Puupäähattu 2007

[Timo Ronkainen]

Kvaakin jäsenistön suurista armolahjoista on satirisoinnin jalo taito?

Toivottavasti. 

Timo

[Outi]

Hei kaikki Puupäät! Takaisin aiheeseen 

Heilä ansaitsi hattunsa miljoonakertaisesti ja isoin pointti lienee se, että hattu tulee jo vähän jälkijunassa, ansaittu se olisi jo aiemminkin. Huom. en itse kuulu Virtasen kohderyhmään ja/tai faneihin, mutta ammattilaisuus on ihan oikealla tasolla. Onnea siis Heilälle.

Vanhojen vuosien virheistä: Puupäähattu oli jo menossa ihan harakoille kun se annettiin vähän kelle sattuu (en mainitse nimiä koska ne on mun kavereita  ) ts. mun Puupäähattumeriitit eivät täyttyneet, mutta onneksi en olekkaan palkinnonjakokomiteassa... Sitäpaitsi monikulttuurisuus ja monimerkityksellisyys on onnemme & ilomme joten tottakai palkintoa ei saa jakaa vain yksin perustein.

Vesan listasta: Kyllä se aika täydellinen on, ei tuosta ainakaan ketään puutu. Haluaisin vielä listan sarjakuvaneuvoksista (Kuplasta ei löydy?) kautta aikojen, siinäkin voisi olla ideoinnin paikka.

Roju ainakin ansaitsee sarjakuvaneuvoksen tittelin - Hattuun työt ei ehkä vielä riitä, mutta sen verta kova lobbaaja Suomen nuorten sarjakuvantekijöiden suhteen Roju on maailmalla ollut, että jotain siitä pitäisi irrota - jossei rahaa, niin hieno paperi seinälle...

[jyrki68]

Jari Rasi jälleen unohdettu. Aina ja iankaikkisesti.

[Risto E. Kumpulainen]

Hei vaan kaikille.

Minun mielestäni Puupäähatun jakaminen kerran vuodessa on hieman liioiteltua, ottaen huomioon,  että niitä todella olennaisia, kiinnostavia, omaperäisiä, uraauurtavia tekijäaktiiveja ei maassamme todellakaan ole kuin kourallinen (ja heistäkin suurin osa on jo palkittu).

Herää kysymys, riittääkö puupäähatun saamiseksi vain se peruste, että on jaksanut puurtaa alalla 20 vuotta putkeen. Onko taiteellisilla saavutuksilla mitään väliä? Tämän vuotinen valinta ainakin viittaisi siihen, että puurtajatkin saavat hattunsa pitkässä juoksussa.

Palkintokin saisi hieman juhlavuutta, jos se jaettasiin esim. kolmen vuoden välein. Nyt minua ei ainakaan juuri kiinnosta, kuka hatun saa, kun tietää, että kaikki kehäraakit saavat hattunsa vielä jossain vaiheessa.

Onko kenenkään muun mielestä hyvä idea?

[Curtvile]

ottaen huomioon,  että niitä todella olennaisia, kiinnostavia, omaperäisiä, uraauurtavia tekijäaktiiveja ei maassamme todellakaan ole kuin kourallinen (ja heistäkin suurin osa on jo palkittu).

Herää kysymys, riittääkö puupäähatun saamiseksi vain se peruste, että on jaksanut puurtaa alalla 20 vuotta putkeen. Onko taiteellisilla saavutuksilla mitään väliä? Tämän vuotinen valinta ainakin viittaisi siihen, että puurtajatkin saavat hattunsa pitkässä juoksussa.

Palkintokin saisi hieman juhlavuutta, jos se jaettasiin esim. kolmen vuoden välein. Nyt minua ei ainakaan juuri kiinnosta, kuka hatun saa, kun tietää, että kaikki kehäraakit saavat hattunsa vielä jossain vaiheessa.

Onko kenenkään muun mielestä hyvä idea?

No ei. Poistaisin varmistimen, mutta kun uutta palautinjousta aseeseen ei vielä ole kuulunut niin turha vaiva.
Niin klassinen musiikki ja kovan luokan ammattilaiset... Joo-o.
Ristolle ja kanelle lainaisin CMXn Yrjänää: Ironiassa ja satiirissa on monta eri lajia, en tunnistanut käyttämienne.

Totta kai tarvitaan taiteellista näkymystä ja raakaa itseilmaisua johdettuna omakohtaisesta arjesta.
Sitähän tuorein puupäähatun saajakin tekee. Sillä erotuksella että Heilää myös luetaan.
Kaverini äiti kerää B.Virtasia. Ei muuten sarjakuvista kiinnostunut. Lukee oikeita kirjoja.
Ikävää ettette pidä Heilän töistä. Teidän menetyksenne.  Muistakaa mistä puhutaan.
Aina kun elokuvaa halutaan lytätä käytetään termiä sarjakuvamainen.
Puupäähattu on palkinto ansioista sarjakuvan tekemisen alalla. Niille kehäraakeille, jotka nousevat kerta toisen jälkeen kanveesista ja opettavat ja innostavat salilla muita. Osa menestyy, osa ei. Näitä on yhä melkoinen lauma ilman edes omiensa tunnustusta.
Ja heitä ON tulossa lisää.
Siksi palkinto on jokavuotinen. Jaetaan niillekin jotka eivät saa kannatustaan Kvaakista.

[Outi]

Ahlqvist&Kutila, Bo Haglund, Pekka Hämäläinen, Juho Juntunen, Maikki Harjanne, Heikura-Frangén, Kristian Huitula, Panzar & Seppänen, Timo Kokkila, Kari Korhonen, Luhtanen & Paju, Hannu Lukkarinen, Pekka A. Manninen, Reima Mäkinen, Heikki Paakkanen, Ville Pirinen, Ville Pynnönen, Ville Ranta, Kati Rapia, Jenni Rope, Kimmo Taskinen, Marko Tiainen, Ville Tietäväinen, Marko Turunen, Harri "Wallu" Vaalio, Julia Vuori.
Lisätään vielä Terhi Ekebom ja Tommi Musturi.

Kyllä tältä listalta seuraavat olisivat Heikura & Frangén ja Wallu. Reiman ja P.A. Mannisen pitää saada Sarjakuvaneuvos-titteli, vähintään.

"Nuoresta polvesta" Marko Turunen on ykkösenä listallani, taitaa olla tällä hetkellä Euroopan tunnetuin suomalainen sarjakuva-artisti. Markon ylistystä saa kuunnella vaikka keltä & harva se päivä - huipputason kirjojakin alkaa olla "riittävästi" hatutusta varten, ja vaikka millä kielillä. Eli jos ensi vuonna on taas taidehatun vuoro, niin Markolle, Markolle, Markolle!

Annetaan Rannan Villen tehdä ranskaxi vielä toinen, se "oma" albumi ennen kuin kukitetaan. On kivempi kukittaa, kun on enempi mitä kehua...

T. Nimim. "Ville on parasta mitä suomesta saa, heti tuoreiden mansikoiden jälkeen"

[setä samsoni]

Hannu Esko!

[keijoahlqvist]

Oli mielenkiintoinen ja rohkea veto esim., että Sibelius-kapellimestarikisassa 2005 ei jaettu kolmea ensimmäistä palkintoa laisinkaan.

Osoitus elitismin etääntymisestä elämästä.

Minulla ei ole käyttöä noin tasokkaalle sarjakuvalle. Siinäkään ei ole ideaa että kokee kuulevansa enemmän musiikista kuin tavis. Tai kun maistaa enemmän nyansseja viinistä, nyrpistelee sille mistä toiset ilahtuu - että yleensä on jotakin joka kihahtaa tukkaan.

Sarjakuva on kenen tahansa ilmaisukeino. Haluan sarjakuvaa jolla ihmiset voivat itse ilmaista itseään. Niin kuin kirjoittaminen, laahustustango ja hyräily. Taitoa sekin vaatii, muttei taito ole pääasia vaan sisällön mielekkyys.

Heilän tuotantoa tarvitaan.

En halua että muut elävät puolestani tekemällä taiteen puolestani. Haluan keskustella omalla taiteellani muiden taiteen kanssa.

[Doc Lomapäivä]

Tiskatessa aloin miettiä tätä. Sibelius-kapellimestarikilpailussa palkitaan nuori virtuoosi, kirjallisuuden Finlandiapalkinnon perustamistarkoituksena oli nostaa kirjallisuuden profiilia ja kirjallisuuden Nobel jaetaan elämäntyöstä. Puupäähattu ei ole jokin näistä vaan vähän näitä kaikkia.

Sarjakuvaan kuuluu muutakin kuin pelkkä taiteellinen tai kerronnallinen virtuoosimaisuus. Heilän kiistaton ansio on vuosia kestänyt laadultaan tasainen sarjakuvatuotanto. B. Virtanen ei ole koskaan räjähtävän hauska, mutta silti tasaisesti keskitason yläkanttiin. Tässä mielessä Heilä on mm. Jubaa parempi stripintekijä.

Puupäätä jakaessa ei ole tapahtunut isoja mokia, jotkut ovat ehkä saaneet sen liian varhain ja jotkut liian myöhään, mutta kukaan ei ole saanut sitä ansiottomasti.

[Jukka Laine]

Puupäähattu vuoden yllättäjälle, Kiroilevan Siilin Milla Paloniemelle.

[VesaK]

Puupäähattu vuoden yllättäjälle, Kiroilevan Siilin Milla Paloniemelle.

Heh eh eh... no, ehdotus noteerattu.
Nyt muuten kaikki muutkin, olisi taasen aika esittää että kenelle hattu 2007?

[Doc Lomapäivä]

Jos noudatetaan vanhaa ja hyväksi todettua kirjoittamatonta sääntöä "joka toinen vuosi vanhalle ja joka toinen vuosi nuorelle", niin se on sitten Ville Ranta, mutta vain sillä ehdolla että Ville lupaa ettei se pahenna hänen saarikoski-syndroomaansa. Millalle sitte parin vuoden päästä.

[Petteri Oja]

Ville Ranta mullakin ekana mielessä olis.

[pappa-sami]

En ollut uskoa silmiäni, kun ketjun ensimmäisessä viestissä luki, että Luhtanen ja Paju eivät ole vielä saaneet hattua. Itse aloitan Annan lukemisen aina Maisasta ja Kaarinasta.

Kyseisen sarjan piirrostyyli on vuosien varrella hioutunut. Tarina ovat hauskoja (okei, viinistelyä saisi olla vähempi) ja kuvissa ei ole mitään ylimääräistä (Tenavamaisesti vain päähenkilöt). Tiina Paju on minusta graafisesti samalla tasolla Toivosen ja Otsamon kanssa.

Ajankohtaiseksi hatuttamisen tekee Otavalta ilmestynyt kokooma-albumi, jossa juhlistetaan Maisan ja Kaarinan jo 20-vuotista taivalta.

Pyöreät vuodet

Lisäksi helmikuussa on Design-museossa Maisa ja Kaarina-näyttely.

[kaltsu]

Pappa-samin kanssa ihan samoilla linjoilla. Maisa ja Kaarina on niin hyvä sarjakuva ettei sitä aina oikein tajuakaan.