Sarjakuva-Finlandia ja sarjakuvan arvostus

[Virtahepomies]

Knoppi: mikäpä ristiriita tässä löytyy?

Selitä toki, kiitos. Oletko lukenut Lihat puntarissa? Kirjahan on sukusaaga kohdusta hautaan, tokkopa tarinan kertominen vaakamallisissa sivuissa tekee siitä strippikokoelman.

[tmielone]

Selitä toki, kiitos. Oletko lukenut Lihat puntarissa? Kirjahan on sukusaaga kohdusta hautaan, tokkopa tarinan kertominen vaakamallisissa sivuissa tekee siitä strippikokoelman.

Ainakin loppupuolen painistripit ilmestyivät aikoinaan Like Newsissä yksitellen, joten kyllä tuo minusta on ihan oikeaoppinen strippikokoelma.

[Virtahepomies]

Ainakin loppupuolen painistripit ilmestyivät aikoinaan Like Newsissä yksitellen, joten kyllä tuo minusta on ihan oikeaoppinen strippikokoelma.

Tämän logiikan mukaan siis esimerkiksi Matti Hagelbergin Kekkonen on strippikokoelma koska osa albumin sivuista ilmestyi yksi kerrallaan Suomen kuvalehdessä.

[pertti jarla]

Lihat puntarissa on kokonaisuus, joka koostuu sarjakuvastripeistä. Osa on uusia, osa ilmestynyt Johnny Kniga-lehdessä. Muiden strippien ohessa, sarjakuvasivulla. Olen itsekin sitä mieltä, että se kuuluisi sarjisfinlandiakärkeen, halusin vain kiinnittää huomiota siihen, ettei sitä tule miellettyä strippisarjaksi samalla tavalla kuin Viivi ja Wagner.

Selvästi käsitteeseen "strippi" liittyy aika rajoittuneita ennakkokäsityksiä, kun Turusen Lihat puntarissa - juttuja ei kaikkien mielestä saisi edes sanoa stripeiksi, vaikka tekijä itse tekeekin niin. Stripin ei tarvitse olla Masi-tyyppinen päivän vitsi, niistä voi muodostua vaikka minkälainen kokonaisuus, tässä tapauksessa sukusaaga. Ja ei, Hagelbergin Kekkos-sivut eivät taida minkään logiikan mukaan olla strippejä.

[Veli Loponen]

Ja ei, Hagelbergin Kekkos-sivut eivät taida minkään logiikan mukaan olla strippejä.

Paitsi jos aletaan kutsua vaikkapa Mämmilääkin strippisarjaksi (sunnuntaisarja?). Kokoelmastahan siinä varsinaisesti kuitenkin on kyse, koska ensijulkaisu on tapahtunut lehdessä.

[JanneT]

Paitsi jos aletaan kutsua vaikkapa Mämmilääkin strippisarjaksi (sunnuntaisarja?). Kokoelmastahan siinä varsinaisesti kuitenkin on kyse, koska ensijulkaisu on tapahtunut lehdessä.

Stripin määritteleminen ei olekaan kovin yksiselitteistä. Sunnuntaistripit käsittävät tätä nykyä kaksi tai kolme riviä, kaksirivisiin lisätään nykyisin usein otsikkopalkki vasempaan reunaan, jolloin  mittasuhteet ovat jo hyvin lähellä arkistrippiä. Mutta aikaisemminhan sunnuntaistripit olivat sivun mittaisia: vanhat Pikku Nemot, Gasoline Alleyt jne. Ja nykyisistä Rockyn ja Nemin sunnuntaistripit ovat myös muodoltaan pystysivun mittaisia, vaikka lehdissä ne julkaistaisiinkin pienemmässä koossa. Eli kyllä Mämmilä vastaa vanhaa -ja osittain taas uudempaa- käsitystä sunnuntaistripistä.

[villeranta]

ei tuo lista nyt kyllä varmaan kenenkään mielestä vastaa viime vuoden parhaita sarjakuvateoksia.

Kritisoijien psykologinen analysointi ja syyttely taide-elitismistä pois. Sarjakuvapalkinto on sarjakuvapalkinto. Kuinka naurettava olisi sarjakuvapalkinto, josta jonkinlaisella sääntelyllä karsittaisiin "viihteellinen sarjakuva" pois? Tai stripit tai jokin alalaji. Kyse ei ole siitä.

Kyse on siitä, että listalla on Muumi-tuote, juhlakirja ja historian suurmiehiä esittelevän hupikirjasarjan 99. osa, joka sattuu olemaan suomalaista tekoa. Sama kuin iskelmä-Finlandia-ehdokas olisi Muumi-animaation tunnaribiisi tai kirja-Finlandiassa ehdolla matkaopas. Tällä kritiikillä ei ole mitään tekemistä taide-elitismin kanssa, vaikka myönnän mielelläni olevani laskelmoiva taide-elitisti.

Se, että esim. Tommin Toivon kirja ja Millan Kiroileva siili kisaavat eri tyyppisinä sarjakuvina samasta palkinnosta on just se, mitä sarjakuva-Finlandian pitääkin saada aikaan. Strippikokoelmat ja pitää ehdottomasti pitää mukana. Ei tässä muuten mitään järkeä ole, strippi kun on tunnetuimpia ja kestävimpiä sarjakuvan alalajeja.

[J. Suominen]

Kyse on siitä, että listalla on Muumi-tuote, juhlakirja ja historian suurmiehiä esittelevän hupikirjasarjan 99. osa, joka sattuu olemaan suomalaista tekoa.

Mummosi on Muumi-tuote! Muumimamman tekijäkaarti on lähtökohtaisestikin tehnyt hyvää sarjakuva-albumia, ei hyvää oheistuotetta. Ilmeisesti ovat vielä onnistuneetkin tavoitteessaan...

[Virtahepomies]

Mummosi on Muumi-tuote!

Aika moni Egmontin työntekijä on jo käynyt täällä puolustelemassa Muumimamman jatkosijaa. Lopettakaa jo!

[Irene]

Kyllä mä puolustan Muumimammaa myös, enkä ole Egmontin työntekijä. Tarina on rakkaudella laadittu ja täydentää hienosti Muumien alkuperäistä kaanonia. Jos japanilaiset ovat tuotteistaneet Muumit, ei se vähennä suomalaisen sarjakuvan arvoa yhtään.

[J. Suominen]

Lopettakaa jo!

Eikös se jo kerro jotain siitä, että suhtaudutaanko täällä Muumimammaan tuotteena muiden joukossa vai onko se jotain aivan muuta...

Ja miksi Ville Rannalle ei saisi piruilla? Onko se pyhä? Onko sen mummo pyhä?

[terhie]

Raadissa jokainen joutuu pudottamaan räikeimmät suosikkinsa pois konsensuksen takia, joten menee siellä "huonojen" mukana "parhaitakin", koska kaikki ei tykkää kaikesta.

Eikös raatiin ole tavoitteena valita ammattimaisia henkilöitä nimenomaan tuomaan OMAN näkemyksensä yhteiseen pöytään? Jokaisen raatilaisen velvollisuus on mielestäni myös puolustaa ja perustella omia mieltymyksiään, mitä muuta virkaa tyypillä muuten on?

Kaikki ei tykkää kaikesta, mutta jos kukaan ei tykkää erityisesti mistään...?







En ole vetänyt herneitä nenään, pikemminkin useita palkoja.

[Johanna Sinisalo]

Tekijänä haluaisin tuoda esille oman näkemykseni Muumimamma-albumin "oheistuoteluonteesta".

Ehkä jotkut tälläkin palstalla asioivista tietävät, että olen ollut hyvin pitkäaikainen Muumien harrastaja, olen mm. kirjoittanut Tove Janssonin tuotannosta laajoja artikkeleita. Harrastukseni keskittyy nimenomaan Muumi-kirjoihin sekä Tove ja Lars Janssonin Muumi-strippeihin, japanilaisia animaatioita olen tuskin nähnyt. Kirjat sen sijaan osaan käytännössä ulkoa ja pidän niitä keskeisinä klassikkoteoksina. Egmontiin olen kytkeytynyt siten, että olen tehnyt talolle Toven alkuperäistarinoiden sarjakuvadramatisointeja, olen mm. kääntänyt sarjakuvakäsikirjoituksiksi suurimman osan Näkymätön lapsi -novellikokoelman hienoista tarinoista.

Muumimamman vaarallinen nuoruus -albumi (jonka kieltämättä kaupallista nimeä en ole itse laatinut) on luonteva jatke tälle Tove Janssonin perimän vaalimiselle ja kunnioitukselle. Sarjakuva taas oli tämän pitkään kehittelemäni tarinan kertomiselle käytännöllisestikin paras väline. Itse en tekijänä ole missään vaiheessa kokenut tekeväni "oheistuotetta". Työn lähtökohtana on ollut oma, Muumien maailman kertomatta jääneitä katvekohtia hyödyntävä alkuperäisajatukseni, ei mikään mainostilaus. Albumi ei ole edes mitenkään leimallisesti lasten sarjakuva: sen aikatasot ja vaihtoehtohistoriallinen rakenne tekevät siitä ehkä turhan kompleksisen alle kouluikäisen luettavaksi. Tätä voisi joku jo pitää suoranaisena myynnin esteenä.

Oma keskustelunaiheensa on toki se, onko tällaisesta palkinnosta oikeutettu kilvoittelemaan teos, joka pohjautuu toisen henkilön kuin tekijän itsensä luomaan maailmaan ja hahmoihin. Joku voisi vastata perustellusti ei. Toisaalta nimenomaan sarjakuvan historiassa on lukuisia tapauksia (Batman varmaan esimerkkinä selkein), jossa tekijät ovat lähteneet tutkimaan olemassa olevia hahmoja ja maailmaa uudesta kulmasta ja pyrkineet tältä pohjalta luomaan kunnianhimoista laatusarjakuvaa. Ehkä niitä voidaan nimittää "Batman-tuotteiksi", mutta aika kaukana ne ovat - Ville Rannan musiikkivertausta jatkaakseni - siitä 60-luvun tv-tunnarista 

[VesaK]

Harmi että Kari Korhosen "Naurettavat naapurit" eli Ankantekijät 6 ilmestyi jo 2006, eikä niin muodoin ole mukana kisaamassa Sarjakuva-Finlandiasta.
Palkinnon julkistajathan luottivat nimenomaan suomalaisten ankkamakuun.

[Matti Karjalainen]

Johanna Sinisalolta hyvä ja varmasti asioita selvittävä kirjoitus, johonka on helppo yhtyä ainakin pääpiirteissään. Toven jalanjäljillä mennään. Ja ihan uteliaisuudesta, riitaa mitenkään haastamatta: kuinka moni " Muumimammaa" kritisoivista on myös lukenut sen ihan kokonaan vai missä määrin mielipiteitä esitetään fiilispohjalta?

"Viivin ja Wagnerin juhlakirjan" läsnäolo listalla on sitten vähän toinen juttu. Pitäisikö Finlandia-palkinnon saajaksi ehdolla olevan teoksen sisältää aikaisemmin julkaisematonta materiaalia? Sarjakuvan tapauksessa tämäntyylinen rajanveto on vähän vaikeaa. En kuitenkaan lähtisi ensimmäisenä pudottamaan sitä pois lopulliselta listalta. "Viivi ja Wagner" on hyvä kotimainen strippisarjakuva, joka ei ole päässyt kovin pahasti väljähtämään edes kaikkien näiden vuosien jälkeen.

Egmont-jutusta tuli mieleen, että onhan täällä vastapainoksi tainnut yksi jos toinenkin ulosjääneitä tahoja edustava käydä lyömässä lusikkansa soppaan. Sarjakuvapiirit taitavat olla niin pienet, että yhteyksiä yhteen jos toiseenkin tahoon tuntuu löytyvän - ainakin jos niitä haluaa välttämättä löytää. Kuka muuten tunnustautuu ensimmäisenä Jorma Uotisen kaveriksi? 

Ja mainitaan nyt vielä, ettei lista ole minustakaan täydellinen, ja osaisin heti nimetä muutaman sarjakuvan jonka olisin mielelläni nähnyt mukana loppusuoralla. Näillä kuitenkin mennään ja toivotaan että kotimainen sarjakuva saa kisan seurauksena edes pikkuisen lisää huomiota ja arvostusta. En ainakaan itse usko, että tässä kisassa on häviäjiä, vaan että viime kädessä kaikki hyötyvät.