Sarjakuva-Finlandia ja sarjakuvan arvostus

[keijoahlqvist]

Kirjakauppa ei sarjakuvaa arvosta, ainakaan tuo riesaksemme tupattu Suomalainen kirjakauppa. Keittokirjoja on laajempi valikoima kuin sarjakuvia. Ihan turha pyytää hankkimaan mitään mikä ei ole ”koneella”.

Kirjastoissa ei tykätä huonoa sarjakuvasta, mutta siellä tarvittaisiin sarjakuvanharrastajien apua valikoimien kartuttamiseen. Varsinkaan ulkomaista on toivotonta hankkia ellei joku ehdota. Ei sitten sovi moittia että on suppea valikoima jos ei tarjoudu avuksi.

Kansalais- ja työväenopistot luultavasti huolisivat nykyistä enemmän sarjakuvakursseja, jos joku tarjoaisi, ja jos niissä yhdistettäisiin sekä tekeminen että lukeminen. Kirjastosta voisi hakea luettavat, jolloin paikallinen kirjastokin havahtuisi.

Mutta siihen tasoon:

Suomalaisen sarjakuvan taso ei ole niin hyvä kuin voisi olla. Hyviä tekijöitä on ja lisää tulee, mutta kuten todettiin, vakuuttavan teoksen toteuttaminen vaatii aikaa ja rahaa ellei ole syntymärikas. Pitää pystyä istumaan useita vuosia piirustuspöydän ääressä. Laatukirjailijamme ovat valmistelleet pääteostaan kymmenenkin vuotta, ja sarjakuva on työläämpää. Kirjailija työskentelee myös reissuillaan, kävellessään ja makoillessaan ja nousee sitten ylös koneen ääreen, mutta sarjakuvantekijä on enemmän sidottu työpöytäänsä. Miten se perheelliseltä onnistuisi kun ei onnistu perheettömältäkään.

Anssi Rauhala olisi erinomainen Uutisvuodossa.

[Timo Kähkönen]

Kirjakauppa ei sarjakuvaa arvosta...

Kirjastoissa ei tykätä huonoa sarjakuvasta, mutta siellä tarvittaisiin sarjakuvanharrastajien apua valikoimien kartuttamiseen...

Kansalais- ja työväenopistot luultavasti huolisivat nykyistä enemmän sarjakuvakursseja, jos joku tarjoaisi...

Suomalaisen sarjakuvan taso ei ole niin hyvä kuin voisi olla.

Anssi Rauhala olisi erinomainen Uutisvuodossa.

Hyviä pointteja. Lisäisin tuohon lehtipisteet. Sarjakuvat pitäisi saada lehtipisteisiin, sinne missä on Taskarit, Asterixit, Texit ja Korkkarit ja myös ostava kansa paksuine lompakkoineen. Ja Kouvalaisen pitäisi saada se nettikauppansa valmiiksi, että pääsisi helposti selailemaan kattavaa valikoimaa ja tekemään ostoksia.

Opettajat voisi koota johonkin listaan nettiin samaan tyyliin kuin "Suomalaiset sarjakuvantekijät" http://www.kahkonen.com/kaikkitekijat/. Vielä erittelyt erikoisosaamisesta ja kokemuksesta ja markkinointi kuntoon. Haku toiminta-alueen perusteella jne.

Kotimaisen sarjakuvan taso voisi minunkin mielestäni olla parempi. Useimmat kotimaiset nimekkäidenkin tekijöiden sarjat kalpenevat kun pannaan rinnakkain ulkomainen ja kotimainen. Mutta tekijöitä on kuitenkin ainakin 500, ja vielä enemmän on potentiaalisia tekijöitä. Jos olisi kanavia ja mahdollisuuksia menestyä sarjakuvanteolla, varmasti nykyiset piirtäjät voisivat paremmin keskittyä luomaan mestariteoksiaan ja moni tuleva mestari nousisi "perunakellarista" ja pääsisi näyttämään kyntensä. Olen selannut viime päivinä aika monen tekijän kotisivut ja nettisarjat ja jo niisssä on muutamia lupaavia kykyjä, joista harva on kuullutkaan. Mitä sitten on vielä kätkössä? Kouvalaisen pitäisi saada tehtyä galleria valmiiksi tänne kvaakkiin, jossa nuoret tekijät voisivat kasvaa ja saada palautetta sarjoistaan.

Yksi ongelma on myös töiden kasaantuminen jo ylityöllistetyille tunnetuille tekijöille. Tunnettujen tekijöiden tuotanto pitäisi saada laajempaan levitykseen, jotta heidän ei tarvitsisi haalia murua sieltä, toista täältä. Tuntemattomammille, lupaaville kyvyille pitäisi saada jaettua niitä töitä, joita tarjotaan nyt tunnetuille tekijöille.

[roju]

Yksi ongelma on myös töiden kasaantuminen jo ylityöllistetyille tunnetuille tekijöille. Tunnettujen tekijöiden tuotanto pitäisi saada laajempaan levitykseen, jotta heidän ei tarvitsisi haalia murua sieltä, toista täältä. Tuntemattomammille, lupaaville kyvyille pitäisi saada jaettua niitä töitä, joita tarjotaan nyt tunnetuille tekijöille.

Eiköhän tää toimi ns. luonnollista kautta: "Mä en nyt ehdi, mutta suosittelen ottamaan yhteyttä NN:nään, jonka numero on XXX-XXXXXXX, tai OO:oon, YYY-YYYYYYY." 

[Samone]

Eiköhän tää toimi ns. luonnollista kautta: "Mä en nyt ehdi, mutta suosittelen ottamaan yhteyttä NN:nään, jonka numero on XXX-XXXXXXX, tai OO:oon, YYY-YYYYYYY." 

Itse en teidän palkkatasosta tiedä, mutta taitaa työn luonne olla liian keikkaperäistä, joten yleisesti ottaen tehdään mielummin vähän enemmän pitkää päivää kuin otetaan riskiä mahdollisesta tulevasta tiukemman budjetin ajasta?

Idea on muuten aivan loistava. Itse toimin noin vähän aikaa sitten - oma "taloudellinen tappio" on bruttona noin tonni kuussa. Joskin itselle tarjottiin tuon jälkeen samaa mahdollisuutta uudelleen ja jälleen asetin tulevaisuuden vision etusijalle pitäytyen nykyisessä.

[Anssi Rauhala]

Itse en teidän palkkatasosta tiedä, mutta taitaa työn luonne olla liian keikkaperäistä, joten yleisesti ottaen tehdään mielummin vähän enemmän pitkää päivää ...

Meillä ei ole palkkatasoa. Ja yleensä siinä vaiheessa, kun keikkaa ehditään meille tarjota, on oikeasti liian myöhäistä saada se huomiseksi valmiiksi, koska huomenna on lähetettävä eteenpäin se pöydällä oleva keskeneräinen, joka eilen brieffattiin.

Ongelma ei ole pitkän päivän tekeminen, vaan se, että keikat tulevat eteen liian myöhään ja kaikki samaan aikaan. Asiakkaamme ovat sillä lailla tyhmiä... tai sitten heidän asiakkaansa: tunnetusti paine kasvaa pohjalle päin mennessä. "Ai se, joo ei, meidän toimari on nyt lomalla, eikä voi päättää tästä kuin ensi viikolla, mutta äkkiäkös te sen suunnittelette.../ No me saatiin tästä päätös vasta nyt, mutta äkkiäkös sä tän piirrät. Aamuksi presentaatioon? No saatsä edes kello kahdeksi?"

Sitten puhelin taas ei soikaan kuukauteen. Mutta en silti kadu sitä, että olen joskus purkanut ruuhkaa muiden piirtäjien suuntaan. He voivat joskus tehdä saman palveluksen toisille. Tai minulle.

Takaisin Puupäähattuun: Uskoakseni J.Juntuselta ainakin irtoaisi uutiskynnyksen ylittävä juhlapuhe.

[Irene]

Kirjakauppa ei sarjakuvaa arvosta, ainakaan tuo riesaksemme tupattu Suomalainen kirjakauppa. Keittokirjoja on laajempi valikoima kuin sarjakuvia. Ihan turha pyytää hankkimaan mitään mikä ei ole ”koneella”.

Kirjastoissa ei tykätä huonoa sarjakuvasta, mutta siellä tarvittaisiin sarjakuvanharrastajien apua valikoimien kartuttamiseen. Varsinkaan ulkomaista on toivotonta hankkia ellei joku ehdota. Ei sitten sovi moittia että on suppea valikoima jos ei tarjoudu avuksi.

Jotain tästä yleisestä suomalaissuhtautumisesta sarjakuvaan kertoo se, että pitää edelleen käydä myös lastenosaston sarjakuvahylly läpi kirjastossa käydessään. Eilenkin poimin sieltä Valerianit ja Ankardot. Ankardot ripotellaan sekä aikuisten että lasten puolelle, vaikka ei Harry Pottereita aikuisten puolelta löydy.

[Doc Lomapäivä]

Kolmipyöräpalkinto voitaisiin jakaa niin, että kolmihenkinen raati valitsisi kolme ehdokasteosta. Lisäksi valittaisiin kaksi muuta ehdokasta internetissä järjestettävällä yleisöäänestyksellä. Äänestystä mainostettaisiin Kvaakissa, Sarjainfossa, Sarjakuvantekijät ry:n sivuilla sekä muissa sarjakuvamedioissa.

Palkinnon jakotilaisuus järjestettäisiin jollain julkisella paikalla, kuten Kolmen sepän patsaalla tai Helsingin Forumin aulassa tai vastaavassa. Täällä voittaja saisi päättää ottaako rahat vai kolmipyörän ja yleisö saa huutaa neuvoja kumpi voittajan pitäisi valita.

Voittajan hylkäämän palkinnon saisi nettiäänestyksen yhteydessä järjestettyjen arpajaisten voittaja.

[Mikko A]

Tuon luulisi jo saavan säpinää sarjakuvapiirtäjiin ja alkaisi laadukkaita albumeita tulemaan hyllyihin. Mutta millainen poru siitä syntyisikään, kun näin pienessä piirissä alkaisi vinkuminen, kun ihan väärä sai palkinnon...

Minua hieman hämää ajatus että laadukkaan taiteen merkittävänä motiivina olisi vain siitä ansaittu raha? Jos ei muuten kiinnosta sarjakuvan teko tai sen julkaisu, henk. koht. olen sitä mieltä ettei sitä tarvitse ainakaan millään ulkopuolisella rahoituksella motivoida.

Tämä tietysti johtuu siitä että näen ehkä sarjakuvan pääasiassa vastakulttuurin muotona, eikä minään sellaisena, jonka pitää olla nöyränä käsi ojossa virallisen hyväksynnän ja rahan edessä. Sarjakuva saa hyväksynnän laajalta yleisöltä jos se sen ansaitsee.

Lueskelin juuri viime yönä kirjan John Duncanin tuotannosta (70-luvun industrial pioneeri / performanssi taide)  ja siinä kiukutteli joku kirjan vierailevista kommentaattoreista miten vitutti kun myös vaihtoehtoisesta & kokeellisesta taiteesta tuli tässä vuosien varrella niin urautunut & rahaan kytköksissä oleva instituutio. Duncanin taas näki yhtenä niistä jotka alusta lähtien tehnyt todellista taidetta.
Tuon kritiikin voi laskea koskemaan yhtä paljon (tai ETENKIN) tuota olevinaan vaihtoehtoista & kokeellista sarjakuvaa... samassa mielessä kuin ihan puhdasta "viihdesarjakuvaa" ja kaiken sen "uran luomisen" ja taitelija egon ohella varsinainen kipinä on jo aikaa sitten sammunut sinne apurahahakemuspinon tukehduttavaan kasaan.

Eläköön kusiset kopioläpyskät ja sarjakuvaa sarjakuvien ystäville eikä väkisin "koko kansan" sivistykseksi.


EDIT: lainaukseen olisi pitänyt tulla tekstiä muiltakin.. quoten quotea ei ilmeisesti kvaakissa tule mukaan... No jotain summia siellä heiteltiin. Ts. vastaus ei ollut niinkään Ossille kuin yleisesti keskusteluun

[keijoahlqvist]

Minua hieman hämää ajatus että laadukkaan taiteen merkittävänä motiivina olisi vain siitä ansaittu raha?

No mutta kun siitä ei olekaan ollut kysymys, vaan siitä ettei ihminen voi syntyessään osata valmiiksi tehdä sarjakuvaa, vaan sen opiskeluun "laadukkaasti" menee noin 25 vuotta itseopiskelua. Sen uhrauksen monet tekevät ilman setelinkuvia silmissä, koska sarjakuvaa ei pidetä vaurastumiskeinona.

Mutta ennen kaikkea, laadukas sarjakuva-albumi edellyttää vuoden täysipäiväisen panoksen joka ei taatusti onnistu ilman ruokaa, vuokrarahaa ja välineitä.

Lisäys:
Ja siksi huippusarjakuvaa ei hirveästi ole pystytty tuottamaan.

[Kivik]

Taiteilijat saavat jo nyt liikaa kaikenlaisia tukiaisia.

[Mikko A]

Mutta ennen kaikkea, laadukas sarjakuva-albumi edellyttää vuoden täysipäiväisen panoksen joka ei taatusti onnistu ilman ruokaa, vuokrarahaa ja välineitä.

Lisäys:
Ja siksi huippusarjakuvaa ei hirveästi ole pystytty tuottamaan.

Tietysti riippuu miten määrittelet "laadukkaan". Moni Suomenkin piirtäjistä & tarinankertojista tuntuu lähinnä menneen surkeampaan suuntaan kun ammattimainen rutiini tai "osaaminen" on astunut kuvioon mukaan.

Harva tekijä on niin kovassa kiireessä (tai ainakaan pitäisi olla) että kerran vuodessä vähintään pitäisi pykäistä albumi pihalle. Jos taloudellinen todellisuus määrittelee, ettei Suomessa voi elättää itseään sarjakuva-albumin teolla, on syytä elättää itsensä jollain muulla ja tehdä albumi siinä sivussa - vaikka seuraavan 3-5 vuoden aikana. Jos on sitä mieltä että ei kiinnosta kuin tasan 2 vaihtoehtoa = 1) apurahalla kokopäiväisesti tai 2) ei ollenkaan, minusta siinä on selkeästi määritelty ko. henkilön taiteelliset ambitiot ja suhde sarjakuvaan ilmaisumuotona.

[Timo Ronkainen]

Tämä tietysti johtuu siitä että näen ehkä sarjakuvan pääasiassa vastakulttuurin muotona, eikä minään sellaisena, jonka pitää olla nöyränä käsi ojossa virallisen hyväksynnän ja rahan edessä.

Miksi tää menee aina niin, että pitää olla "joko tai"? Ei koskaan "sekä että". Sarjakuva on sekä vastakulttuuria (ne rupiset itseilmaisun kopiolätyt) että kaikkien viihdettä (isolla rahalla tuotetut kiiltopaperialbumit). Ja siitä väliltä kaikkea muuta, kuten suomalaisen(kin) kirjallisuuden, elokuvan, teatterin ja musiikin saralla on. Näin pitää olla myös suomalaisissa sarjakuvissa, ja sen pitää olla mahdollista. Ilman tiettyä arvostusta sitä mahdollisuutta läpikotaiseen diversiteettiin ei meillä ole.

Timo

[Mikko A]

Tuossa omassa selityksessä oli se virhe että en alleviivannut että näen myös ison osan "mainstream sarjakuvaa" tietyntyyppisenä jos nyt ei ihan vasta-, niin kuitenkin alakulttuurina, jota ei hyväksytä siinä mielessä kuin oikeaa taidetta eikä sillä ole sellaista "koko kansalle" tarpeellista tai tärkeää merkitystä, kuten joissain muissa kulttuurin muodoissa.

Ts. jos marginaalissa (sarjakuva) tai jopa marginaalin marginaalissa (vaihtoehtosarjakuva), [ellei jopa marginaalin marginaalin marginaalissa! (törkyinen omakustanne sarjakuva?) heh] ollaan, ei minusta ole syytä että tukiaisilla ja yhteiskunnan tarjoamilla kannustimilla pitäisi olla mitään roolia asiassa.

Tietysti jos työkseen sarjakuvaa tekee, miksei sitä myös yrittäisi levittää ja promotoida, mutta mielestäni se on lähtökohdalta väärä jos marginaalinen ilmiö joka harvaa kiinnostaa, lähtee siltä pohjalta että kun ei ihmisiä oikeasti kiinnosta, pannaan ne maksamaan vaikka välikäden kautta että saadaan puuhastella pienemmillä henkilökohtaisilla uhrauksilla.

[Tertsi]

mutta mielestäni se on lähtökohdalta väärä jos marginaalinen ilmiö joka harvaa kiinnostaa, lähtee siltä pohjalta että kun ei ihmisiä oikeasti kiinnosta, pannaan ne maksamaan vaikka välikäden kautta että saadaan puuhastella pienemmillä henkilökohtaisilla uhrauksilla.

Ihan järkevältä perustelusi kuulostaa.

Mutta mites se harvojen rakastama ooppera rahoitetaan?

[keijoahlqvist]

Ihan järkevältä perustelusi kuulostaa.

Mutta mites se harvojen rakastama ooppera rahoitetaan?

Tai teatteri, tai museot, tai tanssi, tai televisio, tai uskonto.

Kilpa-autoilu on kallista puuhaa ja sekö on katsojalle ilmaista? Mainoksilla maksettuko on "lahjaa"?

Kuluttajat maksavat veroja, perintöveroja, arvonlisäveroja, kiinteistöveroja, lottoavat ja pelaavat rahapelejä, lahjoittavat lippaisiin, maksavat merkkituotteista ylihintaa ja ennen kaikkea: maksavat joka ikisen mainoksen joka rumentaa maisemaa, häiritsee äänenä, tyrkytetään telkkarissa tai tipahtaa postiluukusta. Osin vauraus tulee varastamalla kehitysmaista, osin kansalaisten jokapäiväisestä työnteosta.

Taiteilijan pitää saada riittävä palkka ja sosiaaliedut työstään, ei tukiaisia. Ilman taidetta kehittyy Kivikejä.