivottavasti tämä Finlandia-palkinto saisi yhä useammat suomalaiset taiteilijat/käsityöläiset tekemään  kunnianhimoista seikkailusarjakuvaa. Sitä ei ole kamalasti tarjolla.

Sarasvati toki on ylevämpää kuin vain seikkailusarjakuvaa.

[Matti Karjalainen]

Oliko siis tarkoitus tuoda esiin jo muutenkin suurelle yleisölle tuttua perinteistä sarjakuvaa?

Ei kun tuoda esille kotimaista laatusarjakuvaa yleisestikin, niin perinteisempää kuin sitä vähemmän perinteistä.

Suurelle yleisölle sarjakuva tarkoittaa Aku Ankkaa, paria eurooppalaista ikiklassikkoa ja kahvipöydässä luettavan sanomalehden neljää strippiä, jotka silmäillään enemmän tai vähemmän mielenkiinnottomasti läpi. Suuri yleisö tuntee kotimaisista tekijöistä Milla Paloniemen ja hyvässä lykyssä myös Pertti Jarla. Ville Rantakin on saattanut jäädä Muhammed-jupakasta mieleen, mutta tuskinpa teoksiensa kautta.

Suureen yleisöön kuuluvat minun perheeni jäsenet, joista yksikään ei olisi kuullut Tiitu Takalon "Jäästä" tai Satu Lusan "Rauhasta ja sodasta" ennen tätä kyseistä palkintoa, eivätkä he olisi Aamulehden levikkialueen ulkopuolella asuvina törmänneet edes "Sarasvatin hiekan" sarjakuvasovitukseen.

Sarjakuva on viime kädessä aika marginaalinen taiteenlaji, ja jokainen pyrkimys tuoda sitä esille on minusta kunnioitettavaa, olipa kyseessä sitten paikallislehden pikku-uutiseksi päätyvä sarjakuvapaja lähikirjastossa tai maakuntalehtien palstoille päätyvä Sarjakuva-Finlandia -palkinto.

Ai niin. Onnea voittajille!