Sarjakuva-Finlandia ja sarjakuvan arvostus

[Anssi Rauhala]

Lunttasin: insinööri. Ja sen logiikka on sinänsä ihan loogista.

Mutta (ja nyt sanon tämän ihan julkisestikin) ongelmia tulee, kun koulussa annetaan sellainen mielikuva, että koulutus itsessään on jotain, mikä takaa kaiken onnistuvan. Koulutus antaa vasta valmiuksia. Senkin jälkeen kaikki on epävarmaa. Kun saat työpaikan, kaikki on epävarmaa. Kun sairastut, kaikki on epävarmaa. Kun pääset eläkkeelle, kaikki on epävarmaa. Varmaa on - luulen - vain se, että lopulta kuolema korjaa meistä jokaisen.

[Irene]

On ne insinöörit kyllä sellaisia pahiksia. Onneksi me humanistit ollaan paljon parempia ihmisiä.

[Anssi Rauhala]

Ei kun herranjee, nyt mä jatkan: Yleisesti sanotaan, ettei ilman koulutusta pärjää, eikö vain? No, totta eli ei, siksi kai oletetaan, että olisi jotenkin varomatonta sanoa, ettei koulutuksen kanssakaan mitenkään välttämättä pärjää... sillä sen kuullessaan koulutettava sanoisi itselleen, että "v****akos minä sitten tänne kouluun lähdin, yhtä hyvin voin vaikka ruveta alkoholistiksi. Niillä kun kuulemma pelaa kaikki."

[VesaK]

"Olisin halunnut roskakuskiksi, koskaan ei muka ollut rahaa opintoihin."  - Patu Rankka

Esmes lääkärinkoulutuksella on hyvät mahdollisuudet alkoholismin ja narkomanian sivuaineopintoihin. Lääkefirmoilta  lorisee ilmaista viinaa ja pillereitä saapi muuten vaan.
Rahan periminen on kanssa hyvä tapa väistää koulutuksen tuottamat vapaa-ajan menetysongelmat. HK-perijä Jussi Salonoja pistää "miljoonia" jääkiekkoon ja loput parkkisakkoihin, oletan.   
Mutta muut, varsinkin sarjistekijät, saavat pärjätä enimmäkseen omillaan.

[Doc Lomapäivä]

Tämän päivän Hesarissa mielipidekirjoittaja rinnastaa taiteilijat esimerkiksi parturi-kampaajiin. Molemmat työskentelevät itsenäisesti taiteellista silmäänsä ja kädentaitojaan työssä käyttäen, ja kampaajat maksavat esimerkiksi eläkekertymänsä itse yrittäjän eläkevakuutuksella.

Luin jutun, ja periaatteessa olen samaa mieltä kirjoittajan kanssa. Mutta ei kai kukaan olekaan vaatimassa elätin osaa vaan tasavertaista asemaa muiden ammatinharjoittajien kanssa.

Kirjoittaja ei tunnu tietävän sitä, että pitkät apurahat kerryttävät eläkettä. Ongelmana ovatkin lyhyiden apurahojen varassa olijat. Eläkevakuutus kun pitää maksaa kerran kuussa, mutta jos apuraha on 3000 e (eikä uudesta ole tietoa) niin ei se pitkäksi aikaa riitä.

Toinen ongelma on että palkkioiden jako on epäreilua (mistä olen toitottanut). Tekijöitä on ollut vähän ja työ usein harrastelijamaista, tietoa ei ole ollut eikä ketään joka ajaisi asioita. On ollut kiva että jotain julkaistaan vaikkei siitä saakaan rahaa. Seurauksena on ollut huonot sopimukset ja pienet palkkiot (ja firmat eivät luovu saavutetuista eduista). Jos sarjakuva-albumista jää tekijälle käteen 5-10 % myyntihinnasta niin voi kysyä onko jako reilua.

Ne jotka nyt käskevät taiteilijoiden tehdä enemmän töitä ja mennä oikeisiin töihin jos taidehommat ei kannata, ovat juuri niitä jotka vetävät taiteilijoiden teoksista voitot ja omivat vielä uudelleenjulkaisuoikeudet (kuten Matti Apunen & Aamulehti & Alma Media).

Mutta eiköhän tilanteeseen tule muutos kun saadaan porvarihallitus. Pistetään taiteilijanhipit niin kireälle ettei ole enää voimia huutaa eläkettä apurahoista.

JOS joku sarjakuvasta kiinnostunut perijätär tahtoisi lahjoittaa kotimaiselle sarjakuvalle reilun pesämunan, sitä ei pitäisi pistää Sarjakuvafinlandian palkintorahaksi. Sillä pitäisi palkata Suomen sarjakuvaseuralle (tai Sarjakuvantekijöille) kokopäivätoiminen toiminnanjohtaja, joka keräisi rahoitusta festari- ja näyttelytoimintaan ja jäsenistön ulkomaanmatkoja varten. Näin saataisiin kulttuurivaihtoa ja kontakteja ulkomaille.

Lisäksi rahaa pitäisi käyttää lakimiehen tai lakitoimiston palkkaamiseen, joka hoitaisi jäsenistön sopimus- ja palkkioasioita edes kerran viikossa jos ei alituiseen.

[roju]

JOS joku sarjakuvasta kiinnostunut perijätär tahtoisi lahjoittaa kotimaiselle sarjakuvalle reilun pesämunan, sitä ei pitäisi pistää Sarjakuvafinlandian palkintorahaksi. Sillä pitäisi palkata Suomen sarjakuvaseuralle (tai Sarjakuvantekijöille) kokopäivätoiminen toiminnanjohtaja, joka keräisi rahoitusta festari- ja näyttelytoimintaan ja jäsenistön ulkomaanmatkoja varten. Näin saataisiin kulttuurivaihtoa ja kontakteja ulkomaille.

Lisäksi rahaa pitäisi käyttää lakimiehen tai lakitoimiston palkkaamiseen, joka hoitaisi jäsenistön sopimus- ja palkkioasioita edes kerran viikossa jos ei alituiseen.

Wööörd.

[villeranta]

Tämän päivän Hesarissa mielipidekirjoittaja rinnastaa taiteilijat esimerkiksi parturi-kampaajiin. Molemmat työskentelevät itsenäisesti taiteellista silmäänsä ja kädentaitojaan työssä käyttäen, ja kampaajat maksavat esimerkiksi eläkekertymänsä itse yrittäjän eläkevakuutuksella.

Vaikka luovan taiteen synnyttäminen ja latvojen tasaaminen toki hieman eritapaisia asioita ovatkin, voi rinnastuksessa nähdä yhtäläisyyksiä. Mitä mieltä olette?

Ai että mitä eroa on taiteilijalla ja parturikampaajalla? Ero on suunnilleen sama kuin autotehtaalla ja sairaalalla, jotka on kans (ja vieläpä jossain ministeriön työryhmätasolla) rinnastettu viime aikoina.

Ehkä nyt vain on niin, että Suomessa menee niin hyvin, että tällainen kova arvomaailma alkaa nostaa päätään.

Minusta ei ole reilua, että taiteilijoita lyödään joka paikassa kuin vierasta sikaa, kun ne vähän yrittää huomauttaa, että elinoloissa on ongelmia. Kun olin taiteilijoiden mielenosoituksessa Oulussa pari viikkoa sitten, ihmiset tuli haukkumaan päin naamaa, että miten te kehtaatte valittaa, yhteiskunnan elätit, turhat ihmiset, jotka ei tee töitä.

Viihde sentään vie Suomea maailmalle ja tuo rahaa tekijöilleen. Taiteilijoita koulutetaan liikaa. Taiteilijoita on liikaa. Tätä toistelevat kaikki.

Kuinkas paljon niitä taiteilijoita pitäisi olla? Ja mitä kannattaisi tehdä ylimäärälle? Ehkä uusi porvarihallitus keksii "taiteilijaongelmaan lopullisen ratkaisun".

Mikä on taiteilijan rooli yhteiskunnassa, suuremmissa ja pienemmissä yhteisöissä? Miten historiallisesti? Onko ne aina olleet tarpeettomia ja turhia? Tämä kysymys ei nouse esiin, koska kaikki puhuu vain rahasta. Jopa taiteilijat itse.

Taiteilijuus ON kutsumusammatti. Viime kädessä taiteilija joutuu itse vastaamaan siitä, mille on elämänsä antanut. Silti pitäisi olla mahdollista (ainakin jossain Aamulehden pääkirjoituksissa) keskustella siitä, onko joidenkin ammattien harjoittajien oloissa parantamisen varaa. Luulis nyt ainakin tällä palstalla kirjoittavien tietävän, ettei kaikki taiteilijat, jotka ei myy ja menesty taloudellisesti, ole paskoja taiteilijoita.

Kauppiasajattelua taas! Miten laajalle se vielä leviääkään! Ja millaisia aloitteita saammekaan vielä nähdä!

[puro]

Mikä on taiteilijan rooli yhteiskunnassa, suuremmissa ja pienemmissä yhteisöissä? Miten historiallisesti? Onko ne aina olleet tarpeettomia ja turhia? Tämä kysymys ei nouse esiin, koska kaikki puhuu vain rahasta. Jopa taiteilijat itse.

Heitäpäs, Ville, mielipiteitä, mikä taitelijan rooli pitäisi olla ja mitkä ovat suurimmat epäkohdat? Minulle jäi tästä edellisestä meilistä vain sellainen höyryjenpäästelyfiilis.

Täälläkin on jo mainittu (joko tässä ketjussa tai tuolla tuleeko toimeen -jutustelussa), että sosiaaliturva ja eläkkeet pitäisi saada "normaalien" ihmisten tasolle. Mutta ei se kerro yleisestä arvostuksen noususta vaan enemmänkin fiksuista päättäjistä sillä hetkellä. Silloin olisi paremmat edellytykset tehdä taidetta. Toivotaan tätä.

[Chemo]

Ero on suunnilleen sama kuin autotehtaalla ja sairaalalla, jotka on kans (ja vieläpä jossain ministeriön työryhmätasolla) rinnastettu viime aikoina.

Niin mehevää kuin onkin piehtaroida siinä miten epäinhimillisesti systeemi ihmistä kohtelee, voi tätä nyt kuitenkin katsoa vähän tarkemmin. Nimittäin, ovat katsoneet että sairaaloiden toimintamalli ei ole järkevin mahdollinen - ja päättäneet sitten ottaa oppia yksityiseltä puolelta.

Mitä ne sitten voivat oppia sieltä "kovasta" maailmasta? Muistaakseni lähinnä pöhöttynyttä johtamisorganisaatiota pitäisi keventää. Yhden itselleen pikkupomohallintoviran pelanneen ihmisen liksalla palkkaisi jo useamman sairaanhoitajan. Ehkä ne lopputulemana jopa ymmärtävät työsuhteiden vakinaistamisen merkityksen. Onko tämä oikeasti paha asia?

ettei kaikki taiteilijat, jotka ei myy ja menesty taloudellisesti, ole paskoja taiteilijoita.

Eivät tietenkään! Ja paljonhan on sellaisia marginaalilajeja, joiden potentiaalisen yleisökunnan tietää jo ennakkoon olevan pieni. Ja se on ihan ok.

Kun mä nyt esimerkiksi mietin muutaman viimeisen vuoden aikana ostamiani kotimaisia kevyen musan levyjä, huomaan ettei käytännössä kukaan niiden levyjen artisteista tee juttua kokopäiväisesti. Tää ei sitten ollut mikään piikki että rahoittakaa touhunne itse; eniten mulla on kuuntelutunteja kaikesta kotimaisesta musasta tullut viime aikoina Sibeliukselle - joka sai valtiolta apurahaa 

[keijoahlqvist]

Niin mehevää kuin onkin piehtaroida siinä miten epäinhimillisesti systeemi ihmistä kohtelee, voi tätä nyt kuitenkin katsoa vähän tarkemmin. Nimittäin, ovat katsoneet että sairaaloiden toimintamalli ei ole järkevin mahdollinen - ja päättäneet sitten ottaa oppia yksityiseltä puolelta.

- Systeemi ei kohtele ihmisiä, se on vain puite. Ihmiset kohtelee ihmisiä.
- Suomen sairaalat on pohjoismaiden tehokkaimpia, luki uutisessa. Sasi kärrättiin auto-onnettomuutensa jälkeen konttoriin. Ei se ole tehoa.

Eikä se ettei taidetta synny kun tekemiseen ei ole edellytyksiä.

Elämä ei jumalauta ole mikään liiketoimi. Elinkeinoelämän pitää olla keino, ei päämäärä.

[Antti Vainio]

Silloin aikanaan kun Helsinki oli Euroopan kulttuuripääkaupunki luin useammankin eripuolilla tehdyn tutkimuksen jonka mukaan yhteiskunnan kulttuuriin satsaama raha on hyvä ja kannattava sijoitus koska se lisää ihmisten viihtyvyyttä, hyvinvointia, terveyttä etc. Liike-elämä hyötyy kun työntekijät on kondiksessa, muualta muuttaa osaavaa väkeä, kulttuurimyönteinen ilmapiiri aiheuttaa sen että ideoita heitellään huolettomasti ilmaan ja kehitellään. Tällaisesta saatavaa hyötyä on kuitenkin vähän vaikea mitata suoraan kylminä euroina joten se on näille raimosailaksille ja jussipajusille  aivan liian vaikeaa ymmärtää, ne on auttamattomia merkonomisieluja. Kun lopetetaan tuet niin nähdään suoraan mitä on säästetty

[Chemo]

Elinkeinoelämän pitää olla keino, ei päämäärä.

Hei, täähän on hyvin sanottu! Mulla toi menee tasan noin, mutta tunnen monia ihmisiä, joille elinkeinoelämä nimenomaan on päämäärä - heillä koko identiteetti muovautuu sen mukaan miten ison tittelin tai viran on onnistunut itselleen puliveivaamaan. Ja rahanhan pitää tietysti näkyä.

[puro]

heillä koko identiteetti muovautuu sen mukaan miten ison tittelin tai viran on onnistunut itselleen puliveivaamaan.

Jollekin taide on kutsumusammatti, jollekin muunlainen ura. Se on sun mielestä automaattisesti paha?

[Chemo]

Jollekin taide on kutsumusammatti, jollekin muunlainen ura. Se on sun mielestä automaattisesti paha?

Niinkö mä väitin? Mun mielestäni on pikemminkin hienoa että ihmiset löytävät töitä joihin tuntevat vetoa ja joissa he viihtyvät.

[Timo Ronkainen]

- Suomen sairaalat on pohjoismaiden tehokkaimpia, luki uutisessa.

off topiccia....
Turussa laitettiin kiinni kirurginen osasto kolmeksi viikoksi, kun on pulaa n. 15 hoitajasta. Samaan aikaan on hyppyytetty pätkissä vuokrattuja hoitajia. Joita on n. 40. Miksei siis vakinaisteta? Ei ole rahaa - miksi ei ole? Veroja on kevennetty.
Ruotsista koitettiin puhua sinne muuttaneita suomalaisia hoitajia takaisin, sanottiin että tulevat kun palkka on sama kuin svedulassa.
(tämä voisi paremmin kuulua tuonne "vaalit ja äänestäminen osastoon"....)

Timo