Kvaak.fi:n virallinen "esittele itsesi" -thread :)

[Aura]

Kuulostaa todella hienolta kun kuvismaikka alkaa dissaamaan piirtämisestä!

Jos on mangavaikutteita, edes vähän, niistä saa kuulla. Paljon. Myös opettajilta.

[kaltsu]

Jos on mangavaikutteita, edes vähän, niistä saa kuulla. Paljon. Myös opettajilta.

Oikein. Myös muista ylenpalttisista vaikutteista kannattaa huomauttaa jos tökkivät silmään. Onhan se kiva et osataan kopioida mut soisin ihmisten ennemmin ottavan mallia muualta kuin toisten piirroksista.

Kyllä näistä jutuista joutuu Aura muutki kärsimään ku sinä. Ville Rannan ekoista jutuista tuli aina Dave Mckean mieleen ja tuleva aisaparinsa Lietzen oli vielä pahempi jatkuvasti vaihtuvine vaikutteineen, ihan vain pari ensiksi mieleen tullutta mainitakseni. Ovat he vaikutteistaan saaneet kuulla ja siitä huolimatta kehkeytyneet hienoiksi miehiksi ja taiteilijoiksi.

[Aura]

Oikein. Myös muista ylenpalttisista vaikutteista kannattaa huomauttaa jos tökkivät silmään. Onhan se kiva et osataan kopioida mut soisin ihmisten ennemmin ottavan mallia muualta kuin toisten piirroksista.

Sanoin "edes vähän". Vaikutteita ei saisi olla joidenkin mielestä yhtään. Kopiointia vastaan olen minäkin, mutta ei sillä taas ole tekemistä sen kanssa onko tyylissä hiukan vaikutteita, kaikillahan niitä on.

[Lönkka]

Ubs, unohtu sanoa, että se naljaili lähinnä mangatyylistä, ei piirtämisestä.

Sitä kyllä epäilinkin.
Silti hieno homma että maikka oli avarakatseinen ja ymmärsi että taide voi olla monimuotoista...

[Aino Sutinen]

Mä olen Aino Sutinen, s. 1983, Helsinki. Olen pätkätyöläinen ja yleinen haahuilija. Olen opiskellut brittiläisessä yliopistossa sosiologiaa ja kehitysmaatutkimusta. Tykönäni olen kuunnellut paljon ns.maailmanmusiikkia ja muuten haikaillut ties minne maailman turuille. Haluaisin olla Helinä Rautavaara!

Esikoisalbumini Taksi Kurdistaniin - Reppumatkasarjakuvia Lähi-idästä julkaistaan syksyllä. Piirrellyt olen eri tekniikoilla läpi ikäni. Ostelen usein uusia välineitä potkiakseni itseäni piirtämään ahkerammin ja laajentamaan taitoja. Kirjoittaminen on kuitenkin mielestäni henkilökohtaisempaa ja vaikeampaa.

Suurin haaveeni on vielä tehdä Joe Saccon Palestiinan tai Marjane Satrapin Persepoliksen tyyppinen kevyenpainava sarjakuvareportaasi jostain polttavasta aiheesta. Aion tämän unelmani myös toteuttaa. Tykkään muutenkin lukea paljon elävän elämän tarinoita. Supersankareita en oo varmaan koskaan lukenut, jos ei Love & Rocketsin amatsoneja lasketa.

Sarjiksissa ehdoton suosikki on Gilbert Hernandez (Palomar!), muita kivoja onkin sitten liuta. Esim. Julie Doucet, Neil Gaiman, Ralf König, Joakim Pirinen, monta kovaa kotimaista. Inhoan Crumbia ja muita naisvihaajia, luen niitä kuitenkin.

Jep jep!

[keijoahlqvist]

Esikoisalbumini Taksi Kurdistaniin - Reppumatkasarjakuvia Lähi-idästä julkaistaan syksyllä.

Haluun lukee.

[Anton303]

Minäkin!
Nimi: Anton Lipasti
Ikä: 13 vee
Työ: Koululainen
Sarjakuvaharrastus alkoi mulla jo ihan pienestä pitäen, niin lukeminen kuin piirteleminenkin. Etenkin Aku Ankka, Tintti, Muumit ja Hämis on kestosuosikkeja.
Mä oon piirtänyt sarjiksia ihan joka päivä ja siihen se on johtanut, että piirrän nykyään kahteen lehteen säännöllisesti strippisarjaa, ja kaksisivuinen sarjiskin ilmestyi just Mobile-lehdessä. Lisäksi olen julkaissut yhden omakustanteen.
Siinä se.

[Bluekite]

Hei kaikki!
Olen 16-vuotias tyttö nimeltään Sanna. Vapaa-aikani pyörii suurimmalta osalta kaikenlaisten taiteiden parissa, piirtäessä, maalatessa, musikkia kuunnellessa/soittaessa jne. Olen aina tykännyt "luoda itseäni" ja jo ensimmäisistä haaveammateista löytyy sana taiteilija, tosin nykyään pidän sen mielummin ehkä vain harrastuksena. Yläasteen kävin kuvisluokalla mutta enää kuvis ei koulussa oikein maistu. Olen suorittanut tällä hetkellä vuoden lukiota mutta siirryn syksyllä kolmoistutkintoon, tekstiili- ja vaatetusalan puolelle. Sarjakuvia olen tuhrustanut 4. luokasta lähtien mutta lyhytsarjakuvia lukuunottamatta en viimeaikoina ole saanut paljoakaan aikaan, vaikka sunniteilla kyllä on aloittaa joku isompi projekti, kunhan jaksan ja ehdin. Ongelmanani on yleensä se, että kun saa tehtyä pari sivua niin jo ensimmäiseen sivulla alkaa näkyä virheitä, tuhaudun ja siihen se sitten jää. Erityisesti olen kiinnostunut kielistä ja historiasta, mistä ammennankin suurimman osan inspiraatiostani. Piirtämisen lisäksi harrastuksiini kuuluu uinti, piano, laulu, lukeminen ja kirjoittaminen.

En ole kauaakaan pyörinyt kvaak.fi:ssä ja yleensä nopeiten netissä minut tavoittaa deviantARTista samaisella nimimerkillä. Eipä tässä nyt muuta keksi

[Michael Riddle]

En muuten vieläkään tajua, miksi tämä on täällä, eikä sekalaisissa...

[Mara]

Päivää kaikille. Olen v. 1991 syntynyt piirtäjänalku Pohjois-Karjalasta. Sarjakuvia on luettu pienestä pitäen enkä ole vieläkään lopettanut. Sarjakuvan suhteen tapaan olla suhteellisen kaikkiruokainen. Piirtäminen on kulkenut käsi kädessä sarjakuvaharrastuksen kanssa ja kynään tulee tartuttua lähes päivittäin. Tästä huolimatta valmista sarjakuvaa ei ole kovin paljoa kertynyt. Lienen turhan kranttu tuotosteni suhteen.  Jalo tarkoitus olisi joskus työskennellä kuvituksen tai sarjakuvien parissa.

[Nikopol]

Tervepä terve, oikea nimeni on Tero ja ikää on kertynyt vuodesta 1975 lähtien jo 34 vuotta. Ylioppilas ja melkein valmis merkonomi, työt kutsuivat jäi kesken. Pääosa aikuisiästä mennyt Filmtownin leivissä, joten elokuvatietämykseni on mennyt vääjäämättä ohi huterasta sarjakuvatietokannastani. Kotoisin olen Turusta ja nykyään asun Raisiossa. Vuoden verran yritin musiikkiin ja elokuviin keskittynyttä liikettäkin Turun Keskustassa, T:mi Black Flag, ehkäpä joku teistä siellä poikkesikin. Olisi vain pitänyt aloittaa ennen nettiaikakautta, niin olisi voinut lähteä menestymäänkin. Nykyisin vaikutan Turun Yliopistonkadun R-kioskin esimiehenä ja olen tyytyväinen elämääni. Tiesittekö muuten, että Lehtipisteet voivat itse vaikuttaa siihen mitä valikoimissaan pitävät, joten tuon hyllyn vaalimisesta onkin tullut mieleisin osa työtäni. Tietysti jos joku titteli ei vain liiku, poistuu se valikoimista, jolloin se pitää tilata uudestaan, mikäli sen hyllyssään halajaa nähdä.

Sarjakuvainnostukseni alkoi varmaan noin 5-vuotiaana, kun äitini osti minulle Kupittaan kioskista Batman-lehden, vai olikohan se Lepakkomies nimellä. Vaikken osannut edes lukea, oli tuota jännittävää selailla. Lukemaan opittuani ensimmäinen tuttavuus oli luonnollisesti Aku Ankka, johon myös liittyy yksi elämäni suurimmista murhenäytelmistä. Sain pappani mökkinaapurilta vuosikertatokulla vanhoja Aku Ankkoja ja Retuja ja Kumppaneita 50- ja 60-luvuilta, enkä vielä tiennyt tuolloin mitään noiden arvosta. Vein ne sitten luettuani vaihdossa Turun Kaskenkadulla sijainneeseen divariin ja sainkohan niistä peräti 10 penniä kappaleelta. Jälkikäteen asianlaidan tajuttuani olisin halunnut piestä tuon vanhan huijaripaskan ja tekisin sen varmaan vielä tänäkin päivänä jos vastaan kävelisi. En siis tarkoita divaria, joka oli pidempään Itäisen Pitkäkadun ja Kaskentien kulmassa, vaan jossakin Kaskenkadulla Itäisen Rantakadun ja Itäisen Pitkäkadun välissä. Olin jo tuolloin hyvin tarkka siitä miten lehtiäni luin, enkä ole varmaan ikänäni tehnyt yhteenkään lehteen lukutaitosta keskelle, sutannut, tai heitteille jättänyt, joten tiedän kyllä, että nuo olivat keräilykappaleita, lukuunottamatta nimileimaa jokaisen lehden etukannen yläkulmassa. Keräilyni on myös aina kulkenut sykleissä kulloisenkin innostukseni mukaan ja tekee niin edelleen, vain sillä erotuksella, että olen jo oppinut olemaan luopumatta sarjakuvista, joista olen joskus pitänyt, mutta jotka eivät vain juuri nyt innosta. Isäpuoleni oli sen verran kova kouluttaja, että ylimääräistä rahaa harrastukseeni ei perheen kautta herunut, mutta aloin tienaamaan omia rahojani jo alta 10-vuotiaana keräilemällä pulloja ja dyykkailemalla lehtiroskiksia, joista aina silloin tällöin kaikkea kivaa divariin vaihtoon löytyi. Useimmiten kuitenkin vain Tarzaneita ja Aku Ankkoja. Kolmannella luokalla jouduin ensimmäisen kerran myymään silloiset Aku Ankan taskukirjani pois, jotta sain rahat uusiin luistimiin, joita isäpuoleni ei suostunut ostamaan, koska hänen mielestään huoneeni oli jo tuolloin liian täynnä sarjakuvia, jotka voisi muuttaa rahaksi. Paradoksaalista käytöstä mieheltä, joka minut kuitenkin ensimmäisen kerran divariin vei pari vuotta tuota aiemmin. Taisi olla vielä nykyäänkin toimiva Brahenkadun divari, josta ostin kolme albumia, joiden kannet muistan vieläkin hämärästi. Taisi olla pari Teräsmiestä, joissa toisessa kannessa oli kaksi Teräsmiestä vaalealla pohjalla ja joitakin värikuplia, toinen oli joku Teräsmies vastaan Muhammed Ali. Kolmas taisi olla Hämähäkkimiesalbumi, jossa joku vihreisiin trikoisiin sonnustautunut veikkonen hyökkää albumin alakulmasta joillakin lasersäteillä silmistään kohti Hämistä. Kirjastosta tuli koluttua läpi kaikki sarjakuvat ja aikuistenkin osastolle uskaltauduin jo varmaan noin 12-vanhana. Vahingossa on siis tullut luettua jo tuolloin kaikki saatavilla olleet Spiritit, Suuret Sarjakuvakirjat, Krazy Katit ja vastaavat. Jumalaton näytelmä oli hyllyn ehdoton helmi. Lucky Luket, Asterixit ja Tintit olivat tetysti lastenpuolelta noita kestosuosikkeja, joita tuli lainailtua useampaankin kertaan. Aku Ankkojen lisäksi keräsin hyllyyni Marvel-sarjakuvia 80-luvulla. Parhaimmillaan taisi hyllystä löytyä kaikki Ihmeneloset ja Hulkit, joihin kyllästyttyäni keräsin kaikki Hämikset, poislukien tietysti nuo vanhemmat ihmesarjat jostakin 60-luvulta. Judge Dreddin kansi hyökkäsi myös aikanaan lehtihyllystä silmiini ihan ensimmäisestä numerosta alkaen "Ja nyt hyvät urheilun ystävät alkaa... SOTA!", olin myyty. Conan barbaarista innostuin vasta myöhemmin, mutta nyt jo nuokin löytyvät kaikki hyllystä 70-luvun numeroita lukuunottamatta, liian suolainen hinta. Suurin viholliseni alaikäisenä harrastukselleni oli isäpuoleni lisäksi pelihimoni, ja olen monasti myynyt lehtiä pelkästään saadakseni rahaa peliautomaatteihin. Pahin moka tapahtui yläasteella, jolloin möin Keltaisessa Pörssissä Aku Ankan vuosikertoja 750 markan edestä ja pelasin rahat samana päivänä ne saatuani, voi kun tuntui hyvältä sen jälkeen.

Joskus armeijan jälkeen luettuani siellä enemmän Druuna-osaston sarjakuvia luonnollisista syistä, menetin kiinnostukseni täysin sarjakuviin. Keskityin kirjallisuuteen ja filosofiaan ja luulin olevani se poika, joka tiesi kaikesta kaiken ja ihmisen olevan parempi ihminen, jos on jaksanut pysyä hereillä luettuaan Saarista, Sartrea tai Schopenhaueria. Tuota kirjallista kautta kesti varmaan likemmäs kymmenen vuotta, enkä edes muista mikä sytytti jälleen intohimoni sarjakuviin. Näköjään alkaa jo lähimuisti menemään ja lapsuusmuistot pysyvät paremmin mielessä, kiitos kuningas alkoholi ja alkava dementia. Tänä päivänä olen löytänyt jonkinlaisen harmonian harrastusteni välillä ja ne eivät enää sulje toisiaan pois.

Tällä haavaa hyllystäni löytyy sarjakuvia varmaan noin tuhannen kappaletta, ei siis suuren suurta määrää. Pääosassa Tex Willeriä ja muita lännensarjakuvia, niiden lisäksi Aku Ankan taskukirjat 1-80 ensimmäisinä painoksia, poislukien numero 1, Conan Barbaarit, Preachereitä, Alixeja, Zoomit, Super Ässät, Diabolikeja, Judge Dredejä, Nemesikset, Judge Andersonit, Halo Jonesit, Alan Moorea, Hellboyta, Loboja, Aku Ankan näköispainoksia, Aku Ankan Juhlasarjat 1-10, Minä Aku Ankka ja muut sarjan albumit, Don Rosaa, Bilaleita, Far Sideja sun muita yksittäisiä helmiä.

Jos jaksaisin jäsennellä tekstini ymmrrettävämpään ja yhteneväisempään muotoon, voisin varmasti jatkaa vuodatustani ja muisteloitani loputtomiin ja kyllästymispisteeseen asti, todennäköisesti se jo ylitettiinkin, mutta tyydytään nyt tällä erää tähän.

[Zoe]

Olipas tämä nyt kaivelemisen takana, kun en tajunnut muista sarjakuva aiheista ekana etsiä tätä. Haulla sitten löysin. No kuiteskin...

Esittelen itseni nyt Zoeksi, jona olen halunnut itseni esitellä jo jonkin aikaa. Olen syntynyt 90- luvulla syyskuussa ja asunut ikäni Itä-Suomessa Kuopion ympäristössä. Harrastanut ihan pienestä pitäen piirtämistä, kuten varmaan suurin osa porukasta jotka piirtävät aina kaikkeen mahdolliseen mikä eteen sattuu. Koulutuksena taakse jäänyt keskeneräinen lukio ja tällä hetkellä media-assistentiksi opiskelemassa.

Ikinä ei muiden naispuolisten kanssaihmisten tapaan tullut innostuttua oikeasti mangasta, vaikka Hellsingit löytyykin hyllystä englanniksi, enimmäkseen vain vampyyri aiheensa puolesta ja ne tuli hankittua vuonna 2005, kun suomenkielisistä julkaisuista ei ollut tietoakaan. Innostuin sarjakuvista myöhäisemmällä iällä ja nyt toivoisin, että olisin huomannut ne paljon aiemmin. Enimmäkseen tulee luettua Batmania ja muuta DC:n tuotantoa, vaikka myönnänkin Marvelissakin olevan omat koukuttavat puolensa. Erityisesiä ihailun kohteitani sarjakuva-alalta ehdottomasti ovat Jose Luis Garcia-Lopez, Kevin Nowlan, Tony Daniels, Paul Dini ja Nunzio DeFilippis. Myös Frank Millerin työt saavat ihon kananlihalle hyvällä tapaa. Suomalaisista ei muita mieleen tule kuin erityiset kaikkien suomalaisten tuntemat Milla Panoniemi ja Jussi Tuomola.

Muihin harrastuksiin kuuluu piirtämisen ja sarjakuvien lisäksi tietotekniikka (tällä hetkellä käytössä kaksi HP:n läppäriä ja pöytäkone lapsuudenkodissa) ja elokuvat, DVD:t syövätkin tämän vuoksi paljon kuukaudessa rahoistani. Pelaaminen myös vetää puoleensa PC:llä ja kotona vanha PS2:n, joka on kyllä tällä hetkellä sökönä.

PS. Ai niin jäi tuossa mainitsematta Tintti-sarjakuvien ihanuus, joka iski ala-asteella paljon paremmin kuin Aku Ankkakaan. Ja taisinpa lisäksi olla ainut tyttö joka niitä lainasi koulussamme joka viikko kirjastoautosta.

[Allu]

Olen täällä pyörinyt jo jonkin aikaa, joten lienee korkea aika esitellä itseni. Olen siis Lappeenrantalainen (RIP Joutseno) Allu (Ylä-Asteella olin myös tunnettu Spaidermän-Alluna). Tällä hetkellä seikkailen lukion ensimmäisellä luokalla varsin tyytyväisenä elämään. Mikäs tässä on olla, kun on terveyttä, ystäviä, turvallisuuden tunnetta ja älliä. Hämähäkkimies lehteen tutustuin hyvin pienenä, ja fani olen ollut tähän päivään asti. Tietenkin kiinnostus laajeni myös muihin supersankareihin. Aku Ankkaa luin pitkään, mutta lopulta kiinnostus napsahti poikki. Minua alkoi tympimään se, ettei mikään tarina ollut tapahtunut jonkin toisen tarinan näkökulmasta. (Tiedän kyllä poikkeuksista. Rosan jutut olivat muutenkin parhaita.) No jaa, siinä taisi tulla kaikki.

[Karzanfani]

Olen keski-ikäinen törkeä äijä. Pornosarjakuva on suuresti sydäntäni lähellä, mutta olen lapsuuteni Ruudun ja Zoomin ansiosta myös hyvin kaikkiruokainen muunkin hyvän sarjakuvan ystävä. Pornoakin enemmän on ilahduttanut, että lapsuuteni Natashaa ym. saa nyt albumeina. Suuri haaveeni on alkaa käsikirjoittaa hauskaa ja absurdia pornosarjakuvaa jollekin kokkila-tyyppisiä isoneniä piirtävälle kaverille.

[Mareliini]

Minä olen vasta täysi-ikäistynyt tyttö pohjolan korvesta. Lapsuuden sarjakuvakokemukset rajoittuivat lähinnä Nalle Puhiin ja Aku Ankkaan. Kaiken muun löysin oikeastaan vasta ylä-asteelle tultuani. Heti kun pääsin kirjastoon, luin urakalla Asterixit ja Obelixit, Tintit, Karviset ja tietysti kaikki käsiini saamat Akut.

Pidän eniten eurooppalaisesta sarjakuvasta, eritoten ranskalaisten ja belgialaisten (jotka tuppaavat aina sekoittumaan päässäni) jäljestä. Franquin on ehdoton ykkönen  . Pidän vain niin hänen tarinoistaan ja upeasta viivastaan. Sarjakuvista lempparini on Spirou et Fantasio, josta olen kaukolainaamalla metsästellyt luettavaksi kaiken mitä Suomessa vain on julkaistu. Eli ei kovin paljoa. Ranskantaitoni on niin kehno, että joudun vain kärsivällisesti odottamaan puuttuvia osia  . Ärsyttää vain, kun en löydä mistään niitä parhaimpia tarinoita myytävänä (siis suomennettuina).

Amerikkalaisesta sarjakuvasta pidän Lassista ja Leevistä sekä Luupäistä, joita kumpiakin minulta löytyy jonkun verran. Uusi tuttavuuteni on Pellonreuna.

Pidän piirtämisestä paljon, johtuu varmaan taiteilijaisästäni. Tyylissäni on paljon vaikutteita Franquinilta ja Janrylta, myönnetään. Lisäksi siihen sekoittuu aimo annos mangan piirteitä, vaikken kyseistä sarjakuvalajia edes lue kovin paljoa (selailen vain silloin kun ei ole muutakaan). Pikkusisarusteni (15 ja 11 v.) kanssa tulee paljon tehtyä tyyliltään sekalaista sarjakuvaa, jossa jokainen piirtää yhden ruudun kerrallaan. Itsekseni piirrän enimmäkseen luonnoksia tai "isoja kuvia", joista useita en saa valmiiksi itsekritiikin takia  . Piirrostyylini hakee siis vielä kovasti muotoaan, mikään matkija kun en haluaisi olla, vaan piirtää omalla, persoonallisella otteella, jonka sitten hallitsisin kunnolla ilman että joka asennon kanssa täytyy taistella.