Aloittelijoille vinkkejä?

[tuuksi]

Hei!

Olen täällä uusi ja olen jo pitkän aikaan piirtänyt ( tai oikeastaan säheltänyt ) kynän kanssa... Mutta ongelma on se että en koskaan tiedä mistä piirtää... Ja mistä olisi hyvä aloittelijan alkaa piirtämään. Onko ne niitä perspektiivi harjotuksia vaiko jotain aivan muuta? Kaikki vinkit otetaan vastaan.

Lisäksi minkälainen kynä olisi paras alkuvaiheessa. Ettei tule sellasta tökköä jälkeä.
 

[Anssi Rauhala]

Tervetuloa, welkom.

Runsain määrin vinkkejä löytyy, kun jaksat kahlata läpi vaikka aluksi kaikki tämän alueen keskustelut, tekniikasta ja sensemmoisesta.
Kuvan (tai sarjakuvan) voi piirtää 1)mistä vain, mistä voi ottaa valokuvia, ja 2)myös kaikesta, mistä ei voi valokuvia ottaa. Idean saaminen on toisinaan helppoa, toisinaan taas vaikeaa.

Perspektiiviharjoitukset ovat hyviä. Esineitä (kahvimuki, työtuoli, autonratti, sähkötuuletin, käkikello, kynttilänjalka, kenkä, kännykkä tms.), tiloja (olohuone, keittiö, kylppäri, parveke, piha, rappukäytävä, koululuokka, teatterisali, bussi [on muuten kirotun vaikea saada näköiseksi], virasto jne.)

Tee nopeita luonnoksia ja, jos siltä tuntuu, pidemmälle vietyjä tutkielmia. Kasveja. Eläimiä. Ihmisiä. Piirrä mallista, paina mieleesi, miltä asiat näyttävät, ja piirrä muistista. Kuluta niin paljon paperia, kuin vain mahdollista, ilman, että siitä aletaan pitää meteliä kotona.

Pehmeällä lyijykynällä (2B - 6B)on hyvä piirtää, ja sen jälki on suht helppoa kumittaa; sormet kylläkin tahtovat mustua sen kanssa, varsinkin kaikkein pehmeimpien, mutta älä välitä: kädet voi aina pestä.

Ajan kanssa erilaisia kyniä kokeillessasi löydät ne, jotka sinulla ovat helpoimpia käyttää. Kuulakärki, kuitukärki, teräskynä, sivellinkynä, ne kaikki ovat hyviä niille, jotka oppivat niitä käyttämään. Tököstä jäljestä pääsee eroon vain harjoittelemalla. Ja vielä vuosien jälkeenkin sitä tulee tehtyä toisinaan ja useamminkin..

Mutta joo, tosiaan (kävin välillä tekemässä vähän ruokaa): Lue täältä näitä tekniikkakeskusteluja, ja tutustu Suomen sarjakuvaseuran Kupla-akatemiaan (löytyy googlettamalla), lainaa piirustusoppaita kirjastosta ja lue kaikki, minkä käsiisi saat. Eipä aikaakaan, kun sinua aletaan pitää outona.

Pidä hauskaa.

[Monitor]

Mutta ongelma on se että en koskaan tiedä mistä piirtää... Ja mistä olisi hyvä aloittelijan alkaa piirtämään.

Jos ei keksi mitä piirtää on paras alkaa vaan tekemään viivaa paperille. Siitä se lähtee kun katsoo mitä alkaa syntymään. Itellä peruskoulun oppikirjat ja vihkot olivat niitä "luonnoskirjoja" jotka toimivat piirtämisen suttupapereina  . Ja kannattaa piirtää paljon ja koko ajan jatkuvasti kun vaan huvittaa, tekemällä oppii parhaiten ja kynä ja paperia kannattaa olla aina saatavilla.

Piirtämisen ei tarvi aina olla semmoista että " nyt tuossa on paperi, tuossa on pyyhekumi, tuossa on lyijykynä ja tässä tussi. Piirrämpä nyt tämmösen ja tämmösen kuvan oikein tarkkaan". Jos pelkästään piirtää vain siten että tekee ainoastaan hyvin suunniteltuja ja mietittyjä kuvia rauhassa ja hitaasti, on myös oppiminen hidasta. Sotkujen tekeminen suttupapperille kehittää taitoa liikutella piirustusvälinettä juuri niinkuin haluat.

Ja siveltimeen kannattaa tutustua varhaisessa vaiheessa ja katsoa miten ja millaista jälkeä sillä saa aikaan. Jos sen oppii hyvin, joka kylläkin kestää monesti vuosia, sillä saa mahtavaa jälkeä aikaan. 

[tuuksi]

Kiitos vastauksista.

Paperista ei pitäisi vähään aikaan tulla ongelmaa sillä isä saa töistä ilmatteeksi ja on noita vanhoja tyhjiä koulu vihkoja joihin voi piirtää . Aletaanpas tuhertaa jotain.

[keijoahlqvist]

Jos ei keksi mitä piirtää on paras alkaa vaan tekemään viivaa paperille. Siitä se lähtee kun katsoo mitä alkaa syntymään.

Monitorin vinkeistä tykkään.

Tuo on paras, täytyy käyttää aina kun kohtaa jahkailijan: ala piirtää äläkä nosta kynää paperista, kyllä siitä jotain syntyy ennen kuin paperi maailmasta loppuu, ja todennäköisesti juuri kaikkein omin juttu.

[dErasmus]

Miten sais anatomian takas kohdilleen? Mä piirsin syksyn alussa ees jotenkin korrektisti, mutta nyt se anatomia on heittänyt hevon häntää jo kauemmin. Ja sattuisiko sitten olemaan yhtään mitään muuta keinoja, kuin istua ja guuglettaa koneella (silmis alkaa vilkkumaan jo vartin jälkeen) tai käyttää ihmisiä (koska meidän kämpillä on niin ilkeitä ihmisiä, jotka ovat enemmänkin kiinnostuneet mun tökkimisestä kylkiluihin kuin olemaan minään mallina)?

[Doc Lomapäivä]

Miten sais anatomian takas kohdilleen?

Piirrä valokuvista läpi. Ota Anttila tai Jallu. Käsi ja silmä oppii ihmisen muodoille ja piirrosjälki paranee.

[Teräskäsine]

Yksi hyvin tärkeä asia kannattaa muistaa, josta en ole mistään sarjis-oppaista löytänyt on "roolijako". Eli tarkoitan sitä kuinka joka ikisessä ruudussa hahmolla on oltava jotain eleitä. Esim.
vaikka ruutu, jossa ollaan juhlissa on jokaisen paikalla olevan ihmisen tehtävä jotain: kättelät, juttelat, nojaavat seinää vasten, istuvat, katsovat toisiaan, tanssivat... En ole Löytänyt ainuttakaa Aku Ankkaa jossa Hahmot seisoisivat kuin patsaat.
Kun eleet tuodaan mukaan, niin sarjakuva herää silloin todelakin eloon

[pyörylä]

minä hiukan epäilen tuota läpipiiräntää eikö siihen tottumiseen mene kauheasti aikaa.

[Anssi Rauhala]

... eikö siihen tottumiseen mene kauheasti aikaa.

Kaikkeen oppimiseen menee aikaa. Mutta jokainen oppimasi tekniikka, millä kuvan saat aikaiseksi, on avuksi myöhemmissä töissäsi. Piirtämistä voi harjoitella ziljoonalla eri tavalla, mallista, läpipiirtäen, valopöydillä ja lasilevyillä, peilikuvana, vasemmalla tai oikealla kädellä, hiilellä, maalilla, eri kynillä ja wacomeilla.

Tärkeätä on tietysti oppia katsomaan oikeita asioita ja painamaan ne muistiin, jotta osaa tehdä ne paperille samallailla kuin silmä ne on nähnyt. Joku kuuluisa taiteilija sanoi sen aikoinaan: Mallista piirtäminenkin on muistista piirtämistä.

Silmää, sydäntä ja aivoja tarvitaan kynäkättä ohjaamaan.

[Neittis]

Kannattaa käyttää ainakin aluksi luonnosharjoituksissa ruutupaperia. Se auttaa esim. jos piirrät taloa ikkunat saa samankokoisiksi.

Ehkä kumminkin kannattaa opetella viivaimen käyttöä: mikä taiteilija se on joka osaa piirtää vain yhden kokoisia ikkunoita?

[keijoahlqvist]

Ehkä kumminkin kannattaa opetella viivaimen käyttöä: mikä taiteilija se on joka osaa piirtää vain yhden kokoisia ikkunoita?

Joka käyttää ruutupaperia, viivaimia tai ehkä-kynää (lyijykynä), hidastaa tuota oppimista melko turhaan.

[Veli Loponen]

Ehkä kumminkin kannattaa opetella viivaimen käyttöä: mikä taiteilija se on joka osaa piirtää vain yhden kokoisia ikkunoita?

No mutta kuka sanoi mitään ruutupaperin ruudukon kokoisesta ikkunasta. Siinähän on mielikuvitus rajana, kun voi niitä ruutuja yhdistellä. Saa eri kokoisia ja muotoisia.

[Neittis]

No mutta kuka sanoi mitään ruutupaperin ruudukon kokoisesta ikkunasta. Siinähän on mielikuvitus rajana, kun voi niitä ruutuja yhdistellä. Saa eri kokoisia ja muotoisia.

No eikai? Piirränkö puuväreillä vai pitääkö oikein varastaa vahaliitu?

[keijoahlqvist]

Aloittelijat huomio: tärkeintä on piirtää, ja jos on mahdollista niin piirtäkää elävää mallia!!! 

Ilman muuta.
Mutta yks asia on materiaalin kerääminen havainnosta piirtelemällä ja varta vasten harjoittelemalla. Valokuvien läpipiirtämiselläkin oppii paljon jos ei saa sarvikuonoa tai suihkuhävittäjää eläväksi malliksi kämpille.

Toinen tilanne on sarjakuvan toteuttamisen tuoksinassa jossa haetaan mallikuvia netistä jotta päästään eteenpäin.